Elämäntapa
10 shokeeraavaa ruokalajia, joita syödään eläimen ollessa lautasella elossa
Yleensä liharuoka tulee lautasella eteen sellaisessa muodossa, ettei sitä kyseiseksi eläimeksi tunnista. Toisin on näiden elossa olevien ruokalajien kohdalla!
VAROITUS! Listan kohdat voivat järkyttää. Muutkin kuin eläinten oikeuksista huolehtivat tahot ovat tuominneet useimmat näistä ruoista, sillä niissä mennään täysin eläinrääkkäyksen puolelle. Otsikko ei ole mitenkään harhaanjohtava, vaan Listafriikki käsittelee kirjaimellisesti sellaisia eläimistä valmistettuja ruokia, joissa annos on lautasella vielä elossa.
Jos koet olevasi herkkä, niin ÄLÄ katso videoita. Jos taas haluat muistutuksen ihmisen järjettömyydestä (ja painajaisia), niin sitten vain menoksi!
Merisiili
Aloitetaan tämä elävien ruokalajien lista merisiilillä.
Merisiili on piikikäs, maksimissaan kymmenen sentin mittainen selkärangaton, joka on suurta herkkua muun muassa Välimeren maissa, Japanissa ja Etelä-Amerikassa. Monien mielestä merisiili on parhaimmillaan suoraan merestä nostettuna.
Hankalaan kuoren aukaisuun tarvitaan kättä pidempää – sakset pelittävät oikein mainiosti – jotta lihaisa sisus saadaan esiin. Jos merisiilin aukaisee meren rannalla, kannattaa sisustaa huljutella vedessä, jotta syötäväksi kelpaamattomat osat huuhtoutuvat pois. Jäljelle jää viisi keltaista suupalaa, jotka voi irrottaa lusikalla tai imaista irti kuoresta suoraan suuhun. Kaikille herkkusuille tiedoksi, että noita syötäviä lihapaloja kutsutaan hieman harhaanjohtavasti merisiilin mädiksi. Todellisuudessa ne ovat eläimen mätimunia tuottavat sukurauhaset.
Kun merisiili on halkaistu ja putsattu syötäväksi, on se edelleen elossa, ja monesti sen suojautumiseen ja pakenemiseen käyttämät piikit liikkuvat kiivaasti, vaikka ihminen lusikoisi sen sisältöä menemään.
Mustekala
Mustekalahan ei sinänsä ole mikään kovin eksoottinen ruokalaji, sillä sitä voi saada ostettua kaupan kalatiskiltä tai ainakin pakasteena.
Korealainen herkku, sannakji, on eri maata. Ravintolassa pienikokoiset mustekalat paloitellaan vain hetkeä ennen asiakkaalle tarjoilua ja lautasella olevat lonkerot kiemurtelevat kirjaimellisesti niin kuin viimeistä päivää. Tuolloin kyse on elottomien lonkeroiden reflekseistä.
Mutta toisinaan sannakji valmistetaan paloittelematta, jolloin mustekala liikuskelee ja heiluttelee lonkeroitaan syöjän edessä kokonaisena; silloin täytyy myös olla tarkkana, ettei ateria livistä lautaselta. Elävä mustekala kiedotaan syömäpuikkojen ympärille, dipataan mausteisiin ja suunnataan ääntä kohti.
Ruokailuhetkestä erityisen tekee se, että myös irtonaisissa lonkeroissa olevat imukupit ovat edelleen toimintakykyisiä, puhumattakaan kokonaisesta eläimestä. Ne kiinnittyvät syöjän kieleen ja poskiin, ja monelle juuri tuo imukuppien aiheuttama tunne suussa on paras osa sannakjita. Kokemattomia elävien mustekalojen syöjiä neuvotaankin pureskelemaan suupalat kunnolla, jotta mustekala tai sen leikatut lonkerot eivät kiinnity kurkkuun tai ala kiipeämään ruokatorvesta ylöspäin ja aiheuta tukehtumisvaaraa. Vuosittain keskimäärin kuusi ihmistä kokee loppunsa, kun mustekala päättää pistää hanttiin.
Sammakko
Saako olla sammakonreisiä? Entäs niiden kanssa yksi sykkivä sammakon sydän? Tai sätkivä etuvartalo?
Japanilaisen keittiön sashimi on raakaa lihaa tai kalaa, eikä sammakkosashimia raaemmaksi tai tuoreemmaksi voi paljon päästä. Eläviä sammakoita pidetään keittiössä, kunnes asiakas päätyy jostain käsittämättömästä syystä tilaamaan itselleen kyseisen annoksen. Sammakko aukaistaan, siitä erotellaan sashimiksi kelpaavat osat ja loput keitetään liemeksi.
Koska annos valmistetaan usein pikavauhtia asiakkaan silmien alla, saattaa eläin sätkiä tuskissaan vielä silloinkin, kun ateria on valmis nautittavaksi. Lihan palojen joukossa on myös edelleen sykkivä sydän.
Tästä voit käydä katsomassa YouTube-videon, mutta varoitan etukäteen – se ei sovellu herkille!
Kala – Ikizukuri
Jos oli sammakkosashimi tuoretta, niin sitä on myös ikizukuri, joka tarkoittaa suomeksi ”elävänä valmistettua”. Ikizukuri, kuten sammakkosashimikin, on julmuutensa vuoksi kielletty monissa maissa, mutta Japanissa tämän kalaruoan valmistuksesta käydään taitokisoja, joissa kala on tarkoitus saada vedestä tarjoiluastialla muutamassa sekunnissa.
Ikizukurissa keittiömestari fileoi asiakkaan tankista valitseman kalan, ja se laitetaan päineen kaikkineen kokonaisena lautaselle; elintärkeät elimet jätetään koskemattomiksi. Vastenmielisintä annoksessa, ainakin näin suomalaisin silmin katsottuna, on kalan sykkivän sydämen näkeminen, evien heiluminen ja tietysti se, että eläin haukkoo vielä henkeään, kun ruokailija iskee syömäpuikkonsa lihaan kiinni. Ikizukurin valmistus nähdään epäonnistuneena, jos kalan suu ja kidukset eivät liiku.
Kala – Ying Yang Yu
Ying Yang Yu on Kiinan versio ikizukurista. Ying ja Yang viittaavat tämän ruokalajin kohdalla siihen, että lautasella tarjoillaan sekä kuollutta että elävää kalaa. Toki ne ovat tässä tapauksessa yksi ja sama eläin.
Jos ikizukurissa kala suolistetaan ja fileoidaan, niin Ying Yang -kala on päätä lukuun ottamatta uppopaistettu. Kala suomustetaan, sen pintaan leikataan muutama viilto ja sitten se upotetaan kiduksia myöden poreilevaan rasvaan. Kokki suojelee päätä, sillä tarkoitus on pitää kala hengissä. Friteerauksen jälkeen kala laitetaan lautaselle ja sen päälle kaadetaan kastiketta. Ruoka on valmista!
Syömään ei välttämättä tarvi kiirehtiä, sillä kala voi paistamisen jälkeen pysyä hengissä jopa puoli tuntia. Sanomattakin lienee selvää, että myös tämä valmistustapa on kohdannut suunnattoman määrän kritiikkiä.
Syy elävien kalaruokien suosioon on se, että aikoinaan ravintolat alkoivat tosissaan kilpailemaan siitä, kenen ruoka on tuoreinta. Kisailu taisi vähän eskaloitua.
Muurahaiset
Kööpenhaminalainen Noma on 2010-luvulla valittu neljä kertaa maailman parhaaksi ravintolaksi ja viime vuonnakin se oli toisella sijalla.
Nomassa raaka-aineet tulevat paikallisilta tuottajilta ja mahdollisuuksien mukaan niitä myös kerätään itse luonnosta. Menu vaihtelee sesongeittain, ja muurahaiset ovat usein olleet osana kuuluisiksi nousseita annoksia. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista; onhan monissa ravintoloissa hyönteisiä tarjolla.
Nomassa muurahaiset on kuitenkin jätetty henkiin. Murkkuja luonnossa nähneille varmaankin herää mieleen kysymys, että miten elävät muurahaiset pidetään paikallaan. No, ne viilennetään jäillä kohmeeseen, jolloin liike hidastuu.
Muurahaiset antavat annoksiin kevyen korianterin ja sitruunaruohon maun. Voisiko vaihtoehtoisesti lisätä ihan vaikka vain kyseisiä yrttejä kylmänkankeiden muurahaisten sijaan?
Katkarapu
Odori Ebi Japanissa ja ”juopunut katkarapu” Kiinassa ovat ruokalajeja, joissa katkarapu syödään sen vielä ollessa elossa.
Odori Ebi (suom. tanssiva katkarapu) on sashimiannos, jossa katkarapu on rauhoitettu kunnon lorauksella sakea, jotta se ei vilistäisi tiehensä. Päihtynyt ja hidasliikkeinen, joskin jalkojaan ja tuntosarviaan heilutteleva pikkukatkarapu on aikuista helpompi syötävä senkin takia, että sen kuori ei ole vielä niin kova.
Kiinalainen ”juopunut katkarapu” -annos tehdään samasta äyriäisestä kuin Odori Ebi, mutta erojakin löytyy. Siinä käytetään aikuisia katkarapuja, joita uitetaan 46-prosenttisessa baijiu-alkoholissa, jotta ne juopuvat verkkaisiksi. Ne itse asiassa juovat lientä ja samalla maustavat itsensä sisältä päin. Kulho tarjoillaan yleensä kannella peitettynä, etteivät katkaravut pääse hyppäämään pois. Marinoitunut liha imetään katki puraistun takapään kautta.
Ankeriaat
Suurin osa listan annoksista ei enää mahalaukussa liikuskele, mutta tämä ruokalaji onkin toista maata. Ankeriasta on saatavilla ympäri maailman, mutta Aasiassa sitä on tarjolla elävänä.
Kyseessä ei ole sellainen täysikasvuinen ankerias, mikä monilla varmaankin tulee mieleen, vaan lautaselle kauhotaan kasa pieniä vauva-ankeriaita. Muurahaisia ja katkarapuja rauhoitetaan viinalla, mutta ankeriaat reagoivat sakeen päinvastaisesti. Ne alkavat kiemurtelemaan villisti (eivät varmaankaan riemusta ja nautinnosta) ja jos ne erehtyy nielaisemaan pureksimatta, jatkuu meno vielä vatsassa. Saattaa olla härski tunne!
Kärpäsentoukat
Casu marzu tarkoittaa suomeksi mädäntynyttä juustoa. Tämä Sardinian ikivanha perinneruoka, lampaan maidosta tehty pehmeä juusto on juuri sitä. Casu marzu valmistetaan tekemällä pecorinojuustoon reikä keskelle ja viemällä se ulos odottamaan viimeistelijöitä.
Kesän kuumuudessa kärpäset löytävät tuoksuvan herkkuaterian luo ja laskevat sen sisälle hyvän määrän munia; yksi kärpäsnaaras voi munia jopa 500 munaa. Noista munista kuoriutuu sitten toukkia, jotka alkavat hotkimaan ja hajottamaan juuston rasvoja. Juuston pehmeä koostumus ja hieman hapan maku on toukkien ulosteen ansiota.
Noin 8 millimetrin mittaisten toukkien kanssa törmää yllättäen samaan ongelmaan kuin esimerkiksi muurahaisten ja katkarapujen kanssa – ne voivat karata. Nämä kärpäsentoukat nimittäin pystyvät jännittämään itsensä kuin vieterin, ja ”hyppäämään” jopa 15 sentin päähän. Siksipä juustovoileipiä nauttivia kehotetaankin peittämään silmänsä pomppivien toukkien!
Juusto on nautitaan siinä vaiheessa, kun toukat ovat vielä eläviä, sillä ilmeisesti sardinialaisten mielestä kuolleiden toukkien syöminen on yököttävää. (Koska kiemurtelevat kärpäsentoukat ja niiden kakka eivät ole mitenkään ällöttäviä.)
Nykyään casu marzun myyminen on Euroopan unionin terveysviranomaisten toimesta kielletty laissa, sillä tiedetään kourallinen tapauksia, joissa kärpäsentoukka on selvinnyt ihmisen mahalaukussa hengissä ja alkanut syödä itseään läpi suoliston. Sardinialainen mustapörssi on kuitenkin voimissaan.
Osterit
Lopetetaan lista ehkäpä vähiten järkyttävällä ruokalajilla. Monet ostereita syövät eivät ehkä tiedä, että eläin on hengissä, kun sen on suuhunsa laittanut. Nämä nilviäiset menevät kuoltuaan nopeasti huonoksi, joten ravintolat säilyttävät ja tarjoavat ne elävinä tuoreuden takaamiseksi. Kuoreen voi myös koputtaa, ja jos osteri sulkeutuu, on se hengissä ja syömäkelpoinen.
Jos osteri tarjoillaan puolikkaassa kuoressaan, on se todennäköisesti silti hengissä, sillä eläin kuolee vasta kun liha on leikattu (tai imetty) irti kuoresta.
Ja vielä muuten yksi juttu, osteri täytyy pureskella, jotta siitä jää suuhun muutakin kuin meriveden maku. Leffoissa harrastettu kurkkuun kulautus ja nopea nieleminen ovat siis virheellinen tapa syödä ostereita.
🤷♀️ Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissame, lähtisitkö maistamaan jotakin tämän listan ruokalajia, jos mahdollisuus tarjoutuisi. Ja jos kyllä, niin mitä? Ostereita ei yleisyytensä vuoksi hyväksytä vastaukseksi 😉