Elämäntapa
10 onnekasta löydöstä, jotka tekivät tavallisesta ihmisestä miljonäärin
Nyt kumotaan väite, jonka mukaan miljonääriksi ei tulla yhdessä yössä. Mikä sitten on helpoin tapa äkkirikastua? No tietenkin löytää vahingossa jotain huippuarvokasta.
Joku voi vuosikymmenien ajan etsiä kalleuksia ja toiselle aarre lähes kirjaimellisesti kävelee vastaan. Tämän listan jälkeen tulee olo, että pitäisi käydä penkomassa oma ullakko ja kellari kunnolla läpi. Voi myös alkaa mietityttämään, että minkälaisia kolikoita on pöytälaatikossa tai kenenköhän maalaama tuo mitättömältä näyttävä taulu on.
Listafriikki kertoo nyt onnekkaista ihmisistä, jotka aivan vahingossa rikastuivat ja monet heistä pääsivät löydöstensä ansiosta himoittuun miljonäärikerhoon.
Aarteenmetsästys alkakoon!
”My precious”
Vuonna 1999 australialainen kaivosmies, joka haluaa olla tunnettu vain nimellä Bobby, oli valmis lyömään hakun seinään ja jäämään eläkkeelle.
Hän oli itse asiassa jo myynyt kaikki kaivuuvälineensä, kun jokin viimeisessä kivisangollisessa osui hänen silmäänsä. Välähdykset sinistä ja vihreää lupasivat hyvää. Bobby työsti kiveä hammasporalla kahden vuoden ajan, jonka jälkeen hänellä oli kädessään äärimmäisen harvinainen, 306 karaatin musta opaali (kuvassa).
Mitä Bobby sitten teki?
Piti sitä 12 vuotta patjansa alla piilossa. Itse Bobby on sanonut, että oli mielestään löytänyt yhden maailman upeimmista luomuksista, jonka varjelija hän koki olevansa.
Opaalin löytämisestä meni 14 vuotta siihen, että Bobby oli valmis kertomaan aarteestaan ja uskomaan sen jonkun muun haltuun. Vuonna 2013 australialainen, New Mexicossa asuva Katherine Jetter osoittautui luottamuksen arvoiseksi pitkällä kokemuksellaan korujen valmistuksessa ja opaalien tuntemuksessa. Bobby pyysi Jetteriä viimeistelemään kiven myyntikuntoon ja lupasi tälle osan tuotosta. Kuninkaalliseksi opaaliksi nimetty jalokivi oli jo samana vuonna myynnissä Las Vegasissa kevyeen 3 miljoonan dollarin hintaan.
Sen sijainnista ei vuoden 2013 jälkeen ole mitään tietoja, joten todennäköisesti Bobbyn kärsivällisyys palkittiin!
Antiikin Rooman aarteet
Vuonna 1992 pienessä englantilaisessa Hoxnen kylässä maanviljelijä Peter Whatling oli kadottanut vasaransa. Hän pyysi työkalunsa etsintään apua naapuriltaan Eric Lawesilta, jolla oli metallinpaljastin.
Kun Lawes alkoi käydä läpi Whatlingin tiluksia, rupesi metallinpaljastin lähes välittömästi hälyttämään. Lawes löysi pellolta ison hopeakolikon ja jatkoi samalla paikalla kaivamista. Maan alta paljastui puinen laatikko, jossa oli kultaisia koruja ja sadoittain vanhoja kolikoita. Hän päätti olla jatkamatta kaivuuta ja ilmoitti löydöksestään poliisille.
Arkeologit löysivät kaivauksissaan noin 15 000 tuhatta kulta- ja hopeakolikkoa ja sadoittain kultaisia koruja. Esineet olivat peräisin 1500 vuoden takaa, jolloin Rooman valtakunta oli levittäytynyt Englantiin saakka. Lawes sai löydöksestään noin 2 miljoonan euron palkkion, jonka hän avokätisesti jakoi ystävänsä Whatlingin kanssa.
Hoxnesta löytyneitä aarteita säilytetään nykyään British Museumissa (kuvassa). Arvokkaaseen kokoelmaan kuuluu myös arkeologien pellolta löytämä vasara.
Itsenäisyysjulistus
Mikä voi olla hienompaa kuin löytää salainen aarrekartta Yhdysvaltojen itsenäisyysjulistuksen kääntöpuolelta – ihan kuin leffassa? Philadelphialainen vanhojen tavaroiden keräilijä laittoi vielä National Treasure -elokuvaakin paremmaksi ja löysi varsinaisen itsenäisyysjulistuksen.
Nimettömänä pysyttelevä henkilö oli vuonna 1989 kiertelemässä pienellä kirpputorilla, kun hän näki kiinnostavan taulun. Maalaus itsessään oli huonokuntoinen, mutta keräilijä oli viehtynyt sen kehyksiin. Neljän dollarin pilkkahinnalla hankittu teos osoittautui lottovoitoksi. Irrottaessaan osin revennyttä maalausta kehyksistä, paljastui sen alta dokumentti, joita on maailmassa jäljellä vain 25 kappaletta.
Vuonna 1776 John Dunlap, irlantilainen kirjanpainaja, teki noin kaksisataa kopiota paperista, jota lähetettiin 13 silloiseen siirtokuntaan ilmoituksena siitä, että Yhdysvallat julistautuu irti Isosta-Britanniasta.
Harvinainen kopio myytiin pari vuotta löytämisensä jälkeen huutokaupassa huimaan 2,4 miljoonan dollarin hintaan. Ihan mukava tuotto neljän dollarin kirppislöydöstä!
Kolikoita seinän täydeltä
Joskus legendat käyvät toteen. Windberin kaupungissa, Pennsylvaniassa, oli pitkään kulkenut huhu, että eräässä parikymmentä vuotta tyhjillään olleessa talossa olisi salainen aarre.
Kun muualla asuneet talon omistajat kuolivat, pyysivät jälkeläiset paikalliselta harvinaisia esineitä myyvältä Jeff Bidelmanilta apua. Bidelmanin tehtävänä oli käydä talo läpi etsien mahdollisia arvoesineitä. Hän löysikin säkeittäin kolikoita ja raahatessaan niitä ullakolta alas, hän huomasi seinässä pienen reiän.
Bidelman alkoi hajottaa seinää ja kuin elokuvissa sieltä alkoi virrata rahaa. Rahojen joukossa oli yksittäisiä useiden tuhansien arvoisia vanhoja kolikoita, joiden yhteisarvoksi asiantuntija arvioi vähintään 200 000 euroa.
Eräs perikunnan jäsen muisteli pienenä tyttönä kuulleensa puheita, että suvun varat olisi nimenomaan kätketty seinien sisälle suojaan. Huhut pitivät täysin paikkansa!
Lahja viimeiselle keisarinnalle
New Yorkissa asuneet George Davis ja Betty Davis ostivat vuonna 1936 manhattanilaisesta taidegalleriasta figuurin reilulla kahdella tuhannella dollarilla. Se oli suhteellisen iso raha, joten pariskunnalla oli todennäköisesti tiedossa, että esine oli arvokas.
Figuuri kuitenkin unohtui ullakon kätköihin, kunnes 70 vuotta myöhemmin heidän jälkeläisensä kävivät asuntoa läpi ja löysivät sen laatikon pohjalta. Esine oli itse asiassa yksi vain 50:stä Carl Fabergén valmistamasta figuurista ja se kuvasi Nikolai Pustynnikovia, joka oli keisarinna Aleksandra Fjodorovnan henkilökohtainen henkivartija. Venäjän viimein keisari Nikolai II oli tilannut vaimolleen lahjaksi figuurin, jossa oli safiireista tehdyt silmät ja paljon kultaisia yksityiskohtia.
Kun figuuri tuli myyntiin huutokaupassa, sen arveltiin menevän kaupaksi noin puolella miljoonalla dollarilla. Mitä vielä; lyhyessä ajassa hinta nousi viiteen miljoonaan dollariin ja figuurin lunasti itselleen lontoolainen korukauppias.
Etsitty antiikkikirstu
Kun eräs ranskalainen insinööri vuonna 1970 osti puolitoistametrisen antiikkiarkun, ei hän ymmärtänyt käsissään olevan huonekalun arvoa. Lontoossa asustanut mies käytti arkkua TV-tasona ja välillä baarikaappina. Kun hän menehtyi ja perikunta alkoi huutokaupata omaisuutta, selvisi vanhan arkun alkuperä.
Se oli suurin kymmenestä japanilaisesta arkusta, jotka oli tehty tilaustyönä Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian päällikölle 1600-luvun puolivälissä. Se kiersi satoja vuosia keräilijältä toiselle, kunnes sen jäljet päättyivät vuoteen 1941.
Kun maailman suurin sisustusesineiden museo, lontoolainen Victoria and Albert Museum, metsästi kirstua kissojen ja koirien (ja tutkijoiden) kanssa, oli se vain muutaman kilometrin päässä sijainneessa talossa. Television alla.
Viimeisimmälle yksityisomistajalleen vain reilulla sadalla eurolla siirtynyt arkku myytiin vuonna 2013 huutokaupassa hollantilaiselle Rijksmuseumille noin 7 miljoonan euron hinnalla. Aika tyyris TV-taso.
Maailman kallein maalitaulu
Englantilainen John Weber sai vuonna 1945 isoisältään metallisen mukin (kuva linkin takana). Vaikka isoisä oli antiikin keräilijä, ei Weber olettanut tämän antavan nuorelle pojalle mitään arvokasta. Hän käytti mukia leikeissään ja hieman vanhempana jopa maalitauluna harjoitellessaan ilmakiväärillä ampumista.
Weber oli säilyttänyt mukin ja vasta erään muuton yhteydessä vuonna 2008 hän päätti viedä esineen arvioitavaksi. Yllätys oli melkoinen, kun muki osoittautui 2300 vuotta vanhaksi taideharvinaisuudeksi. Yksittäisestä kultalevystä taottu muki oli peräisin muinaisesta Persiasta, ajalta ennen Aleksanteri Suurta.
Kupin myyntihinnan uskottiin nousevan useaan sataan tuhanteen dollariin, mutta lopulta huutokauppa tuotti Weberille viisinumeroisen summan. Hän oli silti kovin tyytyväinen 99 000 dollarin pottiinsa.
Tuottoisa pikakorjaus
Eräs yhdysvaltalainen mies oli kyllästynyt asuntonsa seinässä olleeseen reikään ja ilmeisesti vaimo oli samoilla linjoilla. Sen sijaan, että he olisivat paikanneet kolon, päättivät he sisustaa sen piiloon. Muutama huonekalu ja kaunis kukkamaalaus pihakirpparilta saivat korvata remontin.
Vuosia myöhemmin nimettömänä pysyttelevä mies pelasi lautapeliä kavereidensa kanssa. Kyseinen peli oli nimeltään Masterpiece, jossa huutokaupataan kuuluisia maalauksia.
Pelin tiimellyksessä hän huomasi yhdessä kortissa olevan maalauksen muistuttavan kovasti hänen omalla seinällään ollutta taulua. Yhtäläisyydet magnolian kukissa olivat niin silmiinpistävät, että mies päätti ottaa yhteyttä taideasiantuntijaan.
Kävi ilmi, että seinän reikää peittävä taulu oli amerikkalaisen Martin Johnson Headen entuudestaan tuntematon 1800-luvun lopulla maalaama teos. Tuo parilla kympillä ostettu maalaus ”Magnolias on Gold Velvet Cloth” myytiin vuonna 1999 teksasilaiselle Museum of Fine Arts -museolle reilulla miljoonalla dollarilla.
Miljonääriksi koiraa ulkoiluttaessa
Vuonna 2013 kalifornialainen pariskunta oli ulkoiluttamassa koiraansa, kun he näkivät maan alta pilkistävän ruosteisen metallitölkin. Tölkin sisällä oli kolikoita ja pikainen etsintä lähimaastossa johti seitsemän muun tölkin löytymiseen.
Kolikot eivät olleet mitä tahansa hiluja, vaan aarre on yksi suurimmista Yhdysvalloista löytyneistä kätköistä. Vanhojen rahojen asiantuntijat kävivät löydöksen läpi ja arvioivat sen kokonaisarvoksi noin 10 miljoonaa dollaria.
Kolikoiden alkuperästä ei ole mitään tietoa, mutta osa kultarahoista oli piilotettu juuri painettuina, eli ne eivät ole koskaan olleet käytössä. Arvioiden mukaan 1800-luvun loppupuolella haudatut 1400 kolikkoa olivat kaikkien yllätykseksi erittäin hyvässä kunnossa, mikä nosti niiden arvoa entisestään. Joukossa oli myös harvinainen 20 dollarin 1866-S No Motto Double Eagle -kolikko, jonka arvo yksistään on satoja tuhansia.
Pientä näyttelyissä ja museoissa kiertävää näytettä lukuunottamatta kaikki kolikot on myyty Amazonissa.
Massiivinen kultahippu
Australialainen Ballaratin kaupunki sijaitsee alueella, josta löytyy kultaa vähän sieltä sun täältä. Kultaryntäys kaupunkiin alkoi 1850-luvulla ja nykyään siellä on edelleen kaivosyhtiöitä, mutta myös paljon harrastelijoita. Sieltä sun täältä ei tietenkään tarkoita, että jalometallia kävelisi kadulla vastaan – kyllä sitä kuitenkin täytyy etsiä.
Kultaa on löytynyt läpi vuosikymmenten, mutta yleensä ne ovat harrastelijaetsijöillä pieniä hippuja; harvoin satoja grammoja ja vielä harvemmin paino mitataan kiloissa.
Mutta vuonna 2013 paikallinen kullanetsijä haravoi tehokkaalla metallinpaljastimella aluetta, joka oli käyty vuosien mittaan jo useaan kertaan läpi. Hänen laitteensa kuitenkin ilmaisi ennenkuulumattomalla merkkiäänellä jotain suurta löytyneen. Reilun puolen metrin syvyydestä löytyi 5,5 kilon painoinen ”hippu”, jollaista ei oltu ennen nähty. Yli 160 vuotta kultaryntäyksen jälkeen voi siis edelleen löytää satumaisen kulta-aarteen.
Silloisen kullan arvon mukaan kimpaleelle lyötiin noin 200 000 euron hintalappu. Asiantuntijat olivat kuitenkin sitä mieltä, että harvinaisuutensa ja kokonsa vuoksi kimpale on sulattamattomana huomattavasti arvokkaampi kuin ”painonsa verran kultaa”.