Elämäntapa
Top 10 maailman erikoisimmat juustot – oletko päässyt maistamaan?
Nyt tutustutaan kaiken maailman juustoihin erikoisimmat juustot -listan muodossa. Tiedossa siis ainakin osittain herkkupaketti kaikille turofiileille eli juustoihin intohimoisesti suhtautuville ihmisille.
Juustoa on tehty ja syöty tuhansien vuosien ajan, joidenkin asiantuntijoiden mukaan ensimmäiset todisteet juustonvalmistuksesta ovat jopa 10 000 vuoden takaa Keski-Aasiasta ja nykyisen Lähi-idän alueelta. Nykyisin juusto on yksi maailmanlaajuisesti myydyimpiä elintarvikkeita ja samaan aikaan se on kaikkein varastetuin ruokatavara – hyvin ”tavallisetkin” juustot ovat verrattain kalliita puhumattakaan erikoisjuustoista!
Ainakin viime vuonna Valio noteerasi tammikuun 20. päivänä vietettävän Kansainvälisen juuston ystävien päivän kannustaen kotimaisilla juustoilla herkutteluun. Sitä kannattaa tehdä tänäänkin, joten kokoa illaksi herkkutarjotin ja valitse sinne jotain muuta kuin ikisuosikkeja. Koskaan ei tiedä minkälaisia makuelämyksiä tulee vastaan! Jonkun näistä listan juustoista voi löytää lähikaupastakin, mutta useimpia ei. Ainakaan suomalaisesta lähikaupasta!
Tässä siis maailman erikoisimmat juustot kera mielenkiintoisten juustofaktojen.
Västerbotten-juusto
Aloitetaan erikoisimmat juustot -lista länsinaapuristamme Ruotsista. Västerbotten on yksi Ruotsin vanhimmista tuotemerkeistä ja sitä on Suomessakin saatavilla aivan tavallisesta ruokakaupasta. Sinänsä ei siis mitään erikoista. Mutta…
Burträskin kunta Pohjois-Ruotsissa on ainoa paikka maailmassa, jossa Västerbotten-juuston valmistus onnistuu. Eikä kukaan oikein tiedä, miksi asia on näin. Tarkoin varjeltu resepti syntyi vuonna 1872 täysin vahingossa meijerikkö Ulrika Lindströmin unohdettua juustokattilan tulelle. Lindström hairahtui juustonvalmistuksesta, kun häntä tuli kosiskelemaan mukavanoloinen maitorenki. Palatessaan patansa ääreen Lindström luuli juuston olevan pilalla, mutta kokeili varoiksi maistaa sitä ja kuinka ollakaan, Västerbotten oli syntynyt.
Valtavan suosion myötä valmistus yritettiin aikoinaan siirtää suurempaan tuotantolaitokseen Uumajaan, mutta Västerbotten ei enää maistunutkaan samalta, vaikka reseptiä ei mitenkään muutettu.
Teorioita Burträskin kummallisesta taiasta on esitetty, mutta mitään ei ole voitu todistaa. Onko juuston salaisuus Burträskin varastossa käytetyt kuusihyllyt vai onko syyllinen kenties aikoinaan maahan iskeytynyt meteoriitti, jonka jäljiltä maaperä on hyvin kalkkipitoista? Onko lehmien maidossa yöttömän yön auringon taikaa vai elääkö Burträskin meijerirakennuksessa ainutlaatuinen bakteerikanta?
Vain yksi asia on varmaa: Västerbottenia ei ole mahdollista valmistaa missään muualla.
Jäkäläjuusto
Jäkälät ovat mielenkiintoinen eliöryhmä, sillä ne koostuvat sieniosasta ja sen kanssa symbioosissa elävästä mikroskooppisesta viherlevästä tai syanobakteerista. Ja siinähän on loistava alku juuston valmistukselle, sillä yleensä siinä käytetään hyväksi erilaisia mikrobikantoja.
Jäkäläjuusto kuulostaa siltä, että se voisi olla suomalainen keksintö, mutta se onkin peräisin Montrealista, Kanadasta. Pieni juustola alkoi kehittämään uudenlaista tuotetta, kun he tutustuivat Kanadan pohjoisosissa elävien inuiitti-kansojen ruokavalioihin. Inuiitit ovat vuosisatojen ajan syöneet kaadettujen karibujen (peuran pohjoisamerikkalainen alalaji) mahalaukuista keräämäänsä käynyttä jäkälää. Kun juustolan työntekijät maistoivat sitä itse, he totesivat käyneen jäkälän maistuvan aivan sinihomejuustolta. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Jäkälää paistetaan ja keitetään, jolloin siitä saadaan juustonvalmistukseen soveltuvaa homemaista ainesta, jota sitten sekoitetaan vuohenmaitoon ja annetaan käydä rauhassa. Voilà.
Parmesaani lainan takaajana
Kysyt varmasti, että mitä erikoista parmesaanissa on. No sen lisäksi, että se on hyvää (pyydän anteeksi henkilökohtaista mielipidettä), sitä on käytetty pienessä italialaisessa pankissa lainojen takaajana.
Credem-pankki ottaa paikallisilta Parmigiano Reggiano -juuston tuottajilta juustokiekkoja vastineena halvoille lainoille. Lainan korko vaihtelee 3 ja 5 prosentin välillä riippuen juuston laadusta ja lisäksi asiakas pulittaa pienen ylläpitomaksun siitä, että juustoa kypsytetään oikeissa olosuhteissa.
Kuulostaa omituiselta, mutta käytäntö on melkoisen suosittu, sillä CNN-uutistoimiston vuonna 2013 tekemän artikkelin mukaan pankin tarkoin varjellussa holvissa on säilössä 430 000 parmesaanikiekkoa, joiden kokonaisarvo on noin 190 miljoonaa euroa. Asiakkaiden ei tarvitse huolehtia tuotteestaan, sillä Credemillä on töissä useita juustoasiantuntijoita, jotka käsittelevät parmesaania sen kahden vuoden kypsymisaikana kuin kultaa; mitä se tavallaan tässä pankissa onkin!
Juuston käyttäminen lainantakauksena toimii kummallekin osapuolelle, sillä lainarahan turvin heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat maitotilalliset voivat ruokkia karjaa, maksaa palkkoja ja valmistaa lisää juustoja – ja samalla odotella parempia aikoja. Jos asiakas ei kykene maksamaan lainaansa takaisin, saa pankki rahansa myymällä parmesaania.
Halloumi
Siis halloumi… Grillijuusto!? Ei kuulosta kovin eksoottiselta. Halloumista tekee kuitenkin hyvin erityislaatuisen nimenomaan sen erikoisen korkea sulamislämpötila. Alunperin Kyprokselta peräisin oleva juusto on nimisuojattu, joten muualla valmistettua halloumintapaista juustoa ei saa nimittää halloumiksi, vaan pakkauksessa tulee lukea esimerkiksi alussa mainittu grillijuusto. Näin on toki monilla eri juustoilla.
Oikea halloumi on valmistettu lampaan- ja vuohenmaidon seoksesta, vaikka jotkut lisäävät siihen myös lehmänmaitoa. Kyproksella asiasta käydään jatkuvaa kädenvääntöä. Halloumi valmistetaan kuten muutkin juustot: ensin lämmitetään ja saostetaan maito, ja sitten juustomassasta erotetaan puristamalla hera eli neste. Kovempia juustoja tehtäessä massa lämmitetään valuttamisen jälkeen uudelleen. Halloumin kohdalla tämä toinen lämmittäminen tehdään juuston omassa herassa, mikä saa massan proteiinit järjestymään pitkiksi ja vahvoiksi säikeiksi, jotka pitävät halloumin myöhemmin kasassa pannulla.
Halloumi on suosittu juusto maitotuotteita syövien vegetaristien keskuudessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kuten kaikkien muidenkin juustojen valmistuksessa, myös halloumia tehtäessä maito saostetaan juoksutteen avulla. Perinteisesti juoksute on valmistettu eläimen mahassa esiintyvästä entsyymistä, jota yleensä kerättiin tapetuista vasikoista, kileistä tai karitsoista, riippuen siitä minkä lajin maidosta juustoa ollaan valmistamassa. Nykyisin monet juustot valmistetaan muuntogeenisten mikrobien tuottamien entsyymien avulla, joten eläinlapsia ei juustonhimoisille tarvitse enää uhrata; toki pakkauksessa ei tarvitse olla merkintää, mistä juoksute on peräisin.
Vielä vinkkivitonen halloumin valmistukseen: Se kannattaa grillata kokonaisena ja viipaloida vasta paistamisen jälkeen; muuten paloista saattaa tulla sitkeän kumimaisia.
Tuleeko mieleesi joku toinen juusto, jonka voi laittaa huoletta pannulle tai grilliin, ja se pysyy kasassa? Suomalainen leipäjuustopa tietenkin!
Kamelinmaitojuusto
Kamelinmaitojuusto on yksi vanhimpia yhä syötäviä juustoja. Afrikan paimentolaiskansat ovat valmistaneet sitä vuosisatojen ajan, vaikka kamelinmaito sellaisenaan on paljon suositumpi ravintoaine; juuston valmistaminen on pitkä prosessi ja kamelinmaidon muuntaminen juustoksi on huomattavasti hankalampaa kuin muiden tuotantoeläinten maidon. Paljon proteiinia sisältävää kamelinmaitoa mainostetaan varsinaisena terveyspommina, vaikka siinä on huomattavasti enemmän rasvaa kuin esimerkiksi lehmänmaidossa. Juustossa uskotaan myös olevan vasta-aineita, jotka kuin rokotuksen tavoin suojelevat lapsia taudeilta, mutta varsinaista tutkimustietoa aiheesta ei ole; se on enemmänkin kansanperinteestä kumpuava hoitokeino.
Vaikka monien juustojen juoksutteet ovat nykyisin mikrobien tuottamia, valmistetaan kamelinmaitojuusto perinteisellä menetelmällä: siihen käytetään kamelin mahalaukun paloista eristettyjä entsyymejä, jotka antavat valmiiseen tuotteeseen happaman maun ja pistävän tuoksun.
Kamelinmaitojuustoa voi hyvällä tuurilla löytää erikoisruokakaupoista tai sitten on matkustettava Lähi-itään. Dubain suurista ostoskeskuksista löytyy varmasti. Jos maito tai juusto eivät maultaan miellytä, voi kamelinmaidon väitetyt hyödyt koittaa ottaa haltuun esimerkiksi siitä tehdystä saippuasta.
Hirvenmaitojuusto
Kamelinmaitojuuston pohjoinen vastine on epäilemättä hirvenmaitojuusto. Tiettävästi maailman ainoat juustoa valmistavat hirvenmaitotilalliset ovat ruotsalaiset Christer ja Ulla Johansson Bjurholmista. Heidän Älgen Hus -tilallaan hirviä lypsetään toukokuusta syyskuuhun ja jokainen yksilö tuottaa noin viisi litraa maitoa päivässä. Vaikka tilan hirvet ovat tottuneet ihmisiin, eivät ne missään nimessä ole kesytettyjä kotieläimiä. Niitä ei voi lypsää koneella vaan työ on tehtävä perinteisesti käsin, kunhan eläimet on harhautettu syömään herkkuja. Kukaan ei halua hirven takajalkaa otsaansa.
Johanssonit tekevät hirvenmaidosta monenlaisia erilaisia juustoja muun muassa valko- ja sinihomejuustoa, jotka ovat harvinaisuutensa vuoksi sieltä juustomaailman kalleimmasta päästä. Kilohinta voi nousta jopa 800 euroon. Kätevin tapa päästä maistamaan tätä erikoisuutta on vierailla Johanssonien hirvitarhalla ja ruokailla tilan ravintolassa.
Mimolette ja Milbenkäse – juustopunkkien viimeistelemät herkut
Mimolettessa ei siis punkkeja enää juustoa syötäessä ole. Toisin on laita saksalaisen milbenkäsen suhteen. Tätä nimensä mukaisesti ”punkkijuustoa” valmistetaan ainoastaan Würchwitzin kylässä, jossa paikalliset ovat niin ylpeitä perinteisestä herkustaan, että kylään on pystytetty punkkia kuvaava patsas.
Milbenkäse (ylläoleva video) valmistetaan laittamalla palanen pehmeää, kypsyttämätöntä juustoa (joka tunnetaan myös maitorahkana) puiseen laatikkoon ja perään heitetään ruisjauhoja sekä kourallinen pieniä punkkeja. Punkit työstävät juustoa vähintään kolmen kuukauden ajan ja niiden ulosteiden entsyymit antavat kypsymisprosessin aikana juustolle sen kirpeähkön ja pähkinäisen maun.
Valkoinen juustomassa muuttuu kuukausien kuluessa keltaisesta punertavan ruskeaksi; toiset tuottajat kypsyttävät milbenkäseä vuoden, jolloin juustosta on tullut mustaa. Ranskalaisesta mimolettesta tämä saksalainen juusto eroaa sillä, että punkkeja ei poisteta. Elävät punkit ovat siis osa milbenkäseä – siinä ehkä suurinkin juuston ystävä voisi vähän epäröidä.
Pule – maailman kallein juusto
Serbialainen Pule on maailman kallein juusto. Puleta voi saada 1000 euron kilohinnalla, mutta siitä voi myös joutua maksamaan jopa viisinkertaisen summan.
Koostumukseltaan hieman murenevaista fetaa muistuttavaa Puleta valmistetaan vain ja ainoastaan Zasavican maatilalla harvinaisen balkanilaisen aasin maidosta. Maatilan omistaa Slobodan Simic, jolla lypsettäviä aaseja on vain reilu sata kappaletta, ja jonka mukaan yhdestä aasista saa lypsettyä päivittäin vain 2 desilitraa maitoa. Tähtitieteellinen hinta alkaa käydä järkeen, sillä yhden juustokilon valmistamiseen tarvitaan 25 litraa aasinmaitoa. Aasinmaitoa voisi myös sanoa superfoodiksi, sillä se on luontaisesti vähärasvaista ja sisältää muun muassa 60 kerta enemmän C-vitamiinia kuin lehmänmaito.
Vuosi 2012 oli Simicille jättipotti, sillä Serbian suurin urheilutähti, tennispelaaja Novak Djokovic osti silloin koko varaston tyhjäksi ja varasi myös ne juustot, jotka olivat valmistumassa. Ilmeisesti Pule maistuu Djokovicille, vaikka nämä juustot menivät hänen omistamiensa ravintoloiden käyttöön.
Nykyään jos Puleta haluaa päästä maistamaan, täytyy siitä ilmoittaa Simicille etukäteen, sillä hän valmistaa juustoa vain tilauksesta. Siten asiakas voi myös varmistaa sen, ettei kukaan miljonääri ole tyhjännyt hyllyjä.
Vieux Boulogne – maailman haisevin juusto
Monia varmasti arveluttavat juustojen kuoret: Voiko niitä syödä? Juustoasiantuntija Tom Bivinsin mukaan kannattaa rohkeasti kokeilla, kunhan kuori ei ole esimerkiksi vahaa, muovia tai paperia – näissä tapauksissa kannattanee jättää väliin. Juustojen syötävät kuoret jaetaan kolmeen ryhmään: Homeen muodostamat nukkamaiset kuoret, joita löytyy valkohomejuustoista. Kypsymisprosessin aikana muodostuneet paksut ja kovat kuoret, kuten parmesaanissa. Ja sitten ovat pestyt kuoret, jotka syntyvät, kun juusto upotetaan bakteeriliuokseen kypsymisen edistämiseksi. Mistä päästäänkin kiertoreittiä ranskalaiseen Vieux Boulogneen.
Yleisesti kaikki pestyn kuoren omaavat juustot ovat erittäin voimakastuoksuisia, kuoret ovat hyvin suolaisia ja juusto pehmeää ja tahmaista. Voimakastuoksuinen on kaunis tapa ilmaista se fakta, että nämä juustot haisevat tai suorastaan lemuavat, mikä voi hirvittää heikompia. Vieux Boulogne saa kosteaa multaa ja mädäntyviä lehtiä muistuttavan ominaishajunsa valmistusprosessissa, jossa suolattua juustoa uitetaan yhdeksän viikon ajan oluessa. Vieux Boulognea valmistetaan pastöroimattomasta lehmänmaidosta Pohjois-Ranskassa sijaitsevassa Boulogne-sur-Mer’n kaupungissa.
Ensimmäisen kerran Vieux Boulogne julistettiin maailman haisevimmaksi juustoksi vuonna 2004, kun englantilaisen Cranfieldin yliopiston tutkijat käyttivät ”sähköistä nenää” arvioimaan viittätoista tunnetusti voimakastuoksuista juustoa. Toki tutkimukseen osallistui myös vapaaehtoisia ihmisneniä, jotka tuloksissa olivat itseasiassa keinotekoisen elimen kanssa samoilla linjoilla. Vuonna 2009 koe uusittiin, mutta tulos oli Vieux Boulognen kohdalla sama.
Vaikka Vieux Boulognen maanläheinen hajumaailma ei kuvailtuna kuulosta ollenkaan pahalta, niin ehkä sen taakse jääneet aistielämykset selventävät valintaa: Toiseksi tuli Epoisses de Bourgogne, jota ei Ranskassa saa hajun vuoksi viedä mukanaan julkisiin kulkuvälineisiin. Vieux Boulogne peittosi myös niin ikään ranskalaisen Pont l’Evequen, jonka tuoksun kuvaillaan muistuttavan tuoretta hevosenlannan hajua.
Mutta ilmeisesti kaikki maistuvat hyvältä… Oletko päässyt tai uskaltautunut maistamaan?
Casu marzu
Italialainen casu marzu on mainittu Listafriikissä aiemminkin, mutta eihän sitä voinut jättää pois erikoisten juustojen listalta! Sardinialaisen perinneruoan myyminen on EU:n terveysviranomaisten toimesta kielletty lailla, mutta jos juustoa haluaa päästä kokeilemaan, on se Sardiniassa mahdollista, sillä mustassa pörssissä kauppa käy lakipykälistä piittaamatta. Ja tietysti omaan käyttöön kuka vain saa valmistaa (lähes) mitä vain.
Casu marzun valmistus lähtee liikkeelle lampaanmaidosta tehdystä pecorinojuustosta. Pecorinokiekkoon tehdään keskelle reikä ja sitten se nostetaan ulos kesän kuumuuteen. Yleensä ruoanvalmistuksessa ja -säilytyksessä yritetään välttää tuholaisia, mutta kuten jo muutamat aiemmin mainitut juustot, myös casu marzun viimeistelevät erikoiset meijerityöntekijät, nimittäin kärpäset. Nuo hyönteiset munivat juuston sisälle tuhansia munia, joista kuoriutuvat toukat syövät ja samalla hajottavat juuston rasvoja. Casu marzun pehmeä koostumus ja hapan maku ovat toukkien ulosteen ansiota.
Kärpäsen toukkia ei poisteta ennen syömistä, vaan kiemurtelevat madot suunnataan juuston kanssa ääntä kohti. Juuri tämän vuoksi casu marzu on kielletty juusto – elävät toukat ovat terveysriski, sillä tiedetään tapauksia, joissa mahalaukussa hengissä olleet madot ovat alkaneet syödä itseään läpi suoliston.
Listafriikki päättää lista Ranskan entisen presidentin Charles de Gaullen sitaattiin:
”Miten kukaan voi hallita maata, jossa on 246 erilaista juustoa?”
Mitä ikinä de Gaulle tuolla tarkoittikaan, ampui hän suuresti alakanttiin, sillä ranskalaisia juustoja tunnetaan lähes 500.
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme mikä on sinun ehdoton suosikkijuustosi. Oletko maistanut tämän listan erikoisimpia juustoja? Vaikka itse olenkin juustojen suuri ystävä, taitaisivat nämä erikoisimmat juustot jäädä väliin – parmesaania, halloumia ja Västerbottenia on toki tullut syötyä, mutta niissä ei tietysti pelkokerrointa olekaan!