Elämäntapa
Espanjan koripalloilijat esittivät paralympialaisissa olevansa kehitysvammaisia: Top 10 urheilun pahimmat huijarit – osa 2
Minkälaisia ovat urheilumaailman pahimmat huijarit ja petokset? Vilppiä on harjoitettu mitä erikoisimmilla tavoilla ja tässä niistä oudoimmat, typerimmät ja törkeimmät.
Idea listaan heräsi aiemmin syksyllä laajasti uutisoidusta vilppiepäilystä, jossa nuorta shakinpelaajaa syytettiin erikoisesta huijauksesta. Skandaalin keskiössä oli ja on 19-vuotias Hans Niemann, jonka epäiltiin käyttäneen väriseviä anaalihelmiä korkean tason ammattilaisturnauksissa. Todisteita ei kuitenkaan ole ja Niemann on luvannut pelata vaikka alasti ja Faradayn häkissä, jota sähkömagneettinen säteily ei läpäise.
Tällä listalla ei anaalihelmiä kuitenkaan sen enempää käsitellä, mutta röyhkeyttä näistä keinoista ei kuitenkaan puutu. Ja vielä etukäteisvaroitus niille, jotka mahdollisesti odottavat listalle esimerkiksi Lance Armstrongia tai Ben Johnsonia, niin Listafriikki teki tietoisen valinnan jättää dopingrikkomukset kokonaan pois.
Lista on jaettu kahteen osaan, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäisen osan voit lukea tästä: Top 10 urheilumaailman erikoisimmat ja pahimmat huijaukset – osa 1
Tässä siis urheilun pahimmat huijarit, jotka hakivat menestystä hinnalla millä hyvänsä – jopa kohtalokkain seurauksin.
Tuunattu miekka
Ukrainalainen upseeri Boris Onischenko oli saavuttanut nykyaikaisessa viisiottelussa hopeaa yksilökisassa ja kultaa Neuvostoliiton joukkueen kanssa Münchenin vuoden 1972 kesäolympialaisissa. Hän oli siis yksi ennakkosuosikeista lähdettäessä Montrealin kisoihin vuonna 1976.
Juhlittua olympiasankaria kolminkertaisesta maailmanmestarista ei kuitenkaan tullut, vaan Onischenko lähti kisoista kotiin lajinsa häpeäpilkkuna ja parjaavien lempinimien saattelemana.
Joukkuekilpailu oli Montrealissa edennyt kalpamiekkailuun, jossa voittoon tarvitaan yksi pisto. Neuvostoliitto otteli Isoa-Britanniaa vastaan ja britit protestoivat Onischenkon suorittamista. Brittien kapteeni Jim Fox väitti, että Onischenkon kalpa oli antanut merkin, vaikka se ei ollut osunut mihinkään. Fox vaati tuomaristoa tutkimaan vastustajan miekan, joka sitten osoittautuikin peukaloiduksi.
Miekan kahvassa oli sääntöjen vastainen katkaisin, jota painamalla Onischenko sai rekisteröityä itselleen piston, vaikka kärki ei osuisi mihinkään. Onischenko potkittiin ulos kisoista ja Neuvostoliitto diskattiin joukkuekilpailusta.
Hylkääminen ja elinikäinen kilpailukielto eivät kuitenkaan olleet ainoat rangaistukset, sillä urheilijalle oli tiedossa seuraamuksia myös kotimaassa: Onischenko erotettiin kommunistisesta puolueesta ja hänen menetti sotilasarvonsa.
Huijauksen jälkeen lajiin tuli sääntö, joka kielsi kaikki sellaiset kahvat, joiden sisään sai piilotettua johtoja tai katkaisimia.
Vilppiä viheriöllä
Kaikissa urheilulajeissa on säännöt, mutta virallisten ohjeiden lisäksi on liuta kirjoittamattomia sääntöjä. Golfissa niitä saattaa olla enemmän kuin missään muussa lajissa, sillä se perustuu pitkälti luottamukseen. On esimerkiksi luotettava siihen, että jos vastustaja nostaa pallon syystä tai toisesta ilmaan, laittaa hän sen takaisin samaan kohtaan.
Brittiläinen ammattigolfari David Robertson viis veisasi herrasmiesmäisyydestä, kun hän vuonna 1985 osallistui Britannian avoimeen golfturnaukseen. British Open on vanhin golfin neljästä major-turnauksesta.
Karsintakilpailun aikana Robertson – entinen Britannian nuorten mestari – huijasi toistuvasti. Hän kipitti lähestymislyönnin jälkeen vauhdilla pallolleen ja otti sen käteensä puhdistusta varten. Mieheltä vain ”unohtui” pikkujuttu: hän ei koskaan merkannut pallon paikkaa, vaan asetti sen aina hieman parempaan kohtaan ja lähemmäs reikää.
Kaikille vilppi ei mennyt laisinkaan läpi, sillä Paul Connolly, yksi Robertsonin mailapojista, oli pistänyt vilunkipelin merkille jo aikaisessa vaiheessa. Hänen mukaansa Robertson oli pahimmillaan siirtänyt palloa yli kolme metriä. Kierroksen puolivälissä Connolly ei enää kestänyt katsella touhua, vaan pani mailat pussiin ja poistui paikalta.
Lopulta Robertson jäi vilpistä kiinni 14. reiällä, mikä johti tietenkin välittömään diskaukseen. Ikuisen häpeä lisäksi tämä huijari sai 5000 punnan sakot ja 20 vuoden pelikiellon.
Taidottomana seilaamaan maailman ympäri
Tarina englantilaisen Donald Crowhurstin kylmäpäisestä huijauksesta on lähinnä surullinen.
Mitä tuli purjehdukseen, niin liikemiehenä tunnettu Crowhurst oli lähinnä harrastelija, mutta se ei estänyt häntä osallistumasta maailman haastavimpaan yksinpurjehduskilpailuun. Golden Globe Racessa purjehditaan maailman ympäri ja välillä varsin vaarallisilla vesillä. Koko matka pitää tehdä yhtäjaksoisesti soolona ja kilometrejä kertyy yli 50 000. Taitojen puuttumisen lisäksi Crowhurstin vene oli valtamerten olosuhteisiin sopimaton.
Crowhurst huomasi varsin aikaisessa vaiheessa, että purjehduksesta ei tule yhtään mitään. Veneen kaatumisen ja hukkumiskuoleman todennäköisyys kasvoi koko ajan. Niinpä Crowhurst päätti jäädä pyörimään eteläiselle Atlantille, kun muut purjehtijat olivat uhmaamassa kilpailun vaarallisimpia vesiä Eteläisellä jäämerellä. Tarkoituksena oli liittyä takaisin joukkoon, kun muut purjehtijat kääntyvät Etelä-Amerikan kärjen jälkeen kohti Eurooppaa.
Sen sijaan, että Crowhurst olisi jättänyt leikin virallisesti kesken, päätti hän sääntöjen vastaisesti rantautua Etelä-Amerikkaan korjaamaan onnetonta alustaan. Sieltä käsin hän rupesi raportoimaan etenemisestään – valheellisesti. Radioviestien ja virheellisten sijaintitietojen perusteella hänen todettiin olevan kisan johdossa.
Jossain vaiheessa Crowhurst tajusi, että valheella on paskainen loppu, joten hän päätti tehdä katoamistempun ja aloitti radiohiljaisuuden. Ehkä kaikki unohtaisivat hänet ja hänen johtoasemansa. Kolmeen kuukauteen kukaan ei kuullut miehestä mitään, mutta kisa oli käynnissä ja erityisesti Nigel Tetley luuli käyvänsä kovaa kamppailua Crowhurstia vastaan.
Kun Crowhurst vihdoin palasi linjoille, sai hän tietää, että Tetleyn vene oli uponnut vain reilut 2000 kilometriä ennen maalia ja tämä oli joutunut jättämään purjehduksen kesken. Syynä Tetleyn haaksirikkoon oli uhkarohkea purjehtiminen: hän oli ajanut itsensä ja veneensä äärirajoille saavuttaakseen Crowhurstin.
Tämä tieto oli Crowhurstille liikaa ja omatunto soimasi. Lisäksi hän oli varma, että voittajan lokikirjat joutuisivat erityiseen syyniin ja hänen huijauksensa tulisi ilmi. Crowhurst ei halunnut tulla tunnetuksi huijarina. Radiohiljaisuus alkoi jälleen.
Muutamaa viikkoa myöhemmin Crowhurstin vene löytyi, mutta miestä ei näkynyt missään. Crowhurstin lokikirjat viittasivat vahvasti siihen, että hän oli kärsinyt purjehduksen aikana vakavista mielenterveysongelmista ja oli erittäin todennäköistä, että hän oli tietoisesti hypännyt veteen päättääkseen päivänsä. Ruumista ei ole koskaan löytynyt.
Hengenvaaralliset nyrkkeilyhanskat
Nyrkkeilykehässä on kautta aikojen sattunut ja tapahtunut – niin sallituin kuin laittominkin keinoin. Harvoin ottelut kuitenkaan johtavat vankilatuomioihin, mutta näin kävi valmentaja Carlos Lewisille ja hänen suojatilleen Lewis Restolle kesäkuussa 1983 käydyn kamppailun jälkimainingeissa.
Raukkamaisessa huijauksessa valmentaja Lewis poisti valtaosan Reston nyrkkeilyhanskojen pehmusteista, kun tämä otteli voittamatonta Billy Collins Jr:ia vastaan.
Pehmusteiden poisto ei kuitenkaan riittänyt, sillä Lewis uitti valmennettavansa käsiä ympäröivää teippiä kipsilaastissa. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että kymmenen erän ajan Resto murjoi vastustajaansa päähän kivikovalla kipsillä. Ottelu päättyi tuomareiden yksimielisellä päätöksellä Reston voittoon.
Ottelun jälkeisissä kättelyissä Collinsin valmentajaisä huomasi, että Reston hanskat vaikuttivat epänormaalin ohuilta. Epäilyksestä alkaneessa tutkinnassa hanskojen peukalointi tuli ilmi ja ottelun lopputulos muutettiin ratkaisemattomaksi. Tuho oli kuitenkin jo ehtinyt tapahtua.
Jo ottelun aikana Collinsin silmät olivat turvonneet umpeen. Hänelle jäi iiriksen repeämän vuoksi pysyvä haitta eikä hän kyennyt sumentuneen näkönsä vuoksi enää jatkamaan nyrkkeilyä. Seuraavan vuoden maaliskuussa Collins menehtyi auto-onnettomuudessa. Niin Collinsin perhe kuin monet ulkopuolisetkin olivat sitä mieltä, että kyseessä oli itsemurha, sillä nuori mies oli kärsinyt uransa päättäneen loukkaantumisen jälkeen vaikeasta masennuksesta.
Vuonna 1986 sekä Lewis että Resto joutuivat vihdoin oikeuteen ja heidät todettiin syyllisiksi pahoinpitelyyn, laittoman aseen hallussapitoon ja ”salaliittoon” eli törkeän rikoksen suunnitteluun. Laiton ase oli tässä tapauksessa Reston kivikoviksi kipsatut kädet. Lewis tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen ja Resto sai kolmen vuoden tuomion.
Koripalloilijat esittivät olevansa kehitysvammaisia
Tällä listalla on käyty läpi monenlaisia huijauksia, mutta jätimme sen kaikkein härskeimmäin petoksen viimeiseksi. Mennään Sydneyn vuoden 2000 paralympialaisiin, jossa Espanjan miesten koripallojoukkue oli kehitysvammaisten sarjassa ylivoimainen ja voitti kultaa päihittäen selvästi kaikki vastustajansa.
Asiassa oli vain yksi mutta. Joukkueen kahdestatoista pelaajasta vain kahdella oli oikeasti kehitysvamma. Menestyksen saavuttamiseksi oltiin valmiita tekemään aivan mitä tahansa.
Pian kisojen päättymisen jälkeen Carlos Ribagorda, yksi kultajoukkueen pelaajista, paljasti törkeän huijauksen espanjalaiseen Capital-lehteen kirjoittamassaan artikkelissa. Ribagorda oli yksi niistä pelaajista, joilla ei ollut kehitysvammaa. Hän oli joukkueeseen soluttautunut toimittaja.
Ribagordan artikkeli aiheutti tietenkin skandaalin. Hän kertoi, että suurin osa joukkueen pelaajista ei ollut osallistunut lääketieteellisiin testeihin, joilla kehitysvammat todettiin.
Kansainvälinen paralympiakomitea IPC aloitti tutkinnan, jossa kävi ilmi, että Espanjan paralympiakomitea ei ollut järjestänyt psykologia testejä, joilla urheilijoiden kehitysvammaisuus varmistetaan. Kehitysvammaisten sarjaan osallistuvan urheilijan älykkyysosamäärä saa olla enintään 75. Kisapaikalla urheilijoita oli ylemmältä taholta kehotettu ”esittämään tyhmää”.
Ribagorban mukaan koripallojoukkue ei ollut ainoa vilpillinen osallistuja. Väitteiden mukaan pöytätennikseen, yleisurheiluun ja uintiin oli osallistunut urheilijoita, joilla ei ollut kehitysvammaa. Viisi Espanjan mitalia oli saavutettu törkeästi huijaamalla.
Petokseen oli päädytty liittotasolla, jotta joukkue voittaisi enemmän mitaleja ja saisi enemmän sponsoreita. Puistattavaan huijaukseen osallistuneet urheilijat selittelivät alhaista ja moraalitonta toimintaansa sillä, että halusivat maansa menestyvän. Toisille taas oli kunnia-asia edustaa Espanjaa, vaikkakin sitten huijaamalla. Osa lähti mukaan vain, koska tiedossa oli ilmainen reissu Australiaan.
Luonnollisesti Espanjan koripallojoukkue hylättiin ja juhlinta vaihtui oikeutetusti häpeään. Kultamitalit määrättiin palautettaviksi. Vaikutus oli kuitenkin paljon laajempi, sillä Sydneyn jälkeen kehitysvammaiset suljettiin kokonaan ulos paralympialaisista. Järjestelmään tarvittiin perustavanlaatuinen muutos, jotta urheilijoiden kehitysvammojen luokittelussa ja arvioinnissa ei tulisi epäselvyyksiä.
Kehitysvammaiset ovat sittemmin saaneet palata paralympialaisiin Lontoon 2012 kisoista lähtien, mutta vain tiettyihin lajeihin ja mittavien testien kautta. Urheilijat luokitellaan muun muassa psykologin tekemän 30-sivuisen arvion perusteella.