Elämäntapa
Valssia pidettiin aikoinaan liian riettaana tanssina: 10 faktaa eri tanssilajeista ja niiden mielenkiintoisesta historiasta
Huhtikuun 29. päivänä vietetään kansainvälistä tanssin päivää. Sen kunniaksi Listafriikki esittelee erilaisia tansseja ja niihin liittyviä mielenkiintoisia faktoja, koska joka päivä on hyvä päivä tanssia!
Vaikka tästä voi olla montaa mieltä, osaa jokainen ihminen tanssia sisäsyntyisesti. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva voi osoittaa merkkejä rytmin ymmärtämisestä. Ihmiset ovat myös tanssineet kauan, melko varmasti tanssiminen on alkanut samoihin aikoihin, kun ihmiset eli Homo-suku näki päivänvalon yli 2 miljoonaa vuotta sitten. Lähes kaikissa luolamaalauksissa on merkkejä seremoniallisista tansseista, joten tanssiminen on aina ollut hyvin merkittävä osa ihmisten arkea ja juhlaa. Tanssiminen myös yhdistää ihmisiä taustasta riippumatta!
Nyt tutustutaan tuttuihin ja hieman tuntemattomiin tansseihin; samalla listalla valssataan, flossataan, pistetään tikarilla rintaan ja taivutetaan sormia luonnottomiin asentoihin.
Baletti
Baletti juontaa juurensa vanhoihin hovitansseihin, joita esitettiin nimensä mukaisesti viihdykkeenä Euroopan – erityisesti Ranskan ja Italian – hoveissa.
Ensimmäinen kerronnallisen baletin esiaste esitettiin vuonna 1495 italialaisen ylhäisön hääjuhlissa. Jokainen erillinen tanssi kuvasi jotenkin juuri sillä hetkellä tarjoiltavaa ruokalajia ja ne yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi kreikkalaisen mytologian kautta. Ohjelmanumero oli niin suosittu, että baletista tuli monien häiden kohokohta.
Baletista ei kuitenkaan ehkä koskaan olisi tullut sitä, mitä se nykypäivänä on, ilman Katariina de’ Mediciä. Tämä italialaiseen Medicien mahtisukuun kuulunut ja kahdelle paaville sukua ollut 14-vuotias tyttö naitettiin vuonna 1533 samanikäiselle ranskalaispojalle, josta tuli myöhemmin kuningas Henrik II. Ranskaan muuttanut kuningatar Katariina ei kuitenkaan unohtanut entisen kotimaansa taiteita, ja varsinkin tanssi oli lähellä hänen sydäntään.
Katariinan lempipojan, Henrik III, noustua kuninkaaksi, järjestettiin hovissa häät: avioliittoon astuivat hallitsijan vaimon sisko Marguerite ja Joyeusen herttua Anne de Joyeuse. Katariina halusi miellyttää poikaansa, sillä de Joyeuse eli sulhanen oli mitä todennäköisimmin Henrikin rakastaja.
Niinpä kuningataräiti tilasi italialaiselta viulistilta Balthasar de Beaujoyeux’lta esityksen poikansa mielitietyn häihin ja tuo 5,5-tuntinen spektaakkeli Le Ballet Comique de la Reine tunnetaan maailman ensimmäisenä virallisena balettina.
Katariina lähetti esityksestä piirrettyjä kuvia hoveihin ympäri Eurooppaa, minkä jälkeen kaikki korvasivat italialaiset tanssimestarinsa ranskalaisilla ja yrittivät matkia esitystä. Kun Italiassa keskityttiin oopperaan ja Englannissa teatteriin, sai baletti kukoistaa Ranskassa. Sen takia baletin kieli on ranska.
Tiesitkö muuten, että rap-legenda Tupac Shakur oli nuorempana balettitanssija. Hän kävi Baltimoressa esittävään taiteeseen erikoistunutta koulua, jossa baletti oli yksi oppiaineista. Myöhemmin hän oli myös newyorkilaisen 127th Street Ensemble -teatteriryhmän jäsen, kunnes rap-musiikki ja siihen liittynyt Yhdysvaltain itä- ja länsirannikoiden välinen kilpailu vei mukanaan – lopulta hautaan saakka.
Uprock – todellinen dance battle
Toiset laskevat uprockin osaksi breakdancea ja toisten mielestä noilla kahdella ei ole mitään tekemistä keskenään. Samoilla New Yorkin kaduilla ne kuitenkin syntyivät 1960- ja 1970-luvulla.
Uprockissa kaksi tanssijaa matkii melko aggressiivisesti erilaisia tapoja taistella keskenään ja rytmin mukaan käytetään monia aseita; kuvaannollisesti. Nyrkit heiluvat ja ”aseita” pistooleista jousipyssyihin vedetään esiin, mutta toiseen ei kosketa.
Breakdancen kuulee monesti, virheellisesti, syntyneen väkivallattomana tapana ratkoa jengien välisiä kiistoja, mutta hyvin todennäköisesti sillä ei ole koskaan ollut mitään osaa jengisodissa.
Uprockin juuret taas ovat nimenomaan jengien välien selvittelyissä. Nokkamiehet kävivät ensin väkivallattoman uprock-battlen ja voittaja sai päättää, missä varsinainen tappelu käytäisiin.
Pienen porukan jutuksi jääneestä uprockista on omaksuttu muutamia tunnistettavia liikkeitä breakdanceen ja niitä päästään näkemään muun muassa Pariisin olympialaisissa vuonna 2024. Se on historiallinen hetki, sillä koskaan aiemmin mikään tanssilaji ei ole ollut mukana olympialaisissa.
Lue myös: 10 kultamitalin arvoista koskettavaa tarinaa menneistä olympialaisista
Valssi
Listan vähiten eksoottinen tanssi on valssi. Vaikka ei osaisi mitään muuta tanssia, niin valssin askeleet luonnistuvat varmasti useimmilta. Suomalainen häävalssiperinne on pitänyt tämän alkuperältään keskieurooppalaisen kansantanssin suosiossa sekä opeteltavien tanssien kärkisijalla.
Ennen kuin sitä tanssittiin salongeissa ja kuninkaallisten loisteliaissa saleissa, kuului valssaaminen pääasiassa köyhempien luokkien juhlintaan. Ehkä juuri siksi valssiin suhtauduttiin vastustellen ja sitä pidettiin sivistymättömänä tanssina. Iso osansa oli myös sillä, että valssia tanssiva pari oli hyvin lähellä toisiaan tai jopa vartalot aivan yhdessä – se oli ennenkuulumatonta ja varsin sopimatonta.
Joissakin Euroopan maissa valssia oli sallittua tanssia vain 10 minuuttia kerrallaan, ja Englannissa valssi kiellettiin kokonaan 1700-luvulla, koska se oli liian irstas tanssilaji. Vain sopivalla etäisyydellä tanssittavat menuetit olivat Euroopan hoveissa hyväksyttyjä. Monet aateliset kuitenkin hipsivät yön pimeydessä palvelijoidensa illanviettoihin päästäkseen tanssimaan hävytöntä valssia.
Muutos vastarintaan alkoi vuonna 1815, Waterloon taistelun jälkeen, kun Napoleonia vastaan sotineet liittokunnat juhlivat Ranskan vallan kukistamista. Ilo oli ylimmillään, ja kun Wienin kongressissa Euroopan rajoja vedettiin uusiksi, oli aikaa myös tanssimiselle. Silloin kaikki ihastuivat paikalliseen, hurjasti pyörivään valssiin.
Myös Englannissa suhtautuminen alkoi muuttua 1800-luvulla, koska valssi oli erään merkittävän henkilön lempitanssi. Kuningatar Viktoria rakasti tanssimista eikä vieroksunut valssin läheistä tanssiasentoa. Ja kukas monarkkia olisi käynyt uhmaamaan!
Flossaus
Flossaus, shoottaus, sufflaus, savage… Ovatko nuo sanat tuttuja? Sosiaalisessa mediassa on levinnyt tanssiliikkeitä jo vuosien ajan, mutta videopalvelu TikTok vei buumin jokunen vuosi sitten täysin uudelle tasolle. Ja se on ainoastaan hyvä asia, sillä nämä tanssihaasteet ovat hauskoja eivätkä vahingoita ketään. Samaa ei voi sanoa kaikista somehaasteista: 10 järkyttävää sosiaalisen median aiheuttamaa kuolemaa.
Flossaus on varmasti tunnetuin sometanssi, eikä siltä ole voinut välttyä, jos vähänkin on pitänyt silmiään auki. Yhdysvaltalainen Russell Horning, joka sosiaalisessa mediassa tunnetaan nimellä The Backpack Kid, latasi vuonna 2016 Instagramiin videon, jossa hän esitteli kavereilleen tanssiliikkeitä ollessaan kirkon leirillä. Hän ajatteli, että videon näkee ehkä muutama kymmenen tuttua. Toisin kävi.
Monet kuuluisuudet jakoivat Horningin videota ja pian tämän Instagram-tilillä oli satojatuhansia seuraajia. Sitten tuli yhteydenotto laulaja Katy Perryltä, joka pyysi poikaa tanssimaan keikalleen Saturday Night Live -ohjelmaan. Ja sen esiintymisen jälkeen kaikki rupesivat flossaamaan!
Flossaus lisättiin Fortnite-videopeliin yhdeksi hahmojen tanssiliikkeeksi ja usko tai älä, niin Kotimaisten kielten keskuksen valinta kuukauden sanaksi huhtikuussa 2018 oli flossaus.
Horning tai oikeastaan hänen äitinsä haastoi vuonna 2018 Fortniten oikeuteen flossauksen varastamisesta, sillä heidän mukaansa peli oli rikkonut tekijänoikeuksia käyttämällä Horningin keksimää tanssia luvatta. Ilmeisesti Horning oli juuri rekisteröimässä flossausta omiin nimiinsä. Vuoden 2020 lopulla vääntöön saatiin jonkinlainen päätös, kun Yhdysvaltain tekijänoikeuksista vastaava virasto ilmoitti, että syytteelle ei ole pohjaa, koska flossaus ei täytä tanssin määritelmää vaan se on koreografia, jota ei voi kukaan omia.
On toki totta, että Horning teki flossauksesta kuuluisan, mutta ei hän sitä missään nimessä ole keksinyt, vaikka niin väittääkin. Yllä olevalla videolla yksi nuorista miehistä flossaa kohdassa 03:08 (paina play ja video alkaa muutamaa sekuntia aiemmin). Video on tehty vuonna 2012. Vielä tätäkin vanhempi on vuodelta 2011 peräisin oleva pätkä, jossa ilmiselvästi flossataan.
Oletko kokeillut? Flossaus ei ole ollenkaan niin helppoa kuin miltä se näyttää!
Capoeira
Afrikasta kaapattiin miljoonia ihmisiä orjiksi 1500-luvulta alkaen ja suurin yksittäinen vastaanottajamaa noin 400 vuotta kestäneen orjakaupan aikana oli Brasilia.
Orjat olivat sokeriruokopelloilla tarkan valvonnan alla, mutta pitivät yllä kamppailutaitoja naamioiden ne tanssiksi. Kulttuureissa, joista ihmiset oli riistetty orjatyöhön, tanssin ja taistelun raja oli häilyvä, joten liikkeitä oli helppo treenata huvittelun varjolla.
Aina kun silmä vältti, otettiin tanssiin mukaan itsepuolustusliikkeitä ja lähitaistelua. Näin alkoi syntyä tanssi- ja kamppailulaji nimeltään capoeira. Koska orjilla ei saanut olla mitään kättä pidempää, oli capoeira ainoa tapa puolustaa itseään.
Aina silloin tällöin orjia pääsi pakenemaan, ja heitä palauttamaan komennetut metsästäjät alkoivat kertoa tarinoita ankarasta vastarinnasta ja tappavan tehokkaasta taistelumuodosta. Paenneet orjat alkoivat kerääntyä yhteen muodostaen pieniä kyliä, joita kutsuttiin nimellä Quilombos. Niihin muutti myös alkuperäisiä brasilialaisia sekä eurooppalaista syntyperää olevia ihmisiä, joita ei kiinnostanut elää katolisen kirkon sääntöjen mukaan. Capoeira – kamppailulaji, tanssi, musiikki – sai näin vaikutteita monista eri kulttuureista.
Kun orjuus lakkautettiin Brasiliassa vuonna 1888, pelkäsi hallitus, että entiset orjat yhdistäisivät voimansa ja käyttäisivät capoeiraa kapinoidessaan valtaapitäviä vastaan. Rikollisryhmittymät palkkasivat capoeiraa taitavia palkkamurhaajiksi ja henkivartijoiksi. Niinpä sen harjoittaminen kiellettiin vankilatuomion uhalla.
Perinnettä ei kuitenkaan missään nimessä hylätty, vaan kamppailulaji naamioitiin yhä enemmän tanssiksi ilman kontaktia. Capoeiraa esitettiin katseilta piilossa ja hiljalleen se alettiin nähdä kansantaiteena. Muutaman vuosikymmenen päästä kielto oli hylättävä.
Vuonna 1936 hallitus kutsui Manuel dos Reis Machadon, jota pidetään modernin capoeiran isänä, esiintymään presidentille. Paljon on tultu eteenpäin varsin lyhyessä ajassa, sillä nykyisin capoeira on Brasilian virallinen kansallislaji ja toiseksi suosituin urheilulaji jalkapallon jälkeen. Se on myös suosittu harrastus ympäri maailman.
Kumisaapastanssi
Etelä-Afrikassa apartheidin aikana voimassa olleiden, rotuerotteluun liittyvien lakien tärkein tehtävä oli pitää valkoihoiset vallassa. Esimerkiksi kaivoksilla johtajat olivat valkoisia ja työntekijät järjestään tummaihoisia. Ilman turvavarusteita tehty työ oli varsin vaarallista eikä työntekijöiden sallittu puhuvan keskenään.
Kaivoksissa oli paljon tulvia, mutta sen sijaan, että ongelmia olisi korjattu, päätettiin turvautua halvempaan ratkaisuun: työntekijöille hankittiin kumisaappaat, jotta nämä voivat jatkaa epäterveellisessä ympäristössä.
Puhumattomuus turhautti kaivosmiehiä, mutta kumisaappaat tarjosivat heille yllättävän kommunikointivälineen. He keksivät oman systeemin, kuin morsekoodin, jossa ääni luotiin saappaita läpsimällä ja erilaisilla taputuksilla. Hiljalleen viestinvälitys alkoi kehittyä tanssiksi, sillä kaivosten säännöissä ei kielletty tanssimista. Lisäksi se oli ainoa valonpilkahdus surkeissa työolosuhteissa ja alistetussa asemassa.
Kaivosten johtajat eivät ensin katsoneet tanssimista hyvällä, mutta koska se vaikuttikin nostavan työmoraalia eivätkä he voineet asialle mitään, annettiin huvin jatkua. Heillä ei ollut aavistustakaan, että toisinaan musisoinnilla kritisoitiin olosuhteita.
Koska kaivoksille tuli työntekijöitä ympäri Etelä-Afrikkaa ja muualtakin Afrikan mantereelta, lisäsivät kaikki palasen omaa kulttuuriaan tanssiin. Vaikka heimoasujen käyttö oli myös kiellettyä, siirtyivät perinteet uuteen, yhteiseen tanssiin.
Kumisaapastanssia tanssivat kaikki iästä ja sukupuolesta riippumatta, ja nykyisin sitä opetetaan ympäri maailman!
Dutty Wine – kuoleman tanssi!?
Jamaikalaisilla klubeilla syntynyt Dutty Wine on varsinkin nuorten naisten suosiossa: siinä heilutellaan polvia, pyöritetään lantiota ja – mikä tärkeintä – päätä. Nimenomaan ankara pään pyörittäminen on aiheuttanut yleistä pahennusta ja huolta.
Joidenkin lääkäreiden mukaan tanssi voi olla hengenvaarallinen niillekin, jotka ovat sitä pitkään harjoitelleet ja totuttaneet kehonsa liikkeisiin. Lääkärit varoittavat nimenomaan niskaan ja selkään kohdistuvasta repivästä liikkeestä, joka saattaa aiheuttaa lihas- ja nivelvaurioita. Muun muassa yhdysvaltalainen ortopedi Paul Wright on sanonut, että liikkeet voivat johtaa jopa halvaantumiseen.
Kun Tony Matterhorn, jamaikalainen DJ, teki vuonna 2006 Dutty Wine -nimisen kappaleen, jonka musiikkivideon koreografiaa ei varmaankaan tarvi arvailla, lähti tanssin suosio räjähdysmäiseen nousuun ympäri maailman. Sitten kun vielä Beyoncé otti Dutty Winen osaksi esiintymistään, ei sille löytynyt pysäyttäjää.
Kohu tanssin ympärillä alkoi todenteolla, kun eräs jamaikalainen teinityttö kuoli Dutty Wine -kilpailussa, vaikka ei tiedetä, oliko kuoleman ja tanssimisen välillä mitään yhteyttä. Melkein mikä tahansa liikunta voi kai olla vaarallista, jos sitä tekee osaamatta ja varsinkin lämmittelemättä; tätä ovat alleviivanneet myös monet Dutty Wine -ohjaajat.
Miksi metallimusiikin ystäviä ei ole jatkuvasti sairaalassa rajun moshauksen jälkeen? Voisiko kyse olla vain siitä, että kaikkea uutta täytyy vastustaa – olihan valssikin joskus kielletty…
Apsaroiden tanssi
Kambodžalainen khmerien klassinen baletti, apsaroiden tanssi, juontaa juurensa 600-luvulle. Nykyaikainen tanssi perustuu pitkälti tuolta ajalta oleviin veistoksiin ja seinäkaiverruksiin, joita on löytynyt vanhoista temppeliraunioista.
Kun yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista turistikohteista, Angkor Watin temppelialue, eli kukoistuskauttaan 1100-luvulla, esiintyi siellä tuhansia apsara-tanssijoita. Hillityllä liikkumisellaan ja luonnonlait rikkovilla käsiliikkeillään he viihdyttivät kuninkaita ja heidän vieraitaan. Tämä on kaikki ikuistettu Angkor Watin temppeleiden seiniin.
Tanssi perustuu apsaroihin eli henkiolentoihin, jotka syntyivät maitomerestä tanssimaan jumalille ja hypnotisoimaan kuolevaisia lumoavilla liikkeillään. Apsaroiden tanssissa on elementtejä sekä hindulaisuuden että buddhalaisuuden mytologioista, ja vaikka se voi muistuttaa klassista thai-tanssia, ei kyse ole lainkaan samasta asiasta. Molemmat toki on aikoinaan luotu intialaisten hovitanssien pohjalta.
Ainutlaatuisessa apsaroiden tanssissa esiintyjät liikkuvat pehmeästi vieno hymy huulillaan ja tärkeässä osassa ovat yli 1500 erilaista kädenliikettä, joita lapset – tytöt ja pojat – alkavat harjoitella taaperoiässä. Liikkeillä voidaan kertoa kokonaisia tarinoita ja niiden vivahde-erot on opeteltava tarkasti, etteivät kertomukset muutu. Lasten sormia (ja raajoja ylipäätään) ruvetaan taivuttelemaan jo vauvana, sillä nivelten on käännyttävä yli ja sormet on saatava avustettuina taipumaan vasten kämmenselkää – myöhemmällä iällä prosessi on lähes mahdoton.
Apsaroiden tanssi oli vaarassa kadota Pol Potin johtamien punakhmerien toteuttaman kansamurhan vuoksi, sillä suurin osa perinteistä tanssia osaavista teloitettiin 1970-luvulla. Tanssi ja siihen liittyvät perinteet yritettiin systemaattisesti hävittää, mutta onneksi muutamat eloonjääneet saivat pidettyä kulttuurinsa voimissa.
Apsaroiden tanssin elpymiseen vaikutti myös suuresti hirmuhallinnon aikaan maanpaossa ollut prinsessa Buppha Devi. Kuninkaan tytär oli ennen kansanmurhaa Kamdobžan kuninkaallisen baletin päätanssija, ja myöhemmin hän nousi maansa kulttuuriministeriksi: apsaroiden tanssin tulevaisuus näytti valoisammalta ja se on lisätty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Barong-tanssi
Indonesiaan kuuluvalla Balilla tanssitaan ikivanhaa kerronnallista Barong-tanssia, jolla kuvataan hyvän ja pahan välistä kamppailua. Barong on hyvien henkien kuningas, kuin kansan suojelusenkeli, jonka ulkomuoto vaihtelee alueesta riippuen – perinteisesti se on kuitenkin leijona. Noitamainen Rangda on Barongin vihollinen ja pahuuden ilmentymä.
Tarinan ja tanssin kohokohdassa miestanssijat joutuvat Rangdan mustan magian valtaan. Rangda noituu heidät tekemään itsemurhan ja transsissa olevat tanssijat iskevät itseään kris-tikareilla rintaan. Barong rientää kuitenkin pelastamaan ja lähettää suojeluloitsun, joka säästää itseään puukottavat tanssijat vahingoittumiselta. Tanssi huipentuu Barongin ja Rangdan, hyvän ja pahan, viimeiseen taisteluun, jonka Barong aina lopulta voittaa.
Tanssijat pääsevät seremonian aikana transsitilaan, ja usein sivustaseuraajatkin vaipuvat jonkinlaiseen hysteriaan: valtoimenaan itkeviä naisia joudutaan kantaa sivummalle rauhoittumaan.
Tikarien pistot aiheuttavat hyvin harvoin vammoja, vaikka miehet iskevät niiden teräviä kärkiä rintaansa sellaisella voimalla, että terät välillä taipuvat. Balilaisten mukaan kyse on siitä, että Barong suojelee kansaa. Järkevää syytä sille, että edes iho ei rikkoudu, ei ole löydetty. Joskus hyvät loitsut eivät kuitenkaan toimi, sillä vuonna 2017 eräs 15-vuotias poika joutui sairaalahoitoon iskettyään oman tikarinsa syvälle rintaansa – hän ei toki transsitilassaan sitä edes itse huomannut tai tuntenut.
Vuonna 2021 kävi vielä huonommin, kun Rangda-noidan asussa esityksessä mukana ollut 16-vuotias poika sai iskun toisen tanssijan tikarista, joka painui kohtalokkaasti sydämeen. Kuolemantapauksen vuoksi seremoniaa päätettiin muuttaa siten, että pyhimpiin rooleihin ei enää hyväksytä alaikäisiä ja kokemattomia tanssijoita.
Pyörivät dervissit
Samoin kuin apsaroiden tanssi, myös turkkilainen dervissien sema-seremonia kuuluu Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Dervissien tanssia on varmasti moni nähnyt ainakin televisiossa: valkoisiin asuihin pukeutuneet miehet pyörivät vinhasti paikallaan kädet ylös kohotettuina.
Suufilainen Mevlevi-veljeskunta perustettiin 1200-luvulla Turkin Konyassa, joka on edelleen paras matkakohde, jos haluaa päästä ihailemaan dervissien tanssia. Tanssi, asut ja musiikki yhdistyvät seremoniaksi, joka symboloi ihmisen henkistä kasvua kohti täydellisyyttä.
Dervissien tanssissa toinen käsi on kohotettuna ylöspäin ja sillä kerätään jumalalta siunauksia, ja alaspäin suunnatulla kädellä jaetaan nämä siunaukset maan päälle. Dervissit pyörivät toisen jalan varassa vastapäivään eli samaan suuntaan kuin Maa ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa.
Dervissin asuun kuuluu valkoinen kaapu, joka edustaa hänen oman egonsa käärinliinaa, sekä kamelinkarvahattu, joka kuvastaa oman egon hautakiveä. Tanssi voi kestää jopa kaksi tuntia, jonka aikana pyörähdysten tahti pysyy hyvin saman: 30-40 pyörähdystä minuutissa. Siinä saakin olla varuillaan, ettei mene pää pyörälle; varsinkin kun aina ennen seremoniaa dervissit paastoavat monta tuntia.
Nykyisin pyöriminen on enemmänkin kääntymistä, mutta seremonian alkuaikoina transsinomaisessa tilassa pyörivät dervissit ponkivat vain toisella jalalla vauhtia kierroksiin. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö modernilla tyylillä pitäisi jo muutaman käännöksen jälkeen mennä pitkin seiniä.
Lue myös:
Elämäntapa
10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta kohtalo tai hölmöily astuivat kehiin – osa 2
Tämän listan henkilöt olivat niin lähellä rikastua, että he pystyivät melkein tuntemaan rahat käsissään. Sitten tapahtui jotain: joko kohtalo, huolimattomuus tai hölmöt valinnat astuivat kehiin.
Listafriikki on aiemmin tehnyt listan yllättävistä löydöksistä, jotka johtivat rikkauksiin. Sen listan voit käydä lukemassa tästä: 10 onnekasta löydöstä, jotka tekivät tavallisesta ihmisestä miljonäärin.
Nyt esiteltävät sankarit eivät päässeet tuohon miljonäärikerhoon; syitä on yhtä monta kuin listalla on kohtia. Yhteistä kaikille on se, että heillä olisi ollut oiva mahdollisuus rikastua, ja huolella, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu.
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset äkkirikastumisen partaalla olleet tapaukset voit lukea tästä:
10 ihmistä, jotka olivat lähellä rikastua, mutta kohtalo tai hölmöily astuivat kehiin – osa 1
Roskiin heitetty raaputusarpa
Blackstonessa, Massachusettsissa, asuneella Edward St. Johnilla oli tapana kaivella paikallisen kioskin roskiksia etsien niihin heitettyjä voittoarpoja. Eräänä keväisenä päivänä vuonna 2006 hänen käsiinsä osui Hold ’em Poker -raaputusarpa, jolla hän voitti miljoona dollaria.
Tietenkin onnekas löydös sai julkisuutta, joten pian esiin astui Kevin Donovan, joka ilmoitti ostaneensa voittopäivänä kaikki kioskin kyseiset arvat, mutta ei ollut huomannut voittaneensa. Donovan ei ollut keksinyt tarinaa, vaan hän tosiaan oli ostanut nuo arvat, mutta heittänyt ne huonosti tarkistettuaan roskiin.
St. John oli tietenkin sitä mieltä, että voitto kuuluu hänelle, koska arpa oli löytynyt roskiksesta. Osavaltion arpajaishallinto asettui asiassa St. Johnin puolelle ilmoittaen arvan olevan sellainen arvopaperi, jossa omistusoikeuden osoittamiseksi riittää hallussapito.
Valitettavasti Donovan menetti miljoonapottinsa lisäksi myös henkensä, sillä pian päätöksen jälkeen hän menehtyi sydänkohtaukseen vain 49-vuotiaana.
Donovanin perikunta ei suostunut jättämään asiaa sikseen, vaan vaati voittorahoja itselleen oikeusteitse. 83-vuotias St. John pelkäsi oikeusjutun venyvän valitusten ja vetoomusten takia niin pitkälle, että hän ehtisi kuolla ennen kuin pääsisi nauttimaan rahoista. Hän tarjosi perikunnalle sovitteluna 140 000 dollaria, jonka nämä yllättäen hyväksyivät.
1800-luvun suurin keksintö
Kuva: Pixabay
Vuonna 1876 Alexander Graham Bell sai patentin keksimälleen puhelimelle eli ”kojeelle, joka selvästi ja ymmärrettävästi toistaa ihmisen äänen”.
Bell, yhdessä yhteistyökumppaniensa kanssa, yritti tarjota patentteja suurimmalle ja mahtavimmalle, Western Unionille. Yhtiö, joka tunnetaan nykyään parhaiten valuutansiirroista, pyöritti monopoliasemassa Yhdysvaltojen sähkeliikennettä 1800- ja 1900-luvuilla.
Bell tarjosi puhelimeen liittyviä useita patentteja Western Unionin silloiselle johtajalle William Ortonille 100 000 dollarilla, joka oli tuohon aikaan pieni omaisuus. Yhtiöllä olisi helposti ollut maksaa tuo summa, mutta Orton ei osannut kuvitellakaan maailmaa, jossa ihmiset vaihtaisivat näppärän ja nopean morsetuksen rakeiselta kuulostaviin ja kalliisiin puhelimiin.
Ei mennyt kuin pari vuotta, kun Western Unionilla huomattiin Ortonin johdolla, että nyt oli tullut tehtyä suuri virhe. Puhelimesta olikin tullut kansan suosikki. Orton palkkasi muun muassa Thomas Edisonin, joka oli tunnettu muiden keksintöjen viilaamisesta ja uusien patenttien hakemisesta, luomaan yhtiölle omanlaisensa puhelimen.
Alexander Bell ei luonnollisesti sulattanut vehkeilyä, ja voittikin Western Unionin patenttioikeudenkäynnissä vuonna 1879. Yhtiön oli vetäydyttävä puhelinmarkkinoilta.
Bell, lukuisine tytäryhtiöineen, on edelleen Pohjois-Amerikan johtavia telealan yrityksiä.
Lue myös: Synnytyslinko ja talutussysteemi käärmeelle – 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta
Harry Potterin ensipainos
Itseään täydelliseksi idiootiksi kutsuva toimittaja Nigel Reynolds oli ensimmäinen ihminen, joka haastatteli muuan J. K. Rowlingia tämän saatua valmiiksi esikoisteoksensa Harry Potter ja viisasten kivi.
Lontoolainen kirjakustantamo Bloomsbury oli saanut Reynoldsin ylipuhuttua haastatteluun kertomalla tarinan yksinhuoltajaäidistä, joka oli niin köyhä, että kävi sen takia kahviloissa kirjoittamassa, koska niissä oli lämmin. Tarina ei ollut kaukana totuudesta.
Reynolds sai ennen haastattelua kopion kirjan ensipainoksesta, joita oli tehty vain 500 kappaletta. Hän oli pikaisesti selannut kirjan läpi, käynyt tekemässä haastattelun tuntemattoman Rowlingin kanssa ja sitten heittänyt kirjan menemään suomatta sille enempää ajatusta.
Vain vuotta myöhemmin toimittaja Reynolds talutti Edinburghin kirjafestivaaleilla 9-vuotiasta poikaansa hakemaan nimikirjoitusta valtavaan suosioon nousseelta Rowlingilta. Pojalla oli uusi, kaupasta ostettu kirja.
Nykyisin tuo roskiin heitetty ensipainos menee huutokaupassa reilulla 40 000 eurolla, ja jos kirjaan on sattunut saamaan kirjailijan nimikirjoituksen, saa pyyntihintaa korottaa kymppitonnilla.
Applen osakkeet
Ronald Wayne. Moni pitää häntä miehenä, joka on tehnyt maailmanhistorian huonoimman bisnespäätöksen.
Hän oli mukana perustamassa Apple Computer Companya yhdessä Steve Jobsin ja Steve Wozniakin kanssa. Alle kaksi viikkoa yrityksen perustamisen jälkeen Wayne myi 10 prosentin osuutensa 800 dollarilla takaisin Jobsille ja Wozniakille. Hän sai vielä vuoden päästä 1500 dollaria varmistuksena siitä, ettei tulevaisuudessa vaatisi osuuttaan Applesta.
Tämän hetkisellä noin 4,6 biljoonan (siis ei miljoonan tai miljardin) markkina-arvollaan Apple on yksi suurimmista, mutta Wayne ei kadu osuutensa myymistä eikä mieti sitä, paljonko takataskussa olisi pätäkkää 10 prosentilla. Hän on sanonut, että ”jos olisi jäänyt Applelle, olisi hän pian ollut hautausmaan rikkain mies”.
Ainut, mikä asuntovaunussaan vaatimattomasti eläkepäiviään viettävää Waynea kaduttaa, on yhtiön alkuperäisen perustamissopimuksen myyminen vuonna 1990. Siinä oli kaikkien kolmen perustajan allekirjoitukset, ja Wayne luopui arvopaperista 500 dollarilla. Vuonna 2011 tuo sopimus myytiin huutokaupassa 1,6 miljoonalla dollarilla.
Arvokasta viskiä
Missourilainen Bryan Fite päätti vuonna 2012 ruveta asentamaan taloonsa uutta ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmää. Rahaa säästääkseen hän päätti tehdä vuonna 1850 rakennetun talonsa ullakon purkutyöt omin kätösin.
Lattialautoja irrottaessaan hän luuli vastaansa tulleen vanhoja putkia, mutta paljastuikin, että siellä oli lähes sata vuotta vanha viskijemma. Pulloja oli yhteensä kolmetoista, ja ne kaikki olivat eri laatuja ja Fiten onneksi ummessa. Viskit oli valmistettu 1912-1913 ja pullotettu vuonna 1917.
Oikeissa olosuhteissa viski säilyy ikuisesti, joten Fiten käsissä oli todellinen jättipotti. Viski oli alkanut juuri nostaa arvoaan sijoittajien silmissä, ja siitä oli tullut samanlainen investointikohde kuin vaikkapa taiteet ja viini. Vanhoja ja harvinaisia viskipulloja on myyty huutokaupoissa jopa 200 000 dollarin hintaan.
Parhaassa tapauksessa Fitella oli käsissään siis 2,6 miljoonan dollarin edestä viskiä. Mutta miehellä ei ollut ajatustakaan myydä niitä, eikä kyse ollut siitä, että hän olisi ollu erityisen varakas. Hänhän halusi säästösyistä tehdä osan remontistaan omin kätösin.
Fite halusi odottaa vuoteen 2017, jolloin viskit täyttävät tasan sata vuotta, ja avata ne sitten ystäviensä kanssa ja maistella menemään. Tarina ei kerro, miltä viskit lopulta maistuivat.
Lue myös:
Kiroilu on kielletty tennisotteluissa, mutta miten tätä valvotaan, kun pelaajat puhuvat omaa äidinkieltään? Tuomareiden on kontrolloitava kielenkäyttöä, ja kyseessä on tietotaito, jota varten ei tarvitse puhua pelaajan kanssa samaa kieltä.
Selvitämme myös vastauksen ikuisuuskysymykseen: Minkä värinen tennispallon on?
Yhteyden meihin saat somekanavissamme, ota Listafriikki myös seurantaan:
https://www.tiktok.com/@listafriikki
https://www.instagram.com/listafriikkicom/
https://www.facebook.com/listafriikki
Tässä muutama hauska fakta tennikseen ja tennispalloihin liittyen.
Tennistuomarit saavat listan eri kielten suosituimmista kirosanoista
Kansainvälinen tennisliitto ITF kieltää säännöissään kirosanojen käyttämisen peleissä ja lämmittelyn aikana. Sääntö koskee tietenkin myös kaikkia neljää Grand Slam -turnausta. Kiroilusta voi seurata varoitus, sakkorangaistus tai jopa pelikieltoa raivoamisen vakavuudesta riippuen.
Tietyt kirosanat ovat varsin universaalisti tunnettuja, mutta ympäri maailmaa kotoisin olevat pelaajat puhuvat kymmeniä eri kieliä. Jos kentällä manataan vaikkapa espanjaksi, norjaksi tai suomeksi, niin onko silloin turvassa sanktioilta? No ei ole, sillä tuomarit ovat hyvin perillä eri kielten ”suosituimmista” kirosanoista.
Ainakin kaikki Wimbledonin tuomarit saavat ennen turnausta listan käytetyimmistä voimasanoista, joten äidinkielellä sadattelusta jää todennäköisesti kiinni. Kunhan tuomari on vain tehnyt kotiläksynsä hyvin! Tenttaavatkohan tuomarit toisiaan ennen turnausta?
Minkä värinen tennispallo on?
Kumpaanko joukkoon sinä kuulut – vihreä vai keltainen? Netin keskustelupalstoilla tästä käydään yllättävän kiivasta väittelyä, ja ihmiset tuntuvat jakautuvan lähes tasan näihin kahteen leiriin. Roger Federer on sanonut tennispallojen olevan keltaisia, ja se riittää ainakin Listafriikille. Mutta toki selvitämme asian virallisesti.
Tenniksen alkuvuosina pallot olivat valkoisia tai mustia riippuen siitä, millä alustalla pelattiin. Kaikki muuttui 1960-luvun lopulla väritelevision yleistyessä, kun valkoisen pallon huomattiin sulautuvan liian helposti televisiokuvan taustaan.
Ratkaisun taustalla oli yllättävä henkilö: Sir David Attenborough. Kyllä, juuri se sama David Attenborough, joka on legendaarinen luontodokumentaristi. Hän työskenteli 1960-luvulla Britannian yleisradioyhtiö BBC:n studiotuotannossa ja oli mukana työryhmässä, joka lähetti Wimbledonin tennisturnausta ensimmäisen kerran värillisenä vuonna 1967.
Attenborough kiinnitti huomiota siihen, että katsojien oli vaikea seurata peliä tv-ruudulta, ja ehdotti valkoisen tennispallon vaihtamista kirkkaan keltaiseksi.
Aiheesta tehtiin hieman tutkimusta, jonka perusteella Kansainvälinen tennisliitto hyväksyi neonkeltaisen pallon vuonna 1972, ja vähitellen siitä tuli lajin standardi. Nykyään ITF:n sääntöjen mukaan virallisissa otteluissa saa käyttää vain kahta pallon väriä: keltaista ja valkoista. Käytännössä huipputenniksessä näkee kuitenkin lähes poikkeuksetta vain keltaisia palloja. Vihreästä ei puhuta mitään, joten se keskustelu on tällä kuopattu.
Wimbledon tuli aikoinaan muita perässä, sillä maailman arvostetuin ja vanhin tennisturnaus vaihtoi keltaisiin palloihin vasta vuonna 1986. Muutokseen oli pakko lähteä, koska ruoho värjäsi valkoiset pallot, jolloin niitä oli lähes mahdoton erottaa televisiossa.
Lue myös:
Elämäntapa
Yhdysvaltain Aspenissa on laitonta heittää lumipalloja, sillä ne rinnastetaan ohjuksiin – Muista nämä omituiset paikalliset lait lomamatkoilla!
Matkailu avartaa monella tavalla. Myös siinä mielessä, että reissatessa pääsee tutustumaan eri maiden ja kaupunkien omituisiin lakeihin. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Aspenissa on laitonta heittää lumipalloja, sillä ne rinnastetaan ohjuksiin.
Perehdymme siis erikoisiin lakeihin – ja nimenomaan sellaisiin, jotka saattavat yllättää turistin. Listan luettuasi tiedät muun muassa sen, että lumisota on syytä unohtaa Aspenissa ja Karibian lämpöön suunnatessa täytyy kaikki maastokuviolliset tekstiilit jättää kotiin.
Edellinen lista käsitteli erikoisimpia lakeja Euroopassa ja tänään matkataan muille mantereille. Kieltoja ja sääntöjä kannattaa niiden järjettömyydestä huolimatta noudattaa, sillä parhaimmassakin tapauksessa tiedossa voi olla sakkoja. Rangaistus voi toki olla tuntuvampikin, eikä siitä välttämättä selviä pelkällä rahalla.
Mutta negatiivisuus tiehensä, sillä matkustaminen on mahtavaa ja tämän listan on tarkoitus huvittaa!
Maastokuvio on syytä jättää vain kokonaan pois lomalle lähtiessä
Kuva: Victoria Regen | Pixabay
Kaikki trendit tulevat jossain vaiheessa takaisin; näin on myös armeijatyylisten vaatteiden kohdalla. Tietyin väliajoin maastokuviolliset vaatteet ovat pinnalla, mutta vaikka haluaisi olla kuinka muodin aallonharjalla, on kyseinen kuosi jätettävä kotiin odottamaan, jos lomailee vaikkapa Jamaikalla.
Jamaikan tullin sivuilla maastokuviolliset vaatteet on luokiteltu samaan kastiin muun muassa jalkajousien, mellakkavarusteiden, miekkojen ja dynamiitin kanssa. Maastokuviosta mainitaan erikseen, että se on tarkoitettu VAIN armeijan käyttöön: ”Jos siviilit käyttävät maastokuviota, se katsotaan virkamiehenä esiintymiseksi tai uhaksi.”.
Vaatteen ei tarvitse millään muulla tavalla muistuttaa univormua. Mallilla ei ole väliä, pelkkä tekstiilin kuosi riittää, joten esimerkiksi maastokuvioiset shortsit ja bikinit ovat ehdoton ei. Sama pätee matkalaukkuihin ja reppuihin.
Jamaika ei suinkaan ole ainoa maa, jossa maastokuvioisten vaatteiden käyttö on kiellettyä. Laki on sama lukuisissa Karibian maissa sekä joissakin Afrikan ja Lähi-idän maissa.
Syy on yleensä jokaisessa maassa sama: siviilien ei haluta sekoittuvan poliisiin tai sotilaisiin. Kieltoa kannattaa noudattaa, sillä monessa paikassa tiedossa on sakkoa, mutta pahimmassa tapauksessa pidätys ja vuosien vankeusrangaistus.
Burundissa ei lähdetä porukalla hölkkäämään
Vuonna 2014 Burundin silloisessa pääkaupungissa Bujumburassa kiellettiin porukassa lenkkeily (joulukuussa 2018 maa vaihtoi pääkaupungikseen Gitegan).
Kielto oli seurausta siitä, että opposition joukot käyttivät yhteisiä hölkkähetkiä vallankaappauksen suunnitteluun – ja tämähän ei käynyt päinsä.
Kavereiden kanssa juoksemassa käyminen on suosittu ajanviettotapa Burundissa ja se on ilmiönä varsin ainutlaatuinen: jopa tuhannet ihmiset kerääntyvät kadulle hölkkäämään, seurustelemaan ja kyllä – toisinaan myös osoittamaan mieltään.
Lakimuutoksen jälkeen tästä kaikesta on tullut äärimmäisen vaikeaa ja lenkkeily on nimenomaan tikunnokassa.
Jos kuitenkin haluaa lenkkeillä porukassa – laillisesti ja ilman rangaistuksen uhkaa –, on liityttävä juoksukerhoon ja rekisteröidyttävä hallituksen tietoihin.
Tämän jälkeen saa valita yhdeksästä ennalta määrätystä paikasta ja sitten todennäköisesti pääsee vielä poliisin tentattavaksi: ”Kuinka monta juoksijaa on? Mitkä heidän nimensä ovat? Koska kokoonnutte?”. Helpommalla pääsee, kun lähtee yksin lenkille.
Varmaankaan kovin monella ei ole suunnitelmissa rento lomareissu Burundiin, sillä maan turvallisuustilanne on jo vuosien ajan ollut erittäin epävakaa. Suomen ulkoministeriö suositteleekin välttämään tarpeetonta matkustamista Burundiin.
Lomailla ja lenkkeillä voi onneksi turvallisemmissakin maisemissa.
Lumisota on Aspenissa laitonta
Tämä varoitus ei ole ajankohtainen juuri nyt, sillä Yhdysvaltojen Coloradossa on myös kesä. Mutta jos Coloradoon ja varsinkin siellä sijaitsevaan Aspeniin lähtee talviloman viettoon, niin lumisota on syytä unohtaa aktiviteeteista. Aspen on yksi maailman tunnetuimmista laskettelukeskuksista, jonne matkataan ympäri maapallon harrastamaan talvisia lumilajeja. Mutta leikkimielinenkään lumipallojen viskominen ei sääntöjen mukaan ole sallittua.
Miksi Aspenissa, ja joissakin muissakin Coloradon osavaltion kaupungeissa, on laitonta heittää lumipalloja?
Koska niitä pidetään lain mukaan ohjuksina. Tämä ei ole vitsi.
Poliisi ei kuitenkaan ole heti sakottamassa, jos vaikkapa omalla kotipihalla viskelee lumipalloja. Mutta lain mukaan lumipalloja ei saa heittää esimerkiksi rakennuksia, ajoneuvoja tai muita ihmisiä kohti. Ongelmiin siis joutuu, jos satuttaa toista ihmistä tai vahingoittaa toisen omaisuutta.
Jalat tiukasti polkimilla Meksikossa!
Sanottakoon heti alkuunsa, että teoriassa tästä voi saada sakot, mutta käytännössä ei. On äärimmäisen epätodennäköistä, että Meksikon poliisi pidättäisi, jos pyörää ajaessa nostaa jalkansa polkimilta. Mutta periaatteessa siinä rikkoo lakia.
Meksikon lain mukaan molemmat jalat on pidettävä koko ajan pyörän polkimilla.
Laki on peräisin vuodelta 1892 ja se säädettiin sen jälkeen, kun eräs pyöräilijä menehtyi ikävässä yhteentörmäyksessä. Tavallaan tässä laissa on järkeä, koska sillä ajatellaan vain turvallisuutta.
Älä missään nimessä astu rahan päälle Thaimaassa
Majesteettirikos tarkoittaa hallitsijaan kohdistuvaa loukkausta ja se on käytössä lähes kaikissa monarkioissa. Hallitsijan tai hänen perheenjäsentensä loukkaamisesta voi saada kovan rangaistuksen.
Mutta tuskin missään muualla käytäntö on yhtä ankara kuin Thaimaassa, jossa kuningasperheen loukkaamisesta voi saada useiden vuosien mittaisen vankeustuomion. Majesteettirikokset otetaan hyvin vakavasti eivätkä turistit ole lain ulkopuolella.
Vaikka Thaimaan kuningas ja hänen sukunsa eivät sinua hetkauttaisi, niin thaimaalaisille he ovat lähes jumalallisia henkilöitä. Heistä ei saa puhua arvostelevaan sävyyn eikä tehdä mitään, mikä voitaisiin katsoa halventavaksi. Valvonta on tarkkaa ja rangaistuksia jaetaan sekä paikallisille että turisteille.
Ja tästä päästään vihdoin asiaan: Koska sekä seteleissä että kolikoissa on kuninkaiden kuvia, pidetään rahan päälle astumista kunnianloukkauksena. Rahan päälle astuminen on ehdoton ei, koska se nähdään kuninkaan kasvojen tallomisena. Ja mikäs sen loukkaavampaa!?
Thaimaalaiset katsovat nyrpistellen sitäkin, jos bahteja tipahtaa maahan. Mutta jos seteli lennähtää lompakosta kadulle, niin älä missään nimessä reagoi astumalla sen päälle. Yhden setelin lentäminen taivaan tuuliin on huomattavasti pienempi paha kuin vuosien mittainen kakku thaimaalaisessa vankilassa.
Lue myös:
- Polttoaineen loppuminen on laitonta Saksan moottoriteillä – Muista nämä omituiset paikalliset lait lomamatkoilla!
- Maailman omituisimmat lait: 10 kummallista lakipykälää
- On vankiloita ja sitten on vankiloita – Tässä ovat maailman vaarallisimmat vankilat
Elämäntapa
Muista nämä omituiset paikalliset lait lomamatkoilla: Polttoaineen loppuminen on laitonta Saksan moottoriteillä
Lomakausi on mitä parhaimmillaan ja reissatessa on aina syytä pitää mielessä, että maassa maan tavalla. Esimerkiksi Saksan autobahnilla ei saa polttoaine loppua – se on laitonta.
Tällä listalla tutustutaan eri maiden omituisiin lakeihin – ja nimenomaan sellaisiin, jotka saattavat yllättää turistin. Oli kyse sitten Saksan autobahneilla ajamisesta, Kreikan nähtävyyksien kiertelystä tai Caprilla rantaloman viettämisestä, niin täältä löydät vinkit siihen, mitä ei kannata tehdä. Tietämättömän lomabudjetti voi kärsiä ikävän loven sakkojen muodossa – jos siis selviää pelkillä sakoilla!
Lista on jaettu kahteen osaan ja ensimmäisenä matkaillaan Euroopassa viiden erikoisen lain muodossa. Toisessa osassa lähdetään hieman kauemmaksi ja tutustutaan omituisiin lakeihin muilla mantereilla. Tuo lista on luvassa keskiviikkona.
Dubrovnikin vanhassa kaupungissa ei saa vetää matkalaukkua
Listan tuorein erikoisuus tulee Kroatiasta, sillä vuonna 2023 tuli voimaan kielto matkalaukkujen vetämisestä turistien suosimassa Dubrovnikin kaupungissa.
Dubrovnikin Vanhan kaupungin kaduilla majapaikkoihinsa tai niistä pois matkanneet vierailijat eivät enää jatkossa saa vetää pyörillä varustettuja matkalaukkuja perässään.
Pormestari Mato Frankovicin mukaan kiellon syy on melusaaste. Paikalliset ovat toistuvasti ja vuosien ajan valittaneet siitä, että yöaikaan saapuvat ja lähtevät turistit pitävät ihmiset hereillä. Adrianmeren rannalla sijaitseva Dubrovnik on yksi Kroatian suosituimmista matkustuskohteista ja siellä vierailee vuosittain yli miljoona turistia.
Ja tottahan se on: matkalaukku pitää yllättävän kovaa meteliä mukulakivikadulla. Nyt siis laukut on otettava siis kantoon, ellei halua maksaa reilun 260 euron sakkoa.
Caprilla on kiellettyä käyttää varvassandaaleja
Kuva: Pixabay
Jos Dubrovnikissa matkalaukut ovat melullaan piinanneet paikallisia, niin Italian Caprilla saman tuskan ovat aiheuttaneet varvassandaaleissaan läpsyttelevät turistit. Niinpä varvastossut ovat pannassa tällä yhdellä Välimeren tunnetuimmista saarista.
Varvassandaalit hiertävät paikallisia, koska kyseisillä jalkineilla kävely tuottaa tarpeettoman kovaa meteliä. Paikalliset asukkaat haluavat nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, mikä turistien suosimalla saarella saattaa joka tapauksessa jäädä vain kaukaiseksi haaveeksi.
Mutta ainakaan varvastossut eivät enää häiritse Caprilla. Muualla Italiassa näiden äänekkäiden lipsuttimien käyttö on kuitenkin sallittua.
Venetsiassa on laitonta ruokkia puluja
Jatketaan Italiassa, mutta siirrytään aivan toiseen kolkkaan maata. Venetsiassa saa huoletta kuljeskella varvastossuissa, mutta sakkorangaistus on luvassa niille, jotka ruokkivat lintuja. Ruokintakiellon lisäksi myös linnunjyvien myymisestä ja jakamisesta tehtiin laitonta.
Vuonna 2008 voimaan tulleen lain on tarkoitus suojella kaupungin marmoripatsaita ja talojen julkisivuja. Linnut, eritoten pulut, nokkivat rakennuksia ja patsaita aiheuttaen ikävää tuhoa, joiden korjaamiseen käytetään verovaroja.
Kreikan nähtävyyksiä ei saa kiertää korkokengät jalassa
Vuonna 2009 Kreikassa tuli voimaan kielto, jonka mukaan historiallisissa nähtävyyksissä ei saa käyttää korkokenkiä. Syynä tähän on se, että terävät korot saattavat vahingoittaa arkeologisesti merkittäviä kohteita ja lohkaista kivistä paloja.
Voi myös kysyä, että kenellä tulee mieleen lähteä vaikkapa Ateenassa sijaitsevalle Akropolis-kukkulalle korkkareissa? Kuulostaa varmalta nilkan tuhoutumiselta.
Korkkareiden lisäksi ruoan ja juomien tuominen historiallisiin kohteisiin on kiellettyä, koska ihmiset eivät vain osaa käyttäytyä.
Kiellon läpivieminen sai lopullisen niittinsä lakimuutosta edeltäneenä vuonna, kun työntekijät siistivät ajanlaskumme toisella vuosisadalla rakennettua teatteria, Herodes Atticuksen odeionia.
Akropoliin etelärinteessä sijaitseva teatteri entisöitiin 1950-luvulla ja siitä lähtien siellä on järjestetty erilaisia esityksiä. Vuonna 2008 teatterin katsomoa siivottaessa sen marmorisista penkkirivistöistä poistettiin yli 25 kiloa purukumia, jota vierailijat olivat istuimiensa alle liimanneet.
Polttoaineen loppuminen on laitonta Saksan moottoriteillä
Mistä Saksan moottoritiet tunnetaan parhaiten? No tietenkin siitä, että nopeusrajoituksia ei useinkaan ole. Autobahnilla saa ajaa niin lujaa kuin haluaa; eli toisin sanoen täysiä. Mutta järjen käyttö on toki sallittua – jopa toivottavaa.
Nopeudet ovat siis kovia, joten liikenteen sujuvuuden ja varsinkin kaikkien turvallisuuden vuoksi ajoneuvon pysäyttäminen autobahnilla, piennar mukaan lukien, on kiellettyä.
Yllätyksiä voi toki liikenteessä tulla eteen, joten odottamaton tekninen vika, onnettomuus tai liikenneruuhka ovat sellaisia tilanteita, joissa pysäyttäminen sallitaan. Polttoaineen loppuminen ei kuitenkaan kuulu näihin syihin.
Eli bensan loppuminen autobahnilla on laitonta.
Tankkausmahdollisuuksista on moottoriteiden varsilla tasaisin väliajoin ilmoituksia, joissa myös kerrotaan etäisyys sitä seuraavaan huoltoasemaan. Bensan loppuminen ei siis ole odottamaton syy, sillä jokaisen autobahnilla huristelevan oletetaan ennakoivan ajoneuvonsa polttoaineen riittävyys.
Tankki tyhjänä autobahnin varressa ihmettelevälle kuskille napsahtaa vähintään sakot. Mutta jos poliisi katsoo aiheettoman pysähtymisen aiheuttavan vaaraa ihmishengille, voi seurauksena olla jopa viiden vuoden vankeustuomio.
Mikä auttaa krapulaan? Tässä tulee listallinen historiallisia neuvoja siihen, miten krapula päihitetään.
Yksinkertaisin ja paras vinkki on tietenkin välttää krapulan aiheuttajaa. Jos siinä ei syystä tai toisesta onnistu, ja seuraava aamu valkenee tuskaisena, voi helpotusta hakea vaikkapa näistä kyseenalaisista keinoista.
Listafriikki ei ota vastuuta, jos silmämunien syöminen tai hiekkaan kaivautuminen eivät paranna oloa, sillä näitä vinkkejä ei ole toimituksessa testattu. Mutta näihinkin ”rohtoihin” on jossain päin maailmaa uskottu ja turvauduttu.
Tämän listan lukeminen ei todennäköisesti helpota krapulaan, kuten eivät mitkään vippaskonstit. Se vain on karu fakta. Mutta puhdistava vaikutus näillä voi olla, joten jos heikottaa, niin ota ämpäri valmiiksi viereen ja lähde rohkeasti kokeilemaan.
Tiikerin maito
”Leche de Tigre” eli tiikerin maito kuulostaa hyvältä (ainakin espanjaksi). Se ei ole sitä itseään, vaan cevichen valmistuksessa käytettävä marinadi. Ceviche on Latinalaisessa Amerikassa suosittu alkuruoka, joka tehdään ”kypsentämällä” tuoretta raakaa kalaa maustetussa sitruuna- tai limemehussa.
Perussa tuo maitomainen seos toimii krapulalääkkeenä ja antaa ilmeisesti hurjasti energiaa. Äkkiseltään raa’an kalan marinadi ei kuulostaa kovinkaan houkuttelevalta, mutta sitä ei ole tarkoitus nautiskella hitaasti vaan vetää shottimaisesti yhdellä kulauksella. Nesteen mausteiden ja happamuuden pitäisi poistaa elimistöön kertyneitä myrkkyjä, mutta mitään tieteellistä pohjaa ei tällä(kään) ihmelääkkeellä ole.
Leche de Tigren huhutaan olevan myös voimakas afrodisiakki eli lemmenrohto – samalla lailla kuin esimerkiksi osterit. Mikä ihmeen salaisuus raaoissa merenelävissä piilee?
Mongolian Mary
Mongolian Mary, astetta räväkämpi versio Bloody Marystä, on nimensä mukaisesti peräisin Mongolian aroilta. Tomaattimehu antioksidantteineen auttaa todistettavasti maksaa käsittelemään alkoholia, mutta Bloody Maryn vodka saattaa kumota tämän vaikutuksen.
Mongolialaisessa versiossa mehuun ei lisätä viinaa, vaan pikkelöity lampaan silmä. Vaikka silmämuna on luonnon oma antioksidantti- ja vitamiinipakkaus, ei krapulassa ehkä tee mieli nauttia mitään, mikä tuijottaa takaisin. Mutta tätä proteiinipommia käytti hyväkseen jo Tšingis-kaani sotilaineen, joten täytyyhän siinä jotain tehoa olla!
Venäläisten monet keinot
Vielä muutamia vuosia sitten olutta ei pidetty Venäjällä alkoholina; ehkä siksi, että vahvemmat viinat ovat suositumpia.
Rankat huvit vaativat rankkoja parannuskeinoja, ja niitä venäläisillä riittää.
Yksi niistä on kvass eli leipäolut, jota ”nautitaan” muuallakin itäisen Euroopan maissa. Kvass tehdään liottamalla kuivanutta ruisleipää vedestä, sokerista ja hiivasta tehdyssä nesteessä, kunnes seos alkaa käymään. Tämä keitto taitaa mennä sinne loiventavan puolelle, sillä käymisreaktion vuoksi kvassissa on hieman alkoholia. Mutta sitähän ei Venäjällä lasketa.
Toinen esimerkki on itsensä keisari Nikolai II:n kehittämä nikolaschka, joka on mielenkiintoinen pikkupurtava krapulan selättämiseen. Sitruunan viipaleelle ripotellaan kahvinpuruja ja sokeria, ja koko komeus huuhdellaan alas vodkalla. Kuulostaako tämä kenellekään muulle venäläiseltä tequilalta?
Venäjän lisäksi Puolassa ja Japanissa suosittu krapulan selättäjä on etikkaliemi. Suolaista tekee mieli, se on ymmärrettävää, mutta vaatii jonkin verran kanttia ottaa suolakurkkupurkista kurkut pois ja kiskaista menemään pelkkä liemi.
Villissä lännessä villin lännen malliin
Cowboyden kulta-aikana dagenefteriä yritettiin parantaa omalaatuisella piristeellä. Ainekset juomaan oli helppo löytää: piti hakea ulkoa vain muutamia jäniksen papanoita ja uuttaa niistä teetä.
On aivan totta, että papanat sisältävät ravinteita ja suoloja, kuten esimerkiksi kaliumia, jonka puutos saa aikaan krapulan oireita. Mutta nykyään ei tarvitse lähteä oman lemmikkikanin häkille tai nurmikolle siivilän kanssa, yksi banaani ajaa saman asian.
Kokista ja maitoa
New Yorkin Ritz-Carlton-hotellissa kehitettyä krapulajuomaa voi kokeilla kuka tahansa. Yhtäkään eläintä ei tarvitse uhrata tai jätöksiä keräillä, sillä ainekset löytyvät todennäköisesti omasta jääkaapista.
Luksushotellissa järjestettiin vuonna 1938 erään Brenda Diana Duff Frazierin debytantti-tanssiaiset, joissa juhlittiin ”nuoren naisen seuraelämään astumista”. Rikkaan perheen tyttären juhlista uutisoitiin maan isoissa lehdissä, ja ne olivat sen vuoden kohokohta New Yorkin ja koko itärannikon eliitille.
Seuraavana päivänä yksi useista baaritiskeistä oli muutettu krapulatiskiksi, jolla baarimestari Adolphe Jeantet tarjoili itse keksimäänsä lääkettä. Hän sekoitti jääkylmää Coca-Colaa maitoon, ja juomasta tuli välitön hitti, joka maistui myös hotellin kansainvälisille vieraille. Baarimestarin mukaan jokainen, joka kumosi sekoituksen ja meni sen jälkeen pienille päivänokosille, heräsi myöhemmin hyvävointisena ja tarmoa täynnä.
Onko kukaan muuten koittanut sekoittaa noita kahta juomaa? Siinä tapahtuu nimittäin mielenkiintoinen reaktio: Coca-Colan sisältämä fosforihappo reagoi maidon proteiinien kanssa ja saavat sen juoksettumaan pieniksi klimpeiksi. Pelkkä ajatuskin kuvottaa.
Muratin imppaaminen
Nicholas Culpeper, englantilainen kirjailija ja kasviparantaja ohjeisti 1600-luvulla maanmiehiään hoitamaan krapulaa muratilla. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut syödä kasvin lehtiä, vaan uuttaa niistä mehua. Nyt voisi ajatella, että mehu pitäisi juoda, mutta taas mentiin mönkään.
Culpeperin mukaan krapula lähtee, kun täyttää sieraimet tuolla kasvimehulla. Ennen kuin lähdet vetämään mitään nestemäistä nenääsi, tahdon tuoda tietoosi, että tämä herra perusti hoitokeinonsa pitkälti astrologiaan ja oli sitä mieltä, että kaikki taudit ja sairaudet johtuvat planeettojen ja tähtien asennosta taivaalla. Siksi kannattaa hieman varauksella suhtautua muratin toimivuuteen.
Mahlaa ja nokkia
Muinaisessa Assyriassa, johon 600-luvulla eaa. kuului parhaimmillaan suurin osa Lähi-itää ja Egyptiä, syötiin villien juhlien jälkeen sekoitusta, jossa oli jauhettua linnun nokkaa ja tietyn puun mahlaa.
Tämä puu oli Commiphora myrrha, jonka maltiaisnestettä kutsutaan mirhaksi. Mirha on sitä, mitä Itämaan tietäjät toivat Uuden testamentin mukaan vastasyntyneelle Jeesukselle lahjaksi kullan ja suitsukkeiden lisäksi. Mirhan tiedetään helpottavan tulehduksia ja joissain määrin lievittävän kipua, ja sitä onkin tuhansien vuosien ajan käytetty erilaisiin lääkintätarkoituksiin.
Joten miksipä mirha ei rauhoittaisi vatsan toimintaa ja lievittäisi raastavaa päänsärkyä? Mutta linnun nokasta tehdyn jauheen lisääminen tuntuu vain tarpeettomalta kiusanteolta.
Kaulaa myöten hiekkaan
Kylmä suihku, jos mikä, virkistää ainakin hetkellisesti oloa. Entisaikoina, kun modernia suihkua ei oltu vielä keksitty, oli Irlannissa käytössä vähän vastaavanlainen kikka. Ainakin legendan mukaan.
Vanhan tarinan mukaan ihmisen piti alkoholista puhdistuakseen mennä joen rannalle ja haudata itsensä kaulaa myöten märkään rantahiekkaan. Kylmä hiekka viilensi kehoa ja sai veren virtaamaan. Jostain tuntemattomasta syystä Atlantin rantojen hiekka ei ollut yhtä tehokas parantaja.
Varmasti muuten unohtuu huono olo aika nopeasti, kun ensin kaivaa itselleen kuopan ja sen jälkeen hautautuu hiekan sekaan. Listafriikillä ei ole tietoa, että kauanko hiekassa täytyy sitkutella, mutta voin lyödä pääni pantiksi, että Shannon-joen rannalta on kerran jos toisenkin kuulunut sanat ”en enää ikinä juo”.
Voodoo
Siinä vaiheessa, kun on syönyt silmämunia ja jäniksen ulostetta, juonut raa’asta kalasta tehtyä lientä ja käynyttä leipää, ja seisoo kaulaa myöten rantamudassa, eikä olo vieläkään helpota, voi luovuttaminen käydä mielessä. Ehkä on vain parasta tyytyä kohtaloonsa ja kärsiä eilisen muistot peiton alla.
Tai sitten voi kääntyä haitilaisen voodoon puoleen!
Uskomuksen mukaan krapula lähtee, kun rankaisee aiheuttajaa ja pistää kolmetoista neulaa sen pullon korkkiin, joka on syyllinen päihtymiseen.
Homma toimii samaan tapaan kuin voodoo-nukeilla ja neulojen pistämisen pitäisi saada jumalat saman tien karkottamaan alkoholin vaikutukset. Mitkä tahansa neulat eivät kelpaa, vaan niissä on ehdottomasti oltava mustat päät, koska mustan värin ajatellaan olevan yhteydessä huonojen tapojen karkottamiseen. Parempi olla kokeilematta muun värisillä, sillä kuka tietää mitä sitten tapahtuu!
”What happens in Vegas…”
Infernaalisesta juhlimisesta tunnettu Las Vegas ei jätä kylmäksi edes siinä vaiheessa, kun tekisi mieli vain maata sikiöasennossa kylmällä kylpyhuoneen lattialla.
Syntisessä kaupungissa voi nimittäin marssia klinikalle, jossa pääsee varta vasten krapulan parantamiseen suunniteltuun tiputukseen. Tippapussi on suolaliuoksen lisäksi täynnä vitamiineja ja antioksidantteja sekä lääkkeitä närästykseen, päänsärkyyn ja pahoinvointiin. Valittavana on olotilan mukaisesti erilaisia paketteja, joista osaan kuuluu myös parinkymmenen minuutin lisähappi ja B-vitamiinipistos.
Eikä klinikalle tarvi kontata, vaan hoitajan voi tilata myös omaan hotelliin. Lisäksi muun muassa polttariporukoille markkinoidun Hangover Heaven -linja-auton voi vuokrata seurueensa käyttöön, niin että kaikki voivat kerralla saada tipan käsivarteen ja puhtia uuteen päivään ja kierrokseen.
Lue myös:
Elämäntapa
Kivunlievittäjä, koukuttaja ja keino välittää viestejä sota-aikana: 10 kiehtovaa faktaa tatuoinneista
Tatuoinnit herättävät tunteita, ja ne ovat historian saatossa kulkeneet vaiherikkaan matkan ollen välillä ihailun ja välillä halveksunnan kohde.
Tällä hetkellä taidetaan olla enemmänkin sielä ihailun puolella, joskin tatuoinneista on tullut niin arkipäiväisiä koristeita, että harva ulkopuolinen suhtautuu toisen kuviin kovinkaan intohimoisesti – hyvässä tai pahassa.
Listafriikki keräsi kymmenen mielenkiintoista faktaa tatuoinneista; niiden historiasta ja nykypäivästä. Mutta kannattaa olla varovainen, sillä listan luettuasi voi iskeä tatuointikuume!
Varhaisimmat tatuoinnit
Varhaisimmat tunnetut merkit tatuoinneista ovat peräisin 5000-luvulta ennen ajanlaskumme alkua. Vanhoista japanilaisista hautaholveista on löydetty figuriineja, joiden kasvot oli koristeltu maalaten tai kaivertamalla. Ne viittaavat siihen, että tatuointeja oli jo tuolloin tehty koristetarkoituksessa myös ihmisille.
Egyptin pyramideista löydettyjen muumioiden tatuoinnit noin 400-luvulta ennen ajanlaskumme alkua ovat ensimmäiset, joissa on nähtävissä symboliikkaa. Siihen asti tatuointien arvellaan olleen abstrakteja kuvioita ja geometrisia muotoja, mutta faaraoiden ihoista on löydetty kuvia muun muassa jumalista sekä erilaisista kasveista ja eläimistä. Kaikki Egyptistä tähän mennessä löydetyt tatuoidut muumiot ovat muuten olleen naisia.
Ihon pysyvä koristelu ei siis todellakaan ole mikään uusi juttu.
Tatuointien parantava voima
Ötztalin vuoristosta, Alpeilta, vuonna 1991 löytynyt jäätynyt ja muumioitunut ihmisruumis oli yksi 1990-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöksistä. Lumimies Ötziksi nimetty äärimmäisen hyvin säilynyt muumio on antanut tutkijoille massiivisen määrän uutta tietoa Euroopan muinaisista ihmisistä.
Kaiken muun mielenkiintoisen lisäksi Ötzillä oli 61 tatuointia ympäri vartaloaan. Antropologi Lars Krutakin mukaan jopa 80 prosenttia noista tatuoinneista osui klassisiin kiinalaisen lääketieteen akupunktiopisteisiin: muun muassa nivelreuman hoidossa käytettävät pisteet oli tatuoitu miehen ihoon. Ötzin tiedetään kärsineen tuosta tulehduksellisesta reumataudista. Loput viidesosa tatuoinneista olivat lähellä akupunktiolinjoja, joten niiden arvellaan olleen lievittämässä esimerkiksi ruoansulatusvaivoja.
Palataan sitten lähemmäs nykyaikaa. Tanskalainen tatuointitaiteilija Colin Dale halusi yrittää auttaa monista vaivoista kärsinyttä asiakastaan lääkinnällisellä tatuoinnilla. Hän sai konsultaatiota akupunktioeksperteiltä löytääkseen oikeat pisteet tatuointien tekemiseen.
Vain kolmen kuukauden päästä tatuoimisesta asiakas (tai potilas, miten sen haluaakaan nähdä) raportoi astmansa, kroonisen päänsärkynsä, tinnituksensa, kovaäänisen kuorsaamisensa ja jatkuvien nivelkipujensa joko hävinneen totaalisesti tai ainakin lievittyneen merkittävästi. Noin vuoden kuluttua oireet ja kivut palasivat, mutta eivät koskaan yhtä pahoina.
Uskoo ken tahtoo, mutta sehän on vain ja ainoastaan hienoa, jos joku löytää avun vaivoihinsa – oli metodi sitten miten erikoinen tahansa. Tutkittua ja totta on se, että tatuoinnin ottaminen vapauttaa elimistön omaa kipulääkettä, endorfiineja, ja juuri tatuoitu henkilö voi olla jopa päivien ajan hyvinkin tunteikkaalla tuulella.
Tatuointeihin voi jäädä koukkuun
Moni tatuoinnin ottanut sanoo haluavansa lisää ja taas lisää ja vielä yhden tai kaksi… Kunnes kuvia onkin joka puolella kehoa. Eikä siinä tietenkään ole mitään väärää. Kirjoittajalla itselläänkin on pari tatskaa, joten en kritisoi ketään – kaikki saavat tehdä omalla vartalollaan mitä haluavat.
Tatuointiriippuvuus ei ole lääketieteen näkökulmasta riippuvuus, mutta jotain samoja piirteitä siinä on. Kuten äskeisessä kohdassa jo puhuttiin, vapauttaa tatuoinnin ottaminen endorfiineja. Opioidit, joita käytetään niin kipulääkkeinä kuin huumausaineina tuomaan hyvää oloa, kiinnittyvät aivoissa samoihin reseptoreihin, ja vaikka omiin endorfiineihin ei voi koukuttua, voi ihminen silti hakeutua tilanteisiin, joissa euforinen olo on ennenkin saavutettu. Esimerkiksi siis tatuoinnin ottaminen.
Ihmiskeho tuottaa stressaavissa tilanteissa adrenaliinia. Tatuointineulan aiheuttama kipu voi tuottaa stressivasteen, joka saa aikaan adrenaliiniryöpyn eli äkillisen energiapiikin. Tuo tunne on koukuttava ja oletkin varmasti kuullut puhuttavan ”adrenaliininarkkareista”. Tatuoinnin ottaminen voi saada aikaan samanlaisen adrenaliinihuuman kuin vaikkapa benjihyppy tai kalliokiipeily. Joten adrenaliini ja endorfiinit yhdessä maanittelevat yhä uudelleen ja uudelleen piikin alle.
Tatuoinnit rangaistuksena
Krekkalainen historioitsija Herodotus kirjoitti 500-luvulla kaiken muun ohessa myös oman kotimaansa tatuointikulttuurista. Tatuointeja halveksuttiin ja ne oli tarkoitettu vain orjille ja rikollisille.
Varkaita ja murhaajia tatuoitiin varoituksena muille, että näiden kavereiden kanssa ei kannata olla tekemisissä. Isänniltään karata yrittäneet orjat saivat usein tatuoinnin rangaistuksena rikoksistaan. Halventava teksti tai kuva pistettiin luonnollisesti näkyvälle paikalle, mieluiten keskelle otsaa.
Itäisessä Euroopassa asuneita traakialaisia naisia kutsuttiin hulluiksi ja höynähtäneiksi, kun he vapaaehtoisesti koristelivat ihoaan pysyvillä kuvilla. Ainoat tatuoinnit, joita Kreikassa ei paheksuttu, olivat sota-ajan salaiset koodit, joita kirjailtiin vakoojien kehoihin, jotta tärkeää tietoa saatiin vietyä vaivihkaa vihollislinjojen taakse. Kätevä, joskin aikaa vievä, systeemi oli ajaa pää kaljuksi, tatuoida päänahkaan viestejä ja odottaa niiden peittyvän hiusten alle.
Mistä tatuointimuste on tehty?
Nykyään käytettävät tatuointimusteet ovat yhdistelmä väri- ja kantaja-aineita. Ammattitatuoijan käyttämän musteen pigmentit ovat lähinnä erilaisia metalleja, kuten monet väriaineet ovat, mutta kotona tehtävissä puuhasteluissa ihoon kelpaa väriä tuomaan lähes mikä tahansa. Ja tarkoitan kirjaimellisesti, sillä vanhanaikaiset väriaineet tehtiin muun muassa maaperän tomusta, verestä tai vaikka virtsasta.
Eräs vanhimmista tunnetuista tatuointimusteresepteistä on peräisin muinaisesta Egyptistä. Mistäs muualtakaan. Ainesosia oli vain kuusi: männyn kaarna, ruostunut pronssi, etikka, rikkihappo, purjomehu ja hyönteisten munat.
Nykyisin niiden, joilla siihen on varaa, on mahdollista saada ihoonsa musteen sijaan timantteja. Hieman reilulla 800 000 eurolla saa tatuoinnin, joka on tehty puolen karaatin timantista. Timantteja tuossa uniikissa tatuoinnissa tulee olemaan 612 kappaletta.
Tatuoiminen voi olla laitonta
Kuva: Viktor Juric | Pixabay
Luulisi, että joka puolella maailmaa voisi nykypäivänä ottaa tatuoinnin, mutta näin ei kuitenkaan ole. Turkki ja Yhdistyneet Arabiemiirikunnat eivät kiellä tatuointeja lailla, mutta niitä katsotaan päättävien ja hallitsevien elinten toimesta erittäin pahalla, siksi studioita ei joka kadun kulmassa näe.
Iranissa tatuoiminen on laitonta, samoin kuin lyhyet, ”piikikkäiksi” muotoillut hiukset. Silti ihmiset hankkivat tatuointeja, mutta artistit työskentelevät lähes kirjaimellisesti maan alla välttääkseen epäilemättä raskaan tuomion ja rangaistuksen.
Uskomatonta kyllä, tatuointien tekeminen oli laitonta muutamassa Yhdysvaltain osavaltiossa vielä 2000-luvulla. Vuonna 2006 Oklahoma ja Etelä-Carolina siirtyivät kuitenkin vihdoin nykypäivään ja ensimmäiset (lailliset) tatuointistudiot aukesivat.
Jopa edistyksellisessä New York Cityssä tatuoiminen oli kiellettyä vuosien 1961 ja 1997 välillä. Siihen toki oli syynä kasvava hepatiittiepidemia, joka lietsoi päättäjissä ja tavallisissa kaduntallaajissa pelkoa.
Tatuoinnit olivat joskus kuninkaallisten etuoikeus
Tatuoinnit näkivät totaalisen jälleensyntymisen 1900-luvun puolivälissä, mutta se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi olleet suosittuja aiemmin.
Erityisesti 1900-luvun taitteen molemmin puolin tatuoinnit olivat erittäin suosittuja ja muodikkaita aristokraattien, varsinkin naisten, keskuudessa. Tatuoiminen oli hyvin kallista lystiä ja ihmiset maksoivat maltaita heille varta vasten piirretyistä luonnoksista.
Englannin pääministerinä toisen maailmansodan aikana toimineella Winston Churchillillä oli klassinen ankkuri kädessään. Hänen äidillään Lady Randolph Churchillillä taas oli käärme tatuoituna ranteeseen.
Useilla Englannin kuninkaallisilla oli myös tatuointeja, muun muassa kuningatar Elisabet II:n isoisälle Yrjö V:lle jäi Japanin matkaltaan kirjaimellisesti lohikäärme käteen. Myös monilla Venäjän hallitsijoilla, esimerkiksi Pietari Suurella ja hänen vaimollaan Katariinalla sekä viimeisellä keisarilla Nikolai II:lla, oli tatuointeja.
Kun tatuoinnit 1900-luvulla tulivat edullisemmiksi ja ”rahvas” kansanosa innostui niistä, jättivät siniveriset ihonsa koristelun näille.
Venäjän vankilatatuoinnit
Vankilatatuoinnit ovat täysin oma taiteenlajinsa, jos niin voi sanoa. Kuvilla erotellaan ”me” ja ”te”, ja ne kertovat näkyvästi tiettyyn jengiin tai ryhmään kuulumisesta.
Viime vuosisadalla Neuvostoliiton vankiloissa ja erityisesti gulageissa eli vankileireillä vangeilla oli tarkka tatuointietiketti. Johtavat rikolliset ottivat tietynlaisia kuvia ja vankien hierarkia oli helppo saada selville vain katsomalla ihoon hakattuja kuvia.
Vangit eivät kuitenkaan aina ottaneet tatuointeja omasta tahdostaan, vaan heitä myös tatuoitiin väkisin: muun muassa ilmiantajat, homoseksuaalit ja Neuvostoliiton armeijassa palvelleet saivat pakon sanelemana häpeälliset leimat. Myös sadattuhannet poliittiset vangit, jotka päätyivät gulageihin toisen maailmansodan aikana ja jälkeen, haluttiin vankilasysteemissä erotella ”oikeista” rikollisista.
Jos vankilaan joutuneella henkilöllä oli tatuointeja, joita ei oltu muiden vankien mielestä ”ansaittu” oikeanlaisilla rikoksilla tai sopivalla määrällä istuttuja päiviä, oli rangaistuksena mitä tahansa tatuoinnin poistosta kuolemaan.
Jotkut vangit tatuoivat rintaansa maan johtajien, erityisesti Vladimir Leninin ja Josif Stalinin, kuvia. Sitä ei tehty kyseisten herrojen kannatuksen vuoksi, vaan mahdollisen teloitustuomion osuessa kohdalle. Neuvostoliitossa oli nimittäin lailla kiellettyä ampua valtionjohtajien kuvia.
Sponsoritatuoinnit
Mitä ihmiset eivät tekisi rahasta? Kukaan ei varmaankaan ole sellaista rajaa vielä löytänyt. Toisaalla yritykset tekevät kaikkensa saadakseen tuotteitaan näkyviin. Yhdistetään nämä kaksi, niin saadaan sulavasti aikaan kasvoihin tatuoidut mainokset.
Tämä trendi ”keksittiin” suhteellisen hiljattain, sillä vasta 2010-luvulla mainostajat todella iskivät kiinni ihmisten epätoivoon.
Esimerkiksi vuonna 2013 newyorkilainen kiinteistönvälitystoimisto Rapid Realty antoi työntekijöilleen mahdollisuuden saada mukava lisä tiliin. Rapid Realty lupasi antaa kaikille yrityksen logon tatuoineille 15 prosentin palkankorotuksen. Vartalon kohdalla ei ollut väliä ja kymmenet innokkaat syöksyivät tatuoijan penkkiin.
Alaskalainen amatöörinyrkkeilijä Billy Gibby taas tienaa elantonsa ottamalla eri yritysten mainostatuointeja. Gibbyn lempinimi onkin ”Billy, ihmismainostaulu”, ja markkinointimielessä tehtyjä tatuointeja hänellä on useita kymmeniä. Kasvoissaan hänellä on ollut muun muassa muutaman pornosivuston mainos, joista hän kuitenkin hankkiutui pari vuotta sitten eroon kivuliaalla laserpoistolla.
Joten vastauksena ensimmäiseen kysymykseen: Ei ole mitään, mitä ihminen ei rahasta tekisi.
Tatuoitu iho keräilykohteena
Kuva: Eva Rinaldi | CC BY-SA 2.0
Tokion yliopiston patologisessa museossa on näytteillä yli sata ihmisen nahkaa. Ne ovat suurimmaksi osaksi japanilaisen Yakuza-rikollisjärjestön jäsenten läpeensä tatuoituja ihoja, jotka on kerännyt näytteille patologi Masaichi Fukushi.
Yakuzat eivät toki ole ainoita maailmassa, jotka peittävät tatuoinneilla koko kehonsa: The Mütter -museo Philadelphiassa, Yhdysvalloissa, on paikka, jossa voi käydä ihastelemassa nimenomaan tatuoituja ihmisnahkoja. Tuo museo on täynnä erilaisia anatomisia kummallisuuksia ja siellä on myös maailman laajin kokoelma ihmisen nahalla päällystettyjä kirjoja. Lontoon tiedemuseo taas pitää hallussaan maailman suurinta ihmisnahkakokoelmaa, johon mahtuu sekä tatuoituja että kuvattomia taljoja.
Jos innostuit ajatuksesta, niin oman tatuoidun ihonsa voi lahjoittaa kuolemansa jälkeen näytille. Näin on tehnyt Geoff Ostling (kuvassa), joka lähestyi reilu kymmenen vuotta sitten Australian kansallismuseota tarjoten heille omaa, kukkakuvioilla täyteen tatuoitua ihoaan. Museo tietenkin suostui ilomielin ja suunnitelma Ostlingin kuolemanjälkeistä ihon poistoa varten on jo tehty. Toisin kuin Tokiossa olevat yakuza-ihot, joilta on poistettu muun muassa sukuelimet ja päät, haluaa Ostling ihonsa olevan näytteillä täytettynä ja koko komeudessaan.
Lue myös:
Toimivassa yhteiskunnassa on paljon määräyksiä ja lakeja, joita kaikkien täytyy noudattaa. Mutta nyt listataan sellaiset kirjoittamattomat säännöt, joiden noudattamatta jättämisestä ei rangaista – vaikka ehkä pitäisi!
Listafriikki keräsi erilaisilta netin keskustelupalstoilta ja yhteisöistä parhaat kirjoittamattomat säännöt, joita iso osa ihmisistä haluaisi muidenkin noudattavan.
Huumorilla listaan saa suhtautua, mutta myös opiksi kannattaa – itse kunkin – ottaa. Kun näitä neuvoja noudattaa jokapäiväisessä elämässä, niin yhtäkkiä yllättäen voi vaikuttaa varsin fiksulta ja filmaattiselta yksilöltä!
Jos joku näyttää puhelimestaan kuvaa, ÄLÄ rupea selaamaan
Aargh! Mikään ei ole raivostuttavampaa – no, on oikeasti, mutta kuitenkin – jos näyttää jollekin puhelimestaan kuvaa ja tuo henkilö rupeaa selaamaan muitakin kuvia. Halusin näyttää tämän yhden ainoa kuvan, en koko galleriaa, jossa voi olla yksityistä materiaalia. Ja vaikka ei olisikaan, niin millä oikeudella kukaan alkaa selata toisen albumia ilman lupaa? Eihän toisen kotiakaan voi ruveta noin vain penkomaan!?
On tietenkin täysin eri asia, jos ojentaa kaverille puhelimen ja sanoo, että selaa oikealle, sieltä löytyy lisää kuvia, jotka haluan sinulle näyttää. Mutta silloinkin kuvia katsovan on parasta muistaa vasemman ja oikean ero, eikä lähteä pyyhkäisemään ruutua väärään suuntaan.
Päästä aina ihmiset ensin ulos julkisissa kulkuvälineissä ja hisseissä
Elämä ja liikkuminen olisi kaikkien kannalta huomattavasti helpompaa, jos jokaisella olisi muistissa tämä kirjoittamaton sääntö. Kun olet menossa bussiin, junaan, metroon tai vaikkapa hissiin, niin anna tietä ulos tuleville. On tietysti ymmärrettävää, että esimerkiksi ruuhka-aikaan tupaten täydellä metrolaiturilla voi olla aito vaara siitä, että kulkuneuvon kyytiin ei yksinkertaisesti mahdu.
Mutta ainakaan sinne ei mahdu tai ehdi, jos asemalle jäävät eivät pääse ulos. Tilanne on kaoottinen, jos ahtaissa ovissa tungeksitaan ja työnnetään molempiin suuntiin.
Sama pätee hissiin. Pieneen koppiin on aivan turha yrittää ahtautua ennen kuin kerrokseen jäävät ovat päässeet ulos. On uskomatonta, miten monen käsityskyvyn yläpuolella tämä ilmiselvä sääntö on.
Älä kommentoi toisen ulkonäköä, ellei asiaa voi muuttaa puolessa minuutissa
Toisten arvosteleminen ja haukkuminen ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. Ei, vaikka kyseessä olisi hyvä ystävä. Hiustyyli, vaatteet, paino ja muut tällaiset asiat ovat kiellettyjen listalla.
Poikkeuksena on sellainen tilanne, jossa huomautus on toivottavaa ja ”epäkohta” nopeasti fiksattavissa. Salaattia hampaassa, paita väärin päin, kuivunutta räkää nenän pielessä, housujen vetoketju auki – kerro ihmeessä! Etkö haluaisi, että sinullekin huomautettaisiin ilmiselvästä asiasta? Ei ole kiva mennä vaikkapa työpaikan vessaan ja huomata etuhampaassa kilometrien päähän erottuva roska, jonka olisi avuliaan maininnan jälkeen saanut pois.
Mutta mikä pointti on arvostella vaikkapa toisen hieman kuluneita vaatteita, mainita otsassa kohoavasta finnistä tai tuoda esiin, että toisen paino on noussut tai laskenut. Kyseinen henkilö on varmasti näistä asioista tietoinen, mutta ei juuri sillä hetkellä voi muuttaa asiaa miksikään. Eikä ikinä voi tietää, mitä toisen elämässä tapahtuu. Joten parempi vain pitää mölyt mahassaan, ellei asia ole nopeasti korjattavissa.
Älä aina pyri pistämään paremmaksi
Jos joku kertoo viettäneensä viime kuussa aivan mahtavan pidennetyn viikonlopun Tukholmassa, osoita kiinnostusta ja kysy lisäkysymyksiä, mutta älä odota malttamattomana, että pääset kertomaan omasta, sinut täysin ihmisenä muuttaneesta puolen vuoden mittaisesta reppureissusta Australiassa.
Jos toinen kertoo nyrjäyttäneensä nilkkansa pahasti, älä vähättele tämän kokemusta ja nokita kertomalla siitä, miten sääriluusi murtui vuosia sitten.
Oli kyse ikävistä tai mukavista asioista, anna toiselle tilaa ja huomiota, äläkä käännä valokeilaa itseesi ja pyri aina pistämään paremmaksi.
Älä ilmoita toiselle, jos hän punastuu
Jos jollakin kohoaa puna poskille, oli kyse sitten nolostumisesta, suuttumuksesta tai esimerkiksi ihastumisesta, ei sitä kannata mainita. Punastelija tietää sen satavarmasti itsekin ja tahdosta riippumaton reaktio todennäköisesti vain pahenee, kun siihen kiinnitetään huomiota.
Punastelijalle on tarpeeksi kiusallista, että hänen silmiinpistävin ruumiinosansa rupeaa punoittamaan juuri sellaisessa tilanteessa, jossa haluaisi pysyä mahdollisimman huomaamattomana. Joten mieti omalle kohdalle ja jätä kommentoimatta. Tämä neuvo toimii muuten useimmissa muissakin tilanteissa!
Lue myös: 10 ihmiskehon omituista reaktiota ja syyt niiden takana
Julkisesti ja väkijoukossa kosiminen – Ei!
Okei myönnetään, että kosiminen ei ehkä ole kaikkein arkipäiväisin asia ja mielikuvitusta ainutlaatuisen toimituksen suunnittelussa kannattaa käyttää. Mutta kosimiseen liittyy muutamakin kirjoittamaton sääntö, jotka on syytä pitää mielessä, ellei halua pahoittaa muiden tai omaa mieltä.
Julkisella paikalla, esimerkiksi keskellä katua tai ravintolassa, kosiminen voi olla kosijalle ja kositulle yksi elämän kohokohdista tai sitten ultimaattisen nolo tilanne. Jos on sataprosenttisen varma, että kumppani on unelmoinut julkisesta kosinnasta ja sellaisesta on ehkä joskus yhdessä puhuttukin, niin antaa mennä vain!
Vielä tätäkin tärkeämpää on se, että on varma puolison vastauksesta. Ainahan on toki olemassa pakkien mahdollisuus, mutta toisissa parisuhteissa kosinnan onnistuminen on varmemmalla pohjalla kuin toisissa. Joten jos kumppanin reaktio ja vastaus hiemankin epäilyttää, niin kosinta on syytä tehdä yksityisesti. On nimittäin erittäin epämukavaa, jos joutuu silmätikuksi ja kaikki ympärillä olevat ihmiset odottavat malttamattomana romanttista kyllä-vastausta, mutta kosittava ei halua sitä antaa. Silloin voi tulla paine miellyttää muita ja välttää äärimmäisen nolo tilanne vain suostumalla kosintaan.
Toinen kosintaan liittyvä ehdoton sääntö on se, että toisten häissä sitä ei tehdä. Älä siirrä huomiota itseesi ja omaan puolisoosi toisten suurena päivänä. Voiko tökerömpää olla!?
Älä katso julkisissa vessoissa kopin oven raosta
On muuten suhteellisen suuri mysteeri, että miksi julkisten tilojen vessakopeissa on monesti aivan turhan suuret raot ovien ja seinien välissä. Siis pakkohan niissä on jonkinlainen väli olla, että ovi pääsee avautumaan ja sulkeutumaan, mutta henkilökohtaisesti olen käynyt myös sellaisissa vessoissa, joissa noiden rakojen koossa puhutaan reilusta sentistä.
Ja tämähän tarkoittaa sitä, että vessakopista näkee kevyesti ulos ja sisään. Tämä on hyvin kiusallista varsinkin silloin, kun vessassa on ruuhkaa ja ihmiset joutuvat jonottamaan omaa vuoroaan. Voi nimittäin olla vaikea päättää, mihin ahtaassa tilassa katsoo, mutta on yksi paikka, mihin jonottajan ei missään olosuhteissa tule katsoa ja se on vessakopin oven ja seinän väliin jäävästä raosta sisään! Kiva olla pöntöllä ja kohdata jonkun ulkopuolella seisovan muukalaisen katse.
Joten tuijotetaan tiiviisti vaikka puhelinta omaa vuoroa odottaessa; sitähän me muutenkin aina teemme.
Liukuportaissa seiso aina oikealla
Liukuporrasetiketti menee hieman samaan kastiin kulkuvälineisiin tunkeutumisen kanssa. Tämän ajattelisi olevan päivänselvää, mutta unohtuu monelta. Liukuportaissa seistään aina oikealla puolella!
Sillä vaikka sinulla ei olisi kiire, niin jollakin muulla voi olla. Siksi vasen puoli jätetään tyhjäksi, jotta sitä pitkin pääsee nopeammin ylös. Jos tämä kirjoittamaton sääntö pääsee unohtumaan ja tukit kasseinesi liukuportaat koko leveydeltä, niin älä herran tähden ainakaan pyörittele silmiäsi, jos joku takaa tuleva pyytää väistämään. Liukuportaiden valloittaja on tällöin toiminut väärin.
Älä tupsahda vieraisille ilmoittamatta
Vielä 30 vuotta sitten oli ihan arkipäiväistä, että tuttavien ja sukulaisten luo tupsahdettiin kylään ilmoittamatta. Se oli ajan tapa ja täysin normaalia. Mutta ajat muuttuu. Vain siinä tapauksessa, että välillänne on jokin sanaton tai sanallinen sopimus siitä, että kylään voi tulla koska tahansa, ovat yllätysvierailut hyväksyttäviä. Muussa tapauksessa älä tuppaudu kylään ilmoittamatta!
Kaikilla on jatkuvasti puhelin kourassa, joten pikainen soitto tai tekstari riittää: Onko paha paikka? Voisiko tulla käymään? Pieni varoitus antaa mahdollisuuden tehdä vaikka pikasiivouksen tai hankkia jotain tarjottavaa, koska kenellä muka nykypäivänä on kaapissa niin sanottua vierasvaraa?
Ja jos toinen osapuoli on kiireinen tai kyläily ei juuri silloin passaa, niin siitä ei saa ottaa itseensä. Toisella voi olla töitä, harrastuksia tai sitten rentouttava koti-ilta ja harvinainen mahdollisuus maata sohvalla ja tuijottaa televisiota. Oli syy mikä tahansa, niin se on oikea syy, koska kyseessä on hänen kotinsa. Ei pidä olettaa, että toinen on mielissään omien suunnitelmiensa kariutumisesta, jotta pääsee isännöimään tai emännöimään juuri sinua.
Syntymäpäiväsi on erityinen päivä muillekin
Otetaan listan loppuun tällainen mukava kirjoittamaton sääntö, joka ei välttämättä monellakaan ole tullut mieleen.
Kun seuraavan kerran suunnittelet syntymäpäiväkekkereitä tai sitä, miten merkkipäivääsi muuten viettäisit, niin älä unohda vanhempiasi. Kyllä, kyseessä on sinun synttärisi, mutta päivä on erityinen myös niille, jotka ovat sinut saattaneet maailmaan.
Muista siis pyhittää juhlinnasta edes pieni hetki henkilölle, jonka sisällä olet mahdollisesti kasvanut yhdeksän kuukauden ajan ja joka tavalla tai toisella on sinut synnyttänyt. Ja oli kyse biologiasta tai ei, niin syntymäpäiväsi – se ensimmäinen – mullisti vanhempiesi elämän. Toivottavasti hyvällä tavalla!
Lue myös:
- 10 näppärää life hack -vinkkiä jokapäiväisen elämän helpottamiseksi
- Miten nukahtaa helposti? 10 erikoisempaa vinkkiä, jotka auttavat nukahtamaan nopeasti
- Legendaarisen Niksi-Pirkan parhaat – Tiedossa lihastreeniä naurun muodossa!
- 10 vinkkiä ja faktaa, jotka voivat pelastaa hengen arkisissa tai harvinaisissa tilanteissa
Miten nukahtaa helposti ja nopeasti? Tämä kysymys on varmasti jokaisen mielessä jossain vaiheessa elämää. Listafriikki esittelee 10 erikoista menetelmää, jotka saattavat auttaa nukahtamisessa.
Unettomuus on varsin yleinen ongelma, joka voi esiintyä nukahtamisvaikeutena, vaikeutena pysyä unessa, unen virkistävyyden heikentymisenä tai näiden kaikkien oireiden yhdistelmänä.
Listafriikki ei tokikaan pyri tällä listalla parantamaan kenenkään unettomuushäiriötä, mutta ehkäpä joku löytää näistä vinkeistä apua, ja yön pikkutuntien kattoon tuijottaminen ainakin vähenee.
Tässä siis 10 hieman erikoisempaa keinoa ja vinkkiä siihen, miten nukahtaa helposti ja nopeasti.
10. Kiellä itseäsi nukahtamasta ja pakota pitämään silmät auki
Kuulostaa hölmöltä, mutta jos hanakasti kiellät itseäsi nukahtamasta, niin se voi mahdollisesti viedä unten maille nopeammin.
Tekniikka tunnetaan hienolla nimellä paradoksaalinen intentio. Sen on kehittänyt itävaltalainen psykologi Viktor Frankl osana niin ikään kehittämäänsä logoterapiaa, joka on psykoterapian suuntaus. Logoterapiassa paradoksaalista intentiota käytetään laajasti eri elämän aloilla.
Tekniikassa potilasta rohkaistaan tavoittelemaan juuri sitä, mitä hän pelkää, jotta pelko menettää voimansa. Esiintymiskammoista henkilöä voidaan esimerkiksi kannustaa esiintymään julkisesti ja tietoisesti tekemään itsestään vitsin.
Samalla tavalla unettomuudesta kärsivää kehotetaan makaamaan sängyssä, pitämään pakolla silmiä auki ja päättämään mielessään ”en aio nukahtaa”. Tällä pyritään saamaan kaikki paine pois nukahtamisesta, mikä saattaa johtaa siihen, että keho sekä mieli rentoutuvat luonnollisesti nukkumaan.
9. Hengitystekniikka 4-7-8
Tämä ikivanha hengitystekniikka pohjautuu joogasta tuttuihin rauhoittumismetodeihin. Sen tarkoituksena on rauhoittaa hermostoa, ja tietty tarkoituksenmukainen rytmitys auttaa alentamaan sykettä, vaimentamaan poukkoilevia ajatuksia ja valmistamaan kehoa nukkumiseen.
Aloita puhaltamalla kaikki ilma ulos suun kautta. Sitten hengitä nenän kautta rauhallisesti sisään neljän sekunnin ajan. Pidätä hengitystä seitsemän sekuntia, jonka jälkeen hengitä hitaasti suun kautta ulos kahdeksan sekunnin ajan. Toista muutaman kerran.
8. Laita sukat jalkaan
Voiko erikoisempaa – ja samalla yksinkertaisempaa – neuvoa olla? Totta se on: sukat voivat oikeasti auttaa saamaan unen päästä kiinni!
Sukat lämmittävät jalkoja, joka saa aikaan vähäiseltä tuntuvan ilmiön – ääreisosien verisuonten laajenemisen. Jos varpaat ovat viileät, pysyvät ääreisverisuonet supistuneina, jotta lämpö säilyy kehon tärkeimpien osien ympärillä. Kun sukat lämmittävät jalkoja, laajenevat raajojen verisuonet, ja siellä rupeaa virtaamaan suhteessa enemmän verta. Veren mukana lämpöä siirtyy kehon sisäosista raajoihin. Vilkastunut verenkierto vapauttaa lämpöä ihon kautta.
Kun kehon sisäinen lämpötila laskee, on se luonnollinen merkki aivoille, että nyt on aika nukkua. Ihmiskehon luontaisessa vuorokausirytmissä kehon lämpötila laskee normaalisti yöaikaan; siksi makuuhuoneeseen suositellaan aina hieman viileämpää lämpötilaa.
Vaikka pörröisten lämpösukkien jalkaan laittaminen ja kehon viileneminen tuntuvat olevan täysin päinvastaisia toimintoja, niin todellisuudessa paistuvat varpaat voivatkin viilentää kroppaa kohti unten maita.
7. Laske 300:sta alaspäin aina kolmen välein
Yhteen- tai vähennyslasku yksi numero kerrallaan ei ole aivoille tarpeeksi haastavaa hommaa. (Tai jos se on liian haastavaa, niin silloin taitaa olla ihan muita ongelmia kuin unettomuus.) Liian yksinkertainen laskutehtävä päästää ajatukset helposti harhailemaan ja kiertämään ympyrää.
Kolmestasadasta kolmen välein taaksepäin laskeminen on täydellinen yhdistelmä: se on aivoille tarpeeksi kinkkistä, jotta ajatukset pysyvät tehtävässä, mutta kuitenkin liian yksitoikkoista, jotta ne jaksaisivat pysyä hereillä.
Todennäköisesti höyhenmaailma kutsuu ennen kuin olet päässyt 200:aan.
6. Armeijan unimetodi – Miten nukahtaa 2 minuutissa
Tämä äärimmäisen helppo, mutta ilmeisen tehokas, tekniikka on kehitetty alunperin yhdysvaltalaisille sotilaille, erityisesti taistelulentäjille, joiden väsymyksestä johtuvia virheitä haluttiin vähentää. Väitteen mukaan sotilaat vaipuvat tätä tekniikkaa käyttäen uneen 2 minuutissa, vaikka olisivat keskellä sotatannerta.
Harjoittelua tämä armeijan nukahtamistekniikka kuitenkin vaatii, mutta kuuden viikon treenauksen jälkeen onnistumisprosentiksi lupaillaan huimaa 96 prosenttia, vaikka nukkuja olisi vaarallisissa ja epämukavissa olosuhteissa.
Aloita rentouttamalla koko kasvot – kieli, leuka ja silmien alue. Sen jälkeen tiputa hartiat niin alas kuin mahdollista. Rentouta keskittyneesti käsivarret ja kädet, jonka jälkeen vedä syvään henkeä ja pitkällä uloshengityksellä rentouta rintakehä. Liiku sitten reisistä pohkeiden kautta jalkateriin rentouttaen kohta kohdalta.
Kun keho on rento ja tuntuu painuvan patjaa vasten, on aika siirtyä mieleen. Tyhjennä ajatuksesi kaikesta muusta ja keskity rauhalliseen mielikuvaan, joka voi olla esimerkiksi makoilu kanootissa järvellä sinisen taivaan alla tai pilkkopimeä huone, jossa olet käpertyneenä samettiseen riippukeinuun. Tai mene mielessäsi sinne, mikä on sinun oma hyvän olon paikkasi.
5. Kuuntele samaa äänikirjaa uudestaan ja uudestaan
Kirjan lukeminen tai äänikirjan kuunteleminen voi väsyttää jo sellaisenaan, mutta tällä ”miten nukahtaa helposti” -listalla ei tokikaan anneta näin tavallisia.
Laita pyörimään jokin äänikirja, jonka olet kuunnellut jo aiemmin. Kirja ei saa olla liian kiinnostava tai koukuttava, mutta toki illasta toiseen saman kirjan toistaminen tekee jännittävästäkin tarinasta lopulta puuduttavan nukuttavan.
Paras keino on joka ilta laittaa kirja alkamaan samasta kohdasta, jolloin toiston ja turvallisen tuttuuden määrä on maksimoitu.
Lue myös: Valkoinen kohina on tuttu, mutta mitä ihmettä on vaaleanpunainen kohina?
4. Kuvittele mielessäsi umpimähkäisiä asioita
Hevonen, kahvinkeitin, puu, kenkä, ilmapallo… Sattumanvaraisten asioiden ja esineiden pyörittäminen mielessä antaa aivoille muuta tekemistä, kuin se ainainen yliajattelu ja turhan murehtiminen, jotka pitävät hereillä. Jossain vaiheessa aivot väsyvät tylsääkin tylsempään puuhaan, päättävät antaa periksi ja siirtyvät kohti rauhaisampaa olotilaa.
Jos tuntuu, että aivoille jää silti liikaa tilaa yliajatteluun, ala kelata läpi kulunutta päivää. Mutta käänteisessä järjestyksessä ja hyvin yksityiskohtaisesti.
Laitoin peiton päälle, menin makaamaan sänkyyn, istuin sängylle ja rasvasin kädet, olin hammaspesulla… Yritä käydä päivä läpi aamuun saakka, mutta tuskin pääset lounaaseen saakka.
3. Sulje silmät ja pyöräytä niitä ylöspäin kolme kertaa
Unessa silmät kääntyvät aina ylöspäin, joten tämä temppu matkii silmien luonnollista tilaa nukkumisen aikana. Ihmisellä on metka taito kyetä huijaamaan omia aivojaan, ja tällä nukahtamistekniikalle tavoitellaan unta nimenomaan huiputtamisen kautta.
Silmien pyöräyttäminen ylöspäin on viesti aivoille, että nyt on aika sammahtaa ja lopettaa kaikenlainen ajatuksenjuoksu.
2. Jännitä kehon kaikkia lihaksia
Fyysinen aktiviteetti kuulostaa kaikkea muuta kuin rauhoittavalta. Mutta kokeile silti: jännitä kaikkia kehon lihaksia vuorotellen viiden sekunnin ajan. Aloita kasvoista ja etene siitä ruumiinosa kerrallaan kohti varpaita. Ja lopuksi jännität koko kropan täydelliseen puristukseen ja sitten rentoutat kaiken kerralla.
Kaikkien lihasten jännittämisen jälkeinen rentoutuminen tuntuu jokaisessa solussa ja täyttää kehon kokonaisvaltaisella raukeuden tunteella.
1. Teeskentele sydämesi kyllyydestä
Mieli ja keho ovat täysin meidän vietävissä! Tämä on faktaa, josta olemme myös kirjoittaneet oman listansa. Siellä selviää muun muassa se, että tekohymykin tekee onnelliseksi. Lue lista tästä: 10 metkaa tapaa, joilla omaa kehoaan ja aivojaan voi huijata.
Jos feikkihymy tekee onnelliseksi, niin miksei tekaistu uninen ilme saisi nukahtamaan!? Kuulostaa keksityltä, mutta ei ole sitä.
Ilmepalautehypoteesi (engl. facial feedback hypothesis) tarkoittaa sitä, että tiettyjen ilmeiden tekeminen vaikuttaa tunteisiimme juuri sillä hetkellä, mutta myös laajemmin siihen, miten yleisesti voimme.
Uninen ilme – otsa rentona, silmäluomet puolitangossa ja muutama suun avaus kuin haukotellessa – lähettävät signaalin aivoille, että on aika nukkua.
Haukottelu kannattaa tehdä kuitenkin varovaisesti, sillä ilmaa ei pidä vetää sisään yhtä paljon kuin aidossa haukotuksessa. Se voi nimittäin tehdä olon virkeämmäksi. Toisaalta pelkkä haukottelun miettiminen, saati siitä lukeminen tai valehaukotusten tekeminen, laukaisevat ihka oikean haukotuksen.
Lue myös:
-
Yleistieto5 days ago7 tunnettua paradoksia, joiden miettiminen saa pään sekaisin
-
Yhteiskunta1 week ago
10 ruokaa, jotka keksittiin vahingossa ja sattumalta: Sandwich syntyi himopelaajan tarpeisiin
-
Tiede1 week ago
Voiko ampiainen pistää useammin kuin kerran vai heittääkö se pistoksen jälkeen henkensä?
-
Oudoimmat2 days ago
8 uskomatonta turvallisuusohjetta, jotka ovat olemassa ihmisten typeryyden takia
