Viime vuonna Suomessa rekister\u00f6itiin 4131 rotukissaa, mutta ehdottomasti yleisin kissa on se tavallinen maatiaskissa. Maatiaiskissat eiv\u00e4t kuulu mihink\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4riteltyyn rotuun, vaan ne ovat syntyneet kissojen lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 ilman ihmisen puuttumista prosessiin. Suomessa on arvioiden mukaan jopa yli miljoonaa kissaa, joista ehdoton enemmist\u00f6 on juuri maatiaskissoja.<\/p>\r\n
Listafriikin<\/a> viime viikon oudoimmissa uutisissa<\/a> oli mukana juttu savannikissasta, ja siit\u00e4 inspiroituneena p\u00e4\u00e4timme tutkia, mink\u00e4laisia ja -n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 kissarotuja maailmasta l\u00f6ytyyk\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 tulevat maailman erikoisimmat kissarodut<\/a>.<\/p>\r\n Kuvakaappaus: Ace F1 Savannah | YouTube<\/a><\/p><\/div>\r\n Aloitetaan juuri sill\u00e4 inspiraation antaneella savannikissalla<\/a>, joka my\u00f6s savannah-nimell\u00e4 tunnetaan. Suomessakin sallittu, vaikkei virallinen, varsin isokokoinen kissa on kesykissan ja servaalin<\/a>, afrikkalaisen villikissan, risteym\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n T\u00e4m\u00e4 kiehtova rotu sai alkunsa Yhdysvalloissa vuonna 1986, kun Judee Frank<\/strong> risteytti siamilaisen kissan servaalilla (servaalit ovat Yhdysvalloissa laillisia lemmikkej\u00e4). Ensimm\u00e4inen pentu oli nimelt\u00e4\u00e4n Savannah, mist\u00e4 koko uusi rotu sai nimens\u00e4. Savannikissojen ulkomuoto vaihtelee suunnattomasti sen mukaan, paljonko niiss\u00e4 on servaalia. Ensimm\u00e4isen eli F1-sukupolven savannikissat ovat puoliksi kesykissoja (mit\u00e4 rotua hyv\u00e4ns\u00e4) ja puoliksi servaaleita. Toisinaan risteytet\u00e4\u00e4n F1-naaraita servaaliurosten kanssa, jolloin syntyviss\u00e4 pennuissa on jopa 75 % villikissaa.<\/p>\r\n F1-sukupolven savannikissat ovat todella korkeita<\/a>, ja voivat painaa jopa 15 kiloa. Koko pienenee huomattavasti, mit\u00e4 kauemmas sukupuuhun servaali j\u00e4\u00e4. Kun menn\u00e4\u00e4n F2-sukupolveen ja siit\u00e4 eteenp\u00e4in, v\u00e4henev\u00e4t villikissan ominaisuudet yht\u00e4lailla ulkon\u00e4\u00f6ss\u00e4 kuin k\u00e4yt\u00f6ksess\u00e4kin. F1-savannahit ovat niin kaukana sylikissasta kuin olla voi, joten ne ovat lemmikkein\u00e4 hyvin vaativia. Vasta F3-sukupolven savannikissat ovat sen verran kaukana villist\u00e4 esi-is\u00e4st\u00e4\u00e4n, jotta niiden voi jo odottaa makoilevan sohvalla rapsutettavana.<\/p>\r\n Savannikissojen kasvatus ei ole helppoa, sill\u00e4 servaalin (Leptailurus serval<\/em>) ja kotikissan (Felis catus<\/em>) risteytt\u00e4minen onnistuu harvoin. Ne eiv\u00e4t ole ainoastaan eri lajia, vaan kuuluvat my\u00f6s eri sukuun. Ensin eri lajit pit\u00e4\u00e4 saada parittelemaan ja lis\u00e4ksi servaalin raskausaika on noin 10 vuorokautta pidempi kuin kesykissalla. Monesti pentueet kuolevat ennen syntymist\u00e4. Risteytyksen tuloksena syntyv\u00e4t savannikissaurokset ovat yleens\u00e4 steriilej\u00e4 F4-sukupolveen saakka.<\/p>\r\n Eksoottisen kissan hankkiminen ei ole edullista lysti\u00e4, sill\u00e4 perim\u00e4ss\u00e4\u00e4n eniten servaalia kantavista savannikissoista voi joutua maksamaan jopa 20 000 euroa.\u00a0<\/p>\r\n Kuva: Tasy Hong | CC0<\/a><\/p><\/div>\r\n Munchkin ei ole Suomen kissaliitto ry:n tai sen kattoj\u00e4rjest\u00f6 F\u00e9d\u00e9ration Internationale F\u00e9linen, <\/i>FIF\u00e9n, <\/i>hyv\u00e4ksym\u00e4 rotu. Akondroplasiasta eli lyhytkasvuisuudesta k\u00e4rsivien kissojen huomiota her\u00e4tt\u00e4vin ominaisuus on niiden lyhyet jalat – mill\u00e4 ei kuitenkaan kasvattajien mukaan ole vaikutusta niiden juoksemiseen tai hyppimiseen. Toki niill\u00e4 on selk\u00e4ranka- ja luusto-ongelmia, kuten niin monilla lyhytraajaisilla koiraroduillakin.<\/p>\r\n Kissarotu on nimetty L. Frank Baumin<\/strong> vuoden 1900 Ihmemaa Oz<\/em> -kirjan ja vuonna 1939 valmistuneen samannimisen elokuvan lyhytkasvuisten maiskisten (engl. munchkin<\/em>) mukaan.\u00a0<\/p>\r\n Akondroplasia periytyy kissoilla (aivan samoin kuin ihmisell\u00e4) vallitsevasti ja on homotsygoottisena letaali. Ja t\u00e4m\u00e4 tarkoittaa suomeksi sit\u00e4, ett\u00e4 kahden munchkin-kissan j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4 25 % on normaalikasvuisia, 50 %:lla on akondroplasia ja 25 % pennuista ei ole elinkelpoisia. Se on yksi suurimmista syist\u00e4, miksi munchkinia ei ole hyv\u00e4ksytty moniinkaan j\u00e4rjest\u00f6ihin.<\/p>\r\n Lyhytjalkaisia kissoja on ollut olemassa ties kuinka kauan, mutta varsinaisesti rodun kehitt\u00e4minen alkoi Yhdysvalloissa vuonna 1982, kun Sandra Hockenedel<\/strong> l\u00f6ysi auton t\u00f6yt\u00e4isem\u00e4ksi tulleen, raskaana olleen lyhytjalkaisen kissan, ja nimesi sen Blackberryksi. Hockenedel antoi yhden Blackberryn lyhytraajaisista urospennuista, Toulouse-nimelt\u00e4\u00e4n, yst\u00e4v\u00e4lleen Kay LaFrancelle<\/strong>.<\/p>\r\n Munchkinit saivat alkunsa n\u00e4ist\u00e4 kahdesta kissasta, joita k\u00e4ytettiin pysyv\u00e4n rodun luomiseen ulkosiitoksella maatiaiskissojen kanssa, jotta geenikantaa saatiin laajennettua. Rotu hyv\u00e4ksyttiin ensimm\u00e4iseen viralliseen j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n<\/a>, The International Cat Associationiin<\/em>, vuonna 2003.<\/p>\r\n Suloisen ulkomuotonsa vuoksi munchkinia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n melko paljon risteytyksiss\u00e4 muiden rotujen kanssa.<\/p>\r\n Kuva: Lunile<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Khao manee<\/a> on harvinainen, thaimaalainen kissarotu, jonka historia voidaan j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4 satojen vuosien p\u00e4\u00e4h\u00e4n; aikaisimmat maininnat n\u00e4ist\u00e4 temppeleiss\u00e4kin palvotuista kissoista ovat vuodelta 1350. Ne ovat olleet hyvin suosittuja erityisesti kuninkaallisten keskuudessa, ja palatseissa harjoitettiin my\u00f6s niiden jalostusta, jotta sukulinjat saatiin pidetty\u00e4 puhtaina. L\u00e4nsimaissa khao maneet ovat varsin tuore rotu, sill\u00e4 ensimm\u00e4iset yksil\u00f6t vietiin Yhdysvaltoihin vasta vuonna 1999, eik\u00e4 sit\u00e4 ole viel\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin tunnustettu monessakaan virallisessa j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n Khao maneet ovat puhtaan valkoisia, ja rodun nimi on suomeksi ”valkoinen jalokivi”. Kissan silmiinpist\u00e4vin ominaisuus on sananmukaisesti sen silm\u00e4t, jotka voivat olla v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n siniset, vihre\u00e4t tai jopa meripihkan v\u00e4riset. Kaikkein halutuimpia ja arvokkaimpia ovat ne khao maneet, joiden silm\u00e4t ovat heterokromiasta johtuen eri v\u00e4riset. N\u00e4iden erityisten yksil\u00f6iden uskotaan tuovan onnea ja omaavan jopa parantavia voimia. Jos tavallisesta khao maneesta pit\u00e4\u00e4 maksaa muutama tuhat euroa, voi harvinaisilla, sek\u00e4 fyysisill\u00e4 ett\u00e4 henkimaailman, ominaisuuksilla varustettu pentu maksaa jopa kymppitonnin.<\/p>\r\n Valkoisen turkin, sinisten silmien ja kuurouden v\u00e4lill\u00e4 on havaittu selke\u00e4 yhteys, mutta kaikki khao maneet eiv\u00e4t ole kuuroja. Kuurous on hiljalleen katoamassa rodun parista, sill\u00e4 kaikki jalostukseen rekister\u00f6it\u00e4v\u00e4t kissat testataan sen varalta.<\/p>\r\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n Pohjoisamerikkalainen maine coon<\/a> yksi mantereen vanhimpia rotuja, ja se on saanut alkunsa luonnollisesti noin 200 vuotta sitten, kun rannikkokaupunkien maatiaiskissat risteytyiv\u00e4t laivojen ja merimiesten mukana tulleiden pitk\u00e4karvaisten kissojen kanssa.<\/p>\r\n Maine coonin nimess\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4inen osa viittaa pesukarhuun (engl. racoon<\/em>), sill\u00e4 niiden uskottiin pitk\u00e4\u00e4n syntyneen juuri pesukarhun ja kissan risteytyksen\u00e4, mik\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mahdollista. Ulkon\u00e4k\u00f6 on kuitenkin hieman pesukarhumainen etenkin p\u00f6yhke\u00e4n h\u00e4nn\u00e4n osalta ja n\u00e4ill\u00e4 kissoilla on tapana nousta kahdelle jalalle tutkailemaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n. Niill\u00e4 on my\u00f6s korviensa k\u00e4rjiss\u00e4 ilvesm\u00e4iset tupsut, mik\u00e4 tuo rotevaan ulkomuotoon viel\u00e4 enemm\u00e4n ”villiytt\u00e4”<\/p>\r\n Aiemmin maine coon oli maailman suurin kesykissarotu, kunnes listan alussa mainittu savannikissa vei voiton 1980-luvulla; Suomessa viralliset j\u00e4rjest\u00f6t eiv\u00e4t savannahia tunnusta, joten meill\u00e4 Uuden-Englannin j\u00e4ttil\u00e4iset ovat niit\u00e4 suurimpia katteja.<\/p>\r\n Maine coon oli pitk\u00e4\u00e4n hyvin terve rotu, mutta sen suosio lemmikkin\u00e4 ja n\u00e4yttelykissana on lis\u00e4nnyt jalostusta, joka taas on vahvistanut tiettyj\u00e4 perinn\u00f6llisi\u00e4 sairauksia. Lis\u00e4ksi sen ulkon\u00e4k\u00f6 on muuttunut radikaalisti ylijalostuksen my\u00f6t\u00e4: korvat nousevat p\u00e4\u00e4laelle, sen kallo on kaventunut, ja ne ovat jatkuvasti suurempia, mist\u00e4 seuraa luusto-ongelmia. Viel\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta sitten maine coonit n\u00e4yttiv\u00e4t hyvin paljon pitk\u00e4karvaisilta maatiaiskissoilta.<\/p>\r\n Viime vuonna maine coon nousi Suomen suosituimmaksi rotukissaksi<\/a> ly\u00f6den ragdollin, pitk\u00e4aikaisen piikkipaikan pit\u00e4j\u00e4n.<\/p>\r\n Kuva: Wikipedia Japan user \u3088\u3046\u3066\u3044<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Vaikka japaninbobtail -rodun nimi viittaa nousevan auringon maahan, uskotaan sen tulleen Japaniin alunperin Kiinasta ja Koreasta buddhalaisten munkkien mukana noin 600-luvulla.\u00a0<\/p>\r\n T\u00e4t\u00e4 rotua tavataan useissa eri v\u00e4reiss\u00e4, mutta tyypillisin v\u00e4ritys on calico eli oranssi-musta-valkoinen turkki. Japaninbobtailin erikoisin ominaisuus ei tokikaan ole sen v\u00e4ri, vaan h\u00e4nn\u00e4tt\u00f6myys tai alle 10 sentin mittainen h\u00e4nt\u00e4, joka viel\u00e4 kiertyy rullalle luoden vaikutelman entist\u00e4 lyhyemm\u00e4st\u00e4 ja kanimaisesta h\u00e4nn\u00e4st\u00e4. Tosiel\u00e4m\u00e4n Pekka T\u00f6p\u00f6h\u00e4nn\u00e4t!<\/p>\r\n Puuttuvan tai lyhyen h\u00e4nn\u00e4n aiheuttaa t\u00e4ll\u00e4 rodulla v\u00e4istyv\u00e4 geenimuoto, eik\u00e4 sit\u00e4 pidet\u00e4 periytyv\u00e4n\u00e4 sairautena – n\u00e4it\u00e4 kissoja pidet\u00e4\u00e4n yleisesti hyvin tervein\u00e4. Japaninbobtailin erikoisen ominaisuuden aiheuttavan geenin ei ole todettu olevan yhteydess\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n selk\u00e4rangan kasvuh\u00e4iri\u00f6ihin, toisin kuin joillakin muilla lyhyth\u00e4nt\u00e4isill\u00e4 roduilla.<\/p>\r\n Japaninbobtailit ovat yli tuhatvuotisen historiansa aikana seikkailleet monissa japanilaisissa kansantarinoissa sek\u00e4 taiteessa, ja tunnetuin kuvaus rodusta on koriste-esineen\u00e4kin suosittu Maneki Neko<\/a> eli tassua nostava onnen kissa.<\/p>\r\n Kuva: Maxim Mushnikov | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\n Kun ensimm\u00e4iset persialaiskissat<\/a> tuotiin Eurooppaan 1600-luvulla Persiasta (nykyinen Iran) ja Turkista, n\u00e4yttiv\u00e4t ne huomattavasti erin\u00e4k\u00f6isilt\u00e4 kuin nyky\u00e4\u00e4n. Persialaiskissa on helppo tunnistaa sen litte\u00e4st\u00e4 kuonosta, joka joillain yksil\u00f6ill\u00e4 on jo syvemp\u00e4n\u00e4 kuin silm\u00e4t, mik\u00e4 aiheuttaa monenlaisia terveysongelmia.\u00a0Viel\u00e4 muutamia vuosikymmeni\u00e4 sitten persialaiskissoilla oli hyvin erottuva kuono, mutta jalostus \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen suuntaan ja n\u00e4yttelyiss\u00e4 menestyv\u00e4t piirteet ovat aiheuttaneet ristiriitoja kasvattajien ja j\u00e4rjest\u00f6jen kesken.\u00a0<\/p>\r\n L\u00e4hes ainoa muuttumattomana pysynyt ominaisuus on pitk\u00e4 ja paksu turkki, joka vaatii kauniina pysy\u00e4kseen harjaamista ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 pesua. Niiden, jotka pit\u00e4v\u00e4t persialaisesta rodusta, mutta etsiv\u00e4t hieman helppohoitoisempaa kissaa, kannattaa harkita siit\u00e4 kehitetty\u00e4 lyhytkarvaista versiota, exoticia, joka on oma rotunsa.<\/p>\r\n T\u00e4st\u00e4 rodusta on jalostettu my\u00f6s k\u00e4\u00e4pi\u00f6muoto, ”teacup persian<\/em>”, jotka t\u00e4ysikasvuisinakin muistuttavat pentuja ja pienimm\u00e4t voivat nimens\u00e4 mukaisesti mahtua teekuppeihin. Koska ihmiset asuvat kaupungeissa yh\u00e4 tiiviimmin, ovat t\u00e4llaiset pienet kissarodut nostaneet viime vuosina suosiotaan.\u00a0<\/p>\r\n Kuva: Psihopat<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Scottish fold -kissarodun kantaemo on skotlantilainen (yll\u00e4tys) Susie-niminen luppakorvainen kissa, jonka paikallinen paimen l\u00f6ysi vuonna 1971 l\u00e4helt\u00e4 Coupar Angusin kaupunkia. Luppakorvaisuus on seurausta mutaatiosta, joka persoonallisten korvien lis\u00e4ksi saa aikaan osteokondrodysplasiaa eli rampauttavan ja kivuliaan luuston ja rustojen kasvuh\u00e4iri\u00f6n. Jalostuksella korvista on saatu rustoa katoamaan, mutta samalla geenimuoto vaikuttaa koko kehon sidekudokseen.\u00a0<\/p>\r\n Sellaista mahdollisuutta ei ole, ett\u00e4 scottish fold olisi terve kissa<\/a>. Kasvuh\u00e4iri\u00f6n vakavuus selvi\u00e4\u00e4 vasta ajan kanssa, eik\u00e4 sit\u00e4 voida parantaa, vaan se johtaa aina hyvin kivuliaaseen nivelrikkoon.<\/p>\r\n Pennuilla on syntyess\u00e4\u00e4n suorat ja t\u00e4ysin normaalilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t korvat, jotka alkavat noin kolmen viikon i\u00e4ss\u00e4 taittumaan. Laskoksia voi olla enemm\u00e4nkin kuin yksi, ja mit\u00e4 useampia taitoksia korvissa on, sit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4 ne l\u00f6tk\u00f6tt\u00e4v\u00e4t. S\u00f6p\u00f6n ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ansiosta scottish fold on haluttu rotu, eik\u00e4 suosiota ole ainakaan laskenut se, ett\u00e4 monilla julkkiksilla, muun muassa Taylor Swiftill\u00e4<\/strong> ja Ed Sheeranilla<\/strong>, on lemmikkin\u00e4\u00e4n juuri n\u00e4it\u00e4 luppakorvia.<\/p>\r\n Kuva: Wikimedia Commons<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n American curl on kuin p\u00e4invastainen scottish fold, sill\u00e4 sen korvat k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ulosp\u00e4in. T\u00e4m\u00e4 suhteellisen nuori kissarotu sai alkunsa vuonna 1981, kun kalifornialaisten Joe<\/strong> ja Grace Rugan<\/strong> ulko-ovelle ilmestyi kaksi erikoisilla korvilla varustettua kulkukissaa. Rugat tekiv\u00e4t toisella, Shulamithiksi nimetyll\u00e4 naaraalla pentuja, ja pennuistakin osalla oli sama valloittava ominaisuus. Tuolloin pariskunta tajusi, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 voisi olla alku t\u00e4ysin uudelle kissarodulle, ja kaikkien puhdasrotuisten curlien taustalla on juuri kantaemo Shulamith.\u00a0<\/p>\r\n Kaareutuvat korvat ovat tulosta vallitsevasta geenimuodosta, joten curleissa tavataan my\u00f6s suorakorvaisia yksil\u00f6it\u00e4. Geeni ei vaikuta mihink\u00e4\u00e4n muuhun ominaisuuteen kuin korvien k\u00e4\u00e4ntymiseen, joten sill\u00e4 ei ole samanlaisia ongelmia kuin esimerkiksi juuri scottish fold -rodulla.<\/p>\r\n Kaikki pennut syntyv\u00e4t tavallisten korvien kanssa, mutta jo muutaman vuorokauden i\u00e4ss\u00e4 korvien p\u00e4\u00e4t alkavat taipumaan taaksep\u00e4in. T\u00e4t\u00e4 rotua tavataan sek\u00e4 pitk\u00e4- ett\u00e4 lyhytkarvaisena, ja curlit ovat yleisesti hyvin terveit\u00e4 kissoja; joskin omistajien t\u00e4ytyy olla lemmikkins\u00e4 korvien kanssa tarkkana – ne voivat kovassa k\u00e4sittelyss\u00e4 vaurioitua herk\u00e4sti.<\/p>\r\n Suomeen ensimm\u00e4iset curlit on tuotu vuonna 2001 ja rotu on Suomen kissaliiton tunnustama.<\/p>\r\n Kuva: Dmitry Makeev<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Eih\u00e4n erikoiset kissarodut -listaa voi tehd\u00e4 ilman karvatonta sfinxi\u00e4! T\u00e4m\u00e4 kissarotu jakaa vahvasti mielipiteit\u00e4 – sen ulkon\u00e4k\u00f6 ihastuttaa ja puistattaa. Karvattomuuden lis\u00e4ksi rodulle ominaista ovat selv\u00e4t ihopoimut, joita n\u00e4yttelyiss\u00e4 arvostetaan etenkin p\u00e4\u00e4n alueella.<\/p>\r\n Vaikka karvattomia kissoja on ollut olemassa l\u00e4pi historian, syntyi sfinx-rotu 1960-luvulla sattumalta Torontossa<\/a>, Kanadassa, jossa sit\u00e4 alettiin jalostamaan hyvin sis\u00e4siittoisesti sen enemp\u00e4\u00e4 ominaisuuden periytyvyydest\u00e4 tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ensimm\u00e4inen kokeilu ei p\u00e4\u00e4ttynyt hyvin: iso osa yksil\u00f6ist\u00e4 menehtyi varhain tai ei ollut lis\u00e4\u00e4ntymiskykyisi\u00e4. Vasta yli vuosikymmen my\u00f6hemmin, kummaa kyll\u00e4 niin ik\u00e4\u00e4n Torontosta l\u00f6ytyneet ja Alankomaihin risteytykseen l\u00e4hetetyt kolme karvatonta katukissanpentua toimivat nykyisten sfinxien kanta\u00e4itein\u00e4.\u00a0\u00a0<\/p>\r\n Sfinxit eiv\u00e4t ole t\u00e4ysin karvattomia, vaan niiden ihoa peitt\u00e4\u00e4 hyvin lyhyt nukka, joka tuntuu kuin persikan kuorelta. Koska kissalla ei ole varsinaista turkkia, t\u00e4ytyy se pest\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, sill\u00e4 ihosta luonnostaan erittyv\u00e4 rasva ei imeydy karvoihin. Ilman pesua sen nahka voi alkaa tuoksahtaa melko voimakkaalta.<\/p>\r\n Monet ovat siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 sfinx on kissa-allergikolle soveltuva rotu karvattomuutensa vuoksi, mutta itse asiassa kissojen pahimmat allergeenit ovat syljess\u00e4 ja hilseess\u00e4. Koska sfinxi\u00e4 on kuitenkin pest\u00e4v\u00e4 usein, on allergisen juuri siit\u00e4 syyst\u00e4 mahdollista p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n rodun kanssa. Tietysti puuttuva karvanl\u00e4ht\u00f6kin vaikuttaa.<\/p>\r\n Karvattomuuden lis\u00e4ksi sfinxin erityisominaisuus on sen muita kissarotuja paksummat polkuanturat, joten se voi liikkuessaan vaikuttaa kuin se k\u00e4velisi ilmatyynyjen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\r\n Kuva: Bebopscrx<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Jos laperm-kissarotu ei ole ennest\u00e4\u00e4n tuttu ja rodun edustajaan sattuu t\u00f6rm\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, voi her\u00e4t\u00e4 muutamia kysymyksi\u00e4 sen ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4: Onko kissaparka saanut s\u00e4hk\u00f6iskun? Onko sen turkki noin takkuinen? Ei kai omistaja ole kaivanut kreppirautoja kaapista ja stailannut lemmikilleen kiharaisen turkin? Mik\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 ei kuitenkaan pid\u00e4 paikkaansa, vaan rodun turkki on syntyj\u00e4\u00e4n sekoitus laineita, kiharoita ja jopa korkkiruuveja.<\/p>\r\n Tai ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 syntyj\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 joskus n\u00e4m\u00e4 kissat syntyv\u00e4t karvattomina. Toisinaan niill\u00e4 on suora tai hieman laineikas pentukarva, joka kuitenkin tippuu parin viikon i\u00e4ss\u00e4, ja kehittyy t\u00e4yteen loistoonsa melko hitaasti. Nuoret kissat saattavat pudottaa turkkinsa useasti ennen aikuisuutta ja t\u00e4ysikasvuisenakin erilaiset el\u00e4m\u00e4nmuutokset, esimerkiksi leikkaaminen tai raskaus, saattavat saada Lapermin luomaan turkkinsa. Ja se on t\u00e4ysin normaalia.\u00a0<\/p>\r\n Laperm on suhteellisen uusi kissarotu, joka sai alkunsa sattumalta, kun yhdysvaltalaisten Linda<\/strong> ja Richard Koehlin<\/strong> maatiaiskissa synnytti ladossa poikueen, johon kuului paljon muita pienempi ja t\u00e4ysin karvaton pentu; omistajat eiv\u00e4t antaneet sen eloonj\u00e4\u00e4miselle paljon toivoa. Toisin k\u00e4vi, sill\u00e4 tuo naaraskissa kasvatti parin kuukauden ik\u00e4isen\u00e4 upean, laineikkaan turkin ja sai nimekseen Curly (suom. kiharainen).<\/p>\r\n Curly sai my\u00f6hemmin omia poikasia, joista kaikki olivat yht\u00e4lailla kiharaisia. Geenitestiss\u00e4 selvisi, ett\u00e4 luonnollisen mutaation kautta syntynyt kiharakarvaisuuden aiheuttava geenialleeli on vallitseva, joten vain toisen vanhemman tarvitsee olla muodon kantaja, jotta ominaisuus voi periyty\u00e4 j\u00e4lkipolvelle. Curlyn poikaset risteytyiv\u00e4t naapureiden maatiaiskissojen kanssa tuoden jatkuvasti maailmaan erilaisilla kiharoilla varustettuja pentuja.<\/p>\r\n Linda Koehl ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 voisi olla k\u00e4siss\u00e4\u00e4n aivan uusi ja ihastuttava kissarotu, joten vuonna 1992 h\u00e4n vei muutaman yksil\u00f6n kansalliseen kissan\u00e4yttelyyn esitteille. Ne valloittivat kaikkien syd\u00e4met, ja perinn\u00f6llisyystieteilj\u00f6iden ja muiden kasvattajien avustuksella lapermille m\u00e4\u00e4riteltiin vuosien ty\u00f6n tuloksena rotuominaisuudet, jotta j\u00e4rjest\u00f6t voisivat tunnustaa sen viralliseksi roduksi, mik\u00e4 tapahtui vasta 2000-luvulle tultaessa. Lapermi\u00e4 on suunnitelmallisesti risteytetty muiden rotujen kanssa, jotta sen geenipooliin on saatu vaihtelua, ja ett\u00e4 rotu saadaan pysym\u00e4\u00e4n terveen\u00e4. Curly on muuten kaikkien virallisten lapermien kanta\u00e4iti.<\/p>\r\nSavannikissa<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/savannif1.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Munchkin<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/munchkin-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Khao Manee<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/kahomanee-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Maine coon<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/maine-coon-pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Japaninbobtail<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/jap-bobtail-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Persialainen<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/persialainen-unsplash.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Scottish fold<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/skotti-luppa.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
American curl<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/americancurl-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Sfinx<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/cat-sphynx-kittens-img-24.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Laperm<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/10\/laperm-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")