Tervetuloa taksonomian kiehtovaan maailmaan!<\/p>\n
Merirokko<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/merirokkoperhonen.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\nMerirokot ovat kiviin, el\u00e4imiin, laivojen pohjiin, vesiputkiin tai ihan mihin vain pintaan kiinnittyvi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4, jotka lajista riippuen ovat t\u00e4ysikasvuisina 1-10 sentti\u00e4 halkaisijaltaan. Suomessa It\u00e4merell\u00e4 tavattava Amphibalanus improvisus\u00a0<\/i>on heimon pienimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta silti se aiheuttaa valtavina yhdyskuntina merkitt\u00e4vi\u00e4 ongelmia, erityisesti kustannuksia, laivaliikenteelle.<\/p>\n
Merirokko muistuttaa kalkkikuorensa kanssa simpukoita ja ostereita, kuten yll\u00e4 olevan kuvan ensimm\u00e4isest\u00e4 puoliskosta (vaaleat merirokot kiinnittyneet tummiin simpukoihin) voi havaita. Mutta merirokot eiv\u00e4t ole nilvi\u00e4isi\u00e4 vaan niveljalkaisia. Eli kuuluvat siis samaan ryhm\u00e4\u00e4n muun muassa taskurapujen, punkkien ja perhosten kanssa.<\/p>\n
T\u00e4ysikasvuisesta, alustaansa liimautuneesta merirokosta sukulaisuutta on mahdoton p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mutta vapaana uivassa toukkavaiheessa niveljalkaisille tyypillinen vartalon jaokkeisuus on selv\u00e4sti (mikroskoopilla) n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n
Puuma<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/puuma-wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: National Park Service | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\nMoni luokittelee Pohjois- ja Etel\u00e4-Amerikassa el\u00e4v\u00e4n suuren kissapedon, puuman, samaan porukkaan leijonien ja tiikereiden kanssa. Se on kuitenkin geneettisesti l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kotisohvalla viihtyv\u00e4lle kesykissalle.\u00a0<\/p>\n
Puuma eriytyi omaksi lajikseen Amerikkaan vaeltaneesta kissojen esi-is\u00e4st\u00e4 noin 100 000 vuotta sitten. L\u00e4hisukulaisuus kissan kanssa on havaittavissa muun muassa \u00e4\u00e4ntelyst\u00e4: puumat kehr\u00e4\u00e4v\u00e4t ja maukuvat. Kenenk\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan kannata tuudittautua t\u00e4h\u00e4n tietoon, sill\u00e4 jopa 120-kiloiseksi ja kaksimetriseksi kasvava puuma tappaa helposti ihmisen ja hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 tapahtuu aina silloin t\u00e4ll\u00f6in.<\/p>\n
Vaikka puuma suurikokoisena kissapetona muistuttaa kovasti leijonaa ja leopardia, ovat sen l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset keskikokoinen villikissa jaguarundi, ilves ja kesykissa.\u00a0<\/p>\n
Virtahepo<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/valashippo.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\nEi siat, ei hevoset, ei samoilla savanneilla k\u00e4yskentelev\u00e4t sarvikuonot tai norsut. Mitk\u00e4\u00e4n edell\u00e4 mainitut eiv\u00e4t ole virtahevon sukupuussa viimeisess\u00e4 yhteisess\u00e4 oksan haarassa sen kanssa.<\/p>\n
Virtahevon l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset – delfiinit, py\u00f6ri\u00e4iset, sinivalas, sarvivalas – asuttavat maailman meri\u00e4. Valaiden arveltiin jo fossiiliaineiston pohjalta olevan l\u00e4heist\u00e4 sukua muun muassa sikojen, kamelien, lehmien ja lampaiden muodostamalle sorkkael\u00e4inten lahkolle, mutta vuosituhannen vaihteen molekyyliaineistolla tehdyt tutkimukset osoittivat luokittelun menneen pieleen. Valaat nimitt\u00e4in kuuluvat syv\u00e4lle sorkkael\u00e4inten lahkoon, sinne virtahevon viereen<\/a>.<\/p>\nValaiden ja virtahepojen viimeinen yhteinen kantamuoto eli noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Pakicetus<\/em> eleli puoliksi maalla ja puoliksi vedess\u00e4, ja jossain vaiheessa siit\u00e4 eriytyi kaksi haaraa, joista toisesta kehittyiv\u00e4t virtahevot ja toisesta moninainen valaiden ryhm\u00e4.<\/p>\nHevonen<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/sarvikuonohevonen.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Unsplash<\/a><\/p><\/div>\nKavioel\u00e4imiin kuuluu 17 lajia: seeprat, aasit ja hevoset, mutta my\u00f6s tapiirit ja sarvikuonot. N\u00e4keek\u00f6 joku muu hevosen ja sarvikuonon p\u00e4\u00e4n mallissa yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4? Tapiiri<\/a> on pienen k\u00e4rs\u00e4ns\u00e4 kanssa taas aivan oma lukunsa.<\/p>\nKavioel\u00e4imill\u00e4 on yksinkertainen maha ja niiden ruumiinpaino keskittyy kolmannelle varpaalle, kaviolle. Muut varpaat voivat olla kokonaan surkastuneet ja osoittavat v\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4riins\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n vuoksi lehm\u00e4t ja laamat ovat hevosten kanssa aivan eri porukkaa: niill\u00e4 paino keskittyy kolmannelle ja nelj\u00e4nnelle varpaalle, joista muodostuu sorkka.<\/p>\n
Mehil\u00e4iset<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/pistiaiset.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\nPisti\u00e4isten lahkon sis\u00e4inen taksonomia on loputon ja selvitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n viidakko. Lajeja on paljon ja monenkirjavat luokitukset m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t ryhmille sukulaisuussuhteita eri tavoin.\u00a0<\/p>\n
Mutta kuka vain voisi sanoa, ett\u00e4 mehil\u00e4iset, ampiaiset ja kimalaiset ovat l\u00e4himpi\u00e4 sukulaisia kesken\u00e4\u00e4n. Kuka siihen v\u00e4liin nyt muka p\u00e4\u00e4sisi?\u00a0<\/p>\n
No, DNA:n perusteella muurahainen. On muurahainen siihen porukkaan aiemminkin asetettu, mutta paikka on ollut hakusessa ja lis\u00e4ksi fossiiliaineisto on tuonut lis\u00e4\u00e4 kysymysmerkkej\u00e4 ryhm\u00e4n kehityshistoriasta.<\/p>\n
Kalifornian yliopistossa vuonna 2013 tehty tutkimus pisti n\u00e4iden hy\u00f6nteisten sukupuun uuteen uskoon, kun selvisi, ett\u00e4 muurahaiset ovat itseasiassa l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua mehil\u00e4isille<\/a> kuin ampiaisille. Yksinkertaistettuna, ja hyvin ep\u00e4tieteellisesti ilmaistuna, voisi siis sanoa, ett\u00e4 ”olipa kerran kaksi samanlaista hy\u00f6nteist\u00e4, joista toisesta tuli ampiainen ja toisen j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4 mehil\u00e4inen ja muurahainen”.\u00a0<\/p>\nS\u00e4hk\u00f6ankerias<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/kultakalankerias.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Steven G. Johnson<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\nS\u00e4hk\u00f6ankerias on l\u00e4hes kolmimetriseksi kasvava kala, joka el\u00e4\u00e4 Etel\u00e4-Amerikan koillisosissa Amazonin sademets\u00e4alueella. Se muistuttaa ulkomuodoltaan k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 ja tainnuttaa saaliinsa s\u00e4hk\u00f6iskullaan. Vaihtoehtoisesti se voi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 syk\u00e4yksen matkaan ja paikantaa siten s\u00e4tkyn saaneen lounaansa, joka paljastaa piilonsa tahattomasti liikkumalla.<\/p>\n
S\u00e4hk\u00f6ankerias ei nimest\u00e4\u00e4n tai ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n huolimatta ole ankerias<\/a> laisinkaan, vaan kuuluu veitsikaloihin. Se on vain kehittynyt samann\u00e4k\u00f6iseksi kuin ankeriaskalat.<\/p>\nS\u00e4hk\u00f6ankeriaan l\u00e4himpi\u00e4 sukulaisia ovat monnit, ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, akvaarioissakin uiskentelevat kultakalat ovat huomattavasti l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 kuin ankeriaat.<\/p>\n
Koira<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/koirahylje.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\n
Kissat ja koirat kuuluvat petoel\u00e4inten lahkoon, mutta eiv\u00e4t asetu el\u00e4m\u00e4n sukupuussa aivan samaan haaraan. Petoel\u00e4inten lahko jakaantuu edelleen Feliformia- ja Caniformia-alalahkoihin, joiden nimet viittaavat hieman harhaanjohtavasti ”kissamaisiin ja koiramaisiin” ryhmiin.\u00a0<\/p>\n
Feliformiaan kuuluvat tietysti kissat, mutta my\u00f6s muun muassa mangustit ja sivettiel\u00e4imet. Caniformia-alalahko on viel\u00e4kin mielenkiintoisempi, sill\u00e4 siihen kuuluvat esimerkiksi pesukarhu, lumikko, j\u00e4\u00e4karhu, haisun\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kultapanda. Eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaverukset periaatteessa kuulosta ollenkaan oudolta samaan ryhm\u00e4\u00e4n laitettuna. Mutta sitten, kun siihen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n ketut ja sudet, ja heitet\u00e4\u00e4n mukaan viel\u00e4 ev\u00e4jalkaiset eli hylkeet ja mursut, niin johan on ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4, saimaannorppa on koiralle l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kuin kissa.<\/p>\n
Koiran ja hylkeen sukulaissuhteen perusteella voitaneen varmuudella sanoa, ett\u00e4 hylkeet ovat koirille sit\u00e4, mit\u00e4 merenneidot ovat ihmisille. Sill\u00e4 erolla, ett\u00e4 hylkeet ovat totta.<\/p>\n
Hyeena<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/hyeena-pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Carole Henderson | Pixabay<\/p><\/div>\n
\u00c4skeiseen kohtaan liittyen: Hyeena on oikein hyv\u00e4 osoitus siit\u00e4, miten kissat ja koirat voisi helposti niputtaa samaan ryhm\u00e4\u00e4n. Hyeena on jotenkin koiramainen niin liikkumiseltaan kuin \u00e4\u00e4ntelylt\u00e4\u00e4nkin. Mutta se kuuluu Feliformia-alalahkoon, ja on siis huomattavasti l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kissoille.\u00a0<\/p>\n
Lis\u00e4\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 tuo varmasti se, ett\u00e4 savannikoira<\/a>, jonka voisi nopealla silm\u00e4yksell\u00e4 sekoittaa hyeenaan, kuuluu koirael\u00e4imiin. Aiemmin sen nimikin oli hyeenakoira, mutta sekaannusten v\u00e4ltt\u00e4miseksi nis\u00e4k\u00e4snimist\u00f6toimikunta suositti san vaihtamista luokitteluun sopivammaksi.<\/p>\nLunni<\/h2>\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/lunnisirri.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Andreas Trepte<\/a> | CC BY-SA 2.5<\/a><\/p><\/div>\nJoskus, tai aika useinkin, olosuhteet muokkaavat lajeista samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, vaikka ne eiv\u00e4t ole taksonomisesti l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Esimerkiksi samanlainen elinymp\u00e4rist\u00f6 ja vaikkapa saalistustapa tuottavat aikojen kuluessa samanlaisia piirteit\u00e4, vaikka lajit olisivat el\u00e4inten sukupuussa hyvinkin kaukana toisistaan; sit\u00e4 kutsutaan konvergenttiseksi evoluutioksi. Lepakoilla on siivet kuten linnuilla, vaikka ne ovat nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Pussiel\u00e4imiin kuuluva, jo sukupuutton kuollut pussihukka muistuttaa koirael\u00e4imi\u00e4, vaikka sen l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset ovat kengurut ja koalat. Sama juttu jo listalla esiintyneell\u00e4 s\u00e4hk\u00f6ankeriaalla ja ankeriailla.<\/p>\n
Sitten on pohjoisilla merialueilla el\u00e4v\u00e4 lunni, joka on kuin ilmetty pingviini. Todellisuudessa se kuuluu rantalintujen lahkoon yhdess\u00e4 muun muassa lokkien ja kurppien heimoon kuuluvan pikkusirrin<\/a> kanssa. Yhdenn\u00e4k\u00f6isyys ei ole h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4.<\/p>\nNorsu<\/h2>\n
Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Merirokot ovat kiviin, el\u00e4imiin, laivojen pohjiin, vesiputkiin tai ihan mihin vain pintaan kiinnittyvi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4, jotka lajista riippuen ovat t\u00e4ysikasvuisina 1-10 sentti\u00e4 halkaisijaltaan. Suomessa It\u00e4merell\u00e4 tavattava Amphibalanus improvisus\u00a0<\/i>on heimon pienimm\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4, mutta silti se aiheuttaa valtavina yhdyskuntina merkitt\u00e4vi\u00e4 ongelmia, erityisesti kustannuksia, laivaliikenteelle.<\/p>\n Merirokko muistuttaa kalkkikuorensa kanssa simpukoita ja ostereita, kuten yll\u00e4 olevan kuvan ensimm\u00e4isest\u00e4 puoliskosta (vaaleat merirokot kiinnittyneet tummiin simpukoihin) voi havaita. Mutta merirokot eiv\u00e4t ole nilvi\u00e4isi\u00e4 vaan niveljalkaisia. Eli kuuluvat siis samaan ryhm\u00e4\u00e4n muun muassa taskurapujen, punkkien ja perhosten kanssa.<\/p>\n T\u00e4ysikasvuisesta, alustaansa liimautuneesta merirokosta sukulaisuutta on mahdoton p\u00e4\u00e4tell\u00e4, mutta vapaana uivassa toukkavaiheessa niveljalkaisille tyypillinen vartalon jaokkeisuus on selv\u00e4sti (mikroskoopilla) n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4.<\/p>\n Kuva: National Park Service | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Moni luokittelee Pohjois- ja Etel\u00e4-Amerikassa el\u00e4v\u00e4n suuren kissapedon, puuman, samaan porukkaan leijonien ja tiikereiden kanssa. Se on kuitenkin geneettisesti l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kotisohvalla viihtyv\u00e4lle kesykissalle.\u00a0<\/p>\n Puuma eriytyi omaksi lajikseen Amerikkaan vaeltaneesta kissojen esi-is\u00e4st\u00e4 noin 100 000 vuotta sitten. L\u00e4hisukulaisuus kissan kanssa on havaittavissa muun muassa \u00e4\u00e4ntelyst\u00e4: puumat kehr\u00e4\u00e4v\u00e4t ja maukuvat. Kenenk\u00e4\u00e4n ei kuitenkaan kannata tuudittautua t\u00e4h\u00e4n tietoon, sill\u00e4 jopa 120-kiloiseksi ja kaksimetriseksi kasvava puuma tappaa helposti ihmisen ja hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 tapahtuu aina silloin t\u00e4ll\u00f6in.<\/p>\n Vaikka puuma suurikokoisena kissapetona muistuttaa kovasti leijonaa ja leopardia, ovat sen l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset keskikokoinen villikissa jaguarundi, ilves ja kesykissa.\u00a0<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Ei siat, ei hevoset, ei samoilla savanneilla k\u00e4yskentelev\u00e4t sarvikuonot tai norsut. Mitk\u00e4\u00e4n edell\u00e4 mainitut eiv\u00e4t ole virtahevon sukupuussa viimeisess\u00e4 yhteisess\u00e4 oksan haarassa sen kanssa.<\/p>\n Virtahevon l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset – delfiinit, py\u00f6ri\u00e4iset, sinivalas, sarvivalas – asuttavat maailman meri\u00e4. Valaiden arveltiin jo fossiiliaineiston pohjalta olevan l\u00e4heist\u00e4 sukua muun muassa sikojen, kamelien, lehmien ja lampaiden muodostamalle sorkkael\u00e4inten lahkolle, mutta vuosituhannen vaihteen molekyyliaineistolla tehdyt tutkimukset osoittivat luokittelun menneen pieleen. Valaat nimitt\u00e4in kuuluvat syv\u00e4lle sorkkael\u00e4inten lahkoon, sinne virtahevon viereen<\/a>.<\/p>\n Valaiden ja virtahepojen viimeinen yhteinen kantamuoto eli noin 50 miljoonaa vuotta sitten. Pakicetus<\/em> eleli puoliksi maalla ja puoliksi vedess\u00e4, ja jossain vaiheessa siit\u00e4 eriytyi kaksi haaraa, joista toisesta kehittyiv\u00e4t virtahevot ja toisesta moninainen valaiden ryhm\u00e4.<\/p>\n Kuva: Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n Kavioel\u00e4imiin kuuluu 17 lajia: seeprat, aasit ja hevoset, mutta my\u00f6s tapiirit ja sarvikuonot. N\u00e4keek\u00f6 joku muu hevosen ja sarvikuonon p\u00e4\u00e4n mallissa yht\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4? Tapiiri<\/a> on pienen k\u00e4rs\u00e4ns\u00e4 kanssa taas aivan oma lukunsa.<\/p>\n Kavioel\u00e4imill\u00e4 on yksinkertainen maha ja niiden ruumiinpaino keskittyy kolmannelle varpaalle, kaviolle. Muut varpaat voivat olla kokonaan surkastuneet ja osoittavat v\u00e4h\u00e4n ymp\u00e4riins\u00e4.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vuoksi lehm\u00e4t ja laamat ovat hevosten kanssa aivan eri porukkaa: niill\u00e4 paino keskittyy kolmannelle ja nelj\u00e4nnelle varpaalle, joista muodostuu sorkka.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Pisti\u00e4isten lahkon sis\u00e4inen taksonomia on loputon ja selvitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n viidakko. Lajeja on paljon ja monenkirjavat luokitukset m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t ryhmille sukulaisuussuhteita eri tavoin.\u00a0<\/p>\n Mutta kuka vain voisi sanoa, ett\u00e4 mehil\u00e4iset, ampiaiset ja kimalaiset ovat l\u00e4himpi\u00e4 sukulaisia kesken\u00e4\u00e4n. Kuka siihen v\u00e4liin nyt muka p\u00e4\u00e4sisi?\u00a0<\/p>\n No, DNA:n perusteella muurahainen. On muurahainen siihen porukkaan aiemminkin asetettu, mutta paikka on ollut hakusessa ja lis\u00e4ksi fossiiliaineisto on tuonut lis\u00e4\u00e4 kysymysmerkkej\u00e4 ryhm\u00e4n kehityshistoriasta.<\/p>\n Kalifornian yliopistossa vuonna 2013 tehty tutkimus pisti n\u00e4iden hy\u00f6nteisten sukupuun uuteen uskoon, kun selvisi, ett\u00e4 muurahaiset ovat itseasiassa l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua mehil\u00e4isille<\/a> kuin ampiaisille. Yksinkertaistettuna, ja hyvin ep\u00e4tieteellisesti ilmaistuna, voisi siis sanoa, ett\u00e4 ”olipa kerran kaksi samanlaista hy\u00f6nteist\u00e4, joista toisesta tuli ampiainen ja toisen j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4 mehil\u00e4inen ja muurahainen”.\u00a0<\/p>\n Kuva: Steven G. Johnson<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n S\u00e4hk\u00f6ankerias on l\u00e4hes kolmimetriseksi kasvava kala, joka el\u00e4\u00e4 Etel\u00e4-Amerikan koillisosissa Amazonin sademets\u00e4alueella. Se muistuttaa ulkomuodoltaan k\u00e4\u00e4rmett\u00e4 ja tainnuttaa saaliinsa s\u00e4hk\u00f6iskullaan. Vaihtoehtoisesti se voi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 syk\u00e4yksen matkaan ja paikantaa siten s\u00e4tkyn saaneen lounaansa, joka paljastaa piilonsa tahattomasti liikkumalla.<\/p>\n S\u00e4hk\u00f6ankerias ei nimest\u00e4\u00e4n tai ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4\u00e4n huolimatta ole ankerias<\/a> laisinkaan, vaan kuuluu veitsikaloihin. Se on vain kehittynyt samann\u00e4k\u00f6iseksi kuin ankeriaskalat.<\/p>\n S\u00e4hk\u00f6ankeriaan l\u00e4himpi\u00e4 sukulaisia ovat monnit, ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, akvaarioissakin uiskentelevat kultakalat ovat huomattavasti l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 niit\u00e4 kuin ankeriaat.<\/p>\n Kissat ja koirat kuuluvat petoel\u00e4inten lahkoon, mutta eiv\u00e4t asetu el\u00e4m\u00e4n sukupuussa aivan samaan haaraan. Petoel\u00e4inten lahko jakaantuu edelleen Feliformia- ja Caniformia-alalahkoihin, joiden nimet viittaavat hieman harhaanjohtavasti ”kissamaisiin ja koiramaisiin” ryhmiin.\u00a0<\/p>\n Feliformiaan kuuluvat tietysti kissat, mutta my\u00f6s muun muassa mangustit ja sivettiel\u00e4imet. Caniformia-alalahko on viel\u00e4kin mielenkiintoisempi, sill\u00e4 siihen kuuluvat esimerkiksi pesukarhu, lumikko, j\u00e4\u00e4karhu, haisun\u00e4\u00e4t\u00e4 ja kultapanda. Eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kaverukset periaatteessa kuulosta ollenkaan oudolta samaan ryhm\u00e4\u00e4n laitettuna. Mutta sitten, kun siihen lis\u00e4t\u00e4\u00e4n ketut ja sudet, ja heitet\u00e4\u00e4n mukaan viel\u00e4 ev\u00e4jalkaiset eli hylkeet ja mursut, niin johan on ihmetelt\u00e4v\u00e4\u00e4. Kyll\u00e4, saimaannorppa on koiralle l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kuin kissa.<\/p>\n Koiran ja hylkeen sukulaissuhteen perusteella voitaneen varmuudella sanoa, ett\u00e4 hylkeet ovat koirille sit\u00e4, mit\u00e4 merenneidot ovat ihmisille. Sill\u00e4 erolla, ett\u00e4 hylkeet ovat totta.<\/p>\n Kuva: Carole Henderson | Pixabay<\/p><\/div>\n \u00c4skeiseen kohtaan liittyen: Hyeena on oikein hyv\u00e4 osoitus siit\u00e4, miten kissat ja koirat voisi helposti niputtaa samaan ryhm\u00e4\u00e4n. Hyeena on jotenkin koiramainen niin liikkumiseltaan kuin \u00e4\u00e4ntelylt\u00e4\u00e4nkin. Mutta se kuuluu Feliformia-alalahkoon, ja on siis huomattavasti l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua kissoille.\u00a0<\/p>\n Lis\u00e4\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4 tuo varmasti se, ett\u00e4 savannikoira<\/a>, jonka voisi nopealla silm\u00e4yksell\u00e4 sekoittaa hyeenaan, kuuluu koirael\u00e4imiin. Aiemmin sen nimikin oli hyeenakoira, mutta sekaannusten v\u00e4ltt\u00e4miseksi nis\u00e4k\u00e4snimist\u00f6toimikunta suositti san vaihtamista luokitteluun sopivammaksi.<\/p>\n Kuva: Andreas Trepte<\/a> | CC BY-SA 2.5<\/a><\/p><\/div>\n Joskus, tai aika useinkin, olosuhteet muokkaavat lajeista samann\u00e4k\u00f6isi\u00e4, vaikka ne eiv\u00e4t ole taksonomisesti l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Esimerkiksi samanlainen elinymp\u00e4rist\u00f6 ja vaikkapa saalistustapa tuottavat aikojen kuluessa samanlaisia piirteit\u00e4, vaikka lajit olisivat el\u00e4inten sukupuussa hyvinkin kaukana toisistaan; sit\u00e4 kutsutaan konvergenttiseksi evoluutioksi. Lepakoilla on siivet kuten linnuilla, vaikka ne ovat nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Pussiel\u00e4imiin kuuluva, jo sukupuutton kuollut pussihukka muistuttaa koirael\u00e4imi\u00e4, vaikka sen l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset ovat kengurut ja koalat. Sama juttu jo listalla esiintyneell\u00e4 s\u00e4hk\u00f6ankeriaalla ja ankeriailla.<\/p>\n Sitten on pohjoisilla merialueilla el\u00e4v\u00e4 lunni, joka on kuin ilmetty pingviini. Todellisuudessa se kuuluu rantalintujen lahkoon yhdess\u00e4 muun muassa lokkien ja kurppien heimoon kuuluvan pikkusirrin<\/a> kanssa. Yhdenn\u00e4k\u00f6isyys ei ole h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4.<\/p>\nPuuma<\/h2>\n
Virtahepo<\/h2>\n
Hevonen<\/h2>\n
Mehil\u00e4iset<\/h2>\n
S\u00e4hk\u00f6ankerias<\/h2>\n
Koira<\/h2>\n
<\/p>\nHyeena<\/h2>\n
Lunni<\/h2>\n
Norsu<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/hyraxnorsu.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")