Miksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 itse aikaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 puhki pohtimiseen ja netin loputtomaan pl\u00e4r\u00e4\u00e4miseen, kun voi panna asialle pari siihen erikoistunutta listafriikki\u00e4?<\/p>\r\n
Juoko kala vett\u00e4 ja tuleeko sen jano?<\/h2>\r\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/kala-unsplash.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: NOAA | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\nKaikki elollinen tarvitsee vett\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen, niin my\u00f6s kalat. Kalat tietysti el\u00e4v\u00e4t vedess\u00e4, mutta kyseist\u00e4 nestett\u00e4 on saatava my\u00f6s elimist\u00f6\u00f6n sis\u00e4lle. Vaikka kalat tarvitsevat vett\u00e4, ei niiden varsinaisesti tule jano; kalan suuta ei ala kuivata. Mutta osa kaloista todellakin juo vett\u00e4, toiset taas eiv\u00e4t! Riippuu siit\u00e4, miss\u00e4 ne asustavat.<\/p>\r\n
Makeanveden kalat ottavat tarvitsemansa veden paljon hienommalla tavalla: osmoosin avulla. Virallisesti osmoosi on liuottimen diffuusiota puolil\u00e4p\u00e4isev\u00e4n kalvon l\u00e4pi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 makeassa vedess\u00e4 (j\u00e4rviss\u00e4 ja joissa) el\u00e4v\u00e4t kalat ottavat veden suoraan ihonsa ja kidustensa kautta – niiden veri on suolaisempaa kuin ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 vesi, joten vett\u00e4 virtaa soluihin sis\u00e4\u00e4n. Soluissa on my\u00f6s erityinen mekanismi, joka s\u00e4\u00e4telee suolan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ettei kala r\u00e4j\u00e4hd\u00e4 liiasta vedest\u00e4.<\/p>\r\n
Merikaloilla tilanne on p\u00e4invastainen. Ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 vesi on suolaisempaa kuin niiden veri, joten vesi siirtyy kalan soluista osmoosin vuoksi ulos – siksi merikaloilla on jatkuva nestehukan vaara. Meriss\u00e4 el\u00e4v\u00e4t kalat juovat vett\u00e4<\/a> aktiivisesti pit\u00e4\u00e4kseen elimist\u00f6n nestetasapainon yll\u00e4. niiden munuaiset paiskivat kovasti t\u00f6it\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen eroon kaikesta ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 suolasta.<\/p>\r\nMiten ja mill\u00e4 kielell\u00e4 kuurot ajattelevat?<\/h2>\r\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/ajatus-pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Gerd Altmann | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\nKun aloin etsim\u00e4\u00e4n vastausta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen, huomasin nopeasti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aihe on kiinnostanut monia.<\/p>\r\n
Asiaa on tutkittu ja selvitetty monin keinoin, mutta parhaan vastauksen saa luonnollisesti niilt\u00e4, joita kysymys koskee. L\u00f6ysinkin hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4, joissa kuurot ovat itse kertoneet sis\u00e4isest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n
Ajatusten \u00e4\u00e4ni voi olla ”oikea” \u00e4\u00e4ni, riippuen siit\u00e4, milloin ihminen on kuuroutunut. Syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htien kuurot voivat n\u00e4hd\u00e4 ajatuksissaan viittomia, kuvia tai kirjoitettuja sanoja. Joku taitava huuliltalukija voi n\u00e4hd\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n suun, joka puhuu ajatuksia samalla lailla kuin kuulevilla on p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4ni, vaikkei se varsinaisesti kuulosta milt\u00e4\u00e4n. Er\u00e4s huulet n\u00e4kev\u00e4 kuuro on Giordon Stark<\/strong>, joka on aikuisi\u00e4ll\u00e4 opetellut viittomakielt\u00e4, ja jonka sis\u00e4inen \u00e4\u00e4ni on kasvattanut taidon karttuessa k\u00e4det.<\/p>\r\nKuvat ovat nimenomaan t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa, sill\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 kuuro ajattelisi viittomilla tai liikkuvalla suulla, ett\u00e4 t\u00e4ytyyp\u00e4s huomenna k\u00e4yd\u00e4 kirjastossa, h\u00e4n saattaa n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 suorittamassa kyseist\u00e4 aktiviteettia.<\/p>\r\n
Palapeli?<\/h2>\r\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/palapeli.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\nT\u00e4llainen kysymys, juuri n\u00e4in ytimekk\u00e4\u00e4sti, tuli er\u00e4\u00e4n lukijan kaksivuotiaalta tytt\u00e4relt\u00e4. Palapeli on tietysti kysymyksen\u00e4 melko laaja, mutta Listafriikki p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 nyt selvitet\u00e4\u00e4n miten palapelit ovat syntyneet.<\/p>\r\n
Maailman ensimm\u00e4isen palapelin<\/a> valmisti englantilainen kaivertaja ja kartanpiirt\u00e4j\u00e4 John Spilsbury<\/strong> vuoden 1766 tiet\u00e4mill\u00e4. H\u00e4n teki puusta Euroopan kartan ja veisti maat irti toisistaan. Sitten h\u00e4n toimitti luomuksensa paikalliseen kouluun, jotta oppilaat voisivat opiskella maantiedett\u00e4 sen avulla. Ensimm\u00e4inen palapeli (kuvassa) oli syntynyt!<\/p>\r\nSpilsburyn opetusv\u00e4line nousi hurjaan suosioon ja muut alkoivat kopioida h\u00e4nen ideaansa. Palapelit laajenivat nopeasti muihinkin aiheisiin kuin maantieteeseen muun muassa uskonnollisiin kuviin.<\/p>\r\n
Palapeli sai englanninkielisen jigsaw puzzle<\/em> -nimens\u00e4 vasta 1880-luvulla, kun sen valmistuksessa alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuviosahaa (engl. jigsaw). Ja miksi vasta yli sata vuotta my\u00f6hemmin? No, koska kuviosaha keksittiin vasta silloin.<\/p>\r\nMiksi joulupukki on pukki?<\/h2>\r\n![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/12\/pukki-pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n
Kuva: NOAA | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\n Kaikki elollinen tarvitsee vett\u00e4 el\u00e4\u00e4kseen, niin my\u00f6s kalat. Kalat tietysti el\u00e4v\u00e4t vedess\u00e4, mutta kyseist\u00e4 nestett\u00e4 on saatava my\u00f6s elimist\u00f6\u00f6n sis\u00e4lle. Vaikka kalat tarvitsevat vett\u00e4, ei niiden varsinaisesti tule jano; kalan suuta ei ala kuivata. Mutta osa kaloista todellakin juo vett\u00e4, toiset taas eiv\u00e4t! Riippuu siit\u00e4, miss\u00e4 ne asustavat.<\/p>\r\n Makeanveden kalat ottavat tarvitsemansa veden paljon hienommalla tavalla: osmoosin avulla. Virallisesti osmoosi on liuottimen diffuusiota puolil\u00e4p\u00e4isev\u00e4n kalvon l\u00e4pi. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 makeassa vedess\u00e4 (j\u00e4rviss\u00e4 ja joissa) el\u00e4v\u00e4t kalat ottavat veden suoraan ihonsa ja kidustensa kautta – niiden veri on suolaisempaa kuin ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 vesi, joten vett\u00e4 virtaa soluihin sis\u00e4\u00e4n. Soluissa on my\u00f6s erityinen mekanismi, joka s\u00e4\u00e4telee suolan m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ettei kala r\u00e4j\u00e4hd\u00e4 liiasta vedest\u00e4.<\/p>\r\n Merikaloilla tilanne on p\u00e4invastainen. Ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 vesi on suolaisempaa kuin niiden veri, joten vesi siirtyy kalan soluista osmoosin vuoksi ulos – siksi merikaloilla on jatkuva nestehukan vaara. Meriss\u00e4 el\u00e4v\u00e4t kalat juovat vett\u00e4<\/a> aktiivisesti pit\u00e4\u00e4kseen elimist\u00f6n nestetasapainon yll\u00e4. niiden munuaiset paiskivat kovasti t\u00f6it\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen eroon kaikesta ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 suolasta.<\/p>\r\n Kuva: Gerd Altmann | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n Kun aloin etsim\u00e4\u00e4n vastausta t\u00e4h\u00e4n kysymykseen, huomasin nopeasti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 aihe on kiinnostanut monia.<\/p>\r\n Asiaa on tutkittu ja selvitetty monin keinoin, mutta parhaan vastauksen saa luonnollisesti niilt\u00e4, joita kysymys koskee. L\u00f6ysinkin hyvi\u00e4 esimerkkej\u00e4, joissa kuurot ovat itse kertoneet sis\u00e4isest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n Ajatusten \u00e4\u00e4ni voi olla ”oikea” \u00e4\u00e4ni, riippuen siit\u00e4, milloin ihminen on kuuroutunut. Syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4htien kuurot voivat n\u00e4hd\u00e4 ajatuksissaan viittomia, kuvia tai kirjoitettuja sanoja. Joku taitava huuliltalukija voi n\u00e4hd\u00e4 mieless\u00e4\u00e4n suun, joka puhuu ajatuksia samalla lailla kuin kuulevilla on p\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4ni, vaikkei se varsinaisesti kuulosta milt\u00e4\u00e4n. Er\u00e4s huulet n\u00e4kev\u00e4 kuuro on Giordon Stark<\/strong>, joka on aikuisi\u00e4ll\u00e4 opetellut viittomakielt\u00e4, ja jonka sis\u00e4inen \u00e4\u00e4ni on kasvattanut taidon karttuessa k\u00e4det.<\/p>\r\n Kuvat ovat nimenomaan t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa, sill\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 kuuro ajattelisi viittomilla tai liikkuvalla suulla, ett\u00e4 t\u00e4ytyyp\u00e4s huomenna k\u00e4yd\u00e4 kirjastossa, h\u00e4n saattaa n\u00e4hd\u00e4 itsens\u00e4 suorittamassa kyseist\u00e4 aktiviteettia.<\/p>\r\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n T\u00e4llainen kysymys, juuri n\u00e4in ytimekk\u00e4\u00e4sti, tuli er\u00e4\u00e4n lukijan kaksivuotiaalta tytt\u00e4relt\u00e4. Palapeli on tietysti kysymyksen\u00e4 melko laaja, mutta Listafriikki p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 nyt selvitet\u00e4\u00e4n miten palapelit ovat syntyneet.<\/p>\r\n Maailman ensimm\u00e4isen palapelin<\/a> valmisti englantilainen kaivertaja ja kartanpiirt\u00e4j\u00e4 John Spilsbury<\/strong> vuoden 1766 tiet\u00e4mill\u00e4. H\u00e4n teki puusta Euroopan kartan ja veisti maat irti toisistaan. Sitten h\u00e4n toimitti luomuksensa paikalliseen kouluun, jotta oppilaat voisivat opiskella maantiedett\u00e4 sen avulla. Ensimm\u00e4inen palapeli (kuvassa) oli syntynyt!<\/p>\r\n Spilsburyn opetusv\u00e4line nousi hurjaan suosioon ja muut alkoivat kopioida h\u00e4nen ideaansa. Palapelit laajenivat nopeasti muihinkin aiheisiin kuin maantieteeseen muun muassa uskonnollisiin kuviin.<\/p>\r\n Palapeli sai englanninkielisen jigsaw puzzle<\/em> -nimens\u00e4 vasta 1880-luvulla, kun sen valmistuksessa alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuviosahaa (engl. jigsaw). Ja miksi vasta yli sata vuotta my\u00f6hemmin? No, koska kuviosaha keksittiin vasta silloin.<\/p>\r\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\nMiten ja mill\u00e4 kielell\u00e4 kuurot ajattelevat?<\/h2>\r\n
Palapeli?<\/h2>\r\n
Miksi joulupukki on pukki?<\/h2>\r\n