{"id":14413,"date":"2025-02-27T20:00:31","date_gmt":"2025-02-27T18:00:31","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=14413"},"modified":"2026-06-20T14:37:52","modified_gmt":"2026-06-20T12:37:52","slug":"maailman-uusimmat-valtiot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yleistieto\/maailman-uusimmat-valtiot\/","title":{"rendered":"Maantieteellinen p\u00e4hkin\u00e4 purtavaksi: Mitk\u00e4 ovat maailman uusimmat valtiot?"},"content":{"rendered":"

Mitk\u00e4 ovat maailman uusimmat valtiot? Ajatukset menev\u00e4t varmasti yli kolmenkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja 1990-luvun alkuun, jolloin Euroopan karttaa myllerrettiin urakalla uuteen uskoon.<\/p>\r\n

Vaikka tuolloin syntyikin kymmeni\u00e4 uusia valtioita, on maailman maiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvanut my\u00f6s 2000-luvulla. T\u00e4ll\u00e4 listalla on kymmenen kohtaa, mutta maita paljon enemm\u00e4n. Neuvostoliiton hajoamisesta yksist\u00e4\u00e4n olisi nimitt\u00e4in tullut enemm\u00e4n kohtia, joten Listafriikki<\/a> p\u00e4\u00e4tti ottaa alkuun muutaman isomman kokonaisuuden.\u00a0<\/p>\r\n

Hurraahuudot ja fanfaarit niille, jotka osaavat nimet\u00e4 top 5 uusimmat valtiot. Papukaijamerkki niille, jotka muistavat vuosiluvutkin!\u00a0<\/p>\r\n

Mutta t\u00e4ss\u00e4 siis maailman uusimmat valtiot \u2013 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen on taas pieni pala historiaa ja maantiedett\u00e4 paremmin hallussa!<\/p>\r\n

Muutosten vuosikymmen alkaa<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Nici Keil | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Namibia itsen\u00e4istyi Etel\u00e4-Afrikasta maaliskuun 21. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1990. Itsen\u00e4istymist\u00e4 edelsi 22 vuotta kest\u00e4nyt sota SWAPO-vapautusliikkeen ja Etel\u00e4-Afrikan tasavallan v\u00e4lill\u00e4. Presidentti Martti Ahtisaari<\/strong> toimi itsen\u00e4isyyssodan aikana merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa rauhanv\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja yll\u00e4piti vuosien ajan keskusteluyhteytt\u00e4 eri osapuolten v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\r\n

Vuonna 1990 n\u00e4htiin my\u00f6s muutama yhdistyminen. Menn\u00e4\u00e4n ensin L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n

Etel\u00e4-Jemen oli ollut Yhdistyneen kuningaskunnan alla vuodesta 1839 l\u00e4htien, ja se itsen\u00e4istyi Jemenin demokraattiseksi kansantasavallaksi vuonna 1967 Kansallisen vapautusrintaman johdolla.<\/p>\r\n

Pohjois-Jemen puolestaan itsen\u00e4istyi Jemenin kuningaskunnaksi vuonna 1918, kun Osmanien valtakunta hajosi ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa. Arabitasavalta siit\u00e4 tuli vallankumouksen seurauksena vuonna 1962.<\/p>\r\n

Etel\u00e4- ja Pohjois-Jemenill\u00e4 oli kesken\u00e4\u00e4n hyv\u00e4t v\u00e4lit, ja selv\u00e4\u00e4 oli, ett\u00e4 yhdistyminen oli n\u00e4k\u00f6piiriss\u00e4. Kun sosialistisen Etel\u00e4-Jemenin yhteydet murenevaan Neuvostoliittoon loppuivat, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t maat ly\u00f6d\u00e4 sulassa sovussa hynttyyt yhteen. Lopulta, 22. toukokuuta vuonna 1990 Etel\u00e4-Jemen ja Pohjois-Jemen yhdistyiv\u00e4t Jemenin tasavallaksi. Se onkin suurin piirtein ainoa sopuisa asia, mit\u00e4 Jemeniss\u00e4 on vuosikymmeniin n\u00e4hty. Eri etniset ryhm\u00e4t ja separatistijoukot ottavat jatkuvasti yhteen ja oman mausteensa soppaan heitt\u00e4v\u00e4t tietenkin terroristij\u00e4rjest\u00f6t.<\/p>\r\n

Vuonna 1990 mureni Euroopassakin yksi raja. Kirjaimellinen murtuminen oli alkanut jo vuotta aiemmin maailman ehk\u00e4 kuuluisimman muurin osalta, mutta virallisesti lokakuun 3. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 syntyi yhten\u00e4inen Saksan liittotasavalta, kun It\u00e4-Saksa (Saksan demokraattinen tasavalta) ja L\u00e4nsi-Saksa (Saksan liittotasavalta) yli nelj\u00e4nkymmenen vuoden j\u00e4lkeen j\u00e4lleen yhdistyiv\u00e4t.<\/p>\r\n

Neuvostoliitto hajosi – 15 uutta valtiota<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Donk, Saul<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kun Neuvostoliitto hajosi lopullisesti vuonna 1991, putkahti kartalle valtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 uusia valtioita. Viralliselta nimelt\u00e4\u00e4n Sosialististen neuvostotasavaltojen liitto koostui juuri ennen hajoamistaan 15 neuvostotasavallasta.<\/p>\r\n

Niist\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 itsen\u00e4iseksi julistautui Liettua maaliskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1990, mutta virallisesti se itsen\u00e4istyi yhdess\u00e4 Viron ja Latvian kanssa elokuussa 1991. Muut maat seurasivat per\u00e4ss\u00e4 ja Neuvostoliitto lakkasi lopullisesti olemasta tapaninp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1991.<\/p>\r\n

Varsinaisesti t\u00e4ysin uusista maista ei voi puhua, sill\u00e4 monet Neuvostoliittoon liitetyist\u00e4 maista olivat olleet aiemmin itsen\u00e4isi\u00e4. Joka tapauksessa kolmekymment\u00e4 vuotta sitten Euroopan ja Keski-Aasian kartat jouduttiin laittamaan uuteen uskoon. Baltian maiden lis\u00e4ksi Neuvostoliiton tuhkista nousivat (aakkosj\u00e4rjestyksess\u00e4) Armenia, Azerbaid\u017ean, Georgia, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadzhikistan, Turkmenistan, Ukraina, Uzbekistan, Valko-Ven\u00e4j\u00e4 ja tietenkin Ven\u00e4j\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Jugoslavia hajosi viiteen osaan<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kartantekij\u00e4t olivat 1990-luvulla t\u00e4ysty\u00f6llistettyj\u00e4. Sosialismin hiipuessa It\u00e4-Euroopassa saivat monet maat mahdollisuuden itsen\u00e4istymiseen. Jos entiset neuvostotasavallat selvisiv\u00e4t siit\u00e4 suhteellisen kivuttomasti, oli tilanne aivan eri Balkanilla. Satoja tuhansia uhreja vaatineissa, verisiss\u00e4 Jugoslavian hajoamissodissa<\/a> jouduttiin todistamaan etnisi\u00e4 puhdistuksia ja kansanmurhia, joiden j\u00e4lkipyykki\u00e4 pest\u00e4\u00e4n edelleen. Sotarikoksiin syyllistyneet on saatava vastuuseen.<\/p>\r\n

Ensimm\u00e4isin\u00e4 Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta itsen\u00e4istyiv\u00e4t Kroatia ja Slovenia kes\u00e4kuun 25. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1991. Syyskuun 8. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 seurasi Makedonia (Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia), vaikka YK tunnusti sen vasta vuonna 1993. Makedonia on k\u00e4ynyt muuten itsen\u00e4istymisest\u00e4\u00e4n l\u00e4htien nimikiistaa Kreikan kanssa ja helmikuusta 2019 l\u00e4htien maan virallinen nimi vaihtui Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Nimenmuutos avasi ovet p\u00e4\u00e4syyn Naton j\u00e4seneksi maaliskuussa 2020 ja samoihin aikoihin EU ilmoitti aloittavansa maan kanssa j\u00e4senyysneuvottelut.<\/p>\r\n

Helmikuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1992 itsen\u00e4istyi Bosnia-Hertsegovina, mist\u00e4 alkoi kolmivuotinen Bosnian sota, jonka aikana n\u00e4htiin pahimmat serbien tekem\u00e4t sotarikokset, muun muassa Srebrenican joukkomurha.<\/p>\r\n

Huhtikuun 17. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Serbia ja Montenegro muodostivat Jugoslavian liittovaltion<\/a>, joka tunnettiin paremmin nimell\u00e4 Tynk\u00e4-Jugoslavia. Vuonna 2003 Jugoslavia painui lopullisesti historiaan, kun maa muutti muotoaan liittovaltiosta valtioliitoksi, joka k\u00e4ytti osuvasti nime\u00e4 Serbia ja Montenegro. Sen perustuslakiin kirjattiin, ett\u00e4 maat saisivat \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4 itsen\u00e4istymisest\u00e4 kolmen vuoden kuluttua. Palataan siihen kohta.<\/p>\r\n

T\u0161ekki ja Slovakia – 1993<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n

T\u0161ekkoslovakia<\/a> perustettiin ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen vuonna 1918, kun It\u00e4valta-Unkarin monarkia oli kaatunut. Toisen maailmansodan aikaan maa pilkottiin naapurivaltioiden kesken, ja T\u0161ekki ja Slovakia olivat Saksan ja muiden akselivaltojen hallinnassa.<\/p>\r\n

Sodan loppuvaiheilla Neuvostoliitto miehitti T\u0161ekkoslovakian alueen, ja vaikka sen itsen\u00e4isyys palautettiin, oli maa kommunistien hallinnoima ja vahvasti Neuvostoliiton talutusnuorassa.<\/p>\r\n

Mutta kun Neuvostoliitto rupesi 1980-luvun lopulla murenemaan, kaatui my\u00f6s T\u0161ekkoslovakian kommunistivalta rauhanomaisen samettivallankumouksen seurauksena. T\u0161ekki ja Slovakia itsen\u00e4istyiv\u00e4t tammikuun 1. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1993.<\/p>\r\n

T\u0161ekin ja Slovakian itsen\u00e4istyminen omiksi maikseen sujui ilman sotimista, mik\u00e4 taitaa t\u00e4ll\u00e4 listalla olla aika harvinaista.<\/p>\r\n

Eritrea – 1993<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: David Mark | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Punaisen meren rannalla sijaitseva Eritrea oli osa Italian siirtomaavaltakuntaa, kunnes britit ottivat alueen haltuun vuonna 1941. YK:n aloitteesta ja pitkien neuvottelujen j\u00e4lkeen Eritrea p\u00e4\u00e4tettiin vuonna 1952 liitt\u00e4\u00e4 Etiopian liittovaltioon autonomisena alueena, mutta todellisuus oli toinen. Eritrealaisten oikeuksia alettiin v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti riist\u00e4\u00e4 ja kymmenen vuoden kuluttua keisari Haile Selassie<\/strong> hajotti Eritrean hallinnon ja osavaltiosta tuli vain yksi Etiopian provinsseista.<\/p>\r\n

Eritreassa syntyi voimakas vapautusliike, mik\u00e4 johti 30 vuotta kest\u00e4neeseen veriseen sotaan. Kapinalliset voittivat vuonna 1991 ja parin vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 eritrealaiset \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t itsen\u00e4isyydest\u00e4: tulos oli yksimielinen, sill\u00e4 l\u00e4hes 100 prosenttia \u00e4\u00e4nest\u00e4neist\u00e4 kannatti itsen\u00e4istymist\u00e4.<\/p>\r\n

Eritrea itsen\u00e4istyi toukokuun 25. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1993<\/a>. V\u00e4kivaltaisuudet entisen hallitsijamaan kanssa jatkuivat kuitenkin vuoteen 2018 saakka, jolloin viimein solmittiin rauha. Samana vuonna Eritrea ja Etiopia solmivat diplomaattisuhteet ja Eritrean suurl\u00e4hetyst\u00f6 aukesi Addis Ababassa.<\/p>\r\n

Palau – 1994<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Jeff Balbalosa | Pixabay<\/p><\/div>\r\n

Tyynell\u00e4 valtamerell\u00e4 sijaitsevaa Palauta on historian aikana pompoteltu maalta toiselle. Saariryhm\u00e4\u00e4 on asutettu jo ainakin 5000 vuoden ajan, mutta 1500-luvulla se ”l\u00f6ydettiin” \u2013 kaikista eurooppalaisten valtaamista alueista tavataan sanoa.<\/p>\r\n

Palau kuului vuodesta 1522 l\u00e4htien Espanjalle, kunnes tuo yli kolmensadan saaren ryhm\u00e4 myytiin Saksalle vuonna 1899. Ensimm\u00e4isen maailmansodan aikaan Palau oli Japanin miehitt\u00e4m\u00e4, kunnes toisen maailmansodan j\u00e4lkeen se siirtyi Yhdysvaltojen haltuun.<\/p>\r\n

Vuonna 1947 Palausta tuli osa YK:n alaista Tyynenmeren saarten huoltohallintoaluetta, jonka hallinta annettiin Yhdysvalloille. V\u00e4liaikaiseksi suunnitellun j\u00e4rjestelyn piti auttaa alueen kehittymist\u00e4 niin taloudellisesti kuin poliittisestikin, jotta maiden olisi mahdollista itsen\u00e4isty\u00e4 my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 vaiheessa.<\/p>\r\n

Palaulaiset \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t itsen\u00e4isyydest\u00e4 jo vuonna 1979, mutta silloin niille my\u00f6nnettiin vain asema autonomisena tasavaltana. Itsen\u00e4istyminen tapahtui vasta lokakuun 1. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1994, mutta sekin tietyin ehdoin.<\/p>\r\n

Palausta tuli 50 vuodeksi Yhdysvaltojen liit\u00e4nn\u00e4isvaltio<\/a>, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 sill\u00e4 on t\u00e4ysi itsehallinto, mutta em\u00e4maa tarjoaa sille taloudellista ja tarvittaessa sotilaallista apua; Palaussa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n valuuttana USA:n dollaria, eik\u00e4 sill\u00e4 ole omia puolustusvoimia. Palaulaiset saavat my\u00f6s muuttaa vapaasti Yhdysvaltoihin.<\/p>\r\n

Vaihtokaupassa Yhdysvallat saa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Palaun maa- ja merialueita t\u00e4ysin oman mielens\u00e4 mukaan. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon ja hallintoon Yhdysvallat ei kuitenkaan saa puuttua.<\/p>\r\n

It\u00e4-Timor – 2002<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Roger King | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kaakkois-Aasiassa, Malaijien saaristossa, sijaitsevan It\u00e4-Timorin tie itsen\u00e4iseksi valtioksi ei ole ollut ruusuinen<\/a>. Itsen\u00e4istyminen harvoin on, kuten t\u00e4m\u00e4nkin listan parissa on saanut havaita.<\/p>\r\n

It\u00e4-Timor irtautui Portugalin siirtomaavallasta vuonna 1975, mutta ilo itsen\u00e4istymisest\u00e4 oli lyhytaikainen: Indonesia miehitti sen v\u00e4kivaltaisesti heti samana vuonna. Indonesian hallinto It\u00e4-Timorissa oli raakalaismaista aikaa, sill\u00e4 yli 200 000 ihmist\u00e4 eli nelj\u00e4sosa kansasta menehtyi v\u00e4kivaltaisuuksissa tai n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n ja tautien vuoksi.<\/p>\r\n

Vuonna 1998 Indonesiassa vaihtui valta ja presidentiksi noussut Jusuf Habibie<\/strong> lupasi It\u00e4-Timorille kansan\u00e4\u00e4nestyksen itsen\u00e4isyydest\u00e4. Elokuussa 1999 j\u00e4rjestetyss\u00e4 \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 78 prosenttia it\u00e4timorilaisista kannatti itsen\u00e4isyytt\u00e4, mutta militanttiryhm\u00e4t vastustivat tulosta, mist\u00e4 seurauksena oli vakava It\u00e4-Timorin kriisi. YK:n l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4 rauhanturvaajista huolimatta sadat tuhannet joutuivat l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pakolaisiksi ja l\u00e4hes koko It\u00e4-Timorin infrastruktuuri tuhottiin.<\/p>\r\n

YK:n johtamien rauhanneuvottelujen j\u00e4lkeen It\u00e4-Timor itsen\u00e4istyi toukokuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2002 ja juhlallisuuksiin osallistui my\u00f6s Indonesian silloinen presidentti. Syyskuun 27. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 It\u00e4-Timorista tuli YK:n 191. j\u00e4senvaltio<\/a>.<\/p>\r\n

Itsen\u00e4isyys ei kuitenkaan ole taannut rauhaa, sill\u00e4 poliittinen tilanne on jatkunut ep\u00e4vakaana<\/a> ja v\u00e4kivaltaisuudet ovat h\u00e4irinneet maan uudelleenrakennusta.<\/p>\r\n

Montenegro ja Serbia – 2006<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva. Michael R\u00f6mer | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vuonna 2003 muodostettu valtioliitto nimelt\u00e4\u00e4n Serbia ja Montenegro hajosi kes\u00e4kuun 3. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2006 montenegrolaisten kansan\u00e4\u00e4nestyksen j\u00e4lkeen. Tasaisessa \u00e4\u00e4nestyksess\u00e4 55,4 prosenttia montenegrolaisista kannatti itsen\u00e4isyytt\u00e4, kun sen l\u00e4pimenemiseen vaadittiin 55 prosenttia \u00e4\u00e4nist\u00e4.<\/p>\r\n

Muutamia p\u00e4ivi\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s Serbia julistautui itsen\u00e4iseksi valtioksi, mik\u00e4 tietenkin oli aivan selv\u00e4\u00e4, koska Montenegro oli siit\u00e4 irtautunut.<\/p>\r\n

Serbia m\u00e4\u00e4riteltiin perij\u00e4valtioksi, mik\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 se sai pit\u00e4\u00e4 paikan YK:ssa ja Montenegron tuli hakea j\u00e4senyytt\u00e4 erikseen. Valtioliitosta eronnut Montenegro joutui my\u00f6s hakemaan itselleen kansainv\u00e4lisen tunnustuksen, mik\u00e4 tietenkin sujui ongelmitta. Montenegrosta tuli pari viikkoa my\u00f6hemmin, kes\u00e4kuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, YK:n 192. j\u00e4senvaltio<\/a>.<\/p>\r\n

Kosovo – 2008<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Maailman toiseksi uusimman valtion Kosovon historia juontaa juurensa vuosisatojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n: se on ollut osa montaa mahtavaa valtakuntaa ja pitk\u00e4n aikaa keskeisess\u00e4 roolissa Balkanin alueella.<\/p>\r\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen Kosovo siirrettiin Serbian vallan alle<\/a> ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 my\u00f6hemmin my\u00f6s osaksi Jugoslaviaa. Vuosisadan puoliv\u00e4lin tienoilla islaminuskoisten Kosovon albaanien ja ortodoksisten serbien v\u00e4lit tulehtuivat, kun albaaniopiskelijoiden joukossa alkoi nousemaan vahva kansallismielisyys. Vaikka Kosovo sai autonomisen maakunnan aseman vuonna 1974, ei se riitt\u00e4nyt.<\/p>\r\n

V\u00e4hemmist\u00f6ksi j\u00e4\u00e4neet serbit alkoivat 1980-luvulla valittamaan etnisest\u00e4 sorrosta, jonka my\u00f6t\u00e4 sosialistisen Jugoslavian suurimman tasavallan presidentti Slobodan Milo\u0161evi\u0107<\/strong> k\u00e4ynnisti serbej\u00e4 puolustavan nationalistisen kampanjan ja Kosovon autonomia peruttiin.\u00a0<\/p>\r\n

Kosovo julistautui itsen\u00e4iseksi jo vuonna 1991, mutta kansainv\u00e4linen yhteis\u00f6 ei sit\u00e4 tunnustanut. Aseelliset yhteenotot Kosovon vapautusarmeijan ja serbihallinnon joukkojen v\u00e4lill\u00e4 eskaloituivat vuonna 1998 Kosovon sodaksi. Sotarikoksia tehtiin puolin ja toisin: siviilien joukkoteloituksia ja etnisi\u00e4 puhdistuksia tehtiin kummankin osapuolen toimesta.\u00a0<\/p>\r\n

Sota p\u00e4\u00e4ttyi Naton v\u00e4liintuloon kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1999. YK:n turvallisuusneuvoston p\u00e4\u00e4t\u00f6slauselmalla kuitenkin p\u00e4\u00e4tettiin, ett\u00e4 Kosovo kuuluu Serbiaan ja sill\u00e4 on laaja autonomia. Uuden vuosituhannen alku sujui levottomasti ja vuonna 2006 Kosovon albaanien hallinto ja Serbia aloittivat neuvottelut YK:n alaisuudessa. Rauhanneuvotteluja ja Kosovon itsen\u00e4istymissuunnitelmaa johtamassa oli j\u00e4lleen kukas muukaan kuin Martti Ahtisaari.<\/p>\r\n

Kosovo julistautui itsen\u00e4iseksi helmikuun 17. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2008. Moni maa on tunnustanut Kosovon itsen\u00e4istymisen; Suomi ensimm\u00e4isten joukossa. Kansainv\u00e4linen yhteis\u00f6 on kuitenkin jakautunut<\/a>: monet valtiot eiv\u00e4t ole hyv\u00e4ksyneet Kosovon itsen\u00e4istymist\u00e4, mink\u00e4 vuoksi sit\u00e4 ei ole hyv\u00e4ksytty YK:n j\u00e4seneksi.\u00a0<\/p>\r\n

Serbia taas on ilmoittanut, ett\u00e4 se ei tule milloinkaan antamaan tunnustusta. Etnisten ryhmien v\u00e4lit Kosovossa ovat edelleen tulehtuneet.<\/p>\r\n

Etel\u00e4-Sudan – 2011<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: David Peterson | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Tuorein lis\u00e4ys uusimmat valtiot -listalle on monenlaisten kurjuuksien runtelema Etel\u00e4-Sudan.<\/p>\r\n

Sudan itsen\u00e4istyi Egyptin ja Ison-Britannian vallasta tammikuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1956, ja samaan syssyyn maan etel\u00e4isille maakunnille luvattiin asema oman hallinnon omaavana liittovaltiona. N\u00e4in ei kuitenkaan k\u00e4ynyt ja seh\u00e4n ei etel\u00e4sudanilaisia miellytt\u00e4nyt: maa ajautui 17 vuotta kest\u00e4neeseen sis\u00e4llissotaan, joka p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1972 Sudanin my\u00f6nnetty\u00e4 etel\u00e4n maakunnille rajoitetun itsehallinnon.<\/p>\r\n

Rauha oli lyhytaikainen, sill\u00e4 vuonna 1983 Sudanin presidentti Jaafar Nimeiri<\/strong> m\u00e4\u00e4r\u00e4si koko maahan sharia-lain; se tuli voimaan my\u00f6s enimm\u00e4kseen kristittyjen asuttamassa Etel\u00e4-Sudanissa. Konfliktit Sudanin sotilashallituksen ja Sudanin kansanvapautusarmeijan v\u00e4lill\u00e4 jatkuivat vuoden 2005 rauhaan saakka, jolloin Etel\u00e4-Sudanille my\u00f6nnettiin autonomia kuudeksi vuodeksi, jonka j\u00e4lkeen se saisi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kansan\u00e4\u00e4nestyksen itsen\u00e4istymisest\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

\u00c4\u00e4nestys oli l\u00e4pihuutojuttu. Yli 98 prosenttia etel\u00e4sudanilaisista \u00e4\u00e4nesti itsen\u00e4isyyden puolesta, ja Etel\u00e4-Sudanista tuli maailman uusin valtio hein\u00e4kuun 9. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2011. Veriset taistelut eri etnisten ryhmien v\u00e4lill\u00e4 jatkuvat kuitenkin t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4: maassa on k\u00e4rsitty useaan otteeseen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 ja vuosia kest\u00e4nyt sis\u00e4llissota on ajanut jopa nelj\u00e4 miljoonaa etel\u00e4sudanilaista eli kolmasosan koko maan v\u00e4est\u00f6st\u00e4 pakolaisiksi<\/a>.<\/p>\r\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\r\n