Auschwitzin keskitysleirist\u00e4 on tullut natsi-Saksan julmuuksien esimerkki, koska yksist\u00e4\u00e4n siell\u00e4 tapettiin yli miljoona ihmist\u00e4: juutalaisia, romaneja, homoseksuaaleja, kehitysvammaisia, lyhytkasvuisia ja poliittisia vankeja.<\/p>\n
Listafriikki<\/a> kokosi yhteen 10 Auschwitzista selvinneen uskomatonta tarinaa.<\/p>\n Bronia Brandman<\/strong> syntyi Jaworzonon kaupungissa Puolassa vuonna 1931. Kun sota syttyi, vietiin suurin osa h\u00e4nen perheest\u00e4\u00e4n ja tuttavistaan v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti keskitysleireille<\/a>; h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 koskaan n\u00e4hnyt vanhempiaan tai yht\u00e4 velje\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Brandman pakoili kolmen siskonsa kanssa, mutta he j\u00e4iv\u00e4t lopulta kiinni ja heid\u00e4t kuljetettiin karjavaunuissa Auschwitziin vuonna 1943. Kuoleman enkelin\u00e4 tunnettu l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Josef Mengele<\/strong> oli asemalaiturilla vastassa ja osoitti Brandmanin ja kaksi nuorempaa siskoa vasempaan jonoon ja vanhimman siskon, 20-vuotiaan Milan<\/strong>, oikealle. Brandman tiesi, mit\u00e4 oli tulossa ja juoksi Milan luo seurauksista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Samalla h\u00e4n kuitenkin tajusi j\u00e4tt\u00e4neens\u00e4 pikkuiset siskonsa kohtaamaan kuolemansa yksin.<\/p>\n Brandman ja Mila-sisko siirrettiin Auschwitz II:een, toiselta nimelt\u00e4\u00e4n Birkenaun leiriin. Siell\u00e4 heid\u00e4n hiuksensa ajeltiin ja he saivat puiset keng\u00e4t ja saastaiset vaatteet. Lis\u00e4ksi Brandman sai ikuisen muiston: numerotatuoinnin 52643. Olot olivat karmeat ja taudit kiersiv\u00e4t. Mila-sisko sairastui pilkkukuumeseen, ja kun t\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin kaasukammioon, oli Brandman hetken miettinyt mukaan menemist\u00e4, mutta h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt olla tulematta natsien uhriksi.<\/p>\n Brandman pelastui muutaman kerran t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti kuolemalta. Kerran sairaanhoitaja oli k\u00e4tkenyt h\u00e4net Mengelelt\u00e4, ja toisella kertaa h\u00e4net oli jo m\u00e4\u00e4r\u00e4tty kaasukammioon, mutta leirille iski juuri silloin h\u00e4lytys, kun liittoutuneiden koneet lensiv\u00e4t l\u00e4hell\u00e4.<\/p>\n Brandman vietti kuolemanleirill\u00e4 kaksi vuotta ja koko tuon ajan tunsi suurta syyllisyytt\u00e4 sisarustensa kohtalosta. Mutta h\u00e4n oli vakaasti p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt selvit\u00e4 hengiss\u00e4 kertoakseen tarinansa. Silti h\u00e4n ei viiteenkymmeneen vuoteen puhunut julkisesti holokaustista, kunnes er\u00e4s kollega juutalaisella museolla kehotti h\u00e4nt\u00e4 jakamaan tarinansa. Tuolloin h\u00e4n kirjoitti kirjan ja rupesi kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n puhumassa kouluissa.<\/p>\n Itkem\u00e4\u00e4n h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 kykene; kokemus Auschwitzin keskitysleirill\u00e4 j\u00e4rkytti niin lopullisesti.<\/p>\n Lue my\u00f6s: Top 10 maailmanhistorian julmimmat ihmiskokeet<\/strong><\/a><\/p>\n Avraham Harshalom<\/strong> syntyi vuonna 1925 puolalaisessa Pruzhanyn kyl\u00e4ss\u00e4, joka on nykyisen Valko-Ven\u00e4j\u00e4n alueella. Saksan miehityksen ja muutaman vuoden ghettossa asumisen j\u00e4lkeen Harshalom veljens\u00e4 Sioman<\/strong>, vanhempiensa ja iso\u00e4itins\u00e4 kanssa siirrettiin vuonna 1943 Auschwitziin. H\u00e4n valehteli SS-upseereille olevansa ik\u00e4ist\u00e4\u00e4n vanhempi, joten vankien erottelussa h\u00e4n p\u00e4\u00e4si veljens\u00e4 kanssa pakkoty\u00f6h\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4ttyjen jonoon toisin kuin vanhempansa, jotka vietiin suoraan junasta tapettavaksi.<\/p>\n Sioma-veli sairastui vain muutaman viikon j\u00e4lkeen ja heikkokuntoisena joutui kaasukammioon. Harshalom alkoi suunnitella pakoa, joka olisi hyvin riskaabeli, vain noin 10 ihmist\u00e4 on onnistuneesti paennut Auschwitzista. Paon j\u00e4lkeen Harshalom \u00a0otettiin nopeasti kiinni, mutta kuin ihmeen kaupalla h\u00e4n selvisi hengiss\u00e4, vaikka rajun ruoskimisrangaistuksen saikin.<\/p>\n Lokakuussa 1944 noin 10 000 vankia evakuoitiin Auschwitzista, ja Harshalom soluttautui joukkoon muutaman yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa. H\u00e4n kiersi keskitysleirilt\u00e4 toiselle ja teeskenteli, ettei ole juutalainen, jotta sijoituspaikka olisi edes hieman parempi. Er\u00e4\u00e4ll\u00e4 leirien v\u00e4lisell\u00e4 junamatkalla h\u00e4n hypp\u00e4si pois matkasta ja karkasi, p\u00e4\u00e4tyen lopulta Prahaan.<\/p>\n Puna-armeijan tuloon asti (kev\u00e4t 1945) Harshalom piilotteli\u00a0 kukkakaupassa, ja Prahan vapautumisen j\u00e4lkeen kaupan omistaja rekrytoi h\u00e4net joukkoihin karkottamaan saksalaiset. My\u00f6hemmin Harshalom kouluttautui taistelulent\u00e4j\u00e4ksi ja vuonna 1949 h\u00e4n taisteli Israelin ilmavoimissa maan itsen\u00e4isyyssodassa.<\/p>\n Ennen univormustaan luopumista Harshalom pyysi armeijan kirurgia leikkaamaan pois h\u00e4nelle Auschwitzissa tatuoidun numeron.<\/p>\n Avraham Harshalom asui loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Israelissa, jossa h\u00e4n menehtyi 99-vuotiaana kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2024.<\/p>\n H\u00e4nen suurin huolenaiheensa oli, ett\u00e4 ihmiset unohtavat, ja toisen maailmansodan kauheudet j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain ohimeneviksi kappaleiksi historian kirjoihin.<\/p>\n Siksi h\u00e4nell\u00e4 oli kirjahyllyss\u00e4\u00e4n kehystettyn\u00e4 oma leikattu ihonpalansa, jossa lukee 99288. Tuleville sukupolville muistutuksena.<\/p>\n Unkarilainen Paul Herczeg<\/strong> oli 16-vuotias, kun h\u00e4net hein\u00e4kuussa 1944 lastattiin karjavaunuun, yhdess\u00e4 vanhempiensa ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa.<\/p>\n Juna matkusti kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja se oli yksi viimeisi\u00e4 Unkarin juutalaisten kuljetuksia. Perill\u00e4 sotilaat jakoivat vangit miehiin ja naisiin ja edelleen vahvoihin ja heikkoihin. Herczegin \u00e4iti osasi saksaa, joten h\u00e4n auttoi ja tulkkasi ryhm\u00e4n vanhemmille naisille. Tuon avunannon takia h\u00e4n joutui heikompien joukkoon. Herczeg k\u00e4sitti vasta hetken kuluttua, ett\u00e4 tuo oli viimeinen kerta, kun h\u00e4n n\u00e4ki \u00e4itins\u00e4.<\/p>\n Ty\u00f6kykyiset miehet vietiin parakkeihin, jossa oli jo ennest\u00e4\u00e4n vankeja. Nuo vangit kertoivat miesten olevan onnekkaita: ”T\u00e4m\u00e4 on Auschwitz. Ette koskaan p\u00e4\u00e4se pois, mutta ainakin teid\u00e4t valittiin tekem\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4. Katsokaa tuota piippua, josta nousee savua. Kaikki muut ovat jo poltettavina<\/em>”.<\/p>\n Vuonna 2020 menehtynyt Herczeg kirjoitti kirjoja sek\u00e4 holokaustista ett\u00e4 ajasta sen j\u00e4lkeen. Ei siksi, ett\u00e4 h\u00e4net itse muistettaisiin, vaan siksi, ett\u00e4 tarinat eiv\u00e4t katoaisi. H\u00e4n oli esimerkiksi yksi harvoista romanien joukkotuhon silminn\u00e4kij\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n seurasi er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 parakistaan, kun rekkoihin lastattiin 23 000 ihmist\u00e4; kaikki leirill\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 olleet romanit. T\u00e4st\u00e4 tapauksesta kertomalla h\u00e4n halusi muistuttaa, ett\u00e4 natsien uhreina ei ollut ainoastaan juutalaisia.<\/p>\n Auschwitzissa Herczeg vietti muutaman kuukauden ja siirtyi sielt\u00e4 is\u00e4ns\u00e4 kanssa M\u00fchldorfin ty\u00f6leirille Saksaan. Kun is\u00e4 kuoli, yritti Herczeg paeta. Jostain syyst\u00e4 h\u00e4net kiinni ottanut vartija oli suopea ja tappamisen sijaan p\u00e4\u00e4sti Herczegin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n keitti\u00f6lle, josta nuorimies varasti perunankuoria lis\u00e4ruoaksi parakkeihin.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Edith Gluck<\/strong> eli lapsuutensa Transylvanian alueella Romaniassa. H\u00e4n on kertonut my\u00f6hemmin ymm\u00e4rt\u00e4neens\u00e4, ett\u00e4 jo ennen keskitysleirille l\u00e4hett\u00e4mist\u00e4 ilmassa oli paljon vihaa, vaikka siihen ei silloin ollut kiinnitt\u00e4nyt huomiota.<\/p>\n Kun Gluck \u00e4itins\u00e4 ja sisarustensa kanssa saapui Auschwitziin, kehotettiin heit\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n matkalaukut asemalaiturille. Gluck muistaa ihmetelleens\u00e4, miten vartijat tiet\u00e4v\u00e4t mik\u00e4 laukku on kenenkin. \u00c4iti l\u00e4hetettiin nuorempien sisarusten kanssa suoraan kaasukammioon, ja Josef Mengele itse oli arvioimassa 16-vuotiaan Gluckin ja h\u00e4nen vanhemmat siskonsa, jotka silloin viel\u00e4 hyv\u00e4kuntoisina joutuivat verenluovuttajiksi loukkaantuneille natsisotilaille.<\/p>\n Ruoasta tuli sisaruksille pakkomielle ja he puhuivat ankeissa parakeissa usein \u00e4itins\u00e4 kokkauksista. Puolen vuoden keskitysleirill\u00e4 k\u00e4rsimisen j\u00e4lkeen tyt\u00f6t siirrettiin T\u0161ekkoslovakiassa sijainneeseen tehtaaseen pakkoty\u00f6h\u00f6n. Vapauttamisen j\u00e4lkeen Gluck muutti kaupungista toiseen hakien paikkaansa ja lopulta muutti unkarilaisen miehens\u00e4 kanssa Australiaan Melbourneen mahdollisimman kauas Euroopasta.<\/p>\n Gluckin tyt\u00e4r Deena Shachter<\/strong> on kertonut, ett\u00e4 pakkomielle ruokaan vaikutti my\u00f6s tytt\u00e4ren el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Shachter oli nuorena luonnostaan hyvin hoikka, mit\u00e4 \u00e4iti ei suostunut hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n, vaan ruokaa oli aina ylett\u00f6m\u00e4sti tarjolla.<\/p>\n Edith Gluck on aina ollut surullinen, ettei voi k\u00e4yd\u00e4 vanhempiensa tai sisarustensa haudoilla, mutta kertoo saavansa heid\u00e4t mieleens\u00e4, kun sulkee silm\u00e4t. \u00c4idin viimeiset sanat tytt\u00e4rilleen palaavat aina h\u00e4nen ajatuksiinsa: ”Mutta te ette ole viel\u00e4 sy\u00f6neet aamiaista!”. Heill\u00e4 ei ollut k\u00e4sityst\u00e4k\u00e4\u00e4n mihin olivat joutuneet.<\/p>\n G\u00e1bor Hirsch<\/strong> oli 14-vuotias, kun kes\u00e4kuussa 1944 h\u00e4nen unkarilaisen kotikaupunkinsa B\u00e9k\u00e9scsaban juutalaiset kuljetettiin karjavaunuissa kahden p\u00e4iv\u00e4n ajan Auschwitziin. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 oli paennut jo aiemmin ja piilotteli Budapestissa.<\/p>\n Koska sotaa oli jatkunut jo melko kauan, Hirsch ep\u00e4ili ainakin joidenkin arvanneen, mit\u00e4 kauheuksia on edess\u00e4: Er\u00e4s tuttu l\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli ghettossa siirtoa odottaessaan myrkytt\u00e4nyt perheens\u00e4 ja itsens\u00e4.<\/p>\n Kun Hirsch saapui Auschwitziin, erotettiin h\u00e4net samantien \u00e4idist\u00e4\u00e4n. Niin kutsutulla sauna-alueella vankien hiukset ajeltiin, heid\u00e4t riisuttiin ja suihkutettiin desinfiointiaineella. Hirsch m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin raskaaseen pakkoty\u00f6h\u00f6n ja onnistui kaksi kertaa vaihtamaan aidan l\u00e4pi kuulumiset \u00e4itins\u00e4 kanssa.<\/p>\n Auschwitzin vapauttamisen aikaan tammikuussa 1945 Hirsch painoi vain 27 kg, ja joutui j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n leirille viel\u00e4 pariksi kuukaudeksi, koska ei olisi selvinnyt kuljetuksesta. Kotiinpaluun j\u00e4lkeen el\u00e4m\u00e4 jatkui n\u00e4enn\u00e4isesti ennallaan. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 meni uusiin naimisiin ja Hirsch palasi koulua. Sodan julmuuksista ei puhuttu edes kotona, vaikka Hirsch tiesi \u00e4itipuolensa olleen ensimm\u00e4isten unkarilaisten joukossa, jotka vietiin Auschwitziin.<\/p>\n Vuosia Hirsch uskotteli itselleen, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 olisi p\u00e4\u00e4ssyt keskitysleirilt\u00e4 pois, mutta vasta vuonna 1998 selvisi, ett\u00e4 \u00e4iti oli siirretty toiselle leirille, jolla t\u00e4m\u00e4 oli menehtynyt tuntemattomasta syyst\u00e4.<\/p>\n Elokuussa 2020 menehtynyt G\u00e1bor Hirsch kiersi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 loppuun saakka kouluissa puhumassa kokemuksistaan ja painotti kaikenlaisen erottelun olevan v\u00e4\u00e4rin; perustuu se sitten uskontoon, seksuaalisuuteen tai ihonv\u00e4riin.<\/p>\n Vaikka Hirsch v\u00e4lill\u00e4 tunsi taistelevansa tuulimyllyj\u00e4 vastaan, uskoi h\u00e4n vakaasti siihen, ett\u00e4 voisi tarinansa kertomalla vaikuttaa nuorten maailmankatsomukseen.<\/p>\n Eva Szepesi<\/strong> eli oman kuvauksensa mukaan lapsena t\u00e4ydellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 Budapestin esikaupunkialueella, Unkarissa. H\u00e4n muistaa kuitenkin, kun vuonna 1940 paikallinen teurastaja oli huutanut h\u00e4nelle, ett\u00e4 ”tule juutalaistytt\u00f6 katsomaan \u2013 n\u00e4in sinun is\u00e4st\u00e4sikin kohta vuotaa verta.”<\/p>\n Kun Saksa miehitti Unkarin vuonna 1944, l\u00e4hetti Szepesin \u00e4iti h\u00e4net turvaan siskonsa luo Slovakiaan. Mutta piileskely\u00e4 ei kest\u00e4nyt kauaa ja pian Szepesi oli junassa matkalla kohti keskitysleiri\u00e4. Leirill\u00e4 nuori tytt\u00f6 sai tatuointinsa, 26877, mutta joku vangeista sanoi sen olevan hyv\u00e4 asia, koska h\u00e4nt\u00e4 ei todenn\u00e4k\u00f6isesti viet\u00e4isi suoraan tapettavaksi.<\/p>\n Szepesin hengen pelasti er\u00e4s naisvartija, joka sanoi tiukasti vain 11-vuotiaalle tyt\u00f6lle: ”Muista, olet 16-vuotias, etk\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n nuorempi<\/em>”. Se oli ik\u00e4raja nuorille, jotka m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin pakkoty\u00f6h\u00f6n: paleltunein varpain ja k\u00e4sin nostelemaan painavia kivi\u00e4.<\/p>\n H\u00e4n oli leirill\u00e4 ” vain” kolme kuukautta, mutta kun puna-armeija oli l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4, ja 60 000 vankia evakuoitiin kuolemanmarsseille, oli Szepesi niin huonossa kunnossa, ett\u00e4 h\u00e4net j\u00e4tettiin leiriin muiden kuolevien ja jo menehtyneiden kanssa. Mit\u00e4\u00e4n juomaa tai ruokaa ei ollut, mutta Szepesi muistaa jonkun laittaneen lunta h\u00e4nen suuhunsa, mik\u00e4 helpotti hetkeksi.<\/p>\n H\u00e4n palasi Budapestiin, meni naimisiin ja muutti miehens\u00e4 ty\u00f6komennuksen vuoksi M\u00fcncheniin ja vasta vuonna 2016 h\u00e4nelle selvisi, ett\u00e4 h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja pikkuveljens\u00e4 oli kuljetettu Auschwitziin hieman h\u00e4nt\u00e4 itse\u00e4\u00e4n my\u00f6hemmin. Molemmat olivat kuolleet.<\/p>\n Szepesi n\u00e4kee nyky\u00e4\u00e4n velvollisuutenaan tehd\u00e4 kaikkensa, etteiv\u00e4t ihmiset unohda. H\u00e4n on perheens\u00e4 kanssa j\u00e4lleen kerran joutunut tuntemaan itsens\u00e4 ulkopuolisiksi. Nyt kun kansallismielinen, oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle -puolue nostaa kannatustaan, on Szepesi\u00e4 perheineen k\u00e4sketty menem\u00e4\u00e4n sinne mihin kuuluvat, Israeliin.<\/p>\n Ernest Ehrmann<\/strong> oli nuorin kuudesta sisaruksesta, joista nelj\u00e4 selvisi holokaustin kauhuista. Jo paljon ennen kuin h\u00e4net 16-vuotiaana perheens\u00e4 kanssa kuljetettiin T\u0161ekkoslovakiasta Auschwitziin, oli juutalaisvihaa ollut havaittavissa koulussa. Muut oppilaat olivat nimitelleet ”likaiseksi juutalaiseksi”.<\/p>\n Ehrmann ep\u00e4ili vanhempiensa olleen hyvin perill\u00e4, mit\u00e4 oli tapahtumassa, koska he olivat v\u00e4\u00e4rent\u00e4neet yhdelle pojistaan, punatukkaiselle Anschelille<\/strong>, kristityn paperit, ja t\u00e4m\u00e4n oli tarkoitus piilotella Budapestissa. Tuo olisi ehk\u00e4 onnistunut, ellei h\u00e4n olisi loukkaantunut ja joutunut Gestapon klinikalle hoidettavaksi. L\u00e4\u00e4k\u00e4rit huomasivat Anschelin olleen ymp\u00e4rileikattu, joten t\u00e4m\u00e4 ammuttiin ja heitettiin Tonavaan.<\/p>\n Keskitysleirill\u00e4 Josef Mengele oli tekem\u00e4ss\u00e4 tarkastusta, kun Ehrmannin perhe saapui. L\u00e4\u00e4k\u00e4ri oli ensin laittanut is\u00e4n lastensa kanssa samaan jonoon, mutta koska t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti parran takia ik\u00e4ist\u00e4\u00e4n vanhemmalta, siirrettiin h\u00e4net vaimonsa kanssa samaan ryhm\u00e4\u00e4n. My\u00f6s Ehrmannin sisko meni tuohon ryhm\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n ei kehotuksista huolimatta pystynyt j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n vauvaansa.<\/p>\n Ehrmann siirrettiin loppujen sisarustensa kanssa vain kolmen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen muille keskitysleireille ja lopulta Puolaan siivoamaan Varsovan ghettoa. H\u00e4n on kertonut olleensa onnekas, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si nopeasti Auschwitzista pois, mutta paikka j\u00e4tti ikuiset arvet ja painajaiset.<\/p>\n Vasta vapauttamisen j\u00e4lkeen Ehrmannille ja eloonj\u00e4\u00e4neille sisaruksille selvisi, ett\u00e4 niin vanhemmat kuin sisar ja t\u00e4m\u00e4n pieni vauva olivat kuolleet kaasukammiossa vain puoli tuntia keskitysleirille saapumisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n H\u00e4n muutti sodan j\u00e4lkeen Montrealiin Kanadaan, jossa tapasi tulevan vaimonsa, joka niin ik\u00e4\u00e4n oli holokaustista selviytynyt. Ehrmann menehtyi rauhallisesti kotonaan toukokuussa 2020.<\/p>\n Kuva: Dimitris Vetsikas | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Berliiniss\u00e4 asuva l\u00e4hes satavuotias Catalina Adam<\/strong> ei pystynyt keskitysleirin j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 koskaan k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n korvakoruja, koska muisto SS-upseerista repim\u00e4ss\u00e4 korut h\u00e4nen rei’itetyist\u00e4 korvistaan on liian kipe\u00e4.<\/p>\n H\u00e4n asui perheens\u00e4 kanssa pieness\u00e4 Piscoltin kaupungissa Romaniassa, eik\u00e4 kell\u00e4\u00e4n ollut k\u00e4sityst\u00e4, mit\u00e4 kaikkea naapurimaissa tapahtuu. Kun heit\u00e4 vuonna 1944 kuljetettiin Auschwitziin, k\u00e4skiv\u00e4t SS-upseerit tekem\u00e4\u00e4n jaon ennen saapumista, kukaan ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt miksi.<\/p>\n Yli 45-vuotiaiden tuli ottaa nuorimmat lapset mukaansa ja asettua vasempaan jonoon. Catalina Adam kahden siskonsa Agin ja Edithin kanssa j\u00e4i perheest\u00e4\u00e4n ainoina leirille: 51-vuotias is\u00e4 oli l\u00e4hetetty muualle t\u00f6ihin, 43-vuotias \u00e4iti, 12-vuotias sisko Aliz ja iso\u00e4iti vietiin suoraan tapettaviksi.<\/p>\n H\u00e4n muistaa, kuinka desinfioinnin ja hiusten ajelun j\u00e4lkeen siskokset olivat liian j\u00e4rkyttyneit\u00e4 itke\u00e4kseen. Sy\u00f6t\u00e4v\u00e4kseen he saivat kuivattuja kasviksia vesiliemess\u00e4; se oli sy\u00f6m\u00e4kelvotonta, mutta muuta ei ollut tarjolla. Siskokset siirrettiin nelj\u00e4n kuukauden j\u00e4lkeen t\u00f6ihin Prahan l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevaan tehtaaseen, josta heid\u00e4t sitten lopulta vapautettiin.<\/p>\n Adamin poika on kertonut, ett\u00e4 nuo kuukaudet Auschwitzissa tulivat vaikuttamaan h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 jokaiseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n: h\u00e4n muistelee kauhun hetki\u00e4 aina, kun miettii mit\u00e4 sy\u00f6 tai on ostamassa jotain vaatetta. Catalina Adam kertoo edelleen n\u00e4kev\u00e4ns\u00e4 painajaisia \u00e4itins\u00e4 ja pikkusiskonsa kohtalosta sek\u00e4 heid\u00e4n viimeisist\u00e4 hetkist\u00e4\u00e4n kaasukammiossa.<\/p>\n Vera Grossman Kriegel<\/strong> oli vain viisivuotias, kun h\u00e4n l\u00e4hetettiin t\u0161ekkoslovakialaisesta kotikyl\u00e4st\u00e4\u00e4n Auschwitzin keskitysleirille yhdess\u00e4 \u00e4itins\u00e4 ja kaksossiskonsa Olgan<\/strong> kanssa. Toisin kuin monet muut lapset, heit\u00e4 ei suoraan viety tapettavaksi, vaan he p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Josef Mengelen raakalaismaisiin ”l\u00e4\u00e4ketieteellisiin” ihmiskokeisiin<\/a>. Mengele oli ihmetellyt kaksosten ruskeita silmi\u00e4, koska heid\u00e4n \u00e4idill\u00e4\u00e4n oli ”t\u00e4ydelliset arjalaiset piirteet ja siniset silm\u00e4t”.<\/p>\n Grossman Kriegel on kertonut, ett\u00e4 heit\u00e4 pidettiin alastomina h\u00e4keiss\u00e4, piikitettiin kivuliaasti suoraan selk\u00e4rankaan ja hakattiin armottomasti, jos he reagoivat muiden lasten kidutukseen tai kuolemaan. Heihin my\u00f6s tartutettiin noma eli bakteerin aiheuttama kasvojen luu- ja pehmytkudosta tuhoava tulehdustauti.<\/p>\n Vera ja Olga ovat harvoja, jotka selvisiv\u00e4t hengiss\u00e4 Mengelen ep\u00e4inhimillisist\u00e4 kokeista.<\/p>\n Grossman Kriegel on ollut peloissaan anti-semitististen liikkeiden viime aikaisesta noususta ja uskoo vahvasti, ett\u00e4 h\u00e4n ei selvinnyt kauhuista pysy\u00e4kseen hiljaa, vaan kertoakseen kokemuksistaan, jotta maailma ei unohtaisi.<\/p>\n David Wisnia<\/strong><\/a> ja Helen Spitzer<\/strong> olivat kumpikin juutalaisia vankeja Auschwitzin keskitysleirill\u00e4, mutta he molemmat omasivat taitoja, joiden takia he olivat etuoikeutetussa asemassa muihin vankeihin n\u00e4hden.<\/p>\n Spitzer oli alunperin ollut raastavassa pakkoty\u00f6ss\u00e4, mutta loukkaantumisen seurauksena ja saksankielen taitoisena h\u00e4n p\u00e4\u00e4si toimistot\u00f6ihin. Wisnia oli aluksi m\u00e4\u00e4r\u00e4tty ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n itsemurhan tehneiden vankien ruumiita, mutta natsisotilaat v\u00e4rv\u00e4siv\u00e4t h\u00e4net illanviettoihinsa laulamaan.<\/p>\n Spitzer (25) ja Wisnia (17) rakastuivat ja alkoivat tavata hyl\u00e4tyss\u00e4 parakissa tasaisin v\u00e4liajoin. Kun tieto puna-armeijan l\u00e4hestymisest\u00e4 kiiri leiriin, alkoivat natsit evakuoida vankeja kuolemanmarsseille. Rakastavaiset tekiv\u00e4t suunnitelman: He sopivat tapaavansa Varsovassa, jos selvi\u00e4v\u00e4t elossa.<\/p>\n Wisnia karkasi omalta marssiltaan ja paetessaan h\u00e4n kohtasi amerikkalaisia joukkoja. Yhdysvalloissa asumisesta aina unelmoinut Wisnia liittyi joukkoihin ja matkasi lopulta meren yli New Yorkissa asuvien sukulaistensa luo. H\u00e4n ei mennyt Varsovaan, koska ajatus uudesta mahdollisuudesta kaukana Euroopasta oli liian houkutteleva. H\u00e4n meni naimisiin ja sai lapsia, mutta ei koskaan puhunut menneisyydest\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen lapsensa eiv\u00e4t ennen teini-ik\u00e4\u00e4 tienneet is\u00e4ns\u00e4 syntyneen Euroopassa; David oli tehnyt kaikkensa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen eroon aksentistaan.<\/p>\n Helen Spitzer oli kuitenkin matkannut tapaamispaikalle, mutta ymm\u00e4rt\u00e4nyt saaneensa pakit. H\u00e4n meni my\u00f6s tahollaan naimisiin, ty\u00f6skenteli ymp\u00e4ri maailmaa ja asettui lopulta New Yorkiin; parin tunnin ajomatka p\u00e4\u00e4h\u00e4n Wisniasta. Er\u00e4\u00e4n kerran nuoruuden rakastavaiset jo sopivat yhteisen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 v\u00e4lityksell\u00e4 tapaamisen, mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa Spitzer ei saapunut.<\/p>\n Vuonna 2016 Wisnia sai uudelleen yhteyden Spitzeriin, ja sai luvan tulla tapaamaan naista. Spitzerin terveydentila oli heikko: h\u00e4n oli vuoteen vankina sek\u00e4 l\u00e4hes kuuro ja sokea.<\/p>\n H\u00e4n kuitenkin tunnisti Wisnian ja pari tuntia kest\u00e4neess\u00e4 tapaamisessa riitti juteltavaa. Wisnia oli koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 halunnut tiet\u00e4\u00e4, oliko silkkaa onnea, ett\u00e4 h\u00e4n selvisi Auschwitzissa niin pitk\u00e4\u00e4n. Spitzer kertoi pelastaneensa h\u00e4net viisi kertaa. ”Viisi kertaa siirsin sinut salaa toiseen ryhm\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n Se oli ainoa ja viimeinen kerta, kun he keskitysleirill\u00e4 olon j\u00e4lkeen tapasivat; Spitzer menehtyi vuonna 2018.<\/p>\n Spitzer oli pyyt\u00e4nyt viel\u00e4 ennen tapaamisen loppumista, ett\u00e4 Wisnia laulaisi h\u00e4nelle jotain. Wisnia p\u00e4\u00e4tti laulaa entiselt\u00e4 tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4\u00e4n keskitysleirin parakissa vuonna 1944 oppimansa laulun osoittaakseen, ettei ollut t\u00e4t\u00e4 unohtanut.<\/p>\n Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n Tammikuun 27. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1945 saapuivat puna-armeijan joukot viimein Auschwitzin keskitysleirille. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on kulunut 80 vuotta sen vapauttamisesta. Selvinneet eiv\u00e4t halua, ett\u00e4 heid\u00e4n tarinansa unohdetaan. Liian usein sanotaan, ett\u00e4 menneet on menneit\u00e4 ja katseet pit\u00e4isi suunnata tulevaisuuteen. Mutta jos emme muistuta itse\u00e4mme tasaisin v\u00e4liajoin esimerkiksi juuri holokaustin kauheuksista, ne unohtuvat. Kaapelitelevisioyhti\u00f6 CNN:n vuonna 2018 tekem\u00e4ss\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":1537,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[35],"tags":[98,324,129,362,442],"class_list":["post-1531","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-yhteiskunta","tag-etusivu","tag-historia","tag-hitler","tag-ihmiskoe","tag-sota"],"yoast_head":"\nBronia Brandman<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/bronia_brandman.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nAvraham Harshalom (ent. Abraham Fridberg)<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/avraham_harshalom.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nPaul Herczeg<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/paul_hergzec.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nEdith Gluck<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/portti.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
G\u00e1bor Hirsch<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/gabor_hirsch.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nEva Szepesi<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/eva_szepesi.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nErnest Ehrmann<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/ernest_ehrmann.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nCatalina Adam<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/laukut_pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Vera Grossman Kriegel<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/vera_krieger.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nDavid Wisnia<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/01\/david_wisna.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\n\n