{"id":15942,"date":"2024-03-03T17:07:03","date_gmt":"2024-03-03T15:07:03","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=15942"},"modified":"2024-03-13T19:48:49","modified_gmt":"2024-03-13T17:48:49","slug":"10-rikoksesta-syytettya-elainta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/oudoimmat\/10-rikoksesta-syytettya-elainta\/","title":{"rendered":"10 uskomatonta kertaa, kun el\u00e4imet joutuivat oikeuden eteen rikoksesta syytettyin\u00e4"},"content":{"rendered":"

Hulluja oikeusjuttuja Listafriikki<\/a> on ennenkin k\u00e4sitellyt, mutta niiss\u00e4 ei ollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n tapausta, jossa rikoksesta syytetty olisi ollut el\u00e4in. Tilanne korjataan nyt!<\/p>\r\n

Iso osa t\u00e4m\u00e4n listan oikeusjutuista on per\u00e4isin Edward Evansin<\/strong> vuonna 1906 julkaistusta kirjasta The Criminal Prosecution and Capital Punishment of Animals <\/em><\/a>(suom. El\u00e4inten rikossyyt\u00f6kset ja kuolemantuomiot). Kirjassa on l\u00e4hes nelj\u00e4nsadan sivu verran juttuja el\u00e4imist\u00e4, jotka syyst\u00e4 tai toisesta joutuivat aikoinaan oikeuden eteen.<\/p>\r\n

Varsinkin keskiajalla ja sen j\u00e4lkeen noin 1800-luvulle asti el\u00e4imet eiv\u00e4t olleet mitenk\u00e4\u00e4n harvinainen n\u00e4ky oikeussaleissa. Koska ihmiset olivat innoissaan tuomitsemassa toisiaan teloitettavaksi, ei rikoksesta syytetty el\u00e4in v\u00e4hent\u00e4nyt mielenkiintoa; p\u00e4invastoin. Toki listalle p\u00e4\u00e4see tuoreempiakin vankilatuomioita – niit\u00e4 on n\u00e4hty 2000-luvullakin.<\/p>\r\n

T\u00e4ss\u00e4 siis rikoksesta syytettyn\u00e4 olleet el\u00e4imet ja niiden k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t tuomiot: monesti se, p\u00e4\u00e4tyik\u00f6 el\u00e4in hirtett\u00e4v\u00e4ksi tai roviolle, riippui puolustusasianajajan ammattitaidosta.<\/p>\r\n

Rotat saivat loistavan asianajajan<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Brett Jordan | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\n

Barth\u00e9lemy de Chasseneuz<\/strong> oli 1500-luvun Ranskassa arvostettu lakimies ja osittain h\u00e4nen kirjoihinsa pohjautuva Ranskan siviililaki on toiminut lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n perustana monessa Euroopan maassa ja maailmanlaajuisesti Ranskan entisiss\u00e4 siirtomaissa. Kaikkein kummallisimman oikeusjuttunsa De Chasseneuz otti vastaan Autunin kaupungissa vuonna 1506. H\u00e4n toimi puolustusasianajaja rotille<\/a>, joita syytettiin ohrasadon tuhoamisesta.<\/p>\r\n

Rikoksesta syytettyin\u00e4 olleet rotat oli tietenkin kutsuttu oikeuteen kertomaan oman kantansa ja kuulemaan tuomionsa. De Chasseneuz sai ensinn\u00e4kin viivytetty\u00e4 k\u00e4sittelyn aloittamista sill\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n vaati syytt\u00e4j\u00e4\u00e4 osoittamaan juuri ne rotat, jotka olivat vastuussa ohran sy\u00f6misest\u00e4. Valamiehet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t kinkkisess\u00e4 tilanteessa siihen, ett\u00e4 kaikki alueen rotat oli kutsuttava oikeuteen.<\/p>\r\n

Sitten De Chasseneuz kertoi tuomarille ja valamiehille, etteiv\u00e4t h\u00e4nen asiakkaansa mitenk\u00e4\u00e4n voineet saapua paikalle, sill\u00e4 ne olisivat kaupunkiin tullessaan vaarassa joutua kissojen ja koirien saaliiksi. ”Jos ihmisenk\u00e4\u00e4n ei tarvitse tulla oikeuteen kuolemanvaaran uhatessa, niin miksi el\u00e4inten pit\u00e4isi ottaa sellainen riski?<\/em>”, kysyi De Chasseneuz kirkkain silmin tuomarilta.\u00a0<\/p>\r\n

Hommansa osaava De Chasseneuz yhdisteli puolustuspuheessaan nerokkaasti lakikielt\u00e4 ja kristillisi\u00e4 oppeja, ja lopulta voitti tuon k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n oikeusjutun. Ilman seuraamuksia rotat eiv\u00e4t kuitenkaan p\u00e4\u00e4sseet, sill\u00e4 oikeus katsoi, ett\u00e4 sopiva rangaistus olisi puhuttelu pellon reunalla.\u00a0Jos rotat eiv\u00e4t noudattaisi ohjeita, oli seuraavakin voimakeino jo valmiiksi mietitty: paikallinen piispa tulisi erottamaan rotat kirkosta.<\/p>\r\n

Tarina ei kerro, ett\u00e4 j\u00e4ttiv\u00e4tk\u00f6 rotat ohrapellon uhkailujen j\u00e4lkeen rauhaan. Voimme vain arvailla…<\/p>\r\n

Kaikki kotiel\u00e4imet hirsipuuhun<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Annie Spratt | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\n

Useimmiten el\u00e4imiin sekaantuminen johti sek\u00e4 tekij\u00e4n ett\u00e4 uhrin tuomitsemiseen. Vastaanottava osapuoli n\u00e4htiin yht\u00e4lailla syyllisen\u00e4, joten uhrien syyllist\u00e4minen on osattu jo satojen vuosien ajan. Ja ilmeisesti el\u00e4imiin sekaantuminen ei ennen muinoin ollut mitenk\u00e4\u00e4n harvinaista.\u00a0<\/p>\r\n

Kes\u00e4kuussa vuonna 1662 yhdysvaltalainen herra Potter<\/strong> joutui oikeuteen j\u00e4\u00e4ty\u00e4\u00e4n kiinni oman koiransa raiskaamisesta. Connecticutissa j\u00e4rjestetyss\u00e4 oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 tuomarina toimi muuan Cotton Mather<\/strong>, joka oli muutamia vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin merkitt\u00e4v\u00e4ss\u00e4 roolissa joukkohysteriaan yltyneiss\u00e4 Salemin noitavainoissa (Lue niist\u00e4 lis\u00e4\u00e4 t\u00e4st\u00e4: Salemin noitaoikeudenk\u00e4ynnit: 10 pime\u00e4\u00e4 faktaa noitavainoista<\/a>).<\/p>\r\n

Herra Potterin tiedettiin olleen ”harras kristitty ja kova rukoilemaan<\/em>”, mutta se ei auttanut oikeudessa, sill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 syytettiin lukuisista luonnottomista kanssak\u00e4ymisist\u00e4<\/a>, jotka olivat jatkuneet viidenkymmenen vuoden ajan. Potterin vaimo tiesi miehens\u00e4 touhuista, mutta ilmeisesti katsoi t\u00e4m\u00e4n \u00e4ll\u00f6tt\u00e4vi\u00e4 mieltymyksi\u00e4 sormiensa v\u00e4list\u00e4.<\/p>\r\n

Uskottiin, ett\u00e4 Potterin oli jo nuorena poikana ottanut valtaansa ”ep\u00e4puhdas pahuus<\/em>”, joka oli pakottanut h\u00e4net n\u00e4ihin tekoihin. Paholaisen osallisuus ei kuitenkaan pelastanut Potteria tai sen puoleen h\u00e4nen uhrejaankaan.<\/p>\r\n

Niinp\u00e4 hirsipuuhun tuomittiin sek\u00e4 Potter ett\u00e4 yksi aikuinen lehm\u00e4, kaksi hiehoa, kolme lammasta ja kaksi emakkoa. Ne olivat ainoat silloin hengiss\u00e4 olleet uhrit, ja ne todettiin yht\u00e4lailla syyllisiksi kauheuksiin.<\/p>\r\n

Saatanallinen kukko, joka muni<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Roland Steinmann | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vuonna 1474 Baselissa, Sveitsiss\u00e4, oikeuden eteen saateltiin saatanallisesta rikoksesta syytetty kukko<\/a>. Kukko oli tehnyt ”kauhean ja luonnottoman rikoksen<\/em>”; nimitt\u00e4in muninut munan.<\/p>\r\n

Baselin raastuvanoikeus piti munimista merkkin\u00e4 v\u00e4\u00e4r\u00e4uskoisuudesta, koska syytetyn ajateltiin tuottavan basiliskeja. Basiliski taas on kukon munimasta munasta t\u00e4ysikuun aikaan syntyv\u00e4 lohik\u00e4\u00e4rmett\u00e4 muistuttava taruolento, jonka uskottiin keskiajalla olevan aivan todellinen hirvi\u00f6. Se sai tarun mukaan alkunsa sammakon tai k\u00e4\u00e4rmeen hedelm\u00f6itt\u00e4ess\u00e4 pahaa-aavistamattoman kukon.\u00a0<\/p>\r\n

Joten kukko tuomittiin poltettavaksi el\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Suuri joukko ihmisi\u00e4 kokoontui seuraamaan tuomitun teloitusta, mihin suhtauduttiin samalla vakavuudella kuin (ihmis)kerettil\u00e4isten roviolla polttamiseen. Tarinan mukaan py\u00f6veli avasi nuotiossa k\u00e4rventyneen kukon ja l\u00f6ysi sen sis\u00e4lt\u00e4 viel\u00e4 kolme munaa lis\u00e4\u00e4.<\/p>\r\n

J\u00e4lkeenp\u00e4in on arveltu, ett\u00e4 kukko taisi ollakin kana. No shit!?<\/p>\r\n

Murhaajasiat<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vuonna 1494 Clermontissa, Ranskassa, sattui ik\u00e4v\u00e4 v\u00e4likohtaus. Er\u00e4\u00e4n perheen kotiel\u00e4imen\u00e4 pidetty sika hy\u00f6kk\u00e4si terassilla kehdossa nukkuneen vauvan kimppuun ja ”kuristi ja tukehdutti lapsen hengilt\u00e4<\/em>”. Kaiken lis\u00e4ksi se s\u00f6i vauvan kasvot ja kaulan.\u00a0<\/p>\r\n

Oikeudessa t\u00e4m\u00e4 rikoksesta syytetty ei kyennyt esitt\u00e4m\u00e4\u00e4n hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4\u00e4 puolustusta, joten se tuomittiin todistajanlausuntojen perusteella murhaajaksi<\/a>. Raskauttavana asianhaarana pidettiin surman tapahtumista p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4, koska sika ei ollut osoittanut mink\u00e4\u00e4nlaista kunnioitusta juhlapyh\u00e4\u00e4 kohtaan. Tuomari m\u00e4\u00e4r\u00e4si sian hirtett\u00e4v\u00e4ksi, jotta se toimisi muille sioille esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, mihin tuollainen julma teko voi johtaa.<\/p>\r\n

Vaikka t\u00e4ll\u00e4kin listalla on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 monia tuomion saaneita el\u00e4mi\u00e4, olivat siat oikeudessa kaikkein yleisin n\u00e4ky (ihmisten j\u00e4lkeen). Lapsilla oli paha tapa leikki\u00e4 sikol\u00e4ttien v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4, ja jos aitaukseen sattui vahingossa putoamaan, oli kohtalo melko varmasti sinet\u00f6ity kaikkiruokaisten possujen k\u00e4sittelyss\u00e4.<\/p>\r\n

Yll\u00e4 oleva kuva on maalaus niin ik\u00e4\u00e4n ranskalaisesta oikeusk\u00e4sittelyst\u00e4, jossa vuonna 1457 emakko porsaineen oli syytettyn\u00e4 pienen lapsen ahmimisesta. Em\u00e4sika tuomittiin kuolemaan, mutta porsaat armahdettiin, sill\u00e4 niiden n\u00e4htiin vain seuranneen emonsa huonoa esimerkki\u00e4.<\/p>\r\n

Mary-norsun lynkkaus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n

Sparksin kuuluisa sirkus saapui syyskuussa 1916 Erwinin kaupunkiin Tennesseess\u00e4, Yhdysvalloissa. Erwiniss\u00e4 sirkus palkkasi Mary-norsun hoitajaksi hotellisiivoja Red Eldridgen<\/strong>, jolla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mink\u00e4\u00e4nlaista kokemusta el\u00e4inten k\u00e4sittelyst\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Tapahtumien kulku vaihtelee l\u00e4hteest\u00e4 riippuen: jossain Maryn kerrotaan h\u00e4iriintyneen kadulla olleesta vesimelonista, jolloin Eldridge l\u00f6i sit\u00e4 metallikoukulla, toisaalta Maryn ep\u00e4iltiin k\u00e4rsineen hammastulehduksesta, mik\u00e4 sai sen k\u00e4ytt\u00e4ytym\u00e4\u00e4n arvaamattomasti. Oli syy mik\u00e4 tahansa, niin Mary nappasi Eldridgest\u00e4 kiinni k\u00e4rs\u00e4ll\u00e4\u00e4n, paiskasi t\u00e4m\u00e4n maahan ja astui miehen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle kauhistuneen v\u00e4kijoukon seuratessa vieress\u00e4. Paikalla olleet tulistuivat Murhaaja-Maryksi nimitetyn norsun toiminnasta ja alkoivat huutaa yhteen \u00e4\u00e4neen ”Tappakaa norsu!”. Joku yritti siin\u00e4 paikassa jopa ampua el\u00e4int\u00e4 pistoolillaan, mutta pienet luodit eiv\u00e4t l\u00e4vist\u00e4neet norsun paksua nahkaa.<\/p>\r\n

Vaikka Mary oli sirkukselle korvaamattoman arvokas, oli kaupunkilaisten paine liian kova – Mary oli teloitettava<\/a>. Paikallinen sheriffi mietti useita teloituskeinoja ampumisesta s\u00e4hk\u00f6iskuun, mutta lopulta p\u00e4\u00e4dyttiin hirttotuomioon. Norsua varten rakennettiin oma hirttolava ja paikalle tuotiin junanvaunuun kiinnitetty nosturi. Sitten Maryn kaulan ymp\u00e4rille laitettiin paksu kettinki ja se nostettiin puoleksi tunniksi ilmaan roikkumaan tuhatp\u00e4isen ihmisjoukon seuratessa innokkaana ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\r\n

Rikoksesta syytetty aasi oli viaton uhri<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Anne Au | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Ranskalaisessa Vanvresin kaupungissa, l\u00e4hell\u00e4 Pariisia, eli vuonna 1750 mies nimelt\u00e4\u00e4n Jacques Ferron<\/strong>. Ferron oli el\u00e4imiinsekaantuja.<\/p>\r\n

Er\u00e4\u00e4n kerran h\u00e4n j\u00e4i verekselt\u00e4\u00e4n kiinni aasitamman raiskaamisesta<\/a> ja joutui siit\u00e4 oikeuden eteen. Kuten olemme listan aikana jo oppineet, ajan tapoihin kuului se, ett\u00e4 my\u00f6s seksuaalisen v\u00e4kivallan kohteeksi joutunut aasi oli samassa oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 rikoksesta syytettyn\u00e4.<\/p>\r\n

Oikeuteen tuotiin luonnetodistajaksi muun muassa paikallisen luostarin johtaja, joka kertoi tunteneensa syytetyn nelj\u00e4n vuoden ajan ja todisti t\u00e4m\u00e4n ”aina olleen siveellinen ja hyv\u00e4k\u00e4yt\u00f6ksinen niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, eik\u00e4 koskaan ollut tehnyt mit\u00e4\u00e4n skandaalimaista<\/em>”. Pappi puhui tietenkin aasista.<\/p>\r\n

Ferron todettiin syylliseksi ja poltettiin roviolla, mutta aasitamma p\u00e4\u00e4si vapaaksi, koska oikeus n\u00e4ki ettei se ollut ottanut rikokseen osaa omasta vapaasta tahdostaan.<\/p>\r\n

Katya-karhu joutui ihmisten vankilaan<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vaikka monet t\u00e4m\u00e4n listan tarinoista ovat per\u00e4isin satojen vuosien takaa niin on el\u00e4imi\u00e4 aivan hiljattainkin tuomittu rikoksista. Kazakstanissa vuonna 2004 poliisi tutki tapausta, jossa entinen sirkuskarhu oli raadellut ihmisi\u00e4 leirint\u00e4alueella, jossa sit\u00e4 pidettiin h\u00e4kiss\u00e4.<\/p>\r\n

Telttailijoita viihdytt\u00e4nyt Katya-karhu oli k\u00e4ynyt ainakin kahden ihmisen kimppuun: kerran 11-vuotias poika oli mennyt liian l\u00e4helle h\u00e4kki\u00e4 ja toisella kertaa juopunut 28-vuotias mies oli yritt\u00e4nyt sanoa karhulle k\u00e4sip\u00e4iv\u00e4\u00e4. N\u00e4iden tapausten j\u00e4lkeen Katya otettiin viranomaisten haltuun, ja koska mik\u00e4\u00e4n el\u00e4intarha ei suostunut ottamaan ”verenhimoista” karhua vastaan, passitettiin se ihmisille tarkoitettuun vankilaan.<\/p>\r\n

Karussa Kostanayn rangaistussiirtolassa Katya eli yhdess\u00e4 730 muun vangin kanssa. Murhaajat ja muut pahamaineiset rikolliset olivat innoissaan vankilan ainoasta naaraspuolisesta vangista ja he sy\u00f6ttiv\u00e4t Katyalle ruoant\u00e4hteill\u00e4. Ihmiselle tarkoitetussa selliss\u00e4 asuminen ei ollut karhulle sopiva elinymp\u00e4rist\u00f6, vaikka sille rakennettiin oma pieni allaskin.<\/p>\r\n

Vaikka muille vangeille aviolliset tapaamiset olivat sallittuja, ei vankilaan voitu tuoda uroskarhua<\/a> Katyaa tapaamaan – sek\u00f6s sapetti niin henkil\u00f6kuntaa kuin vankejakin. Vankien koulutuksesta vastaava Azamat Gapbasov<\/strong> harmitteli jokunen vuosi sitten sit\u00e4, ett\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n keinohedelm\u00f6itys ei ole sallittua. Onneksi ajatukset eiv\u00e4t edenneet haaveilua pidemm\u00e4lle ja Katyan kakkukin tuli lopulta p\u00e4\u00e4t\u00f6kseens\u00e4.<\/p>\r\n

Vuonna 2019, viidentoista vuoden vankilatuomion j\u00e4lkeen, Katya siirrettiin pieneen el\u00e4intarhaan Abkshinossa, jossa se on saanut tutustua tarhan uroskarhuun ja saa el\u00e4\u00e4 ”luonnollisemmassa” ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Kostanayn vankitoverit j\u00e4iv\u00e4t kaipaamaan karhua niin paljon, ett\u00e4 vankilan pihaan on nostettu patsas Katyan kunniaksi.<\/p>\r\n

Tottelevaiset termiitit<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Roy Buri | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vuonna 1712 brasilialainen Pyh\u00e4n Antonioksen munkkiluostari oli tuskissaan termiittien kanssa. Termiitit s\u00f6iv\u00e4t munkkien ruokaa, mutta mik\u00e4 pahempaa, ne j\u00e4rsiv\u00e4t my\u00f6s pienen rakennuksen seini\u00e4 ja kaivoivat tunneleita sen perustuksiin. Pulma p\u00e4\u00e4tettiin ratkaista pitk\u00e4ksi ven\u00e4ht\u00e4neess\u00e4 oikeusk\u00e4sittelyss\u00e4.<\/p>\r\n

Rikoksesta syytettyin\u00e4 olleiden termiittien puolustusasianajaja vetosi siihen, ett\u00e4 hy\u00f6nteiset olivat Luojan luomia olentoja ja siten niill\u00e4 oli my\u00f6s oikeuksia: ne olivat olleet paikalla paljon munkkeja kauemmin ja harjoittivat vain kiist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 omistusoikeuttaan<\/a>. Katoliset munkit olivat aikoinaan itse tunkeutuneet luvatta niiden maille.<\/p>\r\n

Lopulta asiassa p\u00e4\u00e4stiin sopimukseen ja kantaja (t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa munkit) m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin tarjoamaan termiiteille uusi elinymp\u00e4rist\u00f6. Asiakirjojen mukaan tuomio luettiin suureen \u00e4\u00e4neen termiittikeon edess\u00e4 ja k\u00e4sittely\u00e4 dokumentoinut munkki kirjoitti ”termiittien tulleen ulos jonossa ja marssineen suoraa p\u00e4\u00e4t\u00e4 sovitulle alueelle<\/em>”. Kirjuri uskoi tuon olleen ”ratkaiseva todiste siit\u00e4, ett\u00e4 kaikkivaltias tuki oikeuden p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4<\/em>”.<\/p>\r\n

Hartlepoolin apina<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Marty Bell<\/a> | CC BY-SA 2.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Napoleonin sotien aikaan, 1800-luvun alkupuolella, Englannissa kammoksuttiin kaikkea ranskalaista. Vett\u00e4 myllyyn l\u00f6iv\u00e4t viel\u00e4 sanomalehtien pilakuvat, joissa ranskalaiset kuvattiin raakalaismaisina ja karvaisina; usein h\u00e4nnill\u00e4 varustettuina.<\/p>\r\n

Hartlepoolin kaupunki sijaitsee melko pohjoisessa, joten siell\u00e4 tuskin monikaan oli oikeasti n\u00e4hnyt ket\u00e4\u00e4n Ranskasta kotoisin olevaa, joten mielikuvat perustuivat merimiesten ja kauppiaiden tarinoihin sek\u00e4 \u00e4sken mainittuihin pilakuviin. Paikalliset olivat siis kauhun vallassa, kun er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kalastajapit\u00e4j\u00e4n rantaan lipui haaksirikkoutunut ranskalaislaiva.\u00a0<\/p>\r\n

Kun hylky\u00e4 l\u00e4hdettiin tutkimaan, l\u00f6ytyi sielt\u00e4 yksi ainoa matkustaja: apina. Paikalliset tietenkin olettivat, ett\u00e4 tuo otus oli arkkivihollinen Manner-Euroopasta. Apinaa kuulusteltiin oikeudessa ja sit\u00e4 yritettiin saada tunnustamaan henkil\u00f6llisyytens\u00e4. Rikoksesta syytetty ei (yll\u00e4tys, yll\u00e4tys) kyennyt vastaamaan vakoilusyyt\u00f6ksiin, joten se tuomittiin kuolemaan. Apina kuljetettiin kaupungin torille, jossa se hirtettiin v\u00e4kijoukon hurratessa<\/a> ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\r\n

Hartlepoolin asukkaita kutsutaan t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ”apinan hirtt\u00e4jiksi” ja kaupungin urheiluseurojen maskotit ovat mit\u00e4s muitakaan kuin apinoita. Historioitsijat ovat hieman jakautuneet mielipiteiss\u00e4\u00e4n: Toisten mielest\u00e4 hirtetty olento oli nimenomaan apina. Toisten mielest\u00e4 tarina Hartlepoolin apinasta on viel\u00e4 synkempi. Tuohon aikaan nuoria poikia pestattiin sotalaivoihin valmistelemaan tykit ampumiskuntoon – heit\u00e4 kutsuttiin ”ruutiapinoiksi”. Saattaa siis hyvinkin olla, ett\u00e4 englantilaiset hirttiv\u00e4t lynkkausmeiningill\u00e4 lapsen.<\/p>\r\n

Joka tapauksessa Hartlepoolissa ollaan hyvin ylpeit\u00e4 erikoisesta historiasta ja kaupungin satamassa on parikin hirtetylle apinalle pystytetty\u00e4 patsasta.<\/p>\r\n

Sadon tuhonneet maamyyr\u00e4t<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Nyky\u00e4\u00e4n jos hiiret tai myyr\u00e4t aiheuttavat tuhoa viljelyksill\u00e4 tai niit\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n miss\u00e4 tahansa kiinteist\u00f6ss\u00e4, yritet\u00e4\u00e4n niist\u00e4 hankkiutua eroon keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4. Ja nopeasti. Ajat olivat toiset vuonna 1519, kun nykyisen Italian alueella sijaitsevassa Stelvion kaupungissa pohdittiin, mit\u00e4 satoa tuhoaville maamyyrille eli kontiaisille pit\u00e4isi tehd\u00e4.<\/p>\r\n

Kaupunkilaiset ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t oikeuteen<\/a> k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n viljaa sy\u00f6vien ja kaivamillaan k\u00e4yt\u00e4vill\u00e4 maaper\u00e4n hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tekevien kontiaisten kohtaloa. Toisten mielest\u00e4 oli liian julmaa tappaa el\u00e4imi\u00e4; varsinkin niit\u00e4, jotka olivat tiineen\u00e4 tai imettiv\u00e4t poikasiaan.<\/p>\r\n

Kunnon oikeusistunnon tapaan maamyyrille oli osoitettu puolustusasianajaja Hans Grinebner<\/strong>, jonka mukaan rikossyytteelle ei ollut pohjaa. Puolustus perusti v\u00e4itteens\u00e4 sille, ett\u00e4 maamyyrien toiminta oli t\u00e4ysin luonnollista eik\u00e4 ihmisten pit\u00e4isi valittaa sellaisesta. Syytt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimineen Schwarz Miningin<\/strong> mukaan maamyyrien tihuty\u00f6t olivat tuhonneet satoa niin laajalti, etteiv\u00e4t kaikki kyenneet en\u00e4\u00e4 maksamaan vuokriaan.<\/p>\r\n

Tuomari p\u00e4\u00e4tti jutun kantajan eduksi: taloudelliset tappiot olivat niin mittavat, ett\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4isill\u00e4 oli oikeus hankkiutua tuholaisista eroon. P\u00e4\u00e4t\u00f6kseen tyytym\u00e4t\u00f6n Grinebner valitti tuomiosta ja vaati, ett\u00e4 tappamisen sijaan h\u00e4nen asiakkailleen oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 toinen sijoituspaikka. Lis\u00e4ksi h\u00e4n esitti, ett\u00e4 karkotetuille asiakkaille taattaisiin turvallinen siirtyminen uusiin maisemiin, etteiv\u00e4t kaupungin kissat ja koirat k\u00e4visi niiden kimppuun.<\/p>\r\n

Valitus meni l\u00e4pi, ja tuomari antoi viel\u00e4 yhden lis\u00e4my\u00f6nnytyksen: Ne kontiaiset, jotka odottivat poikasia tai joilla oli pesue huolehdittavanaan, saivat 14 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 lis\u00e4aikaa muuton j\u00e4rjest\u00e4miseen.<\/p>\r\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\r\n