Siin\u00e4 siis hiukan inspiraatiota kadonneiden aarteiden mets\u00e4stykseen! Nyt Listafriikki<\/a> esittelee siis sellaiset kuuluisat kadonneet aarteet, joita ei etsinn\u00f6ist\u00e4 huolimatta ole l\u00f6ytynyt. Mukana on my\u00f6s k\u00e4tketty kulta-aarre Lapissa!<\/p>\n Kuva: Jon Rawlinson<\/a> | CC BY 2.0 (kuvaa rajattu)<\/a><\/p><\/div>\n Kun vallankumousjohtaja Jos\u00e9 de San Mart\u00ednin<\/strong> joukot vuonna 1820 l\u00e4hestyiv\u00e4t Liman kaupunkia Perussa, tuli espanjalaiselle paikallishallinnolle h\u00e4t\u00e4: kuninkaan rikkaudet, mukaan lukien inkoilta 1500-luvulla ry\u00f6stetyt kultaesineet, oli saatava turvaan.<\/p>\n Kulta-aarretta huolehtimaan rekrytoitiin brittil\u00e4inen merikapteeni William Thompson<\/strong>, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli piilottaa kalleudet The Mary Dear -laivaansa ja kuljettaa ne niin ik\u00e4\u00e4n Espanjan hallinnassa olleeseen Meksikoon. Ahneuksissaan Thompson petti espanjalaiset ja miehist\u00f6ns\u00e4 kanssa h\u00e4n tappoi kuninkaalliseen kaartiin kuuluneet vartijat ja seilasi sitten piilottamaan aarteen Kookossaarelle<\/a>.<\/p>\n Ei aikaakaan, kun espanjalaiset valtasivat The Mary Dear -laivan ja teloittivat koko miehist\u00f6n Thompsonia ja h\u00e4nen per\u00e4miest\u00e4\u00e4n lukuun ottamatta. Heid\u00e4t s\u00e4\u00e4stettiin, koska heid\u00e4n uskottiin paljastavan aarteen sijainnin – n\u00e4in Thompson oli luvannut.<\/p>\n Mutta kun laiva saapui nykyisin Costa Ricalle kuuluvalle Kookossaarelle, pakenivat Thompson ja h\u00e4nen oikea k\u00e4tens\u00e4 viidakkoon, eik\u00e4 heist\u00e4 sen koommin en\u00e4\u00e4 kuultu. Ainakaan varmuudella. Joidenkin kertomusten mukaan kaksikko nousi kanadalaisen valaanpyyntialuksen kyytiin l\u00e4hteest\u00e4 riippuen muutaman p\u00e4iv\u00e4n tai vuoden kuluttua, mutta ilman aarretta. Er\u00e4\u00e4n tarinan mukaan Thompson olisi kuolinvuoteellaan paljastanut yst\u00e4v\u00e4lleen aarteen sijainnin. Todenn\u00e4k\u00f6isesti he kuitenkin menehtyiv\u00e4t Kookossaarella.<\/p>\n Kahden vuosisadan ajan l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4t ja aarteenmets\u00e4st\u00e4j\u00e4t ovat yritt\u00e4neet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Liman aarretta<\/a>, johon kuuluu 113 kultapatsasta mukaan lukien luonnollista kokoa oleva ja jalokivill\u00e4 koristeltu Neitsyt Maria. Sadoittain kulta- ja hopeaharkkoja, timantteja, miekkoja ja muita arvoesineit\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n aarteen arvoksi on nykyrahassa arvioitu noin 200 miljoonaa euroa.<\/p>\n Sadat retkikunnat ovat viett\u00e4neet saarella aikaa kerrallaan jopa useita kuukausia, mutta juuri mit\u00e4\u00e4n ei ole l\u00f6ytynyt. Varmuudella Kookossaarelta on l\u00f6ytynyt vain muutama kultakolikko, joten j\u00e4ttipotti odottaa l\u00f6yt\u00e4j\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n Viel\u00e4 hauska knoppitieto Kookossaaresta: Se on toiminut esikuvana Jurassic Park<\/em> -elokuvasarjan Isla Nublar -saarelle. Dinosauruksia siell\u00e4 ei kuitenkaan tarvitse pel\u00e4t\u00e4, jos aarrejahti houkuttelee.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Mink\u00e4lainen kadonneet aarteet -lista t\u00e4m\u00e4 olisi, jos mukana ei olisi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n merirorvotarinaa!?<\/p>\n Parikymppinen englantilaismies Edward Teach<\/strong> ty\u00f6skenteli 1700-luvun alkuvuosina kaapparilaivoilla osana miehist\u00f6\u00e4, jotka ry\u00f6steliv\u00e4t Karibialla ja Pohjois-Amerikan it\u00e4rannikolla. Teach kaappasi vuonna 1717 ranskalaisen La Concorde -orjalaivan ja antoi sille nimeksi Queen Anne’s Revenge. Siit\u00e4 alkoi Teachin valtakausi merirosvokapteenina ja h\u00e4nt\u00e4 ruvettiin kutsumaan nimell\u00e4 Mustaparta. H\u00e4nest\u00e4 tuli kaikkien aikojen kuuluisin merirosvop\u00e4\u00e4llikk\u00f6.<\/p>\n Mustaparta ei iskenyt ainoastaan rannikkokaupunkeihin, vaan ker\u00e4si ry\u00f6st\u00f6saalista my\u00f6s Espanjaan matkalla olleista laivoista, jotka olivat t\u00e4ynn\u00e4 Meksikosta ja Etel\u00e4-Amerikasta ry\u00f6v\u00e4ttyj\u00e4 arvoesineit\u00e4, kultaa ja hopeaa. Mustaparran pahamaineinen ura merirosvokapteenina ei ollut pitk\u00e4ik\u00e4inen, sill\u00e4 loppuvuodesta 1718 h\u00e4n menetti kaiken kaulasta yl\u00f6sp\u00e4in verisess\u00e4 taistelussa luutnantti Robert Maynardin<\/strong> kanssa, joka oli Britannian kuninkaalliseen laivastoon kuuluvan HMS Pearlin kapteeni. Maynard purjehti takaisin Virginian siirtokuntaan Mustaparran p\u00e4\u00e4 kokkapuussa heiluen.<\/p>\n Ennen kuolemaansa Mustaparta kertoi moneen otteeseen k\u00e4tkeneens\u00e4 valtavan aarteen, mutta ei koskaan kertonut kenellek\u00e4\u00e4n sen sijaintia. Mustaparran aarretta<\/a> on etsitty siit\u00e4 l\u00e4htien, vaikka l\u00e4ht\u00f6kohdat olivat alun alkaenkin hatarat. Kulta-aarretta on etsitty niin Virginian rannikolta Chesapeakenlahdesta kuin jokaiselta Karibianmeren saarelta. Turhaan.<\/p>\n Kohtalokasta taistelua edelt\u00e4neen\u00e4 iltana Mustaparran miehist\u00f6 oli kysynyt kapteeniltaan, tiet\u00e4isik\u00f6 kenties t\u00e4m\u00e4n vaimo aarteen k\u00e4tk\u00f6paikan, jos k\u00e4visi niin, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 saisi surmansa v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edess\u00e4 olleessa yhteenotossa. T\u00e4h\u00e4n Mustaparta vastasi: ”Vain min\u00e4 itse ja paholainen tied\u00e4mme, mihin ry\u00f6st\u00f6saalis on piilotettu, ja se, kumpi el\u00e4\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4n, saa pit\u00e4\u00e4 kaiken<\/em>”.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Kun Preussin kuningas Fredrik Vilhem I<\/strong> antoi Ven\u00e4j\u00e4n tsaarille Pietari Suurelle<\/strong> lahjan vuonna 1716, ei kyse ollutkaan ihan peruspaketista. Lahja oli nimitt\u00e4in kokonainen huone – aikoinaan maailman kahdeksanneksi ihmeeksi tituleerattu meripihkahuone<\/a>. Se sinet\u00f6i Preussin ja Ven\u00e4j\u00e4n liiton Ruotsia vastaan.<\/p>\n Meripihkahuone oli rakennettu vuonna 1701 Berliinin kaupunginlinnaan, Berliner Stadtschloss<\/em>, mutta siirtyi sitten lahjana Pietarin l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevaan Katariinan palatsiin. Huoneen siirt\u00e4minen ja uudelleen kasaaminen kallisarvoisine kulta- ja meripihkayksityiskohtineen kesti l\u00e4hes kymmenen vuotta. Seinien pinta-ala oli yhteens\u00e4 55 neli\u00f6metri\u00e4.<\/p>\n Vuonna 1941, toisen maailmansodan aikana, saksalaisjoukot purkivat huoneen ja veiv\u00e4t sen oletettavasti K\u00f6nigsbergin linnaan It\u00e4-Preussiin, joka muutaman vuoden kuluttua joutui ankaran pommituksen kohteeksi. Ylellisen meripihkahuoneen arvellaan saaneen iskua pommituksissa. Oli miten oli – sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 huone oli kadonnut. Edelleen on suuri mysteeri, miten monta tonnia meripihkaa ja kultaa voi noin vain h\u00e4vit\u00e4, kuin tuhkana tuuleen.<\/p>\n Joidenkin teorioiden mukaan huone makaa It\u00e4meren pohjassa<\/a>, toisten mielest\u00e4 se on jossain K\u00f6nigsbergin raunioissa, joiden p\u00e4\u00e4lle Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n kuuluva Kaliningrad on rakennettu. Muutama pieni pala on vuosien mittaan l\u00f6ytynyt sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ja vuonna 1997 er\u00e4\u00e4n entisen saksalaisen sotilaan j\u00e4\u00e4mist\u00f6st\u00e4 l\u00f6ytyi suurempi pala, jonka h\u00e4n oli sodan aikaan varastanut. Monien aartenmets\u00e4st\u00e4jien mielest\u00e4 meripihkahuone onkin jossain natsien k\u00e4tk\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Huoneen on arvioitu nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olevan jopa puolen miljardin euron arvoinen – miss\u00e4 ikin\u00e4 se sitten lieneek\u00e4\u00e4n…<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Toisen maailmansodan l\u00e4hestyess\u00e4 loppuaan Saksassa ymm\u00e4rrettiin, ett\u00e4 tappio saattaa olla edess\u00e4. Vuoden 1945 talven ja kev\u00e4\u00e4n aikana natsit ryhtyiv\u00e4t k\u00e4tkem\u00e4\u00e4n viimeisen kuuden vuoden aikana varastamiaan kalleuksia ymp\u00e4ri Eurooppaa. Tavaraa oli kertynyt kasitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4: Museoista ja valtaamiltaan alueilta, erityisesti juutalaisilta, natsit ry\u00f6v\u00e4siv\u00e4t kultaa, jalokivi\u00e4, kallisarvoisia taideteoksia ja muita arvoesineit\u00e4 useiden miljardien eurojen arvosta. J\u00e4rjestelm\u00e4llisyyteen ei ollut aikaa, joten ry\u00f6st\u00f6saaliit piilotettiin sattumanvaraisesti eri kohteisiin.<\/p>\n Natsien kadonneet aarteet ovat kiehtoneet ja innostaneet aarteenmets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 vuosikymmenten ajan, eik\u00e4 turhaan, sill\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in niit\u00e4 putkahtelee esiin odottamattomista paikoista. Ja lis\u00e4ksi tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 paljon on viel\u00e4 kateissa. Yhten\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4 k\u00e4tk\u00f6paikkana on pidetty It\u00e4vallassa sijaitsevaa Toplitz-j\u00e4rve\u00e4.<\/p>\n Toplitz-j\u00e4rvest\u00e4 onnistuttiin vuonna 1959 nostamaan muutama s\u00e4ili\u00f6, joista l\u00f6ytyi miljoonien eurojen arvosta v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4 valuuttaa, ja nimenomaan Saksan vihollisen valuuttaa: Britannian puntia. Ne olivat osa Operaatio Bernhardia, jonka tarkoituksena oli romahduttaa liittoutuneiden talous aiheuttamalla inflaatio miljoonilla v\u00e4\u00e4rennetyill\u00e4 seteleill\u00e4.<\/p>\n Valerahojen lis\u00e4ksi j\u00e4rvest\u00e4 on l\u00f6ytynyt ohjuksia, sanomalehti\u00e4 ja laatikollinen olutpulloja, mutta ei kultaa. Vuoden 1959 sukelluksella mukana ollut Gerhard Zauner<\/strong> on kertonut, ett\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki j\u00e4rven pohjassa muun muassa lentokoneen. Jos j\u00e4rvest\u00e4 l\u00f6ytyi v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4 rahaa, niin miksi ei kultaakin? Monet uskovat, ett\u00e4 jo edell\u00e4 mainittu meripihkahuone saattaa olla t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rven pohjamutaan hautautuneena.<\/p>\n Ongelmalliseksi Toplitz-j\u00e4rven tutkimisen tekee sen syvyys: parhaimmillaan j\u00e4rven pohjaan on matkaa yli sata metri\u00e4. Sukeltaminen ei kuitenkaan ole ainoastaan hankalaa vaan my\u00f6s hengenvaarallista<\/a>: l\u00e4hell\u00e4 pohjaa on nimitt\u00e4in kerros uponneita puita, joiden alle ei kukaan henke\u00e4\u00e4n arvostava sukella. Yrityksi\u00e4 on toki tehty, kuten arvata saattaa, ja Toplitz-j\u00e4rvi on vaatinut useita uhreja.<\/p>\n Koko aarteen olemassaolon ep\u00e4ilij\u00f6it\u00e4kin on runsaasti, mutta on pari varsin mielenkiintoista seikkaa<\/a>, jotka luovat uskoa aarteenmets\u00e4st\u00e4jiin. Vuonna 1985 er\u00e4s retkikunta napsi vedenalaisella kameralla kuvia ja filmille tallentui jotain, joka muistutti kovasti bunkkerin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4. Asiaa ei kuitenkaan tutkittu tarkemmin edes viisi vuotta my\u00f6hemmin, kun j\u00e4rven rannan l\u00e4heisyydest\u00e4 l\u00f6ytyi toisen bunkkerin rauniot: maanalainen tunneli oli romahtanut tai tarkoituksella tuhottu. Vuonna 2001 hollantilainen turisti l\u00f6ysi muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijaitsevasta Altausseer-j\u00e4rvest\u00e4 ansiomerkin, joka tarkemmissa tutkimuksissa osoittautui kuuluneen korkea-arvoiselle SS-upseerille Ernst Kaltenbrunnerille<\/strong>, jonka tiedet\u00e4\u00e4n osallistuneen varastettujen aarteiden k\u00e4tkemiseen.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Fair use<\/a><\/p><\/div>\n Paul R\u00e9gis Hauser <\/b>suunnitteli 1990-luvulla lukuisia aarteenmets\u00e4styksi\u00e4 ja julkaisi ne nimimerkill\u00e4 Max Valentin. Ensimm\u00e4inen arvoitus on osoittautunut hankalimmaksi, sill\u00e4 sit\u00e4 selvitell\u00e4\u00e4n edelleen, yli nelj\u00e4nnesvuosisata my\u00f6hemmin.<\/p>\n Hauser piilotti vuoden 1993 huhtikuussa pronssisen p\u00f6ll\u00f6veistoksen<\/a> jonnekin p\u00e4in Ranskan maaseutua. H\u00e4n lupasi miljoona frangia (joka viimeisell\u00e4 frangin kurssilla oli reilu 150 000 euroa) p\u00f6ll\u00f6n l\u00f6yt\u00e4j\u00e4lle ja antoi 11 vihjett\u00e4 patsaan olinpaikasta. Kaikki alkuper\u00e4iset vihjeet, vuosien mittaan annetut lis\u00e4vihjeet sek\u00e4 fanaattisten aarteenetsij\u00f6iden edelleen vilkkaana k\u00e4yv\u00e4 keskustelu l\u00f6ytyv\u00e4t aiheeseen pyhitetyilt\u00e4 sivustoilta: englanniksi<\/a> ja ranskaksi<\/a>.<\/p>\n Hauser menehtyi vuonna 2009, mutta oli sit\u00e4 ennen aina valmis vastailemaan kiinnostuneiden kysymyksiin ja vakuutti toistuvasti ep\u00e4ilij\u00f6ille, ett\u00e4 p\u00f6ll\u00f6 on edelleen k\u00e4tk\u00f6ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n kertoi k\u00e4yv\u00e4ns\u00e4 tasaisin v\u00e4liajoin tarkistamassa, ett\u00e4 asia tosiaan on n\u00e4in, ja vuonna 1997 h\u00e4n paljasti jonkun p\u00e4\u00e4sseen hyvin l\u00e4helle, koska piilopaikan l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 oli merkkej\u00e4 kaivetusta maaper\u00e4st\u00e4. Etsint\u00e4 on johtanut my\u00f6s ylily\u00f6nteihin, kun esimerkiksi vuonna 2008 er\u00e4s pieni kappeli poltettiin<\/a>, kun aarteen uskottiin olevan sen alla.<\/p>\n Etsij\u00f6it\u00e4 ei vaikuta en\u00e4\u00e4 kiinnostavan rahapalkkio, ja onko sellaista Hauserin kuoleman j\u00e4lkeen ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollista saada, vaan nyt se p\u00f6ll\u00f6 on vain l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4! Ai niin, jos pronssisen p\u00f6ll\u00f6n sattuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n, niin palkinnoksi saa muutakin kuin aartenmets\u00e4st\u00e4j\u00e4yhteis\u00f6n iankaikkisen kunnioituksen: pankkiholvissa ottajaansa odottaa kultainen versio<\/a> p\u00f6ll\u00f6st\u00e4, mik\u00e4 on arvioitu reilun 200 000 euron arvoiseksi.<\/p>\n Kuva: ctj71081<\/a> | CC BY-SA 2.0 (kuvaa rajattu)<\/a><\/p><\/div>\n Kuuluisa kultasepp\u00e4 Carl Faberg\u00e9<\/strong> sai el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4n, kun Ven\u00e4j\u00e4n keisari Aleksanteri III<\/strong> halusi antaa vaimolleen Maria Fjodorovnalle<\/strong> p\u00e4\u00e4si\u00e4islahjaksi uniikin p\u00e4\u00e4si\u00e4ismunan. Faberg\u00e9 suunnitteli ja toteutti tilauksesta koristeellisen kultamunan, johon keisarinna ihastui ikihyviksi.<\/p>\n Koska lahja oli menestys, annettiin Faberg\u00e9lle teht\u00e4v\u00e4ksi suunnitella kuninkaalliselle perheelle joka vuosi toinen toistaan upeampia p\u00e4\u00e4si\u00e4ismunia. Kultasepp\u00e4 valmisti Romanoveille viisikymment\u00e4 kultamunaa, joista osa oli my\u00f6s muiden suunnittelemia. Perinne p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1917 vallankumouksen yhteydess\u00e4, kun silloinen tsaari Nikolai II<\/strong> perheens\u00e4 kanssa teloitettiin.<\/p>\n Bol\u0161evikit takavarikoivat ruhtinasperheen omaisuuden, munat mukaan lukien, ja vaikka osa arvotavaroista s\u00e4il\u00f6ttiin Moskovan Kremliin, pistettiin suuri osa myyntiin, jotta uudelle hallitukselle saatiin varoja.<\/p>\n Faberg\u00e9n munat ovat j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n kalliita ja niit\u00e4 on myyty huutokaupoissa useiden miljoonien eurojen hinnoilla. Kuningatar Elisabet II<\/strong> omistaa kolme p\u00e4\u00e4si\u00e4ismunaa, ja suomalaistaustaisen Alma Pihlin<\/strong> suunnittelema, yli tuhannella timantilla koristeltu Talvimuna<\/a> on Qatarin valtion omistuksessa.<\/p>\n Mutta.<\/p>\n Seitsem\u00e4n Ven\u00e4j\u00e4n kuningasperheelle valmistettua Faberg\u00e9n munaa on kadoksissa. Miss\u00e4 ne ovat? Jonkun salaisessa yksityiskokoelmassa? Jonkun ullakolla p\u00f6lyyntym\u00e4ss\u00e4? Koska Faberg\u00e9n munat ovat tunnettuja, tiedet\u00e4\u00e4n tasan tarkkaan mink\u00e4laisia ja -nimisi\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kadonneet aarteet ovat.<\/p>\n Eik\u00e4 niiden l\u00f6yt\u00e4minen mahdotonta ole, sill\u00e4 vuonna 2013 yhdysvaltalainen romumetallikauppias l\u00f6ysi kirpputorin hyllylt\u00e4 kultaisen ja jalokivin koristellun munan. Mies arvioi saavansa muutaman satasen voittoa, kun irrottaisi safiirit ja timantin, ja sulattaisi kullan myyt\u00e4v\u00e4ksi, joten h\u00e4n maksoi pienest\u00e4 munasta 14 000 dollaria.<\/p>\n Onneksi h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti k\u00e4\u00e4nty\u00e4 viel\u00e4 internetin puoleen ja pikainen surffaus, jonka j\u00e4lkeen yhteydenotto asiantuntijaan, paljasti kirpputoril\u00f6yd\u00f6n todellisen arvon: noin 30 miljoonaa dollaria. Tuohon asti kahdeksan Faberg\u00e9n munaa oli ollut kadoksissa, nyt yksi niist\u00e4 oli l\u00f6ytynyt, ja se p\u00e4\u00e4tyi huutokaupan kautta yksityiselle ker\u00e4ilij\u00e4lle.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Irlannin kruununjalokivet ovat (tai olivat) kaksi upeaa ansiomerkki\u00e4, jotka olivat kuningas Yrj\u00f6 III:n<\/strong> perustaman Pyh\u00e4n Patrickin ritarikunnan hallussa. Vuonna 1831 ritarikunnan suurmestarille valmistettiin kaksi korua, t\u00e4hden muotoinen ja py\u00f6re\u00e4, joita h\u00e4n piti ainoastaan valtiollisissa edustustilaisuuksissa. Timanteista valmistetut, noin 20 miljoonan euron arvoisiksi arvioidut korut oli koristeltu smaragdein ja rubiinein.<\/p>\n Koruja s\u00e4ilytettiin pankkiholvissa, kunnes ne siirrettiin vuonna 1903 Dublinin linnaan tarkoin vartioituun huoneeseen. Hein\u00e4kuussa vuonna 1907 Dublinin linnassa valmistauduttiin merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4n tapahtumaan, kun kuningas Edward VII<\/strong> oli tulossa valtiovierailulle. Vain nelj\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tilaisuutta kallisarvoisten korujen huomattiin kadonneen<\/a>.<\/p>\n Katoaminen oli monella lailla mysteeri, sill\u00e4 ainoat avaimet kassakaappiin olivat Sir Arthur Vicarsin<\/strong> hallussa, eik\u00e4 h\u00e4n ollut tiet\u00e4\u00e4kseen hukannut niit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n vaiheessa. Vicarsin toki tiedettiin olleen viinaanmenev\u00e4 ja kova juhlimaan, ja h\u00e4n usein kerskaili vierailleen korvaamattomilla kruununjalokivill\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 joku ”lainasi” kassakaapin avaimia, kun Vicars oli sammahtanut kesken bileiden? Mielenkiintoisen tapauksesta teki my\u00f6s se, ett\u00e4 vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 varkaat olivat palanneet rikospaikalle useaan otteeseen varsinaisen ry\u00f6st\u00f6n j\u00e4lkeen j\u00e4tt\u00e4\u00e4kseen merkkej\u00e4 murtautumisesta. Heit\u00e4 saattoi \u00e4rsytt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 kukaan ei heti huomannut korujen katoamista.<\/p>\n Korujen katoaminen sai aikaan ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t poliisitutkimukset ja etsinn\u00e4t, mutta niit\u00e4 ei ole koskaan l\u00f6ydetty.<\/p>\n Teorioita on toki esitetty. Joidenkin arvelujen mukaan Irlannin vallankumouksellinen tasavaltalaisveljeskunta varasti korut suututtaakseen kuninkaan. Er\u00e4\u00e4n teorian mukaan Vicarsin rakastajatar olisi teett\u00e4nyt kassakaapin avaimesta kopion ja paennut korujen kanssa Pariisiin. Yksi tuoreimmista teorioista vihjaa poliittiseen peliin ja siihen, ett\u00e4 korut olisi lopulta kaikessa hiljaisuudessa palautettu kuningasperheelle.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Lopuksi siirryt\u00e4\u00e4n Suomen kamaralle ja Lappiin. Lapistahan on tunnetusti etsitty ja l\u00f6ydetty kultaa 1800-luvun lopulta l\u00e4htien, ja jotkut ovat p\u00e4\u00e4sseet jopa ihan rikastumaan kultaa kaivamalla.<\/p>\n Yhden n\u00e4ist\u00e4 taitavista kaivajista tiedet\u00e4\u00e4n olleen vuonna 1903 syntynyt Jaakko ”Iso-Jaska” Isola<\/strong>, joka l\u00f6ysi pitk\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana useita kymmeni\u00e4 kiloja kultaa, mutta vaikutti tekev\u00e4n sit\u00e4 huvikseen. Isola l\u00e4hti kullankaivuuhommiin joskus 1930-luvun lopulla ja jatkoi sit\u00e4 vuoden 1978 kuolemaansa saakka. H\u00e4n asui Lemmenjoen alueella, Miessijoen varrelle rakentamassaan talossa kansanel\u00e4kkeens\u00e4 turvin ja hankki ravintonsa kalastamalla ja riekkoja mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Joskus Isola revitteli ja poikkesi Norjan puolelle hakemaan halpaa margariinia, n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4 ja purkkilihaa.<\/p>\n Syyskuun 12. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1978 kaksi ohikulkijaa l\u00f6ysi Isolan menehtyneen\u00e4 m\u00f6kist\u00e4\u00e4n – h\u00e4n oli ilmeisesti kuollut nukkuessaan omalla laverillaan. Tuolloin Isolan k\u00e4mp\u00e4n hyllylt\u00e4 l\u00f6ytyi my\u00f6s pullollinen kultahippuja, mik\u00e4 oli selv\u00e4stikin sen kes\u00e4n saalis. Muusta kullasta ei l\u00f6ytynyt merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n! Ja sit\u00e4 olisi vuosikymmenten menestyksekk\u00e4\u00e4n kaivuun j\u00e4ljilt\u00e4 pit\u00e4nyt olla paljon.<\/p>\n Monet Isolan tunteneet tiet\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 h\u00e4n k\u00e4tki l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kullan<\/a>, mutta ei koskaan kertonut kenellek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mihin. Aarretta on tietenkin etsitty ja etsit\u00e4\u00e4n edelleen, mutta k\u00e4tk\u00f6 on pysynyt piilossa. Tutut kullankaivajat ovat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kulta-aarre ei ole kovin kaukana h\u00e4nen m\u00f6kist\u00e4\u00e4n, mutta varmuutta asiaan ei tietenk\u00e4\u00e4n ole. Eik\u00e4 ehk\u00e4 koskaan saadakaan, ellei joku onnekas satu k\u00e4tk\u00f6\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\nLiman aarre<\/span><\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/kookossaari.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Mustaparran aarre<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/mustaparta.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Meripihkahuone<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/meripihkahuone.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Natsien kadonneet aarteet it\u00e4valtalaisessa Toplitz-j\u00e4rvess\u00e4<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/toplitz.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kultaisen p\u00f6ll\u00f6n mets\u00e4stys<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/kultainenpollo.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kadonneiden aarteiden aatelia: Faberg\u00e9n munat<\/span><\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/faberge.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Irlannin kruununjalokivet<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/irlanti.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Jaakko Isolan kulta-aarre<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/04\/kultahippu.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")