{"id":19852,"date":"2021-07-15T05:00:47","date_gmt":"2021-07-15T02:00:47","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=19852"},"modified":"2025-02-15T22:53:46","modified_gmt":"2025-02-15T20:53:46","slug":"10-haihyokkaysta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-haihyokkaysta\/","title":{"rendered":"Kun veden alla vaanii tappava vaara: 10 hirvitt\u00e4v\u00e4\u00e4 haihy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4"},"content":{"rendered":"

Haiden hy\u00f6kk\u00e4ykset ovat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinaisia, mutta nyt Listafriikki<\/a> esittelee kymmenen haihy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4, jotka ovat pahimpia esimerkkej\u00e4 merten huippupetojen vaarallisuudesta.<\/p>\n

Vaikka haita pidet\u00e4\u00e4n ihmissy\u00f6jin\u00e4 ja viattomia surffareita ja uimareita vaanivina verenhimoisina petoina, eiv\u00e4t ne tarkoituksenmukaisesti saalista ihmist\u00e4. V\u00e4h\u00e4rasvainen ihmisliha ei ole niille erityisen mieleist\u00e4. Usein haihy\u00f6kk\u00e4ys johtuukin v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksest\u00e4: hai luulee ihmist\u00e4 hylkeeksi tai merikilpikonnaksi. Hyvin yleinen syy hy\u00f6kk\u00e4ykseen on puolustautuminen sek\u00e4 my\u00f6s uteliaisuus \u2013 hai on kiinnostunut erikoisesta eli\u00f6st\u00e4. N\u00e4iss\u00e4 kummassakin tapauksessa hai voi puraista, mill\u00e4 se ei kuitenkaan tarkoita tappaa. Mutta yksikin hain purema voi olla ihmiselle kohtalokas.<\/p>\n

Jos kysyy l\u00e4hes kenelt\u00e4 tahansa hain hampaisiin joutuneelta ja hy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 hengiss\u00e4 selvinneelt\u00e4, niin kukaan ei syyt\u00e4 haita tapahtuneesta. Ei, vaikka el\u00e4in olisi vienyt k\u00e4den tai jalan menness\u00e4\u00e4n. Usein hain hy\u00f6kk\u00e4ys kohdistuu meress\u00e4 paljon aikaa viett\u00e4viin surffareihin, jotka tiedostavat riskit ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t olevansa haiden valtakunnassa vieraina. Se ei toki tee haihy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 yht\u00e4\u00e4n v\u00e4hemm\u00e4n kamalia tai pelottavia.<\/p>\n

Itsekin vakavan haihy\u00f6kk\u00e4yksen kohteeksi joutunut australialainen Rodney Fox<\/strong> on sanonut ihmisten j\u00e4rjett\u00f6m\u00e4n haipelon johtuvan siit\u00e4, ett\u00e4 nuo merien huippupedot ovat oikeastaan ainoita el\u00e4imi\u00e4, joita ihminen ei ole pystynyt niin sanotusti voittamaan. Kaikki maalla el\u00e4v\u00e4t el\u00e4imet ovat enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n ihmisen vallan alla, mutta haita ei ole kyetty kahlitsemaan. Palataan Foxin tapaukseen listan lopussa.<\/p>\n

USS Indianapolis \u2013 historian pahin haihy\u00f6kk\u00e4ys<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

”Hait ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t meid\u00e4t, sadat hait… Oli t\u00e4ysin hiljaista, kunnes joku huusi ja silloin kaikki tiesiv\u00e4t hain iskeneen j\u00e4lleen.<\/em>”, kuvailee historian pahimmasta haihy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4<\/a> hengiss\u00e4 selvinnyt Woody James<\/strong><\/a>.<\/p>\n

Japanilainen torpedo upotti yhdysvaltalaisen sota-aluksen, USS Indianapolisin<\/em> hieman sen j\u00e4lkeen, kun vuorokausi oli vaihtunut hein\u00e4kuun 30. p\u00e4iv\u00e4n puolelle vuonna 1945. Keskell\u00e4 Tyynt\u00e4merta veden varaan j\u00e4i noin 900 iskusta selvinnytt\u00e4 miehist\u00f6n j\u00e4sent\u00e4, melkein kolmesataa menehtyi heti r\u00e4j\u00e4hdyksess\u00e4, mutta aluksen uppoaminen ei ollutkaan se suurin vaara. Kun pelastajat nelj\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 saapuivat paikalle, oli heit\u00e4 vastassa karmea n\u00e4ky: l\u00e4hes 600 puoliksi sy\u00f6ty\u00e4 ruumista kellui turmapaikalla ja vain 316 miest\u00e4 nostettiin pienilt\u00e4 pelastuslautoilta tai merest\u00e4 hengiss\u00e4.<\/p>\n

Selvinneet olivat seuranneet l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4, kun heid\u00e4n yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sy\u00f6tiin el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 tai kuolivat hypotermiaan, nestehukkaan tai oman k\u00e4den kautta. Valkopilkkahait ja tiikerihait k\u00e4viv\u00e4t hakemassa sek\u00e4 kuolleita ett\u00e4 el\u00e4vi\u00e4. Aina, jos joku menehtyi, ty\u00f6nnettiin ruumiis et\u00e4\u00e4mm\u00e4lle el\u00e4vist\u00e4, jotta hait veisiv\u00e4t sen ensin. My\u00f6s loukkaantuneet eristettiin omilleen, sill\u00e4 veri houkutteli paikalle haita yh\u00e4 eneneviss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n

Varmaksi ei tietenk\u00e4\u00e4n voida sanoa, monenko kuolinsyy haihy\u00f6kk\u00e4ys lopulta oli, mutta selvinneiden kertomusten perusteella puhutaan v\u00e4hint\u00e4\u00e4n useista kymmenist\u00e4, todenn\u00e4k\u00f6isesti muutamasta sadasta.<\/p>\n

Robert Pamperin<\/h2>\n
\"\"

Kuva:Terry Goss<\/a> | CC BY 2.5<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Kes\u00e4kuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1959 Robert Pamperin<\/strong> l\u00e4hti sukeltamaan meriatanoita La Jollan lahdella San Diegossa. Mukana matkassa oli yst\u00e4v\u00e4 Gerard Lehrer<\/strong>, josta tuli viimeinen Pamperinin el\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai kuolleena n\u00e4hnyt henkil\u00f6.<\/p>\n

Lehrer kertoi 33-vuotiaan Pamperinin nousseen vedest\u00e4 pystysuorassa ep\u00e4normaalin korkealle ja huutaneen apua. H\u00e4n ui l\u00e4hemm\u00e4s vain todistaakseen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 katoamista punaisiin aaltoihin. Lehrer sukelsi per\u00e4\u00e4n ja n\u00e4ki viel\u00e4 Pamperinin kasvot, k\u00e4det ja rinnan, mutta kaikki muu osa kehosta oli suuren valkohain suussa. Sitten hai ui matkoihinsa Pamperin hampaissaan<\/a>.<\/p>\n

Pamperinia tai paremminkin h\u00e4nen ruumistaan etsittiin kiivaasti, mutta La Jollan rantavesist\u00e4 ei l\u00f6ytynyt merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n hain kitaan p\u00e4\u00e4tyneest\u00e4 miehest\u00e4. Parin p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 Yhddysvaltain rannikkovartiosto l\u00f6ysi yksin\u00e4isen r\u00e4pyl\u00e4n rantaan huuhtoutuneena \u2013 siin\u00e4 oli j\u00e4lki\u00e4 hain hampaista sek\u00e4 Pamperinin nimikirjaimet raapustettuna.<\/p>\n

La Jollan haihy\u00f6kk\u00e4ys aiheutti aikanaan suuren kohun, sill\u00e4 rantakyliss\u00e4 asuneet ihmiset eiv\u00e4t halunneet uskoa valkohain uiskentelevan vesiss\u00e4. Erin\u00e4iset salaliittoteoriat vakuutuspetoksesta, avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja tarkoituksenmukaisesta katoamisesta p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t jopa sanomalehtiin, ja viel\u00e4 30 vuotta my\u00f6hemminkin joku j\u00e4tti nimett\u00f6m\u00e4n vihjeen poliisille v\u00e4itt\u00e4en n\u00e4hneens\u00e4 Robert Pamperinin Meksikossa, t\u00e4ysiss\u00e4 sielun ja ruumiin voimissa.<\/p>\n

No, varmasti Pamperin itse sek\u00e4 h\u00e4nen kauhistuttavan kuolemansa todistanut Lehrer olisivat toivoneet kyseess\u00e4 olleen mik\u00e4 tahansa muu skenaario kuin tappava haihy\u00f6kk\u00e4ys.<\/p>\n

Luciano Costanzo<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Terry Goss<\/a> | CC BY 2.5<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Listalla menn\u00e4\u00e4n seuraavaksi Italiaan, Toscanan rannikolle, jossa kuusimetrinen valkohai hy\u00f6kk\u00e4si<\/a> helmikuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1989 Luciano Costanzon<\/strong> kimppuun kohtalokkain seurauksin.<\/p>\n

Talvi oli ollut poikkeuksellisen l\u00e4mmin, mutta kukaan ei silti olettanut haiden olevan siihen vuodenaikaan niin pohjoisessa. Costanzo, 46-vuotias laitesukeltaja, l\u00e4hti keih\u00e4skalastamaan Elban saaren l\u00e4heisyyteen poikansa ja yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa, eik\u00e4 h\u00e4n ehtinyt olla kauankaan vedess\u00e4, kun vastaan ui j\u00e4ttim\u00e4inen hai. Costanzo nousi vauhdilla pintaan ja ehti huutaa ”HAI!” yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 veneeseen. El\u00e4in veti h\u00e4net kuitenkin pinnan alle.<\/p>\n

Valkohai nousi kahdesti pintaan leuat tiukasti Costanzon vy\u00f6t\u00e4r\u00f6n ymp\u00e4rill\u00e4 ja h\u00e4visi sitten lopullisesti syvyyksiin. ”N\u00e4in is\u00e4ni selv\u00e4sti hain suussa ja vesi muuttui h\u00e4nen verest\u00e4\u00e4n punaiseksi<\/em>”, muisteli 19-vuotias Gianluca-poika my\u00f6hemmin. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 viranomaiset l\u00f6ysiv\u00e4t vedenalaisia kameroita apuna k\u00e4ytt\u00e4en Costanzon sukellustarvikkeita meren pohjasta. Pintaan nostettiin r\u00e4pyl\u00e4t, painovy\u00f6 ja kaksi hampaiden l\u00e4vist\u00e4m\u00e4\u00e4 happipulloa.<\/p>\n

Vaikka hain puremat ovat Euroopassa harvinaisia, on V\u00e4limerell\u00e4 raportoitu vuodesta 1900 l\u00e4htien yli 200 haihy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4<\/a>, joista yli 50 on johtanut uhrin menehtymiseen.<\/p>\n

Mathieu Schiller<\/h2>\n
\"\"

Kuva: St\u00e9phanie<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Mathieu Schiller<\/strong> oli vuoden 1993 Ranskan mestari bodyboarding-surffaamisessa, sek\u00e4 joukkuekilpailun euroopanmestari vuosimallia 1995. Vuonna 2011 Schiller piti omaa surffikouluaan Ranskaan kuuluvalla R\u00e9unioin saarella ja eli unelmaansa rakastamansa lajin parissa. Syyskuun 19. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 aallot olivat tavallista korkeammat ja Schiller oli juuri melonut merelle odottamaan t\u00e4ydellist\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 aaltoa, kun h\u00e4n joutui brutaalin haihy\u00f6kk\u00e4yksen kohteeksi<\/a>.<\/p>\n

Silminn\u00e4kij\u00f6iden eli muiden l\u00e4hell\u00e4 olleiden surffaajien mukaan Schiller nousi yht\u00e4kki\u00e4 vedest\u00e4 raketin lailla yl\u00f6s; h\u00e4nen jalkansa olivat suoraan alhaalta p\u00e4in iskeneen hain suussa. Schiller hakkasi hain kuonoa laudallaan, mutta tilanne oli toivoton. Varsinkin siin\u00e4 vaiheessa, kun merest\u00e4 ponnisti toinenkin hai suoraan kiinni h\u00e4nen keskivartaloonsa. Ja silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 hait ja Schiller olivat kadonneet punaiseksi v\u00e4rj\u00e4ytyneeseen mereen.<\/p>\n

\n

Hait kuitenkin p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t miehest\u00e4 irti ja h\u00e4n nousi pintaan apua huutaen. Yst\u00e4v\u00e4t yrittiv\u00e4t kuljettaa miest\u00e4 rantaan, vaikka merivesi virtasi ammollaan olevaan rintakeh\u00e4\u00e4n. Aallokko oli liian voimakas ja hait kiersiv\u00e4t kuiviin vuotavaa Schilleri\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n pelastajia. Ep\u00e4toivoisen kamppailun j\u00e4lkeen ja itsens\u00e4 pelastaakseen yst\u00e4v\u00e4t joutuivat p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n elottomasta ruumiista irti.<\/p>\n

Schilleri\u00e4 yritettiin hakea merelt\u00e4, mutta olosuhteet olivat veneille mahdottomat ja lis\u00e4ksi hait \u2013 todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4rk\u00e4hait \u2013 kiersiv\u00e4t ahnaasti t\u00e4m\u00e4n ruumista. My\u00f6hemmist\u00e4 etsinn\u00f6ist\u00e4 huolimatta Mathieu Schillerin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 ei ole koskaan l\u00f6ytynyt.<\/p>\n<\/div>\n

New Jerseyn rannikko, hein\u00e4kuu 1916<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Bronx Home News | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Idea t\u00e4h\u00e4n listaan tuli maailman kuuluisimmasta haihy\u00f6kk\u00e4ysten sarjasta, joka tapahtui 105 vuotta sitten Yhdysvalloissa, New Jerseyn osavaltion rannikolla. Hein\u00e4kuussa 1916 hai hy\u00f6kk\u00e4si kahden viikon aikana viiden uimarin kimppuun<\/a> surmaten heist\u00e4 nelj\u00e4.<\/p>\n

Yhdysvaltain it\u00e4rannikko oli kes\u00e4ll\u00e4 1916 paahtavan helleaallon kynsiss\u00e4 ja ihmiset pakenivat kuumuutta New Jerseyn hiekkarannoille. Hait eiv\u00e4t olleet mik\u00e4\u00e4n tuntematon juttu, mutta niiden ajateltiin majailevan l\u00e4hinn\u00e4 Kaliforniassa ja Floridassa, eik\u00e4 niiden tiedetty juurikaan k\u00e4yv\u00e4n ihmisten kimppuun.<\/p>\n

Kaikki kuitenkin muuttui hein\u00e4kuun 1. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun 25-vuotias Charles Vansant<\/strong> ui Beach Havenin lomakaupungin edustalla. Aaltojen pauhu ja muiden uimareiden ilakointi oli niin \u00e4\u00e4nek\u00e4st\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n ei kuullut rannalta varoitushuutoja \u2013 mutta pian huutaja olikin Vansant itse, sill\u00e4 h\u00e4n oli j\u00e4\u00e4nyt hain hampaisiin. Pelastustoimiin l\u00e4hti soutuvene, josta k\u00e4sin Vansantia yritettiin kiskoa yl\u00f6s, mutta hai p\u00e4\u00e4sti irti vasta, kun vene oli saatu hilattua aivan rantaan. Vansantista tuli ensimm\u00e4inen uhri, sill\u00e4 kiristyssiteest\u00e4 huolimatta h\u00e4n kuoli verenhukkaan \u2013 toisesta reidest\u00e4 ei ollut kuin luu j\u00e4ljell\u00e4.<\/p>\n

Rantakaupungeissa pel\u00e4ttiin, ett\u00e4 tieto kohtalokkaasta haihy\u00f6kk\u00e4yksest\u00e4 levi\u00e4isi ja vaikuttaisi negatiivisesti parhaaseen turistiaikaan, mutta Vansantin kuolemasta ei juurikaan kirjoitettu.<\/p>\n

Paniikki sai rannikon valtaansa vasta hein\u00e4kuun 6. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, kun Charles Bruder<\/strong> kuoli hain purtua h\u00e4nelt\u00e4 molemmat jalat irti ja haukattua osan vatsaa. Haivaaralle tuhahdellut Bruder oli uimassa Spring Lakessa, reilut 70 kilometri\u00e4 Beach Havenista pohjoiseen. Sen j\u00e4lkeen, ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa historiassa, New Jerseyn rantaparatiisit suljettiin.<\/p>\n

Hein\u00e4kuun 12. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paikallinen merikapteeni huomasi suuren hain Matawan-joessa, noin 50 kilometri\u00e4 Spring Lakesta pohjoiseen. H\u00e4n varoitti Matawanin pikkukaupungin viranomaisia, mutta havainnolle l\u00e4hinn\u00e4 naurettiin; olihan pieni joki useita kilometrej\u00e4 sis\u00e4maassa. Viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 hai veti 10-vuotiaan, joessa yst\u00e4viens\u00e4 kanssa vilvoittelemassa olleen Lester Stilwellin<\/strong> veden alle. L\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 ollut Stanley Fisher<\/strong> kuuli joella olleiden lasten h\u00e4t\u00e4huudot ja sukelsi veteen etsim\u00e4\u00e4n kadonnutta poikaa. H\u00e4n l\u00f6ysikin t\u00e4m\u00e4n k\u00e4siins\u00e4 joen pohjasta \u2013 tai l\u00f6ysi mit\u00e4 pojasta en\u00e4\u00e4 j\u00e4ljell\u00e4 oli. Siin\u00e4 samassa hai iski Fisheriin. Mies saatiin k\u00f6yden avulla vedetty\u00e4 rantaan, mutta h\u00e4n oli jo menett\u00e4nyt liikaa verta jalastaan, josta muistona oli pelkk\u00e4 luu. Fisher kuoli my\u00f6hemmin sairaalassa.<\/p>\n

Hiukan kauempana yl\u00e4juoksulla oli uimassa toinen poikajoukko, joka s\u00e4ik\u00e4hti huutoja ja l\u00e4hti uimaan rantaan. Viimeisen\u00e4 laiturin portaille nousseen 14-vuotiaan Joe Dunnin<\/strong> jalkaan iski kiinni hai, joka yritti kaikin voimin vet\u00e4\u00e4 pojan veteen. Dunn saatiin kuitenkin armottomassa vetokisassa kiskottua turvaan ja vaikka h\u00e4n menetti toisen jalkansa, tuli h\u00e4nest\u00e4 ainoa Jerseyn haihy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4 hengiss\u00e4 selvinnyt.<\/p>\n

Hein\u00e4kuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 el\u00e4intent\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 ja leijonankesytt\u00e4j\u00e4 Michael Schleisser<\/strong> nappasi reilu parimetrisen valkohain Raritaninlahdesta (kuvassa), vain muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Matawan-joen suulta. Schleisser avasi hain ja l\u00f6ysi sen sis\u00e4lt\u00e4 ”ep\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 lihaa ja luita”, jotka l\u00e4\u00e4k\u00e4rit tunnistivat lopulta ihmisen j\u00e4\u00e4nteiksi. ”Jerseyn ihmissy\u00f6j\u00e4” julistettiin p\u00e4ihitetyksi ja itse asiassa hy\u00f6kk\u00e4yksi\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tullut. Ep\u00e4ilij\u00f6it\u00e4kin kuitenkin l\u00f6ytyi, sill\u00e4 monien mielest\u00e4 oli mahdotonta, ett\u00e4 yksi ja sama hai olisi voinut olla vastuussa kaikista hy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4. Kes\u00e4n 1916 aikana Raritaninlahdella otettiin kiinni lukuisia haita, mutta Schleisserin nappaama yksil\u00f6 oli ainoa, josta l\u00f6ytyi ihmisen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Monien asiantuntijoiden mukaan hai oli todellisuudessa jotain toista lajia; todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4rk\u00e4hai, sill\u00e4 ne \u2013 toisin kuin valkohait \u2013 pystyv\u00e4t helposti uimaan pitk\u00e4\u00e4nkin makeassa vedess\u00e4.<\/p>\n

Ehk\u00e4 tiesitkin tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n jo arvasit, ett\u00e4 Peter Benchleyn<\/strong> vuonna 1974 julkaistu Tappajahai<\/em>-kirja (ja seuraavana vuonna tehty samanniminen elokuva) sai inspiraationsa ”Jerseyn ihmissy\u00f6j\u00e4st\u00e4”.<\/p>\n

Jordan Lindsey<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Terry Goss<\/a> | CC BY 2.5<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Kes\u00e4kuussa 2019 yhdysvaltalainen Jordan Lindsey<\/strong> oli Bahamalla lomamatkalla, joka j\u00e4i h\u00e4nen viimeisekseen. Jordanin kimppuun k\u00e4vi kolme tiikerihaita<\/a>, mik\u00e4 on on kummastuttanut tutkijoita harvinaislaatuisuudellaan \u2013 asiantuntijoiden mukaan ryhm\u00e4n\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4minen ei haiden normaalia k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Lindseyn perhe oli ollut Bahamalla vasta kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t aivan viime hetkell\u00e4 l\u00e4hte\u00e4 mukaan Sandy Toes -matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n snorklausretkelle. Michael-is\u00e4 kertoi Good Morning America<\/em> -keskusteluohjelmassa, ett\u00e4 heid\u00e4t p\u00e4\u00e4stettiin v\u00e4h\u00e4n kuin salaa mukaan veneelle, sill\u00e4 retki oli jo t\u00e4ynn\u00e4: ”Nyt tietysti toivon, ett\u00e4 meit\u00e4 ei oltaisi otettu mukaan.<\/em>”.<\/p>\n

Jordan oli \u00e4itins\u00e4 Kamin kanssa snorklaamassa muusta perheest\u00e4 erill\u00e4\u00e4n, kun hirvitt\u00e4v\u00e4 haihy\u00f6kk\u00e4ys tapahtui<\/a>. Kami muistaa tytt\u00e4rens\u00e4 huutaneen \u00e4iti\u00e4 ja oli luullut delfiiniparven tulleen uimaan heid\u00e4n kanssaan. Silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4yksess\u00e4 kaunis rantap\u00e4iv\u00e4 muuttui pahimmaksi painajaiseksi, kun Kami tajusi Jordanin kiljuvan kauhusta ja el\u00e4inten olevankin haita.<\/p>\n

Kami ui tytt\u00e4rens\u00e4 luo niin nopeasti kuin pystyi, mutta siin\u00e4 vaiheessa Jordan oli jo menett\u00e4nyt oikean k\u00e4tens\u00e4 ja h\u00e4nell\u00e4 oli vakavia puremia vasemmassa k\u00e4dess\u00e4, molemmissa jaloissa ja pakaroissa. Kami yritti vet\u00e4\u00e4 Jordanin turvaan, mutta hait iskiv\u00e4t uudelleen. Jordanin viimeisiksi sanoiksi j\u00e4i ”\u00e4iti, tuolta tulee toinen hai<\/em>”.<\/p>\n

Kami hakkasi ja potki haita kaikilla voimillaan ja lopulta ne irrottivat Jordanista otteensa, jolloin h\u00e4n sai raahattua loukkaantuneen tytt\u00e4rens\u00e4 l\u00e4heiselle saarelle odottamaan venett\u00e4. Jordan oli jo tajuton veneen tullessa, eik\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ollut teht\u00e4viss\u00e4, sill\u00e4 retkenj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia l\u00e4\u00e4kint\u00e4tarvikkeita \u2013 jalkojen valtoimenaan vuotavien vammojen p\u00e4\u00e4lle laitettiin vain pyyhkeit\u00e4. Rannassa odottaneella ambulanssilla ei ollut en\u00e4\u00e4 mahdollisuuksia auttaa ja Jordan menehtyi matkalla sairaalaan.<\/p>\n

El\u00e4inrakkaan Jordanin perhe on toivonut, ett\u00e4 jokainen retki\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4 taho varustaisi veneens\u00e4 kunnollisella ensiapupakkauksella ja ett\u00e4 kaikille henkil\u00f6kunnan j\u00e4senille j\u00e4rjestett\u00e4isiin koulutusta \u2013 oikeat v\u00e4lineet ja taidot heti k\u00e4ttelyss\u00e4 olisivat voineet pelastaa 21-vuotiaan Jordanin hengen. Haitutkijat ovat my\u00f6s kritisoineet matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 aluetta ei oltu k\u00e4yty tarkasti l\u00e4pi esimerkiksi kalanperkuuj\u00e4tteiden varalta, sill\u00e4 jonkin on t\u00e4ytynyt laukaista haiden ep\u00e4tavallisen k\u00e4yt\u00f6ksen<\/a>.<\/p>\n

Shirley Ann Durdin<\/h2>\n
\"\"

Kuva: BrockenInaGlory<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Yksi Australian historian pahamaineisimmista haihy\u00f6kk\u00e4yksist\u00e4<\/a> sattui vuonna 1985, kun kuusimetrinen valkohai puri 33-vuotiaan Shirley Ann Durdinin<\/strong> kahtia h\u00e4nen lastensa ja aviomiehens\u00e4 silmien edess\u00e4.<\/p>\n

Durdinit olivat hiljattain muuttaneet Etel\u00e4-Australian osavaltion rannikolle ja maaliskuun 3. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Shirley Ann oli ker\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kampasimpukoita Port Lincolnin edustalla Spencerinlahdella. H\u00e4n ei ollut kovinkaan syv\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 vett\u00e4 oli snorklauspaikassa vain hieman reilut kaksi metri\u00e4. Se ei kuitenkaan est\u00e4nyt silminn\u00e4kij\u00f6iden mukaan noin kuusimetrist\u00e4 valkohaita hy\u00f6kk\u00e4\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja repim\u00e4st\u00e4 naista palasiksi. Aviomies Barry ja nelj\u00e4 lasta seurasivat sivullisten kanssa j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 vain reilun sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 rannalla.<\/p>\n

Pelastuslaitoksen saapuessa paikalle oli ainoa tavoite en\u00e4\u00e4 saada Shirley Annin p\u00e4\u00e4t\u00f6n yl\u00e4ruumis perheelle haudattavaksi, mutta kun vene l\u00e4hestyi j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, palasi hai hakemaan senkin. Valkohait eiv\u00e4t tutkijoiden mukaan v\u00e4lit\u00e4 sy\u00f6d\u00e4 ihmislihaa, joten yleens\u00e4 ne j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hy\u00f6kk\u00e4yksen kohteen sikseen, kun ovat tajunneet, mist\u00e4 on kyse. T\u00e4m\u00e4n hai ei siis k\u00e4ytt\u00e4ytynyt lajilleen tyypillisesti.<\/p>\n

Seuraavien p\u00e4ivien aikana virkavalta kahlasi l\u00e4pi merenlahden rannikkoa, mutta ainoa, mit\u00e4 Shirley Ann Durdinista l\u00f6ydettiin, oli yksin\u00e4inen uimar\u00e4pyl\u00e4.<\/p>\n

Ian Redmond<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Hermanus Backpackers<\/a> | CC BY 2.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Elokuussa 2011 englantilaiset Ian Redmond<\/strong> ja Gemma Houghton<\/strong> olivat h\u00e4\u00e4matkallaan Seychelleill\u00e4. Upea paratiisisaarten ryhm\u00e4 sijaitsee Intian valtameress\u00e4, Afrikan it\u00e4puolella, ja on tunnettu upeasta luonnostaan ja saaria ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4st\u00e4 koralliriutasta.<\/p>\n

H\u00e4ist\u00e4 oli kulunut vain kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja tuore aviopari p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 snorklaamaan kristallinkirkkaaseen mereen. Heille vakuuteltiin, ettei haista tarvitse olla huolissaan, sill\u00e4 niit\u00e4 ei ollut vesiss\u00e4 n\u00e4kynyt. Mutta kuinka ollakaan, Anse Lazion rannan matalassa vedess\u00e4 hai iski hampaansa Ian Redmondiin<\/a>. Vaikka mies saatiin vedetty\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen nopeasti rantaan, ei massiivista verenvuotoa saatu pys\u00e4ytetty\u00e4 ja Redmond menehtyi my\u00f6hemmin sairaalassa.<\/p>\n

Seychellej\u00e4 on yleisesti pidetty haiden suhteen turvallisena snorklaus- ja sukelluskohteena; siksi tuore aviopari oli sen valinnutkin. Mutta vasta j\u00e4lkeenp\u00e4in selvisi, ett\u00e4 36-vuotias ranskalainen turisti oli kuollut haihy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 samaisella rannalla vain kaksi viikkoa ennen Redmondin ja Houghtonin painajaiseksi muuttunutta h\u00e4\u00e4matkaa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti kyseess\u00e4 oli sama yksil\u00f6, joka syyst\u00e4 tai toisesta k\u00e4ytt\u00e4ytyi lajilleen ep\u00e4tyypillisesti. J\u00e4lkimm\u00e4inen tragedia olisi voitu v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, jos turisteja olisi tiedotettu asiasta paremmin ja valvontaa olisi lis\u00e4tty suosituilla rannoilla.<\/p>\n

Sharm el-Sheikh \u2013 haihy\u00f6kk\u00e4ysten sarja<\/h2>\n
\"\"

Kuva: OldakQuill<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Sharm el-Sheikh on suosittu lomakohde Egyptin Siinailla, Punaisenmeren rannalla. Alue on tunnettu loistavana sukellus- ja snorklauskohteena. Kaupungin maine koki kuitenkin kovan kolauksen vuonna 2010, kun usean haihy\u00f6kk\u00e4yksen sarja<\/a> sai alkunsa joulukuun 1. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Vain minuuttien sis\u00e4ll\u00e4 hai k\u00e4vi nelj\u00e4n eri turistin kimppuun<\/a> vahingoittaen heit\u00e4 vakavasti: Olga Martyrenko<\/strong> sai pahoja vammoja raajoihin ja menetti toisen k\u00e4tens\u00e4, Lyudmila Stolyarova<\/strong> menetti jalkater\u00e4ns\u00e4 ja k\u00e4sivartena, Yevgeniy Trishkinilt\u00e4<\/strong> puraistiin s\u00e4\u00e4rest\u00e4 pala ja viimeinen uhri, Viktor Koliy<\/strong>, menetti toisen jalkater\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Raivoisan hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen Sharm el-Sheikhin rannat suljettiin ja hallitus j\u00e4rjesti asiantuntijaryhm\u00e4n tutkimaan erikoista tapahtumasarjaa. L\u00e4hist\u00f6lt\u00e4 napattiin reilu parimetriset valkopilkkahai (kuvassa) ja makrillihai, ja rantojen todettiin olevan taas turvalliset, sill\u00e4 varmasti nyt jompikumpi rantavesist\u00e4 l\u00f6ydetyist\u00e4 haiyksil\u00f6ist\u00e4 oli syyllinen. Rannat avattiin joulukuun 4. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 71-vuotiaan saksalaisnaisen kimppuun hy\u00f6kk\u00e4si hai, joka puri h\u00e4nt\u00e4 reiteen ja k\u00e4teen. Nainen menehtyi verenhukkaan pian hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Tutkijoiden mukaan haiden\/hain ep\u00e4tavallisen aggressiiviseen k\u00e4yt\u00f6kseen oli syyn\u00e4 ylikalastus, mik\u00e4 on pakottanut el\u00e4imet muuttamaan saalistustapojaan. Lis\u00e4ksi monet matkanj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t saivat lokaa niskaan, sill\u00e4 heid\u00e4n uskotaan heitelleen mereen raatoja houkutellakseen haita valokuvattavaksi ja turisteille n\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi. Haiden sy\u00f6tt\u00e4minen jatkuu<\/a> edelleen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ja se on lis\u00e4nnyt haihy\u00f6kk\u00e4ysten m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 Punaisenmeren lomaparatiiseissa.<\/p>\n

Rodney Fox<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Bruce<\/a> | CC BY 2.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

P\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4 karmaiseva lista onnellisesti p\u00e4\u00e4ttyneeseen haihy\u00f6kk\u00e4ykseen.<\/p>\n

Rodney Fox, 23-vuotias kalastaja, oli vuonna 1963 puolustamassa Australian mestaruuttaan keih\u00e4skalastuksessa, kun suuri valkohai nappasi h\u00e4net keskivartalosta matkaan<\/a>. Hai kuljetti yl\u00f6salaisin ollutta Foxia hampaissaan, mutta irrotti otteensa, kun h\u00e4n tunki sormia sen silmiin. Ty\u00f6nt\u00e4\u00e4kseen el\u00e4imen kauemmas Fox iski k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4ydell\u00e4 voimalla hain kurkkuun ja vet\u00e4ess\u00e4\u00e4n raajansa ulos, kuoriutuivat k\u00e4sivarren iho ja lihakset hain hampaita vasten. H\u00e4n otti hain kaksin k\u00e4sin syleilyyn ajatellen, ett\u00e4 se ei p\u00e4\u00e4se siin\u00e4 asennossa puremaan.<\/p>\n

Hyvin toimineessa suunnitelmassa oli kuitenkin merkitt\u00e4v\u00e4 aukko, sill\u00e4 hai ui Fox mukanaan meren pohjaa pitkin l\u00e4hes 20 metrin syvyydess\u00e4. Miehen oli pakko ottaa riski ja irrottaa otteensa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen pintaan hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. ”Nousin pintaan, otin muutaman henk\u00e4yksen ja yritin parhaani mukaan n\u00e4hd\u00e4 alapuolelleni verest\u00e4 punaisena olleeseen veteen \u2013 sielt\u00e4 se suuri hai oli tulossa suu auki minua kohti<\/em>”, kertoi Fox Australian yleisradioyhti\u00f6 ABC:lle<\/em> 45 vuotta hy\u00f6kk\u00e4yksen j\u00e4lkeen. Foxin onneksi hai nappasi suuhunsa vy\u00f6ll\u00e4 roikkuneen kohon, mutta veti h\u00e4net siit\u00e4 j\u00e4lleen veden alle. Seuraava ihme tapahtui, kun Fox oli varma hukkumisestaan: naru katkesi ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4si pintaan.<\/p>\n

Sill\u00e4 kertaa paikalle oli ehtinyt valtavaa verim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tutkimaan tullut kalastusalus, joka sai vedetty\u00e4 huonokuntoisen miehen kannelle. Tilanne n\u00e4ytti pahalta: Foxin kylkiluut, keuhkot ja vatsaontelon yl\u00e4osa olivat esill\u00e4, mutta j\u00e4lleen kerran kuin ihmeen kaupalla vakavasti raadellun ja paljon verta menett\u00e4neen miehen suurimmat valtimot olivat s\u00e4ilyneet ehjin\u00e4. Useita tunteja kest\u00e4neen leikkauksen ja yli 400 tikin j\u00e4lkeen<\/a> Fox oli parsittu kasaan ja mik\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 \u2013 h\u00e4n oli hengiss\u00e4.<\/p>\n

Haihy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 seuranneina vuosina Fox laski hait samaan kastiin kuoleman ja helvetin kanssa, mutta n\u00e4k\u00f6kanta muuttui p\u00e4invastaiseksi. H\u00e4n alkoi tutkia n\u00e4it\u00e4 merien valtiaita ja painajaiset vaihtuivat unelmaty\u00f6ksi. Fox on ollut mukana kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kest\u00e4vi\u00e4 haih\u00e4kkej\u00e4 ja toiminut asiantuntija monissa elokuvissa; merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 Tappajahaissa<\/em>.<\/p>\n

Rodney Foxiin kohdistunutta hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n historian pahimpana haihy\u00f6kk\u00e4yksen\u00e4, josta ihminen on selvinnyt hengiss\u00e4, mutta siit\u00e4k\u00e4\u00e4n huolimatta mies ei kanna kaunaa haille. H\u00e4n on tehnyt uraauurtavaa ty\u00f6t\u00e4 haiden suojelun parissa ja kouluttaa ihmisi\u00e4 turvalliseen sukeltamiseen ja haihy\u00f6kk\u00e4ysten varalle. Oman j\u00e4rjest\u00f6ns\u00e4 kautta haikalastusta vastaan taisteleva Fox kuvailee haita majesteettisen upeiksi el\u00e4imiksi, jotka eiv\u00e4t ole lainkaan sellaisia ihmissy\u00f6ji\u00e4 kuin niiden oletetaan olevan: ”Ne ovat loppuviimeksi melko leppoisia, eiv\u00e4tk\u00e4 tarkoituksenmukaisesti etsi ihmisi\u00e4 ravinnokseen<\/em>.”.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n