Valel\u00e4\u00e4k\u00e4ri Esa Laiho<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/esalaiho.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\n
Valel\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 on Suomessa paljastunut 2000-luvulla useita, mutta kuuluisin on varmasti Esa Laiho<\/strong>. Laiho j\u00e4i kiinni vuonna 2011, mit\u00e4 ennen h\u00e4n oli esiintynyt ja toiminut l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 monella eri paikkakunnalla ja ty\u00f6skennellyt sek\u00e4 julkisissa ett\u00e4 yksityisiss\u00e4 sairaanhoidon toimipaikoissa.<\/p>\n Eritoten vanhusty\u00f6n parissa valel\u00e4\u00e4k\u00e4rin uransa tehnyt Laiho oli hankkinut itselleen Pietarista v\u00e4\u00e4rennetyt tutkintopaperit<\/a>, jotka vakuuttivat ty\u00f6nantajat. Laiho oli ennen Suomessa ty\u00f6skentely\u00e4 aikonut luoda l\u00e4\u00e4k\u00e4rin uran Yhdysvalloissa ja 1990-luvulla h\u00e4net hyv\u00e4ksyttiinkin muutamaan eri koulutusohjelmaan tekem\u00e4\u00e4n kliinist\u00e4 tutkimusty\u00f6t\u00e4 tekaistun tutkintotodistuksen turvin.<\/p>\n Huijaus paljastui varsin nopeasti, kun ulkomailla valmistuneiden l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden laillistumisprosessia valvova virasto k\u00e4vi kirjeenvaihtoa Laihon pietarilaisen opinahjon kanssa. Yliopistolta kerrottiin, ett\u00e4 Laihon tutkintotodistus ei ole aito. Kun l\u00e4\u00e4k\u00e4rin ura ei onnistunut, rupesi Laiho tekem\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4kerikoksia: h\u00e4n v\u00e4\u00e4rensi reseptej\u00e4, joiden avulla mustassa p\u00f6rssiss\u00e4 k\u00e4ytiin kauppaa muun muassa hormonivalmisteilla. Lopulta Laiho j\u00e4i kiinni ja tuomittiin vankeuteen. 18 kuukauden vankilassa istumisen j\u00e4lkeen h\u00e4net karkotettiin maasta.<\/p>\n V\u00e4\u00e4rennetyn tutkintotodistuksen paljastuminen ja l\u00e4\u00e4kerikoksista tuomituksi tuleminen rapakon takana eiv\u00e4t kuitenkaan est\u00e4neet valel\u00e4\u00e4k\u00e4rin uraa Suomessa. Heti Suomeen palattuaan Laiho hakeutui l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden laillistumisprosessiin pietarilaisten valepapereidensa turvin. Ty\u00f6paikan h\u00e4n sai v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti Laakson sairaalasta, Helsingist\u00e4.<\/p>\n Virheelliset l\u00e4\u00e4kem\u00e4\u00e4r\u00e4ykset, ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4iset hoito-ohjeet, p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon v\u00e4lttely ja vastuun siirt\u00e4minen olivat her\u00e4tt\u00e4neet eri ty\u00f6paikoilla ihmetyst\u00e4, ja Laihon toiminnasta oli vuosien mittaan tehty Valviralle kymmeni\u00e4 valituksia. Laihon oli jokaisen valituksen yhteydess\u00e4 pelastanut i\u00e4k\u00e4s potilaskunta, jolla oli paljon sairauksia ja vaivoja, joten Valviran mukaan yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n kuolemantapauksessa ei voitu osoittaa, ett\u00e4 syy olisi ollut puutteellisessa hoidossa. Valel\u00e4\u00e4k\u00e4rin tultua ilmi Valviran virkamiehi\u00e4 on tuomittu virkavelvollisuuden rikkomisesta.<\/p>\n Laiho j\u00e4i kiinni, kun Ilta-Sanomien toimittajan Arja Paanasen<\/strong> paljastusjuttu julkaistiin marraskuun 8. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2011. Paananen kirjoitti, ett\u00e4 Suomessakin liikkuu Pietarista ostettuja, v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rin tutkintotodistuksia. Jo seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Laiho oli poliisin kuulusteltavana.<\/p>\n Laiho oli lukuisten muiden syytekohtien lis\u00e4ksi syytettyn\u00e4 kahdesta taposta ja useista pahoinpitelyist\u00e4, mutta vuonna 2017 hovioikeus katsoi h\u00e4nen syyllistyneen 21 rikokseen \u2013 muun muassa luvattomaan ammattitoimen harjoittamiseen, t\u00f6rke\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rennykseen, t\u00f6rkeisiin petoksiin ja yhteen pahoinpitelyyn. Hovioikeus tuomitsi Laihon viiden vuoden vankeuteen<\/a> ja lis\u00e4ksi maksamaan yhteens\u00e4 noin miljoonan euron vahingonkorvaukset entisille ty\u00f6nantajilleen ja asiakkailleen.<\/p>\n Kuva: Allan Warren<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n Erkki Minkkinen<\/strong> oli suomalainen taidekauppias, joka oli vastuussa yhdest\u00e4 Suomen historian suurimmasta taidehuijauksesta<\/a>. Minkkinen oli p\u00e4\u00e4j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4n\u00e4 Helsingin Wanhassa Satamassa vuonna 2004 pidetyss\u00e4 Salvador Dal\u00edn<\/strong> 100-vuotisjuhlan\u00e4yttelyss\u00e4. N\u00e4yttelyn yhteydess\u00e4 my\u00f6s myytiin Dal\u00edn (kuvassa) teoksia.<\/p>\n Rikosvyyhti rupesi purkautumaan, kun useat n\u00e4yttelyst\u00e4 teoksia ostaneet alkoivat ep\u00e4ill\u00e4 niiden aitoutta. Poliisi k\u00e4vi ilmoitusten perusteella tarkastusk\u00e4ynnill\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4 ja pian teokset oli takavarikoitu valtion haltuun.<\/p>\n Minkkiselt\u00e4 takavarikoitiin tutkintaan liittyen satoja teoksia<\/a>, joihin kuului Dal\u00edn lis\u00e4ksi muun muassa Pablo Picasson<\/strong>, Andy Warholin<\/strong> ja Marc Chagallin<\/strong> t\u00f6it\u00e4. Suurin osa taiteesta oli v\u00e4\u00e4rennetty\u00e4. Taidehuijauksesta uutisoitiin<\/a> laajasti my\u00f6s kansainv\u00e4lisess\u00e4 lehdist\u00f6ss\u00e4. Poliisin kuulusteluissa k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Minkkinen oli tehnyt taidekauppaa v\u00e4\u00e4rennetyill\u00e4 teoksilla yli 30 vuoden ajan. My\u00f6s h\u00e4nen henkil\u00f6kohtainen taidekokoelmansa koostui pitk\u00e4lti tunnettujen taiteilijoiden v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksist\u00e4.<\/p>\n Minkkisen hallussa olleet v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset olivat niin taidokkaasti tehtyj\u00e4, ett\u00e4 Suomessa asiantuntijuus ei riitt\u00e4nyt, joten Dal\u00edn teoksia l\u00e4hetettiin Espanjaan tutkittavaksi.<\/p>\n Viikkoja kest\u00e4neen pid\u00e4tyksens\u00e4 j\u00e4lkeen Minkkinen vapautettiin odottamaan oikeudenk\u00e4ynti\u00e4. Valitettavasti taidehuijaus p\u00e4\u00e4tti Minkkisen uran lis\u00e4ksi h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ns\u00e4kin, sill\u00e4 kaksi viikkoa vapautumisen j\u00e4lkeen, 24. elokuuta 2004, mies l\u00f6ydettiin asunnostaan kuolleena.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n Kuva: Wikimedia Commons<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n Kaleva<\/em> paljasti vuonna 2006 kahden vuosikymmenen ajan kest\u00e4neen valekirjailijatapauksen, jossa Tuula Sariolan<\/strong> 17 dekkaria osoittautuivat toimittaja Ritva Sarkolan<\/strong> (kuvassa) kirjoittamiksi. Kustantaja Gummerus julisti Kalevan paljastuksen uutisankaksi ja ”t\u00e4ydeksi pupuksi”, ja Sariola kertoi olevansa j\u00e4rkyttynyt huijausv\u00e4itteest\u00e4<\/a>. Sanoja saatiin pian sy\u00f6d\u00e4.<\/p>\n Koko huijausvyyhti l\u00e4hti k\u00e4yntiin sen j\u00e4lkeen, kun kirjailijalegenda \u2013 ja Tuula Sariolan aviomies \u2013 Mauri Sariola <\/strong>kuoli vuonna 1985. Sarkola oli pariskunnan l\u00e4heinen yst\u00e4v\u00e4. V\u00e4rikk\u00e4\u00e4n\u00e4 kirjailijana tunnetun Mauri Sariolan sureva leski oli aikakauslehdille mieluinen haastateltava ja muutama vuosi miehens\u00e4 kuoleman j\u00e4lkeen Tuula Sariola kertoi Seuran haastattelussa kirjoittaneensa kirjan. Sarkola luki haastattelun ja otti yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 yhteytt\u00e4: ”Mit\u00e4 ihmett\u00e4 sin\u00e4 menit sanomaan?<\/em>”. Sariola kuitenkin uskoi, ett\u00e4 ihmiset unohtaisivat h\u00e4nen letkautuksensa. Toimittajana Sarkola tiesi, ett\u00e4 ihmiset rupeaisivat odottamaan kirjaa.<\/p>\n Niinp\u00e4 Sarkola p\u00e4\u00e4tti auttaa yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4<\/a>; olihan h\u00e4n luvannut my\u00f6s edesmenneelle Mauri Sariolalle pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 huolta t\u00e4m\u00e4n vaimosta. Kaksikko sopi jakavansa kirjoituspalkkiot. Ensimm\u00e4inen kirja, Murha Sammatissa<\/em>, julkaistiin vuonna 1989. Sopimukseen kuului, ett\u00e4 Sariola maksoi Sarkolalle kerran vuodessa itse p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 k\u00f6ntt\u00e4summan, eik\u00e4 Sarkola kysellyt, mit\u00e4 yst\u00e4v\u00e4 oli kirjoilla tienannut. Kirjat kirjoitettiin Mauri Sariolan kirjoitustyylill\u00e4, sill\u00e4 niiden piti antaa sellainen k\u00e4sitys, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli opettanut vaimoaan kirjoittamaan.<\/p>\n Oikeudessa naiset olivat eri linjoilla: Sarkolan mukaan h\u00e4n oli t\u00e4ysin yksin vastuussa kirjoittamisesta ja ideoinnista, ja Sariola oli pelkk\u00e4 nimi ja kasvot. Sariola taas v\u00e4itti osallistuneensa kirjojen luomisprosessiin \u2013 hahmotellut juonta ja tapahtumia \u2013 yhdess\u00e4 Sarkolan kanssa.<\/p>\n Kumpikin tuomittiin oikeudessa sakkoihin ja ehdolliseen vankeuteen t\u00f6rke\u00e4st\u00e4 avustuspetoksesta<\/a>. Vuosien aikana Sariola oli nostanut yli 45 000 euroa verottomia kirjastoapurahoja ja tienasi kirjojen myynnill\u00e4 noin 160 000 euroa. Sariola oli my\u00f6s hakenut valheellisin perustein taitelijael\u00e4kett\u00e4, jota h\u00e4nelle ei kuitenkaan oltu my\u00f6nnetty. Apurahoja h\u00e4n joutui palauttamaan noin 25 000 euroa. Sarkola taas joutui maksamaan laiminly\u00f6tyj\u00e4 veroja, sill\u00e4 verottaja katsoi h\u00e4nen olleen Sariolan palkkalistoilla.<\/p>\n Jupakan j\u00e4lkeen Ritva Sarkola jatkoi tuotteliasta uraansa kirjailijana, mutta omalla nimell\u00e4\u00e4n. Tuula Sariola ei ole julkaissut kirjallisia tuotoksia \u2013 mik\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4.<\/p>\n Kuva: Mar\u00eda Prieto | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Viisitoistavuotias Elisa teki helmikuussa 2011 itsemurhan sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 vanhempiensa l\u00e4\u00e4kekaapista l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4\u00e4n pillereit\u00e4. Syy \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseen ratkaisuun oli vuosia jatkunut rankka koulukiusaaminen.<\/p>\n Vanhemmat, Miksu ja Riikka, olivat tietenkin surun murtamia. He p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t, ett\u00e4 tarina on kerrottava ihmisille. Sattumien kautta he tapasivat kirjailija Minttu Vettenter\u00e4n<\/strong>, jota Miksu oli itse kiusannut aikoinaan koulussa. Anteeksi pyydettiin ja annettiin, ja Minttu l\u00e4hti Enkeli-Elisaksi nimettyyn projektiin mukaan.<\/p>\n Miksu ja Riikka kirjoittivat nettip\u00e4iv\u00e4kirjaa, Minttu muokkasi Elisan p\u00e4iv\u00e4kirjoja blogissaan julkaistavaksi ja kirjoitti samalla Elisan tarinasta kirjaa nimelt\u00e4\u00e4n Jonakin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaduttaa<\/em>.<\/p>\n Vuoden 2012 ensimm\u00e4isen puoliskon aikana 40 000 suomalaista oli liittynyt Enkeli-Elisan Facebook-ryhm\u00e4\u00e4n. Vettenter\u00e4 perusti Ei kiusata! -yhdistyksen, jonka kampanjoinnissa olivat mukana muun muassa Duudsonit. Mediat tarttuivat koulukiusaamiseen ennenn\u00e4kem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ll\u00e4 tavalla: Lehdiss\u00e4 julkaistiin laajoja artikkeleita, Vettenter\u00e4 oli mukana 45 minuuttia -ohjelmassa, l\u00e4\u00e4ketiedeohjelma Akuutti pui Enkeli-Elisan tarinaa ja Poliisi-tv raportoi tapauksesta my\u00f6s. Enkeli-Elisa ja koulukiusaaminen olivat kaikkien huulilla eik\u00e4 kukaan ep\u00e4illyt tarinan todenper\u00e4isyytt\u00e4.<\/p>\n Mutta sitten hein\u00e4kuussa 2012 julkaistu\u00a0Helsingin Sanomien<\/i> Kuukausiliitteen artikkeli<\/a> kyseenalaisti Elisan ja t\u00e4m\u00e4n perheen olemassaolon.<\/p>\n Kukaan toimittaja ei ollut kommunikoinut suoraan Miksun ja Riikan kanssa tai edes yritt\u00e4nyt sit\u00e4, vaan kaikki tapahtui Vettenter\u00e4n v\u00e4lityksell\u00e4. Kukaan ei ollut edes n\u00e4hnyt vanhempia. Suomessa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n Elisan v\u00e4itettyn\u00e4 kuolinp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (tai muutamina p\u00e4ivin\u00e4 ennen ja j\u00e4lkeen) ollut kuollut yht\u00e4k\u00e4\u00e4n 15-vuotiasta tytt\u00f6\u00e4. Elisan koulukaverit, opettajat, naapurit tai ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kukaan perheen tuntenut ei ollut antanut haastattelua, mik\u00e4 oli t\u00e4ysin ennenkuulumatonta: yleens\u00e4 ihmisill\u00e4 on tarve puhua.<\/p>\n Vaikka suomalaisille suurille medioille Enkeli-Elisa meni t\u00e4ydest\u00e4 l\u00e4pi, olivat ep\u00e4ilykset her\u00e4nneet ultimaattisten totuuksien aarrearkussa: Vauva-lehden keskustelupalstalla. Vauva.fiss\u00e4 ihmeteltiin sit\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei muka tunne Elisaa. Outoa oli my\u00f6s Elisan p\u00e4iv\u00e4kirjojen k\u00e4siala, joka muistutti Vettenter\u00e4n omaa k\u00e4sialaa. Lis\u00e4ksi keskusteluissa kiinnitettiin huomiota kaikkien eri kirjoittajien eli Elisan, Miksun, Riikan ja Minttu Vettenter\u00e4n teksteiss\u00e4 esiintyviin samanlaisiin sanoihin, lauserakenteisiin ja kirjoitusvirheisiin. Kuukausiliitteen artikkelin kirjoittaneet toimittajat Hanna Nikkanen<\/strong> ja Anu Silfverberg<\/strong> varmistivat kirjoitusmaneerit viel\u00e4 asiantuntijalta.<\/p>\n Kaikki Nikkasen ja Silfverbergin esiin kaivamat seikat viittasivat siihen, ett\u00e4 Enkeli-Elisan tarina on keksitty: Minttu Vettenter\u00e4 on sek\u00e4 Elisa, Miksu ett\u00e4 Riikka.<\/p>\n Poliisi k\u00e4ynnisti tapauksesta esitutkinnan selvitt\u00e4\u00e4kseen oliko Vettenter\u00e4 syyllistynyt petokseen, mutta syytett\u00e4 ei koskaan nostettu. V\u00e4itetty\u00e4\u00e4n pitk\u00e4\u00e4n vastaan ja keksitty\u00e4\u00e4n toinen toistaan erikoisempia selityksi\u00e4 Vettenter\u00e4 my\u00f6nsi keksineens\u00e4 hahmot. Elisaa, Miksua ja Riikkaa ei ole olemassa. Silti h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 edelleen t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kiinni kannastaan, ett\u00e4 tapahtumat ovat tosia, vaikka juuri n\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6t eiv\u00e4t olekaan.<\/p>\n Mit\u00e4 ongelmia t\u00e4llaisesta huijaamisesta sitten voi synty\u00e4? Eik\u00f6 ole vain hyv\u00e4, jos koulukiusaamisesta puhutaan? Nikkasen ja Silfverbergin haastatteleman asiantuntijan mukaan huolestuttavaa on se, ett\u00e4 ”kauniina ikuiseen uneen vaipuneesta, nuoresta ja v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rretyst\u00e4 naisesta annetaan romantisoitu kuva<\/em>”. Elisan lopullinen ratkaisu oli ainoa v\u00e4line tulla ymm\u00e4rretyksi ja kuulluksi. Tiedet\u00e4\u00e4n varsin hyvin, ett\u00e4 itsemurhat lietsovat itsemurhia etenkin niiss\u00e4, jotka samaistuvat menehtyneen henkil\u00f6n el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja\/tai ongelmiin. Kritiikki\u00e4 saivat my\u00f6s tiedotusv\u00e4lineet, jotka eiv\u00e4t selvitt\u00e4neet tarinan todenper\u00e4isyytt\u00e4, vaan esittiv\u00e4t ja uutisoivat henkil\u00f6t ja tapahtumat totena.<\/p>\n Kuva: Gerd Altmann | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Lokakuun 7. p\u00e4iv\u00e4n iltana vuonna 1948 Suonenjoelta kuului kummia: maamieskoulun pihamaalta oli l\u00f6ytynyt tajuttomana m\u00e4riss\u00e4 pukeissa ollut nuorimies, joka virottuaan kertoi lent\u00e4neens\u00e4 itse suunnittelemallaan ja rakentamallaan raketilla 50 kilometrin matkan Kuopiosta<\/a> ja pudonneensa l\u00e4heiseen j\u00e4rveen. Tuo nuorimies oli 17-vuotias Silvo Sokka<\/strong>.<\/p>\n Silverstar-nimisell\u00e4 raketilla matka Kuopiosta Suonenjoelle oli ollut rivakka kolmen ja puolen minuutin pyr\u00e4hdys, mutta Sokka oli joutunut tekem\u00e4\u00e4n seitsem\u00e4n kilometrin korkeudesta pakkolaskun Suonteenselk\u00e4\u00e4n, kun aluksen polttoaines\u00e4ili\u00f6 oli rikkoutunut. Sokka suolsi teksti\u00e4 tulemaan ja vaikutti l\u00e4sn\u00e4olijoiden mielest\u00e4 kaikin puoli selv\u00e4j\u00e4rkiselt\u00e4. Vaikka rakettilento tuntui uskomattomalta, ei kukaan uskaltanut ep\u00e4ill\u00e4 Sokan tarinaa keksityksi – varsinkin, kun nuorukainen kertoi hankkeessa mukana olleesta insin\u00f6\u00f6rist\u00e4.<\/p>\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Savo-lehden toimitukseen tuli omituinen kirje, jonka kirjoittaja kertoi olevansa Sokkaa rakettiprojektissa auttanut insin\u00f6\u00f6ri. Kirjeess\u00e4 insin\u00f6\u00f6ri halusi koko kansa tiet\u00e4v\u00e4n, mink\u00e4lainen suurmies oli menehtynyt: ”Surren t\u00e4ytyy minun ilmoittaa, ett\u00e4 maailma ja Suomi on menett\u00e4nyt t\u00e4n\u00e4\u00e4n er\u00e4\u00e4n lahjakkaan keksij\u00e4nalun. H\u00e4n sai lopun noustessaan ilmaan suunnittelemallaan raketilla, joka r\u00e4j\u00e4hti pirstaleiksi kaukana korkeuksissa.<\/em>”. Vain hetke\u00e4 my\u00f6hemmin Sokka marssi itse lehden toimitukseen kertoakseen pelastuneensa t\u00e4p\u00e4r\u00e4sti.<\/p>\n Silvo Sokan toiveiden vastaisesti lehdet kotimaassa ja ulkomailla kirjoittivat kilpaa ”mielikuvitukselliselta vaikuttaneesta rakettilennosta<\/em>”. Uutinen nousi lehtien etusivuille Australiaa ja Etel\u00e4-Amerikkaan my\u00f6ten. Kuopio t\u00e4yttyi toimittajista ja Sokka joutui tentattavaksi.<\/p>\n H\u00e4n kertoi medialle raketin olleen ”reaktiok\u00e4ytt\u00f6inen, sikaria muistuttava seitsem\u00e4n metrin pituinen ja noin metrin levyinen laite<\/em>.”. Apuna oli h\u00e4\u00e4rinyt saksalainen insin\u00f6\u00f6ri nimelt\u00e4\u00e4n Ganzeuge<\/strong>, jonka olinpaikkaa Sokka ei kuitenkaan tiennyt. Raketti oli maksanut 200 000 markkaa ja osat siihen oli saatu muun muassa Tampellan ja Telko Oy:n tehtailta. Tehtaat kieltsiv\u00e4t myyneens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n raketteihin sopivia osia eik\u00e4 Ganzeugea l\u00f6ytynyt mist\u00e4\u00e4n. Raketin v\u00e4itetyt rakennuspaikka ja l\u00e4ht\u00f6rata eiv\u00e4t antaneet mit\u00e4\u00e4n viitteit\u00e4 raketin olemassaolosta eik\u00e4 sit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n l\u00f6ydetty j\u00e4rvest\u00e4, johon Sokka v\u00e4itti pudonneensa.<\/p>\n My\u00f6s poliisit kuulustelivat Sokkaa, sill\u00e4 jos tarina piti paikkansa, oli mies syyllistynyt useaan rikokseen \u2013 pahimmillaan h\u00e4n oli rikkonut Pariisin rauhansopimuksen ehtoja.<\/p>\n Kohua kesti vain muutaman p\u00e4iv\u00e4n, kunnes lokakuun 11. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Sokka tunnusti rakettikertomuksen olleen huijausta. Sokka oli halunnut karata ja kadota riitaannuttuaan vanhempiensa kanssa, ja oli l\u00e4htenyt py\u00f6r\u00e4ll\u00e4 kohti Etel\u00e4-Suomea. H\u00e4n oli kirjoittanut kirjeen Savo-lehteen, jotta kukaan ei h\u00e4nt\u00e4 etsisi. Suonenjoelle poljettuaan suunnitelma mieless\u00e4 kuitenkin muuttui, joten h\u00e4n kasteli itsens\u00e4 j\u00e4rvess\u00e4 ja asettui makaamaan maamieskoulun pihamaalle.<\/p>\n Ennen kuin toimittajat poistuivat Kuopiosta h\u00e4nt\u00e4 koipien v\u00e4liss\u00e4, kysyttiin Sokalta, ett\u00e4 milt\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 paljastuksen j\u00e4lkeen tuntuu \u2013 ”h\u00e4vett\u00e4\u00e4<\/em>”. Niin h\u00e4vetti tiedotusv\u00e4lineit\u00e4kin, kun kaikki olivat ahnaasti tarttuneet jymyjuttuun v\u00e4litt\u00e4en lukijoilleen valeuutista ilman kunnollista faktantarkistusta.<\/p>\n Supliikki herrasmies, joka kietoo muut ihmiset helposti pikkusormensa ymp\u00e4rille. Usein t\u00e4llainen henkil\u00f6 on manipuloiva narsisti, joka huijaa ja hurmaa. T\u00e4llaiselle miehelle on my\u00f6s suomen kieleen vakiintunut nimitys: auervaara. Auervaaran tavoitteena on hurmata nainen suhteeseen vain saavuttaakseen taloudellista hy\u00f6ty\u00e4. H\u00e4n onnistuu hurmaamaan uhrinsa kauniilla sanoilla ja katteettomilla lupauksilla.<\/p>\n Alkuper\u00e4inen Auervaara<\/a> syntyi Turussa vuonna 1906 nimell\u00e4 Ruben Oskar Jansson<\/strong>. Jo teini-ik\u00e4isen\u00e4 Jansson istui linnassa pikkurikoksista, mutta parikymppisen\u00e4 h\u00e4n l\u00f6ysi kutsumuksensa eli naisten huijaamisen. Sukunimi vaihtui Auervaaraksi, mutta huijatessaan h\u00e4n k\u00e4ytti monia eri valenimi\u00e4.<\/p>\n Lehti-ilmoituksilla l\u00f6ytyneet uhrit kuvittelivat olevansa menossa naimisiin mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4k\u00f6iseksi, mutta karismaattiseksi ja sanavalmiiksi kuvaillun miehen kanssa. Auervaaran ainoa tavoite oli hy\u00f6ty\u00e4 taloudellisesti. Uhreiksi valikoituivat varakkaimmat sek\u00e4 ne, jotka vaikuttivat helposti petett\u00e4vilt\u00e4. Monet olivat akateemisesti koulutettuja. Vaikka raha oli kaikkein mieluisinta k\u00e4hvellett\u00e4v\u00e4\u00e4, ”lainasi” Auervaara morsiamiltaan pysyv\u00e4sti muun muassa koruja, tyynynliinoja, aseita ja pyyhkeit\u00e4.<\/p>\n Auervaara hurmasi naiset esitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hieman ujoa per\u00e4kamarin poikaa, joka her\u00e4tti uhreissa hellyydentunteita ja suojeluhalua. Lis\u00e4ksi mies vaikutti olevan varakas merkkihenkil\u00f6, sill\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli valokuvia itsest\u00e4\u00e4n esimerkiksi lent\u00e4j\u00e4n univormussa, hintavan auton kanssa ja massiivisen pianon \u00e4\u00e4ress\u00e4 upeassa kartanossa. Kuvat olivat tietenkin lavastettuja.<\/p>\n Tasaisin v\u00e4liajoin h\u00e4n istui vankilassa, mutta sielt\u00e4kin k\u00e4sin h\u00e4n oli kirjeenvaihdossa hyv\u00e4uskoisten naisten kanssa. Auervaara nousi alkuvuodesta 1945 koko maan laajuiseen kuuluisuuteen, kun rikospoliisi julkaisi suurimmissa p\u00e4iv\u00e4lehdiss\u00e4 kuvan huijarista ja pyysi t\u00e4m\u00e4n uhreja ilmoittautumaan. Samana vuonna oikeusl\u00e4\u00e4k\u00e4ri diagnosoi miehen psykopaatiksi.<\/p>\n Kaikki oikeudenk\u00e4ynnit mukaan lukien Auervaara tuomittiin noin 20 naisen huijaamisesta Suomessa ja Ruotsissa. Yksi uhreista oli petkutetuksi tultuaan p\u00e4\u00e4tynyt itsemurhaan, mist\u00e4 Auervaaralle lankesi syyte kuolemantuottamuksesta. Uhreja oli varmasti paljon enemm\u00e4n, mutta kaikista rikoksista ei nostettu syytett\u00e4 tai annettu tuomiota: Auervaara osasi pelata peli\u00e4\u00e4n my\u00f6s virkavallan kanssa.<\/p>\n Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1964 Auervaara p\u00e4\u00e4tyi selliin viimeisen kerran. Syyn\u00e4 oli avioliittohuijaus. Toukokuussa Auervaara l\u00f6ytyi pid\u00e4tyssellist\u00e4\u00e4n hirtt\u00e4ytyneen\u00e4.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n ”Timanttitalo on Skandinavian suurimman sijoitustimanttiyhti\u00f6n Diamanthusetin suomalainen tyt\u00e4ryhti\u00f6<\/em>”. N\u00e4in kerrottiin Helsingin Sanomissa<\/em> olleessa mainoksessa joulukuussa 1980<\/a>. Samassa mainoksessa hehkutettiin, ett\u00e4 ”Timanttitalon timantti on turvallinen ja tuottoisa sijoituskohde<\/em>”.<\/p>\n Sijoitusliike lupasi asiakkailleen jopa 20 prosentin vuotuista arvonnousua. Tuottojen kerrottiin realisoituvan helposti ja nopeasti Timanttitalon maailmanlaajuisestikin ”ainutlaatuisen j\u00e4lleenmyyntipalvelun ansiosta<\/em>”. Timanttitalon sijoitustimanteilla oli my\u00f6s vakuutus varkauden ja katoamisen varalle.<\/p>\n Mutta omaa sijoitustaan ei p\u00e4\u00e4ssyt itse arvioimaan \u2013 ja miksi olisi pit\u00e4nyt, sill\u00e4 olihan niill\u00e4 ”kansainv\u00e4lisesti tunnustetun ja puolueettoman luokituslaboratorion laatutodistus<\/em>”. Timanttien laatua oli mahdoton tarkistaa, sill\u00e4 Timanttitalo l\u00e4hetti jalokivet muovisissa, sinet\u00f6idyiss\u00e4 kaseteissa, joita ei saanut aukaista. Jos koteloon oli kajottu, oli sijoitus menetetty eik\u00e4 kivill\u00e4 ollut Timanttitalon kautta j\u00e4lleenmyyntiarvoa. Lukuisissa lehtimainoksissaan Timanttitalo lupasi my\u00f6s lunastaa sijoitustimantit takaisin v\u00e4hint\u00e4\u00e4n ostohintaan; kunhan kasetin sinetti oli ehj\u00e4.<\/p>\n N\u00e4in nykyp\u00e4iv\u00e4n tiet\u00e4myksell\u00e4 homma haiskahtaa ilmiselv\u00e4lt\u00e4 huijaukselta, mutta maailma oli nelj\u00e4kymment\u00e4 vuotta sitten aivan erilainen.<\/p>\n Timanttitalo<\/a>, joka muutti nimens\u00e4 my\u00f6hemmin Investiaksi, oli poliisin suurennuslasin alla jo muutamassa vuodessa, kun huijausta ruvettiin tutkimaan yht\u00e4aikaisesti useassa eri maassa<\/a>. J\u00e4lleenmyyntirahoja ei kyetty tilitt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiakkaille, eik\u00e4 Investialla ollut varaa lunastaa kasetteja takaisin kuten se oli luvannut. Yhti\u00f6 oli konkurssissa vuosikymmenen puoliv\u00e4liin menness\u00e4.<\/p>\n Suomalaiset olivat sijoittaneet timantteihin yhteens\u00e4 yli 30 miljoonaa markkaa. Yksitt\u00e4isten sijoittajien osuudet vaihtelivat muutaman tuhannen ja 3 miljoonan markan v\u00e4lill\u00e4. Sijoitukset h\u00e4visiv\u00e4t kuin tuhkana tuuleen, sill\u00e4 timantit olivat todelliselta arvoltaan vain murto-osan myyntihinnasta. Kivet olivat huomattavasti pienempi\u00e4 ja huonolaatuisempia kuin oli annettu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Ne olivat teollisuustimantteja, joita k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ty\u00f6kalujen kuten timanttiporien ja -leikkureiden valmistukseen.<\/p>\nTaidehuijari Erkki-Juhani Minkkinen<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/salvador_wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Tuula Sariolan olematon kirjailijanura<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/ritvasarkola_wikimedia-2.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Enkeli-Elisa<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/peitonalla.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Silvo Sokka lensi raketillaan<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/raketti_pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Aito ja alkuper\u00e4inen Auervaara<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/auervaara.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nTimanttitalon arvottomat timantit<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/09\/timantit_pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Ys\u00e4rit\u00e4hti Miisa ei laulanutkaan itse<\/h2>\n