{"id":21318,"date":"2023-08-25T22:15:52","date_gmt":"2023-08-25T20:15:52","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=21318"},"modified":"2023-08-27T23:17:02","modified_gmt":"2023-08-27T21:17:02","slug":"10-ruumiinosaa-erikoinen-historia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/oudoimmat\/10-ruumiinosaa-erikoinen-historia\/","title":{"rendered":"Galileon keskisormesta Einsteinin aivoihin: 10 erikoista tarinaa irrotetuista ruumiinosista \u2013 osa 1"},"content":{"rendered":"

Nyt sukelletaan p\u00e4\u00e4kallojen, syd\u00e4nten ja varpaiden maailmaan, kun vuorossa ovat historialliset ruumiinosat. Ja siis sellaiset, jotka on syyst\u00e4 tai toisesta irrotettu.<\/p>\n

Listalla ei siis n\u00e4hd\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n nykyjulkkiksen takapuolta tai rintalihaksia, vaan kyseess\u00e4 ovat oikeasti paikkansa historian kirjoissa ansainneet ruumiinosat. Sellaiset, jotka ovat kuuluisia jopa ilman omistajaansa.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> esittelee kymmenen ruumiinosaa ja tarinat siit\u00e4, miten ne ovat selvinneet omistajiensa kuolemista jopa tuhansien vuosien ajan. Usein tarinoihin sekoittuu aikojen kuluessa aimo annos legendaa ja tuomme kyll\u00e4 tarpeen tullen ep\u00e4ilykset totuudenmukaisuudesta esiin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen. J\u00e4lkimm\u00e4iset viisi erikoista tarinaa irrotetuista ruumiinj\u00e4senist\u00e4 ovat luvassa my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Galileo Galilein keskisormi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Plindenbaum<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Firenzen herttuakunnassa syntynyt t\u00e4htitieteilij\u00e4 ja fyysikko Galileo Galilei<\/strong> joutui k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana suuresti, koska oli \u00e4\u00e4nek\u00e4s heliosentrisen maailmankuvan kannattaja. Galileo ei suostunut kiist\u00e4m\u00e4\u00e4n uskomustaan, jonka mukaan Maa kiert\u00e4\u00e4 Aurinkoa eik\u00e4 toisin p\u00e4in.<\/p>\n

Maakeskeinen kirkko tuomitsi tutkijan jumalanpilkasta vankilaan, mutta rangaistus kevennettiin my\u00f6hemmin kotiarestiksi. Viimeiset vuotensa Galileo eli kotiinsa eristettyn\u00e4, mutta jatkoi silti sinnikk\u00e4\u00e4sti ty\u00f6t\u00e4\u00e4n sen tosiasian eteen, mink\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t jo alle kouluik\u00e4iset lapsetkin.<\/p>\n

Galileo haudattiin vuoden 1642 kuolemansa j\u00e4lkeen vaatimattomaan hautaholviin, josta ruumis vuonna 1737, l\u00e4hes vuosisata my\u00f6hemmin, siirrettiin arvoiseensa mausoleumiin Firenzen Basilica di Santa Croce -kirkkoon. Siirron aikana joku neropatti p\u00e4\u00e4tti napata Galileon ruumiista kolme sormea, hampaan ja viidennen lannenikaman.<\/p>\n

Yksi sormi ja selk\u00e4nikama p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t kiertoteiden kautta italialaisiin museoihin 1800-luvun aikana, mutta kaksi muuta sormea ja hammas h\u00e4visiv\u00e4t j\u00e4lki\u00e4 j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 italialaisiin aatelisperheisiin vuosisatojen ajaksi. Historioitsijat arvelivat viel\u00e4 vuosituhannen vaihteen tienoilla, ett\u00e4 Galileon ruumiinosat ovat kadonneet lopullisesti.<\/p>\n

Sitten yll\u00e4tt\u00e4en vuonna 2009 nuo kolme esinett\u00e4 putkahtivat esiin huutokaupassa. Vaikka ostaja ep\u00e4ili purnukkansa sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 Galileon sormiksi ja hampaaksi<\/a>, varmisti h\u00e4n asian todenper\u00e4isyyden Firenzen Tieteen historian instituutilta ja museolta. Museon johtaja vertasi purnukkaa ja ruumiinosia niist\u00e4 tehtyyn viimeiseen kirjalliseen kuvaukseen, joka onneksi oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tarkka ja jokainen pienikin yksityiskohta t\u00e4sm\u00e4si. Museo sai sormet ja hampaan haltuunsa, ja kun se avasi remontin j\u00e4lkeen ovensa vuonna 2010, oli nimikin vaihtunut Museo Galileoksi.<\/p>\n

Paavi Johannes Paavali II<\/strong> esitti vuonna 1992 katolisen kirkon virallisen anteeksipyynn\u00f6n Galileon kohtelusta ja my\u00f6nsi t\u00e4m\u00e4n olleen oikeassa. Pahoittelut olivat vain hieman my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Mutta ainakin Galileon pystyyn asetettu keskisormi v\u00e4litt\u00e4\u00e4 kirkolle symboliset terveiset.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Maapallo ei ole py\u00f6re\u00e4 \u2013 10 uskomatonta v\u00e4itett\u00e4 Litte\u00e4n Maan yhdistykselt\u00e4<\/strong><\/a><\/p>\n

Buddhan hammas<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Alexander Savin<\/a>\u00a0| FAL<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Siddhartha Gautama<\/strong>, joka tunnetaan paremmin Buddhana, perusti buddhismin 500-luvulla eaa. ja menehtyi kunnioitettuna opettajana ollessaan 80-vuotias. Tapojen mukaisesti h\u00e4nen ruumiinsa poltettiin ja tarinan mukaan tuli h\u00e4vitti suuren opettajan maalliset j\u00e4\u00e4nteet yht\u00e4 ruumiinosaa \u2013 vasenta kulmahammasta \u2013 lukuun ottamatta.<\/p>\n

Yksi Buddhan seuraajista nappasi hampaan talteen ja vuosisatojen ajan pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksest\u00e4 k\u00e4ytiin ankaraa kilpailua. Kuninkaat ymp\u00e4ri Etel\u00e4-Aasian himosivat hammasta itselleen; toiset halusivat arvokkaan purukappaleen kokoelmiinsa ja toiset halusivat tuhota sen. Yleisen uskomuksen mukaan hampaan omistajalla oli jumalallinen oikeus hallita maata.<\/p>\n

300-luvun alussa Buddhan kulmahammas tuotiin Sri Lankaan, Kandyn kaupunkiin, jossa se on saanut olla rauhassa l\u00e4hes siit\u00e4 l\u00e4htien. Luonnollisesti katolinen kirkko yritti 1500-luvulla tuhota hampaan polttamalla, mutta legendan mukaan taianomainen lootuksen kukka pelasti ja kuljetti hampaan takaisin Kandyyn, Sri Dalada Maligawaan<\/a> eli hampaan temppeliin. Siell\u00e4 Buddhan vasenta kulmahammasta s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n koristellulla alttarilla edelleen.<\/p>\n

Ludvig XIV:n syd\u00e4n<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Hyacinthe Rigaud | Public Domain (kuvaa rajattu)<\/a><\/p><\/div>\n

T\u00e4m\u00e4 listan kohta kertoo Versaillesin palatsin rakennuttajana muistetun Ludvig XIV<\/strong>:n syd\u00e4mest\u00e4, mutta tavallaan se on kertomus englantilaisesta geologista ja papista William Bucklandista<\/strong>. Buckland on parhaiten tunnettu siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n nimesi historian ensimm\u00e4isen dinosauruksen, Megalosauruksen<\/em>, 1800-luvun alussa, vaikka h\u00e4n tuolloin ajattelikin sen olevan suuri lisko.<\/p>\n

Buckland \u2013 kuten monet muutkin aikalaisensa \u2013 ajattelivat fossiilien olevan todiste ennen vedenpaisumusta el\u00e4neist\u00e4 el\u00e4imist\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4n aasinsillan kautta p\u00e4\u00e4semme Bucklandin ruokailutottumuksiin, sill\u00e4 h\u00e4nelle Nooan arkki oli yht\u00e4 kuin ruokalista.<\/p>\n

Ei ollut mit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 Buckland ei olisi sy\u00f6nyt. H\u00e4n tarjoili my\u00f6s vierailleen muun muassa paistettuja koiranpentuja, keitetty\u00e4 norsun k\u00e4rs\u00e4\u00e4 ja grillattuja kilpikonnan p\u00e4it\u00e4. Bucklandille kelpasi kaikki<\/a>, mutta vieraat ovat ehk\u00e4 olleet eri mielt\u00e4. Joten ei liene ihme, ett\u00e4 kun miehelle tarjottiin sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi muumioitunutta ihmisen syd\u00e4nt\u00e4, nousi h\u00e4nell\u00e4 vain vesi kielelle.<\/p>\n

Mahdollisuus erikoiseen maistiaiseen tarjoutui Bucklandin yst\u00e4v\u00e4n lordi Hartcourtin<\/strong> luona. Hartcourt oli saanut haltuunsa palasen yli sata vuotta aiemmin kuolleen Aurinkokuninkaan syd\u00e4nt\u00e4. Se on faktaa, ett\u00e4 kun Ludvig XIV kuoli vuonna 1715, s\u00e4il\u00f6ttiin h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 pieneen kirstuun, joka haudattiin h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Ludvig XIII<\/strong>:n syd\u00e4men kanssa eri kirkkoon kuin muu ruumis.<\/p>\n

Ranskan suuren vallankumouksen aikana, 1790-luvulla, entisten monarkien hautaholvit tuhottiin ja j\u00e4\u00e4nteet kasattiin muutamaan joukkohautaan. Ludvig XIV:n ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 syd\u00e4met kuitenkin s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t vallankumouksellisten k\u00e4sittelylt\u00e4, mutta niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 pidetty arvokkaina pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksin\u00e4.<\/p>\n

Tarinan mukaan taidemaalari Alexandre Pau<\/strong> osti kuninkaalliset ruumiinosat luodakseen niiden avulla maalis\u00e4vyn nimelt\u00e4\u00e4n ”muumion ruskea”. Koska miksip\u00e4s ei. H\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa olevien k\u00e4\u00e4nteiden j\u00e4lkeen pala Ludvig XIV:n syd\u00e4mest\u00e4 s\u00e4\u00e4styi luomisprosessilta ja p\u00e4\u00e4tyi muutama vuosikymmen my\u00f6hemmin Hartcourtin haltuun. Ja lopulta Bucklandille tarjoiltavaksi.<\/p>\n

”Olen sy\u00f6nyt monia kummallisia asioita, mutta en koskaan aiemmin kuninkaan syd\u00e4nt\u00e4<\/em>”, julisti Buckland ennen kuin nielaisi kuivettuneen ruskean k\u00f6ntin parempiin suihin.<\/p>\n

Sit\u00e4, oliko kyseess\u00e4 Ludvig XIV:n syd\u00e4n, tai ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kenenk\u00e4\u00e4n syd\u00e4n, on mahdoton selvitt\u00e4\u00e4. Buckland kuitenkin piti kyseist\u00e4 ”makupalaa” kulinarististen seikkailujensa kruununjalokiven\u00e4.<\/p>\n

Joseph Haydnin p\u00e4\u00e4kallo<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Thomas Hardy | Public Domain (kuvaa rajattu)<\/a><\/p><\/div>\n

It\u00e4valtalainen Joseph Haydn<\/strong> oli yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 klassismin tyylikauden musiikin kehitt\u00e4jist\u00e4 ja h\u00e4nt\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n klassisen sinfonian ja jousikvartettojen is\u00e4n\u00e4. Kun Haydn kuoli ja haudattiin vuonna 1809, ei arvostetun s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n hautarauhaa kunnioitettu kuin kahdeksan hassua p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ry\u00f6st\u00f6retken orkestroijana toimi Haydnin tuttava Joseph Rosenbaum<\/strong>, joka oli perin kiinnostunut frenologiasta: uudesta ja tuolloin varsin trendikk\u00e4\u00e4st\u00e4 ”tieteenalasta”. Frenologia on sittemmin todistettu t\u00e4ydeksi humpuukiksi, mutta Rosenbaumia kiehtoi ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 kallon muodoista pystytt\u00e4isiin analysoimaan henkil\u00f6n persoonallisuutta.<\/p>\n

Niinp\u00e4 h\u00e4n lahjoi wienil\u00e4isen Hundsturmin hautausmaan haudankaivajan ja k\u00e4vi leikkaamassa Haydnin p\u00e4\u00e4n irti ruumiista. Rosenbaum kiikutti p\u00e4\u00e4n Wienin sairaalan frenologeille, jotka nylkiv\u00e4t, keittiv\u00e4t ja valkaisivat sen, jotta ohimon ”musiikkikuhmu” saataisiin esiin. P\u00e4\u00e4kallo p\u00e4\u00e4tyi lopulta Rosenbaumin kotiin ja se asetettiin esille kunniapaikalle.<\/p>\n

Vuona 1820 prinssi Nikolaus II<\/strong> halusi siirt\u00e4\u00e4 ja haudata Haydnin ruumiin juhlallisin menoin Unkariin, jossa s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 oli pitk\u00e4\u00e4n asunut ja ty\u00f6skennellyt Esterh\u00e1zyn aatelisperheen palveluksessa. Kun ruumis kaivettiin esiin, k\u00e4vi varsin nopeasti selv\u00e4ksi, ett\u00e4 yksi merkitt\u00e4v\u00e4 ruumiinosa puuttui<\/a>.<\/p>\n

Johtolangat veiv\u00e4t viranomaiset Rosenbaumin oven taakse, mutta t\u00e4m\u00e4 ei ollut halukas luopumaan Haydnin p\u00e4\u00e4kallosta. Niinp\u00e4 h\u00e4n piilotti kallon olkipatjan sis\u00e4lle ja kotietsinn\u00e4n aikana h\u00e4nen vaimonsa Therese makasi patjalla ja ilmoitti menstruoivansa. Se oli varma tapa pit\u00e4\u00e4 etsiv\u00e4t kaukana patjasta ja kallosta. Rosenbaum esitti luovuttavansa ja antoi prinssin joukoille mukaan toisen p\u00e4\u00e4kallon. Ilmeisesti h\u00e4nell\u00e4 oli niit\u00e4 jaettavaksi asti.<\/p>\n

Haydn haudattiin uudelleen, mutta siis tuntemattoman p\u00e4\u00e4kallon kanssa.<\/p>\n

Kuolinvuoteellaan Rosenbaum testamenttasi kallon alkuper\u00e4iselle rikostoverilleen, jolta se siirtyi muutaman v\u00e4lik\u00e4den kautta Wieniin Musiikin yst\u00e4v\u00e4t -j\u00e4rjest\u00f6n haltuun. Vasta vuonna 1954 p\u00e4\u00e4kallo suostuttiin luovuttamaan Esterh\u00e1zyn perheelle haudattavaksi Haydnin muun ruumiin kanssa.<\/p>\n

Kukaan ei kuitenkaan raaskinut poistaa hautaholvissa jo ennest\u00e4\u00e4n ollutta, tuntematonta p\u00e4\u00e4kalloa, joten Joseph Haydn on t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 haudattuna kahden kallon kanssa<\/a> \u2013 oman ja vieraan.<\/p>\n

Albert Einsteinin aivot<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Ochoa54<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a> (kuvaa rajattu)<\/p><\/div>\n

Ennen kuin 1900-luvun merkitt\u00e4vimp\u00e4n\u00e4 fyysikkona pidetty Albert Einstein<\/strong> kuoli Yhdysvalloissa vuonna 1955, sanoi h\u00e4n el\u00e4m\u00e4kertansa kirjoittajalle haluavansa tulla tuhkatuksi, jottei kukaan p\u00e4\u00e4se palvomaan h\u00e4nen luitaan. Toive ei aivan toteutunut. Suurin osa tutkijan ruumiista kyll\u00e4 polttohaudattiin ja tuhkat siroteltiin salaiseen paikkaan Delawarejoen varrelle.<\/p>\n

Mutta ruumiinavauksen yhteydess\u00e4 esimerkiksi Einsteinin aivot<\/a> l\u00e4htiv\u00e4t l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Thomas Harveyn<\/strong> matkaan \u2013 ilman lupaa. Taustalla oli kai jalo ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 tuon neron aivot tarjoaisivat t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tutkimustietoa. Harvey paloitteli aivot ja s\u00e4il\u00f6i palat lasipurkkeihin, joita piti pari vuosikymment\u00e4 kotinsa kellarissa.<\/p>\n

Harvey ei kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4nyt aivoista mit\u00e4\u00e4n erityist\u00e4, mutta kuljetti niit\u00e4 my\u00f6hemmin mukanaan ty\u00f6paikasta toiseen ja s\u00e4ilytti purkkeja milloin miss\u00e4kin: kerran jopa kaljakorien sekaan piilotettuna.<\/p>\n

Harvey rupesi vuodesta 1985 l\u00e4htien julkaisemaan Einsteinin aivoihin perustuvia tutkimuksia ja sai esimerkiksi kanadalaisten yhteisty\u00f6kumppaneidensa kanssa yhden tutkimuksen l\u00e4\u00e4ketieteen arvostetuimpaan julkaisuun The Lancetiin<\/em>. Tutkimuksissa etsittiin syit\u00e4 niin Einsteinin neroudelle kuin t\u00e4m\u00e4n mahdolliselle autismille<\/a>, ja ”todisteita” l\u00f6ytyikin eri aivosolujen m\u00e4\u00e4rien suhteista tai vaikkapa normaalia suuremmasta ja ep\u00e4tavallisesti poimuttuneesta p\u00e4\u00e4lakilohkosta.<\/p>\n

Tutkimukset kohtasivat kuitenkin paljon kritiikki\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 k\u00e4ytetyt menetelm\u00e4t ja vertailut t\u00e4ytt\u00e4neet tieteellisi\u00e4 kriteereit\u00e4. \u00c4lykkyytt\u00e4 ei voi paikantaa tiettyyn kohtaan aivoja eik\u00e4 p\u00e4\u00e4telmi\u00e4 voi tehd\u00e4 yksitt\u00e4isist\u00e4 aivoista otetuista kuvista tai palasista. Einsteinin aivot eiv\u00e4t isossa kuvassa olleet mitenk\u00e4\u00e4n erityiset.<\/p>\n

Se on kuitenkin fakta, ett\u00e4 Einstein oli \u00e4lyk\u00e4s ja kykeni ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n asioita, joihin monenkaan muun k\u00e4sityskyky ei riit\u00e4. Sen verran erityiset aivot Einsteinilla oli, ett\u00e4 niiden avulla h\u00e4n ymm\u00e4rsi, mit\u00e4 tuleman piti: Jos aivot j\u00e4isiv\u00e4t j\u00e4lkipolville tutkittavaksi, yritett\u00e4isiin h\u00e4nen neuroneitaan, gliasolujaan ja aivojensa poimuja mittaamalla julistaa, mik\u00e4 tekee ihmisest\u00e4 \u00e4lykk\u00e4\u00e4n. Ja sen h\u00e4n tiesi olevan t\u00e4ytt\u00e4 soopaa.<\/p>\n

Mutta koska h\u00e4nen toivettaan tuhkaamisesta ei kuunneltu, voi maailman kuuluisimpien aivojen paloihin tutustua kahdessa paikassa Yhdysvalloissa: M\u00fctter-museossa Philadelphiassa ja Kansallisessa terveyden ja l\u00e4\u00e4ketieteen museossa Silver Springiss\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/span><\/p>\n