{"id":22002,"date":"2021-11-27T14:17:56","date_gmt":"2021-11-27T11:17:56","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=22002"},"modified":"2022-11-23T18:21:00","modified_gmt":"2022-11-23T16:21:00","slug":"faktoja-kiitospaivasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yleistieto\/faktoja-kiitospaivasta\/","title":{"rendered":"Mik\u00e4 ihmeen kiitosp\u00e4iv\u00e4? Faktoja ja sepitysten oikomista amerikkalaisten suuresta perhejuhlasta"},"content":{"rendered":"

Aina marraskuun nelj\u00e4nten\u00e4 torstaina vietet\u00e4\u00e4n Yhdysvalloissa kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Mutta mik\u00e4 tuo kiitosp\u00e4iv\u00e4 oikein on ja miksi sit\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Jos rapakon taakse ei ole mit\u00e4\u00e4n siteit\u00e4 tai ei ole sattunut viett\u00e4m\u00e4\u00e4n siell\u00e4 aikaa kiitosp\u00e4iv\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4, on juhlinta tuttua l\u00e4hinn\u00e4 televisiosarjoista ja elokuvista. Sy\u00f6d\u00e4\u00e4n kalkkunaa ja kerrotaan l\u00e4heisille, mist\u00e4 ollaan kiitollisia. Sit\u00e4h\u00e4n se pitk\u00e4lti onkin \u2013 siis sy\u00f6mist\u00e4, koko pitk\u00e4n viikonlopun ajan.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> kurkistaa nyt eilen vietetyn kiitosp\u00e4iv\u00e4n historiaan ja perinteisiin, ja samalla oiotaan my\u00f6s muutamia v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksi\u00e4, joita tuohon t\u00e4rke\u00e4\u00e4n perhejuhlaan liittyy. Eiv\u00e4tk\u00e4 nuo virheelliset olettamukset ole ainoastaan niiden p\u00e4\u00e4ss\u00e4, jotka eiv\u00e4t kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4 juhli, sill\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4n alkuper\u00e4\u00e4 opetetaan amerikkalaisissakin kouluissa p\u00e4in m\u00e4nty\u00e4. Pian selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 miten!<\/p>\n

Miten kiitosp\u00e4iv\u00e4 sai alkunsa?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jean Leon Gerome Ferris | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1620 joukko uskonsa vuoksi vainottuja puritaaneja pakeni Englannista Mayflower-nimisell\u00e4 laivalla uuteen maailmaan Amerikan mantereelle. Noin satap\u00e4inen porukka saapui vaikean merimatkan j\u00e4lkeen nykyisen Massachusettsin osavaltion rannikolle ja pystytti sinne siirtokunnan, jonka perustalle on kasvanut Plymouthin kaupunki. Puritaanit nimesiv\u00e4t uuden siirtokunnan l\u00e4ht\u00f6paikkansa, Englannissa sijaitsevan Plymouthin, mukaan.<\/p>\n

Syksyll\u00e4 1621 puritaanit juhlivat onnistunutta sadonkorjuuta yhdess\u00e4 uusien yst\u00e4viens\u00e4, paikallisen alkuper\u00e4iskansan, kanssa. Viljan korjaamiseen osallistuneita wampanoag-heimon j\u00e4seni\u00e4 kutsuttiin juhlintaan ja kaikki istuivat onnellisina nuotion \u00e4\u00e4rell\u00e4 kalkkunaa sy\u00f6den. Jumalaa kiitettiin hyvin sujuneesta satokaudesta.<\/p>\n

N\u00e4in kiitosp\u00e4iv\u00e4n tarina menee oppikirjojen mukaan. Mutta totuus on jotain aivan muuta kuin t\u00e4m\u00e4 idyllinen kertomus antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Mit\u00e4 puritaaneille oikeasti tapahtui?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jennie Augusta Brownscombe | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Puritaanit saapuivat uuden maailman rannikolle joulukuussa 1620, mutta talvi oli niin hyyt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 siirtokunnan perustaminen ei tullut kyseeseen, vaan he viettiv\u00e4t talven Mayflowerilla. Vain alle puolet siirtolaisista selvisi<\/a> tuosta ensimm\u00e4isest\u00e4 talvesta elossa. Naisia Euroopasta oli l\u00e4htenyt matkaan 19, mutta vain viisi oli hengiss\u00e4 kev\u00e4\u00e4n tullen.<\/p>\n

Kes\u00e4 toi lupauksen paremmasta ja alkuper\u00e4isasukkaiden avustuksella saatiin kasvatettua satoa. Syyt\u00e4 kiitollisuudelle toki oli, mutta varsinaista riemua satokauden p\u00e4\u00e4tt\u00e4neiss\u00e4 kekkereiss\u00e4 ei ollut. Monet perheet surivat edelleen menetyksi\u00e4. Kiitollinen sai olla siit\u00e4, ett\u00e4 oli elossa.<\/p>\n

Kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4, jota ei tuolloin kutsuttu kiitosp\u00e4iv\u00e4ksi, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n vietetty marraskuun lopulla, vaan muutamaa kuukautta aiemmin; silloin, kun sato oli saatu korjattua. On my\u00f6s v\u00e4\u00e4rin kutsua vuonna 1621 j\u00e4rjestetty\u00e4 juhlaa ”ensimm\u00e4iseksi”, sill\u00e4 vuosituhansien ajan Atlantin molemmin puolin oli eri kulttuureissa vietetty sadonkorjuujuhlia.<\/p>\n

Miten uudisasukkaat ja wampanoagit kykeniv\u00e4t kommunikoimaan?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Periaatteessa puritaanien ja wampanoag-kansan v\u00e4lille l\u00f6ytyi yhteinen s\u00e4vel juuri niinkuin oppikirjoissa kerrotaan: Squanto-niminen, englantia osaava patuxet-heimon j\u00e4sen toimi tulkkina osapuolten v\u00e4lill\u00e4. Patuxetit olivat osa suurempaa wampanoagien klaania. Squanto, viralliselta nimelt\u00e4\u00e4n Tisquantum, oli kuin nykyp\u00e4iv\u00e4n diplomaatti, joka toimi v\u00e4lik\u00e4ten\u00e4 my\u00f6s kaupank\u00e4ynniss\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s neuvoi uudisasukkaille toimivimman tavan kylv\u00e4\u00e4 maissia ja parhaat kala-apajat. Ja t\u00e4h\u00e4n yleens\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyy tarina Squantosta.<\/p>\n

Mutta se on vain osa suurempaa kokonaisuutta. Her\u00e4\u00e4 tietenkin kysymys, ett\u00e4 miten mies oikein osasi englantia. No, englantilaiset olivat kaapanneet ja vanginneet h\u00e4net vuonna 1614 ja muutaman saarivaltiossa vietetyn vuoden j\u00e4lkeen h\u00e4net myytiin Espanjaan orjaksi. Kun Squanto p\u00e4\u00e4si vuonna 1619 palaamaan takaisin kotiseudulleen, oli h\u00e4nen koko heimonsa kuollut eurooppalaisten tuomiin tartuntatauteihin. H\u00e4n oli patuxetien viimeinen.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 viimeisen\u00e4 mainitusta syyst\u00e4 johtuen uudisasukkaita odottivat valmiit pellot viljely\u00e4 varten ja rakentamiseen soveltuva, valmiiksi raivattu maasto. Plymouth nousi menehtyneiden patuxetien maille.<\/p>\n

Wampanoagien roolista kiistell\u00e4\u00e4n edelleen<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Yksi asia, josta historioitsijat eiv\u00e4t ole t\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yksimielisi\u00e4, on wampanoag-heimon rooli siirtokunnan sadonkorjuujuhlissa. Miss\u00e4\u00e4n ei ole mainintaa siit\u00e4, ett\u00e4 uudisasukkaat olisivat kutsuneet paikallisia mukaan juhliin. Toki se kuulostaa historian kirjoissa hyv\u00e4lt\u00e4, joten miksi niin ei kerrottaisi tapahtuneen…<\/p>\n

Wampanoagit kyll\u00e4 osallistuivat monip\u00e4iv\u00e4isiin pitoihin \u2013 se tiedet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 heid\u00e4n omista ett\u00e4 puritaanien l\u00e4hteist\u00e4. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan wampanoagit olivat tekem\u00e4ss\u00e4 perinteist\u00e4, satokauden j\u00e4lkeist\u00e4 kierrostaan naapuriheimojen luona. Se oli t\u00e4rke\u00e4 traditio, kuin nykyajan valtiovierailu, jolla pidettiin yll\u00e4 hyvi\u00e4 suhteita ja pyrittiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n konflikteja. Koska wampanoag-p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Massasoit<\/strong> miehineen oli tavannut uudisasukkaat jo kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, p\u00e4\u00e4tti h\u00e4n liitt\u00e4\u00e4 puritaanit tavattavien kansojen joukkoon. Lis\u00e4ksi wampanoageilla oli omia viljelysmaita aivan puritaanien siirtokunnan l\u00e4heisyydess\u00e4 ja kes\u00e4ll\u00e4 oli tehty jonkun verran yhteisty\u00f6t\u00e4, joten naapurisovun yll\u00e4pito oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Saattaa my\u00f6s olla, ett\u00e4 visiitti Plymouthiin tehtiin silkkaa uteliaisuutta, sill\u00e4 sy\u00f6misen lis\u00e4ksi sadonkorjuujuhlissa pelailtiin ja pidettiin leikkimielisi\u00e4 sotaharjoituksia. Pyssyjen pauke saattoi houkutella wampanoagit paikalle ja hyv\u00e4n tahdon eleen\u00e4 mukana vietiin riistaa; tarkemmin sanottuna viisi peuraa.<\/p>\n

Todenn\u00e4k\u00f6isesti siis alkuper\u00e4isasukkaat ja uudisasukkaat viettiv\u00e4t juhlaa yhdess\u00e4, mutta ennemminkin tuttavallisissa kuin yst\u00e4v\u00e4llisiss\u00e4 tunnelmissa.<\/p>\n

Miten t\u00e4m\u00e4n yhden aterian pohjalle rakentui yksi Yhdysvaltojen t\u00e4rkeimmist\u00e4 juhlapyhist\u00e4?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Kukaan ei tied\u00e4, juhlittiinko Plymouthissa samalla tavalla seuraavana vuonna. Ehk\u00e4, sill\u00e4 satoa korjattiin vuosittain.<\/p>\n

1600-luvun loppuun menness\u00e4 alkuper\u00e4iskansan sadonkorjuujuhlat ja kristillisen Jumalan kiitt\u00e4minen maan antimista olivat sekoittuneet yhdeksi ja samaksi juhlaksi. Plymouthista kiitosp\u00e4iv\u00e4n viett\u00e4minen<\/a> levisi muihinkin Uuden Englannin, eli Yhdysvaltojen koillisosien, siirtokuntiin. Siit\u00e4 oli tullut jokasyksyinen perinne.<\/p>\n

Kiitosp\u00e4iv\u00e4n juhlinta sai my\u00f6s ik\u00e4vi\u00e4 piirteit\u00e4, sill\u00e4 1630-luvulla sit\u00e4 juhlittiin alkuper\u00e4iskansoja vastaan k\u00e4ytyjen sotien voittamisen kunniaksi. Jumalaa kiitettiin veristen taistelujen voitosta. Erityisesti t\u00e4m\u00e4 j\u00e4tet\u00e4\u00e4n usein kertomatta, kun kiitosp\u00e4iv\u00e4n historiaa opetetaan.<\/p>\n

Yhdysvaltojen itsen\u00e4istymisen j\u00e4lkeen kulloinenkin presidentti on julistanut kiitosp\u00e4iv\u00e4n vietett\u00e4v\u00e4ksi oman mielens\u00e4 mukaan. V\u00e4lill\u00e4 sit\u00e4 on juhlittu helmikuussa, toisinaan my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 ja joskus ei ollenkaan. Vasta 1800-luvulla juhlinta levisi Uudesta Englannista muualla Yhdysvaltoihin, mutta eri osavaltiot viettiv\u00e4t kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4 eri ajankohtina, eik\u00e4 se ollut yleinen juhla- tai pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kiitosp\u00e4iv\u00e4 saattoikin olla kaukana pohjoisessa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

My\u00f6s Kanadassa vietet\u00e4\u00e4n kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta ei samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin etel\u00e4isess\u00e4 naapurissa. Kiitosp\u00e4iv\u00e4 on lokakuun toinen maanantai.<\/p>\n

Vaikka kiitosp\u00e4iv\u00e4n miellet\u00e4\u00e4n alkaneen Yhdysvalloista, niin joidenkin historioitsijoiden mielest\u00e4 ihka ensimm\u00e4ist\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin vuosikymmeni\u00e4 aiemmin kuin puritaanit edes miettiv\u00e4t Atlantin yli seilaamista. Eik\u00e4 sit\u00e4 vietetty Plymouthin suunnalla, vaan j\u00e4iden keskell\u00e4 kaukana pohjoisessa.<\/p>\n

Arktisen alueen tutkimusmatkailija Martin Frobisher<\/strong> oli ryhmineen etsim\u00e4ss\u00e4 luoteisv\u00e4yl\u00e4\u00e4<\/a> eli pohjoista meritiet\u00e4 Euroopan ja Aasian v\u00e4lill\u00e4. Vuonna 1578 Frobisher oli jo menett\u00e4nyt yhden seurueensa laivoista pohjoisen Kanadan j\u00e4iseen mereen, mutta pit\u00e4\u00e4kseen ilmapiirin positiivisena h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 miehist\u00f6lle mukavan hetken yhdess\u00e4.<\/p>\n

He pys\u00e4htyiv\u00e4t j\u00e4iden keskelle paikkaan, joka nimettiin my\u00f6hemmin Frobisherin lahdeksi. ”Juhla” oli hyvin vaatimaton verrattuna nykyp\u00e4iv\u00e4n ylt\u00e4kyll\u00e4iseen m\u00e4tt\u00e4miseen, sill\u00e4 tarjolla oli vain s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelty palanen suolalihaa ja kuivettunutta leip\u00e4\u00e4. Mutta miehet pitiv\u00e4t pienen jumalanpalveluksen, s\u00f6iv\u00e4t aterian yhdess\u00e4 ja kiittiv\u00e4t siit\u00e4, ett\u00e4 olivat viel\u00e4 hengiss\u00e4.<\/p>\n

Juhlapyh\u00e4st\u00e4 on kiitt\u00e4minen Maijal oli karitsa<\/em> -runon kirjoittajaa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: James Reid Lambdin | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Kesti vuosisatoja ennen kuin kiitosp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tuli Yhdysvalloissa koko kansan juhlapyh\u00e4. Juhlasta on pitk\u00e4lti kiitt\u00e4minen<\/a> Sarah Josepha Halea<\/strong>, joka tunnetaan muun muassa naisille suunnatun Godey’s Lady’s Book<\/em> -lehden p\u00e4\u00e4toimittajana. Toimittajana ty\u00f6skentelyn lis\u00e4ksi Hale oli kirjailija ja runoilija, jonka tunnetuin teos on Mary Had a Little Lamb<\/em> -runo. Suomessakin tuota runoa rallatellaan, mutta kotimaisella Maijal oli karitsa<\/em> -k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksell\u00e4.<\/p>\n

Hale aloitti kiitosp\u00e4iv\u00e4n rummuttamisen jo vuonna 1827 ja kirjoitti vetoomuksia 13 eri presidentille, jotta p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 teht\u00e4isiin koko maalle yhteinen ja virallinen juhlapyh\u00e4. Abraham Lincoln<\/strong> oli viimein se presidentti, joka nappasi Halen ideasta kiinni. Hale esitti asiansa Lincolnille juuri oikeaan aikaan: kiitosp\u00e4iv\u00e4 voisi olla toimiva tapa yhdist\u00e4\u00e4 sis\u00e4llissodan runtelema maa. Niinp\u00e4 Lincoln teki vuonna 1863 kiitosp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kansallisen pyh\u00e4n, jota tuli viett\u00e4\u00e4 marraskuun viimeisen\u00e4 torstaina, ja jolloin kuului kiitt\u00e4\u00e4 ja ylist\u00e4\u00e4 Jumalaa. Yhten\u00e4isyyden tunnetta pyrittiin kasvattamaan ensimm\u00e4isest\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kerrotuilla tarinoilla, joissa kaikki taustasta riippumatta viettiv\u00e4t juhlaa yhdess\u00e4.<\/p>\n

Kaikkien niiden vuosikymmenten aikana, joina Hale ajoi kiitosp\u00e4iv\u00e4n sanomaa ylemmille tahoille, juurrutti h\u00e4n ideaa my\u00f6s kansalaisten, varsinkin naisten, mieliin. H\u00e4n julkaisi reseptej\u00e4 ja valmiita ateriakokonaisuuksia toimittamassaan lehdess\u00e4, joten kun kiitosp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 vihdoin tuli virallinen juhlapyh\u00e4, olivat naiset siihen valmiita. Halen ansiosta kiitosp\u00e4iv\u00e4n ateria on juuri sellainen kuin se t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kiitosp\u00e4iv\u00e4n ateria oli hyvin erilainen kuin nyky\u00e4\u00e4n<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Jos kalkkuna on modernin kiitosp\u00e4iv\u00e4n aterian t\u00e4hti, niin sit\u00e4 se ei ollut vuonna 1621. On totta, ett\u00e4 Yhdysvaltain koillisosissa oli tuolloin paljon villikalkkunoita, joten ehk\u00e4 sit\u00e4 oli my\u00f6s tarjolla, mutta paremminkin lisukkeena. Varmaa on se, ett\u00e4 perinteisi\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4n herkkuja, kuten kurpitsapiirakkaa, karpalohyytel\u00f6\u00e4, maukasta t\u00e4ytett\u00e4 tai perunaa, ei ensimm\u00e4isen\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sy\u00f6ty.<\/p>\n

P\u00f6yt\u00e4\u00e4n kannettiin mit\u00e4 saatavilla oli; suurimmaksi osaksi lihaa. Aikalaisten kirjoitusten mukaan wampanoagit toivat mukanaan viisi peuraa ja puritaanit puolestaan valmistivat maissista leip\u00e4\u00e4 ja puuroa, mutta se onkin ainoa, mit\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n. Siirtokunnan sijainnin huomioon ottaen aterialla oli hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti merenantimia, kuten simpukoita, hummeria ja jopa hyljett\u00e4. Nuotiolle p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s lintuja; hanhia, joutsenia sek\u00e4 muuttokyyhkyj\u00e4. Ja ehk\u00e4p\u00e4 muutama kalkkuna.<\/p>\n

Jos perheelleen haluaa valmistaa oikein perinteisen kiitosp\u00e4iv\u00e4n illallisen, niin ehk\u00e4p\u00e4 perunamuusi ja kalkkuna pit\u00e4isi vaihtaa hylkeen rasvalla valeltua joutsenta.<\/p>\n

Kiitosp\u00e4iv\u00e4n ajankohta haki paikkaansa viel\u00e4 melko hiljattain<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Viimeinen iso muutos kiitosp\u00e4iv\u00e4n viettoon tehtiin vuonna 1939, kun Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt<\/strong> siirsi juhlapyh\u00e4n ajankohtaa. Ihan vain siksi, ett\u00e4 ihmiset saataisiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n enemm\u00e4n rahaa.<\/p>\n

Roosevelt oli huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 amerikkalaiset eiv\u00e4t ruvenneet tekem\u00e4\u00e4n joululahjaostoksia ennen kuin vasta kiitosp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Niinp\u00e4 juhlaa aikaistettiin viikolla. Rooseveltin paljon vastustusta saanut muutos teki kuitenkin teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja joulushoppailu alkoi heti kiitosp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen, aiemmasta ajankohdasta huolimatta. Toiset kielt\u00e4ytyiv\u00e4t luopumasta perinteisest\u00e4 kiitosp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ja jonkun vuoden muutamat osavaltiot viettiv\u00e4tkin kahta juhlapyh\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Rooseveltin suunnitelma avitti taloutta, mutta hillit\u00e4kseen \u00e4\u00e4nekk\u00e4it\u00e4 vastustajia h\u00e4n peukaloi kiitosp\u00e4iv\u00e4n ajankohtaa viel\u00e4 kerran. Se tuli olemaan marraskuun nelj\u00e4nten\u00e4 torstaina, mutta ei kuitenkaan koskaan kuukauden kahtena viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Julistus oli varmaan sen verran h\u00e4mment\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei en\u00e4\u00e4 jaksanut ruveta v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4n vastaan.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/span><\/strong><\/p>\n