{"id":22173,"date":"2024-11-18T21:45:17","date_gmt":"2024-11-18T19:45:17","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=22173"},"modified":"2024-11-23T00:34:15","modified_gmt":"2024-11-22T22:34:15","slug":"10-uskomatonta-yhteensattumaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/oudoimmat\/10-uskomatonta-yhteensattumaa\/","title":{"rendered":"10 k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 yhteensattumaa \u2013 N\u00e4it\u00e4 on l\u00e4hes mahdoton uskoa todeksi!"},"content":{"rendered":"

Aina silloin t\u00e4ll\u00f6in el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tulee vastaan yhteensattumia, jotka ovat niin uskomattomia, ett\u00e4 niille ei l\u00f6ydy j\u00e4rkev\u00e4\u00e4 selityst\u00e4. T\u00e4m\u00e4n listan kymmenen tarinaa ovat juuri sellaisia.<\/p>\n

T\u00e4llaiset j\u00e4rjenvastaiset yhteensattumat jakavat suuren osan ihmisist\u00e4 kahteen leiriin: Niihin, joiden mielest\u00e4 kaikki el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on vain sarja satunnaisia tapahtumia. Ja niihin, jotka uskovat kohtaloon tai johonkin suurempaan suunnitelmaan.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> on ker\u00e4nnyt kasaan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 yhteensattumia, joiden kohdalla suurinkin skeptikko j\u00e4\u00e4nee sanattomaksi. Vai keksitk\u00f6 sin\u00e4 n\u00e4ille tapahtumille j\u00e4rkevi\u00e4 selityksi\u00e4?<\/p>\n

Anne Parrish ja j\u00e4lleenn\u00e4keminen Pariisissa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Eveline de Bruin | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Kirjailija Anne Parrish<\/strong> syntyi ja varttui Yhdysvaltojen Coloradossa. Ollessaan nelikymppinen h\u00e4n matkusti 1920-luvulla aviomiehens\u00e4 kanssa Pariisiin ja oli hyv\u00e4ll\u00e4 tavalla h\u00e4keltynyt kaupungin pienist\u00e4 kujista ja jokivarren kahviloista. Parrish kolusi l\u00e4pi kaikki l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kirjakaupat ja -kojut.<\/p>\n

Aviomies ei monen p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen en\u00e4\u00e4 jaksanut jakaa Parrishin innostusta vanhojen kirjojen penkomiseen, vaan keskittyi nauttimaan kahvista vaimoaan odotellessaan. Parrish teki hienoja l\u00f6yt\u00f6j\u00e4 ja yll\u00e4ttyi ikihyviksi, kun t\u00f6rm\u00e4si lapsuutensa lempikirjaan. Englanninkielinen Jack Frost and Other Stories<\/em> -satukirja maksoi vain yhden frangin, joten Parrish nappasi sen mukaansa.<\/p>\n

Parrish muisteli satuja aviomiehelleen, joka rupesi selaamaan kirjaa ja my\u00f6nsi, ett\u00e4 todellakin kirjan t\u00e4ytyi olla lapsuudesta tuttu. Ensimm\u00e4isell\u00e4 sivulla nimitt\u00e4in oli aiemman omistajan tiedot kirjoitettuna lapsen k\u00e4sialalla: Anne Parrish, 209 N. Weber Street, Colorado Springs<\/em>.<\/p>\n

Parrish ei muistanut, ett\u00e4 miten ja koska kirja oli siirtynyt h\u00e4nen lapsuudenkodistaan eteenp\u00e4in, mutta jotenkin monen mutkan ja omituisen yhteensattuman kautta se samainen kirja oli p\u00e4\u00e4tynyt j\u00e4lleen h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4<\/a> \u2013 vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin, valtameren toisella puolella Pariisissa, satunnaisessa antikvariaatissa.<\/p>\n

Ihmismagneetti ikkunasta putoaville vauvoille<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Paul Hanaoka | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Lokakuussa 1938 Yhdysvaltain Detroitissa asuva Joseph Figlock<\/strong> oli normaaliin tapaansa t\u00f6iss\u00e4 lakaisemassa kaupungin katuja. Samaan aikaan kerrostalon nelj\u00e4nness\u00e4 kerroksessa kaksivuotias David Thomas<\/strong> leikki avoimen ikkunan l\u00e4heisyydess\u00e4. Thomas p\u00e4\u00e4tyi aivan liian l\u00e4helle avointa ikkunaa ja horjahti alas kohti varmaa kuolemaa.<\/p>\n

Figlock sattui olemaan juuri sill\u00e4 hetkell\u00e4 oikeassa kohdassa katua ja Thomas tipahti h\u00e4nen niskaansa. Figlock selvisi p\u00e4\u00e4lle pudonneesta pienokaisesta kuhmuilla, mutta Thomas kiid\u00e4tettiin sairaalaan saamaan hoitoa p\u00e4\u00e4vammaan sek\u00e4 murtuneeseen reiteen ja k\u00e4teen. Vammat olisivat todenn\u00e4k\u00f6isesti olleet kohtalokkaat, jos Thomas-poika olisi p\u00e4\u00e4tynyt Figlockin p\u00e4\u00e4n sijaan katuun.<\/p>\n

Oli onnekas yhteensattuma, ett\u00e4 Figlock lakaisi katua juuri Thomasin kotitalon edustalla. Mutta se ei kuitenkaan ole syy sille, miksi t\u00e4m\u00e4 tarina on listalla. Nimitt\u00e4in hieman vajaa vuosi ennen t\u00e4t\u00e4 tapausta Figlock oli osallisena aivan samanlaisessa onnettomuudessa<\/a>.<\/p>\n

Kyseess\u00e4 oli toinen katu ja toinen kerrostalo, mutta sama kadunlakaisija ja nelj\u00e4nnest\u00e4 kerroksesta niskaan tippuva lapsi. Tuolloinkin lapsi selvisi olosuhteisiin n\u00e4hden lievill\u00e4 vammoilla.<\/p>\n

Olikohan 1930-luvun Detroitissa jotenkin arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4, ett\u00e4 lapsia tipahteli ikkunoista?<\/p>\n

Laura Buxtoneiden ilmapallo<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 2001 kymmenvuotias Laura Buxton<\/strong> seisoi kotipihallaan Staffordshiress\u00e4, Englannissa, pit\u00e4en k\u00e4siss\u00e4\u00e4n punaista ilmapalloa<\/a>. H\u00e4n oli kirjoittanut palloon oman osoitteensa ja pyynn\u00f6n ”ole kiltti ja palauta Laura Buxtonille”. Sitten h\u00e4n p\u00e4\u00e4sti pallon ilmojen viet\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Ilmapallo matkasi etel\u00e4\u00e4n, 225 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, ja p\u00e4\u00e4tyi wiltshirel\u00e4isen maatalon pihaan. Maanviljelij\u00e4 h\u00e4mm\u00e4styi: Pallossa oli tuttu nimi. H\u00e4nen naapureidensa sukunimi oli Buxton ja Buxtoneilla sattui olemaan Laura-niminen tyt\u00e4r. Niinp\u00e4 h\u00e4n vei ilmapallon tutulle Laura Buxtonille<\/strong>.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 toinen Laura p\u00e4\u00e4tti kirjoittaa pallossa olleeseen osoitteeseen, mink\u00e4 j\u00e4lkeen juttu meni viel\u00e4kin kummallisemmaksi. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 t\u00e4yskaimoilla oli ik\u00e4eroa vain muutamia kuukausia. Lis\u00e4ksi molemmilla oli lemmikkein\u00e4 kani, marsu ja kolmivuotias, musta labradorinnoutaja.<\/p>\n

Kun ilmapallon v\u00e4lityksell\u00e4 toisensa l\u00f6yt\u00e4neet Laura Buxtonit vihdoin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t vanhempiensa suostumuksella tapaamaan kasvotusten, olivat molemmat tyt\u00f6t pukeutuneet farkkuihin ja vaaleanpunaiseen paitaan \u2013 mik\u00e4 ei tietysti ole j\u00e4rin ihmeellist\u00e4 10-vuotiaille tyt\u00f6ille. He olivat kuitenkin my\u00f6s samanpituisia, mik\u00e4 oli hieman erikoisempaa, sill\u00e4 he olivat ik\u00e4isekseen pitki\u00e4. Onnekkaiden tuulien kuljettamasta ilmapallosta alkoi tiivis yst\u00e4vyys, joka on jatkunut t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka.<\/p>\n

Montako kertaa salama voi iske\u00e4 samaan ihmiseen?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Sanonnan mukaan salama ei iske samaan paikkaan kahdesti, mutta t\u00e4m\u00e4 ei tokikaan kirjaimellisesti pid\u00e4 paikkaansa. Salamat voivat osua ja osuvatkin monesti samaan paikkaan.<\/p>\n

Mink\u00e4laisella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 salama iskee ihmiseen? Tai edelleen: Miten todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4 on, ett\u00e4 salama osuus samaan henkil\u00f6\u00f6n useaan kertaan ja viel\u00e4 eri p\u00e4ivin\u00e4? No, ei kovinkaan todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n

Yhdysvaltalainen mets\u00e4nvartija Roy Sullivan<\/strong> joutui el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana seitsem\u00e4n kertaa salamaniskun kohteeksi<\/a>. Ensimm\u00e4inen isku tapahtui vuonna 1942 Sullivanin ollessa n\u00e4k\u00f6tornissa. Jalkaan osunut salama ei tehnyt pahempaa tuhoa, sill\u00e4 mies menetti vain yhden varpaankynnen.<\/p>\n

Sitten kuluikin reilusti yli kaksikymment\u00e4 vuotta ennen toista iskua. Vuonna 1969 Sullivan oli ajamassa maasturillaan vuoristotiet\u00e4, kun salama iski h\u00e4net tajuttomaksi ja poltti h\u00e4nen kulmakarvansa. Sitten meno kiihtyi.<\/p>\n

Kolmannella kerralla vuonna 1970 Sullivan sai palovamman olkap\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 salaman isketty\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 kotipihalla. Vuonna 1972 salama sytytti h\u00e4nen hiuksensa tuleen ja tuon v\u00e4likohtauksen j\u00e4lkeen kovaonninen mies rupesi pit\u00e4m\u00e4\u00e4n aina vett\u00e4 mukanaan. Viideskin isku osui p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja sytytti vuonna 1973 j\u00e4lleen tukan tuleen \u2013 Sullivan sai sammutettua liekit vedell\u00e4. Vuonna 1974 salama aiheutti nilkkaan ik\u00e4v\u00e4t palovammat.<\/p>\n

Viimeisen kerran Roy Sullivaniin iski salama h\u00e4nen ollessaan kalastamassa kes\u00e4kuun 25. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1977. Vaikeat palovammat rinnassa ja vatsassa vaativat sairaalahoitoa, mutta t\u00e4st\u00e4kin iskusta mies selvisi hengiss\u00e4.<\/p>\n

Valitettavasti muut ihmiset, my\u00f6s ty\u00f6kaverit, alkoivat v\u00e4ltell\u00e4 mets\u00e4nvartijaa siin\u00e4 pelossa, ett\u00e4 heihinkin iskee salama. Karttelu ja el\u00e4v\u00e4ksi ukkosenjohdattimeksi kutsuminen masensivat Sullivania, joka menehtyi vuonna 1983 \u2013 ei kuitenkaan salamaniskuun, vaan oman k\u00e4den kautta.<\/p>\n

Maarten de Jongen kaksi t\u00e4p\u00e4r\u00e4\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 piti tilannetta<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Laurent ERRERA<\/a> | CC BY-SA 2.0<\/a><\/p><\/div>\n

Hollantilainen entinen kilpapy\u00f6r\u00e4ilij\u00e4 Maarten de Jonge<\/strong> on huijannut kuolemaa kahdesti<\/a>. Kahdesti h\u00e4nen p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ovat olleet luetut, mutta p\u00e4\u00e4t\u00f6s viime minuutilla on pelastanut miehen molemmilla kerroilla. De Jongen piti nimitt\u00e4in olla Malaysian Airlines -lentoyhti\u00f6n MH17 ja MH370 -lennoilla.<\/p>\n

De Jonge kertoi j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 yhteensattumasta uutiskanava RTV Oostin<\/em> haastattelussa hein\u00e4kuussa 2014 \u2013 vain p\u00e4ivi\u00e4 sen j\u00e4lkeen, kun MH17 oli ammuttu alas Ukrainassa. Kaikki l\u00e4hes 300 matkustajaa ja miehist\u00f6n j\u00e4sent\u00e4 kuolivat. De Jonge oli vaihtanut lentoa viime hetkell\u00e4, sill\u00e4 h\u00e4nelle oli selvinnyt, ett\u00e4 Frankfurtin kautta lent\u00e4minen olisi halvempaa kuin suora reitti Amsterdamista Kuala Lumpuriin.<\/p>\n

Samassa yhteydess\u00e4 de Jonge paljasti, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ollut ensimm\u00e4inen kerta, kun h\u00e4n oli v\u00e4ltt\u00e4nyt saman lentoyhti\u00f6n kohtalokkaan lento-onnettomuuden. Malesialaisessa Terengganu -py\u00f6r\u00e4ilytiimiss\u00e4 polkenut de Jonge k\u00e4ytti toki usein Malaysian Airlinesin palveluita, mutta k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t\u00f6n lentolippu kummallekin onnettomuuslennolle on puistattavaa.<\/p>\n

Vain nelj\u00e4 kuukautta ennen MH17:n maahansy\u00f6ksy\u00e4 Kuala Lumpurista Pekingiin matkalla ollut MH370-lento katosi mystisesti<\/a>. Koneen ja sen matkustajien kohtalosta ei ole mit\u00e4\u00e4n varmuutta, mutta todenn\u00e4k\u00f6isesti matka p\u00e4\u00e4ttyi Intian valtamereen. De Jonge oli matkalla Taiwaniin kilpailuihin ja p\u00e4\u00e4tti vasta lentokent\u00e4lle hyviss\u00e4 ajoin saavuttuaan, ett\u00e4 ottaakin aiemman lennon, jossa ei olisi v\u00e4lilaskua Pekingiss\u00e4. H\u00e4n oli jopa jutellut muutaman MH370-lennolle menossa olleen matkustajan kanssa.<\/p>\n

Nimetty dollari oli merkki ”sen oikean” l\u00f6ytymisest\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yhdysvaltalainen Paul Grachan<\/strong> oli jo jonkin aikaa tapaillut ihastuttavaa Estheri\u00e4<\/strong> ja h\u00e4nest\u00e4 tuntui, ett\u00e4 olisi aika virallistaa suhde tytt\u00f6- ja poikayst\u00e4v\u00e4n\u00e4. Suunnitelmaansa tyytyv\u00e4isen\u00e4 ja treffit seuraavalle viikolle sovittuna Paul nappasi v\u00e4lipalaa yhdest\u00e4 kotikaupunkinsa Chicagon monista voileip\u00e4kahviloista.<\/p>\n

Kaivaessaan rahaa lompakostaan h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4seen dollarin seteliin oli raapustettu kyn\u00e4ll\u00e4 ”ESTHER”. Nuorenmiehen mielest\u00e4 se oli hauska sattuma, joten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti pit\u00e4\u00e4 setelin ja keksi tehd\u00e4 siit\u00e4 s\u00f6p\u00f6n lahjan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4lleen. Paul osti molemmin puolin l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n valokuvakehyksen, johon h\u00e4n asetteli Estherin nimell\u00e4 varustetun dollarin.<\/p>\n

Seuraavilla treffeill\u00e4 h\u00e4n esitteli lahjan Estherille, joka vaikutti h\u00f6lmistyneelt\u00e4 \u2013 jopa j\u00e4rkyttyneelt\u00e4. Paul kysyi, mik\u00e4 t\u00e4ll\u00e4 oli h\u00e4t\u00e4n\u00e4, mutta Esther pyysi olemaan huolehtimatta ja lupasi kertoa joskus my\u00f6hemmin.<\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin, kun Esther ja Paul olivat jo naimisissa ja muuttamassa isompaan asuntoon j\u00e4lkikasvua odotellessa, ilmestyi kehys dollareineen jostain varastojen k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4. Paul kysyi vaimoltaan, josko t\u00e4m\u00e4 vihdoin kertoisi syyn omituiseen reaktioonsa.<\/p>\n

Esther paljasti, ett\u00e4 ennen Paulin tapaamista h\u00e4nell\u00e4 oli ollut surkeaa onnea poikayst\u00e4vien suhteen. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ollessaan tylsistyneen\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 kaupan kassalla h\u00e4n oli miettinyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4k\u00f6 koskaan tosirakkautta. Sitten h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kirjoittaa nimens\u00e4 reiluun kymmeneen seteliin ja sanonut itselleen, ett\u00e4 se mies, jonka k\u00e4siin sellainen seteli p\u00e4\u00e4tyy, on tuleva h\u00e4nen aviomiehens\u00e4. Tilanne oli ollut suhteellisen absurdi, kun Paul oli antanut h\u00e4nelle yhden noista seteleist\u00e4 lahjaksi. ”Pidin Paulista kovasti, mutta olimme juuri tavanneet enk\u00e4 halunnut s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 puhumalla avioliitosta.<\/i>”, kertoo Esther This American Life<\/i> –radio-ohjelmassa<\/span><\/a>. ”Tiesin kuitenkin heti h\u00e4nen olevan se oikea \u2013 seteli sinet\u00f6i kohtalon!<\/i>”.<\/p>\n

\u00c9mile Deschamps ja luumuvanukas<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Musical Linguist<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

1800-luvulla el\u00e4nyt ranskalainen runoilija \u00c9mile Deschamps<\/strong> oli tottunut kotimaansa kulinaristiseen tarjontaan. Perienglantilainen luumuvanukas ei siis ollut h\u00e4nelle lapsuudesta tuttu ruoka, mutta teini-ik\u00e4isen\u00e4 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si maistamaan kyseist\u00e4 herkkua ollessaan er\u00e4\u00e4n englantilaisen herra de Fontgibun<\/strong> seurassa.<\/p>\n

Noin vuosikymmen my\u00f6hemmin Deschamps n\u00e4ki yll\u00e4tyksekseen luumuvanukkaan satunnaisen ravintolan ruokalistalla ja p\u00e4\u00e4tti tilata sit\u00e4. Tarjoilija kuitenkin pahoitteli, ett\u00e4 h\u00e4n oli juuri myynyt viimeisen palan, mutta ehk\u00e4p\u00e4 toinen asiakas olisi valmis jakamaan annoksen. Tarjoilija kutsui ravintolan per\u00e4ll\u00e4 ollutta miesasiakasta nimelt\u00e4 \u2013 herra de Fontgibu. Niinp\u00e4 miehet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t nauttimaan j\u00e4lleen kerran Pariisissa harvinaista luumuvanukasta saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4.<\/p>\n

Kului taas vuosia. Er\u00e4ill\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lliskutsuilla, joihin Deschamps osallistui, tarjoiltiin pariisilaisille eksoottista luumuvanukasta. Runoilijaa huvitti. H\u00e4n kertoi tarinan vuosien takaisesta oudosta yhteensattumasta<\/a> ja vitsaili, ett\u00e4 kutsut on varmasti j\u00e4rjestetty herra de Fontgibun kunniaksi, koska menuussa on luumuvanukasta.<\/p>\n

Seuraavassa k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 k\u00e4\u00e4nteess\u00e4 ovelle saapui yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 vieras: herra de Fontgibu! H\u00e4n oli itse asiassa erehtynyt sijainnista, sill\u00e4 oli matkalla aivan toisille kutsuille. Mutta sattui vahingossa koputtamaan juuri siihen oveen, jonka toisella puolella Deschamps oli pian upottamassa haarukkaansa luumuvanukkaaseen.<\/p>\n

Joseph Aigner ja pelastava munkki<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Josef Kriehuber | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Joseph Matth\u00e4us Aigner<\/strong><\/a> oli 1800-luvulla vaikuttanut it\u00e4valtalainen muotokuvamaalari, joka ikuisti kankaalle niin muita taiteilijoita kuin kuninkaallisiakin. Loistokkaasta urastaan huolimatta Aigner kamppaili itsetuhoisten ajatusten kanssa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja yrittikin itsemurhaa muutamaan otteeseen. H\u00e4nell\u00e4 oli kuitenkin suojelusenkeli, tai paremmin suojelusmunkki, joka sattui aina viime hetkell\u00e4 paikalle.<\/p>\n

Aigner yritti ensimm\u00e4isen kerran hirtt\u00e4yty\u00e4 vain 18-vuotiaana, mutta tuntematon kapusiinimunkki keskeytti puuhat. Nelj\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin samainen munkki esti j\u00e4lleen Aignerin hirtt\u00e4ytymisen. Kolmekymppisen\u00e4 Aigner tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta, mutta hirttolavalla teloituksen esti mystinen munkki. T\u00e4m\u00e4n pyynn\u00f6st\u00e4 johtuen Aigner armahdettiin.<\/p>\n

Ollessaan 68-vuotias Aigner vihdoin onnistui p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 pistoolilla, mutta munkki oli l\u00e4sn\u00e4 edelleen. H\u00e4n toimitti Aignerin hautajaiset, eik\u00e4 Aigner koskaan tiennyt edes h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan alku ja loppu<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: AP Archive | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Ensimm\u00e4isen maailmansodan syttymiseen oli monia syit\u00e4, jotka olivat kyteneet pinnan alla jo pitk\u00e4n aikaa. Viimeinen niitti oli kuitenkin It\u00e4valta-Unkarin arkkiherttua ja kruununprinssi Frans Ferdinandin<\/strong> salamurha, jota my\u00f6s Sarajevon laukauksiksi kutsutaan. Kes\u00e4kuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1914 serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip<\/strong> ampui arkkiherttuan ja t\u00e4m\u00e4n vaimon Sophien<\/strong>, kun n\u00e4m\u00e4 olivat vierailulla Sarajevossa. Siit\u00e4 alkoi It\u00e4vallan ja Serbian v\u00e4linen kriisi, joka lopulta eskaloitui ensimm\u00e4iseksi maailmansodaksi.<\/p>\n

Arkkiherttuapari ammuttiin l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 avoautoon, joka on nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4ytteill\u00e4 It\u00e4vallassa, Wienin sotahistorian museossa. Museossa auto ehti olla kiinnostuneiden p\u00e4llistelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 vuosikymmenten ajan, ennen kuin er\u00e4s brittil\u00e4inen historioitsija kiinnitti huomiota erikoiseen yksityiskohtaan. Auton rekisterinumero oli AIII 118<\/a>. Se sai my\u00f6s museon ty\u00f6ntekij\u00e4t ja johtajat haukkomaan henke\u00e4\u00e4n; he eiv\u00e4t olleet koskaan aiemmin ajatelleet rekisterinumerossa olevan mit\u00e4\u00e4n ihmeellist\u00e4.<\/p>\n

No mit\u00e4s kummallista siin\u00e4 sitten oli? Sarajevon laukauksista alkaneen maailmansodan katsotaan p\u00e4\u00e4ttyneen marraskuun 11. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1918. Aselepo julistettiin siis p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4 11.11.18. Aikamoinen yhteensattuma, jos vertaa p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 rekisterinumeroon!?<\/p>\n

Kannibalismi-tarina, joka k\u00e4vi toteen<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Andrii Kolotov | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Amerikkalaisen romantiikan suurimpiin nimiin kuuluva Edgar Allan Poe<\/strong> tunnetaan runoistaan ja novelleistaan, ja h\u00e4nen ainoa (valmistunut) romaaninsa on vuonna 1838 julkaistu Arthur Gordon Pymin selonteko<\/em>.<\/p>\n

Kirjassa kerrotaan nelikosta, joka ajelehtii merell\u00e4 myrskyn tuhoamalla aluksella. He onnistuvat nappaamaan kilpikonnan sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi, mutta se ei ole tarpeeksi. Miehet ovat n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja ep\u00e4toivoisia. Richard Parker ehdottaa, ett\u00e4 he vet\u00e4isiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4 tikkua siit\u00e4, kuka heist\u00e4 nelj\u00e4st\u00e4 tapetaan ja sy\u00f6d\u00e4\u00e4n, jotta muilla on mahdollisuus selvit\u00e4. Parker itse tulee valituksi ja h\u00e4net uhrataan muiden selvi\u00e4miseksi. N\u00e4in siis Poen kirjassa.<\/p>\n

Poe v\u00e4itti tarinansa perustuvan tositapahtumiin, mutta t\u00e4llaisesta tapauksesta ei ollut kell\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n tietoja. Poen v\u00e4itt\u00e4m\u00e4 her\u00e4tti kuitenkin l\u00e4hes 50 vuotta kirjan julkaisun j\u00e4lkeen ep\u00e4ilyj\u00e4 ja huhuja siit\u00e4, olisiko kirjailijalla mahdollisesti ollut aikakone<\/a> k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Menn\u00e4\u00e4n tosiel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Vuonna 1884 Mignonette<\/em>-niminen laiva matkasi Englannista Australiaan ja joutui Afrikan rannikolla myrskyn kouriin. Miehist\u00f6st\u00e4 selvisi vain nelj\u00e4 henkil\u00f6\u00e4, jotka j\u00e4iv\u00e4t ajelehtimaan haaksirikkoutuneen aluksen pelastusveneelle ilman ruokaa ja vett\u00e4. Kuulostaako jo tutulta?<\/p>\n

Miehet saivat kiskottua ruoaksi yhden kilpikonnan, mutta ravintoa oli saatava lis\u00e4\u00e4. Joukon kokemattomin, vain 18-vuotias laivapoika, sairastui juotuaan suolaista merivett\u00e4 ja vaipui tajuttomuuteen. Koska nuorimies oli muutenkin sairas eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut perhett\u00e4, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t muut kolme tappaa h\u00e4net ravinnoksi<\/a>.<\/p>\n

Kolmikko pelastui ja paljasti arkailematta syyn selvi\u00e4miselleen: He olivat sy\u00f6neet laivapoika Richard Parkerin<\/strong><\/a>.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/span><\/p>\n