{"id":22613,"date":"2022-01-08T17:48:51","date_gmt":"2022-01-08T15:48:51","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=22613"},"modified":"2024-04-15T23:44:57","modified_gmt":"2024-04-15T21:44:57","slug":"elainmaailman-upeimmat-sarvet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/elainmaailman-upeimmat-sarvet\/","title":{"rendered":"El\u00e4inmaailman upeimmat sarvip\u00e4\u00e4t: Kokoa, n\u00e4k\u00f6\u00e4 ja korkkiruuveja!"},"content":{"rendered":"

El\u00e4imill\u00e4 ei ole miekkoja, veitsi\u00e4 tai tuliaseita, joilla taistella vihollisia vastaan. Sen sijaan niill\u00e4 on jotain paljon upeampaa. T\u00e4ss\u00e4 ovat el\u00e4inmaailman parhaat sarvet.<\/p>\n

”Parhaus” on tietenkin t\u00e4ss\u00e4 kohtaa varsin subjektiivinen n\u00e4kemys, joten jos mieleesi tulee hienompia, erikoisempia tai ainutlaatuisempia sarvia, niin kommenttikentt\u00e4 odottaa mielipidett\u00e4si.<\/p>\n

Sarvia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n saalistajia vastaan kamppailussa, reviirin ja lauman puolustamiseen sek\u00e4 tietenkin lis\u00e4\u00e4ntymiskautena keskin\u00e4isten v\u00e4lien selvittelyyn. Massiiviset sarvet voivat pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n n\u00e4kyn\u00e4 pelottaa osan kilpakumppaneista pakosalle, sill\u00e4 ne ovat merkki voimasta ja horjumattomasta valta-asemasta.<\/p>\n

Markhor<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: National Geographic Wild France | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

On vaikea kuvitella ylv\u00e4\u00e4mpi\u00e4 sarvia kuin markhorilla eli kierteissarvivuohella. Markhorit (Capra falconeri<\/i>) el\u00e4v\u00e4t Keski-Aasian vuoristoissa, mutta my\u00f6s etel\u00e4isempi Himalaja on niiden luontaista elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. N\u00e4m\u00e4 huippukiipeilij\u00e4t suosivatkin kaikkein jyrkimpi\u00e4 vuoristojen osia.<\/p>\n

Sek\u00e4 uroksilla ett\u00e4 naarailla on sarvet, joskin naarailla ne j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain parinkymmenen sentin mittaisiksi. Suurimmilla uroksilla paksut, kierteiset sarvet voivat kasvaa jopa 1,5 metrin mittaan. Ei aivan heti uskoisi, ett\u00e4 markhor\u00a0 on hyvin l\u00e4heist\u00e4 sukua kesyvuohelle \u2013 joidenkin tutkijoiden mielest\u00e4 tiettyjen vuohirotujen kantalaji.<\/p>\n

Markhor luokitellaan silm\u00e4ll\u00e4pidett\u00e4v\u00e4ksi lajiksi, mutta jotkut alalajit ovat eritt\u00e4in uhanalaisia. Esimerkiksi Korkeasaaressa majailevat markhorit<\/a> kuuluvat alalajiin, jota on luonnossa j\u00e4ljell\u00e4 noin 1000 yksil\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Komeat sarvet ovat yksi syy lajin uhanalaisuuteen, sill\u00e4 niist\u00e4 valmistettua jauhetta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kansanl\u00e4\u00e4kinn\u00e4ss\u00e4. Markhor on my\u00f6s yksi haastavimmista riistael\u00e4imist\u00e4 vaikeakulkuisen elinymp\u00e4rist\u00f6ns\u00e4 vuoksi, mik\u00e4 tietenkin on lis\u00e4nnyt sen houkuttelevuutta. Nyky\u00e4\u00e4n markhor on rauhoitettu, mutta aiemmin sen jylh\u00e4t, korkkiruuville kiertyv\u00e4t sarvet olivat himoittu statussymboli mets\u00e4st\u00e4jien keskuudessa.<\/p>\n

Nubianvuohi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Minozig<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

Nubianvuohi<\/a> (Capra nubiana<\/em>) jatkaa markhorin j\u00e4lkeen Capra<\/em>-suvun vuohiel\u00e4inten edustusta upeiden sarvip\u00e4iden listalla. Nubianvuohella, kuten sen l\u00e4hisukulaisella alppivuohella, on taaksep\u00e4in kaartuvat ja harjanteita t\u00e4ynn\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 olevat sarvet.<\/p>\n

Nubianvuohi voi kuitenkin elvistell\u00e4 eurooppalaiselle serkulleen pituudella, sill\u00e4 uroksen sarvet voivat kasvaa l\u00e4hes 1,5 metri\u00e4 pitkiksi, kun alppivuohella maksimimitta ”j\u00e4\u00e4” vajaaseen metriin.<\/p>\n

Nubianvuohta tavataan Pohjois- ja Koillis-Afrikan sek\u00e4 L\u00e4hi-id\u00e4n vuoristoseuduilla, ja se on ainoa kuivaan ja kuumaan ilmastoon sopeutunut vuorikauris.<\/p>\n

J\u00e4ttil\u00e4ishirviantilooppi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Greg Hume<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

Jos Listafriikin omaa ”suosikkia” kysyt\u00e4\u00e4n, niin j\u00e4ttil\u00e4ishirviantilooppi<\/a> on tarrannut ykk\u00f6ssijaan kiinni kynsin, hampain ja varsinkin sarvin. Etel\u00e4isen Afrikan savanneilla el\u00e4v\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4ishirviantiloopin (Taurotragus derbianus<\/i>) sarvet voivat uroksilla kasvaa yli metrin mittaisiksi \u2013 naarailla hieman reilu puolimetrisiksi. Se on my\u00f6s suurikokoisin antilooppi, jopa kolmen metrin pituudellaan ja 180 senttimetrin s\u00e4k\u00e4korkeudellaan, ja on muutenkin n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 ilmestys: kyljiss\u00e4 on kapeat valkoiset juovat, sel\u00e4ss\u00e4 kulkee musta harja ja kaulassa roikkuu iso nahkapoimu.<\/p>\n

Mutta ne sarvet. Ne korkkiruuville kiertyv\u00e4t sarvet. Ja poiketen muista t\u00e4m\u00e4n listan kiemuraisista sarvista, niin j\u00e4ttil\u00e4ishirviantiloopilla sarvien kierre on tiukin l\u00e4hell\u00e4 kalloa ja l\u00f6ysenee lopulta suoraksi piikiksi. T\u00e4m\u00e4 upea ep\u00e4symmetria tekee t\u00e4st\u00e4 sarvip\u00e4\u00e4st\u00e4 varsin ainutlaatuisen.<\/p>\n

Villi vesipuhveli<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Djambalawa<\/a> | CC BY 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

Upeimmat sarvip\u00e4\u00e4t -listaa on mahdoton tehd\u00e4 ilman maailman suurimpia sarvia. Intiassa, Nepalissa ja Kaakkois-Aasiassa el\u00e4v\u00e4 villi vesipuhveli on eritt\u00e4in uhanalainen ja sit\u00e4 on luonnossa j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 muutama tuhat yksil\u00f6\u00e4. Villi\u00e4 vesipuhvelia (Bubalus arnee<\/em>) ei sovi sekoittaa vesipuhveliin, jota pidet\u00e4\u00e4n laajasti kotiel\u00e4imen\u00e4.<\/p>\n

Villi vesipuhveli on kesy\u00e4 muotoa isompi ja sill\u00e4 on my\u00f6s suuremmat sarvet. On hyvin tavallista, ett\u00e4 sarvien k\u00e4rkiv\u00e4li on kaksi metri\u00e4, mik\u00e4 jo se on k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n mitta.<\/p>\n

Mutta villill\u00e4 vesipuhvelilla on hallussaan maailman pisimpien sarvien enn\u00e4tys<\/a>. Vuonna 1955 Intiassa ammuttiin villi vesipuhveli, jonka sarvien kokonaismitta oli 4,24 metri\u00e4. Niihin mittoihin on viel\u00e4 rutkasti matkaa esimerkiksi texas longhorn<\/a> -nautarodulla, jota on pitkine, jalostettuine sarvineen pidetty nautael\u00e4inten ykk\u00f6ssarvip\u00e4\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

Tuijottaakohan kukaan muu sein\u00e4\u00e4 yritt\u00e4en hahmottaa, miten pitk\u00e4 matka tuo reilu nelj\u00e4 metri\u00e4 on…<\/p>\n

Saiga<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Andrey Giljov<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

Jos antilooppien joukosta pit\u00e4isi nimet\u00e4 erikoisimman n\u00e4k\u00f6inen ilmestys, niin saiga (Saiga tatarica<\/em>) olisi varmasti monen papereissa ykk\u00f6sen\u00e4. Luontaisesti Euraasian aroilla el\u00e4v\u00e4n saigan tunnusomaisin piirre on sen l\u00e4hes k\u00e4rs\u00e4m\u00e4inen turpa, joka suojaa hengitysteit\u00e4 puuttomilla tasangoilla lent\u00e4v\u00e4lt\u00e4 p\u00f6lylt\u00e4.<\/p>\n

Nykyisin saiga<\/a> on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen uhanalainen ja sit\u00e4 tavataan vain Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 ja Kazakstanissa. Viel\u00e4 1990-luvun alussa saigojen populaation kooksi arvioitiin reippaasti yli miljoona yksil\u00f6\u00e4, mutta vuosituhannen alkuun menness\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli pudonnut yli 95 %. Saigojen h\u00e4vi\u00e4minen on nopein suuren nis\u00e4kk\u00e4\u00e4n kannassa havaittu romahtaminen koskaan.<\/p>\n

Mit\u00e4 tapahtui vain kymmeness\u00e4 vuodessa? Ensinn\u00e4kin: Neuvostoliitto hajosi, joten ennen niin tiukasti s\u00e4\u00e4delty mets\u00e4st\u00e4minen riist\u00e4ytyi k\u00e4sist\u00e4. Toisekseen: Luonnonsuojeluj\u00e4rjest\u00f6t, WWF etunen\u00e4ss\u00e4, yrittiv\u00e4t pelastaa jo tuolloin uhanalaiset sarvikuonot kannustamalla saigojen mets\u00e4stykseen, sill\u00e4 my\u00f6s niiden sarvia k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n perinteisess\u00e4 kiinalaisessa l\u00e4\u00e4ketieteess\u00e4. Koska vain urossaigoilla on sarvet, vinoutui populaatioiden sukupuolijakauma totaalisesti ylimets\u00e4styksen vuoksi. Uroksia ei en\u00e4\u00e4 riitt\u00e4nyt siitt\u00e4m\u00e4\u00e4n naaraita.<\/p>\n

Humpuukiin verrattavissa olevien v\u00e4itettyjen terveysvaikutusten lis\u00e4ksi saigojen sarvet ovat mielett\u00f6m\u00e4n kauniit. Rinkulaiset kerrossarvet ovat nuorella yksil\u00f6ll\u00e4 l\u00e4hes mustat, mutta vuosien karttuessa ne vaalenevat l\u00e4pikuultavan pinkeiksi ja niiss\u00e4 on jadenvihre\u00e4\u00e4 hehkua.<\/p>\n

Besoaariantilooppi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Panchasarakrutarth<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

L\u00e4hinn\u00e4 Intiassa nykyisin tavattava besoaariantilooppi (Antilope cervicapra<\/em>) mets\u00e4stettiin 1900-luvun alkupuoliskolla l\u00e4hes sukupuuton partaalle. Koiraiden n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 turkki oli rikkaiden mets\u00e4st\u00e4jien himon kohde eik\u00e4 v\u00e4hiten erikoisen, k\u00e4\u00e4nteisen pesukarhunaamion vuoksi. My\u00f6s rinkulaiset, l\u00f6yh\u00e4lle spiraalille kiertyv\u00e4t sarvet olivat haluttua tavaraa. Vaikka sarvet ovat loistava v\u00e4line koiraiden v\u00e4lienselvittelyiss\u00e4, ei niist\u00e4 ollut juuri hy\u00f6ty\u00e4 mets\u00e4st\u00e4jien koulutettuja aasiangepardeja vastaan \u2013 tuliaseista puhumattakaan.<\/p>\n

Onneksi n\u00e4iden upeiden el\u00e4inten h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4\u00e4n v\u00e4henemiseen her\u00e4ttiin tarpeeksi ajoissa ja suojelun ansiosta lajin nykytila on vakaa<\/a>; joskin vain Intiassa, sill\u00e4 Pakistanista ja Bangladeshista se on h\u00e4vinnyt, ja Nepalissakin el\u00e4\u00e4 vain muutamia populaatioita. Argentiinaan ja Yhdysvaltojen Teksasiin istutetut kannat ovat sen sijaan elinvoimaisia.<\/p>\n

Hindulaisuudessa besoaariantiloopit ovat arvostettuja el\u00e4imi\u00e4, sill\u00e4 ne on perinteisesti kuvattu vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Krishnan vaunuja. Hinduille my\u00f6s n\u00e4iden el\u00e4inten vuodat ovat pyhi\u00e4 eik\u00e4 niill\u00e4 saa istua kuin papit, munkit ja joogit.<\/p>\n

Baraali<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: Highland Wildlife Park | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Keski-Aasian vuoristoseuduilla ja Himalajalla asustava baraali (Pseudois nayaur<\/i>) tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 puolilammas. Mutta sen sarvissa ei kyll\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n puolikasta!<\/p>\n

Sek\u00e4 naarailla ett\u00e4 uroksilla kasvaa sarvet, mutta j\u00e4lkimm\u00e4isten kruunu on n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4mpi. Naaraiden sarvet ovat suorahkot ja enimmill\u00e4\u00e4nkin 20-senttiset, kun taas baraaliurosten massiiviset sarvet kasvavat jopa 80 sentin mittaisiksi. Harjanteiset sarvet n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tietyst\u00e4 kuvakulmasta viiksilt\u00e4, sill\u00e4 ne kasvavat ensin yl\u00f6sp\u00e4in, k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sitten kasvamaan sivuille ja kaartuvat lopulta taaksep\u00e4in.<\/p>\n

Baraalia kutsutaan toisinaan my\u00f6s sinilampaaksi, sill\u00e4 sen talviturkissa on hennon sinert\u00e4v\u00e4 s\u00e4vy.<\/p>\n

Manx Loaghtanin lammas<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Chris Bramhall | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Manx Loaghtan on harvinainen lammasrotu, joka on per\u00e4isin Irlannin ja Ison-Britannian saarten v\u00e4liss\u00e4 sijaitsevalta Mansaarelta. Manx Loaghtan -lampaita kasvatetaan sek\u00e4 lihan ett\u00e4 villan takia, joten siin\u00e4 mieless\u00e4 rodussa ei ole mit\u00e4\u00e4n sen ihmeellist\u00e4. Se on viimeisen reilun sadan vuoden aikana ollut l\u00e4hell\u00e4 h\u00e4vit\u00e4 kolmesti, mutta onneksi muutaman sinnikk\u00e4\u00e4n kasvattajan ansiosta t\u00e4m\u00e4 rotu on edelleen voimissaan.<\/p>\n

Manx Loaghtan -lammas on yksi erikoisimmista sarvip\u00e4ist\u00e4, koska sill\u00e4 voi olla nelj\u00e4, joskus jopa kuusi, sarvea. On olemassa my\u00f6s muita nelisarvisia lammasrotuja, mutta Manx Loaghtan -p\u00e4ssin sarvet ovat parhaimmillaan niin ep\u00e4todellisen n\u00e4k\u00f6iset, ett\u00e4 valinta oli helppo.<\/p>\n

Njala<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Kjersti Holmang<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

Nautael\u00e4imiin kuuluva njala (Tragelaphus angasii<\/i>) on yksi el\u00e4inmaailman upeimmista ilmestyksist\u00e4. Njalauroksen ulkomuodossa on jotain myyttist\u00e4: on kuin se kuuluisi satuihin eik\u00e4 savanneille.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n Lounais-Afrikassa el\u00e4v\u00e4n el\u00e4imen urospuoliset yksil\u00f6t ovat p\u00e4\u00e4osin tummanruskeita, mutta turkissa on vaaleita raitoja ja pilkkuja. Niill\u00e4 on tuuhea harja kaulassa, vatsassa sek\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4, ja pitkien karvojen p\u00e4\u00e4t punertavat tuoden lis\u00e4v\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n

Ja kirsikkana kakun p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ovat kauniit, kaareutuvat sarvet, jotka yksinkertaisesti vain muistuttavat kruunua. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 siis sarvip\u00e4iden kuninkaallisia!<\/p>\n

Jacksoninkameleontti<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Benjamint444<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

P\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n lista yll\u00e4tykseen, sill\u00e4 kyseess\u00e4 ei olekaan mik\u00e4\u00e4n antilooppi tai lammas, vaan kameleontti. Jacksoninkameleontin (Trioceros jacksonii<\/i>) luontaista elinaluetta ovat It\u00e4-Afrikan vuoristoseudut, mutta nykyisin sit\u00e4 tavataan vieraslajina muutamalla Havaijin saarella, Kaliforniassa ja Floridassa. Yhdysvaltojen luontoon t\u00e4m\u00e4 matelija p\u00e4\u00e4tyi eksoottisten lemmikkien kaupan kautta. Se on yksi tunnetuimmista ja kysytyimmist\u00e4 kameleonteista \u2013 juuri siit\u00e4 syyst\u00e4, miksi se l\u00f6ytyy my\u00f6s t\u00e4lt\u00e4 listalta.<\/p>\n

Koiraspuolisilla kameleonteilla on nimitt\u00e4in kolme sarvea. Eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole mit\u00e4\u00e4n ihosta kasvavia piikkej\u00e4 vaan t\u00e4ysin el\u00e4v\u00e4\u00e4 luuta. Jacksoninkameleontti k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sarvia samaan tarkoitukseen kuin muutkin t\u00e4m\u00e4n listan sarvip\u00e4\u00e4t eli taisteluun naaraista.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h2>\n