{"id":24028,"date":"2022-05-08T20:55:59","date_gmt":"2022-05-08T18:55:59","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=24028"},"modified":"2022-05-31T19:14:02","modified_gmt":"2022-05-31T17:14:02","slug":"12-keksintoa-vastustus-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yhteiskunta\/12-keksintoa-vastustus-osa-2\/","title":{"rendered":"Kukaan ei halua kuulla n\u00e4yttelij\u00f6iden puhuvan: 12 normaalia asiaa, joita keksimisens\u00e4 aikaan vastustettiin erikoisista syist\u00e4 \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

Mit\u00e4 olisi el\u00e4m\u00e4 ilman juustohampurilaisia, lentokoneita tai elokuvissa \u00e4\u00e4neen puhuvia n\u00e4yttelij\u00f6it\u00e4? Muun muassa nuo kaikki tyrm\u00e4ttiin aikanaan t\u00e4ysin turhina keksint\u00f6in\u00e4, mutta varsin omituisin perustein.<\/p>\n

J\u00e4lkeenp\u00e4in on hauska naureskella erikoisille syille, joiden vuoksi tietyt keksinn\u00f6t saivat aikaan pahennusta ja jopa vihamielist\u00e4 vastustusta. Nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 asiat ovat t\u00e4ysin arkip\u00e4iv\u00e4isi\u00e4, emmek\u00e4 osaa kuvitella maailmaa ilman niit\u00e4. Muutos pelottaa, se on totta edelleen, mutta ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4 lista tarjoaa hieman huojennusta. Muutos ei (aina) ole pahasta!<\/p>\n

Listafriikki<\/a> esittelee kahdessa osassa julkaistavalla listalla kaksitoista nykyp\u00e4iv\u00e4n mukavuutta, joita vastustettiin aikoinaan hyvin kummallisten syiden vuoksi. T\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen osa ja listan ensimm\u00e4isen puoliskon voit lukea t\u00e4st\u00e4: Junan vauhti repii naiselta kohdun irti: 12 normaalia asiaa, joita keksimisens\u00e4 aikaan vastustettiin erikoisista syist\u00e4 \u2013 osa 1<\/a><\/p>\n

Juustohampurilaiset ovat ”kalifornialaisten oikkuja”<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Mireille Temming | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Listan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa k\u00e4ytettiin muutamaan otteeseen l\u00e4hteen\u00e4 The New York Times<\/em> -lehte\u00e4, joka on aikanaan arvostellut monia uusia keksint\u00f6j\u00e4 kovin sanak\u00e4\u00e4ntein. Lokakuussa 1938 lehden hampaisiin p\u00e4\u00e4tyi juustohampurilainen. T\u00e4ydeksi hulluudeksi julistettu juustohampurilainen<\/a> oli mainittu artikkelissa, johon oli listattu kalifornialaisten ravintoloiden oikkuja ja ohimenevi\u00e4 villityksi\u00e4. Sekop\u00e4ist\u00e4 touhua yhdist\u00e4\u00e4 pihvi ja juusto!<\/p>\n

The New York Times<\/em> ei kuitenkaan j\u00e4tt\u00e4nyt juustohampurilaisen analysointia siihen, mutta yhdeks\u00e4n vuotta my\u00f6hemmin suhtautuminen oli jo suopeampaa. ”Naudanlihan, juuston ja tomaatin yhdistelm\u00e4 saattaa aluksi vaikuttaa omituiselta, mutta hetken mietiskelyn j\u00e4lkeen se kuulostaakin gastronomisesti j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4<\/em>”, sanoo toimittaja, joka varmasti oli maistellut purilaisen jos toisenkin artikkelia kirjoittaessaan.<\/p>\n

Kuka muka tarvitsee puhelinvastaajaa?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Kaikista maailman yhti\u00f6ist\u00e4 yhdysvaltalainen tele- ja mediaj\u00e4tti AT&T oli aikoinaan sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 puhelinvastaaja on t\u00e4ysin turha kapistus. K\u00e4yt\u00e4n sanaa kapistus siksi, ett\u00e4 ennen kuin vastaajasta tuli teleoperaattorien tarjoama palvelu, oli se puhelimeen kytkett\u00e4v\u00e4, erillinen laite. Puhelin ja siihen liitetty vastaaja odottivat tietenkin kotona, sill\u00e4 eih\u00e4n kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n ollut mukana kulkevaa k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen kaupallinen puhelinvastaaja tuli markkinoille Yhdysvalloissa vuonna 1949. AT&T kiirehti arvostelemaan laitetta hyvin yksinkertaisesta syyst\u00e4<\/a>: ”T\u00e4llaiselle ei ole mit\u00e4\u00e4n tarvetta<\/em>”. Viel\u00e4 1970-luvulla puhelinvastaajat olivat monin paikoin kiellettyj\u00e4 ja er\u00e4\u00e4n v\u00e4itteen mukaan laittomasti asennetut laitteet olivat vaarallisia puhelinlinjojen korjaajille. V\u00e4itteess\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n per\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Vasta vuonna 1983 puhelinvastaaja nousi laajaan suosioon, kun markkinoille tuli edullinen ja kuluttajayst\u00e4v\u00e4llinen malli. Tuo puhelinvastaaja oli AT&T kehitt\u00e4m\u00e4. Mutta eih\u00e4n niille pit\u00e4nyt olla mit\u00e4\u00e4n tarvetta!?<\/p>\n

Lentokoneet ovat vain kiinnostavia leluja<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Agence Rol | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Listan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa k\u00e4siteltiin monia kulkuv\u00e4lineit\u00e4, jotka aiheuttivat erin\u00e4isist\u00e4 syist\u00e4 itkua ja hammasten kiristyst\u00e4. Junan, polkupy\u00f6r\u00e4n ja auton lis\u00e4ksi vastustusta ja ep\u00e4ilyksi\u00e4 on aiheuttanut lentokone. Vuonna 1911 er\u00e4s henkil\u00f6 kommentoi lentokoneita n\u00e4in: ”Lentokoneet ovat mielenkiintoisia, tieteellisi\u00e4 leluja, mutta asevoimille niill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4 arvoa<\/em>”.<\/p>\n

Moottorik\u00e4ytt\u00f6isten lentokoneiden historian katsotaan alkaneen joulukuussa 1903, jolloin Orville Wright<\/strong> lensi 12 sekunnin mittaisen ensilennon veljens\u00e4 Wilburin<\/strong> kanssa rakentamallaan lentokoneella. Tuon j\u00e4lkeen lentokoneiden kehitys oli huimaa, mutta viel\u00e4 vuonna 1911 kaikki eiv\u00e4t olleet vakuuttuneita.<\/p>\n

Edell\u00e4 mainitun, tyrm\u00e4\u00e4v\u00e4n kommentin lentokoneiden sotilaallisesta k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 antanut henkil\u00f6 oli Ferdinand Foch<\/strong>, jonka historiaa tuntevat saattavat muistaa Ranskan marsalkkana ja ymp\u00e4rysvaltojen l\u00e4nsirintaman ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana.<\/p>\n

Foch todenn\u00e4k\u00f6isesti halusi muutaman vuoden kuluttua painaa h\u00e4tik\u00f6idyt sanansa unholaan, sill\u00e4 ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana syntyiv\u00e4t l\u00e4hes kaikki nykyaikaisen ilmasodank\u00e4ynnin muodot.<\/p>\n

Loppuun viel\u00e4 hauska pikkufakta: Vuonna 1957 vesille laskettu, ranskalainen lentotukialus Foch<\/em> on nimetty lentokoneita aliarvioineen marsalkan mukaan.<\/p>\n

Aspiriini on ”berliinil\u00e4ist\u00e4 h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4”<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

”Tyypillist\u00e4 berliinil\u00e4ist\u00e4 h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tuote on arvoton<\/em>”. N\u00e4in kirjoitti l\u00e4\u00e4keteollisuusyhti\u00f6 Bayerin tutkimuslaboratorion johtaja Heinrich Dreser<\/strong> Felix Hoffmannille<\/strong>, joka oli kehitt\u00e4nyt aspiriinista k\u00e4ytt\u00f6kelpoisen ja massatuotantoon soveltuvan s\u00e4rkyl\u00e4\u00e4kkeen<\/a>.<\/p>\n

1800-luvun viimeisin\u00e4 vuosina saksalaisen Bayerin ”t\u00e4htituote” kivunlievitykseen oli diasetyylimorfiini. L\u00e4\u00e4ke sai sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4neet tehdasty\u00f6l\u00e4iset tuntemaan olonsa virke\u00e4ksi ja sankarilliseksi, heroisch.<\/em> Niinp\u00e4 Bayer oli nimennyt kipul\u00e4\u00e4kkeen heroiiniksi.<\/p>\n

Joitakin vuosia my\u00f6hemmin heroiinin todettiin aiheuttavan voimakasta riippuvuutta ja sill\u00e4 oli v\u00e4h\u00e4n muitakin ik\u00e4vi\u00e4 sivuvaikutuksia, joten Bayerin hallituksen silloinen puheenjohtaja kumosi vuonna 1899 Dreserin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja hyv\u00e4ksyi Hoffmannin kehitt\u00e4m\u00e4n aspiriinin yhti\u00f6n p\u00e4\u00e4asialliseksi kipul\u00e4\u00e4kkeeksi.<\/p>\n

Miksi kukaan haluaisi maksaa viestist\u00e4, jota ei ole osoitettu kenellek\u00e4\u00e4n?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Manfred Richter | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Lapsena Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 Yhdysvaltoihin muuttanut David Sarnoff<\/strong> perusti vuonna 1926 NBC<\/em>:n, joka aloitti radiotoiminnalla, mutta on nykyisin yksi Yhdysvaltojen suurimpia mainosrahoitteisia televisioyhti\u00f6it\u00e4. Merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 radion kehitt\u00e4misen eteen tehnyt Sarnoff nimettiin Radion Hall of Fameen vuonna 1989; 18 vuotta kuolemansa j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Mutta tie menestykseen oli kivinen ja ennen oman yhti\u00f6n perustamista Sarnoff tuli ideoineen tyrm\u00e4tyksi lukuisia kertoja. Ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n Marconi Wireless Telegraph Companyn<\/em> s\u00e4hk\u00f6tt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja my\u00f6hemmin radioaseman operaattorina, h\u00e4n esitti useampaan kertaan ideaansa kaupallisen radiovastaanottimen valmistuksesta.<\/p>\n

”Radiosoittorasia” mahdollistaisi l\u00e4hetysten v\u00e4litt\u00e4misen kaikille halukkaille. Yhti\u00f6ss\u00e4 ei kuitenkaan innostuttu, sill\u00e4 radiovastaanottimessa ei n\u00e4hty kaupallista potentiaalia. Vastaus johtoportaasta oli tyly: ”Miksi kukaan haluaisi maksaa siit\u00e4, ett\u00e4 kuulee viestin, jota ei ole suunnattu erityisesti kenellek\u00e4\u00e4n?<\/em>”.<\/p>\n

Sarnoff vaihtoi ty\u00f6paikkaa ja p\u00e4\u00e4tyi Radio Corporation of American<\/em>, RCA:n, palkkalistoille. Vuonna 1921, radioituaan Jack Dempseyn<\/strong> ja Georges Carpentierin<\/strong> v\u00e4lisen nyrkkeilyottelun, Sarnoff onnistui osoittamaan laitteen kaupallisen potentiaalin ja muutamien seuraavien vuosien aikana RCA myi radiovastaanottimia useilla kymmenill\u00e4 miljoonilla dollareilla. Aika moni halusi maksaa siit\u00e4, ett\u00e4 sai kuulla ei-kenellek\u00e4\u00e4n osoitettuja viestej\u00e4.<\/p>\n

Ei kai kukaan oikeasti halua kuulla n\u00e4yttelij\u00f6iden puhuvan?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

”Kuka helvetti haluaa kuulla n\u00e4yttelij\u00f6iden puhuvan?<\/em>”, sanoi Harry Warner<\/strong>, yksi Warner Bros -elokuvayhti\u00f6n perustajista, kun h\u00e4n kuuli ehdotuksen \u00e4\u00e4nielokuvista.<\/p>\n

Warner ei tokikaan ollut mielipiteens\u00e4 kanssa yksin<\/a>, sill\u00e4 vuonna 1928 The New York Timesille<\/em> antamassaan haastattelussa United Artist -tuotantoyhti\u00f6n johtaja Joseph Schenck<\/strong> virkkoi, ett\u00e4 ”puhumiselle ei ole elokuvissa sijaa<\/em>”. Schenckin mielest\u00e4 \u00e4\u00e4nitehosteet voisivat olla hy\u00f6dyllisi\u00e4, mutta dialogi oli t\u00e4ysin yliarvostettua. ”En usko, ett\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t tulevat puhumaan elokuvissa kovinkaan kauaa<\/em>”, ennusti Schenck muutamien ensi-iltojen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Se ennustus meni mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Studiopomot Warner ja Schenck olivat kuitenkin sen verran perill\u00e4 yleis\u00f6n toiveista, ett\u00e4 \u00e4\u00e4nielokuville l\u00e4mpeneminen otti oman aikansa. N\u00e4yttelij\u00f6iden puhe sai aluksi yleis\u00f6n pakenemaan teattereista ja kaikkia \u00e4\u00e4nielokuvia pidettiin kummajaisina.<\/p>\n

Mutta niin ne ajat muuttuvat!<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/span><\/p>\n