{"id":24313,"date":"2022-06-04T18:56:33","date_gmt":"2022-06-04T16:56:33","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=24313"},"modified":"2023-04-04T21:08:56","modified_gmt":"2023-04-04T19:08:56","slug":"10-elainten-viestintatapaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-elainten-viestintatapaa\/","title":{"rendered":"El\u00e4inten viestint\u00e4: 10 erikoista tapaa, joilla el\u00e4imet kommunikoivat"},"content":{"rendered":"

El\u00e4inten viestint\u00e4 on hyvin monimutkaista; me ihmiset olemme vasta raapaisseet pintaa, mit\u00e4 tulee kaikkiin erilaisiin kommunikaatiotapoihin luonnossa.<\/p>\n

Kuten ihmisill\u00e4, my\u00f6s el\u00e4imill\u00e4 kaikella viestinn\u00e4ll\u00e4 on merkityksens\u00e4. Oli se sitten kehonkielt\u00e4, \u00e4\u00e4ntely\u00e4 tai erilaisia liikkeit\u00e4.<\/p>\n

Sudet ulvovat ja karhut j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hajumerkkej\u00e4 puihin, mutta mink\u00e4laista muuta el\u00e4inten viestint\u00e4 voi olla. Siit\u00e4 Listafriikki<\/a> halusi t\u00e4ll\u00e4 kertaa ottaa selvyyden, ja kyll\u00e4p\u00e4s el\u00e4inten uskomattomuus j\u00e4lleen veti sanattomaksi! Ja n\u00e4m\u00e4 kommunikointitavathan ovat erikoisia vain meid\u00e4n mielest\u00e4mme: n\u00e4ille otuksille ne ovat t\u00e4ysin normaaleja.<\/p>\n

Savannikoirat \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t aivastamalla<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Saharan etel\u00e4puolisessa Afrikassa el\u00e4v\u00e4t, uhanalaiset savannikoirat ovat eritt\u00e4in sosiaalisia el\u00e4imi\u00e4, joilla on tarkka laumahierarkia. Kooltaan 10\u201340 yksil\u00f6n lauma on yleens\u00e4 jakautunut omiin ryhmiins\u00e4 sukupuolen mukaan: laumassa on johtava pari, mutta kaikki naaraat ovat uroksia korkea-arvoisempia. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 teht\u00e4ess\u00e4 laumassa ollaan silti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n demokraattisia.<\/p>\n

Botswanassa vuosina 2014-2015 suoritetussa intensiivisess\u00e4 tutkimuksessa biologit huomasivat, ett\u00e4 savannikoirat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaisia kokouksia ennen kuin l\u00e4htev\u00e4t esimerkiksi saalistamaan.<\/p>\n

T\u00e4rkeist\u00e4 asioista \u00e4\u00e4nestet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nen\u00e4st\u00e4 ulos lyhyit\u00e4 ja voimakkaita heng\u00e4hdyksi\u00e4, aivan kuin aivastuksia<\/a>. Mit\u00e4 useampia aivastuksia, sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin lauma l\u00e4htee liikkeelle.<\/p>\n

Se, montako aivastusta ehdotuksen l\u00e4pimenoon tarvitaan, riippuu kokouskutsun esitt\u00e4neen yksil\u00f6n asemasta hierarkiassa. Jos kokouksen kutsuu kasaan arvoasteikolla alhaalla oleva j\u00e4sen, tarvitaan noin kymmenen kyll\u00e4-\u00e4\u00e4nt\u00e4 eli aivastusta. Raja kuitenkin laskee merkitt\u00e4v\u00e4sti, jos koollekutsuja on johtava naaras tai uros; silloin riitt\u00e4\u00e4 vain kolme aivastusta.<\/p>\n

Kilimanjaronmyllik\u00e4s hakkaa p\u00e4\u00e4t\u00e4 kattoon<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Kilimanjaronmyllikk\u00e4\u00e4t viett\u00e4v\u00e4t suurimman osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n monimutkaisissa, maanalaisissa onkaloissa. Koska luolaverkosto voi olla hyvinkin laaja, ei kaverille huutelu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole se tehokkain tapa kommunikoida.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 myllikk\u00e4\u00e4t viestiv\u00e4t toisilleen jys\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tunnelin kattoon<\/a>. Maaper\u00e4n v\u00e4r\u00e4htelyt kulkevat paljon pidemm\u00e4lle kuin pienten jyrsij\u00f6iden \u00e4\u00e4net. Lis\u00e4ksi \u00e4\u00e4net\u00f6n viestint\u00e4 suojelee pedoilta.<\/p>\n

Menetelm\u00e4 ei kuitenkaan ole vain aivotonta p\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n hakkaamista, vaan t\u00f6m\u00e4hdysten tahtia ja voimakkuutta muuttamalla kilimanjaronmyllikk\u00e4\u00e4t viestiv\u00e4t eri asioita.<\/p>\n

Mehil\u00e4iset tanssivat<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Mehil\u00e4iset l\u00e4htev\u00e4t aina kev\u00e4\u00e4n koittaessa pes\u00e4st\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n siitep\u00f6ly\u00e4 ja mett\u00e4. Jos mehil\u00e4inen sattuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n loistavan apajan, on sen eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kertoa l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n muille yhteis\u00f6n j\u00e4senille. Sen ne tekev\u00e4t ilmassa tanssien<\/a>.<\/p>\n

Ihmisen silm\u00e4\u00e4n py\u00f6riminen voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sattumanvaraiselta, mutta tarkasti suoritettu koreografia kertoo lajitovereille kaiken, mit\u00e4 niiden t\u00e4ytyy tiet\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Tanssi alkaa, kun mehil\u00e4inen yritt\u00e4\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 muiden huomion: se lent\u00e4\u00e4 toisten p\u00e4\u00e4lle ja v\u00e4risee vauhdikkaasti. Kun tarpeeksi iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 mehil\u00e4isi\u00e4 on ker\u00e4\u00e4ntynyt kasaan, on esityksen kohokohdan aika. Tanssiva yksil\u00f6 heiluttaa kehoaan ja liikkuu suoraan eteenp\u00e4in, kiert\u00e4en aina uudelleen aloituspaikalle. T\u00e4m\u00e4n osion kesto kertoo muille kuinka kaukana vaikkapa houkutteleva niitty sijaitsee.<\/p>\n

Apajan sijainnin mehil\u00e4inen ilmoittaa tekem\u00e4ll\u00e4 tanssinsa auringosta katsoen tiettyyn suuntaan. Siten my\u00f6s pes\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 suoritettu tanssi on informatiivinen. Jos mehil\u00e4inen liikkuu alasp\u00e4in, on herkkuja pullollaan oleva niitty suoraan auringosta poisp\u00e4in.<\/p>\n

Lis\u00e4apuja muut mehil\u00e4iset saavat l\u00f6yd\u00f6ksen tehneen yksil\u00f6n tuomasta maistiaisesta, joka kertoo niille, mit\u00e4 kukkia on tarkoitus etsi\u00e4.<\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6kyyhkyn varoitussignaalin l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 sulka<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Monien lintujen, ja tietysti muidenkin el\u00e4inten, tiedet\u00e4\u00e4n varoittavan parvensa j\u00e4seni\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 vaarasta.<\/p>\n

Australiassa el\u00e4v\u00e4 t\u00f6yht\u00f6kyyhky ei ole poikkeus, sill\u00e4 pel\u00e4styneen\u00e4 ilmaan noustessaan se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sarjan vihellyksi\u00e4. Erikoisen t\u00e4st\u00e4 viestint\u00e4tavasta tekee se, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni ei tule linnun nokasta, vaan sen h\u00f6yhenpeitteest\u00e4<\/a>. Ja viel\u00e4 tarkemmin er\u00e4\u00e4st\u00e4 tietyst\u00e4 paikasta: kahdeksannesta siipisulasta.<\/p>\n

Jokainen siiven yl\u00f6sveto tuottaa matalataajuuksisen \u00e4\u00e4nen ja vastaavasti jokainen alasveto saa aikaan korkeataajuuksisen \u00e4\u00e4nen. Kun lintu pakenee saalistajaa, r\u00e4pytt\u00e4\u00e4 se siipi\u00e4\u00e4n tihe\u00e4\u00e4 tahtia, mink\u00e4 muut t\u00f6yht\u00f6kyyhkyt tulkitsevat vaarasignaalina.<\/p>\n

Luonnollisesti \u00e4\u00e4ni kuuluu joka kerta, kun lintu l\u00e4htee lentoon, mutta rauhallinen ja rento siipien r\u00e4pytt\u00e4minen ei laukaise muussa parvessa paniikkireaktiota. Siipisulkien vihellykset tulevat silloin liian harvassa.<\/p>\n

Valkohuulisammakko l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pieni\u00e4 j\u00e4ristyksi\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

S\u00e4hk\u00f6tekniikan opiskelija Peter Narins<\/strong> etsi 1970-luvulla aihetta viestint\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4n tutkimusprojektiinsa. H\u00e4net haastettiin astumaan laatikon ulkopuolelle ja osallistumaan Puerto Ricon sademetsiin suuntautuneelle tutkimusmatkalle, jolla oli tarkoitus seurata sammakoiden kommunikaatiota. Nyky\u00e4\u00e4n Narins on fysiologian professori, joten biologia vei menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sademets\u00e4n \u00e4\u00e4net huumasivat nuoren opiskelijan, mutta h\u00e4n kiinnostui viel\u00e4 enemm\u00e4n el\u00e4inten \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4st\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4. Tutkiessaan valkohuulisammakkoa Narins havaitsi, ett\u00e4 nuo y\u00f6el\u00e4j\u00e4t hautaavat takap\u00e4\u00e4ns\u00e4 maahan ja pullistavat toistuvasti kaulansa alla olevaa \u00e4\u00e4nipussia.<\/p>\n

Pieni valkohuulisammakko ei kykene kilpailemaan \u00e4\u00e4nenvoimakkuudessa suurempien sukulaistensa kanssa, mutta jotenkin senkin on kommunikoitava. Kun valkohuulisammakko kurnuttaa, osuu sen \u00e4\u00e4nipussi maahan ja tuottaa sarjan t\u00f6m\u00e4hdyksi\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Valkohuulisammakon sis\u00e4korvassa on pussimainen rakenne, joka toimii kuin biologinen maanj\u00e4ristysanturi. Kun kaulan \u00e4\u00e4nipussi osuu maahan, aistivat muut valkohuulisammakot maaper\u00e4n v\u00e4r\u00e4hdyksi\u00e4 tuolla korvan elimell\u00e4. Signaalin t\u00e4rkein tarkoitus on ilmoittaa muille uroksille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun reviirini.<\/p>\n

Sirkka\u00e4yri\u00e4inen hajottaa ja ohjailee valoa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jens Petersen<\/a> | CC BY 2.5<\/a><\/p><\/div>\n

Sirkka\u00e4yri\u00e4isten silm\u00e4t ovat, noh, silmiinpist\u00e4v\u00e4t. Mutta sen lis\u00e4ksi niiden n\u00e4k\u00f6aisti on yksi el\u00e4inmaailman monimutkaisimmista. Sirkka\u00e4yri\u00e4iset n\u00e4kev\u00e4t sek\u00e4 ultravioletin ett\u00e4 infrapunan, ja ne pystyv\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n my\u00f6s sen, miss\u00e4 kulmassa valoaallot kulkevat. Lajista riippuen n\u00e4iden el\u00e4inten silmiss\u00e4 voi olla jopa 16 v\u00e4rireseptoria, jotka ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa muiden lajitovereiden kanssa kommunikoidessa. Ihmisen v\u00e4rin\u00e4k\u00f6 perustuu muuten vain kolmeen v\u00e4rireseptoriin.<\/p>\n

Tutkijat ovat selvitt\u00e4neet, ett\u00e4 ainakin yksi sirkka\u00e4yri\u00e4inen, Haptosquilla trispinosa,\u00a0<\/em>k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 leukajalkojensa kirkkaansinisi\u00e4 osioita hajottaakseen ja ohjaillakseen valoa<\/a> pitkin merenpohjaa, mik\u00e4 esimerkiksi viestitt\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4lle lajitovereille, ett\u00e4 tietty kivenkolo on varattu. Sinisten osioiden solut eiv\u00e4t siis vain heijasta valoa sattumanvaraisesti, vaan niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n hyvinkin aktiivisesti.<\/p>\n

Katkerosinisiipi huijaa muurahaisia<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Rob Zweers | CC BY 2.0<\/a><\/p><\/div>\n

T\u00e4ss\u00e4 listan kohdassa ei kommunikoidakaan oman lajin sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Katkerosinisiipi on loisiva perhonen, joka k\u00e4ytt\u00e4ytyy kuin hy\u00f6nteismaailman k\u00e4ki. Sen toukat huijaavat viholaismuurahaisia pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Kun perhosentoukka kuoriutuu munasta, rouskuttaa se onnellisena kasvin lehte\u00e4. Juuri ennen kotelovaihetta se alkaa kuitenkin p\u00e4\u00e4stelem\u00e4\u00e4n v\u00e4r\u00e4htelevi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka houkuttelevat paikalle viholaismuurahaisia; eik\u00e4 suinkaan ruokailemaan.<\/p>\n

Tutkijat ovat minimaalisten mikrofoniensa avulla selvitt\u00e4neet, ett\u00e4 toukan p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4t \u00e4\u00e4net muistuttavat kuningatarmuurahaisen \u00e4\u00e4ntely\u00e4, joka eroaa hieman, mutta tarpeeksi, ty\u00f6l\u00e4isten \u00e4\u00e4nist\u00e4. Lis\u00e4ksi toukkien pintarakenne ja -kemia muistuttavat muurahaisten vastaavia, joten uudet lastenhoitajat tulevat t\u00e4ysin huijatuiksi.<\/p>\n

Ty\u00f6l\u00e4iset kantavat perhosen toukat pes\u00e4\u00e4n<\/a>, ja koska nuo kuulostavat kuningattarelta, joka on pyhimmist\u00e4 pyhin, saattavat muurahaiset jopa uhrata vieraslajin puolesta oman henkens\u00e4 tai tappaa pes\u00e4ss\u00e4 kasvavia muurahaisen toukkia suojellakseen uutta lemmikki\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Muurahaispes\u00e4n turvassa perhosen toukka voi rauhassa muuttua koteloksi, josta my\u00f6s kuuluu koko muodonvaihdoksen ajan kuningattaren laulun kaltaista \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Perulainen vihelt\u00e4j\u00e4lintu karkottaa kilpailijat laulamalla ep\u00e4vireisesti<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Hector Bottai<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

Perussa el\u00e4v\u00e4 vihelt\u00e4j\u00e4lintu on yksiavioinen eli pariskunta pysyy koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tiiviisti yhdess\u00e4 (tai niin on tarkoitus), ja ne suojelevat omaa reviiri\u00e4\u00e4n kiivaasti. Kamppailuja ei sent\u00e4\u00e4n tule, sill\u00e4 linnut varoittavat muita pariskuntia alueen omistuksesta laulamalla kauniin harmonisesti yhdess\u00e4.<\/p>\n

V\u00e4list\u00e4vet\u00e4ji\u00e4 kuitenkin riitt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n lajin kohdalla, toisin kuin monen muun linnun, naaras joutuu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kiinni puolisostaan. Naarasvihelt\u00e4j\u00e4ll\u00e4 on nokkela tapa karkottaa tunkeilijat: Jos yksin\u00e4inen naaras l\u00e4hestyy pariskuntaa, alkaa ”vaimo” tahallaan laulamaan ep\u00e4vireisesti<\/a>. T\u00e4ysin ep\u00e4harmoninen konsertti saa vieraan kaikkoamaan kuvaannollisesti korviaan pidellen.<\/p>\n

Visentit \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t t\u00e4rkeist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Eurooppalaiset biisonit eli visentit ovat laumael\u00e4imi\u00e4, joiden keskuudessa vallitsee t\u00e4ydellinen demokratia. T\u00e4m\u00e4 selvisi vuonna 2015, kun ranskalainen tutkijaryhm\u00e4 vietti kolme kuukautta seuraten herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4.<\/p>\n

Visentit \u00e4\u00e4ntelev\u00e4t ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hajumerkkej\u00e4 muille, mutta kommunikointi ei j\u00e4\u00e4 siihen. Kun on kyse kaikkein t\u00e4rkeimmist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, kuten miss\u00e4 seuraavaksi sy\u00f6t\u00e4isiin, ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t visentit \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/a>.<\/p>\n

Sopivaa ruokapaikkaa valitessa osalla yksil\u00f6ist\u00e4 on mieless\u00e4\u00e4n selke\u00e4 kohde, jota kohti ne k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t seisomaan. Muu lauma alkaa hiljalleen valita puolensa ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 mieleisens\u00e4 vaihtoehdon suuntaan. Visentit kuitenkin kunnioittavat vanhimpia ja voimakkaimpia naaraita sen verran, ett\u00e4 jos nuo ovat enemmist\u00f6n kanssa eri mielt\u00e4, saattaa lauma hetkellisesti hajaantua. Lopulta kaikki kuitenkin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t paikkaan, joka oli alunperin reiluilla vaaleilla valittu.<\/p>\n

Kummitusel\u00e4in tuottaa korkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4, joita muut el\u00e4imet eiv\u00e4t kuule<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Sakurai Midori<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

Vain reilun 10 senttimetrin kokoiset kummitusel\u00e4imet ovat yksi k\u00e4dellisten lahkon mielenkiintoisimmista j\u00e4senist\u00e4. Kaikki suvun lajit el\u00e4v\u00e4t Kaakkois-Aasian saaristossa, ja ne poikkeavat muista sukulaisistaan (kuten meist\u00e4 ihmisist\u00e4) siten, ett\u00e4 ne ovat puhtaasti lihansy\u00f6ji\u00e4.<\/p>\n

Osa lajeista \u00e4\u00e4ntelee apinamaisesti kiljuen, mutta tutkijat ihmetteliv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n Borneolla ja Filippiineill\u00e4 el\u00e4vien kummitusel\u00e4inten \u00e4\u00e4nett\u00f6myytt\u00e4. Ne kuitenkin usein availivat suutaan kuin sanoakseen jotain, mutta pihahdustakaan ei kuulunut.<\/p>\n

Niiden ep\u00e4iltiin ensialkuun olevan mykki\u00e4. Mutta totuus oli aivan toinen, sill\u00e4 ihmiskorva ei vain kyennyt kuulemaan niiden \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Koska tutkijat arvelivat jotain supervoimia vaativaa olevan meneill\u00e4\u00e4n, asettivat he lepakoiden tutkimisessa k\u00e4ytett\u00e4vi\u00e4 antureita kummitusel\u00e4inten l\u00e4heisyyteen, ja johan alkoi tapahtumaan.<\/p>\n

Kummitusel\u00e4imet tuottavat ja vastaanottavat ultrakorkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4<\/a>, jotka ovat taajuudeltaan 70-91 kilohertsi\u00e4. Ihmiskorva erottaa parhaimmillaankin vain noin 20 kilohertsin \u00e4\u00e4net.<\/p>\n

Korkeilla \u00e4\u00e4nill\u00e4 kommunikoimisessa on kaksi eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 etua: Puolustuskyvyt\u00f6n kummitusel\u00e4in pysyy suojassa saalistajilta, koska n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t kuule sit\u00e4. Toisaalta sen omat saalisel\u00e4imet eiv\u00e4t osaa paeta, sill\u00e4 niille kummitusel\u00e4in on \u00e4\u00e4net\u00f6n tappaja.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/span><\/p>\n