{"id":25112,"date":"2024-10-24T19:50:16","date_gmt":"2024-10-24T17:50:16","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=25112"},"modified":"2024-10-24T19:57:45","modified_gmt":"2024-10-24T17:57:45","slug":"10-maailman-omituisinta-testamenttia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/oudoimmat\/10-maailman-omituisinta-testamenttia\/","title":{"rendered":"10 maailman oudointa testamenttia ja viimeist\u00e4 tahtoa"},"content":{"rendered":"

Suomessa ei kovinkaan paljon pysty revittelem\u00e4\u00e4n testamenttia tehdess\u00e4\u00e4n. Viimeisen tahtonsa voi toki l\u00e4heisille esitt\u00e4\u00e4 ja toivoa, ett\u00e4 sit\u00e4 kunnioitetaan.<\/p>\n

Mitenk\u00f6h\u00e4n sit\u00e4 voisi olla kiusana niille, jotka asioita j\u00e4\u00e4v\u00e4t j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n? T\u00e4lt\u00e4 listalta voi ottaa mallia oudoista viimeisist\u00e4 toiveista ja siit\u00e4, miten tehd\u00e4\u00e4n pirullinen tai hauska testamentti. Sitten vain suunnittelemaan!<\/p>\n

Listafriikki.com<\/a> ker\u00e4si kymmenen kummallisinta testamenttia niin kuuluisilta kuin tuntemattomilta henkil\u00f6ilt\u00e4.<\/p>\n

Miljoonaperint\u00f6 lemmikille<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jo Quek | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Hotelli- ja kiinteist\u00f6miljon\u00e4\u00e4ri Leona Helmsleyt\u00e4<\/strong> kutsuttiin h\u00e4nen el\u00e4ess\u00e4\u00e4n ei-niin-mairittelevalla lempinimell\u00e4 ”ilkeyden kuningatar”. Helmsley oli tuomittu veropetoksesta, ja kertomusten mukaan kohteli alaisiaan huonosti ja erotti heit\u00e4 laittomasti. H\u00e4nen lemmikkikoiransa Trouble (suom. ongelma, pulma), oli varmasti eri mielt\u00e4 omistajansa ilkeydest\u00e4. Helmsley kuoli vuonna 2007 ja j\u00e4tti suurimman osan miljardiomaisuudestaan nimiss\u00e4\u00e4n olleelle rahastolle, mutta lohkaisi siit\u00e4 12 miljoonaa rakkaalle Troublelle, jotta t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4nlaatu ja -tyyli eiv\u00e4t muuttuisi.<\/p>\n

Kahdelle lapsenlapselleen Helmsley j\u00e4tti 10 miljoonaa kummallekin, sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 he k\u00e4visiv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 haudalla, mutta kaksi lastenlasta j\u00e4i ilman pennin hyrr\u00e4\u00e4. N\u00e4m\u00e4 perinn\u00f6tt\u00e4 j\u00e4\u00e4neet j\u00e4lkel\u00e4iset haastoivat testamentin, koska heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n 12 miljoonaa koiralle oli liikaa. (Kysyik\u00f6 kukaan Troublen mielipidett\u00e4?).<\/p>\n

Lapsenlapset voittivat oikeudessa, ja Troublen perint\u00f6 v\u00e4heni 2 miljoonaan. Silti aivan mukava potti, jolla Trouble varmasti eleli lokoisasti koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 vuoteen 2011 saakka. Hemmotellulla koiralla oli muun muassa vuorokauden ymp\u00e4ri oma henkivartijansa.<\/p>\n

Sikarink\u00e4ryinen ehto perinn\u00f6lle<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jacqueline Macou | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Englantilainen Samuel Bratt<\/strong> rakasti sikareiden polttamista yli kaiken; se oli h\u00e4nen lempipuuhaansa. Ilmeisesti h\u00e4n kuitenkin rakasti vaimoaan enemm\u00e4n, sill\u00e4 sikareiden polttaminen oli miehelt\u00e4 kielletty\u00e4. Vaimo ei siet\u00e4nyt niiden hajua.<\/p>\n

Vuonna 1960 kuollut Bratt kunnioitti el\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaimonsa toivetta, mutta sikareiden hylk\u00e4\u00e4minen oli selv\u00e4sti ottanut koville, koska testamenttia laatiessaan h\u00e4n oli asettanut erityisen ehdon perinn\u00f6n saamiseksi. Muhkea 330 000 punnan perint\u00f6 oli testamentattu kokonaisuudessaan vaimolle, kunhan t\u00e4m\u00e4 vain polttaisi viisi sikaria p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 koko loppuel\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajan. Tarina ei valitettavasti kerro, miten vaimon k\u00e4vi.<\/p>\n

Naisilta kielletty kirjasto<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Nino Car\u00e8 | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yhdysvaltalainen asianajaja T.M. Zink<\/strong>, joka kuoli vuonna 1930, oli viimeisen p\u00e4\u00e4lle paskiainen. Zink j\u00e4tti testamentissaan vaimonsa tyhjin k\u00e4sin, viisi dollaria tytt\u00e4relleen ja l\u00e4hes 50 000 dollaria rahastoon, jolla tuli rakentaa t\u00e4ysin ”naiseton” kirjasto<\/a>.<\/p>\n

Kaikkien kirjojen tuli olla miesten kirjoittamia eiv\u00e4tk\u00e4 naiset saaneet miss\u00e4\u00e4n tapauksessa astua jalallakaan Zinkin unelmien kirjastoon. Kummallista tahtoaan Zink selitti testamentissaan: ”Suunnaton vihani naisia kohtaan ei ole tuore tunne, eik\u00e4 se perustu henkil\u00f6kohtaisiin mielipide-eroihin heid\u00e4n kanssaan, vaan on tulosta kokemuksistani naisten parissa ja heist\u00e4 tekemist\u00e4ni havainnoista sek\u00e4 kaikesta, mit\u00e4 olen oppinut kirjallisuudesta ja filosofiasta<\/em>”. Katkeruutta ilmassa!?<\/p>\n

Onneksi Zinkin perheen onnistui kumota testamentti oikeudessa, eik\u00e4 mies ikin\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt kostamaan naisille; kirjasto j\u00e4i rakentamatta.<\/p>\n

Tuhkat musteeksi ja sarjankuvan sivuille<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Vinson Tan | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Mark Gruenwald<\/strong>, Marvelin sarjakuvien pitk\u00e4aikainen toimittaja, kirjoittaja ja piirt\u00e4j\u00e4, menehtyi t\u00e4ysin yll\u00e4tt\u00e4en syd\u00e4nkohtaukseen vuonna 1996 vain 43-vuotiaana. H\u00e4nen tunnetuin ty\u00f6ns\u00e4 kirjoittajana on Captain America, jonka lis\u00e4ksi h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4toimittajana The Avengers, Thor ja Iron Man -lehdiss\u00e4. H\u00e4n loi my\u00f6s t\u00e4ysin oman sarjakuvan Squadron Supreme -sankareille.<\/p>\n

Nuoresta i\u00e4st\u00e4\u00e4n huolimatta h\u00e4nen viimeinen tahtonsa<\/a> oli tullut hyvin selv\u00e4ksi perheelle ja yst\u00e4ville. Gruenwald oli aina puhunut siit\u00e4, kuinka h\u00e4n haluaa kuolemansa j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4ty\u00e4 osaksi rakastamiaan sarjakuvia<\/a>. L\u00e4hipiiri kunnioitti toivetta ja Gruenwaldin tuhkat sekoitettiin musteeseen, jota k\u00e4ytettiin Squadron Supreme -sarjan ensimm\u00e4isess\u00e4, kaikki osat kattavassa kirjapainoksessa. N\u00e4in Gruenwald saa el\u00e4\u00e4 ikuisesti hahmojensa kautta, niinkuin aina oli toivonut.<\/p>\n

Kaikki taiteelle<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Ei ole mitenk\u00e4\u00e4n outoa, ett\u00e4 joku testamenttaa ruumiinsa tieteelle. Se on itseasiassa eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteelliselle tutkimukselle ja tietysti opetukselle. Mutta se on erikoista, ett\u00e4 joku luovuttaa maalliset j\u00e4\u00e4nteens\u00e4 taiteelle.<\/p>\n

N\u00e4in kuitenkin teki puolalainen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Andr\u00e9 Tchaikowsky<\/strong> (ei sukua Pjotr T\u0161aikovskille<\/strong>), kun h\u00e4n vuonna 1982 menehtyi vain 46-vuotiaana. H\u00e4n oli testamentannut ruumiinsa l\u00e4\u00e4ketieteen tutkimukseen, mutta halusi antaa p\u00e4\u00e4kallonsa englantilaiselle Royal Shakespeare Company -teatterille ja toivoi heid\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n sit\u00e4 rekvisiittana. Erityisesti Tchaikowsky halaji p\u00e4\u00e4st\u00e4 lavalle Hamletissa.<\/p>\n

Vuosia p\u00e4\u00e4kallo oli mukana vain harjoituksissa, eiv\u00e4tk\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4t uskaltaneet ottaa sit\u00e4 esityksiin pel\u00e4ten yleis\u00f6n reaktiota. Vasta vuonna 2009 David Tennant<\/strong> otti Tchaikowskyn kallon<\/a> mukaan lavalle pohtimaan, ”ollako vai eik\u00f6”, mik\u00e4 tietenkin nostatti my\u00f6hemmin hirve\u00e4n paheksunnan aallon. Mutta ainakin miehen viimeinen toive tuli vihdoin toteutettua!<\/p>\n

Harry Houdini halusi jatkaa taikojaan<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Amy Gillard | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Ehk\u00e4 historian tunnetuin taikuri ja kahlekuningas<\/a>, Harry Houdini<\/strong>, kohtasi loppunsa vuonna 1926. Reilua viikkoa aiemmin er\u00e4s nuori mies oli halunnut testata Houdinin v\u00e4itett\u00e4, ett\u00e4 iskut vatsaan eiv\u00e4t satuta h\u00e4nt\u00e4. Taikuri oli makuuasennossa eik\u00e4 ehtinyt valmistautua ly\u00f6nteihin, jotka lopulta saivat aikaan kohtalokkaan sis\u00e4isen verenvuodon.<\/p>\n

Houdini ehti ennen kuolemaansa esitt\u00e4\u00e4 viimeisen tahtonsa vaimolleen Bessille<\/strong>. H\u00e4n oli \u00e4itins\u00e4 vuoden 1913 kuoleman j\u00e4lkeen ollut erityisen kiinnostunut henkimaailman asioista ja yritt\u00e4nyt vuosien ajan saada t\u00e4h\u00e4n yhteytt\u00e4 spiritismin avulla. Lukuisista yrityksist\u00e4 huolimatta se ei ollut onnistunut.<\/p>\n

Nyt kuitenkin Bessin tuli jokaisena miehens\u00e4 kuoleman vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 spiritismi-istunto, jossa oli lausuttava seuraavat sanat: ”Rosabelle-answer-tell-pray, answer-look-tell-answer, answer-tell”. Siit\u00e4 muodostui avioparin yhteisell\u00e4, esiintymislavalle suunnitellulla koodikielell\u00e4 BELIEVE, ja sen oli tarkoitus avata kommunikaatioyhteys rajan taakse. Bess suoritti istunnot kuuliaisesti kymmenen vuoden ajan, mutta suuren illusionistin temput oli jo tehty maallisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n ikin\u00e4 vastannut vaimolleen.<\/p>\n

Houdini kuoli halloweenina, lokakuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4<\/a>, joten ajankohdan huomioiden ovat monet muut jatkaneet Bessin aloittamaa perinnett\u00e4. Kuka tiet\u00e4\u00e4 vaikka Houdini joku p\u00e4iv\u00e4 viel\u00e4 palaisi asiaan?<\/p>\n

Synnytystalkoot<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Rene Bernal | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Kanadalainen asianajaja Charles Millar<\/strong> oli tunnettu erilaisista jekuistaan, joita h\u00e4n teki niin tutuille kuin tuntemattomillekin. H\u00e4nen lempipuuhaansa oli tiputella kadulle dollarin seteleit\u00e4 (silloin niit\u00e4 viel\u00e4 Kanadassa oli) ja seurata piilosta kuka poimisi rahan talteen.<\/p>\n

Suurimman kepposensa Millar kuitenkin toimitti testamenttinsa muodossa<\/a>. H\u00e4n menehtyi lokakuun 31. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1926 (tismalleen samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuin Harry Houdini), eik\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 ollut j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 tai l\u00e4heisi\u00e4 sukulaisia. Niiden sijaan Millarilla oli tuhottomasti rahaa ja omaisuutta. Testamentissa oli monia huvittavia kohtia: h\u00e4n j\u00e4tti osuutensa olutpanimosta uskonnollisille johtajille ja luovutti Jamaikalla sijainneen talonsa omistuksen kolmelle toisiaan vihanneelle miehelle.<\/p>\n

Ison osan rahoistaan Millar testamenttasi sille torontolaiselle perheelle, johon syntyisi eniten lapsia h\u00e4nen kuolemaansa seuraavina kymmenen\u00e4 vuotena.\u00a0 Millar ei voinut aavistaa, ett\u00e4 pian h\u00e4nen kuolemansa j\u00e4lkeen iskisi Suuri lama, joka sai rahattomat perheet tosissaan ottamaan osaa kilpailuun. K\u00e4\u00e4nt\u00f6puolena oli se, ett\u00e4 kaikki eiv\u00e4t voineet voittaa, mutta v\u00e4h\u00e4varaisiin perheisiin syntyi lukuisia uusia suita sy\u00f6tett\u00e4v\u00e4ksi. Lopulta reilun 6 miljoonan euron potin jakoi nelj\u00e4 perhett\u00e4, joissa kussakin oli syntynyt yhdeks\u00e4n lasta.<\/p>\n

Kisan voitto olisi kuulunut yksinomaan Pauline Clarkelle<\/strong>, jolla oli 10 lasta. Mutta koska puolet lapsista oli syntynyt avioeron j\u00e4lkeen uuden miehen kanssa, ei ”laittomia” lapsia laskettu lapsiksi. Mit\u00e4k\u00f6h\u00e4n Millar olisi asiasta ollut mielt\u00e4?<\/p>\n

Illallista kuolleelle perheelle<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Menestyv\u00e4 nahkatehtaan omistaja\u00a0 John Bowman<\/strong> asui perheens\u00e4 kanssa pieness\u00e4 Cuttingsvillen kyl\u00e4ss\u00e4, joka sijaitsee keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n Vermontin osavaltiossa Yhdysvalloissa.<\/p>\n

Perheonni ei kuitenkaan ollut pysyv\u00e4\u00e4, sill\u00e4 Bowmanin ja h\u00e4nen vaimonsa Jennien<\/strong> ensimm\u00e4inen tyt\u00e4r menehtyi vain muutaman kuukauden ik\u00e4isen\u00e4. Vuosia my\u00f6hemmin Jennie ja 23-vuotias Ella<\/strong>-tyt\u00e4r kuolivat lyhyen ajan sis\u00e4\u00e4n ja Bowman oli luonnollisesti surun murtama. Vuonna 1881 h\u00e4n rakennutti Cuttingsvillen kukkuloille mausoleumin perheelleen ja halusi itsest\u00e4\u00e4n realistisen ja surevan (ja omituisen) patsaan sen oviaukolle.<\/p>\n

Bowman rakensi mausoleumin l\u00e4heisyyteen my\u00f6s valtavan kartanon<\/a>, jossa asui omaan kuolemaansa 1891 saakka. H\u00e4n oli t\u00e4ysin vakuuttunut, ett\u00e4 koko perhe kokisi uudestisyntymisen, joten viel\u00e4 el\u00e4ess\u00e4\u00e4n h\u00e4n perusti rahaston, jota tuli k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4n kartanon yll\u00e4pitoon.<\/p>\n

Bowmanin viimeinen toive oli, ett\u00e4 50 000 euron summalla maksettaisiin palvelijoille 21-huoneisen kartanon hoitamisesta, jotta koti olisi valmiina perheelle. Vaatimuksena oli my\u00f6s, ett\u00e4 joka ilta koko perheelle katetaan illallinen, jos he vaikka sattuisivat palaamaan kuolleista n\u00e4lk\u00e4isin\u00e4. Toivetta kunnioitettiin, mutta vuoteen 1953 menness\u00e4 rahasto oli kulutettu loppuun ja kartano j\u00e4i tyhjilleen. Nyky\u00e4\u00e4n se toimii museona.<\/p>\n

Kertomusten mukaan siell\u00e4 on vuosien mittaan tapahtunut kaikenlaista selitt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4…<\/p>\n

Napoleonin hiukset jakoon<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Ranskan keisarina 1800-luvun alussa toiminut Napoleon Bonaparte<\/strong> menehtyi karkotettuna Saint Helenan saarella 5. toukokuuta 1821. Napoleonin viimeinen toive oli, ett\u00e4 h\u00e4nen hiuksensa ajeltaisiin pois ja ne jaettaisiin h\u00e4nen yst\u00e4viens\u00e4 kesken.<\/p>\n

Napoleonin kuolinsyyst\u00e4 on k\u00e4yty keskustelua jo l\u00e4hes kaksi sataa vuotta. Yksi teorioista on ollut se, ett\u00e4 englantilaiset olisivat vankeusaikana hiljalleen myrkytt\u00e4neet h\u00e4nt\u00e4 arsenikilla. Kuoleman j\u00e4lkeen yst\u00e4ville jaetut hiustupsut ovat nyky\u00e4\u00e4n museoissa ymp\u00e4ri Eurooppaa, joten asia on ollut helppo tutkia j\u00e4lkeenp\u00e4in. Hiuksista on todellakin l\u00f6ytynyt eritt\u00e4in korkeita arsenikkipitoisuuksia ja lis\u00e4ksi Napoleon oksensi verta ennen kuolemaansa, mik\u00e4 on yksi myrkytyksen oireista.<\/p>\n

Arsenikki oli 1800-luvulla kuitenkin hyvin yleinen aine muun muassa liimoissa ja tapeteissa, joten monien silloin el\u00e4neiden arsenikkipitoisuudet olivat kymmenkertaiset meid\u00e4n aikalaisiimme verrattuna. Kaikkein todenn\u00e4k\u00f6isimmin Napoleon menehtyi mahasy\u00f6p\u00e4\u00e4<\/a>n.<\/p>\n

Napoleonilla t\u00e4ytyi olla paljon kavereita ja tukkaa, koska tasaisin v\u00e4liajoin huutokauppoihin<\/a> ymp\u00e4ri maailman ilmestyy h\u00e4nen hiussuortuviaan, joita ker\u00e4ilij\u00e4t ostavat useilla tuhansilla euroilla.<\/p>\n

Turha tulla perinn\u00f6njaolle viiksekk\u00e4\u00e4n\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Ryan McGuire | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Lontoossa Brixtonin kaupunginosassa sijaitsee n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 mausoleumi keskell\u00e4 vilkasta risteyst\u00e4 (kirkon l\u00e4heisyydess\u00e4, lis\u00e4tt\u00e4k\u00f6\u00f6n). Se on varakkaan Buddin perheen viimeinen leposija. Henry Budd<\/strong>, mausoleumin rakennuttaja, oli 1800-luvun alun kiint\u00f6ist\u00f6moguli, jolla oli omaisuutta ymp\u00e4ri Lontoota.<\/p>\n

Ennen kuolemaansa vuonna 1862 Budd p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 testamentin<\/a>, etteiv\u00e4t h\u00e4nen kaksi poikaansa William<\/strong> ja Edward<\/strong> riitelisi perheen satojen tuhansien arvoisista kartanoista. Testamenttiin kirjattiin hyvin erikoinen ehto: Jaettavia kartanoita oli kaksi, joten kummallekin pojalle oli omansa. PAITSI siin\u00e4 tapauksessa, ett\u00e4 jompi kumpi kasvattaa viikset. Viikset olivat Henry-is\u00e4lle punainen vaate, joten viiksien kanssa oli turha tulla hakemaan perint\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/span><\/p>\n