{"id":2598,"date":"2026-03-08T12:00:24","date_gmt":"2026-03-08T10:00:24","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=2598"},"modified":"2026-03-08T14:12:49","modified_gmt":"2026-03-08T12:12:49","slug":"10-keksintoa-naistenpaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yhteiskunta\/10-keksintoa-naistenpaiva\/","title":{"rendered":"Naistenp\u00e4iv\u00e4n kunniaksi: 10 mullistavaa naisten keksint\u00f6\u00e4"},"content":{"rendered":"

T\u00e4n\u00e4\u00e4n maaliskuun 8. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4list\u00e4 naistenp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Naisia kannattaa t\u00e4llaisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 helli\u00e4 aamupalalla s\u00e4nkyyn ja ostaa vaikka kaunis kukkakimppu.<\/p>\n

Mutta naistenp\u00e4iv\u00e4 ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tai todellakaan vain sit\u00e4. T\u00e4n\u00e4\u00e4n, niinkuin tietysti joka ikinen p\u00e4iv\u00e4, on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ajaa sukupuolten v\u00e4list\u00e4 tasa-arvoa. Voit korostaa naisten oikeuksia, taistella eriarvoisuutta vastaan ja ottaa osaa keskusteluihin.<\/p>\n

Kansainv\u00e4list\u00e4 naistenp\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1911 ja maailma on onneksi huomattavasti hyv\u00e4ksyv\u00e4mpi ja tasa-arvoisempi kuin tuolloin. Viel\u00e4 on kuitenkin matkaa kiritt\u00e4v\u00e4n\u00e4, ja maaliskuun 8. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on hyv\u00e4 aika juhlia sek\u00e4 tuoda n\u00e4kyvyytt\u00e4 naisten saavutuksille.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> osallistuu naistenp\u00e4iv\u00e4n sanoman levitt\u00e4miseen listan muodossa ja esittelee 10 upeaa keksint\u00f6\u00e4, joiden ei heti uskoisi olevan naisten aikaansaannoksia.<\/p>\n

Miksik\u00f6 ei uskoisi? No siksi, ett\u00e4 monet keksinn\u00f6ist\u00e4 ovat ajoilta, jolloin naiset olivat selv\u00e4sti huonommassa asemassa kuin miehet, ja eri sukupuolilla oli omat, hyvin perinteiset roolinsa ja ty\u00f6ns\u00e4. Listan naiset ovat aikanaan olleet melkoisia lasikattojen rikkojia.<\/p>\n

Tuulilasinpyyhkij\u00e4t<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Hans Benn | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Tarinan mukaan Mary Anderson<\/strong> pani newyorkilaisessa raitiovaunussa merkille, ett\u00e4 kuljettaja ei karmeassa r\u00e4nt\u00e4sateessa n\u00e4hnyt tuulilasin l\u00e4pi juuri mit\u00e4\u00e4n. Lasi oli suunniteltu niin, ett\u00e4 sen sai avattua osissa ja lumen pyyhitty\u00e4 manuaalisesti pois, mutta systeemi ei ollut alkuunkaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen. Mieti itse avaavasi kovassa lumituiskussa auton tuulilasi.<\/p>\n

Anderson alkoi silt\u00e4 istumalta suunnitella ja piirt\u00e4\u00e4 parempaa ratkaisua. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi yrityksen ja erehdyksen kautta puusta ja kumista tehtyihin pyyhkij\u00f6ihin, jotka oli kiinnitetty vivulla l\u00e4helle rattia. Andersonin tuulilasinpyyhkimille my\u00f6nnettiin Yhdysvalloissa patentti<\/a> marraskuun 10. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1903 (numero 743801), mutta ihmiset nauroivat keksinn\u00f6lle sanoen sen h\u00e4iritsev\u00e4n kuskia ja aiheuttavan onnettomuuksia. Mit\u00e4h\u00e4n nuo olisivat ajatelleet autolla ajaessa tekstaamisesta?<\/p>\n

1900-luvun alussa autot olivat viel\u00e4 harvinaisia, mutta pilkkaajien hymyt hyytyiv\u00e4t nopeasti, kun seuraavien vuosikymmenien aikana moottoriajoneuvojen k\u00e4ytt\u00f6 lis\u00e4\u00e4ntyi r\u00e4j\u00e4hdysm\u00e4isesti ja tuulilasinpyyhkij\u00f6ist\u00e4 tuli kiinte\u00e4 osa autoja<\/a>.<\/p>\n

Pelastuslautta<\/h2>\n

\"\"<\/h2>\n

Ompelijan t\u00f6it\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n\u00e4\u00e4n tehnyt Maria Beasley<\/strong> oli tuottelias keksij\u00e4. H\u00e4nen luomuksiinsa kuului muun muassa turvav\u00e4lineit\u00e4 rautateille, jalkojen l\u00e4mmittimet ja paistinpannuja.<\/p>\n

Omaisuutensa h\u00e4n teki suunnittelemalla mekanismin, jolla pystyi valmistamaan 1500 tynnyri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4: \u00f6ljyn ja sokerin tuottajat maksoivat suuria summia saadakseen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Beasleylle patentoitua konetta.<\/p>\n

Tienesteist\u00e4 huolimatta Beasleyn tunnetuin keksint\u00f6 on turvakaiteilla varustettu pelastuslautta. Se patentoitiin<\/a> toukokuun 16. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1882.<\/p>\n

Toisin kuin siihen astiset puusta tehdyt pelastusveneet, oli Beasleyn suunnittelema pelastuslautta kevyt, tulenkest\u00e4v\u00e4, helppo laskea vesille ja se mahtui pieneen tilaan. Beasleyn suunnittelemaan malliin pohjautuvat nyky\u00e4\u00e4nkin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4t nopeasti k\u00e4ytt\u00f6valmiit pelastuslautat.<\/p>\n

Hengenpelastaja Kevlar<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Stephanie Kwolek<\/strong> oli nuorena tytt\u00f6n\u00e4 kiinnostunut sek\u00e4 tieteest\u00e4 ja luonnosta ett\u00e4 k\u00e4sit\u00f6ist\u00e4, ja unelmoi urasta muotisuunnittelijana. \u00c4itins\u00e4 kannustamana h\u00e4n kuitenkin opiskeli yliopistossa kemiaa, ja valmistuttuaan vuonna 1946 sai h\u00e4n ty\u00f6paikan kemianteollisuuden yritys DuPontista. Paikka oli avoin, koska iso osa miesty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 oli tuolloin armeijan palveluksessa.<\/p>\n

Vuonna 1965 h\u00e4nen ryhm\u00e4ns\u00e4 yritti kehitt\u00e4\u00e4 uusia synteettisi\u00e4 materiaaleja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin olosuhteisiin. Tutkijat kohtasivat monia ep\u00e4onnistumisia, mutta Kwolek p\u00e4\u00e4tti antaa yhdelle liuokselle viel\u00e4 mahdollisuuden. Omaksi ja muiden yll\u00e4tykseksi h\u00e4n sai siit\u00e4 aikaan kuituja, jotka olivat vahvempia kuin mik\u00e4\u00e4n ennemmin laboratoriossa valmistettu aine.<\/p>\n

Materiaalia alettiin kutsua Kevlariksi<\/a>. Se on eritt\u00e4in kevytt\u00e4 ja kest\u00e4v\u00e4\u00e4, viisi kertaa ter\u00e4st\u00e4 vahvempaa, mutta silti helposti muokattavaa. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n autonrenkaissa, kyp\u00e4riss\u00e4, kajakeissa, kaapeleissa… lista kattaa yli 200 sovelluskohdetta. \u00c4\u00e4rimm\u00e4isi\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tiloja kest\u00e4v\u00e4\u00e4 Kevlaria k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s avaruusaluksissa.<\/p>\n

Materiaalin ehk\u00e4 merkitt\u00e4vin yksitt\u00e4inen k\u00e4ytt\u00f6kohde on luotiliivit, jotka ovat pelastaneet tuhansia ihmishenki\u00e4 1970-luvulta saakka.<\/p>\n

Stephanie Kwolek jatkoi johtavana polymeerien tutkijana samassa ty\u00f6paikassa el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseens\u00e4 saakka vuonna 1986. Kwolekille on my\u00f6nnetty lukuisia arvostettuja palkintoja ja vuonna 1994 h\u00e4net lis\u00e4ttiin Yhdysvaltojen keksij\u00f6iden kunniagalleriaan (National Inventors Hall of Fame).<\/p>\n

Sirkkeli<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Tabitha Babbitt<\/strong> kuului kveekareista eronneeseen shaker-lahkoon. Ryhm\u00e4 uskoi Kristuksen toiseen tulemiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja tiukkaan selibaattiin (yhteis\u00f6\u00f6n adoptoitiin lapsia).<\/p>\n

Vaikka naiset ja miehet olivat samanarvoisia Jumalan silmiss\u00e4, oli ty\u00f6t jaoteltu sukupuolen mukaan. Babbitt toimi kutojana (naiselle sopivassa ammatissa), mutta h\u00e4nell\u00e4 oli idea, joka helpotti ja nopeutti miesten ty\u00f6t\u00e4 huomattavasti.<\/p>\n

H\u00e4n ehdotti, ett\u00e4 tavallisen, edestakaisin vedett\u00e4v\u00e4n sahan sijaan, olisi syyt\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 py\u00f6re\u00e4\u00e4 ter\u00e4\u00e4. H\u00e4n valmisti ensimm\u00e4isen, veden voimalla py\u00f6rineen sahan vuonna 1813, mutta uskontonsa vuoksi ei patentoinut keksint\u00f6\u00e4\u00e4n, jotta se olisi kaikkien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Shaker-uskonlahkoon kuuluvat ihmiset olivat tunnettuja keksinn\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja yksist\u00e4\u00e4n Babbitt on ollut sirkkelin keksimisen lis\u00e4ksi mukana kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 muun muassa tekohampaita ja vanhanaikaisia leikattuja nauloja.<\/p>\n

Vedenalainen teleskooppi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Erwin Nowak | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yhdysvalloissa patenttinumero 3995<\/a> on ”vedenalainen teleskooppi”. Sen patentoi New Yorkin Brooklynissa asunut Sarah P. Mather<\/strong> huhtikuun 16. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1845. Matherin el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ei juurikaan tiedet\u00e4, mutta ainakin h\u00e4n ty\u00f6skenteli pitk\u00e4\u00e4n teleskooppinsa parissa, sill\u00e4 vuonna 1864 h\u00e4n sai parannetulle versiolle patentin numero 43465<\/a>.<\/p>\n

Teleskoopissa oli lis\u00e4osilla s\u00e4\u00e4dett\u00e4v\u00e4 varsi, joka voitiin muokata sopivan mittaiseksi veden syvyydest\u00e4 riippuen. Siihen oli liitettyn\u00e4 toinen, niin ik\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4dett\u00e4v\u00e4, putki, jonka p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevassa lampussa oli hyvin kirkkaalla liekill\u00e4 palavaa \u00f6ljy\u00e4.<\/p>\n

Yhdysvaltojen laivastossa innostuttiin t\u00e4ysin uudenlaisesta ja kullanarvoiseksi nimitetyst\u00e4 teleskoopista v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. Laivaston testeiss\u00e4 selvisi, ett\u00e4 jopa sameassa Mississippi-joessa sill\u00e4 voitiin n\u00e4hd\u00e4 l\u00e4hes sadan metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja kirkkaassa vedess\u00e4 tietysti viel\u00e4 laajemmalle.<\/p>\n

Teleskoopilla voitiin laivan kannelta k\u00e4sin tarkistaa aluksen runko, mill\u00e4 oli valtava merkitys, koska siten pystyttiin vaivattomasti huomioimaan ja korjaamaan vedenalaisia vaurioita. Teleskoopilla voitiin my\u00f6s maan sis\u00e4llisodan aikaan tarkkailla vihollisen vedenalaisia toimia, havaita torpedoja ja tutkia vesist\u00f6jen pohjassa olevia hylkyj\u00e4. Hyv\u00e4 n\u00e4kyvyys auttoi my\u00f6s l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n hukkuneita.<\/p>\n

Karttapallo<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Viktor Forgacs | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Ellen Fitz<\/strong> oli yhdysvaltalainen kotiopettaja, joka ty\u00f6skenteli it\u00e4isess\u00e4 Kanadassa, New Brunswickin provinssissa. H\u00e4n kehitti 1870-luvun alussa karttapallon, jonka rautainen jalusta osoitti palloa py\u00f6ritett\u00e4ess\u00e4 auringon sijainnin. Sen lis\u00e4ksi siit\u00e4 voitiin n\u00e4hd\u00e4 sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n, y\u00f6n ett\u00e4 ilta- ja aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4n kestot eri puolilla maapalloa, eri vuodenaikoihin.<\/p>\n

Vuonna 1875 Fitz sai keksinn\u00f6lleen patentin (numero 158581<\/a>), julkaisi sit\u00e4 seuraavana vuonna erikokoisille karttapalloilleen k\u00e4ytt\u00f6ohjeet k\u00e4sikirjan muodossa sek\u00e4 esitteli keksint\u00f6\u00e4\u00e4n Philadelphian maailmann\u00e4yttelyss\u00e4.<\/p>\n

Fitz ei kuitenkaan j\u00e4tt\u00e4nyt ty\u00f6t\u00e4\u00e4n siihen, vaan vei maantiedon ja astronomian yhdist\u00e4misen karttapallossa viel\u00e4kin pidemm\u00e4lle. Vuoden 1882 mallissa (patenttinumero 263886<\/a>) voitiin kaiken jo edell\u00e4 mainitun lis\u00e4ksi tarkastella horisontin yl\u00e4puolella n\u00e4kyvien t\u00e4htien asentoa ymp\u00e4ri vuoden.<\/p>\n

Avaruusaseman patterit<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Puerto Ricossa syntynyt Olga Gonzales-Sanabria<\/strong> ty\u00f6skenteli vuoden 2011 el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseens\u00e4 saakka NASA:n Ohiossa sijaitsevan tutkimuslaitoksen teknillisen\u00e4 johtajana. Uraa Yhdysvaltojen avaruushallinnossa oli takana vuodesta 1979, ja h\u00e4n olikin uransa p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 pitk\u00e4aikaisin ja virka-asemaltaan korkea-arvoisin latinalaisamerikkalainen NASA:n palveluksessa.<\/p>\n

Ennen korkeaa virkaansa h\u00e4n tutki ja kehitti erilaisia s\u00e4hk\u00f6ntuottomenetelmi\u00e4 kansainv\u00e4liselle avaruusasemalle, ISS:lle. Asema toimii suurimman osan ajasta aurinkovoimalla, mutta luonnollisesti jossain vaiheessa maapallo est\u00e4\u00e4 auringons\u00e4teiden kulkeutumisen vastaanottaviin paneeleihin. Kolmasosan 90 minuutin kiertoajastaan ISS tarvitsee jonkun vaihtoehtoisen voimantuottajan.<\/p>\n

Gonzales-Sanabrian kehitt\u00e4m\u00e4t pitk\u00e4ik\u00e4iset nikkeli-vetyakut pit\u00e4v\u00e4t avaruusaseman ja sen muutaman kuukauden v\u00e4lein vaihtuvan miehist\u00f6n toimintakykyisen\u00e4. Siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 pimeys laskeutuu aina tunnin v\u00e4lein 30 minuutiksi.<\/p>\n

”N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n” lasi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Katharine Blodgett<\/strong> syntyi vuonna 1898 ja oli 27-vuotiaana ensimm\u00e4inen nainen, joka v\u00e4itteli arvostetussa Cambridgen yliopistossa fysiikan tohtoriksi. H\u00e4n ty\u00f6skenteli is\u00e4ns\u00e4 jalanj\u00e4ljiss\u00e4 General Electric -yhti\u00f6n tutkimuslaboratoriossa ja oli siell\u00e4kin ensimm\u00e4inen naispuolinen tutkija. Ansioitunut tieteentekij\u00e4 n\u00e4ytteli vapaa-ajallaan harrastelijateatterissa, kirjoitti humoristisia runoja ja osallistui useamman hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6n toimintaan.<\/p>\n

Laboratoriossa h\u00e4n ty\u00f6skenteli hyvin ohuiden kalvojen parissa. (Puhutaan sentin miljoonasosien paksuudesta.) Vuonna 1935 h\u00e4n onnistui luomaan yksimolekyylisen pinnoiteen ja havaitsi, ett\u00e4 sit\u00e4 kasaamalla, esimerkiksi lasin p\u00e4\u00e4lle, saatiin kirkkaasta materiaalista l\u00e4hes t\u00e4ysin valoa l\u00e4p\u00e4isev\u00e4\u00e4 eli heijastamatonta.<\/p>\n

Ennen Blodgettin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 kalvoa lasi ei ollut ollenkaan niin k\u00e4ytt\u00f6kelpoista tavaraa, mutta h\u00e4nen keksint\u00f6ns\u00e4 mullisti muun muassa kameroiden linssien, mikroskooppien ja silm\u00e4lasien valmistuksen. Pinnoitteen avulla p\u00e4\u00e4stiin eroon lasin h\u00e4iritsevist\u00e4 ominaisuuksista: heijastumista ja v\u00e4\u00e4ristymist\u00e4.<\/p>\n

Blodgettin kehitt\u00e4mi\u00e4, l\u00e4pin\u00e4kyvien kappaleiden mittausmetodeja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n edelleen. Jos k\u00e4yt\u00e4t laseja, niin heit\u00e4 nopea kiitos Blodgettille kun naistenp\u00e4iv\u00e4n aamuna luet sanomalehte\u00e4.<\/p>\n

Tietokone ja ohjelmointi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Grace Hopper<\/strong> oli vuonna 1906 syntynyt matemaatikko ja Yhdysvaltojen laivaston kontra-amiraali. H\u00e4n ty\u00f6skenteli Harvardin yliopiston ja laivaston yhteisprojektissa, jonka tarkoituksena oli kehitt\u00e4\u00e4 tehokas, automaattinen laskin; modernin tietokoneen esiaste. Hopper suunnitteli yhdess\u00e4 Howard Aikenin<\/strong> kanssa viisi tonnia painaneen ja yhden huoneen t\u00e4ytt\u00e4neen Mark I -tietokoneen.<\/p>\n

H\u00e4n oli muuten ensimm\u00e4inen, joka k\u00e4ytti sanaa bug<\/em> (suomeksi \u00f6t\u00f6kk\u00e4 tai bugi), jolla t\u00e4ss\u00e4 kohtaa viitataan ohjelmointivirheeseen. Hopper kuitenkin tarkoitti sill\u00e4 kirjaimellisesti koiperhosta, jotka Mark I:een tunkeuduttuaan aiheuttivat siin\u00e4 oikosulkuja.<\/p>\n

Vuonna 1949 Hopper kehitti k\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n, COBOL-nimisen laitteen, joka pystyi muuttamaan kirjoitetut ohjeet tietokonekielelle. Hopper oli siis maailman ensimm\u00e4isi\u00e4 koodareita!<\/p>\n

Hopper j\u00e4i el\u00e4kkeelle vuonna 1966, mutta seuraavana vuonna h\u00e4net kutsuttiin takaisin palvelukseen, koska jonkun asiansa osaavan oli yhten\u00e4istett\u00e4v\u00e4 laivaston j\u00e4rjestelm\u00e4t ja luotava standardit koodikielelle. Kaksikymment\u00e4 vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n j\u00e4i lopullisesti el\u00e4kkeelle 79-vuotiaana.<\/p>\n

Valokuvien muokkaus<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1939 syntynyt Barbara Askins<\/strong>, tennesseel\u00e4inen opettaja ja perheen\u00e4iti, odotti lastensa aloittavan koulutien ja palasi sen j\u00e4lkeen itse takaisin opiskelemaan. Valmistuttuaan kemistiksi vuonna 1975 p\u00e4\u00e4si h\u00e4n v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti t\u00f6ihin NASA:n avaruuslentokeskukseen Alabamaan.<\/p>\n

Marshall-nimisess\u00e4 tutkimuslaitoksessa Askinsille annettin teht\u00e4v\u00e4ksi kehitt\u00e4\u00e4 keinoja, miten parantaa tutkijoiden ottamia kuvia maasta ja avaruudesta. Korkealta maanpinnan yl\u00e4puolelta otetut kuvat olivat hyvin ep\u00e4selvi\u00e4, mutta niiden antama tieto oli avaruushallinnolle korvaamatonta.<\/p>\n

Vuonna 1978 Askins keksi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 radioaktiivisia materiaaleja kohentaakseen alivalottuneita tai muuten k\u00e4ytt\u00f6kelvottomia negatiiveja. H\u00e4n sai keksinn\u00f6lleen patentin (4101780) ja pian metodi oli laajasti NASA:n eri tutkimuslaitosten k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Tekniikalla voitiin saada my\u00f6s r\u00f6ntgenkuvia tarkemmiksi, mik\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 potilasta ei hyv\u00e4n kuvan saamiseksi tarvinnut en\u00e4\u00e4 altistaa vaaralliselle s\u00e4teilylle yht\u00e4 kauan kuin ennen.<\/p>\n

Askins on historian ensimm\u00e4inen nainen, joka valittiin Vuoden keksij\u00e4ksi. Siin\u00e4, jos miss\u00e4 on syyt\u00e4 naistenp\u00e4iv\u00e4n juhlintaan!<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n