{"id":26739,"date":"2023-02-22T20:34:14","date_gmt":"2023-02-22T18:34:14","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=26739"},"modified":"2024-08-13T15:25:52","modified_gmt":"2024-08-13T13:25:52","slug":"10-onnekasta-loydosta-teki-miljonaarin","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/elamantapa\/10-onnekasta-loydosta-teki-miljonaarin\/","title":{"rendered":"10 onnekasta l\u00f6yd\u00f6st\u00e4, jotka tekiv\u00e4t tavallisesta ihmisest\u00e4 miljon\u00e4\u00e4rin"},"content":{"rendered":"

Nyt kumotaan v\u00e4ite, jonka mukaan miljon\u00e4\u00e4riksi ei tulla yhdess\u00e4 y\u00f6ss\u00e4. Mik\u00e4 sitten on helpoin tapa \u00e4kkirikastua? No tietenkin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 vahingossa jotain huippuarvokasta.<\/p>\n

Joku voi vuosikymmenien ajan etsi\u00e4 kalleuksia ja toiselle aarre l\u00e4hes kirjaimellisesti k\u00e4velee vastaan. T\u00e4m\u00e4n listan j\u00e4lkeen tulee olo, ett\u00e4 pit\u00e4isi k\u00e4yd\u00e4 penkomassa oma ullakko ja kellari kunnolla l\u00e4pi. Voi my\u00f6s alkaa mietitytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mink\u00e4laisia kolikoita on p\u00f6yt\u00e4laatikossa tai kenenk\u00f6h\u00e4n maalaama tuo mit\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 taulu on.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> kertoo nyt onnekkaista ihmisist\u00e4, jotka aivan vahingossa rikastuivat ja monet heist\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t l\u00f6yd\u00f6stens\u00e4 ansiosta himoittuun miljon\u00e4\u00e4rikerhoon.<\/p>\n

Aarteenmets\u00e4stys alkakoon!<\/p>\n

”My precious”<\/h2>\n

\"miljon\u00e4\u00e4ri\"<\/p>\n

Vuonna 1999 australialainen kaivosmies, joka haluaa olla tunnettu vain nimell\u00e4 Bobby<\/strong>, oli valmis ly\u00f6m\u00e4\u00e4n hakun sein\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4kkeelle.<\/p>\n

H\u00e4n oli itse asiassa jo myynyt kaikki kaivuuv\u00e4lineens\u00e4, kun jokin viimeisess\u00e4 kivisangollisessa osui h\u00e4nen silm\u00e4\u00e4ns\u00e4. V\u00e4l\u00e4hdykset sinist\u00e4 ja vihre\u00e4\u00e4 lupasivat hyv\u00e4\u00e4. Bobby ty\u00f6sti kive\u00e4 hammasporalla kahden vuoden ajan, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4nell\u00e4 oli k\u00e4dess\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinainen, 306 karaatin musta opaali (kuvassa).<\/p>\n

Mit\u00e4 Bobby sitten teki?<\/p>\n

Piti sit\u00e4 12 vuotta patjansa alla piilossa. Itse Bobby on sanonut, ett\u00e4 oli mielest\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4nyt yhden maailman upeimmista luomuksista, jonka varjelija h\u00e4n koki olevansa.<\/p>\n

Opaalin l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 meni 14 vuotta siihen, ett\u00e4 Bobby oli valmis kertomaan aarteestaan ja uskomaan sen jonkun muun haltuun. Vuonna 2013 australialainen, New Mexicossa asuva Katherine Jetter<\/strong> osoittautui luottamuksen arvoiseksi pitk\u00e4ll\u00e4 kokemuksellaan korujen valmistuksessa ja opaalien tuntemuksessa. Bobby pyysi Jetteri\u00e4 viimeistelem\u00e4\u00e4n kiven myyntikuntoon ja lupasi t\u00e4lle osan tuotosta. Kuninkaalliseksi opaaliksi nimetty jalokivi oli jo samana vuonna myynniss\u00e4<\/a> Las Vegasissa kevyeen 3 miljoonan dollarin hintaan.<\/p>\n

Sen sijainnista ei vuoden 2013 j\u00e4lkeen ole mit\u00e4\u00e4n tietoja, joten todenn\u00e4k\u00f6isesti Bobbyn k\u00e4rsiv\u00e4llisyys palkittiin!<\/p>\n

Antiikin Rooman aarteet<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Vuonna 1992 pieness\u00e4 englantilaisessa Hoxnen kyl\u00e4ss\u00e4 maanviljelij\u00e4 Peter Whatling<\/strong> oli kadottanut vasaransa. H\u00e4n pyysi ty\u00f6kalunsa etsint\u00e4\u00e4n apua naapuriltaan Eric Lawesilta<\/strong>, jolla oli metallinpaljastin.<\/p>\n

Kun Lawes alkoi k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi Whatlingin tiluksia, rupesi metallinpaljastin l\u00e4hes v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti h\u00e4lytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Lawes l\u00f6ysi pellolta ison hopeakolikon ja jatkoi samalla paikalla kaivamista. Maan alta paljastui puinen laatikko, jossa oli kultaisia koruja ja sadoittain vanhoja kolikoita. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti olla jatkamatta kaivuuta ja ilmoitti l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n poliisille.<\/p>\n

Arkeologit l\u00f6ysiv\u00e4t kaivauksissaan noin 15 000 tuhatta kulta- ja hopeakolikkoa ja sadoittain kultaisia koruja. Esineet olivat per\u00e4isin 1500 vuoden takaa, jolloin Rooman valtakunta oli levitt\u00e4ytynyt Englantiin saakka. Lawes sai l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n noin 2 miljoonan euron palkkion, jonka h\u00e4n avok\u00e4tisesti jakoi yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Whatlingin kanssa.<\/p>\n

Hoxnesta l\u00f6ytyneit\u00e4 aarteita s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n nyky\u00e4\u00e4n British Museumissa (kuvassa). Arvokkaaseen kokoelmaan kuuluu my\u00f6s arkeologien pellolta l\u00f6yt\u00e4m\u00e4 vasara.<\/p>\n

Itsen\u00e4isyysjulistus<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Mik\u00e4 voi olla hienompaa kuin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 salainen aarrekartta Yhdysvaltojen itsen\u00e4isyysjulistuksen k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolelta \u2013 ihan kuin leffassa? Philadelphialainen vanhojen tavaroiden ker\u00e4ilij\u00e4 laittoi viel\u00e4 National Treasure<\/em> -elokuvaakin paremmaksi ja l\u00f6ysi varsinaisen itsen\u00e4isyysjulistuksen.<\/p>\n

Nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 pysyttelev\u00e4 henkil\u00f6 oli vuonna 1989 kiertelem\u00e4ss\u00e4 pienell\u00e4 kirpputorilla, kun h\u00e4n n\u00e4ki kiinnostavan taulun. Maalaus itsess\u00e4\u00e4n oli huonokuntoinen, mutta ker\u00e4ilij\u00e4 oli viehtynyt sen kehyksiin. Nelj\u00e4n dollarin pilkkahinnalla hankittu teos osoittautui lottovoitoksi. Irrottaessaan osin revennytt\u00e4 maalausta kehyksist\u00e4, paljastui sen alta dokumentti, joita on maailmassa j\u00e4ljell\u00e4 vain 25 kappaletta.<\/p>\n

Vuonna 1776 John Dunlap<\/strong>, irlantilainen kirjanpainaja, teki noin kaksisataa kopiota paperista, jota l\u00e4hetettiin 13 silloiseen siirtokuntaan ilmoituksena siit\u00e4, ett\u00e4 Yhdysvallat julistautuu irti Isosta-Britanniasta.<\/p>\n

Harvinainen kopio myytiin pari vuotta l\u00f6yt\u00e4misens\u00e4 j\u00e4lkeen huutokaupassa<\/a> huimaan 2,4 miljoonan dollarin hintaan. Ihan mukava tuotto nelj\u00e4n dollarin kirppisl\u00f6yd\u00f6st\u00e4!<\/p>\n

Kolikoita sein\u00e4n t\u00e4ydelt\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Joskus legendat k\u00e4yv\u00e4t toteen. Windberin kaupungissa, Pennsylvaniassa, oli pitk\u00e4\u00e4n kulkenut huhu, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 parikymment\u00e4 vuotta tyhjill\u00e4\u00e4n olleessa talossa olisi salainen aarre.<\/p>\n

Kun muualla asuneet talon omistajat kuolivat, pyysiv\u00e4t j\u00e4lkel\u00e4iset paikalliselta harvinaisia esineit\u00e4 myyv\u00e4lt\u00e4 Jeff Bidelmanilta<\/strong> apua. Bidelmanin teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli k\u00e4yd\u00e4 talo l\u00e4pi etsien mahdollisia arvoesineit\u00e4. H\u00e4n l\u00f6ysikin s\u00e4keitt\u00e4in kolikoita<\/a> ja raahatessaan niit\u00e4 ullakolta alas, h\u00e4n huomasi sein\u00e4ss\u00e4 pienen rei\u00e4n.<\/p>\n

Bidelman alkoi hajottaa sein\u00e4\u00e4 ja kuin elokuvissa sielt\u00e4 alkoi virrata rahaa. Rahojen joukossa oli yksitt\u00e4isi\u00e4 useiden tuhansien arvoisia vanhoja kolikoita, joiden yhteisarvoksi asiantuntija arvioi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n 200 000 euroa.<\/p>\n

Er\u00e4s perikunnan j\u00e4sen muisteli pienen\u00e4 tytt\u00f6n\u00e4 kuulleensa puheita, ett\u00e4 suvun varat olisi nimenomaan k\u00e4tketty seinien sis\u00e4lle suojaan. Huhut pitiv\u00e4t t\u00e4ysin paikkansa!<\/p>\n

Lahja viimeiselle keisarinnalle<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

New Yorkissa asuneet George Davis<\/strong> ja Betty Davis<\/strong> ostivat vuonna 1936 manhattanilaisesta taidegalleriasta figuurin reilulla kahdella tuhannella dollarilla. Se oli suhteellisen iso raha, joten pariskunnalla oli todenn\u00e4k\u00f6isesti tiedossa, ett\u00e4 esine oli arvokas.<\/p>\n

Figuuri kuitenkin unohtui ullakon k\u00e4tk\u00f6ihin, kunnes 70 vuotta my\u00f6hemmin heid\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isens\u00e4 k\u00e4viv\u00e4t asuntoa l\u00e4pi ja l\u00f6ysiv\u00e4t sen laatikon pohjalta. Esine oli itse asiassa yksi vain 50:st\u00e4 Carl Faberg\u00e9n<\/strong> valmistamasta figuurista ja se kuvasi Nikolai Pustynnikovia<\/strong>, joka oli keisarinna Aleksandra Fjodorovnan<\/strong> henkil\u00f6kohtainen henkivartija. Ven\u00e4j\u00e4n viimein keisari Nikolai II<\/strong> oli tilannut vaimolleen lahjaksi figuurin, jossa oli safiireista tehdyt silm\u00e4t ja paljon kultaisia yksityiskohtia.<\/p>\n

Kun figuuri tuli myyntiin huutokaupassa, sen arveltiin menev\u00e4n kaupaksi noin puolella miljoonalla dollarilla. Mit\u00e4 viel\u00e4; lyhyess\u00e4 ajassa hinta nousi viiteen miljoonaan dollariin ja figuurin lunasti itselleen lontoolainen korukauppias.<\/p>\n

Etsitty antiikkikirstu<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Kun er\u00e4s ranskalainen insin\u00f6\u00f6ri vuonna 1970 osti puolitoistametrisen antiikkiarkun, ei h\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4nyt k\u00e4siss\u00e4\u00e4n olevan huonekalun arvoa. Lontoossa asustanut mies k\u00e4ytti arkkua TV-tasona ja v\u00e4lill\u00e4 baarikaappina. Kun h\u00e4n menehtyi ja perikunta alkoi huutokaupata omaisuutta, selvisi vanhan arkun alkuper\u00e4.<\/p>\n

Se oli suurin kymmenest\u00e4 japanilaisesta arkusta<\/a>, jotka oli tehty tilausty\u00f6n\u00e4 Hollannin It\u00e4-Intian kauppakomppanian p\u00e4\u00e4llik\u00f6lle 1600-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4. Se kiersi satoja vuosia ker\u00e4ilij\u00e4lt\u00e4 toiselle, kunnes sen j\u00e4ljet p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t vuoteen 1941.<\/p>\n

Kun maailman suurin sisustusesineiden museo, lontoolainen Victoria and Albert Museum, mets\u00e4sti kirstua kissojen ja koirien (ja tutkijoiden) kanssa, oli se vain muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijainneessa talossa. Television alla.<\/p>\n

Viimeisimm\u00e4lle yksityisomistajalleen vain reilulla sadalla eurolla siirtynyt arkku myytiin vuonna 2013 huutokaupassa hollantilaiselle Rijksmuseumille noin 7 miljoonan euron hinnalla. Aika tyyris TV-taso.<\/p>\n

Maailman kallein maalitaulu<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Englantilainen John Weber<\/strong> sai vuonna 1945 isois\u00e4lt\u00e4\u00e4n metallisen mukin<\/a> (kuva linkin takana). Vaikka isois\u00e4 oli antiikin ker\u00e4ilij\u00e4, ei Weber olettanut t\u00e4m\u00e4n antavan nuorelle pojalle mit\u00e4\u00e4n arvokasta. H\u00e4n k\u00e4ytti mukia leikeiss\u00e4\u00e4n ja hieman vanhempana jopa maalitauluna harjoitellessaan ilmakiv\u00e4\u00e4rill\u00e4 ampumista.<\/p>\n

Weber oli s\u00e4ilytt\u00e4nyt mukin ja vasta er\u00e4\u00e4n muuton yhteydess\u00e4 vuonna 2008 h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti vied\u00e4 esineen arvioitavaksi. Yll\u00e4tys oli melkoinen, kun muki osoittautui 2300 vuotta vanhaksi taideharvinaisuudeksi. Yksitt\u00e4isest\u00e4 kultalevyst\u00e4 taottu muki oli per\u00e4isin muinaisesta Persiasta, ajalta ennen Aleksanteri Suurta<\/strong>.<\/p>\n

Kupin myyntihinnan uskottiin nousevan useaan sataan tuhanteen dollariin, mutta lopulta huutokauppa tuotti Weberille viisinumeroisen summan. H\u00e4n oli silti kovin tyytyv\u00e4inen 99 000 dollarin pottiinsa.<\/p>\n

Tuottoisa pikakorjaus<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Er\u00e4s yhdysvaltalainen mies oli kyll\u00e4stynyt asuntonsa sein\u00e4ss\u00e4 olleeseen reik\u00e4\u00e4n ja ilmeisesti vaimo oli samoilla linjoilla. Sen sijaan, ett\u00e4 he olisivat paikanneet kolon, p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t he sisustaa sen piiloon. Muutama huonekalu ja kaunis kukkamaalaus pihakirpparilta<\/a> saivat korvata remontin.<\/p>\n

Vuosia my\u00f6hemmin nimett\u00f6m\u00e4n\u00e4 pysyttelev\u00e4 mies pelasi lautapeli\u00e4 kavereidensa kanssa. Kyseinen peli oli nimelt\u00e4\u00e4n Masterpiece, jossa huutokaupataan kuuluisia maalauksia.<\/p>\n

Pelin tiimellyksess\u00e4 h\u00e4n huomasi yhdess\u00e4 kortissa olevan maalauksen muistuttavan kovasti h\u00e4nen omalla sein\u00e4ll\u00e4\u00e4n ollutta taulua. Yht\u00e4l\u00e4isyydet magnolian kukissa olivat niin silmiinpist\u00e4v\u00e4t, ett\u00e4 mies p\u00e4\u00e4tti ottaa yhteytt\u00e4 taideasiantuntijaan.<\/p>\n

K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 sein\u00e4n reik\u00e4\u00e4 peitt\u00e4v\u00e4 taulu oli amerikkalaisen Martin Johnson Headen<\/strong> entuudestaan tuntematon 1800-luvun lopulla maalaama teos. Tuo parilla kympill\u00e4 ostettu maalaus ”Magnolias on Gold Velvet Cloth<\/a>” myytiin vuonna 1999 teksasilaiselle Museum of Fine Arts -museolle reilulla miljoonalla dollarilla.<\/p>\n

Miljon\u00e4\u00e4riksi koiraa ulkoiluttaessa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 2013 kalifornialainen pariskunta oli ulkoiluttamassa koiraansa, kun he n\u00e4kiv\u00e4t maan alta pilkist\u00e4v\u00e4n ruosteisen metallit\u00f6lkin. T\u00f6lkin sis\u00e4ll\u00e4 oli kolikoita<\/a> ja pikainen etsint\u00e4 l\u00e4himaastossa johti seitsem\u00e4n muun t\u00f6lkin l\u00f6ytymiseen.<\/p>\n

Kolikot eiv\u00e4t olleet mit\u00e4 tahansa hiluja, vaan aarre on yksi suurimmista Yhdysvalloista l\u00f6ytyneist\u00e4 k\u00e4tk\u00f6ist\u00e4. Vanhojen rahojen asiantuntijat k\u00e4viv\u00e4t l\u00f6yd\u00f6ksen l\u00e4pi ja arvioivat sen kokonaisarvoksi noin 10 miljoonaa dollaria.<\/p>\n

Kolikoiden alkuper\u00e4st\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n tietoa, mutta osa kultarahoista oli piilotettu juuri painettuina, eli ne eiv\u00e4t ole koskaan olleet k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Arvioiden mukaan 1800-luvun loppupuolella haudatut 1400 kolikkoa olivat kaikkien yll\u00e4tykseksi eritt\u00e4in hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa, mik\u00e4 nosti niiden arvoa entisest\u00e4\u00e4n. Joukossa oli my\u00f6s harvinainen 20 dollarin 1866-S No Motto Double Eagle -kolikko, jonka arvo yksist\u00e4\u00e4n on satoja tuhansia.<\/p>\n

Pient\u00e4 n\u00e4yttelyiss\u00e4 ja museoissa kiert\u00e4v\u00e4\u00e4 n\u00e4ytett\u00e4 lukuunottamatta kaikki kolikot on myyty Amazonissa.<\/p>\n

Massiivinen kultahippu<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Australialainen Ballaratin kaupunki sijaitsee alueella, josta l\u00f6ytyy kultaa v\u00e4h\u00e4n sielt\u00e4 sun t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Kultarynt\u00e4ys kaupunkiin alkoi 1850-luvulla ja nyky\u00e4\u00e4n siell\u00e4 on edelleen kaivosyhti\u00f6it\u00e4, mutta my\u00f6s paljon harrastelijoita. Sielt\u00e4 sun t\u00e4\u00e4lt\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n tarkoita, ett\u00e4 jalometallia k\u00e4velisi kadulla vastaan \u2013 kyll\u00e4 sit\u00e4 kuitenkin t\u00e4ytyy etsi\u00e4.<\/p>\n

Kultaa on l\u00f6ytynyt l\u00e4pi vuosikymmenten, mutta yleens\u00e4 ne ovat harrastelijaetsij\u00f6ill\u00e4 pieni\u00e4 hippuja; harvoin satoja grammoja ja viel\u00e4 harvemmin paino mitataan kiloissa.<\/p>\n

Mutta vuonna 2013 paikallinen kullanetsij\u00e4 haravoi tehokkaalla metallinpaljastimella aluetta, joka oli k\u00e4yty vuosien mittaan jo useaan kertaan l\u00e4pi. H\u00e4nen laitteensa kuitenkin ilmaisi ennenkuulumattomalla merkki\u00e4\u00e4nell\u00e4 jotain suurta l\u00f6ytyneen. Reilun puolen metrin syvyydest\u00e4 l\u00f6ytyi 5,5 kilon painoinen ”hippu”<\/a>, jollaista ei oltu ennen n\u00e4hty. Yli 160 vuotta kultarynt\u00e4yksen j\u00e4lkeen voi siis edelleen l\u00f6yt\u00e4\u00e4 satumaisen kulta-aarteen.<\/p>\n

Silloisen kullan arvon mukaan kimpaleelle ly\u00f6tiin noin 200 000 euron hintalappu. Asiantuntijat olivat kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 harvinaisuutensa ja kokonsa vuoksi kimpale on sulattamattomana huomattavasti arvokkaampi kuin ”painonsa verran kultaa”.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n