{"id":26876,"date":"2023-04-13T17:43:42","date_gmt":"2023-04-13T15:43:42","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=26876"},"modified":"2023-04-17T19:57:58","modified_gmt":"2023-04-17T17:57:58","slug":"10-faktaa-farkut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/elamantapa\/10-faktaa-farkut\/","title":{"rendered":"Farkut t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t t\u00e4n\u00e4 vuonna 150 vuotta: 10 mielenkiintoista faktaa kaikkien suosikkivaatteesta"},"content":{"rendered":"

Siniset farkut, Levikset, patentoitiin toukokuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1873. Sen j\u00e4lkeen tuo vaatekappale on kulkenut pitk\u00e4n matkan kaivoksilla k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4st\u00e4 ty\u00f6vaatteesta catwalkeille.<\/p>\n

Vuosikymmenten ajan farkut olivat kullankaivajien, maanviljelij\u00f6iden, cowboyden ja motoristien suosikkeja kest\u00e4vyytens\u00e4 vuoksi. Kun farkut ilmestyiv\u00e4t valkokankaille sellaisten t\u00e4htien kuin James Deanin<\/strong> ja Marlon Brandon<\/strong> p\u00e4\u00e4ll\u00e4, oli suosiolle vain taivas rajana. Siniset farkut suorastaan pelottivat konservatiivisimpia vanhempia, mik\u00e4 oli tietenkin omiaan lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n nuorison kapinahenke\u00e4.<\/p>\n

Levi Strauss<\/strong>, rahoittaja ja patentin toinen hakija, ei ikin\u00e4 itse pit\u00e4nyt farkkuja, koska oli varakas liikemies, ja farkut oli tehty k\u00f6yhille.<\/p>\n

Yves Saint Laurent<\/strong>, kuuluisan ja nime\u00e4\u00e4n kantavan muotitalon perustaja on sanonut, ett\u00e4 ei kadu urallaan mit\u00e4\u00e4n, mutta olisi halunnut olla maailman upeimman, seksikk\u00e4imm\u00e4n ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisimm\u00e4n vaatekappaleen \u2013 eli farkkujen \u2013 keksij\u00e4.<\/p>\n

Mit\u00e4 muuta mielenkiintoista? Sukella Listafriikki.com:n<\/a> kanssa t\u00e4n\u00e4 vuonna jo 150-vuotta t\u00e4ytt\u00e4vien farkkujen ihmeelliseen maailmaan!<\/p>\n

Farkkujen nimen alkuper\u00e4<\/h2>\n
\"Farkut

Kuva: Ryan Moreno | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Vaikka patentti farkuille, tai todellisuudessa niiden tikkauksia vahvistaville kupariniiteille (siit\u00e4 pian lis\u00e4\u00e4), heltisi vuonna 1873, oli denim-kangasta k\u00e4ytetty jo vuosisatojen ajan.<\/p>\n

Arvellaan, ett\u00e4 denim on saanut nimens\u00e4 ranskalaisesta N\u00eeme\u00adsin kaupungista, jossa sit\u00e4 joidenkin tutkijoiden mukaan on ensimm\u00e4isen\u00e4 kudottu. Denim olisi siis tullut sanoista de N\u00eemes\u00a0<\/em>(suom. N\u00eemesist\u00e4).<\/p>\n

Toisen teorian mukaan farkkukangas on syntynyt Genovassa, Pohjois-Italiassa. Genovan ranskankielinen nimi G\u00eanes olisi toiminut alkuper\u00e4n\u00e4 englanninkieliselle jeans<\/em>-sanalle.<\/p>\n

Suomenkielinen farkut-sana on tietenkin lyhenne farmarihousuista.<\/p>\n

Perustaminen<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jim Heaphy<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

1870-luvun alussa nevadalaisella r\u00e4\u00e4t\u00e4lill\u00e4 Jacob Davisilla<\/strong> oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n positiivinen ongelma. H\u00e4n oli valmistanut metsureina ty\u00f6skenteleville ja junaratoja rakentaville miehille kest\u00e4v\u00e4st\u00e4 farkkukankaasta housuja ja p\u00e4\u00e4tynyt lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden heikoimpiin kohtiin kupariset niitit vahvistukseksi<\/a>. Kysynt\u00e4\u00e4 oli kuitenkin huomattavasti enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 Davis pystyi tarjoamaan.<\/p>\n

Latviassa syntyneelt\u00e4 Davisilta tilattiin kasoittain hajoamattomia ty\u00f6housuja, ja h\u00e4n pelk\u00e4si sanan kiiriv\u00e4n ja jonkun suuren yhti\u00f6n nappaavan niitti-idean itselleen. H\u00e4nell\u00e4 ei ollut tarpeeksi rahaa patentin hakemiseksi, joten h\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyi toisen eurooppalaisen maahanmuuttajan, saksalaisen Levi Straussin<\/strong>, puoleen. Davis oli jo pitk\u00e4\u00e4n tilannut kankaita San Franciscossa maahantuontifirmaansa py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4lt\u00e4 Straussilta, joten samalla alalla ty\u00f6skentelev\u00e4 kumppani oli hyv\u00e4 valinta patentin rahoittajaksi.<\/p>\n

Davisille ja Straussille toukokuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1873 my\u00f6nnetty patentti koski nimenomaan niiteill\u00e4 vahvistettuja ty\u00f6housuja, ei varsinaisesti sinisi\u00e4 farkkuja, vaikka Leviksest\u00e4 kyseisen vaatekappaleen pioneeri tulikin. Vuonna 1890 patentti umpeutui, ja siksi niitit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 ole Leviksen tavaramerkki.<\/p>\n

Indigonsininen<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vaikka farkkuja voi nyky\u00e4\u00e4n ostaa kaikissa sateenkaaren v\u00e4reiss\u00e4, ovat siniset farkut ne alkuper\u00e4iset ja ikonisimmat.<\/p>\n

Alunperin farkuissa t\u00e4rkeint\u00e4 olivat niiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyys ja kest\u00e4vyys; ulkon\u00e4k\u00f6seikat olivat toissijaisia. Kankaat tunteva Strauss valitsi housuihin Amoskeagin tekstiilitehtaan denimkangasta, joka v\u00e4rj\u00e4ttiin kasviper\u00e4isell\u00e4 indigolla. V\u00e4riaine oli edullista ja sit\u00e4 oli helppo saada indigokasvista. Nopeasti indigoa alettiin my\u00f6s tuottaa synteettisesti.<\/p>\n

Er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 valinnan takana olleista syist\u00e4 oli se, ett\u00e4 helppok\u00e4ytt\u00f6inen v\u00e4riaine pysyi v\u00e4rj\u00e4tyn kankaan toisella puolella eik\u00e4 sit\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt denimin l\u00e4pi. Raskaan ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen ei olisi ollut mukavaa huomata, ett\u00e4 hikoilleet jalat olivat v\u00e4rj\u00e4ytyneet sinisiksi. Sininen v\u00e4ri my\u00f6s peitti tahrat melko hyvin.<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4nkin ”oikeissa” farkuissa sis\u00e4puoli on vaalea.<\/p>\n

Pienen taskun tarina<\/h2>\n
\"\"

Kuva: T\u00fa Anh | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Leviksiss\u00e4 on oikean etutaskun sis\u00e4puolella pikkuruinen tasku, jonka funktiota on vuosikymmenten aikana paljon arvuuteltu. Sen on ep\u00e4ilty olleen muun muassa tulitikkutasku, kondomitasku, kolikkotasku ja lipputasku.<\/p>\n

Oikeasti se on tehty suojaamaan taskukelloa. Ty\u00f6miehet, jotka farkkuja ensimm\u00e4isin\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t, eiv\u00e4t pit\u00e4neet t\u00f6iss\u00e4 p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u00e4n takkeja tai liivej\u00e4, joiden rinta- tai povitaskuun kellon olisi voinut laittaa. Siksi farkuissa on alusta asti ollut kellotasku.<\/p>\n

Viel\u00e4 taskuista: Vaikka pient\u00e4 kellotaskua kutsutaan monesti viidenneksi taskuksi, oli se mukana jo aivan ensimm\u00e4isiss\u00e4 Leviksiss\u00e4. Tuolloin taskuja oli nelj\u00e4 kappaletta: kaikki kolme etutaskua sek\u00e4 oikeanpuoleinen takatasku<\/a> nahkaisen merkin alla. Vasen takatasku tuli housuihin vasta vuonna 1901.<\/p>\n

Kaiken aloittaneet niitit harvenevat<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuoteen 1937 menness\u00e4 Levi Strauss & Co. oli saanut jonkin verran asiakaspalautetta takataskujen niiteist\u00e4. Ne raapivat ik\u00e4v\u00e4sti huonekaluja, autonpenkkej\u00e4 ja satuloita. Farkkuvalmistaja p\u00e4\u00e4tti ensin peitt\u00e4\u00e4 niitit kankaalla, mutta koska ne porautuivat paksuimmankin denimin l\u00e4pi, p\u00e4\u00e4tettiin takataskujen niitit poistaa kokonaan vuonna 1966.<\/p>\n

Toki niittej\u00e4 oli heivattu farkuista jo aiemminkin.<\/p>\n

Toisen maailmansodan aikaan oli tarve valmistaa suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 aseita. Kaikki mahdollinen metalli siirrettiin aseteollisuuden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja Levi Strauss & Co. halusi olla kantamassa kortensa kekoon. Farkuista j\u00e4tettiin pois kellotaskun kaksi niitti\u00e4 sek\u00e4 haarov\u00e4liss\u00e4 ollut niitti.<\/p>\n

Viimeisimm\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4 on py\u00f6rinyt my\u00f6s urbaanilegenda, jonka mukaan nappikiinnityst\u00e4 tukenut metalliniitti olisi kuumentuessaan aiheuttanut nuotiolla istuneille palovammoja arkoihin paikkoihin, ja siksi se olisi poistettu k\u00e4yt\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Farkut Suomessa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Ludovic Glucksman<\/a> | CC BY 1.0<\/a><\/p><\/div>\n

Kun farkkuja alkoi n\u00e4ky\u00e4 Suomen katukuvassa 1950-luvulla, olivat ne selv\u00e4 merkki tietynlaisesta kapinallisuudesta ja auktoriteettien uhmaamisesta. Hollywood-elokuvat ja rock-musiikki siivittiv\u00e4t farkkujen voittokulkua, vaikka virallisesti niit\u00e4 ei viel\u00e4 tuolloin tuotu maahamme.<\/p>\n

Koska farkkuja ei kaupoissa ollut myyt\u00e4v\u00e4n\u00e4, oli niit\u00e4 haluavien pakko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luovia keinoja. Farkkuja hankittiin pyyt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 jotain sukulaista postittamaan pari rapakon toiselta puolelta. Uskaliaimmat meniv\u00e4t rannikkokaupunkien satamiin tekem\u00e4\u00e4n kauppaa merimiesten kanssa.<\/p>\n

Farkut olivat joissain kouluissa ja muun muassa teattereissa viel\u00e4 1950-luvulla kiellettyj\u00e4, mutta vastustus oli voimaton. Lopulta Suomeenkin ilmestyi useita farkkutehtaita, eturintamassa Vaaksa Oy ja James-merkki\u00e4 valmistanut Mattisen Teollisuus Oy.<\/p>\n

Miss\u00e4 farkkuja ei saa pit\u00e4\u00e4?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Ginu Plathottam | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

1.) Pohjois-Koreassa
\nVuonna 2016 Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un<\/strong> kielsi maassaan farkkujen k\u00e4yt\u00f6n<\/a>, ainakin Kiinan rajalla sijaitsevilla alueilla, joissa asukkailla on helpompi mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi ulkopuolelta tulevaan informaatioon ja my\u00f6s trendeihin. Kim Jong-unin mielest\u00e4\u00e4n farkut edustavat yhdysvaltalaista imperialismia ja ovat siksi ehdottomasti kiellettyj\u00e4 \u2013 monien muiden l\u00e4nsimaalaisuuteen viittaavien asioiden lis\u00e4ksi. Maassa vierailevat harvat turistit voivat pukeutua farkkuihin, mutta silloinkin matkatoimistoista suositellaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n sinist\u00e4 denimi\u00e4.<\/p>\n

2.) Valkoisessa talossa
\nValkoisessa talossa farkut ovat olleet presidentist\u00e4 riippuen kiellettyj\u00e4. George W. Bush<\/strong> palautti oman is\u00e4ns\u00e4 aikana vallinneen farkkukiellon ensit\u00f6ikseen vuonna 2001. Bushien v\u00e4liss\u00e4 presidenttin\u00e4 toiminut Bill Clinton<\/strong> oli suosinut rennompaa pukukoodia, jonka taas Barack Obama<\/strong> toi vuonna 2009 takaisin, farkkuineen p\u00e4ivineen. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 farkkuja koskevaa pukukoodia ei ole tiedossa, mutta ainakin presidentti Joe Biden<\/strong> on useaan otteeseen kuvattu Valkoisen talon nurmella farkuissa, joten kielto tuskin on palannut.<\/p>\n

3.) Kanadalaisessa kenk\u00e4kaupassa
\nErityismainintana viel\u00e4 allekirjoittaneen aiempi ty\u00f6paikka Torontossa. (En vertaa Pohjois-Koreaan tai Valkoiseen taloon, mutta hauska esimerkki nyky-yhteiskunnasta.) Olin t\u00f6iss\u00e4 aivan tavallisessa, vapaa-ajan jalkineita myyv\u00e4ss\u00e4 kenk\u00e4kaupassa. Ty\u00f6vaatteiden oli oltava tietenkin siistit, mutta farkut olivat ehdoton no-no. V\u00e4h\u00e4n yritin, farkkujen historian hengess\u00e4, kapinoida s\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00e4 vastaan: ”Jos niiss\u00e4 ei ole reiki\u00e4? Ent\u00e4s, jos farkut ovat mustat?”. Mutta vastaus oli aina sama, farkut ovat liian rennot ja tarkoitettu ty\u00f6asuksi muunlaiseen ty\u00f6h\u00f6n. Legginsit sen sijaan olivat sallittu alaosa.<\/p>\n

Kansalaisoikeuksien edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Leviksi\u00e4 valmistettiin viel\u00e4 1900-luvun puoliv\u00e4liin saakka pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n Yhdysvaltain l\u00e4nsirannikolla, mutta toisen maailmansodan j\u00e4lkeinen nousukausi tarkoitti uusien ompelimoiden perustamista ja yhti\u00f6 halusi laajentaa muualle maahan. Virginiassa sijaitseva Blackstonen kaupunki oli valikoitunut sopivaksi paikaksi.<\/p>\n

Kaupunki kuitenkin edellytti uuden laitoksen toteuttavan ty\u00f6ntekij\u00f6idens\u00e4 osalta rotuerottelua. Se ei sopinut yhteen yhti\u00f6n arvojen kanssa, joten Tom Harris<\/strong>, yksi Leviksen johtajista, ilmoitti Levi Strauss & Companyn siin\u00e4 tapauksessa viev\u00e4n tehtaansa johonkin muualle.<\/p>\n

Koska kaupunki ei voinut per\u00e4\u00e4nty\u00e4 sen luokan ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4st\u00e4, avasi LS & Co yhden Yhdysvaltojen ensimm\u00e4isist\u00e4 kaikille yhteisist\u00e4 tehtaista vuonna 1960<\/a>. Uskomattominta on se, ett\u00e4 tehdas avattiin nelj\u00e4 vuotta ennen kuin maassa s\u00e4\u00e4dettiin kansalaisoikeuslaki, joka kielsi kaikenlaisen rotuun perustuvan syrjinn\u00e4n.<\/p>\n

Farkut todistusaineistona<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Waldemar Brandt | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1997 Charles Barbee<\/strong> yhdess\u00e4 rikoskumppaneidensa kanssa tuomittiin vankeuteen kahdesta pankkiry\u00f6st\u00f6st\u00e4 Spokanen kaupungissa Washingtonissa. Oikeudessa raskauttavin todiste oli valvontakamerakuvissa n\u00e4kyneen ry\u00f6st\u00e4j\u00e4n farkut ja niiden sauman kuluneisuus. Asiantuntijatodistuksen mukaan kulumiskuvio vastasi t\u00e4ysin Barbeen asunnosta l\u00f6ytyneit\u00e4 farkkuja.<\/p>\n

FBI on k\u00e4ytt\u00e4nyt vaatteiden, ei vain farkkujen, yksityiskohtia tunnistuksissa vuosien ajan, ja monet rikostutkijat ovatkin sanoneet farkkukankaan yksil\u00f6llisen kuvioinnin ja kulumisen olevan mit\u00e4 loistavin tunnistuskeino. Nyky\u00e4\u00e4n metodin luotettavuus on laajasti kyseenalaistettu<\/a>, ei v\u00e4hiten valtavan massatuotannon takia.<\/p>\n

Maailman vanhimmat farkut<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Levi Strauss & Companylla on hallussaan vuonna 1879 valmistetut farkut<\/a>. Ne ovat tiett\u00e4v\u00e4sti maailman vanhimmat ehj\u00e4n\u00e4 s\u00e4ilyneet klassikot.<\/p>\n

Vain kuusi vuotta yrityksen perustamisen j\u00e4lkeen valmistetut housut ovat tallessa tulenkest\u00e4v\u00e4ss\u00e4 holvissa, jonka p\u00e4\u00e4sykoodin tiet\u00e4\u00e4 vain kaksi ihmist\u00e4 maailmassa.<\/p>\n

Maailman vanhimmissa farkuissa ei ole vy\u00f6lenkkej\u00e4, mutta toisaalta niiss\u00e4 on napit henkseleiden kiinnitt\u00e4miseksi. Polvien kulumisesta ja venymisest\u00e4 asiantuntijat ovat voineet p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 housut ovat olleet k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kolmella eri ihmisell\u00e4. Silloin oltiin kaukana kertak\u00e4ytt\u00f6kulutuksesta!<\/p>\n

Farkut, joihin saa koskea vain valkoisilla hansikkailla, ovat mallia XX, jolla alkuper\u00e4inen patentti haettiin. Vuonna 1890 XX sai uuden nimen; niist\u00e4 tuli 501, Leviksen legendaarisin farkkumalli.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n