{"id":27510,"date":"2024-08-06T17:58:19","date_gmt":"2024-08-06T15:58:19","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=27510"},"modified":"2025-04-28T20:17:56","modified_gmt":"2025-04-28T18:17:56","slug":"10-universumin-uskomatonta-saailmiota","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-universumin-uskomatonta-saailmiota\/","title":{"rendered":"Timanttisade on aurinkokuntamme yleisin sadetyyppi \u2013 Top 10 universumin \u00e4\u00e4rimm\u00e4iset olosuhteet ja s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6t"},"content":{"rendered":"

Rankkasateita, paahtavaa kuumuutta, hurrikaaneja ja purevia pakkasia. Maapallon monenlaiset s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6t eiv\u00e4t kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n verrattuna universumin muihin taivaankappaleisiin.<\/p>\n

Ehk\u00e4p\u00e4 juuri siksi el\u00e4m\u00e4, sellaisena kuin me sen tied\u00e4mme, on kehittynyt juuri Maassa. Toisaalta taas el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on muokannut s\u00e4\u00e4t\u00e4 kotiplaneetallamme. Maapallon s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6it\u00e4 on helppo tutkia ja havainnoida, mutta on uskomatonta, miten paljon my\u00f6s muiden planeettojen ja kuiden olosuhteista tiedet\u00e4\u00e4n. Niit\u00e4 kun ei vain tarkastella katsomalla ulos ikkunasta.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa Listafriikki<\/a> matkaa kanssanne pitkin kotigalaksiamme Linnunrataa. N\u00e4ihin \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6ihin tutustumisen j\u00e4lkeen t\u00e4ytyy kyll\u00e4 pari kertaa mietti\u00e4, ennen kuin valittaa pienest\u00e4 tuulesta ja tuiskusta!<\/p>\n

Ikuinen hurrikaani<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Maapallolla hurrikaanit ker\u00e4\u00e4v\u00e4t voimiaan merill\u00e4 p\u00e4ivien tai parhaimmillaan viikkojen ajan, mutta maakosketuksen j\u00e4lkeen ne kulkevat vain tunteja. Aurinkokuntamme suurimman planeetan, Jupiterin, kaasumaisella pinnalla on kulkenut Suurena punaisena pilkkuna tunnettu py\u00f6rremyrsky ainakin 200 vuotta.<\/p>\n

Jupiteria on tutkittu jo 600-luvulta l\u00e4htien, ja 1600-luvulla kuuluisa astronomi Cassini<\/strong> kirjoitti Jupiterin ”pysyv\u00e4st\u00e4 myrskyst\u00e4”, jonka ajatellaan viittaavaan t\u00e4h\u00e4n planeetan pinnalla selv\u00e4sti n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n t\u00e4pl\u00e4\u00e4n. Virallisesti myrskyn havaitsi ensimm\u00e4isen kerran t\u00e4htitieteen harrastaja Samuel Heinrich Schwabe<\/strong> vuonna 1831.<\/p>\n

Hurrikaani kiert\u00e4\u00e4 planeetan 14:ss\u00e4 Jupiterin p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja myrskyn kummallisin ominaisuus on se, ett\u00e4 reunoilla tuulet puhaltavat reilut 150 metri\u00e4 sekunnissa, mutta ydin on suhteellisen tyyni.<\/p>\n

Vedyst\u00e4 ja heliumista koostuva hurrikaani pysyy voimissaan, koska Jupiterin pinnalla ei tiett\u00e4v\u00e4sti ole mit\u00e4\u00e4n kiinte\u00e4\u00e4, joka hidastaisi sen menoa. Jos mitenk\u00e4\u00e4n on mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi teleskooppiin, niin kannattaa suunnata se Jupiteriin, sill\u00e4 useiden sukupolvien ajan ihmisi\u00e4 kiehtonut Suuri punainen pilkku saattaa h\u00e4vit\u00e4 seuraavien vuosikymmenten aikana. Se on pitk\u00e4\u00e4n ollut kutistumaan p\u00e4in; joskus kolme kertaa Maan kokoinen myrsky voisi nielaista ”en\u00e4\u00e4” kaksi maapalloa.<\/p>\n

Kristallisade<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Orionin t\u00e4hdist\u00f6ss\u00e4, 1350 valovuoden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 maapallosta, sijaitsee tuoreehko t\u00e4hti nimelt\u00e4\u00e4n HOPS-68. Meid\u00e4n oma Aurinkomme on ollut joskus sen kaltainen ja sekin on silloin saanut niskaansa vihreiden kristallien<\/a> sadekuuroja.<\/p>\n

Oliviinikristallit ovat todenn\u00e4k\u00f6isesti per\u00e4isin syntyv\u00e4st\u00e4 t\u00e4hdest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n, kun sen kaasupurskahdukset sy\u00f6ksev\u00e4t ainetta avaruuteen. T\u00e4hte\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i viile\u00e4 kaasupilvi, jonka hyvin kylm\u00e4t olosuhteet saavat oliviinin ripottelemaan takaisin vihre\u00e4n\u00e4 jalokivisateena.<\/p>\n

Samanlaisia kristalleja on l\u00f6ydetty my\u00f6s aurinkokuntamme laitamilla syntyneist\u00e4 komeetoista. Vihreiden jalokivien l\u00f6ytyminen kivisist\u00e4 kiertolaisista oli aiemmin suuri mysteeri, mutta Spitzer-satelliitin 2000-luvun alussa tekem\u00e4t havainnot HOPS-68:sta paljastivat niidenkin alkuper\u00e4\u00e4. Aurinko on syntyaikoinaan sy\u00f6ssyt tulikuumassa ytimess\u00e4\u00e4n syntyneit\u00e4 kristalleja kaasupilveens\u00e4, josta niit\u00e4 on satanut ja j\u00e4\u00e4tynyt kiinni muihin taivaankappaleisiin.<\/p>\n

Lunta sy\u00f6ksev\u00e4t tulivuoret<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Lunta ja j\u00e4\u00e4t\u00e4 sy\u00f6ksev\u00e4t tulivuoret, vai pit\u00e4\u00e4k\u00f6 niit\u00e4 kutsua lumivuoriksi, ovat tavallaan hyvin samankaltaisia Maan ”perinteisten” tulivuorten kanssa. Ne kohoavat maisemasta yl\u00f6s, ja purkautuvat sy\u00f6sten nestem\u00e4ist\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rilleen. Nimest\u00e4kin varmasti voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 niist\u00e4 ei tule ulos tulikuumaa magmaa, vaan lunta ja j\u00e4\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Marsin ja Jupiterin v\u00e4lisell\u00e4 asteroidivy\u00f6hykkeell\u00e4 kiert\u00e4v\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6planeetta Ceres on esimerkki t\u00e4llaisesta kryovulkanismista. Ceresiss\u00e4 sijaitsevan yhden ainoan tulivuoren sis\u00e4ll\u00e4 on veteen sekoittuneena metaania, ammoniakkia ja klooria \u2013 samoja aineita siis, joista k\u00e4\u00e4pi\u00f6planeetan kuori koostuu. Purkautumismekanismia ei tiedet\u00e4, mutta jostain syyst\u00e4 nestem\u00e4inen sisu ry\u00f6ps\u00e4ht\u00e4\u00e4 voimalla ulos, usein j\u00e4hmettyen nopeasti alhaisen l\u00e4mp\u00f6tilan vuoksi.<\/p>\n

Neptunuksen ja Jupiterin j\u00e4isiss\u00e4 kuissa on lumitulivuoria, samoin kuin planeettojen joukosta vuosia sitten pudotetussa Plutossa ja sen Kharon-kuussa. Saturnuksen kiertolaisessa, Enceladuksessa, on havaittu jopa 500 kilometrin korkeuteen nousevia nestepurkauksia.<\/p>\n

Tutkijat arvelevat lumitulivuorten olevan hyvinkin yleisi\u00e4 aurinkokunnassamme ja ohjaamalla satelliitteja purkautuvien nesteiden l\u00e4pi, voitaisiin saada arvokas katsaus hyyt\u00e4v\u00e4n kylmien taivaankappaleiden suliin sisuksiin. Mahdollisia el\u00e4m\u00e4n merkkej\u00e4 etsien tietenkin!<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Ei jos, vaan kun purkaus tapahtuu: T\u00e4ss\u00e4 ovat maailman vaarallisimmat tulivuoret!<\/strong><\/a><\/p>\n

Metaanisade<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Saturnuksen suurin ja tunnetuin kuu on Titan. Sen arvoitukset pysyiv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n piilossa paksun pilviverhon takana, mutta kun sen oranssiin maailmaan p\u00e4\u00e4stiin vihdoin vuonna 2004 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n, olivat kaikki yll\u00e4ttyneit\u00e4.<\/p>\n

Titanilla on jokia, j\u00e4rvi\u00e4 ja j\u00e4\u00e4tik\u00f6it\u00e4. Siell\u00e4 my\u00f6s sataa, ja napa-alueiden vuoret ovat lumen peitossa. Kuulostaako silt\u00e4, ett\u00e4 Titan olisi hyv\u00e4 paikka ihmisten yhteiskunnan perustamiselle? Sit\u00e4 on usein pidetty potentiaalisena kohteena.<\/p>\n

Titanin pinnalla ei kuitenkaan ole vett\u00e4; se olisi joka tapauksessa ikij\u00e4\u00e4ss\u00e4 -180 celsiusasteen l\u00e4mp\u00f6tilassa. Kylmyyden ja kovemman paineen ansiosta meille kaasuina tutut metaani, etaani ja propaani virtaavat nestem\u00e4isin\u00e4 muodostaen kemikaalijokia ja -meri\u00e4. Kaasumaisista pilvist\u00e4 metaani sataa maahan ja kiinte\u00e4ss\u00e4 muodossa metaanilumi peitt\u00e4\u00e4 napojen lumitulivuoret, jotka aina silloin t\u00e4ll\u00f6in sylkev\u00e4t r\u00e4j\u00e4hdysherkk\u00e4\u00e4, nestem\u00e4ist\u00e4 ammoniakkia.<\/p>\n

Polttoaineita Titanilta siis l\u00f6ytyisi \u2013 vaikka mill\u00e4 mitalla \u2013 mutta muuten meid\u00e4n pit\u00e4isi odotella viel\u00e4 kuutisen miljardia vuotta, jotta Aurinko l\u00e4mmitt\u00e4isi sit\u00e4 tarpeeksi ja mahdollistaisi el\u00e4m\u00e4n. Toki siin\u00e4 vaiheessa kuolemaa tekev\u00e4 t\u00e4htemme on jo nielaissut aurinkokunnan kolme ensimm\u00e4ist\u00e4 planeettaa sisuksiinsa.<\/p>\n

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita eksoplaneetalla<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Marcela Bol\u00edvar | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Ketun t\u00e4hdist\u00f6ss\u00e4, reilun 64 valovuoden p\u00e4\u00e4ss\u00e4 meist\u00e4, sijaitsee hyvin Maata muistuttava aurinkokunnan ulkopuolinen planeetta; kavereiden kesken se tunnetaan nimell\u00e4 \u00a0HD 189733b<\/a>. Se on v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n sininen ja siell\u00e4 on havaittu olevan vett\u00e4… ja siihen ne yht\u00e4l\u00e4isyydet sitten loppuvatkin.<\/p>\n

Noin Jupiterin kokoisella eksoplaneetalla puhaltavat tappavat tuulet 2 km\/s voimakkuudella, mik\u00e4 on muuten seitsem\u00e4n kertaa rivakampi vauhti kuin \u00e4\u00e4nen nopeus.<\/p>\n

Vaikka joku onneton avaruusmatkailija p\u00e4\u00e4tyisi kieppumaan kotoisan n\u00e4k\u00f6isen planeetan ikuisiin hirmutuuliin, ei h\u00e4t\u00e4\u00e4: matka p\u00e4\u00e4ttyisi lyhyeen, joskin melko karmealla tavalla, koska l\u00e4mp\u00f6tila nousee p\u00e4ivisin jopa 1000 celsiusasteeseen. Tuulen ja l\u00e4mp\u00f6tilan lis\u00e4ksi olosuhteet tekee ”haastaviksi” ilmakeh\u00e4ss\u00e4 oleva silikaatti. HD 189733b saa siit\u00e4 kauniin sinisen v\u00e4rins\u00e4, mutta toisaalta se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 planeetalla sataa vaakasuoraan lasia.<\/p>\n

Timanttisade<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Jokaikinen lumihiutale on ainutlaatuinen, sanotaan. Mutta miten sitten suu pantaisiin, jos taivaalta alkaisi sataa timantteja? Timanttisade on itseasiassa kaikkein yleisin sadetyyppi meid\u00e4n aurinkokunnassamme.<\/p>\n

T\u00e4t\u00e4 s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6t\u00e4 varten ei tarvi edes kovin kauas matkustaa, avaruuden et\u00e4isyyksill\u00e4 mitattuna. Kaikilla kaasuplaneetoilla, kuten Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus, ilmakeh\u00e4ss\u00e4 on jonkun verran metaania, joka koostuu hiilest\u00e4 ja vedyst\u00e4.<\/p>\n

Salamointi saa aikaan metaanin ep\u00e4t\u00e4ydellisen palamisen, jonka tuotteena syntyy nokea. Kun noki tippuu alasp\u00e4in, kohti kaasuplaneetan kiinte\u00e4\u00e4 ydint\u00e4, kovettuu se ensin grafiitiksi, ja lopulta kasvavan paineen ja helvetin lieskoja vastaavan l\u00e4mp\u00f6tilan vaikutuksesta timanteiksi<\/a>. Saturnuksessa muodostuu jopa 1000 tonnia timantteja vuodessa. Kaikki hiomattomia.<\/p>\n

Jopa sormenp\u00e4\u00e4n kokoiset timantit eiv\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isesti kest\u00e4 Jupiterin ja Saturnuksen sis\u00e4ist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6tilaa, ja sulavat hiililammikoiksi, mutta Neptunuksen ja Uranuksen viile\u00e4mmill\u00e4 pinnoilla timantit todella ovat ikuisia.<\/p>\n

Rikkihapposateet<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Venusta ja Maata kutsutaan monesti kaksosplaneetoiksi. My\u00f6nnet\u00e4\u00e4n, ne ovat l\u00e4hes samankokoiset, painavat saman verran ja niiden koostumus on hyvin samankaltainen. Mutta kaksoset? Siin\u00e4 saa termi\u00e4 kyll\u00e4 venytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Ihmisen n\u00e4k\u00f6kulmasta naapuriplaneettamme voisi yht\u00e4 hyvin olla universumin kaukaisimmalla reunalla. Venukselle on l\u00e4hetetty luotaimia tutkimaan sen pintaa, mutta ne ovat planeetan olosuhteissa kest\u00e4neet ehjin\u00e4 vain joitakin tunteja.<\/p>\n

Ensinn\u00e4kin Venus on 480 celsiusasteen pintal\u00e4mp\u00f6tilallaan planeetoista kuumin, koska sen paksu, enimm\u00e4kseen hiilidioksidista koostuva ilmakeh\u00e4 sitoo auringon s\u00e4teily\u00e4 huomattavasti enemm\u00e4n kuin l\u00e4himp\u00e4n\u00e4 Aurinkoa kiert\u00e4v\u00e4 Merkurius. Venus on loistava esimerkki siit\u00e4, mit\u00e4 kasvihuoneilmi\u00f6 pahimmillaan voi tarkoittaa. Toisekseen, planeetan pinnalla paine on 90-kertainen Maahan verrattuna, joten silm\u00e4t ja v\u00e4h\u00e4n muutakin putkahtaisivat ulos alta aikayksik\u00f6n.<\/p>\n

V\u00e4h\u00e4n korkeammalla Venuksen ilmakeh\u00e4ss\u00e4, jossa paine ja l\u00e4mp\u00f6tila hellitt\u00e4v\u00e4t, on vastassa kuitenkin paksut l\u00e4pin\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4t rikkihappopilvet. Ja miss\u00e4 pilvi\u00e4, siell\u00e4 sadetta. Venuksessa ei sada jalokivi\u00e4, vaan voimakkaasti sy\u00f6vytt\u00e4v\u00e4\u00e4 rikkihappoa. Sateet eiv\u00e4t kuitenkaan koskaan saavuta Venuksen pintaa, koska neste h\u00f6yrystyy korkean l\u00e4mp\u00f6tilan takia.<\/p>\n

\u00c4\u00e4nt\u00e4 nopeammat tuulet<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Neptunuksella<\/a> voi t\u00e4ysin yll\u00e4tt\u00e4en joutua myrskyn viet\u00e4v\u00e4ksi, sill\u00e4 siell\u00e4 puhaltavat aurinkokuntamme kovimmat tuulet. Voit kuulla tuulen ulvovan, mutta vasta sitten, kun se on jo siepannut sinut mukaansa. Neptunuksen 2300 kilometri\u00e4 tunnissa puhaltavat myrskyt liikkuvat l\u00e4hes kaksinkertaisella \u00e4\u00e4nen nopeudella ja v\u00e4lill\u00e4 ne muodostavat maapallon kokoisia py\u00f6rremyrskyj\u00e4 (jotka kuitenkin katoavat aikanaan, toisin kuin Jupiterin ikuinen hurrikaani).<\/p>\n

Neptunusta pantamaisesti kiert\u00e4v\u00e4t, metaanikiteist\u00e4 koostuvat pilvet sekoittuvat tuulen voimasta kaasumaisen vety-helium-pinnan kanssa. T\u00e4ll\u00f6in ilmakeh\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4see pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 metaania, joka imee auringonvalosta pitk\u00e4t aallonpituudet ja saa planeetan hehkumaan sinisen\u00e4.<\/p>\n

Marsin lumimyrskyt<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Andr\u00e9 Saad | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Kaikista toiveista ja unelmista huolimatta Marsista ei koskaan l\u00f6ytynyt pieni\u00e4 vihreit\u00e4 miehi\u00e4, vaikka heit\u00e4 ehdittiin jo marsilaisiksi nimitt\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Marsissa on todisteiden mukaan aikoinaan ollut virtaavaa, nestem\u00e4ist\u00e4 vett\u00e4. Sen nykyinen, ohut ilmakeh\u00e4 ei ole pystynyt est\u00e4m\u00e4\u00e4n vett\u00e4 haihtumasta, mink\u00e4 takia sen maaper\u00e4 onkin kuivaa, aavikkomaista kivikkoa. V\u00e4lill\u00e4 koko planeetan pinta peittyy valtavien tornadojen nostattamien p\u00f6lypilvien alle.<\/p>\n

Marsissa on hieman Maata muistuttavat vuodenajat ja kes\u00e4ll\u00e4 p\u00e4iv\u00e4saikaan siell\u00e4 voi olla mukavat 20 astetta l\u00e4mmint\u00e4. Y\u00f6ksi elohopea laskee kuitenkin -70\u00baC:een, koska ohuen ilmakeh\u00e4ns\u00e4 takia Mars ei pysty sitomaan auringon l\u00e4mp\u00f6energiaa. Talvella, ja napojen alueella, pakkasta voi olla napakka -125\u00baC:tta.<\/p>\n

Ilmakeh\u00e4 Marsissa on suurimmaksi osaksi hiilidioksidia, joka v\u00e4h\u00e4n alle 80 pakkasasteessa h\u00e4rmistyy (kaasu muuttuu suoraan kiinte\u00e4ksi) ja saa aikaan meillekin tutun kuivaj\u00e4\u00e4n tai hiilihappoj\u00e4\u00e4n muodostumisen. Kuivaj\u00e4\u00e4 muodostaa pysyv\u00e4n ikij\u00e4\u00e4n Marsin napojen peitoksi ja siit\u00e4 syntyv\u00e4t my\u00f6s planeetan rajut lumimyrskyt.<\/p>\n

Taivaalta sataa kaloja<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Lance Anderson | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Olihan meid\u00e4n oma maapallommekin pakko saada listalle, vaikka sitten loppukevennyksen\u00e4. Miss\u00e4\u00e4n muualla t\u00e4ss\u00e4 aurinkokunnassa ei voi kokea kalojen satamista taivaalta. Ent\u00e4s koko universumissa? Siit\u00e4 Listafriikki ei voi menn\u00e4 takuuseen, mutta aikamoinen yhteensattumien summa saisi tapahtua, ett\u00e4 niin k\u00e4visi.<\/p>\n

Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4p\u00e4 niin voi k\u00e4yd\u00e4. Netist\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oikeita kuvia ja muokattuja kuvia, mutta kalojen ”sataminen” taivaalta on ilmi\u00f6, josta on kirjoitettu jo ennen ajan laskumme alkua. Meksikossa<\/a> ja Hondurasissa on kyli\u00e4, joissa vuosittain kovien myrskyjen j\u00e4lkeen maa on niin t\u00e4ynn\u00e4 kaloja, ett\u00e4 ihmiset ker\u00e4\u00e4v\u00e4t niit\u00e4 koreittain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 suoraan ilmestyskirjan sivuilta olevassa s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6ss\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole kyse siit\u00e4, ett\u00e4 kalat putoaisivat pilvist\u00e4, vaan j\u00e4rven tai meren p\u00e4\u00e4ll\u00e4 syntyv\u00e4 tornado nappaa kaloja mukaansa ja kuljettaa ne sis\u00e4maahan.<\/p>\n

Kai olette katsoneet Haihurrikaani-elokuvia!?<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n