{"id":28002,"date":"2023-08-21T21:12:25","date_gmt":"2023-08-21T19:12:25","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=28002"},"modified":"2023-08-21T21:12:25","modified_gmt":"2023-08-21T19:12:25","slug":"10-urheilupalkintoa-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yhteiskunta\/10-urheilupalkintoa-osa-2\/","title":{"rendered":"Miksi Suomen tunnetuimman pokaalin nimi on Kanada-malja? 10 tarinaa ikonisista urheilupalkinnoista \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

Miksi ihmeess\u00e4 j\u00e4\u00e4kiekon Suomen mestari saa palkinnon nimelt\u00e4\u00e4n Kanada-malja? Listafriikki<\/a> esittelee nyt 10 urheilupalkintoa, joihin liittyy kiinnostavia ja yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 tarinoita.<\/p>\n

Televisiol\u00e4hetyksiss\u00e4 usein kerrotaan nopeasti jotain kulloisenkin turnauksen tai kilpailun pokaalista, mutta t\u00e4m\u00e4n listan urheilupalkintojen salat saattavat tulla monelle yll\u00e4tyksen\u00e4. Mukana on urheilupalkintoja muun muassa tenniksen, jalkapallon ja j\u00e4\u00e4kiekon osalta, mutta tutustumme my\u00f6s meille suomalaisille hieman tuntemattomampiin lajeihin ja niiden himoittuihin kannuihin.<\/p>\n

Listalla selvi\u00e4\u00e4 Kanada-maljan alkuper\u00e4n lis\u00e4ksi muun muassa jalkapallon maailmanmestarille aiemmin jaetun Jules Rimet -palkinnon v\u00e4rikk\u00e4\u00e4t vaiheet.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset viisi urheilupalkintoa ja tarinat niin taustalla voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

Miss\u00e4 on Muhammad Alin alkuper\u00e4inen olympiakultamitali? 10 tarinaa ikonisista urheilupalkinnoista \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Urheilupalkinto, joka toi viiden kuukauden pelikiellon<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: Scottish Rugby | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Calcutta Cup on pokaali, josta on vuodesta 1879 asti pelattu Englannin ja Skotlannin v\u00e4lisess\u00e4 rugby-ottelussa. Kannu on eksoottisen n\u00e4k\u00f6inen eik\u00e4 se ilman taustatarinaa oikein sovi palkinnoksi Isossa-Britanniassa j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4\u00e4n rugby union -peliin.<\/p>\n

Calcutta Cupin historia alkaa nimens\u00e4 mukaisesti Intiasta. Kalkutassa pelattiin vuoden 1872 joulup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Englannin ja Skotlannin v\u00e4lill\u00e4 rugby-ottelu, joka innosti perustamaan oman Calcutta (Rugby) Football Clubin. Se ehti olla toiminnassa vain muutaman vuoden, kun Intia julistettiin \u2013 ei viel\u00e4 itsen\u00e4iseksi Yhdistyneen kuningaskunnan siirtomaavallasta \u2013 mutta itsehallinnollisia oikeuksia omaavaksi keisarikunnaksi. Rugbyseura lakkautettiin, kun brittisotilaat, joita pelaajista oli suurin osa, j\u00e4ttiv\u00e4t Kalkutan taakseen.<\/p>\n

Pelaajat ja j\u00e4senet halusivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 seurastaan pysyv\u00e4n j\u00e4ljen rugbymaailmaan, joten he p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t nostaa kaikki klubin varat ja sulattaa nuo 270 hopearupiaa, joista paikallinen sepp\u00e4 valmisti koristeellisen maljan. Siin\u00e4 kahvojen virkaa toimittavat kolme kobraa ja kannessa on aasiannorsu. Pokaali lahjoitettiin Englannin Rugbyliitolle sill\u00e4 ehdolla, ett\u00e4 siit\u00e4 pelattaisiin vuosittain. Alkuper\u00e4inen Calcutta Cup on pysyv\u00e4sti museossa n\u00e4ytteill\u00e4, ja sen sijaan voittajajoukkueelle jaetaan modernilla teknologialla valmistettu replika.<\/p>\n

Historiallisesti arvokas urheilupalkinto pantiin lukkojen taakse, kun vuoden 1988 ottelun j\u00e4lkeen kummankin joukkueen pelaajat olivat viett\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kosteaa iltaa Edinburghissa. Englannin Dean Richards<\/strong> ja Skotlannin John Jeffrey<\/strong> heitteliv\u00e4t ja potkivat palkintoa toisilleen hoiperrellessaan pitkin Princess Streeti\u00e4. Calcutta Cup tippui maahan useita kertoja ja my\u00f6hemmin samana iltana er\u00e4\u00e4n pubin vahtimestari yritti taivuttaa siit\u00e4 lommoja pois seisomalla sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n

Y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4 tuo urheilupalkinto oli surkeassa kunnossa ja sill\u00e4 pallotelleita pelaajia odotti rangaistus. Richards ei saanut pelata joukkueensa seuraavassa ottelussa, mutta Skotlanti oli ankarampi: Jeffrey sai viiden kuukauden mittaisen pelikiellon<\/a>.<\/p>\n

The Ashes -tuhkauurna<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: Britclip | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Brittil\u00e4inen The Sporting Times<\/em> -lehti julkaisi vuonna 1882 pilkallisen muistokirjoituksen englantilaiselle kriketille sen j\u00e4lkeen, kun kotijoukkue h\u00e4visi lontoolaisella Kennington Oval- kent\u00e4ll\u00e4 niukasti Australialle: ”Ruumis poltetaan ja tuhkat vied\u00e4\u00e4n Australiaan<\/em>”.<\/p>\n

Tarinan mukaan test-ottelu oli niin j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4s katsoja puri sateenvarjonsa kahvan poikki. Kun Englannin joukkue l\u00e4hti my\u00f6hemmin samana vuonna Australiaan hakemaan revanssia, vannoi kapteeni Ivo Bligh<\/strong> tuovansa englantilaisen kriketin tuhkat takaisin ja joukkue palasikin kiertueelta voitokkaana.<\/p>\n

Bligh sai Melbournen krikettiklubin presidentin vaimolta lahjaksi noin 10-senttisen terrakotasta valmistetun parfyymipullon. Tuosta pullosta tuli Englannin ja Australian test-ottelujen symboli ja sen sanotaan sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4n krikettihilan tuhkat. Ottelu on my\u00f6s pitk\u00e4\u00e4n tunnettu The Ashes -nimell\u00e4. Pieni ”tuhkauurna”, josta kaikki l\u00e4hti liikkeelle, ei ole koskaan ollut ottelusarjan palkintona, sill\u00e4 se oli Blighin henkil\u00f6kohtaista omaisuutta.<\/p>\n

Alkuper\u00e4inen The Ashes urn eli tuhkauurna on n\u00e4ytteill\u00e4 vitriiniss\u00e4 Lord’s Cricket Ground -kompleksissa Lontoossa. Kaudesta 1998-1999 l\u00e4htien The Ashes -ottelusarjan voittaja on saanut ison MCC Waterford Crystal Trophy -palkinnon, joka on n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 lasinen kopio historiallisesta, mutta varsin vaatimattomasta, ”tuhkauurnasta”.<\/p>\n

FIFA World Cup \u2013 Jules Rimet -pokaali<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Nicaraguan posti | Public Domain<\/p><\/div>\n

Kansainv\u00e4list\u00e4 jalkapalloa oli toki pelattu aiemminkin, mutta vuonna 1950 Kansainv\u00e4linen jalkapalloliitto FIFA p\u00e4\u00e4tti presidenttins\u00e4 Jules Rimetin<\/strong> johdolla j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 oman turnauksen. Palkinnoksi valmistettiin voiton jumalatar Nike\u00e4 kuvaava, 35-senttinen kullattu patsas.<\/p>\n

Pokaali nimettiin Victoryksi, mutta vuonna 1946 se sai uuden nimen ratkaisevan \u00e4\u00e4nen maailmanmestaruuskisojen hyv\u00e4ksymiselle antaneen presidentin mukaan. Rimet oli ilmoittanut jalkapallomaailmalle, ett\u00e4 maa, joka ensimm\u00e4isen\u00e4 voittaa palkinnon kolme kertaa, saa sen pysyv\u00e4sti itselleen. Brasilia saavutti kolmannen maailmanmestaruutensa vuonna 1970 ja vei Jules Rimet -pokaalin<\/a> kotiin. Mutta pysti oli sit\u00e4 ennen n\u00e4hnyt jo monenlaista.<\/p>\n

Maaliskuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1966, vain nelj\u00e4 kuukautta ennen Englannissa j\u00e4rjestett\u00e4vi\u00e4 jalkapallon<\/a> maailmanmestaruuskisoja, Jules Rimet -pokaali varastettiin. Se oli jo tuotu saarivaltioon odottamaan hein\u00e4kuuta ja oli poikkeuksellisesti annettu n\u00e4ytille suureen postimerkkin\u00e4yttelyyn Lontooseen. Sill\u00e4 ehdolla tietenkin, ett\u00e4 sit\u00e4 vartioitaisiin kellon ymp\u00e4ri.<\/p>\n

Kaikesta huolimatta pokaali varastettiin ja siit\u00e4 alkoi hillit\u00f6n jahti, jota johtamaan Scotland Yard m\u00e4\u00e4r\u00e4si poliisin erikoisyksik\u00f6n. Englannin jalkapalloliiton johtajalle Joe Mearsille<\/strong> toimitettiin lunnasvaatimus ja paketti, jossa oli todisteena palkinnosta erilleen irrotettava osa. Varas uhkasi sulattaa pokaalin, ellei saisi 15 000 puntaa pienin\u00e4 setelein\u00e4. Mears sopi varkaan kanssa rahojen ja pokaalin vaihdon, mutta tapaamiseen l\u00e4hti yksi etsivist\u00e4. Varas saatiin kiinni, mutta pokaalia ei l\u00f6ytynyt.<\/p>\n

Viikko varkauden j\u00e4lkeen lontoolainen David Corbett<\/strong> oli ulkoiluttamassa koiraansa Picklesi\u00e4<\/a>. Pickles, mustavalkoinen collie, juoksi naapurin autolle ja oli kovin kiinnostunut renkaan vieress\u00e4 olleesta sanomalehtiin k\u00e4\u00e4rityst\u00e4 paketista. Corbett meni katsomaan, mit\u00e4 Pickles oli l\u00f6yt\u00e4nyt.<\/p>\n

Avattuaan k\u00e4\u00e4r\u00f6n, n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n pokaalin ja luettuaan pienet laatat sen jalassa Corbett ymm\u00e4rsi, mit\u00e4 piteli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Kuuluisa pokaali oli l\u00f6ytynyt. Picklesist\u00e4 tuli luonnollisesti suuri julkkis: se kiersi tv-ohjelmissa ymp\u00e4ri Eurooppaa, nimettiin Vuoden koiraksi ja p\u00e4\u00e4si tottakai omistajansa kanssa seuraamaan kes\u00e4n finaaliottelua, jossa Englanti kukisti L\u00e4nsi-Saksan.<\/p>\n

Niin, Englannilta pokaali matkasi seuraavien kisojen my\u00f6t\u00e4 pysyv\u00e4sti Brasiliaan ja pantiin n\u00e4ytteille Brasilian jalkapalloliiton p\u00e4\u00e4majaan, mutta vuonna 1983 se varastettiin j\u00e4lleen; tuolla kertaa lopullisesti.<\/p>\n

Vaikka ry\u00f6st\u00f6st\u00e4 pid\u00e4tettiin ja tuomittiin nelj\u00e4 miest\u00e4, ei pokaalia ole koskaan l\u00f6ytynyt. Nykyinen, vuodesta 1974 saakka jaettu, FIFA World Cup -voittopokaali on yksi maailman tunnistettavimmista urheilupalkinnoista. 18 karaatin kullasta valmistettua pysti\u00e4 ei kukaan saa FIFA:n s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan omakseen, vaan voittajalle annetaan kopion alkuper\u00e4isest\u00e4.<\/p>\n

Mik\u00e4 ihmeen Kanada-malja?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Marko Ollonqvist<\/p><\/div>\n

Kanada-malja on varmasti Suomen tunnetuin urheilupalkinto. Seh\u00e4n on tietenkin j\u00e4\u00e4kiekon SM-liigan kiertopalkinto, joka annetaan pudotuspelit voittaneelle joukkueelle eli Suomen mestarille. Nyt kun saatiin n\u00e4m\u00e4 itsest\u00e4\u00e4nselvyydet pois alta, on aika keskitty\u00e4 siihen, miksi ihmeess\u00e4 tuon pokaalin nimi on Kanada-malja.<\/p>\n

Nimi tulee siit\u00e4, ett\u00e4 kanadansuomalaiset lahjoittivat<\/a> sen Suomen j\u00e4\u00e4kiekkoliitolle vuonna 1950. Varat saatiin kasaan ker\u00e4yksell\u00e4, jonka organisoivat Kanadassa asuneet puuhamiehet Edwin Sandblom<\/strong>, V\u00e4in\u00f6 Kuikka<\/strong>, Lauri Tulkku<\/strong>, Aarne R. M. Ritari<\/strong>, Ilmari J\u00e4rnefelt<\/strong> ja August Jokinen<\/strong>.<\/p>\n

Suomeen tuo urheilupalkinto kulkeutui pes\u00e4pallon kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4kin tunnetun Lauri ”Tahko” Pihkalan<\/a> mukana. Ensimm\u00e4isen kerran Kanada-malja jaettiin vuonna 1951 silloisen SM-sarjan voittajalle.<\/p>\n

Kanada-maljoja on olemassa kolme kappaletta<\/a>: alkuper\u00e4inen, joka on n\u00e4ytteill\u00e4 Suomen J\u00e4\u00e4kiekkomuseossa, sek\u00e4 kaksi kopiota. Alkuper\u00e4inen tuodaan aina voittajajoukkueen nostettavaksi j\u00e4\u00e4lle, mutta kun pelaajat siirtyv\u00e4t pukuhuoneen puolelle, jatkaa juhlintaan mukana vuonna 1991 tehty kopio. Fiksua, sill\u00e4 sen verran monenlaiseen liemeen \u2013 kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti \u2013 Kanada-malja on nuorten miesten k\u00e4siss\u00e4 joutunut. N\u00e4ist\u00e4 toilailuista on saatu lukea lehdist\u00e4 ja kirjoista.<\/p>\n

Varsinkin HIFK:n vuoden 1998 kultajuhlista on tihkunut yksityiskohtia, joita Jarkko Ruutu<\/strong> paljasti Jumalainen n\u00e4ytelm\u00e4<\/em> -kirjassa. Pokaali makasi tuntikausia uima-altaan pohjassa, jonka j\u00e4lkeen se tippui kovalle kaakelille niin, ett\u00e4 puinen jalusta irtosi. My\u00f6hemmin y\u00f6ll\u00e4 Jere Karalahti<\/strong> k\u00e4ytti irronnutta jalustaa polttopuina. Kun poltettava loppui, kaivoivat pelaajat tuhkan seasta aiempien mestarijoukkueiden nimi\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4neit\u00e4 metallilaattoja.<\/p>\n

My\u00f6s alkuper\u00e4inen Kanada-malja koki kovia silloin ennen kuin kopio oli olemassa. Tapparan pitk\u00e4aikainen huoltaja Jarmo M\u00e4nnist\u00f6<\/strong> on paljastanut, ett\u00e4 1970-luvulla palkinto oli saunassa mukana ja joku istui sen littanaan. M\u00e4nnist\u00f6n mukaan hopeasepill\u00e4 riitti t\u00f6it\u00e4.<\/p>\n

Toinen kopio tehtiin vuonna 2013 ja se on SM-liigan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, kun toinen kannu on mestarijoukkueen hallussa ja kiert\u00e4\u00e4 pelaajalta toiselle.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Top 10 eniten tienanneet suomalaiset NHL-pelaajat nykyrahassa mitattuna!<\/a><\/strong><\/p>\n

Englannista ostettu Stanley Cup<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Marko Ollonqvist<\/p><\/div>\n

Jos Kanada-malja on kaikille j\u00e4\u00e4kiekkofaneille tuttu, on sit\u00e4 varmasti my\u00f6s Stanley Cup. J\u00e4\u00e4kiekon arvostetuin palkinto jaetaan maailman kovimman j\u00e4\u00e4kiekkoliigan, NHL:n, pudotuspelien voittajajoukkueelle.<\/p>\n

Pokaali itsess\u00e4\u00e4n tehtiin Sheffieldiss\u00e4, Isossa-Britanniassa, ja sen osti Lontoon Piccadilly Circuksen alueelta muuan Frederick Stanley<\/strong>, paremmin Lord Stanleyn\u00e4 tunnettu Kanadan kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri.<\/p>\n

J\u00e4\u00e4kiekko oli 1890-luvulla viel\u00e4 kehittyv\u00e4 ja nouseva laji, mutta sit\u00e4 ei viel\u00e4 pelattu korkean tason sarjoissa. Stanleyn lapset olivat lajista innoissaan ja ylipuhuivat is\u00e4ns\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n jotain j\u00e4\u00e4kiekon eteen. Niinp\u00e4 mies matkasi Englantiin ja osti pienen kulhon, joka sai nimen Dominion Hockey Challenge Cup. Ensimm\u00e4isen\u00e4 pysti meni vuonna 1883 Montrealiin ja siit\u00e4 tuli Kanadan j\u00e4\u00e4kiekkoliigojen kiertopalkinto.<\/p>\n

Vuosien mittaan liigoja ja joukkueita tuli ja meni, ja vuonna 1926 pokaalista, joka oli opittu tuntemaan Stanley Cupina, tuli sek\u00e4 kanadalaisista ett\u00e4 yhdysvaltalaisista joukkueista koostuvan NHL:n mestaruuspalkinto.<\/p>\n

Stanley Cup -pokaaliin on vuosien mittaan lis\u00e4tty kerroksia ja se kasvaa nopeasti kokoa, sill\u00e4 jokaisesta voittajajoukkueesta nimens\u00e4 pystiin saavat pelaajat, valmentajat, huoltajat ja jotkut seuraorganisaatioon kuuluvat henkil\u00f6t. T\u00e4ll\u00e4 perusteella voisi ajatella, ett\u00e4 palkinnossa on jokaisen Stanley Cup -voittajan nimi, mutta toisin on.<\/p>\n

Kauden 1992-1993 j\u00e4lkeen viides iso rengas tuli t\u00e4yteen, joten oli p\u00e4\u00e4t\u00f6sten paikka. Sen sijaan, ett\u00e4 pokaaliin olisi lis\u00e4tty uusi kerros, kuunneltiin kuusi mestaruutta voittanutta Brian Trottieria<\/strong>, jonka mielest\u00e4 pytty oli juuri oikean kokoinen p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle nostettavaksi. Niinp\u00e4 yksi vanhempi rengas poistettiin ja muita liu’utettiin yl\u00f6sp\u00e4in, jotta alas saatiin lis\u00e4\u00e4 tilaa. Vanhat renkaat ovat toki tallessa ja n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Torontossa sijaitsevassa Hockey Hall of Famessa \u2013 samassa holvissa alkuper\u00e4isen, briteist\u00e4 tuodun kulhon kanssa. Joka 13. vuosi yksi vanha rengas otetaan pois.<\/p>\n

Nykyisin voittajajoukkue saa siis vuonna 1970 kaikessa hiljaisuudessa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otetun replikan, joka on n\u00e4hnyt melko paljon maailmaa. Se on kulkenut pelaajien mukana heid\u00e4n kotimaihinsa ja onpa se k\u00e4ynyt jopa sota-alueella Afganistanissa. On my\u00f6s olemassa kolmas Stanley Cup, joka on n\u00e4ytteill\u00e4 Hockey Hall of Famessa kaikkine kerroksineen silloin, kun ensimm\u00e4inen kopio on mestareiden kanssa juhlimassa.<\/p>\n

Stanley Cup -pokaalissa on muuten paljon kirjoitusvirheit\u00e4, mutta niist\u00e4 voit lukea aiemmalta listaltamme: 10 uskomatonta urheilufaktaa, jotka r\u00e4j\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tajuntasi<\/a><\/strong><\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n