T\u00e4m\u00e4 lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset viisi erikoista tarinaa irrotetuista ruumiinj\u00e4senist\u00e4 voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n
Galileon keskisormesta Einsteinin aivoihin: 10 erikoista tarinaa irrotetuista ruumiinosista \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n Kuva: Samuel Cooper | Public Domain (kuvaa rajattu)<\/a><\/p><\/div>\n Oliver Cromwell<\/strong> oli englantilainen sotilasjohtaja, joka joukkoineen kukisti 1600-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla k\u00e4ydyss\u00e4 sis\u00e4llissodassa kuningas Kaarle I<\/strong>:n ja koko monarkian. Cromwell toimi Englannin, Irlannin ja Skotlannin lordiprojektorina eli yksinvaltaisena sijaishallitsijana vuoden 1658 kuolemaansa saakka.<\/p>\n Pari vuotta Cromwellin kuoleman j\u00e4lkeen rojalistit alkoivat palauttaa monarkiaa ja kaivoivat samaan syssyyn vallankumousjohtajan ruumiin yl\u00f6s lontoolaisesta Westminster Abbey -kirkosta. Valtaan noussut Kaarle II<\/strong> p\u00e4\u00e4tti maksaa kalavelat is\u00e4ns\u00e4 teloituksesta, joten Cromwell tuomittiin hirtett\u00e4v\u00e4ksi ja sen j\u00e4lkeen mestattavaksi. T\u00e4m\u00e4 oli tietenkin vain symbolinen kosto, sill\u00e4 Cromwellhan oli kuollut. Se ei kuitenkaan est\u00e4nyt julkista n\u00f6yryytyst\u00e4, joka toimi my\u00f6s varoituksena muille.<\/p>\n Irti leikattu p\u00e4\u00e4 asetettiin kuusimetrisen paalun nokkaan Westminster Hall -oikeustalon eteen ja siin\u00e4 se n\u00f6k\u00f6tti tervalla palsamoituna jopa 30 vuoden ajan. Er\u00e4\u00e4n version mukaan kova myrsky tiputti Cromwellin p\u00e4\u00e4n lopulta maahan ja vahtivuorossa ollut vartija vei sen kotiinsa.<\/p>\n Seuraavan vuosisadan aikana Cromwellin p\u00e4\u00e4<\/a> kiersi ymp\u00e4ri maata ollen v\u00e4lill\u00e4 esill\u00e4 museoissa ja v\u00e4lill\u00e4 yksityisiss\u00e4 kokoelmissa \u2013 ja maksettiin sill\u00e4 kerran jopa yksi velkakin. 1800-luvun alussa Cromwellin paljon n\u00e4hnyt ruumiinosa p\u00e4\u00e4tyi kirurgi Josiah Wilkinsonin<\/strong> omistukseen.<\/p>\n Wilkinson esitteli hankintaansa mielell\u00e4\u00e4n kaikille halukkaille ja my\u00f6s haluttomille. Er\u00e4s p\u00e4\u00e4n n\u00e4hnyt nainen kuvaili sit\u00e4 ”pelottavaksi kalloksi, jossa oli muumiolle tyypillinen kuiva ja keltainen iho sek\u00e4 upeasti s\u00e4ilyneet ruskeat hiukset, kulmakarvat ja parta<\/em>”.<\/p>\n P\u00e4\u00e4n aitoutta ep\u00e4iltiin laajasti, sill\u00e4 se oli vuosien aikana ollut v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s kadoksissa ja monet muutkin kuin kirurgi Wilkinsonin j\u00e4lkel\u00e4iset v\u00e4ittiv\u00e4t omistavansa Cromwellin p\u00e4\u00e4n. Aiheesta tehtiin 1900-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla useampiakin tutkimuksia.<\/p>\n Wilkinsonin perheen hallussa oleva p\u00e4\u00e4 sopi yhteen Cromwellista tehtyjen veistosten ja maalausten kanssa, ja vuonna 1934 Biometrika<\/em>-lehdess\u00e4 julkaistu tutkimus osoitti r\u00f6ntgenkuvien avulla, ett\u00e4 kyseinen p\u00e4\u00e4 oli l\u00e4vistetty paalulla. Siin\u00e4 oli my\u00f6s edelleen n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 Cromwellin otsan syyl\u00e4.<\/p>\n Cromwellin p\u00e4\u00e4 oli Wilkinsonin perheell\u00e4 vuoteen 1960 saakka, jolloin se vihdoin viimein saatiin haudan lepoon. Cromwell, tai kaikki mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4, haudattiin h\u00e4nen Cambridgess\u00e4 sijaitsevan opinahjonsa kappelin l\u00e4heisyyteen. Hautapaikka on tarkoin varjeltu salaisuus, jotta vuosisatoja jatkunut ruumiin h\u00e4p\u00e4isy ei vain jatkuisi.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Francisco Xavier<\/strong> oli espanjalainen l\u00e4hetyssaarnaaja ja yksi jesuiittaveljest\u00f6n perustajista. 1500-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 puoliskolla el\u00e4nyt Xavier julistettiin pyhimykseksi vuonna 1622 ja h\u00e4nen pyh\u00e4inj\u00e4\u00e4nteens\u00e4 ovat esill\u00e4 ymp\u00e4ri maailmaa; kirjaimellisesti.<\/p>\n Pyh\u00e4 Francisco levitti Raamatun sanomaa muun muassa Italiassa, Ranskassa, Malesiassa, Japanissa, Sri Lankassa sek\u00e4 Intiassa, ja menehtyi vuonna 1552 ollessaan merimatkalla kohti Kiinaa. Ruumis kuljetettiin Portugalin hallitsemaan Goaan, jossa Francisco oli saarnannut ahkerasti.<\/p>\n Kun ruumis oli ensimm\u00e4isen kerran esill\u00e4 julkisesti, p\u00e4\u00e4tti portugalilainen aatelisnainen Dona Isabel Carom<\/strong> purra t\u00e4lt\u00e4 varpaan irti ja vied\u00e4 muistoksi kotiin. Caromilla oli kuitenkin v\u00e4hemm\u00e4n ylev\u00e4t suunnitelmat varpaan varalle, sill\u00e4 h\u00e4n halusi tehd\u00e4 siit\u00e4 perheens\u00e4 kappeliin n\u00e4ht\u00e4vyyden<\/a>, joka kilpailisi Portugalin muiden pyhiinvaelluskohteiden kanssa.<\/p>\n Kaikki halusivat osansa pyh\u00e4st\u00e4 Franciscosta, joten ruumis paloiteltiin pelkk\u00e4 kunnioitus mieless\u00e4 useaan kappaleeseen. T\u00e4ss\u00e4 toki k\u00e4ytettiin ty\u00f6kaluja eik\u00e4 hampaita.<\/p>\n Esimerkiksi timanteilla p\u00e4\u00e4llystetty sormen kynsi on er\u00e4\u00e4ss\u00e4 goalaisessa kyl\u00e4ss\u00e4, osa k\u00e4tt\u00e4 on roomalaisessa jesuiittakirkossa, yksi olkaluu on Macaolla ja yksi k\u00e4mmen Japanissa. Sis\u00e4elimet sek\u00e4 ihon ja luiden paloja jaettiin Franciscon nimiss\u00e4 perustettuihin kirkkoihin.<\/p>\n Roomassa vakituisesti majaansa pit\u00e4v\u00e4 k\u00e4si kiert\u00e4\u00e4 maailmaa tasaisin v\u00e4liajoin, kuten Francisco aikoinaan itsekin, jolloin katoliset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kunnioittamaan yht\u00e4 merkitt\u00e4vimmist\u00e4 pyhimyksist\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ja se varvas; se palautettiin Goaan, kun alue liitettiin osaksi Intiaa vuonna 1961. Siihen asti varvas oli kulkenut sen irti puraisseen naisen suvussa. Nyt varvas on n\u00e4ytteill\u00e4 hopeisessa lippaassa, samassa kappelissa, jossa suurin osa muistakin ruumiinosista<\/a>. Tai siis kallo, jalat, vasen k\u00e4sivarsi, kylkiluita, selk\u00e4ranka, hieman ihoa ja kasa satunnaisia muita luita.<\/p>\n Lue my\u00f6s: 10 erikoista asiaa, joilla on suojeluspyhimykset<\/a><\/strong><\/p>\n Kuvakaappaus: Daze with Jordan the Lion | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n My\u00f6nnet\u00e4\u00e4n, viimeinen henk\u00e4ys ei ole ruumiinosa, mutta sopii silti t\u00e4lle listalle. Fonografin keksij\u00e4n\u00e4 tunnettu Thomas Edison<\/strong>, jonka nimiin my\u00f6s hehkulampun keksiminen hieman kyseenalaisesti laitetaan, ja Henry Ford<\/strong> olivat aikoinaan hyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4. Ford toimi 1890-luvulla Edisonin yhti\u00f6ss\u00e4 p\u00e4\u00e4insin\u00f6\u00f6rin\u00e4, mutta Edison puski yst\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 seuraamaan intohimoaan ja ryhtym\u00e4\u00e4n autonvalmistajaksi. Rohkaisusta sai alkunsa Ford Motor Company.<\/p>\n Miesten v\u00e4lit pysyiv\u00e4t l\u00e4mpimin\u00e4 aina Edisonin kuolemaan asti vuonna 1931, joten sin\u00e4ns\u00e4 ei ole kummallista, ett\u00e4 Ford s\u00e4ilytti yst\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n muistuttavan esineen. Sen sijaan muistoesine itsess\u00e4\u00e4n on erikoinen: n\u00e4ytepullo, jossa on Edisonin viimeinen henk\u00e4ys. Pullosta alkoi pian levit\u00e4 huhuja, joiden mukaan Ford olisi vaatinut yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 viimeist\u00e4 henk\u00e4yst\u00e4, mutta uskomuksen kumosi Edisonin poika vuonna 1953.<\/p>\n Charles Edison<\/strong> vastasi er\u00e4\u00e4n sanomalehden tiedusteluun kertomalla kahdeksasta is\u00e4ns\u00e4 kuolinvuoteen vierell\u00e4 olleesta koeputkesta:<\/p>\n ”Vaikka is\u00e4ni p\u00e4\u00e4asiassa muistetaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4n s\u00e4hk\u00f6n parissa, oli kemia h\u00e4nen suuri rakkautensa. Ei ollut lainkaan omituista, vaan l\u00e4hinn\u00e4 symbolista, ett\u00e4 nuo koeputket olivat viimeisill\u00e4 hetkill\u00e4 aivan h\u00e4nen vieress\u00e4\u00e4n. V\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti is\u00e4ni kuoleman j\u00e4lkeen pyysin paikalla ollutta l\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4 sinet\u00f6im\u00e4\u00e4n putket parafiinilla. H\u00e4n teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja putket ovat minulla edelleen. My\u00f6hemmin annoin yhden niist\u00e4 herra Fordille.<\/em>”<\/p>\n Tuo v\u00e4itetysti viimeisen henk\u00e4yksen sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 koeputki on t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 n\u00e4ytteill\u00e4 Henry Ford -museossa Dearbornissa, Michiganissa.<\/p>\n Kuva: National Museum of Health and Medicine | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n T\u00e4m\u00e4 tarina on varmasti tuttu, vaikka Yhdysvaltain historia ei muuten olisikaan. Maan 16. presidentti Abraham Lincoln<\/strong> joutui salamurhan uhriksi huhtikuun 14. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1865, kun John Wilkes Booth<\/strong> ampui h\u00e4nt\u00e4 takaraivoon kesken teatteriesityksen.<\/p>\n Lincoln menehtyi vammoihinsa seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaikka l\u00e4\u00e4k\u00e4rit tekiv\u00e4t kaikkensa pelastaakseen presidentin hengen. Mutta kun he yrittiv\u00e4t poistaa aivoihin tunkeutuneen luodin, l\u00e4hti sen paikallaan pit\u00e4m\u00e4 verihyytym\u00e4 kohtalokkaasti liikkeelle. Samalla kallon palaset levisiv\u00e4t leikkausp\u00f6yd\u00e4lle.<\/p>\n N\u00e4it\u00e4 paloja ei kursittu takaisin kiinni eik\u00e4 niit\u00e4 haudattu muun Lincolnin mukana. Sen sijaan p\u00e4\u00e4kallosta irronneet sirpaleet<\/a> ovat n\u00e4ytteill\u00e4 Kansallisessa terveyden ja l\u00e4\u00e4ketieteen museossa, Silver Springiss\u00e4, yhdess\u00e4 presidentin tappaneen luodin kanssa.<\/p>\n Mit\u00e4 olisi kuuluisista ruumiinosista kertova lista ilman yht\u00e4 penist\u00e4? Valinta osui t\u00e4ll\u00e4 kertaa ihmeparantajana, noitana, mystikkona ja keisarinna Aleksandran<\/strong> l\u00e4heisen\u00e4 yst\u00e4v\u00e4n\u00e4 tunnetun Grigori Rasputinin<\/strong> sukukalleuteen. Todenn\u00e4k\u00f6isesti kaikkein hurjimmat tarinat Rasputinista olivat vain h\u00e4nen vastustajiensa levitt\u00e4m\u00e4\u00e4 propagandaa, mutta mit\u00e4 ilmeisimmin lukuisat naisseikkailut pitiv\u00e4t paikkansa.<\/p>\n Rasputin murhattiin raa’asti ja monella tavalla vuonna 1916.<\/p>\n Sanon monella tavalla siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ei vain yksinkertaisesti suostunut kuolemaan. T\u00e4st\u00e4 voit lukea lis\u00e4\u00e4 listalta: 10 tosiel\u00e4m\u00e4n tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista<\/a><\/strong>.<\/p>\n Kun Rasputin oli myrkytetty, ammuttu, hakattu ja lopulta hukutettu kuoliaaksi, leikkasi joku h\u00e4nen siittimens\u00e4 irti.<\/p>\n Penis p\u00e4\u00e4tyi vuonna 1920 n\u00e4ytteille Pariisiin, johon ven\u00e4l\u00e4isnaiset pyhiinvaelluksen lailla ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t sit\u00e4 katsomaan. Rasputinin tyt\u00e4r Maria ei kuitenkaan ollut erityisen innoissaan is\u00e4ns\u00e4 penist\u00e4 tuijottavasta v\u00e4kijoukosta, joten h\u00e4n vaati sit\u00e4 itselleen.<\/p>\n Pyynt\u00f6\u00f6n suostuttiin ja j\u00e4ttim\u00e4inen elin palasi Ven\u00e4j\u00e4lle, jossa se on nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4ytteill\u00e4 erotiikkamuseossa Pietarissa.<\/p>\n Vai onko?<\/p>\n Ennen kuin 28-senttinen ja ranteen paksuinen penis asetettiin paraatipaikalle museon kokoelmiin vuonna 2004, oli sille tehty tutkimuksia. Yhdysvalloissa 1970-luvulla tehdyss\u00e4 tutkimuksessa lihapalan todettiin olevan merimakkara. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin kumottiin Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, sill\u00e4 lukuisten silminn\u00e4kij\u00e4havaintojen mukaan kaikki t\u00e4sm\u00e4si siihen, milt\u00e4 kyseinen elin oli n\u00e4ytt\u00e4nyt ollessaan viel\u00e4 kiinni omistajassaan. Maria-tytt\u00e4ren mukaan penis oli ”juhlakunnossa” 33 senttimetri\u00e4 pitk\u00e4 \u2013 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa on se, miten h\u00e4n tiesi t\u00e4m\u00e4n faktan is\u00e4st\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Joten mit\u00e4 pietarilaisessa museossa olevassa lasipurkissa sitten on? Biologien keskuudessa ollaan melko yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on penis, mutta mit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isimmin se on jonkun hevos- tai nautael\u00e4imen.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n listan aiheena ovat historialliset ruumiinosat. Ja siis sellaiset, jotka on syyst\u00e4 tai toisesta irrotettu. Mukaan mahtuu muun muassa varpaita, p\u00e4\u00e4kalloja ja tietenkin penis. Listalla ei n\u00e4hd\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n nykyjulkkiksen takapuolta tai rintalihaksia, vaan kyseess\u00e4 ovat oikeasti paikkansa historian kirjoissa ansainneet ruumiinosat. Sellaiset, jotka ovat kuuluisia jopa ilman omistajaansa. Listafriikki esittelee kymmenen ruumiinosaa ja tarinat siit\u00e4, […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":4866,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[31],"tags":[98,324,189,200],"class_list":["post-28047","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-oudoimmat","tag-etusivu","tag-historia","tag-ihmiskeho","tag-oudoimmat"],"yoast_head":"\nOliver Cromwellin p\u00e4\u00e4<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/10\/olivercromwell.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Francisco Xavierin varvas ja muut ymp\u00e4ri maailmaa levitetyt ruumiinosat<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/10\/francisco_wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Thomas Edisonin viimeinen henk\u00e4ys<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/10\/thomasedison.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Abraham Lincolnin kallon palaset<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/10\/lincolnin_kallo_wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Grigori Rasputinin penis<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2021\/10\/rasputin.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\nLue my\u00f6s:<\/h3>\n
\n