{"id":28160,"date":"2024-01-14T19:30:26","date_gmt":"2024-01-14T17:30:26","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=28160"},"modified":"2025-08-27T15:53:50","modified_gmt":"2025-08-27T13:53:50","slug":"10-havinnytta-koirarotua-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-havinnytta-koirarotua-osa-2\/","title":{"rendered":"H\u00e4vinneet haukut: 10 sukupuuttoon kuollutta koirarotua \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

Eli\u00f6iden sukupuutosta puhuttaessa ei varmaankaan ensimm\u00e4isen\u00e4 tule mieleen koirarodut. Mutta n\u00e4in on: historian saatossa on h\u00e4vinnyt lukuisia koirarotuja.<\/p>\n

Kyse voi olla muun muassa vakavasta tautiepidemiasta tai siit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen rotu ei ole en\u00e4\u00e4 tarpeellinen ihmisille siin\u00e4 muodossa, johon se alunperin jalostettiin.<\/p>\n

Voi my\u00f6s olla, ett\u00e4 jatkojalostus ja sekoittuminen muihin rotuihin on johtanut tietyn rodun katoamiseen. Tai sitten yksinkertaisesti jokin koirarotu ei ole en\u00e4\u00e4 ollut ihmisen silm\u00e4\u00e4 miellytt\u00e4v\u00e4, jolloin sen suosio on romahtanut ja lopulta johtanut h\u00e4vi\u00e4miseen.<\/p>\n

Koirarotujen sukupuutto ei kuitenkaan ole mik\u00e4\u00e4n kaukaiseen historiaan j\u00e4\u00e4nyt tapahtuma. Kansainv\u00e4linen koiranjalostusliitto FCI tunnustaa 356 rotua, joiden joukossa on useita uhanalaisia koirarotuja.<\/p>\n

T\u00e4ll\u00e4 listalla esitell\u00e4\u00e4n 10 koirarotua, jotka ovat jo syyst\u00e4 tai toisesta h\u00e4vinneet. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4isen osan voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

H\u00e4vinneet haukut: 10 sukupuuttoon kuollutta koirarotua \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Kuubandoggi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Richard Ansdell | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Kuubandoggin alkuper\u00e4 ei ole mairitteleva, mutta siit\u00e4h\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n ole syytt\u00e4minen koirarotua. Rotua ruvettiin jalostamaan alun perin Santiago de Cuban luostareissa ja todenn\u00e4k\u00f6isesti sen pohjana k\u00e4ytettiin saarelle 1500-luvulla tuotuja espanjalaisia mastiffeja. Noita vahvoja mastiffeja k\u00e4ytettiin apuna Kuuban etnisess\u00e4 puhdistuksessa, kun valloittajat pyrkiv\u00e4t tappamaan koko alkuper\u00e4isv\u00e4est\u00f6n.<\/p>\n

Verenhimoiseksi jalostettua kuubandoggia k\u00e4ytettiin esi-isiens\u00e4 lailla yht\u00e4 vastenmieliseen ty\u00f6h\u00f6n; nimitt\u00e4in ottamaan kiinni sokeriruokoviljelmilt\u00e4 karanneita orjia<\/a>. Lis\u00e4ksi rotu sopi koiratappeluihin ja h\u00e4rk\u00e4taisteluihin.<\/p>\n

Espanjalaiset l\u00e4hettiv\u00e4t 1700-luvulla my\u00f6s satoja kuubandoggeja englantilaisten avuksi, kun n\u00e4m\u00e4 pyrkiv\u00e4t valloittamaan Jamaikaa, jota asuttivat jo kertaalleen orjuudesta vapautuneet ihmiset. Sama toistui 1800-luvun alussa Haitilla, jonne koiria vietiin ranskalaisten valloittajien avuksi.<\/p>\n

Kun orjuus lakkautettiin, alkoi kuubandoggin suosio hiipua. Suurikokoinen ja lihaksikas koira oli liian kallis ruokkia, eik\u00e4 sill\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut k\u00e4ytt\u00f6tarkoitusta. Kuubandoggin katsotaan h\u00e4vinneen 1800-luvun lopulla, mutta kuitenkin viel\u00e4 1900-luvun alussa se oli maineeltaan sen verran tunnettu rotu, ett\u00e4 l\u00f6ysi tiens\u00e4 tupakka-askeissa olleisiin ker\u00e4ilykortteihin.<\/p>\n

Kaikesta pahasta maineestaan huolimatta kuubandoggien on kirjoitettu olleen omistajilleen \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen lojaaleja, helposti koulutettavia ja \u00e4lykk\u00e4it\u00e4. Ihmisten seurassa ne olivat perusluonteeltaan rauhallisia ja hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t vain k\u00e4skyst\u00e4. Sen sijaan muita el\u00e4imi\u00e4 kohtaan ne olivat hyvin aggressiivisia.<\/p>\n

Alppimastiffi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Vuoden 1050 kieppeill\u00e4 munkki Bernard Mentonilainen<\/strong> perusti majatalon ja sairaalan Sveitsin Alpeilla sijainneeseen solaan.\u00a0Alueen asukkailla oli suuria molossityyppisi\u00e4 koiria, jotka olivat erinomaisia vahteja. Vuosisatoja aiemmin roomalaiset sotilaat olivat j\u00e4tt\u00e4neet j\u00e4lkeens\u00e4 sotakoiriaan, joista oli Alpeilla kehittynyt lumisiin olosuhteisiin sopeutuneita vahtikoiria. My\u00f6s munkit ottivat noita muinaisia sotakoiria vahdeiksi.<\/p>\n

Erist\u00e4ytyneess\u00e4 solassa n\u00e4ist\u00e4 munkkien vahdeista jalostettiin raskasrakenteisia pelastuskoiria, jotka etsiv\u00e4t loukkaantuneita lumisesta vuoristosta. Ne olivat tarpeeksi vahvoja kaivamaan ihmisi\u00e4 lumen alta ja raahaamaan heid\u00e4t sairaalaan.<\/p>\n

Alppimastiffi kuoli sukupuuttoon, koska se lis\u00e4\u00e4ntyi muiden rotujen ja erityisesti bernhardinkoirien kanssa. Kaikkien tuntema bernhardinkoira oli aikoinaan jatkojalostettu alppimastiffista samassa Pyh\u00e4n Bernhardin luostarissa, koska mukit katsoivat pidemm\u00e4n karvapeitteen olevan parempi ankarissa olosuhteissa ty\u00f6skentelev\u00e4lle koiralle. Alppimastiffia risteytettiin muun muassa tuuheaturkkisen newfoundlandinkoiran<\/a> kanssa.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin vikatikki, sill\u00e4 bernhardinkoiran pitk\u00e4 karva ei ollut k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen: siihen ker\u00e4\u00e4ntyi j\u00e4\u00e4t\u00e4 ja ik\u00e4vi\u00e4 lumipaakkuja, eik\u00e4 pitk\u00e4karvaisista bernhardilaisista ollut pelastuskoirista. Niinp\u00e4 rotua alettiin kehitt\u00e4\u00e4 takaisin lyhytkarvaisempaan muotoon, mutta siin\u00e4 vaiheessa alkuper\u00e4inen alppimastiffi oli jo h\u00e4vinnyt.<\/p>\n

Viimeist\u00e4\u00e4n 1800-luvulle tultaessa puhtaita alppimastiffeja ei en\u00e4\u00e4 ollut, mutta kadonnut vuoristokoira el\u00e4\u00e4 kuitenkin edelleen vahvasti kaikissa ”beethoveneissa”.<\/p>\n

Saintjohninkoira<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Saintjohninkoira koira kehittyi Newfoundlandin saarella Kanadan koillisrannikolla ja se oli omana rotunaan olemassa viimeist\u00e4\u00e4n 1600-luvun alussa. Rodun jalostuminen alkoi joskus 1500-luvulla, kun eurooppalaisia kalastajia j\u00e4i asumaan Newfoundlandiin ennen varsinaisten valloittajien saapumista. Koirat kehittyiv\u00e4t saaren olosuhteissa kalastajien korvaamattomiksi apureiksi.<\/p>\n

Se jalostettiin risteytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 paikallisia newfoundlandinkoiria ja Euroopasta tuotuja spanieleita. Tuloksena oli newfoundlandinkoiraa pienikokoisempi rotu, joka kalastajien oli huomattavasti yksinkertaisempaa ottaa mukaan veneisiin. N\u00e4iden koirien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli uida hakemaan kalaverkkoja, mutta niilt\u00e4 onnistui my\u00f6s lintujen noutaminen. Saintjohninkoira<\/a> sukelsi my\u00f6s nappaamaan kalastajan koukusta irronneita kaloja.<\/p>\n

Saintjohninkoiria kutsuttiinkin vesikoiriksi, sill\u00e4 vesi oli niiden elementti \u2013 ne rakastivat uimista. Ne olivat my\u00f6s ominaisuuksiltaan tehtyj\u00e4 tuohon ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n: turkki oli vedenpit\u00e4v\u00e4 ja koirien varpaiden v\u00e4liss\u00e4 oli ihopoimut, kuin r\u00e4pyl\u00e4t, jotka helpottivat ja nopeuttivat vedess\u00e4 liikkumista.<\/p>\n

Saintjohninkoiraa tuotiin 1700-luvulla Englantiin, jossa sit\u00e4 k\u00e4ytettiin yhden maailman suosituimman koirarodun, labradorinnoutajan, jalostamiseen. Vienti loppui kuitenkin 1800-luvun loppupuolella, kun Englannissa s\u00e4\u00e4dettiin tiukka laki koskien tuontiel\u00e4inten karanteenia. Erityisen pitk\u00e4 karanteeni m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin koirille \u2013 t\u00e4ll\u00e4 pyrittiin h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vesikauhu.<\/p>\n

Vientikielto romahdutti pentutuotannon, mik\u00e4 oli osasyyn\u00e4 rodun h\u00e4vi\u00e4miselle. Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 syy sukupuutolle oli tiukka s\u00e4\u00e4tely ja ankara verotus, jotka Newfoundlandissa asetettiin koiran omistamiselle niin ik\u00e4\u00e4n 1800-luvulla. Toimilla pyrittiin kannustamaan kalastuksen sijaan lampaankasvatukseen.<\/p>\n

Rotua yritettiin 1970-luvulla elvytt\u00e4\u00e4 risteytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 muutamia j\u00e4ljell\u00e4 olleita yksil\u00f6it\u00e4 labradorinnoutajien kanssa, mutta vaikka j\u00e4lkipolvia on syntynytkin, ei puhdasta saintjohninkoiraa ole en\u00e4\u00e4 olemassa.<\/p>\n

Koirarodun uskotaan h\u00e4vinneen 1980-luvun alussa. Silloin kuvattiin kaksi tiett\u00e4v\u00e4sti viimeist\u00e4 rodun edustajaa syrj\u00e4isess\u00e4 kanadalaiskyl\u00e4ss\u00e4. Molemmat koirat olivat kuitenkin uroksia, joten kaikella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 saintjohninkoiran tarina p\u00e4\u00e4ttyi siihen.<\/sup><\/p>\n

Egyptinkarvatonkoira<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Sarah Hartwell<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

Egyptinkarvatonkoira on sukupuuttoon kuollut koirarotu, jota esiintyi nimens\u00e4 mukaisesti juuri Egyptin alueella. Niin ik\u00e4\u00e4n nimens\u00e4 mukaisesti se oli karvaton, mik\u00e4 oli sopeutuma kuumaan ilmastoon.<\/p>\n

Johtuen tietyst\u00e4 mutaatiosta, on viilent\u00e4v\u00e4ss\u00e4 sopeumassa haittapuolensakin: sama geeni vaikuttaa karvojen lis\u00e4ksi my\u00f6s hampaiden kehitykseen. Siksi monilla karvattomilla koiraroduilla esiintyy ektodermaalisen dysplasian muotoa, joka aiheuttaa hampaiden ep\u00e4muodostumia ja vajaakehityst\u00e4.<\/p>\n

N\u00e4in oli my\u00f6s egyptinkarvakoirilla.<\/p>\n

Heikosta purukalustosta huolimatta n\u00e4m\u00e4 koirat olivat rakastettuja seurakoiria. Egyptinkarvatonkoira ei kuitenkaan ollut pelkk\u00e4 kaveri, vaan sill\u00e4 oli kodissa my\u00f6s teht\u00e4v\u00e4: Ne toimivat parantajina. Ihmiset pitiv\u00e4t pienikokoista ja l\u00e4mmint\u00e4 koiraa vasten kehon kipe\u00e4\u00e4 kohtaa, ja s\u00e4ryt kaikkosivat. Toisaalta n\u00e4iden koirien uskottiin tuovan omistajilleen my\u00f6s onnea.<\/p>\n

Egyptinkarvatonkoira oli l\u00e4heist\u00e4 sukua afrikankarvatonkoiralle, jonka uskotaan my\u00f6s kuolleen sukupuuttoon. J\u00e4lkimm\u00e4isest\u00e4 on kuitenkin s\u00e4ilynyt t\u00e4ytettyj\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4 englantilaisessa Tringin luonnonhistoriallisessa museossa. Egyptinkarvakoira muistutti ulkon\u00e4\u00f6llisesti hyvin paljon sukulaistaan (kuvassa), mutta sill\u00e4 oli luppakorvat ja se oli yleisv\u00e4ritykselt\u00e4\u00e4n vaaleampi.<\/p>\n

Argentiinannapakoira<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/p><\/div>\n

Argentiinannapakoira<\/a> jalostettiin yht\u00e4 tarkoitusta varten: auttamaan Argentiinan armeijaa ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Etel\u00e4manner nopeasti ja turvallisesti, ja vet\u00e4m\u00e4\u00e4n raskaita kuormia tuossa ankarassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n

Rodun jalostaminen aloitettiin systemaattisesti 1950-luvulla ja Etel\u00e4mantereen olosuhteita silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en jalostuksessa k\u00e4ytettiin siperianhuskya, gr\u00f6nlanninkoiraa, alaskanmalamuuttia ja koillissiperianlaikaa.<\/p>\n

N\u00e4in syntyi vahva, suurikokoinen ja kylm\u00e4nkest\u00e4vyydess\u00e4 vertaansa vailla ollut argentiinannapakoira. Sen tarina ei kuitenkaan ollut pitk\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 koirarotu on h\u00e4vinnyt varsin hiljattain \u2013 nimitt\u00e4in vuonna 1994. Argentiinannapakoirien h\u00e4vi\u00e4minen oli nopea ja totaalinen.<\/p>\n

Vuonna 1994 tuli voimaan laki, jonka mukaan Etel\u00e4mantereella ei saanut pit\u00e4\u00e4 vieraslajeja, joiksi koirat laskettiin. Kaikki j\u00e4isell\u00e4 mantereella el\u00e4neet argentiinannapakoirat tuotiin tuolloin Etel\u00e4-Amerikkaan.<\/p>\n

Muulta maailmalta suojassa kehittynyt ja el\u00e4nyt argentiinannapakoira kuoli tavallisiin ja koirille yleens\u00e4 harmittomiin sairauksiin, joihin rodulla ei ollut luontaista vastustuskyky\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n