{"id":28481,"date":"2023-12-01T22:57:05","date_gmt":"2023-12-01T20:57:05","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=28481"},"modified":"2023-12-07T20:31:15","modified_gmt":"2023-12-07T18:31:15","slug":"10-vahinkoa-keksinto-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-vahinkoa-keksinto-osa-2\/","title":{"rendered":"Munkkien viinitynnyreiss\u00e4 kupli liikaa, mutta yll\u00e4tt\u00e4en ihmiset ihastuivat poreilevaan samppanjaan: 10 keksint\u00f6\u00e4, jotka olivat t\u00e4ysi\u00e4 vahinkoja \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

Joskus vahinko voi johtaa maailmaa mullistavaan ideaan. T\u00e4ll\u00e4 listalla k\u00e4ymme l\u00e4pi sellaisia vahinkolaukauksia, joiden kehitt\u00e4misen ei ikin\u00e4 uskoisi olleen vain sattuman kauppaa.<\/p>\n

Keksint\u00f6 voi olla alunperin keksitty tekem\u00e4\u00e4n jotain ihan muuta tai sitten sen potentiaali huomataan aivan vahingossa; monesti viel\u00e4p\u00e4 huolimattomuuden seurauksena. N\u00e4in k\u00e4vi muun muassa Alexander Flemingille<\/strong>, joka j\u00e4tti laboratorionsa sotkuiseksi ja keksi sen my\u00f6t\u00e4 penisilliinin.<\/p>\n

Siit\u00e4 voit lukea lis\u00e4\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 listalta: Pieni pala teippi\u00e4 johti Yhdysvaltain historian suurimpaan poliittiseen skandaaliin \u2013 10 uskomatonta sattumusta, jotka muuttivat maailmaa<\/strong><\/a><\/p>\n

Mutta nyt\u00a0Listafriikki<\/a> esittelee vahinkoja, joita ilman maailmamme olisi aika erilainen.<\/p>\n

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset viisi onnekasta vahinkolaukausta voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

Viagra kehitettiin rasitusrintakivun hoitoon, mutta l\u00e4\u00e4ke sai veren virtaamaan muualla: 10 keksint\u00f6\u00e4, jotka olivat t\u00e4ysi\u00e4 vahinkoja \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Teflon<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Teflon on synteettinen materiaali, joka on ehk\u00e4 kuuluisin paistinpannujen tarttumattomasta pinnasta.<\/p>\n

Vuonna 1928 Roy J. Plunkett<\/strong> ty\u00f6skenteli kemianteollisuuden yhti\u00f6 DuPontille yritt\u00e4en kehitt\u00e4\u00e4 parempia j\u00e4\u00e4hdytysaineita j\u00e4\u00e4kaappeihin. H\u00e4nell\u00e4 oli mielest\u00e4\u00e4n loistava idea, mutta h\u00e4n halusi jatkaa testej\u00e4 vasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Plunkett t\u00e4ytti muovikanistereita tuottamallaan kaasulla, tetrafluoroetyleenill\u00e4, ja laittoi ne viile\u00e4\u00e4n odottamaan.<\/p>\n

Aamulla Plunkett huomasi ihmetyksekseen, ett\u00e4 kaasu oli kadonnut kanistereista, mutta ne painoivat silti yht\u00e4 paljon kuin t\u00e4ysin\u00e4iset. H\u00e4mmentynyt Plunkett leikkasi kanisterit halki ja huomasi, ett\u00e4 kaasu oli muuttanut olomuotoaan ja muodosti nyt kiinte\u00e4n pinnan kanistereiden sein\u00e4miin.<\/p>\n

Plunkett ei onneksi heitt\u00e4nyt ”ep\u00e4onnistunutta” tuotosta pois vaan tutki sen ominaisuuksia tarkemmin. H\u00e4n havaitsi uuden polymeerin olevan hyvin liukas, kest\u00e4v\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen korkeita l\u00e4mp\u00f6tiloja, eik\u00e4 se vaikuttanut reagoivan voimakkaisiinkaan happoihin.<\/p>\n

Teflonia<\/a> k\u00e4ytti ensimm\u00e4isen\u00e4 puolustusvoimat muun muassa tykkien sytytyslangoissa. Keitti\u00f6v\u00e4lineisiin Teflon l\u00f6ysi tiens\u00e4 1940-luvun lopulla, kun ranskalaisen insin\u00f6\u00f6rin Marc Gr\u00e9goiren<\/strong> vaimo ehdotti, ett\u00e4 miehen kalastusv\u00e4lineiden sotkeentumista est\u00e4v\u00e4\u00e4 ainetta voisi kokeilla paistinpannuihin.<\/p>\n

Turvalasi<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Judy Alkema | Pixabay<\/p><\/div>\n

Turvalasi, tai laminoitu lasi, on sekin t\u00e4ysin vahingossa keksitty. Ranskalaiselle kemistille, \u00c9douard B\u00e9n\u00e9dictukselle<\/strong>, k\u00e4vi v\u00e4h\u00e4n samalla lailla kuin listan ensimm\u00e4isess\u00e4 osassa esitellylle Richard Jamesille<\/strong><\/a>, joka keksi leluvieterin.<\/p>\n

H\u00e4n puuhaili laboratoriossaan vuonna 1903 ja t\u00f6n\u00e4isi vahingossa korkean hyllyn p\u00e4\u00e4ll\u00e4 olleen keitinlasin alas. Yll\u00e4tyksekseen h\u00e4nen ei kuitenkaan tarvinnut ruveta siivoamaan pieni\u00e4 sirpaleita ymp\u00e4ri lattiaa, sill\u00e4 lasi oli pysynyt kasassa. S\u00e4r\u00f6ill\u00e4 se kyll\u00e4 oli, mutta ei palasiksi hajonneena.<\/p>\n

B\u00e9n\u00e9dictuksen laboratorioavustaja ilmoitti keitinlasissa olleen nitroselluloosaa, nestem\u00e4ist\u00e4 ja kirkasta muovia, joka oli j\u00e4tt\u00e4nyt lasin sis\u00e4pinnalle ohuen kalvon.<\/p>\n

B\u00e9n\u00e9dictus alkoi tutkia aineen ominaisuuksia tarkemmin ja haki keksinn\u00f6lleen patenttia vuonna 1909. Siit\u00e4 l\u00e4htien ohuella muovikalvolla vahvistettua lasia on k\u00e4ytetty erin\u00e4isiss\u00e4 muodoissa muun muassa autoissa ja suojalaseissa.<\/p>\n

Perunalastut<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Asiakas on aina oikeassa<\/em>. Hmm, sanonnasta voidaan olla montaa mielt\u00e4, mutta joskus se voi johtaa maata mullistaviin asioihin. Niin k\u00e4vi vuonna 1853 Saratoga Springsiss\u00e4, jossa muuan George Crum<\/strong> toimi keitti\u00f6mestarina Moon’s Lake House -ravintolassa.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ollut tavallista vaativampi asiakas, joka oli useampaan otteeseen palauttanut ranskalaisensa takaisin keitti\u00f6lle. Ne olivat asiakkaan mielest\u00e4 liian mauttomia, paksuja ja pehmeit\u00e4. Crum valmisti uusia annoksia, mutta mik\u00e4\u00e4n ei tuntunut asiakasta miellytt\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n

Lopulta Crum tulistui ja p\u00e4\u00e4tti hieman pilailla tyytym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n asiakkaan kustannuksella. H\u00e4n leikkasi perunoista paperin ohuita siivuja, paistoi niit\u00e4 rasvassa aivan liian kauan ja viimeisteli luomuksensa kourallisella suolaa. H\u00e4n luuli vieneens\u00e4 asiakkaan toiveen liian pitk\u00e4lle, mutta yll\u00e4tt\u00e4en mies ihastui perunoihin suunnattomasti ja tilasi viel\u00e4 toisenkin lautasellisen.<\/p>\n

Sana Saratogan perunalastuista alkoi kiiri\u00e4 ja lopulta Crum oli niin suosittu, ett\u00e4 h\u00e4n avasi oman ravintolan, jossa jokaiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4n tuotiin automaattisesti annos sipsej\u00e4.<\/p>\n

Samppanja<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Tristan Gassert | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Se ei tule varmaan uutisena kenellek\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 entisaikoina munkit valmistivat viini\u00e4. Ranskan Champagnen alueella heill\u00e4 oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n maailman parhaat ryp\u00e4leet. <\/span><\/p>\n

Ongelmana oli kuitenkin se, ett\u00e4 talvisin l\u00e4mp\u00f6tila laski niin alas, ett\u00e4 k\u00e4ymisprosessi keskeytyi kuukausiksi. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ymisen jatkuessa tynnyreihin oli kertynyt liikaa hiilidioksidia, joka teki viinist\u00e4 kuplivaa. Se ei ollut alkuunkaan toivottavaa.\u00a0<\/span><\/p>\n

Vuonna 1668 katolinen kirkko totesi, ett\u00e4 viinille, tai siis sen kuplinnalle, olisi teht\u00e4v\u00e4 jotain. Ranskalainen munkki Dom Pierre Perignon<\/strong> m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin hoitamaan k\u00e4ymisongelmaa. K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 1600-luvun loppuun menness\u00e4 ihmiset olivat ottaneet kuplivan juoman omakseen ja Perignonin teht\u00e4v\u00e4nkuva muuttui p\u00e4invastaiseksi; h\u00e4n alkoi kehitt\u00e4\u00e4 viinist\u00e4 entist\u00e4 poreilevampaa.<\/span><\/p>\n

Muistilaput<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1968 Spencer Silver<\/strong>, 3M-yhti\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6skennellyt kemisti, yritti kehitt\u00e4\u00e4 huippuvahvaa liimaa, mutta onnistui saamaan aikaan vain kehnosti pit\u00e4v\u00e4n sidosaineen, jolla pystyi liitt\u00e4m\u00e4\u00e4n esineit\u00e4 toisiinsa ainoastaan v\u00e4liaikaisesti. Silver ehdotti yrityksen johdolle, ett\u00e4 ainetta voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pinnoittamaan ilmoitustauluja, jolloin paperin kiinnitt\u00e4miseen ei tarvisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nauloja tai nastoja. Ideasta ei oltu innostuneita.<\/p>\n

Kului vuosia, kunnes er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Spencerin kollega, ja innokas kirkkokuorolainen, Art Fry<\/strong> oli lopen kyll\u00e4stynyt virsikirjansa sivumerkkien leijailuun joka kerta, kun h\u00e4n avasi kirjan. H\u00e4nelle tuli p\u00e4hk\u00e4hullu idea<\/a>; mit\u00e4 jos Spencerin kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 liima-ainetta laittaisikin paperiin, jonka sitten voisi liitt\u00e4\u00e4 mihin tahansa ja siirt\u00e4\u00e4 halutessaan muualle. Fry ja Spencer uskoivat iskeneens\u00e4 kultasuoneen.<\/p>\n

Onneksi yhti\u00f6n laboratoriojohtaja jakoi miesten innostuksen ja p\u00e4\u00e4tti testata keksint\u00f6\u00e4 3M:n markkinointiosastolla. Kokeilun j\u00e4lkeen 90 prosenttia toimiston ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 tilasi niit\u00e4 lis\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n