{"id":28494,"date":"2023-12-08T21:45:22","date_gmt":"2023-12-08T19:45:22","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=28494"},"modified":"2023-12-18T01:21:02","modified_gmt":"2023-12-17T23:21:02","slug":"miksi-itkemme-onnesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/miksi-itkemme-onnesta\/","title":{"rendered":"Miksi iho menee kananlihalle vaikuttavasta musiikkiesityksest\u00e4? 5 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4 faktaa ihmiskehosta"},"content":{"rendered":"

Ihmiskehon piirteet ja reaktiot ovat meille jokaiselle tietenkin arkip\u00e4iv\u00e4\u00e4, mutta hyvin tavallisetkin ominaisuudet ovat l\u00e4hemmin tarkasteltuina perin mielenkiintoisia.<\/p>\n

Miksi itkemme onnesta? Miksi aurinkoon katsominen aivastuttaa? Ja miksi kummassa voimakas tunne-el\u00e4mys, kuten kansallislaulun kuuleminen, saa ihokarvat nousemaan pystyyn?<\/p>\n

Muun muassa n\u00e4it\u00e4 asioita pohdimme t\u00e4ll\u00e4 ihmiskehon ihmeellisest\u00e4 maailmasta kertovalla listalla.<\/p>\n

Miksi aurinkoon katsominen aivastuttaa?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: James Gathany | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Tavallisessa aivastusrefleksiss\u00e4 nen\u00e4n limakalvon aistinsolut havaitsevat tunkeilijan, esimerkiksi p\u00f6lyhiukkasen, jolloin niiden v\u00e4rekarvat aktivoivat kasvojen tuntohermon. Sit\u00e4 pitkin tieto v\u00e4littyy aivojen aivastuskeskukseen, joka l\u00e4hett\u00e4\u00e4 yl\u00e4vartalon lihaksille viestin, ett\u00e4 nyt vierasesineest\u00e4 on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 eroon ja tuloksena on tahdosta riippumaton aivastus.<\/p>\n

Noin nelj\u00e4osalla ihmisist\u00e4 aivastusrefleksi ilmenee my\u00f6s auringonvalon vaikutuksesta. T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 kutsutaan ACHOO-syndroomaksi (engl. Autosomal Dominant Compelling Helioopthalmic Outburst<\/em>) eli foottiseksi, valosta johtuvaksi aivasteluksi<\/a>.<\/p>\n

Valon aiheuttamassa aivastuksessa pupilli- ja aivastusrefleksien viestit sekoittuvat, koska niiden hermoradat kulkevat niin l\u00e4hell\u00e4 toisiaan. Niill\u00e4 ihmisill\u00e4, jotka aivastavat menness\u00e4\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4st\u00e4 kirkkaaseen valoon, silm\u00e4n pupillista tulevat impulssit eiv\u00e4t mene suoraan aivojen n\u00e4k\u00f6keskukseen, vaan kiert\u00e4v\u00e4t aivastuskeskuksen kautta. Joten samaan aikaan, kun pupillit saavat k\u00e4skyn supistua, tulee aivoihin my\u00f6s virheellinen viesti siit\u00e4, ett\u00e4 nen\u00e4ss\u00e4 on jotain ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4.<\/p>\n

Foottisen aivastelun arvellaan olevan periytyv\u00e4\u00e4, mutta sille altistavaa geeni\u00e4 (tai geenej\u00e4) ei ainakaan viel\u00e4 ole l\u00f6ydetty.<\/p>\n

Vain ihmisell\u00e4 on leuka \u2013 muilla el\u00e4imill\u00e4 ei<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Listafriikki<\/a> ei nyt v\u00e4it\u00e4, ett\u00e4 muilla el\u00e4imill\u00e4 ei olisi leukaluuta. On toki. Mutta mill\u00e4\u00e4n muulla el\u00e4inlajilla ei ole ulkonevaa luuta hampaiden alapuolella. Muilla el\u00e4imill\u00e4 ei siis ole leukaa.<\/p>\n

Katso vaikka ihmisen l\u00e4himpi\u00e4 sukulaisia: simpansseja ja gorilloja. \u00c4l\u00e4k\u00e4 anna karvapeitteen h\u00e4m\u00e4t\u00e4. Jos tutkit niiden p\u00e4\u00e4kalloja (ja mikset tutkisi), huomaat ettei niill\u00e4 tosiaan ole leukaa.<\/p>\n

Evoluutiobiologeja leuan kehittyminen on luonnollisesti kiehtonut: miksi ihmisell\u00e4 on tuollainen ulkonema? On ehdotettu<\/a>, ett\u00e4 se olisi tuonut leukaluille lis\u00e4voimaa pureskeluun, mutta tuosta lis\u00e4voimasta ei kuitenkaan ole mit\u00e4\u00e4n n\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Puhumisenkaan kanssa ulkonevalla leualla ei ole todettu olevan mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4.<\/p>\n

On my\u00f6s ep\u00e4ilty, ett\u00e4 se olisi voinut muodostua sukupuolivalinnan seurauksena, mutta useimmiten seksuaalivalinnan tuloksena kehittyy ominaisuuksia vain toiselle (valinnan kohteena olevalle) sukupuolelle: isot sarvet, lintujen h\u00f6yhenpuku jne. Sek\u00e4 miehill\u00e4 ett\u00e4 naisilla on leuka, eik\u00e4 sen koko riipu sukupuolesta.<\/p>\n

Sanomattakin lienee selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 syy leuan olemassaoloon ei ole selvinnyt.<\/p>\n

Miksi itkemme onnesta?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Sam Barber | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Vaikka suuri ilo ja syv\u00e4 suru ovat tunneskaalan vastakkaisissa \u00e4\u00e4rip\u00e4iss\u00e4, ei niiden synnytt\u00e4mill\u00e4 kyynelill\u00e4 ole eroa. Aivot eiv\u00e4t nimitt\u00e4in itkemisen kohdalla osaa erottaa negatiivisia ja positiivisia tunteita toisistaan<\/a>; ne vain reagoivat voimakkaaseen tunnekuohuun.<\/p>\n

Onnen- ja surunkyynelten syntymekanismi on t\u00e4ysin sama.<\/p>\n

Aivojen tunnekeskuksiksi nimitetyt mantelitumakkeet kyll\u00e4 tiet\u00e4v\u00e4t milt\u00e4 tuntuu, sill\u00e4 tunteet syntyv\u00e4t siell\u00e4. Mantelitumakkeet l\u00e4hett\u00e4v\u00e4t signaalin hypotalamukseen, joka kuitenkin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viestist\u00e4 pikkupr\u00e4ntin lukematta. Hypotalamus vain havaitsee, ett\u00e4 nyt tuntuu ja lujaa, joten se eritt\u00e4\u00e4 tarvittavat viestimolekyylit, jotka aktivoivat tahdosta riippumattoman hermoston. Ja sitten aivosillan alueella sijaitseva kyyneltenerityskeskus viestitt\u00e4\u00e4 silm\u00e4n kyynelrauhaselle, ett\u00e4 hanat auki: oli se sitten ilosta, surusta tai kovan paineen alla.<\/p>\n

Esimerkiksi kultamitalisti ja kisan h\u00e4vinnyt itkev\u00e4t t\u00e4ysin eri syist\u00e4, mutta molempien aivoissa on tapahtunut tismalleen sama ketjureaktio, joka on johtanut tismalleen samaan lopputulokseen. Joidenkin tutkijoiden mukaan voimakkaissa tunnekuohuissa ihminen itkee, koska se auttaa kehoa ja mielt\u00e4 p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n takaisin tasapainoiseen tilaan.<\/p>\n

Erilaisten tunteiden laukaisemaan itkuun liittyy my\u00f6s hauska urbaanilegenda: Ilosta itkiess\u00e4 ensimm\u00e4inen kyynel tipahtaa oikeasta silm\u00e4st\u00e4 ja surullisena nyyhkytt\u00e4ess\u00e4 ensimm\u00e4inen kyynel tulee vasemmasta silm\u00e4st\u00e4. Joten seuraavan kerran kun tunnet itkun tulevan, niin tarkkaile ensimm\u00e4ist\u00e4 kyynelt\u00e4. Vaikka itsell\u00e4 tirahtaa tippa linssiin harva se p\u00e4iv\u00e4, niin en ikin\u00e4 kyseisell\u00e4 hetkell\u00e4 muista tarkistaa t\u00e4m\u00e4n tarinan paikkansapit\u00e4vyytt\u00e4.<\/p>\n

Miksi iho menee kananlihalle vaikuttavasta musiikkiesityksest\u00e4?<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Kylm\u00e4st\u00e4 johtuva kananlihalle meneminen on yksiselitteinen asia: adrenaliini saa pienet karvankohottajalihakset supistumaan ja nostamaan karvat pystyyn, jotta turkki olisi p\u00f6yhe\u00e4mpi ja suojaisi paremmin kylm\u00e4lt\u00e4. Karvan nouseminen v\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ihon koholle<\/a> aiheuttaen nyppyl\u00e4m\u00e4isen pinnan. Nykyihmiselle reaktio on tarpeeton, koska olemme menett\u00e4neet evoluution kuluessa turkkimme.<\/p>\n

Karvat voivat nousta pystyyn my\u00f6s pelottavassa tilanteessa. Silloin kehossamme aktivoituu taistele- tai pakenereaktio, ja adrenaliini j\u00e4lleen nostattaa turkin pystyyn, t\u00e4ll\u00e4 kertaa yritt\u00e4en tehd\u00e4 meist\u00e4 isomman n\u00e4k\u00f6isi\u00e4.<\/p>\n

Kaikkein kummallisinta on karvojen pystyyn nouseminen silloin, kun ihminen kokee valtavan, positiivisen tunne-el\u00e4myksen. Vaikuttava musiikkiesitys, omissa h\u00e4iss\u00e4 alttarille k\u00e4veleminen tai vaikka kansallislaulun kuuleminen voivat saada vilunv\u00e4reet aikaan ja ihon menemisen kananlihalle.<\/p>\n

Syyn\u00e4 on sama stressireaktio kuin kylm\u00e4ss\u00e4 tai pel\u00e4tess\u00e4, sill\u00e4 aivot tulkitsevat voimakkaan tunnekuohun kuin jotain olisi vialla ja viestiv\u00e4t lis\u00e4munuaisille, ett\u00e4 nyt tarvitaan adrenaliinia ja v\u00e4h\u00e4n \u00e4kki\u00e4, jotta tilanteesta selvit\u00e4\u00e4n kunnialla.<\/p>\n

Koiranuni on totta: Ihminenkin voi pit\u00e4\u00e4 osan aivoista hereill\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Megan te Boekhorst | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Olemme aiemmin kirjoittaneet el\u00e4inten erikoisista nukkumistavoista<\/a>, ja tuolla listalla mainittiin moneen otteeseen toisella aivopuoliskolla nukkuminen, jota tekev\u00e4t niin delfiinit kuin sorsatkin. Mutta tiesitk\u00f6, ett\u00e4 samaan pystyv\u00e4t my\u00f6s ihmiset?<\/p>\n

Tied\u00e4th\u00e4n sen piinan, kun on vaikkapa lomalla tai kaverin luona y\u00f6kyl\u00e4ss\u00e4, eik\u00e4 aamulla ole kovinkaan virke\u00e4 olo. Jos reissu kest\u00e4\u00e4 kauemman kuin yhden y\u00f6n, paranee unen laatu p\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 samainen ilmi\u00f6 on havaittu my\u00f6s unitutkimuksissa, sill\u00e4 koehenkil\u00f6iden on usein vaikea saada ensimm\u00e4isen\u00e4 y\u00f6n\u00e4 unta oudossa paikassa. Siksip\u00e4 unilaboratorioissa on tapana suorittaa varsinaiset mittaukset vasta toisena y\u00f6n\u00e4.<\/p>\n

Yhdysvaltalaisen Brownin yliopiston aivo- ja unitutkijat ovat kuitenkin kiinnitt\u00e4neet huomionsa nimenomaan tuohon levottomaan ensimm\u00e4iseen y\u00f6h\u00f6n. Masako Tamakin<\/strong> johtama ty\u00f6ryhm\u00e4 havaitsi ennest\u00e4\u00e4n tuntemattoman ja hyvin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ilmi\u00f6n: koehenkil\u00f6iden vasen aivopuolisko ei mennytk\u00e4\u00e4n syv\u00e4n unen vaiheessa t\u00e4ysin lepoon<\/a>, vaan yksi alue jatkoi aktiivista toimintaansa. Tuo alue on aiemmissa tutkimuksissa liitetty haaveiluun ja ajatusten harhailuun, ja sen my\u00f6s tiedet\u00e4\u00e4n pit\u00e4v\u00e4n muissa unen vaiheissa yhteytt\u00e4 toisiin hermoratoihin aktiivisimmin kuin muut aivojen alueet.<\/p>\n

Syyt\u00e4 siihen, miksi aina juuri vasemmalla puolella sijaitseva hermorata pysyi aktiivisena, ei tiedet\u00e4, mutta muilta el\u00e4imilt\u00e4 tuttua lepuutettavan puoliskon vaihteluakaan ei voida sulkea pois, sill\u00e4 mittaus tehtiin vain y\u00f6n ensimm\u00e4isen syv\u00e4n unen vaiheessa.<\/p>\n

Esimerkiksi valailla toisella aivopuoliskolla nukkuminen on elint\u00e4rke\u00e4\u00e4, sill\u00e4 niiden on noustava s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin pintaan hengitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ihmisell\u00e4 n\u00e4in ei tietenk\u00e4\u00e4n ole, joten tutkijat arvelevat aktiivisena s\u00e4ilyv\u00e4n aivojen osan toimivan ik\u00e4\u00e4nkuin valvontaj\u00e4rjestelm\u00e4n\u00e4 vieraassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4; t\u00e4h\u00e4n viittaa my\u00f6s se, ett\u00e4 koehenkil\u00f6t havahtuivat hereille herkemmin ja olivat nopeammin toimintavalmiudessa, kun heid\u00e4n oikeaan korvaansa soitettiin \u00e4\u00e4ni\u00e4 (aivojen puoliskot s\u00e4\u00e4telev\u00e4t aina vastakkaista kehon puolta). Toisena laboratoriossa vietettyn\u00e4 y\u00f6n\u00e4 t\u00e4llaista ep\u00e4symmetrist\u00e4 unta ei koehenkil\u00f6ill\u00e4 en\u00e4\u00e4 havaittu, joten aivot olivat todenneet ymp\u00e4rist\u00f6n turvalliseksi ja vahtina toiminut aivojen osakin sai lev\u00e4t\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n