{"id":29517,"date":"2024-06-08T21:50:48","date_gmt":"2024-06-08T19:50:48","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=29517"},"modified":"2024-06-10T21:05:36","modified_gmt":"2024-06-10T19:05:36","slug":"10-tarinaa-villilapsista-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yhteiskunta\/10-tarinaa-villilapsista-osa-2\/","title":{"rendered":"Villilapset: 10 tarinaa el\u00e4inten kasvattamista lapsista \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

Lastenkirjojen onnelliset sadut el\u00e4inten keskuudessa kasvaneista villilapsista ovat kaukana niist\u00e4 tositarinoista, joita t\u00e4ll\u00e4 listalla esittelemme.<\/p>\n

Tosiel\u00e4m\u00e4n tarzaneiksi ja mowgleiksi kutsutut villilapset ovat joutuneet omilleen luontoon ja el\u00e4neet el\u00e4inten kanssa pitk\u00e4n aikaa ilman mink\u00e4\u00e4nlaista ihmiskontaktia. Toisin kuin satuhahmojen kohdalla, n\u00e4m\u00e4 lapset eiv\u00e4t useinkaan opi puhumaan eik\u00e4 sopeutuminen yhteiskuntaan ole helppoa.<\/p>\n

Monet kuuluisat tarinat villilapsista ovat osoittautuneet lopulta keksityiksi, kuten k\u00e4vi esimerkiksi tunnettujen intialaisten siskosten Amalan ja Kamalan kohdalla. Jo 1920-luvulta l\u00e4htien nuo susilapsiksi nimetyt sisarukset ovat olleet oppikirjoissa ja mediassa esimerkkin\u00e4 villilapsista.<\/p>\n

Todellisuudessa vaikeasti kehitysvammaisia tytt\u00f6j\u00e4 k\u00e4ytettiin vain h\u00e4vytt\u00f6m\u00e4sti hyv\u00e4ksi orpokodin markkinoinnissa ja maineen kohottamisessa. He eiv\u00e4t milloinkaan olleet kasvaneet susien kanssa.<\/p>\n

Mutta todellisiakin tapauksia on olemassa. Listafriikki<\/a> esittelee nyt kymmenen tarinaa villilapsista, jotka ovat oikeasti ja todistetusti el\u00e4neet el\u00e4inten keskuudessa ja selvinneet hengiss\u00e4 ainoastaan niiden avustuksella.<\/p>\n

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset viisi tarinaa voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

Villilapset: 10 tarinaa el\u00e4inten kasvattamista lapsista \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Sujit Kumar<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Fijil\u00e4inen Sujit Kumar<\/strong> oli kaksivuotias, kun h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 teki itsemurhan ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 tapettiin. Ei mik\u00e4\u00e4n loistelias alku el\u00e4m\u00e4lle. Mutta Kumarin ensimm\u00e4isetk\u00e4\u00e4n elinvuodet eiv\u00e4t olleet olleet onnellisia \u2013 vanhemmat olivat nimitt\u00e4in sulkeneet h\u00e4net kanakoppiin. Vanhempien kuoltua Kumar j\u00e4i isois\u00e4ns\u00e4 hoiviin, mutta t\u00e4m\u00e4 p\u00e4\u00e4tti pit\u00e4\u00e4 pojan kanojen kanssa h\u00e4kiss\u00e4.<\/p>\n

Kumar oli kahdeksanvuotias, kun h\u00e4net l\u00f6ydettiin keskelt\u00e4 tiet\u00e4 kotkottamassa ja r\u00e4pyttelem\u00e4ss\u00e4 k\u00e4si\u00e4\u00e4n. Pojan huostaan ottaneet ihmiset yrittiv\u00e4t opettaa t\u00e4t\u00e4 ”ihmisten tavoille”, mutta Kumar s\u00f6i ruokansa suoraan lautaselta nokkien, istui tuolilla kuin orrella ja suostui nukkumaan vain lattialla. H\u00e4n yksinkertaisesti k\u00e4ytt\u00e4ytyi kuin kanat<\/a>.<\/p>\n

H\u00e4n ei puhunut sanaakaan, vaan \u00e4\u00e4nteli tekem\u00e4ll\u00e4 ter\u00e4vi\u00e4 naksautus\u00e4\u00e4ni\u00e4 kielell\u00e4\u00e4n. Kumar p\u00e4\u00e4tettiin siirt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunki Suvassa sijaitsevaan vanhainkotiin, jossa h\u00e4n vietti el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 seuraavat 22 vuotta \u2013 suurimman osan ajasta s\u00e4nkyyns\u00e4 sidottuna.<\/p>\n

Vuonna 2002 australialainen Elizabeth Clayton<\/strong> oli vanhainkodissa toimittamassa lahjoitusta, kun h\u00e4n sattumalta n\u00e4ki Kumarin.\u00a0Nuori mies yritti purra muita ihmisi\u00e4, huitaisi ruokansa tarjottimelta maahan ja s\u00f6i sen sielt\u00e4 suoraan suullaan.<\/p>\n

Clayton halusi tarjota 31-vuotiaalle Kumarille paremmat oltavat. Vain muutamassa vuodessa t\u00e4m\u00e4 oppi ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yksinkertaisia kehotuksia, ja jopa hymyilem\u00e4\u00e4n ja ottamaan katsekontaktia; mutta ei muihin kuin kanssaan eniten aikaa viett\u00e4neisiin muutamiin ihmisiin.<\/p>\n

Todenn\u00e4k\u00f6isesti Kumar ei tule koskaan puhumaan, sill\u00e4 puheen oppimisen ikkuna sulkeutuu viimeist\u00e4\u00e4n teini-i\u00e4n alkaessa<\/a>, eik\u00e4 kukaan ollut ennen Claytonin saapumista puhunut Kumarille. Mutta onneksi kommunikoida voi monella muullakin tavalla!<\/p>\n

Ivan Mishukov<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Vuona 1998, kun Ivan Mishukov<\/strong> oli kuusivuotias, pelastivat poliisit h\u00e4net Moskovan kaduilta. Kaksi vuotta aiemmin poika oli karannut kotoaan p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen pois \u00e4itins\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n v\u00e4kivaltaisen miesyst\u00e4v\u00e4n luota.<\/p>\n

Asuessaan orpona kadulla Mishukov alkoi kerj\u00e4t\u00e4, mutta yksin\u00e4isyys otti vallan. Vaihtoehtoja ei juuri ollut, joten h\u00e4n alkoi jakaa saamaansa ruokaa kulkukoirien kanssa. Vastineena ravinnosta koirat suojelivat poikaa<\/a> niin kylm\u00e4lt\u00e4 kuin pahantekij\u00f6ilt\u00e4kin. Jossain vaiheessa Mishukov eteni lauman johtajaksi.<\/p>\n

Poikaa yritettiin toistuvasti saada kiinni, mutta ainakin kolme kertaa h\u00e4n pakeni laumansa avustuksella virkavallan kynsist\u00e4. Lopulta Mishukov saatiin napattua erottamalla johtaja laumastaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4n ravintolan keitti\u00f6\u00f6n sy\u00f6tti koirille.<\/p>\n

Koska Ivan Mishukov oli nelivuotias karatessaan kotoaan, oli h\u00e4n jo oppinut puhumaan, joten kieli palautui nopeasti takaisin ihmisten seurassa ja lopulta h\u00e4n puhui kuin ei ikin\u00e4 olisi lopettanutkaan. Mishukov sopeutui sulavasti takaisin yhteiskuntaan, k\u00e4vi arvostetun kadettikoulun ja palveli Ven\u00e4j\u00e4n armeijassa.<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n Mishukov ty\u00f6skentelee tehtaassa ja on kiitollinen monelle eri taholle: kasvatti\u00e4idille, joka otti h\u00e4net kadulta hoiviinsa; poliiseille, jotka vastustuksesta huolimatta ottivat h\u00e4net kiinni; ja tietysti sille koiralaumalle, jonka ansiosta h\u00e4n pysyi hengiss\u00e4.<\/p>\n

Dina Sanichar<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1867 Uttar Pradeshin maakunnassa, Intiassa, l\u00e4hell\u00e4 Bulandshahrin kaupunkia joukko mets\u00e4st\u00e4ji\u00e4 seurasi susilaumaa, kun he huomasivat el\u00e4inten joukossa jotain eriskummallista. Mukana n\u00e4ytti juoksevan ihmislapsi nelj\u00e4ll\u00e4 raajalla.<\/p>\n

Mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t seuraamaan tilannetta ja p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t sytytt\u00e4\u00e4 luolan suuaukolle tulen savustaakseen asukit ulos. Sudet ammuttiin, kun ne tulivat esiin, ja miehet veiv\u00e4t noin kuusivuotiaaksi pojaksi osoittautuneen lapsen mukanaan.<\/p>\n

Poika vietiin agralaiseen orpokotiin, jossa nunnat antoivat h\u00e4nelle nimen Dina Sanichar<\/strong><\/a> ja yrittiv\u00e4t opettaa h\u00e4nelle ihmisten tapoja. Se osoittautui hankalaksi, sill\u00e4 vaikutti silt\u00e4 kuin poika olisi el\u00e4nyt koko pienen ik\u00e4ns\u00e4 villin\u00e4 luonnossa. H\u00e4n ei puhunut eik\u00e4 k\u00e4vellyt kahdella jalalla, vaan yritti purra ja murisi.<\/p>\n

Dinalle ei kelvannut ruoaksi kuin raaka liha ja h\u00e4n s\u00f6i kaiken suoraan maasta. Pojalla oli my\u00f6s tapana j\u00e4rsi\u00e4 luita kuin teroittaakseen hampaitaan. Orpokodin l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00e4t yrittiv\u00e4t vieroittaa h\u00e4nt\u00e4 lihasta ja saada h\u00e4net pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vaatteita, mutta poika repi kaiken ylleen puetun pois.<\/p>\n

Hiljalleen Dinan k\u00e4yt\u00f6s rauhoittui ja h\u00e4n otti jopa silloin t\u00e4ll\u00f6in kontaktia orpokodin muihin lapsiin ja ty\u00f6ntekij\u00f6ihin. H\u00e4n oppi pukemaan itse ja huolehtimaan muutamasta henkil\u00f6kohtaisesta tavarastaan. Dina oppi seisomaan suorassa ja k\u00e4velem\u00e4\u00e4n kahdella jalalla, mutta puhumaan h\u00e4n ei koskaan oppinut.<\/p>\n

Ainut henkil\u00f6, jonka kanssa Dina muodosti mink\u00e4\u00e4nlaisen yhteyden, oli viisi vuotta h\u00e4nt\u00e4 my\u00f6hemmin orpokotiin tullut poika<\/a>, joka oli niin ik\u00e4\u00e4n el\u00e4nyt villin\u00e4. Dina opetti t\u00e4lle muun muassa miten kupista juodaan. Dina Sanichar kuoli todenn\u00e4k\u00f6isesti tuberkuloosiin vuonna 1895 asuttuaan l\u00e4hes 20 vuotta orpokodissa.<\/p>\n

Dinan arvellaan toimineen inspiraationa Rudyard Kiplingin<\/strong> kirjoittamaan vuonna 1894 ilmestyneeseen Viidakkokirjaan<\/em> ja Mowglin tarinaan.<\/p>\n

Oksana Malaya<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Oksana Malaya<\/strong> on ukrainalainen nainen, joka vuonna 1986, ollessaan kolmivuotias, lukittiin ulos alkoholistivanhempiensa toimesta. Suojaa ja l\u00e4mp\u00f6\u00e4 etsiess\u00e4\u00e4n tytt\u00f6 ry\u00f6mi ainoaan l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 paikkaan: koiratarhaan<\/a>.<\/p>\n

Koirat sallivat tyt\u00f6n l\u00e4sn\u00e4olon, ja t\u00e4m\u00e4 s\u00f6i mit\u00e4 tahansa koirilta j\u00e4i t\u00e4hteiksi. Silloin t\u00e4ll\u00f6in h\u00e4n ilmeisesti k\u00e4vi hakemassa vanhasta kodistaan ruokaa, mutta ihmiset eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tuntuneet omalta lajilta, sill\u00e4 h\u00e4n oli t\u00e4ysin sopeutunut el\u00e4m\u00e4\u00e4n koirien kanssa. Vasta viisi vuotta my\u00f6hemmin joku naapureista ilmoitti poliisille, ett\u00e4 l\u00e4hitalossa on pieni tytt\u00f6, joka el\u00e4\u00e4 koirah\u00e4kiss\u00e4.<\/p>\n

Kun Malaya pelastettiin, oli h\u00e4n menett\u00e4nyt t\u00e4ysin puhekykyns\u00e4 ja liikkui nelinkontin. Orpokotiin sijoitetulle tyt\u00f6lle opetettiin k\u00e4velemist\u00e4, k\u00e4sin sy\u00f6mist\u00e4 ja ennen kaikkea puhumista, joka onnistuikin lopulta, sill\u00e4 ennen koirien kanssa el\u00e4mist\u00e4 h\u00e4n oli ehtinyt oppia puhumaan.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina orpokodissa h\u00e4n kulki mieluummin nelinkontin, ulvoi ja haukkui, hautasi tai piilotti aina kaiken saamansa, ja piti hygieniastaan huolta kuten koirat. Ihmeellist\u00e4 kyll\u00e4, vuosien mittaan ja intensiivisell\u00e4 hoidolla Malaya onnistui v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n koiramaista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, ja nyt nelikymppisen\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skentelee maatilalla, vaikka ei koskaan tule kykenem\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin itsen\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Ramu<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Ramun<\/strong> tarina on hyvin samanlainen kuin aiemmin mainitun susilapsen Dina Sanicharin el\u00e4m\u00e4. Ramu l\u00f6ytyi Uttar Pradeshin metsist\u00e4 viime vuosisadan puoliv\u00e4lin tiet\u00e4mill\u00e4. H\u00e4n oli arvioiden mukaan enint\u00e4\u00e4n viisivuotias ja h\u00e4net l\u00f6ydettiin mets\u00e4st\u00e4 suden pentujen seurassa \u2013 h\u00e4nen kehonsa oli arpien peitt\u00e4m\u00e4 ja h\u00e4n liikkui nelj\u00e4ll\u00e4 raajalla.<\/p>\n

Ramu<\/a> joi vett\u00e4 lipomalla sit\u00e4 kielell\u00e4\u00e4n suuhunsa ja s\u00f6i paljon mieluummin raakaa lihaa kuin kypsennetty\u00e4. Orpokotiin saapuessaan Ramulla oli l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00f6iden mukaan takkuiset hiukset ja pitk\u00e4t, vahvat kynnet. Vaikka Ramu oppi kylpem\u00e4\u00e4n ja pukeutumaan, ei h\u00e4n koskaan t\u00e4ysin sopeutunut ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kerran jos toisenkin h\u00e4n hiipi y\u00f6n pimeydess\u00e4 ulos ja hy\u00f6kk\u00e4si orpokodin kanah\u00e4kkiin saadakseen mieleist\u00e4\u00e4n lihaa. Ramu menehtyi teini-ik\u00e4isen\u00e4 1960-luvulla.<\/p>\n

Miten Ramu sitten oli p\u00e4\u00e4tynyt viidakkoon? H\u00e4nt\u00e4 hoitanut l\u00e4\u00e4k\u00e4ri D. N. Sharma<\/strong> on sanonut, ett\u00e4 on hyvin yleist\u00e4, ett\u00e4 Intiassa maanviljelij\u00e4t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t pienetkin lapset pellon reunaan ollessaan itse t\u00f6iss\u00e4. Jos ohi kulkee naarassusi, jolla on oma pentue, saattaa sen \u00e4idinvaisto her\u00e4t\u00e4 ja se kantaa pienen lapsen mukanaan pes\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\n