{"id":31022,"date":"2025-08-21T21:45:26","date_gmt":"2025-08-21T19:45:26","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=31022"},"modified":"2025-08-21T20:19:37","modified_gmt":"2025-08-21T18:19:37","slug":"vuoristorata-erikoinen-alkupera","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/elamantapa\/vuoristorata-erikoinen-alkupera\/","title":{"rendered":"Vuoristorata keksittiin, koska ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t siveett\u00f6m\u00e4sti \u2013 10 asiaa, joilla on perin erikoinen alkuper\u00e4"},"content":{"rendered":"

Miten vuoristorata keksittiin ja miksi kelloja siirret\u00e4\u00e4n? Listafriikki<\/a> paljastaa nyt kymmenen asian tai esineen erikoiset alkuper\u00e4t.<\/p>\n

Brandy syntyi vahingossa, malarial\u00e4\u00e4ke muuttui v\u00e4riaineeksi ja stetoskooppi oli h\u00e4veli\u00e4\u00e4n tohtorin ratkaisu. Hauskimpia ovat keksinn\u00f6t, jotka on alunperin kehitetty aivan eri tarkoitukseen, kuin millaisina me ne nyky\u00e4\u00e4n tunnemme.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 siis 10 erikoista ja metkaa tarinaa tuttujen asioiden ja esineiden taustalla!<\/p>\n

Idea Botoxiin tuli pettyneelt\u00e4 silm\u00e4potilaalta<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1980 kalifornialainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Alan Scott<\/strong> alkoi hoitaa karsastuksesta k\u00e4rsivi\u00e4 potilaitaan botuliini-hermomyrkyll\u00e4. Luonnossa botuliinia tuottaa Clostridium botulinum<\/em> -bakteeri ja nyky\u00e4\u00e4n laboratoriossa tuotettavalla, lihaksen lamauttavalla hermomyrkyll\u00e4 hoidetaan muun muassa tahdonalaisten lihasten kontrolloimatonta kouristelua, liikahikoilua ja aivoverenkiertoh\u00e4iri\u00f6iden j\u00e4lkeist\u00e4 lihasj\u00e4ykkyytt\u00e4.<\/p>\n

Kanadan Vancouverissa yhteist\u00e4 praktiikkaa pit\u00e4nyt pariskunta, ihotautil\u00e4\u00e4k\u00e4ri Alastair Carruthers<\/strong> ja silm\u00e4l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Jean Carruthers<\/strong> olivat ne, jotka oivalsivat botuliinin mahdollisuudet kosmeettisissa hoidoissa.<\/p>\n

Vuonna 1987 Jean k\u00e4ytti botuliinia rutiininomaisesti erilaisten silm\u00e4nalueen lihasongelmien hoitoon. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen vastaanotolleen tuli vakiopotilas ottamaan pistoksia kontrolloimattomaan silmien r\u00e4pyttelyyn.<\/p>\n

Kun Jean oli saanut hoidon valmiiksi, oli potilas pettynyt ja v\u00e4h\u00e4n suuttunut, kun l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ei ollut pist\u00e4nyt botuliinia h\u00e4nen otsaansa<\/a>. H\u00e4mmentynyt Jean oli kertonut syyksi sen, ett\u00e4 otsassa ei ollut havaittavia lihaskouristuksia ja kysyi potilaalta, miksi t\u00e4m\u00e4 oli niin tuohtunut. Nainen vastasi: ”Kun pist\u00e4t ainetta otsaani, rypyt katoavat.”<\/p>\n

Viel\u00e4 samana iltana Jean kertoi p\u00e4iv\u00e4llisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 Alastairille potilaansa reaktiosta. Lamppu syttyi siin\u00e4 hetkess\u00e4, illallista sy\u00f6dess\u00e4. Alastair oli pitk\u00e4n aikaa yritt\u00e4nyt l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ratkaisua potilaidensa pyynt\u00f6\u00f6n p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon kulmakarvojen v\u00e4liss\u00e4 olevista pystysuorista juonteista. Suomessa ne tunnetaan sibeliusryppyin\u00e4.<\/p>\n

Heti seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Jean suostutteli vastaanottovirkailijansa Cathy Bickertonin<\/strong> koekaniiniksi botuliinin ensimm\u00e4iseen kosmeettiseen pistokseen. Kun Alastair n\u00e4ki sile\u00e4n lopputuloksen, oli homma selv\u00e4: h\u00e4nell\u00e4 oli potilaat, Jeanilla aine, ja loppu on kauneudenhoidon historiaa. Kiitos pahastuneen potilaan.<\/p>\n

Vuoristorata keksittiin, koska ihmiset k\u00e4ytt\u00e4ytyiv\u00e4t siveett\u00f6m\u00e4sti<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yhdysvaltalaista LaMarcus Thompsonia<\/strong> pidet\u00e4\u00e4n vuoristoratojen is\u00e4n\u00e4, vaikka siin\u00e4 vaiheessa, kun h\u00e4nelle 1880-luvulla my\u00f6nnettiin ensimm\u00e4inen patentti, oli Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Ranskassa ja muualla Euroopassa hurviteltu samantyyppisiss\u00e4 rakennelmissa jo vuosisadan ajan.<\/p>\n

Thompson teki mittavan omaisuutensa keksim\u00e4ll\u00e4 tehokkaan tavan valmistaa saumattomia sukkahousuja, mutta menestyksest\u00e4 huolimatta h\u00e4nell\u00e4 oli suuren suuri huolenaihe. Nimitt\u00e4in syntiset amerikkalaiset.<\/p>\n

H\u00e4n ei pit\u00e4nyt sis\u00e4llissotaa seuranneen vaurastumisen ja kaupungistumisen aiheuttamista lieveilmi\u00f6ist\u00e4, jollaisina h\u00e4n n\u00e4ki esimerkiksi teatterit ja bordellit.Syv\u00e4sti uskovainen Thompson yritti keksi\u00e4 sellaista vapaa-ajanvietett\u00e4, joka vet\u00e4isi moraalittomuuteen matkalla olleet maanmiehet ja -naiset pois kuppiloista, tanssisaleista ja uhkapelip\u00f6ydist\u00e4.<\/p>\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Thompson oli kunnollisen kansalaisen tapaan ulkoilemassa ja vaeltamassa Pennsylvaniassa, kun h\u00e4n kohtasi inspiroivan n\u00e4yn: paikalliset k\u00e4yttiv\u00e4t suljetun hiilikaivoksen kuljetusvaunuja huvitteluun. Ihmiset rakastivat l\u00e4hes 200 metrin pudotusta, jonka aikana vaunu liikkui raiteilla nopeampaa kuin hevonen tai jopa juna. Perheet nauttivat yhdess\u00e4olosta ilman viinaa ja muita syntisi\u00e4 houkutuksia, joten Thompson tiesi l\u00f6yt\u00e4neens\u00e4 vastauksen r\u00e4\u00e4vitt\u00f6m\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ksen vastapainoksi<\/a>.<\/p>\n

H\u00e4nen suunnittelemansa The Switchback Railway -vuoristorata otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kes\u00e4kuun 16. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1884 New Yorkissa sijaitsevassa Coney Island -huvipuistossa. Mutta ei se ehk\u00e4 kuitenkaan onnistunut pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 pois teattereista ja pubeista.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Top 10 pahimmat huvipuisto-onnettomuudet<\/strong><\/a><\/p>\n

Tiivistetty\u00e4 viini\u00e4 ei laimennettukaan vedell\u00e4 \u2013 niin syntyi brandy<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Nimen\u00e4 brandy tulee hollanninkielisest\u00e4 brandewijn<\/em>-sanasta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti poltettua viini\u00e4. Nimi viittaa tietenkin brandyn valmistamiseen: tislauksen aikana viini\u00e4 l\u00e4mmitet\u00e4\u00e4n, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se laitetaan kypsym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Brandyn kaupallinen tislaaminen aloitettiin 1500-luvulla, kun se oli keksitty periaatteessa vahingossa. Eurooppalaiset uudisraivaajat kuljettivat Amerikan mantereelle viini\u00e4, mutta laivoissa ei kaiken muun tavaran ohella ollut paljon tilaa.<\/p>\n

Er\u00e4s hollantilainen merikapteeni p\u00e4\u00e4tti kokeilla viinin tislaamista v\u00e4kev\u00e4mm\u00e4ksi, jolloin tiivistetty\u00e4 alkoholijuomaa sai mahdutettua enemm\u00e4n laivaan. Satamaan tultaessa viinitisle oli tarkoitus laimentaa vedell\u00e4<\/a> takaisin alkuper\u00e4iseen koostumukseensa, mutta joku p\u00e4\u00e4tti maistaa tynnyrin sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja totesi sen olevan oikeinkin mainiota tavaraa.<\/p>\n

Laimentaminen j\u00e4i sikseen: tiiviste oli huomattavasti parempaa kuin vedell\u00e4 lantrattu viini.<\/p>\n

Serpentiinispray oli alunperin suihkutettavaa kipsi\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: Silly String | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Suihkutettava serpentiini, englanniksi Silly String, on hauska tapa koristella kotia, itse\u00e4 ja kaveria. Listan aiheesta voinee ehk\u00e4 p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 serpentiinisprayta ei oltu alunperin suunniteltu leikkeihin tai koristeluun. Sit\u00e4 oli tarkoitus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 katkenneiden luiden hoidossa.<\/p>\n

Vuonna 1972 keksij\u00e4 Leonard A. Fish<\/strong> ja kemisti Robert P. Cox\u00a0<\/strong>ty\u00f6stiv\u00e4t suihkutettavaa kipsi\u00e4, joka kovettuisi saman tien purkista ulos tullessaan. He onnistuivat kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n aineen, mutta sopivan suuttimen l\u00f6yt\u00e4minen olikin hankalampaa. Kokeillessaan satoja erilaisia malleja Fish huomasi yhden suuttimen suihkuttavan tuotetta kapeana ja pitk\u00e4n\u00e4 nauhana jopa kymmenen metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Se vaikutti hauskalta!<\/p>\n

Fish ja Cox p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t hyl\u00e4t\u00e4 ajatuksen suihkutettavasta kipsist\u00e4 ja rupesivat kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tuotteestaan lelua<\/a>. Resepti\u00e4 muokattiin v\u00e4rikk\u00e4\u00e4mm\u00e4ksi ja v\u00e4hemm\u00e4n tahmeaksi, ja sitten kaksikko otti yhteytt\u00e4 Wham-O -leluvalmistajaan. Ensimm\u00e4inen tapaaminen ei suoraan sanottuna sujunut loistavasti, sill\u00e4 keksij\u00e4t komennettiin ulos sen j\u00e4lkeen, kun he olivat suihkuttanet markkinointipuolen toimiston t\u00e4yteen v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 tahmaa.<\/p>\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Fish ja Cox kuitenkin saivat s\u00e4hkeen, jossa Wham-O:n omistajat pyysiv\u00e4t parikymment\u00e4 purkkia testiin. He olivat l\u00f6yt\u00e4neet toimistolta siivouksesta huolimatta j\u00e4\u00e4nteit\u00e4 aineesta ja n\u00e4kiv\u00e4t siin\u00e4 suuren potentiaalin. Ja niin l\u00e4\u00e4ketieteelliseksi tuotteeksi suunnitellusta suihkeesta tuli kansainv\u00e4lisesti suosittu lelu.<\/p>\n

Malarial\u00e4\u00e4ke unohtui, kun ensimm\u00e4inen synteettinen v\u00e4riaine keksittiin<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Henry Rzepa<\/a> | CC BY-SA 2.5<\/a> | Kuvaa rajattu<\/p><\/div>\n

Englantilainen William Perkin<\/strong> oli vain 18-vuotias kemianopiskelija, kun h\u00e4n vuonna 1856 oli mukana ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4, joka yritti keksi\u00e4 keinoa kiniinin massatuotantoon. Kiniini oli tuohon aikaan ainoa oireita lievitt\u00e4v\u00e4 hoitokeino tappavaan malariaan, mutta sit\u00e4 saatiin vain kiinapuun kuoren tuottamista alkaloideista. L\u00e4\u00e4ke oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kallis.<\/p>\n

Perkin etsi tapaa valmistaa kiniini\u00e4 synteettisesti kivihiilitervan avulla ja yksi h\u00e4nen kokeistaan tuotti kirkkaanpunaista yhdistett\u00e4. Kun h\u00e4n sekoitti pulloa uudelleen, muuttui aine mustaksi tahmaksi \u2013 sein\u00e4 oli noussut j\u00e4lleen kerran vastaan.<\/p>\n

Kun Perkin rupesi putsaamaan sotkua alkoholilla, liukeni m\u00f6nj\u00e4 loistavan violetiksi nesteeksi ja jotenkin nuorimies sai p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 v\u00e4rj\u00e4t\u00e4 sill\u00e4 palan silkki\u00e4 (kuvassa s\u00e4ilytetty kangaspala). Se oli ensimm\u00e4inen kerta, kun kukaan k\u00e4ytti synteettist\u00e4 v\u00e4riainetta<\/a>.<\/p>\n

Tuohon hetkeen asti kaikki v\u00e4rit oli saatu luonnosta: hy\u00f6nteisist\u00e4, kasveista ja mineraaleista. Ne olivat kalliita, eiv\u00e4tk\u00e4 kest\u00e4neet hyvin pesua. Siksi v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 vaatteita n\u00e4htiin tuolloin ainoastaan rikkaiden yll\u00e4. Violetti oli ollut jo antiikin ajoista l\u00e4htien erityisen ylellinen v\u00e4ri, sill\u00e4 sit\u00e4 saatiin vain yhden tietyn merietanan eritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 limasta; siksi sit\u00e4 k\u00e4yttiv\u00e4t l\u00e4hinn\u00e4 kuninkaalliset.<\/p>\n

Perkin, joka oli tieteellisen uransa ohella innostunut taiteesta, j\u00e4tti malarian parantamisen muille ja avasi tehtaan, jossa kehitettiin v\u00e4rj\u00e4ystekniikoita erilaisille kankaille ja my\u00f6hemmin paperille. H\u00e4n nimesi kehitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 v\u00e4riaineen mauveiiniksi, joka tunnetaan nykyisin my\u00f6s Perkinin mauvena ja aniliini-purppurana.<\/p>\n

Kangasvalmistajat olivat tietenkin ep\u00e4ilev\u00e4isi\u00e4, mutta kuin lottovoittona Perkinille Ranskan keisarinna Eug\u00e9nie <\/b>alkoi vuonna 1857 suosia violetteja pukuja, ja seuraavana vuonna Englannin kuningatar Viktoria<\/b> pukeutui vaalean violettiin pukuun tytt\u00e4rens\u00e4 h\u00e4iss\u00e4. Yht\u00e4kki\u00e4 kaikki halusivat ylleen jotain violettia.<\/p>\n

Perkinin keksint\u00f6 aloitti valtaisan synteettisten v\u00e4riaineiden kehitysbuumin ja muokkasi maailmasta sellaisen kuin se nyt on: v\u00e4rikk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Malaria sen sijaan… Nykyisill\u00e4kin l\u00e4\u00e4kkeill\u00e4 sen hoito on aloitettava v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti infektion havaitsemisen j\u00e4lkeen, muuten ei voi kuin toivoa parasta.<\/p>\n

Listerinell\u00e4 pestiin lattioita<\/h2>\n
\"\"

Kuva: LIFE Magazine | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Englantilainen kirurgi Joseph Lister<\/strong> oli ensimm\u00e4inen, joka osoitti fenolilla kasteltujen siteiden parantavan tehokkaasti leikkaushaavoja. Vuonna 1867 julkaistut havainnot eiv\u00e4t kuitenkaan saaneet l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden keskuudessa hyv\u00e4ksynt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Kemisti Joseph Lawrence<\/strong> kuitenkin inspiroitui tutkimustuloksista ja kehitti vuonna 1879 antiseptisen liuoksen, jonka h\u00e4n nimesi Listerineksi inspiraation antaneen l\u00e4\u00e4k\u00e4rin mukaan. Koska kaikkea uutta piti vain periaatteen vuoksi vastustaa, ei Listerine saavuttanut suosiota. Niinp\u00e4 sit\u00e4 myytiin lattianpesuaineena ja l\u00e4\u00e4kehoitona tippuriin.<\/p>\n

Mutta lattioiden kuuraamiseenkaan Listerine ei kelvannut, ja sen myyntiluvut olivat surkeat. Lopulta liuosta alettiin mainostaa hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4reille<\/a>,ja lukuisten markkinointikampanjoiden ja aggressiivisen aivopesun j\u00e4lkeen ihmisten mieliin saatiin istutettua ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 pahanhajuinen hengitys on kamalinta maailmassa. Niinp\u00e4 Listerine l\u00f6ysi paikkansa kylpyhuoneen altaan reunalta.<\/p>\n

NASCAR:in juuret ovat viinatrokauksessa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yhdysvalloissa oli vuosien 1930 ja 1933 v\u00e4lill\u00e4 voimassa kieltolaki. Alkoholin myymisen kielt\u00e4minen ei tietenk\u00e4\u00e4n lopettanut kyseisen aineen kuluttamista, joten pontikankeitto ja sen laiton levitt\u00e4minen eli trokaaminen kukoistivat. Viinan salakuljettajat yrittiv\u00e4t hoitaa hommansa j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiinni poliisille ja muokkasivat autojaan nopeammiksi ja paremmin hallittaviksi<\/a>.<\/p>\n

Vaikka kieltolaki p\u00e4\u00e4ttyi, eiv\u00e4t trokarit halunneet luopua kukoistavasta bisneksest\u00e4\u00e4n vaan jatkoivat laittoman pontikan myymist\u00e4, sill\u00e4 etenkin etel\u00e4valtioissa kysynt\u00e4\u00e4 riitti. Tuolloin ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 tarvinnut pel\u00e4t\u00e4 poliisia: nyt pakoiltiin verottajaa. Kuljettajat jatkoivat autojensa tuunaamista, jotta niill\u00e4 pystyi huristella mutkaisilla sivuteill\u00e4.<\/p>\n

Pontikkakuskit rupesivat 1940-luvulla j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n kilpailuja viritetyill\u00e4 autoillaan, ja laittomalla viinanmyynnill\u00e4 suuren omaisuuden tehneet trokarit alkoivat sijoittaa rahojaan n\u00e4iden kisojen j\u00e4rjest\u00e4miseen ja autojen kehitt\u00e4miseen.<\/p>\n

Vuonna 1948 Bill France<\/strong>, yksi johtavista kilpa-ajajista ja viinan salakuljettajista, kutsui koolle mekaanikot, kuskit ja autojen omistajat, ja yhdess\u00e4 he muodostivat rata-autoilun NASCAR-sarjan.<\/p>\n

Kelloja siirret\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen maailmansodan takia<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Blah, kellojen siirt\u00e4minen! Miksi, milloin, miksi ja ennen kaikkea MIKSI?<\/p>\n

No kelloja siirret\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 Saksassa haluttiin ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kivihiilt\u00e4 ja s\u00e4hk\u00f6\u00e4 sotimiseen. Saksan talous oli vuonna 1916 romahtamispisteess\u00e4, joten jostain oli s\u00e4\u00e4stett\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Isossa-Britanniassa oli jo vuonna 1907 heitetty ilmoille idea kes\u00e4ajan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notosta, koska kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n valoisat tunnit ”menev\u00e4t hukkaan” ihmisten nukkuessa. Brittihallitus ei kuitenkaan hyv\u00e4ksynyt rakennuttaja William Willettin<\/strong> ehdotusta, sill\u00e4 sen katsottiin rikkovan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 vuorokausirytmi\u00e4.<\/p>\n

Willet perusteli kes\u00e4aikaan siirtymist\u00e4 valoisan ajan tehokkaammalla k\u00e4yt\u00f6ll\u00e4 ja valoisuuden osumista paremmin aktiiviseen ty\u00f6skentely- ja opiskeluaikaan. Willettin mukaan valoisien tuntien hy\u00f6dynt\u00e4minen s\u00e4\u00e4sti my\u00f6s energiaa. Ja juuri se kiinnitti saksalaisten huomion.<\/p>\n

”Ajateltiin, ett\u00e4 jos aamulla on enemm\u00e4n valoa, se s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 energiaa. Tuohon aikaan se tarkoitti hiilt\u00e4<\/em>.”, kertoo Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti Risto Marjomaa<\/strong> Ylen<\/em> haastattelussa<\/a>. Marjomaan mukaan kaikki sodassa mukana olleet suurvallat ottivat kes\u00e4ajan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Saksan esimerkki\u00e4 seuraten, mutta siit\u00e4 luovuttiin sodan loputtua. Toisen maailmansodan aikana sama ruljanssi toistui; sill\u00e4 kertaa my\u00f6s Suomessa. ”Kes\u00e4aikaa ajateltiin \u2013 \u2013 sellaisena asiana, johon voidaan ihmiset pakottaa sota-aikana<\/em>”, selvitt\u00e4\u00e4 Marjomaa.<\/p>\n

Kun \u00f6ljykriisi iski 1970-luvulla, turvauduttiin kes\u00e4aikaan j\u00e4lleen energian s\u00e4\u00e4st\u00e4miseksi, mutta sill\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4t\u00f6s piti. Pikkuhiljaa seuraavan vuosikymmenen aikana suurin osa maailman valtioista l\u00e4hti leikkiin mukaan. Suomessa kes\u00e4aikaan on siirrytty s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti vuodesta 1981 l\u00e4htien.<\/p>\n

Koskahan kelloja siirret\u00e4\u00e4n viimeisen kerran ja p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n vihdoin eroon tuosta sodanaikaisesta h\u00e4t\u00e4keinosta!?<\/p>\n

Idea takaluukun h\u00e4t\u00e4kytkimest\u00e4 syntyi kidnappauksen seurauksena<\/h2>\n
\"\"

Kuvakaappaus: Cars.com | YouTube<\/a><\/p><\/div>\n

Jos sattuisi k\u00e4ym\u00e4\u00e4n niin ik\u00e4v\u00e4sti, ett\u00e4 joutuisit kidnapatuksi ja lukituksi auton takakonttiin, niin toivo syd\u00e4mesi pohjasta, ett\u00e4 olet silloin 2000-luvulla valmistetussa autossa. Ja mieluiten Yhdysvalloissa.<\/p>\n

Vuodesta 2002 l\u00e4htien Yhdysvalloissa myydyiss\u00e4 autoissa on lain mukaan oltava pime\u00e4ss\u00e4 loistava kahva, jolla takaluukun saa sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in auki. Laki s\u00e4\u00e4dettiin yhden naisen raivokkaan kampanjoinnin ja oman pelottavan kokemuksen<\/a> j\u00e4lkeen. Nykyisin kyseinen vipu l\u00f6ytyy kaikista uusista autoista, ei tokikaan yht\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 kuin jenkkil\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Lokakuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1995 Janette<\/strong> ja Greig Fennell<\/strong> sek\u00e4 heid\u00e4n yhdeks\u00e4n kuukauden ik\u00e4inen Alex-poikansa olivat palaamassa illalliselta kotiin. Omassa autotallissa heid\u00e4t yll\u00e4tti kaksi naamioitunutta miest\u00e4, jotka pakottivat Janetten ja Greigin aseella uhaten auton takakonttiin.<\/p>\n

Pian sen j\u00e4lkeen kidnappaajat ajoivat \u2013 Fennellit kyydiss\u00e4 \u2013 syrj\u00e4iseen paikkaan San Franciscon etel\u00e4puolella ja veiv\u00e4t pariskunnan korut, rahat ja pankkikortit tunnuslukuineen. Sen j\u00e4lkeen luukku ly\u00f6tiin kiinni, ja Jannette ja Greig j\u00e4tettiin sinne kuolemaan.<\/p>\n

Janette ei kuitenkaan luovuttanut, vaan repi takakontin verhoilua ja sen alta paljastuneita johtoja ilman varsinaista suunnitelmaa. Niiden alta h\u00e4n kuitenkin l\u00f6ysi vivun, jolla takaluukku aukesi. Tarina p\u00e4\u00e4ttyi onnellisesti: Fennellit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t turvallisesti kotiin ja selvisi, ett\u00e4 kidnappaajat olivat j\u00e4tt\u00e4neet Alex-vauvan istuimessaan autotalliin.<\/p>\n

Selvitty\u00e4\u00e4n l\u00e4helt\u00e4 piti -tilanteesta Janette Fennell ryhtyi tutustumaan takaluukkujen aukaisumekanismeihin ja totesi j\u00e4rkytyksekseen, miten monessa autossa h\u00e4t\u00e4kytkin on eritt\u00e4in hankalassa paikassa tai sitten sit\u00e4 ei ole ollenkaan.<\/p>\n

Janette aloitti kampanjoinnin, jotta kaikkiin autoihin saataisiin turvallisuutta lis\u00e4\u00e4v\u00e4 ominaisuus. Yhdysvalloissa kuolee auton takakontissa vuosittain noin 20 ihmist\u00e4 l\u00e4mp\u00f6halvauksen tai tukehtumisen seurauksena. Osa surmansa saaneista on kidnappauksen uhreja ja osa lapsia, jotka ovat leikkiess\u00e4\u00e4n j\u00e4\u00e4neet vahingossa lukkojen taakse.<\/p>\n

Lakialoite meni kongressissa l\u00e4pi<\/a>, ja muutokseen ensin nihke\u00e4sti suhtautuneet autovalmistajatkin olivat lopulta sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4t\u00e4kytkin on loistava lis\u00e4! Ford oli etunen\u00e4ss\u00e4 kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kytkint\u00e4 ja laajojen testailujen j\u00e4lkeen pime\u00e4ss\u00e4 hohtava ja helposti itseen p\u00e4in vedett\u00e4v\u00e4 vempele oli paras: se kiinnostaa pieni\u00e4kin lapsia, jotka tarttuvat hyvin erottuvaan kapistukseen esimerkiksi laittaakseen sen suuhunsa. Voil\u00e0 \u2013 takaluukku aukenee.<\/p>\n

Stetoskooppi oli h\u00e4veli\u00e4\u00e4n l\u00e4\u00e4k\u00e4rin keksint\u00f6<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jossu\u00e9 Trejo | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuonna 1816 ranskalainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Ren\u00e9 La\u00ebnnec<\/strong> yritti tutkia nuorta naista, jolla oli syd\u00e4nsairauden oireita. La\u00ebnnec asetti k\u00e4tens\u00e4 t\u00e4m\u00e4n rinnalle, mutta tutkimus ei paljastanut juuri mit\u00e4\u00e4n syd\u00e4men toiminnasta. Jos diagnoosia ei k\u00e4sikopelolla onnistuttu samaan, oli tuolloin tapana, ett\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4ri laittaa korvansa potilaan rinnan p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n

Kyseess\u00e4 oli kuitenkin muodokas nuori nainen, mik\u00e4 sai 35-vuotiaan La\u00ebnnecin h\u00e4milleen ja arvelemaan, ett\u00e4 naispotilaan tutkimista t\u00e4h\u00e4n tapaan pidett\u00e4isiin siveett\u00f6m\u00e4n\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Tilanne oli varsin kiusallinen, kunnes tohtori La\u00ebnnec muisti muutama kuukausi sitten n\u00e4hneens\u00e4 Louvren palatsin pihamaalla lapsia leikkim\u00e4ss\u00e4. Yksi lapsista oli raaputtanut pitk\u00e4\u00e4 puun palaa neulalla ja toinen kuunteli voimistunutta \u00e4\u00e4nt\u00e4 laittamalla kepin toisen p\u00e4\u00e4n korvalleen.<\/p>\n

Lasten leikeist\u00e4 inspiroituneena La\u00ebnnec k\u00e4\u00e4ri vastaanotollaan paperiarkin rullalle ja kuunteli sill\u00e4 naispotilaansa syd\u00e4nt\u00e4, ja kuinka ollakaan, yksinkertainen v\u00e4line auttoi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon vahvistamaan syd\u00e4menly\u00f6ntien \u00e4\u00e4nt\u00e4. Tohtori jalosti paperirullaideaansa muutaman vuoden ajan testaillen erilaisia materiaaleja, ja niin stetoskooppi oli syntynyt.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n