{"id":31439,"date":"2025-11-04T22:45:11","date_gmt":"2025-11-04T20:45:11","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=31439"},"modified":"2025-11-04T22:02:28","modified_gmt":"2025-11-04T20:02:28","slug":"10-karmeaa-tyopaikkaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yhteiskunta\/10-karmeaa-tyopaikkaa\/","title":{"rendered":"10 karmeaa ty\u00f6paikkaa, joihin ihmiset ovat halunneet: Piiskapoika, kastraattilaulaja ja kuninkaan takapuolenpyyhkij\u00e4"},"content":{"rendered":"

Historian saatossa on ollut monia t\u00f6it\u00e4, jotka etenkin nyt mietittyn\u00e4, mutta my\u00f6s omana aikanaan, ovat olleet kamalia. Silti jokaiseen listan ty\u00f6paikkaan on riitt\u00e4nyt kasap\u00e4in halukkaita.<\/p>\n

Ty\u00f6tunnit ja -olosuhteet olivat ep\u00e4inhimilliset ja usein n\u00e4iss\u00e4 t\u00f6iss\u00e4 oli suuri riski sille, ett\u00e4 sattuu ja paljon. Kaikesta huolimatta tekij\u00f6it\u00e4 riitti, sill\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ty\u00f6t olivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen haluttuja ja ilmeisesti kaiken vaivan arvoisia.<\/p>\n

Houkuttelevuutta on lis\u00e4nnyt tietenkin palkka, mutta my\u00f6s kipuaminen korkeampaan asemaan. Listafriikki<\/a> ei voinut olla lis\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 loppuun viel\u00e4 yht\u00e4 eriskummallista ja kamalalta kuulostavaa ty\u00f6paikkaa, johon haluavia tulee ainakin yrityksen perustajan mukaan ovista ja ikkunoista.<\/p>\n

Mutta aloitetaan entisaikojen kurjilla, mutta oi niin houkuttelevilla duuneilla.<\/p>\n

Kuninkaan takapuolenpyyhkij\u00e4<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

1500-luvun alkupuoliskolla Englannin kuninkaana olleen Henrik VIII:n<\/strong> hovissa<\/a> oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tavoiteltu virka. Virallinen ty\u00f6nimike oli ”Groom of the Stool” eli vapaasti suomennettuna jakkaran kamariherra<\/a>. Nimi tulee siit\u00e4, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli tuoda omalaatuiselle hallitsijalle pehmustettu istuin (kuvassa) ulostamista varten, ja kun kuningas oli saanut hommansa hoidettua, ty\u00f6nsi kamariherra k\u00e4tens\u00e4 sis\u00e4lle istuimeen ja pyyhki kuninkaan takaliston tikunnokassa olevalla m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 sienell\u00e4.<\/p>\n

Kuulostaa pahimmalta mahdolliselta ty\u00f6lt\u00e4, koska pyyhkimisen kohteena oli aikuinen, joka oli teht\u00e4v\u00e4\u00e4n itsekin t\u00e4ysin kykenev\u00e4inen henkil\u00f6. Mutta itseasiassa ty\u00f6paikka oli kovinkin haluttu!<\/p>\n

Keskiajalla monissa Euroopan hoveissa oli takapuolen pyyhkij\u00f6it\u00e4, mutta Henrik VIII:n kamariherrat olivat ylh\u00e4isi\u00e4 aatelismiehi\u00e4, sill\u00e4 vain heit\u00e4 pidet\u00adtiin riitt\u00e4v\u00e4n arvokkaina koskettamaan kuningasta. Pyyhkij\u00e4t olivat kuninkaan l\u00e4heisi\u00e4 neuvonantajia ja heill\u00e4 oli korkea sosiaalinen status. 1800-luvulla vallassa ollut kuningatar Viktoria<\/strong> oli viimeinen, jonka aikana hovissa oli ahterinpyyhkij\u00e4; ei h\u00e4nell\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n, vaan miehell\u00e4\u00e4n prinssi Albertilla <\/strong>ja pojallaan, tulevalla kuninkaalla, prinssi Edwardilla<\/strong>. Vuonna 1891 lakkautetun viran viimeinen haltija oli Abercornin herttua James Hamilton<\/strong>.<\/p>\n

Hauska fakta: englanninkielinen stool<\/em>-sana tarkoitti alunperin vain jakkaraa, mutta Henrik VIII:n turhamaisuuden takia se tarkoittaa nyky\u00e4\u00e4n my\u00f6s ulostetta.<\/p>\n

Piiskapoika<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Piiskapoika ei ole nuorukainen joka l\u00e4psii muita raipallaan, vaan h\u00e4n oli se, jonka ty\u00f6n\u00e4 oli ottaa piiskaniskut vastaan.<\/p>\n

Piiskapoika otti saman ik\u00e4isen prinssin puolesta vastaan rangaistuksen, silloin kun rikas pikku pas.. koltiainen oli ollut kuriton. Prinssi\u00e4h\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n voinut kurittaa, sill\u00e4 kuninkaan ajateltiin olevan maanp\u00e4\u00e4llinen jumala, joka yksin on kelvollinen rankaisemaan poikaansa. Kuninkaalla oli toki paljon muitakin teht\u00e4vi\u00e4, eik\u00e4 h\u00e4n aina ehtinyt heiluttamaan piiskaa, joten prinssin l\u00e4heinen toveri joutui sijaisk\u00e4rsij\u00e4ksi opettajien ja muiden hovin ty\u00f6ntekij\u00f6iden k\u00e4siss\u00e4.<\/p>\n

Virka oli voimissaan Englannissa 1500-1600-luvuilla, ja se annettiin tarkoin valituille, ylh\u00e4ist\u00e4 syntyper\u00e4\u00e4 oleville pojille. Piiskapoika kasvoi syntym\u00e4st\u00e4\u00e4n saakka yhdess\u00e4 prinssin kanssa, joten h\u00e4nen kokemansa kivun uskottiin olevan tehokas rangaistus my\u00f6s prinssille itselleen; kaverin k\u00e4rsimyksen ajateltiin est\u00e4v\u00e4n tulevaisuuden t\u00f6rtt\u00f6ilyt ja tottelemattomuudet. Tehokasta? Tuskin.<\/p>\n

Niin kamalalta kuin piiskapoikana oleminen kuulostaakin, oli se arvostettu ja haluttu ty\u00f6, sill\u00e4 siin\u00e4 oli tarjolla samat mukavuudet kuin prinssill\u00e4 itsell\u00e4\u00e4n. Monesti, kun pojista tuli miehi\u00e4 ja prinsseist\u00e4 kuninkaita, saivat piiskapojat aatelisarvon ja korkean aseman hovissa. Ehk\u00e4 heid\u00e4t ylennettiin takapuolenpyyhkij\u00f6iksi?<\/p>\n

Hovinarri<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Harry Stueber | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Hovinarrit olivat keskiaikaisia viihdytt\u00e4ji\u00e4, joiden t\u00e4ytyi alentua pit\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4\u00e4 asua ja tanssahdella h\u00f6lm\u00f6sti muiden nauraessa. Hovinarrit olivat ylh\u00e4is\u00f6n pilkan kohteita, sill\u00e4 vaikka pelleily kuulostaa harmittomalta, saattoi joku illallisseurueesta heitt\u00e4\u00e4 narria esimerkiksi perunalla p\u00e4\u00e4h\u00e4n. Solvaamiseen tai fyysiseen satuttamiseen sai reagoida vain yhdell\u00e4 tavalla: nauramalla ja vilkuttamalla kiitokseksi.<\/p>\n

Hovinarrin t\u00e4ytyi p\u00e4ivyst\u00e4\u00e4 vuorokauden ymp\u00e4ri, sill\u00e4 h\u00e4nen vastuullaan oli kuningasperheen hyv\u00e4ntuulisuus. Ja kuka nyt haluaisi, ett\u00e4 kuningas olisi pahalla tuulella?<\/p>\n

Kaiken n\u00f6yryytyksen vastapainona hovinarreilla oli loistavat ty\u00f6suhde-edut. Ei ehk\u00e4 pitki\u00e4 lomia tai ty\u00f6terveyshuoltoa, mutta he olivat ainoita henkil\u00f6it\u00e4, joilla oli lupa sanoa aivan mit\u00e4 he halusivat. Mit\u00e4\u00e4n seuraamuksia ei ollut tiedossa.<\/p>\n

Silloin kun eiv\u00e4t itse olleet pilan kohteina, saivat narrit parjata kaikkia, joista he eiv\u00e4t pit\u00e4neet, ja monet kuninkaat ja kuningattaret jopa vaativat, ett\u00e4 narrit haukkuisivat heit\u00e4 itse\u00e4\u00e4n. Narreille annettiin my\u00f6s vastuullisia teht\u00e4vi\u00e4, kuten huonojen uutisten v\u00e4litt\u00e4minen hallitsijalle, sill\u00e4 he olivat ainoita, jotka varmasti selvisiv\u00e4t siit\u00e4 hengiss\u00e4<\/p>\n

Muun hoviv\u00e4en keskuudessa narrit olivat pohjasakkaa, mutta l\u00e4heiset v\u00e4lit kuninkaan kanssa toivat heille jopa poliittista vaikutusvaltaa ja heid\u00e4n tiedet\u00e4\u00e4n jopa neuvoneen hallitsijoita ennen taisteluita.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Voiko nauruun kuolla? 10 esimerkki\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kyll\u00e4 voi!<\/strong><\/a><\/p>\n

Town crier \u2013 Keskiaikainen tiedottaja<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Nyky\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ”kaupungin huutajia” voi n\u00e4hd\u00e4 keskiaikaisilla markkinoilla, Simpsoneissa<\/a> tai vaikkapa videopeleiss\u00e4.<\/p>\n

Heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n oli seist\u00e4 keskell\u00e4 kaupunkia ja ilmoittaa kuuluvalla \u00e4\u00e4nell\u00e4 tapahtumista ja my\u00f6s kaikesta ik\u00e4v\u00e4st\u00e4, kuten verojen korotuksesta. Kaupungin huutajat<\/a> eiv\u00e4t saaneet koskaan olla vapaalla, sill\u00e4 milloin vain saattoi olla jotain t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuulutettavaa.<\/p>\n

Kansa ei tietenk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt huonojen uutisten v\u00e4litt\u00e4j\u00e4st\u00e4, ja vaikka p\u00e4iv\u00e4 muuten olisi alkanut leppoisasti ilman sotap\u00e4ivityksi\u00e4, toimi kaupungin huutaja my\u00f6s yleisen\u00e4 j\u00e4rjestyksenvalvojana. Y\u00f6my\u00f6h\u00e4lle h\u00e4n vartioi katuja ilkivallan varalta, ja jokaisena aamuna h\u00e4n nousi ep\u00e4inhimilliseen aikaan marssimaan ymp\u00e4ri katuja her\u00e4tellen ihmisi\u00e4 kailotuksellaan ja korvia s\u00e4rkev\u00e4ll\u00e4 kellon soitolla.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 \u00e4lypuhelimen keskiaikainen versio sai kuitenkin rellest\u00e4\u00e4 rauhassa, sill\u00e4 h\u00e4nen katsottiin olevan suoraan kuninkaan \u00e4\u00e4ni, joten kaikki pahoinpitely ja solvaus n\u00e4htiin hy\u00f6kk\u00e4yksen\u00e4 hallitsijaa vastaan.<\/p>\n

Kuninkaan sandaalinkantaja<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Sandaalinkantajan ty\u00f6 kuulostaa sellaiselta hommalta, mihin kukaan ei vapaaehtoisesti l\u00e4htisi. Kuten nimest\u00e4 voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, t\u00e4m\u00e4n ty\u00f6ntekij\u00e4n ainoana teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli kantaa hallitsijan sandaaleita. Ja kes\u00e4kenki\u00e4 siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset viranhaltijat tunnetaan Egyptist\u00e4 ennen ajanlaskumme alkua.<\/p>\n

Sandaalinkantajan tuli kulkea faaraon per\u00e4ss\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n (kuvassa ensimm\u00e4isen\u00e4 vasemmalla), jos vaikka t\u00e4m\u00e4 jossain vaiheessa haluaisi sujauttaa jalkineet jalkaansa. Kantajan oli kuljettava kuninkaan mukana paahtavassa kuumuudessa ja tietenkin ilman varjoa, mik\u00e4 oli toki orjienkin kohtalona, mutta he eiv\u00e4t tehneetk\u00e4\u00e4n t\u00f6it\u00e4\u00e4n vapaaehtoisesti.<\/p>\n

Sandaalinkantajan ty\u00f6 oli eritt\u00e4in arvostettua, aivan samasta syyst\u00e4 kuin puolitoista tuhatta vuotta my\u00f6hemmin perustettu pyllynpyyhkij\u00e4n virka; siin\u00e4 sai olla jatkuvasti l\u00e4hell\u00e4 johtajaa, joka vietti suurimman osan ajastaan muualla kuin aavikolla k\u00e4yskennellen. Kengist\u00e4 huolehtivat virkamiehet p\u00e4\u00e4siv\u00e4t osallistumaan my\u00f6s kaikkiin ylt\u00e4kyll\u00e4isiin kesteihin ja juhliin.<\/p>\n

Bestiarius<\/em><\/h2>\n
\"\"

Kuva: Gordon Johnson | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Bestiariukset olivat antiikin Roomassa erityisi\u00e4 gladiaattoreita, joiden teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli taistella villiel\u00e4imi\u00e4 vastaan. Heit\u00e4 oli kahdenlaisia: niit\u00e4, jotka oli tuomittu kuolemaan ja niit\u00e4, jotka taistelivat rahan ja kunnian takia.<\/p>\n

Kuului sitten kumpaan ryhm\u00e4\u00e4n tahansa, niin kuolemanvaara oli suuri. Ne, jotka valitsivat t\u00e4m\u00e4n urapolun, taistelivat monenlaisia el\u00e4imi\u00e4, kuten strutseja, kauriita, krokotiileja, sarvikuonoja, karhuja ja leijonia, vastaan. Urheus ei riitt\u00e4nyt vaativalle kansalle, sill\u00e4 bestiariukset tarjosivat yleis\u00f6n mielest\u00e4 kaikkein surkeinta viihdett\u00e4.<\/p>\n

Aliarvostuksesta ja ty\u00f6n vaarallisuudesta huolimatta monet olivat innokkaita kirjoittamaan nimens\u00e4 ty\u00f6sopimukseen, sill\u00e4 bestiariuksille oli tarjolla muhkea tili. Oli hyvin yleist\u00e4, ett\u00e4 miehet myiv\u00e4t itsens\u00e4 vapaaehtoisesti orjiksi, jotta p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t l\u00e4hemm\u00e4s leijonan kitaa.<\/p>\n

El\u00e4imi\u00e4 vastaan taisteleminen n\u00e4htiin huomattavasti helpompana kuin muiden gladiaattoreiden kanssa kamppailu, sill\u00e4 karhut harvemmin kantoivat mukanaan miekkoja. Jos bestiariuksen pesti sattui onnekkaasti osumaan omalle kohdalle oli taistelijalle tiedossa hyv\u00e4t asuinolosuhteet, ylt\u00e4kyll\u00e4isesti ruokaa ja tietenkin mainetta ja mammonaa.<\/p>\n

Armeijan rummunsoittajat<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Rummunsoittajat olivat eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4 sodank\u00e4ynnin osa 1800-luvun lopulle saakka. Soittajien p\u00e4\u00e4teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli seist\u00e4 rumpujensa kanssa keskell\u00e4 sotatannerta ja paukuttaa syd\u00e4mens\u00e4 kyllyydest\u00e4 samalla, kun joku yritt\u00e4\u00e4 viilt\u00e4\u00e4 kurkun auki miekalla.<\/p>\n

Rummunsoittajilla<\/a> oli oikeasti t\u00e4rke\u00e4 rooli, sill\u00e4 he pitiv\u00e4t sotilaat ajantasalla ja v\u00e4littiv\u00e4t rummutuksella k\u00e4skyj\u00e4 ja ohjeita ymp\u00e4ri taistelutannerta.<\/p>\n

Uskomatonta kyll\u00e4, mutta t\u00e4t\u00e4 on pidetty yhten\u00e4 historian vaarallisimpana ty\u00f6paikkana. Rummunsoittajat olivat yleens\u00e4 aina vihollisen ensimm\u00e4inen kohde, koska he auttoivat sotilaita koordinoimaan ja toimimaan oikean taktiikan mukaan. Aseistusta heill\u00e4 ei liiemmin ollut, ellei rumpupalikoita lasketa.<\/p>\n

Kun akuuttia taistelua ei ollut k\u00e4sill\u00e4, saivat rumpalipojat vaarallisen ty\u00f6n lis\u00e4n\u00e4 ottaa rennosti, ja he nauttivatkin ihailusta, erityishuomiosta ja mukavista luontaiseduista riskaabelin ty\u00f6ns\u00e4 ansiosta. Siksip\u00e4 monet pienet ja v\u00e4h\u00e4n isommatkin pojat karkasivat kodeistaan ja avasivat keikkakalenterinsa armeijan t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Aseenkantaja<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Aseenkantajan homma ei ollut sielt\u00e4 mukavimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4. He toimivat suurta arvostusta nauttivien ritareiden juoksupoikina. Mit\u00e4 ikin\u00e4 arvostettu sotasankari tarvitsikaan, oli aseenkantaja valmiina.<\/p>\n

H\u00e4nen vastuullaan oli my\u00f6s vartioida ritaria t\u00e4m\u00e4n nukkuessa ja pit\u00e4\u00e4 huoli t\u00e4m\u00e4n aseista ja muista v\u00e4lineist\u00e4. Aseenkantaja toimi siis sek\u00e4 henkivartijana ett\u00e4 palvelijana, mutta palkkaa ei ty\u00f6st\u00e4 herunut. Ritarin l\u00e4hin ”kumppani” ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n saanut olla mik\u00e4\u00e4n puup\u00e4\u00e4, vaan h\u00e4nen oli teini-ik\u00e4isest\u00e4 saakka opiskeltava ritarillista k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, mit\u00e4 se sitten ikin\u00e4 tarkoittikaan.<\/p>\n

Miksi kukaan sitten vapaaehtoisesti ja viel\u00e4p\u00e4 kovin halukkaasti l\u00e4htisi ritarin k\u00e4skytett\u00e4v\u00e4ksi? Siit\u00e4 syyst\u00e4, ett\u00e4 jos aseenkantaja jaksoi pompottelua ja hanttihommia tarpeeksi monta vuotta, oli h\u00e4nen mahdollista p\u00e4\u00e4st\u00e4 itsekin ritariksi. Toivottavasti aseenkantajista ritareiksi ly\u00f6dyt muistivat olla armollisempia ty\u00f6nantajia omille juoksupojilleen.<\/p>\n

Castrato<\/em> eli kastraattilaulaja<\/span><\/h2>\n