{"id":31683,"date":"2025-12-26T22:45:00","date_gmt":"2025-12-26T20:45:00","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=31683"},"modified":"2025-12-26T17:26:36","modified_gmt":"2025-12-26T15:26:36","slug":"hullut-tiedemiehet-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/hullut-tiedemiehet-osa-2\/","title":{"rendered":"10 hullua tiedemiest\u00e4, jotka tekiv\u00e4t kokeita itsell\u00e4\u00e4n \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4n listan aiheena ovat hullut tiedemiehet, jotka tekiv\u00e4t kaikkensa selvitt\u00e4\u00e4kseen mielt\u00e4\u00e4n askarruttavia asioita. He p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n hurjiakin kokeita itsell\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tutkijan el\u00e4m\u00e4 ei todellakaan ole sellaista kuin elokuvissa annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Yksitt\u00e4iset heureka-hetket ovat hyvin harvinaisia, pulloista ei nouse vuorokauden ymp\u00e4ri salamyhk\u00e4ist\u00e4 h\u00f6yry\u00e4 eik\u00e4 tutkijoiden hiukset ole kokeiden j\u00e4ljilt\u00e4 pystyss\u00e4. Mutta t\u00e4m\u00e4n listan sankarit ansaitsisivat saada tarinansa Hollywoodiin.<\/p>\n

Nyt Listafriikki<\/a> tutustuttaa lukijansa siis tieteentekij\u00f6ihin, jotka olivat valmiita tekem\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tahansa k\u00e4ytt\u00e4en koekaniinina itse\u00e4\u00e4n. Ehk\u00e4 sopivaa koehenkil\u00f6\u00e4 ei l\u00f6ytynyt tai tutkija totesi testin olevan eettisesti niin arveluttava, ett\u00e4 oli parasta vain k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 omaa kroppaa kohteena. Toisinaan metodit saavat ep\u00e4ilem\u00e4\u00e4n henkil\u00f6iden mielenterveytt\u00e4, mutta joskus riski vain on otettava; tieteen nimiss\u00e4!<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 siis, kaikella rakkaudella, hullut tiedemiehet.<\/p>\n

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset omalaatuiset nerot voit katsastaa t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

Mit\u00e4 tahansa tieteen nimiss\u00e4: 10 hullua tiedemiest\u00e4, jotka tekiv\u00e4t kokeita itsell\u00e4\u00e4n \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Barry Marshall<\/h2>\n

\"\" Olet varmasti kuullut sanottavan, ett\u00e4 stressi ja liiallinen kahvinjuonti aiheuttavat mahahaavan? Harhak\u00e4sityst\u00e4 voimistaa tv-sarjojen ja elokuvien pukumiehet- ja naiset, jotka paiskovat ymp\u00e4ripy\u00f6re\u00e4\u00e4 ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pelk\u00e4n sumpin voimalla ja joutuvat rauhoittamaan tahtiaan mahahaavan iskiess\u00e4. N\u00e4in luulivat useimmat l\u00e4\u00e4k\u00e4ritkin viel\u00e4 1990-luvun alkupuoliskolle saakka.<\/p>\n

1970-luvun lopulla nuori australialaisl\u00e4\u00e4k\u00e4ri Barry Marshall<\/strong> oli turhautunut. H\u00e4n oli tutkinut mahan limakalvon tulehduksia, mahahaavoja ja mahasy\u00f6p\u00e4\u00e4, ja oli varma siit\u00e4, ett\u00e4 niiden takana on jokin bakteeri. Potilailta poistettiin mahalaukkuja ja he kuolivat sis\u00e4isiin verenvuotoihin muka vain sen takia, ett\u00e4 ty\u00f6t aiheuttivat painetta.<\/p>\n

Marshall ly\u00f6tt\u00e4ytyi yhteen vanhemman l\u00e4\u00e4k\u00e4rin Robin Warrenin<\/strong> kanssa, koska t\u00e4m\u00e4nk\u00e4\u00e4n mielest\u00e4 kaikki ei ihan t\u00e4sm\u00e4nnyt. Miehet tulivat tutkimuksissaan siihen tulokseen, ett\u00e4 ongelman aiheuttaa hyvin yleinen helikobakteeri<\/a>, mutta artikkelit arvostetuissa tieteellisiss\u00e4 julkaisuissa eiv\u00e4t vakuuttaneet yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n

Tutkijat ep\u00e4onnistuivat yrityksiss\u00e4\u00e4n aiheuttaa helikobakteerilla mahahaavoja hiirille ja sioille, eik\u00e4 ihmiskokeelle irronnut lupaa. Marshall kyll\u00e4styi vastustukseen, ja totesi ihmiskokeen olevan sittenkin mahdollinen.<\/p>\n

H\u00e4n valmisti er\u00e4\u00e4lt\u00e4 potilaalta erist\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n bakteeriviljelm\u00e4st\u00e4 lient\u00e4 ja kumosi sen kurkustaan alas. Viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 alkoivat karmeat vatsakivut ja oksentaminen. Marshall t\u00e4hystettiin ja mahan limakalvolta otetusta n\u00e4ytepalasta saatiin eristetty\u00e4 Helicobacter pylori<\/i> -bakteerilaji. Marshall l\u00e4\u00e4kitsi itsens\u00e4 kuntoon antibiooteilla, ja mykisti kaikki vastarannan kiisket.<\/p>\n

Vuonna 2005 Marshall ja Warren saivat l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n ja tutkimuksestaan Nobelin fysiologian tai l\u00e4\u00e4ketieteen palkinnon.<\/p>\n

Donald Unger<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Yksi ihmiskehoon liittyvist\u00e4 urbaaneista legendoista<\/a> on se, ett\u00e4 sormien naksuttelu pilaa nivelet ja johtaa pahimmillaan reumaan. Yhdysvaltalainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Donald Unger<\/strong> oli koko lapsuutensa ajan kuunnellut perheens\u00e4 ja sukunsa varoittelua sormien naksuttelusta. Itse h\u00e4n oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 harmiton v\u00e4\u00e4ntely ei voi saada aikaan niveltulehdusta, joten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti aloittaa henkil\u00f6kohtaisen tutkimuksen aiheesta.<\/p>\n

Viidenkymmenen vuoden ajan Unger naksutteli vasemman k\u00e4tens\u00e4 sormia v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahdesti p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4; oikean k\u00e4den sormet toimivat kontrollina. Pikaisella laskutoimituksella Unger siis naksutteli vasemman k\u00e4den sormensa l\u00e4pi yli 36 500 kertaa. Oikeassa k\u00e4dess\u00e4 sormet naksuivat hyvin harvoin ja silloinkin spontaanisti itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Unger p\u00e4\u00e4tti analysoida tutkimuksensa datan siin\u00e4 vaiheessa, kun h\u00e4n 50 vuoden j\u00e4lkeen koki, ett\u00e4 sit\u00e4 oli tarpeeksi. Kummassakaan k\u00e4dess\u00e4 ei ollut merkkej\u00e4 tulehduksesta tai reumasta, joten johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4 h\u00e4n totesi, ettei nivelten naksuttelulla ole yhteytt\u00e4 vaivoihin.<\/p>\n

Vuonna 1998 julkaistu tieteellinen artikkeli tuloksista toi miehelle vuosikymmen my\u00f6hemmin Ig Nobel palkinnon<\/a>, jotka jaetaan samaan aikaan kuin oikeat Nobelit. Ig Nobeleiden tarkoituksena on tuoda n\u00e4kyvyytt\u00e4 ep\u00e4tavallisina pidetyille tutkimuksille, ja sellaisille, jotka ”saavat ensin nauramaan ja sitten ajattelemaan”.<\/p>\n

George Stratton<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Oletko koskaan miettinyt, mit\u00e4 tapahtuisi, jos pit\u00e4isit viikon verran silm\u00e4laseja, jotka k\u00e4\u00e4nt\u00e4v\u00e4t n\u00e4k\u00f6kent\u00e4n yl\u00f6salaisin? No en min\u00e4k\u00e4\u00e4n. Mutta onneksi yhdysvaltalainen psykologi George Stratton<\/strong> mietti ja testasi sit\u00e4 meid\u00e4n puolestamme 1890-luvulla.<\/p>\n

H\u00e4n oli melko varma, ett\u00e4 aivot sopeutuisivat yl\u00f6salaiseen maailmaan ja lopulta korjaisivat kuvan oikeaksi. Stratton ei voinut tietenk\u00e4\u00e4n olla asiasta t\u00e4ysin varma, joten h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kokeilla, mit\u00e4 tapahtuu.<\/p>\n

Nelj\u00e4n ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n ajan Stratton voi pahoin ja h\u00e4nt\u00e4 huimasi, mik\u00e4 oli ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kaikki ymp\u00e4rill\u00e4 oli yl\u00f6salaisin. Mutta viidenten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4nen aivonsa alkoivat hiljalleen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 verkkokalvoille heijastuvia kuvia oikein p\u00e4in ja kahdeksanteen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 liikkuminen ja el\u00e4minen oli t\u00e4ysin normaalia.<\/p>\n

Kun Stratton totesi teoriansa osuneen nappiin, h\u00e4n lopetti lasien k\u00e4ytt\u00e4misen, mik\u00e4 ei yll\u00e4tt\u00e4en sujunutkaan ongelmitta. Maailma alkoi kirjaimellisesti py\u00f6ri\u00e4 silmiss\u00e4, eik\u00e4 mies erottanut oikeaa vasemmasta. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n sekoilun ja p\u00e4\u00e4ns\u00e4ryn j\u00e4lkeen aivot j\u00e4lleen kerran n\u00e4yttiv\u00e4t mahtinsa ja palautuivat normaalitilaan. Stratton oli todistanut, miten sopeutuvaiset aivot ovat uuden ymp\u00e4rist\u00f6n kohdatessaan.<\/p>\n

Evan O’Neill Kane<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Engin Akyurt | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Vuoden 1921 helmikuussa yhdysvaltalainen kirurgi Evan O’Neill Kane<\/strong> makasi leikkausp\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 valmiina tulehtuneen umpilis\u00e4kkeen poistoon. Leikkausalin henkil\u00f6kunta oli aikeissa ruveta operoimaan kollegaansa, kun t\u00e4m\u00e4 nousi reippaasti istumaan ja ilmoitti haluavansa suorittaa poiston itse.<\/p>\n

Koska Kane oli kirurgian ylil\u00e4\u00e4k\u00e4ri, ei muilla ollut siihen nokan koputtamista. Kane uskoi vakaasti, ett\u00e4 kaikkia leikkauksia varten potilaita ei tarvi nukuttaa, joten h\u00e4n halusi selvitt\u00e4\u00e4 pystyyk\u00f6 itse\u00e4\u00e4n operoimaan puudutettuna<\/a>. Kunnon setti kipul\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 suoneen ja eikun menoksi!<\/p>\n

Tuolloin umpisuolen poistaminen ei k\u00e4ynyt niin k\u00e4tev\u00e4sti kuin nyky\u00e4\u00e4n ja vaati melko suuren operaation. Kokeneena kirurgina Kane ei h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4nyt omia sis\u00e4lmyksi\u00e4\u00e4n, ja vaikka suolet v\u00e4lill\u00e4 pulpahtivat leikkaushaavasta ulos, ty\u00f6nsi h\u00e4n ne muina miehin\u00e4 takaisin sis\u00e4\u00e4ns\u00e4. Se ei ollut ensimm\u00e4inen kerta, kun Kane operoi itse\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 joitakin vuosia aiemmin h\u00e4n oli amputoinut tulehtuneen sormensa.<\/p>\n

Reipas kymmenen vuotta my\u00f6hemmin, ollessaan 70-vuotias, Kane asettui j\u00e4lleen oman veitsens\u00e4 alle: tuolloin h\u00e4n poisti itselt\u00e4\u00e4n nivustyr\u00e4n.<\/p>\n

John Paul Stapp<\/h2>\n
\"\"

Kuva: AllenS | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen lentokoneiden kehitys otti valtavia harppauksia eteenp\u00e4in; ne lensiv\u00e4t korkeammalla ja entist\u00e4 nopeammin. Yhdysvaltain ilmavoimissa alettiin ep\u00e4ill\u00e4, ett\u00e4 pilotit eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 selvi\u00e4, jos konetta ammutaan tai se t\u00f6rm\u00e4\u00e4, ja heittoistuin aktivoituu.<\/p>\n

Tuohon aikaan ajateltiin, ett\u00e4 ihminen ei kest\u00e4 hengiss\u00e4 yli 20 G:n kiihtyvyytt\u00e4. Laskelmien mukaan \u00e4killinen pys\u00e4htyminen l\u00e4hes \u00e4\u00e4nen nopeudesta altistaisi lent\u00e4j\u00e4t noin 40-50 G: voimille. Mutta miten saataisiin varmuus pilottien sietokyvylle?<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 kohtaa kuvaan astui John Stapp<\/strong>, ilmavoimien l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka p\u00e4\u00e4tti alkaa testaamaan G-voimien vaikutuksia. H\u00e4n suunnitteli yhdess\u00e4 ilmavoimien insin\u00f6\u00f6rien kanssa kelkan, joka oli varustettu h\u00e4vitt\u00e4jien moottoreilla ja lukkiutuvilla jarruilla. Lukuisten nukeilla tehtyjen ep\u00e4onnistuneiden kokeiden j\u00e4lkeen Stapp p\u00e4\u00e4tti istahtaa kelkkaan itse. Ehk\u00e4p\u00e4 h\u00e4n ei lent\u00e4isi nukkejen lailla 200 metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n t\u00f6rm\u00e4yspaikasta?<\/p>\n

Uusien valjaiden kehitt\u00e4minen takasi sen, ett\u00e4 Stapp pysyi paikallaan istuimessa, mutta ilman murtuneita kylkiluita mies ei testeist\u00e4 selvinnyt. Seitsem\u00e4n vuoden aikana h\u00e4n ajoi suihkarikelkalla 29 kertaa, kivusta ja s\u00e4ryst\u00e4 huolimatta, ja tunnollisesti kirjasi yl\u00f6s kaikki ik\u00e4v\u00e4t tuntemuksensa. Stappin viimeinen testi on kuuluisin. Sonic Wind-kelkkaan (kuvassa) oli asennettu muutama suihkumoottori lis\u00e4\u00e4, ja sill\u00e4 pystyi nyt kiihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4hes 1200 kilometrin tuntivauhtiin. Jarrutus oli muutettu niin, ett\u00e4 kelkka iskeytyi vesialtaaseen ja pys\u00e4htyi 1,4 sekuntia t\u00f6rm\u00e4yksen j\u00e4lkeen.<\/p>\n

Joulukuun 10. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1954 Stapp sidottiin kelkkaan kiinnitettyyn istuimeen, jalat ja k\u00e4det kiristettiin valjailla, etteiv\u00e4t ne lepattaisi tuulessa, ja muista kerroista poiketen mies laittoi kyp\u00e4r\u00e4n ja hammassuojan. 1017 kilometrin tuntivauhdissa tapahtuneessa t\u00f6rm\u00e4yksess\u00e4 Stapp joutui yli 40 G:n armoille<\/a> ja h\u00e4nen kehonsa painoi hetkellisesti yli 3000 kiloa iskeytyess\u00e4\u00e4n v\u00f6it\u00e4 vasten.<\/p>\n

Mies kuitenkin selvisi hengiss\u00e4, mutta kaikki h\u00e4nen silmiens\u00e4 verisuonet olivat r\u00e4j\u00e4ht\u00e4neet, kylkiluut ja molemmat ranteet olivat pirstaleina ja keho muutenkin runneltu \u2013 niinkuin olisi kirjaimellisesti ajanut autolla 190 kilometrin tuntivauhdilla p\u00e4in tiilisein\u00e4\u00e4. Toivuttuaan Stapp olisi halunnut kokeilla viel\u00e4 \u00e4\u00e4nen nopeutta (1235 km\/h), mutta siin\u00e4 vaiheessa ilmavoimat kielsi hengenvaarallisen testailun. Stapp ja h\u00e4nen ty\u00f6ns\u00e4 olivat liian arvokkaita.<\/p>\n

Lue listan ensimm\u00e4inen osa:<\/strong><\/p>\n

Mit\u00e4 tahansa tieteen nimiss\u00e4: 10 hullua tiedemiest\u00e4, jotka tekiv\u00e4t kokeita itsell\u00e4\u00e4n \u2013 osa 1<\/strong><\/a><\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n