{"id":32775,"date":"2026-07-10T21:45:20","date_gmt":"2026-07-10T19:45:20","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=32775"},"modified":"2026-07-10T15:06:29","modified_gmt":"2026-07-10T13:06:29","slug":"lahella-rikastua-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/elamantapa\/lahella-rikastua-osa-2\/","title":{"rendered":"10 ihmist\u00e4, jotka olivat l\u00e4hell\u00e4 rikastua, mutta kohtalo tai h\u00f6lm\u00f6ily astuivat kehiin \u2013 osa 2"},"content":{"rendered":"

T\u00e4m\u00e4n listan henkil\u00f6t olivat niin l\u00e4hell\u00e4 rikastua, ett\u00e4 he pystyiv\u00e4t melkein tuntemaan rahat k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Sitten tapahtui jotain: joko kohtalo, huolimattomuus tai h\u00f6lm\u00f6t valinnat astuivat kehiin.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> on aiemmin tehnyt listan yll\u00e4tt\u00e4vist\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ksist\u00e4, jotka johtivat rikkauksiin. Sen listan voit k\u00e4yd\u00e4 lukemassa t\u00e4st\u00e4: 10 onnekasta l\u00f6yd\u00f6st\u00e4, jotka tekiv\u00e4t tavallisesta ihmisest\u00e4 miljon\u00e4\u00e4rin<\/a>.<\/p>\n

Nyt esitelt\u00e4v\u00e4t sankarit eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet tuohon miljon\u00e4\u00e4rikerhoon; syit\u00e4 on yht\u00e4 monta kuin listalla on kohtia. Yhteist\u00e4 kaikille on se, ett\u00e4 heill\u00e4 olisi ollut oiva mahdollisuus rikastua, ja huolella, mutta niin ei vain ollut tarkoitettu.<\/p>\n

Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on j\u00e4lkimm\u00e4inen. Ensimm\u00e4iset \u00e4kkirikastumisen partaalla olleet tapaukset voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\n

10 ihmist\u00e4, jotka olivat l\u00e4hell\u00e4 rikastua, mutta kohtalo tai h\u00f6lm\u00f6ily astuivat kehiin \u2013 osa 1<\/a><\/strong><\/p>\n

Roskiin heitetty raaputusarpa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jacqueline Macou | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Blackstonessa, Massachusettsissa, asuneella Edward St. Johnilla<\/strong> oli tapana kaivella paikallisen kioskin roskiksia etsien niihin heitettyj\u00e4 voittoarpoja. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 kev\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2006 h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4 osui Hold ’em Poker -raaputusarpa, jolla h\u00e4n voitti miljoona dollaria<\/a>.<\/p>\n

Tietenkin onnekas l\u00f6yd\u00f6s sai julkisuutta, joten pian esiin astui Kevin Donovan<\/strong>, joka ilmoitti ostaneensa voittop\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kaikki kioskin kyseiset arvat, mutta ei ollut huomannut voittaneensa. Donovan ei ollut keksinyt tarinaa, vaan h\u00e4n tosiaan oli ostanut nuo arvat, mutta heitt\u00e4nyt ne huonosti tarkistettuaan roskiin.<\/p>\n

St. John oli tietenkin sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 voitto kuuluu h\u00e4nelle, koska arpa oli l\u00f6ytynyt roskiksesta. Osavaltion arpajaishallinto asettui asiassa St. Johnin puolelle ilmoittaen arvan olevan sellainen arvopaperi, jossa omistusoikeuden osoittamiseksi riitt\u00e4\u00e4 hallussapito.<\/p>\n

Valitettavasti Donovan menetti miljoonapottinsa lis\u00e4ksi my\u00f6s henkens\u00e4, sill\u00e4 pian p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen j\u00e4lkeen h\u00e4n menehtyi syd\u00e4nkohtaukseen vain 49-vuotiaana.<\/p>\n

Donovanin perikunta ei suostunut j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n asiaa sikseen, vaan vaati voittorahoja itselleen oikeusteitse. 83-vuotias St. John pelk\u00e4si oikeusjutun venyv\u00e4n valitusten ja vetoomusten takia niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n ehtisi kuolla ennen kuin p\u00e4\u00e4sisi nauttimaan rahoista. H\u00e4n tarjosi perikunnalle sovitteluna 140 000 dollaria, jonka n\u00e4m\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en hyv\u00e4ksyiv\u00e4t.<\/p>\n

1800-luvun suurin keksint\u00f6<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/p><\/div>\n

Vuonna 1876 Alexander Graham Bell<\/strong> sai patentin keksim\u00e4lleen puhelimelle eli ”kojeelle, joka selv\u00e4sti ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti toistaa ihmisen \u00e4\u00e4nen”.<\/p>\n

Bell, yhdess\u00e4 yhteisty\u00f6kumppaniensa kanssa, yritti tarjota patentteja suurimmalle ja mahtavimmalle, Western Unionille. Yhti\u00f6, joka tunnetaan nyky\u00e4\u00e4n parhaiten valuutansiirroista, py\u00f6ritti monopoliasemassa Yhdysvaltojen s\u00e4hkeliikennett\u00e4 1800- ja 1900-luvuilla.<\/p>\n

Bell tarjosi puhelimeen liittyvi\u00e4 useita patentteja<\/a> Western Unionin silloiselle johtajalle William Ortonille<\/strong> 100 000 dollarilla, joka oli tuohon aikaan pieni omaisuus. Yhti\u00f6ll\u00e4 olisi helposti ollut maksaa tuo summa, mutta Orton ei osannut kuvitellakaan maailmaa, jossa ihmiset vaihtaisivat n\u00e4pp\u00e4r\u00e4n ja nopean morsetuksen rakeiselta kuulostaviin ja kalliisiin puhelimiin.<\/p>\n

Ei mennyt kuin pari vuotta, kun Western Unionilla huomattiin Ortonin johdolla, ett\u00e4 nyt oli tullut tehty\u00e4 suuri virhe. Puhelimesta olikin tullut kansan suosikki. Orton palkkasi muun muassa Thomas Edisonin<\/strong>, joka oli tunnettu muiden keksint\u00f6jen viilaamisesta ja uusien patenttien hakemisesta, luomaan yhti\u00f6lle omanlaisensa puhelimen.<\/p>\n

Alexander Bell ei luonnollisesti sulattanut vehkeily\u00e4, ja voittikin Western Unionin patenttioikeudenk\u00e4ynniss\u00e4 vuonna 1879. Yhti\u00f6n oli vet\u00e4ydytt\u00e4v\u00e4 puhelinmarkkinoilta.<\/p>\n

Bell, lukuisine tyt\u00e4ryhti\u00f6ineen, on edelleen Pohjois-Amerikan johtavia telealan yrityksi\u00e4.<\/p>\n

Lue my\u00f6s: Synnytyslinko ja talutussysteemi k\u00e4\u00e4rmeelle \u2013 10 ihastuttavan erikoista patenttihakemusta<\/a><\/strong><\/p>\n

Harry Potterin ensipainos<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

\n

Itse\u00e4\u00e4n t\u00e4ydelliseksi idiootiksi kutsuva toimittaja Nigel Reynolds<\/strong> oli ensimm\u00e4inen ihminen, joka haastatteli muuan J. K. Rowlingia<\/strong> t\u00e4m\u00e4n saatua valmiiksi esikoisteoksensa Harry Potter ja viisasten kivi<\/em>.<\/p>\n

Lontoolainen kirjakustantamo Bloomsbury oli saanut Reynoldsin ylipuhuttua haastatteluun kertomalla tarinan yksinhuoltaja\u00e4idist\u00e4, joka oli niin k\u00f6yh\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4vi sen takia kahviloissa kirjoittamassa, koska niiss\u00e4 oli l\u00e4mmin. Tarina ei ollut kaukana totuudesta.<\/p>\n

Reynolds sai ennen haastattelua kopion kirjan ensipainoksesta, joita oli tehty vain 500 kappaletta. H\u00e4n oli pikaisesti selannut kirjan l\u00e4pi, k\u00e4ynyt tekem\u00e4ss\u00e4 haastattelun tuntemattoman Rowlingin kanssa ja sitten heitt\u00e4nyt kirjan menem\u00e4\u00e4n<\/a> suomatta sille enemp\u00e4\u00e4 ajatusta.<\/p>\n

Vain vuotta my\u00f6hemmin toimittaja Reynolds talutti Edinburghin kirjafestivaaleilla 9-vuotiasta poikaansa hakemaan nimikirjoitusta valtavaan suosioon nousseelta Rowlingilta. Pojalla oli uusi, kaupasta ostettu kirja.<\/p>\n

Nykyisin tuo roskiin heitetty ensipainos menee huutokaupassa reilulla 40 000 eurolla, ja jos kirjaan on sattunut saamaan kirjailijan nimikirjoituksen, saa pyyntihintaa korottaa kymppitonnilla.<\/p>\n<\/div>\n

\n

Applen osakkeet<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Medhat Dawoud | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Ronald Wayne<\/strong>. Moni pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 miehen\u00e4, joka on tehnyt maailmanhistorian huonoimman bisnesp\u00e4\u00e4t\u00f6ksen.<\/p>\n

H\u00e4n oli mukana perustamassa Apple Computer Companya yhdess\u00e4 Steve Jobsin<\/strong> ja Steve Wozniakin<\/strong> kanssa. Alle kaksi viikkoa yrityksen perustamisen j\u00e4lkeen Wayne myi 10 prosentin osuutensa 800 dollarilla<\/a> takaisin Jobsille ja Wozniakille. H\u00e4n sai viel\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 1500 dollaria varmistuksena siit\u00e4, ettei tulevaisuudessa vaatisi osuuttaan Applesta.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n hetkisell\u00e4 noin 4,6 biljoonan (siis ei miljoonan tai miljardin) markkina-arvollaan Apple on yksi suurimmista, mutta Wayne ei kadu osuutensa myymist\u00e4 eik\u00e4 mieti sit\u00e4, paljonko takataskussa olisi p\u00e4t\u00e4kk\u00e4\u00e4 10 prosentilla. H\u00e4n on sanonut, ett\u00e4 ”jos olisi j\u00e4\u00e4nyt Applelle, olisi h\u00e4n pian ollut hautausmaan rikkain mies”.<\/p>\n

Ainut, mik\u00e4 asuntovaunussaan vaatimattomasti el\u00e4kep\u00e4ivi\u00e4\u00e4n viett\u00e4v\u00e4\u00e4 Waynea kaduttaa, on yhti\u00f6n alkuper\u00e4isen perustamissopimuksen myyminen vuonna 1990. Siin\u00e4 oli kaikkien kolmen perustajan allekirjoitukset, ja Wayne luopui arvopaperista 500 dollarilla. Vuonna 2011 tuo sopimus myytiin huutokaupassa 1,6 miljoonalla dollarilla.<\/p>\n

\n

Arvokasta viski\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Emerson Vieira | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\n

Missourilainen Bryan Fite<\/strong> p\u00e4\u00e4tti vuonna 2012 ruveta asentamaan taloonsa uutta ilmastointi- ja l\u00e4mmitysj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Rahaa s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti tehd\u00e4 vuonna 1850 rakennetun talonsa ullakon purkuty\u00f6t omin k\u00e4t\u00f6sin.<\/p>\n

Lattialautoja irrottaessaan h\u00e4n luuli vastaansa tulleen vanhoja putkia, mutta paljastuikin, ett\u00e4 siell\u00e4 oli l\u00e4hes sata vuotta vanha viskijemma. Pulloja oli yhteens\u00e4 kolmetoista, ja ne kaikki olivat eri laatuja ja Fiten onneksi ummessa. Viskit oli valmistettu 1912-1913 ja pullotettu vuonna 1917.<\/p>\n

Oikeissa olosuhteissa viski s\u00e4ilyy ikuisesti, joten Fiten k\u00e4siss\u00e4 oli todellinen j\u00e4ttipotti. Viski oli alkanut juuri nostaa arvoaan sijoittajien silmiss\u00e4, ja siit\u00e4 oli tullut samanlainen investointikohde kuin vaikkapa taiteet ja viini. Vanhoja ja harvinaisia viskipulloja on myyty huutokaupoissa jopa 200 000 dollarin hintaan.<\/p>\n

Parhaassa tapauksessa Fitella oli k\u00e4siss\u00e4\u00e4n siis 2,6 miljoonan dollarin edest\u00e4 viski\u00e4. Mutta miehell\u00e4 ei ollut ajatustakaan myyd\u00e4 niit\u00e4, eik\u00e4 kyse ollut siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollu erityisen varakas. H\u00e4nh\u00e4n halusi s\u00e4\u00e4st\u00f6syist\u00e4 tehd\u00e4 osan remontistaan omin k\u00e4t\u00f6sin.<\/p>\n

Fite halusi odottaa vuoteen 2017, jolloin viskit t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t tasan sata vuotta, ja avata ne sitten yst\u00e4viens\u00e4 kanssa ja maistella menem\u00e4\u00e4n. Tarina ei kerro, milt\u00e4 viskit lopulta maistuivat.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n