![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/platypus.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kuva: New South Walesin osavaltion kirjaston kokoelma<\/a><\/p><\/div>\n Vesinokkael\u00e4int\u00e4 katsoessa on suhteellisen helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi sit\u00e4 joskus pidettiin vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Sill\u00e4 on turkki, ankan nokka, majavan h\u00e4nt\u00e4 ja r\u00e4pyl\u00e4m\u00e4iset jalat. Se on muniva ja myrkyllinen<\/a> nis\u00e4k\u00e4s.<\/p>\n Kun eurooppalaiset tutkimusmatkailijat t\u00f6rm\u00e4siv\u00e4t Australiassa ensimm\u00e4isen kerran kyseiseen el\u00e4imeen, oli ihmetys melkoinen. Uutta mannerta tutkimassa olleet luonnontieteilij\u00e4t l\u00e4hettiv\u00e4t vesinokkael\u00e4imest\u00e4 vuonna 1798 piirroksia ja jopa vuotia Englantiin, mutta kollegat kotimaassa ep\u00e4iliv\u00e4t niit\u00e4 huijaukseksi.<\/p>\n Erikoisen otuksen olemassaoloa ep\u00e4iltiin viel\u00e4 siin\u00e4kin vaiheessa, kun brittibiologi George Shaw<\/strong> sai k\u00e4siins\u00e4 t\u00e4ytetyn yksil\u00f6n, ja kirjoitti l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4 tieteellisen artikkelin<\/a> (yll\u00e4 oleva piirros). Tiedeyhteis\u00f6 ei ollut vakuuttunut, vaan uskoi vakaasti, ett\u00e4 el\u00e4in oli kiinalaisten el\u00e4intent\u00e4ytt\u00e4jien taidokkaasti kasaan parsima vitsi. He olivat nimitt\u00e4in jo kerran aiemmin onnistuneet huijaamaan brittej\u00e4 l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ”t\u00e4ytetyn merenneidon” tutkittavaksi. Englantilaiset el\u00e4intieteilij\u00e4t eiv\u00e4t halunneet joutua taas naurunalaisiksi.<\/p>\n Shaw kirjoitti artikkelissaan, ettei tarkan tutkimisen j\u00e4lkeenk\u00e4\u00e4n meinannut uskoa omia silmi\u00e4\u00e4n; ehk\u00e4 h\u00e4n yritti varovaisella analyysill\u00e4 pelastaa kasvojaan, jos vesinokkael\u00e4in olisikin osoittautunut pilaksi. H\u00e4n yritti kiskoa ”liimattua” nokkaa irti ja l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ompeleita, mutta kaikki n\u00e4ytti olevan aitoa. Shawn artikkelin j\u00e4lkeen meni kuitenkin viel\u00e4 jonkin aikaa ennen kuin vesinokkael\u00e4in hyv\u00e4ksyttiin ihka oikeaksi el\u00e4inlajiksi.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Mit\u00e4 saadaan, kun yhdistet\u00e4\u00e4n seepra, kirahvi ja aasi? No tietenkin okapi!<\/p>\n Antiikin Egyptist\u00e4 l\u00f6ytyneiss\u00e4 merkinn\u00f6iss\u00e4 on ollut kuvailuja kummallisesta el\u00e4imest\u00e4, joka vaikutti olevan sekoitus muutamaa eri el\u00e4int\u00e4. Sen lis\u00e4ksi keskiafrikkalaiset heimot kertoivat tarinoita samanlaisesta, omituisesta otuksesta. Vastaanotto ei ollut h\u00e4\u00e4vi, sill\u00e4 eurooppalaiset el\u00e4intieteilij\u00e4t nimesiv\u00e4t kertomusten el\u00e4imen ”Afrikan yksisarviseksi” pit\u00e4en sit\u00e4 yht\u00e4 todellisena kuin kaimaansa.<\/p>\n Vaikka l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00e4t kertoivat n\u00e4hneens\u00e4 okapeja omin silmin, ja toivat nahkoja tutkittaviksi, olivat biologit kovap\u00e4isi\u00e4 ja pitiv\u00e4t el\u00e4int\u00e4 kolmen eri lajin yhteensulaumana. (Perinn\u00f6llisyyden mekanismit eiv\u00e4t olleet tuolloin viel\u00e4 selvill\u00e4.) Isoksi, savannilla el\u00e4v\u00e4ksi el\u00e4imeksi okapi pysyi taruolentona k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti vuosisatojen ajan.<\/p>\n Kaikki muuttui vuonna 1901, kun el\u00e4intieteilij\u00e4 ja Ugandan brittil\u00e4inen kuvern\u00f6\u00f6ri Sir Harry Johnston<\/strong> sai k\u00e4siins\u00e4 okapin p\u00e4\u00e4kallon ja osittain raidallisen nahan, ja p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n kokonaista, mieluiten el\u00e4v\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4. Paikallisten avulla teht\u00e4v\u00e4 tuli suoritettua ja okapi ravisti myyttisyyden harteiltaan.<\/p>\n Kuva: Pierre Denys de Montfort | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Okapin ohella kryptozoologian ehk\u00e4 kuuluisin todelliseksi el\u00e4imeksi paljastunut taruolento on Kraken. Tai siis j\u00e4ttil\u00e4iskalmari.<\/p>\n Laivoja murskaavasta ja merimiehi\u00e4 sy\u00f6v\u00e4st\u00e4 monilonkeroisesta hirvi\u00f6st\u00e4 on kerrottu tarinoita niin Karibialla, antiikin Kreikassa, keskiaikaisessa Euroopassa kuin Skandinaavisessa mytologiassakin. Tunnetuin on varmasti viimeisimp\u00e4\u00e4n kuuluva, pohjoisilla vesill\u00e4 kokonaisia laivoja hotkinut Kraken.<\/p>\n Viel\u00e4 aivan 1800-luvun lopulla t\u00e4m\u00e4 legendaarinen merihirvi\u00f6 oli luonnontieteilij\u00f6iden mielest\u00e4 yht\u00e4 todellinen olento kuin merenneidot. L\u00f6ytyi kuitenkin niit\u00e4kin, jotka uivat vastavirtaan. Tanskalainen tutkija Japetus Steenstrup<\/strong> oli jo vuosisadan puoliv\u00e4liss\u00e4 ruvennut kirjaamaan yl\u00f6s kaikki Krakenista tehdyt havainnot ja kiersi tutkimassa rannoilta l\u00f6ytyneit\u00e4 valtavien mustekalojen ruumiita. H\u00e4n jopa antoi j\u00e4ttil\u00e4iskalmarille tieteellisen nimen, Architeuthis<\/em>, mutta kollegat viis veisasivat; heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n tarinat olivat h\u00f6lynp\u00f6ly\u00e4.<\/p>\n 1870-luvulla ep\u00e4ilij\u00e4t hiljeniv\u00e4t, kun lukuisia raatoja l\u00f6ytyi rantautuneena Kanadan it\u00e4rannikolta. J\u00e4ttil\u00e4iskalmari olikin totta!<\/p>\n Se ei kuitenkaan l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n avannut merten syvyyksiss\u00e4 el\u00e4v\u00e4n mustekalan salaisuuksia, sill\u00e4 sen tutkiminen luontaisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 on osoittautunut l\u00e4hes mahdottomaksi. Havainnot el\u00e4vist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4iskalmareista ovat hyvin harvinaisia ja vasta vuonna 2004 japanilainen tutkimusryhm\u00e4 onnistui saamaan valokuvia meren pimeydess\u00e4 lipuvasta j\u00e4tist\u00e4<\/a>.<\/p>\n Suurimmillaan j\u00e4ttil\u00e4iskalmarit voivat kasvaa 13 metrin mittaisiksi (tai kuka tiet\u00e4\u00e4 miten isoiksi), mutta ne ovat silti vasta toiseksi suurin (tunnettu) mustekalalaji. Kolossikalmari on todenn\u00e4k\u00f6isesti viel\u00e4kin massiivisempi. Etel\u00e4isen j\u00e4\u00e4meren syvyyksiss\u00e4 el\u00e4v\u00e4 kolossikalmari on lyhyempi mutta huomattavasti jykev\u00e4mpi \u2013 ja suurin tutkittu yksil\u00f6 on painanut per\u00e4ti 495 kiloa.<\/p>\n K\u00e4ytin sanaa ”todenn\u00e4k\u00f6isesti” siksi, ett\u00e4 sill\u00e4 on viel\u00e4 hallussaan pala Krakenin mystisyytt\u00e4. Kolossikalmari tunnetaan vain muutamista n\u00e4ytteist\u00e4, mutta sen valtava koko on voitu p\u00e4\u00e4tell\u00e4 kaskelottien ihoon j\u00e4\u00e4neist\u00e4 pyyntilonkeroiden imukuppien j\u00e4ljist\u00e4.<\/p>\n Eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut l\u00e4hell\u00e4k\u00e4\u00e4n lajin maksimikokoa. Kaskelottien mahoista on l\u00f6ydetty kolossikalmarien nokkia, jotka ovat olleet selv\u00e4sti suurempia kuin 495-kiloisella yksil\u00f6ll\u00e4. Kuinka valtaviksi n\u00e4m\u00e4 syv\u00e4nmeren j\u00e4ttil\u00e4iset voivat kasvaa, sit\u00e4 ei yksinkertaisesti tiedet\u00e4.<\/p>\n Kolossikalmari s\u00e4ilytti mysteerins\u00e4 uskomattoman pitk\u00e4\u00e4n: vasta vuonna 2025 tutkijat onnistuivat ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa kuvaamaan el\u00e4v\u00e4n yksil\u00f6n sen luonnollisessa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Kuvattu kalmari ei kuitenkaan ollut mik\u00e4\u00e4n tarujen laivoja upottava Kraken, vaan vasta 30-senttinen poikanen, joten t\u00e4ysikasvuista kolossikalmaria ei ole edelleenk\u00e4\u00e4n koskaan n\u00e4hty el\u00e4v\u00e4n\u00e4 syv\u00e4nmeren kodissaan.<\/p>\n Kuva: PJeganathan<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n Srilankalaisessa kansanperinteess\u00e4 kerrotaan tarinaa harvoin n\u00e4hdyst\u00e4 paholaislintu Ulamasta, joka on tunnettu l\u00e4hinn\u00e4 selk\u00e4piit\u00e4 karmivasta ulvonnastaan. Sen veret seisauttava huhuilu kuulostaa vaikeroivalta naiselta, ja paikallisille Ulama on enne kuolemasta.<\/p>\n Legendan mukaan Sri Lankassa eli aikoinaan mustasukkainen mies, joka ep\u00e4ili lapsensa isyytt\u00e4. H\u00e4n tappoi vaimonsa ja vauvansa, ja tarina kertoo \u00e4idin hengen asuvan paholaislinnussa, jonka kautta t\u00e4m\u00e4n tuskanhuudot kaikuvat metsiss\u00e4 ikuisesti.<\/p>\n Vuosisatojen ajan Ulama pysyi tieteelle tuntemattomana ja sen y\u00f6lliset \u00e4\u00e4ntelyt pistettiin taikauskon piikkiin. Vuonna 2001 t\u00e4pl\u00e4vatsahuuhkajan todettiin sopivan hyyt\u00e4v\u00e4n \u00e4\u00e4ntelyns\u00e4 ja paholaisen sarvia muistuttavien korvatupsujensa kanssa Ulaman kuvaukseen.<\/p>\n Vaikka paholaislinnun ”oikeasta henkil\u00f6llisyydest\u00e4” ei olla viel\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4ysin yht\u00e4 mielt\u00e4, on t\u00e4pl\u00e4vatsahuuhkaja varteenotettavin vaihtoehto Ulaman legendan syntymiselle.<\/p>\n Kuva: Charles J Sharp<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n Kun joukko helmenkalastajia 1900-luvun alussa kertoi tarinaa indonesialaisilla Pienill\u00e4 Sundasaarilla n\u00e4kemist\u00e4\u00e4n hirvi\u00f6m\u00e4isist\u00e4 ”maakrokotiileista”, ei kukaan ottanut heit\u00e4 tosissaan. Massiiviset liskothan olivat kuolleet kymmeni\u00e4 miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon. Siit\u00e4kin huolimatta jaavalainen Buitenzorgin el\u00e4intieteellinen museo l\u00e4hetti retkikunnan saarille, ja totuus Komodon ”lohik\u00e4\u00e4rmeist\u00e4” selvisi.<\/p>\n Varaanit painuivat kuitenkin vuosien ajaksi unholaan, kun ensimm\u00e4inen maailmansota vy\u00f6ryi Tyynellemerelle.<\/p>\n Vuonna 1926 yhdysvaltalainen tutkimusmatkailijaryhm\u00e4 matkasi Indonesian saaristoon ja vahvisti, ett\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4t huhut Komodolla ja sen l\u00e4hisaarilla el\u00e4vist\u00e4 j\u00e4ttim\u00e4isist\u00e4 liskoista pitiv\u00e4t paikkansa. L\u00f6yt\u00f6retken johtaja William Douglas Burden<\/strong> vei sek\u00e4 t\u00e4ytettyj\u00e4 ett\u00e4 kaksi el\u00e4v\u00e4\u00e4 yksil\u00f6\u00e4 kotimaahansa, jotta ep\u00e4ilij\u00f6ille saatiin jauhot suuhun. Komodonvaraanit kasvavat 2-3 metri\u00e4 pitkiksi ja ne voivat painaa jopa 150 kiloa.<\/p>\n Komodonvaraani voi helposti tappaa ihmisen ja jopa samalla saarella endeemisen\u00e4 asuvan vesipuhvelin. Valtavan kokonsa ja pelottavien kynsiens\u00e4 lis\u00e4ksi liskolla on myrkyllinen purema<\/a>, joka lamauttaa saaliin ja est\u00e4\u00e4 sen veren hyytymisen.<\/p>\n Elokuvantekij\u00e4 Merian C. Cooper<\/strong> oli Burdenin, vuoden 1926 tutkimusmatkan johtajan, yst\u00e4v\u00e4, ja h\u00e4n k\u00e4ytti maailman suurimpien liskojen l\u00f6ytymist\u00e4 inspiraationa tehdess\u00e4\u00e4n vuoden 1933 King Kong -elokuvaansa.<\/p>\n Kuva: Thomas Fuhrmann<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n Valtavista, ihmist\u00e4 muistuttavista karvaisista olennoista kerrottiin Afrikassa tarinoita kauan ennen kuin gorilla p\u00e4\u00e4tyi l\u00e4nsimaisen tieteen kirjoihin<\/a>. Paikallisille kansoille el\u00e4imiss\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut mit\u00e4\u00e4n myyttist\u00e4, mutta Eurooppaan kantautuneet kertomukset kuulostivat uskomattomilta: metsiss\u00e4 eli valtava ja suunnattoman voimakas ihmisapina.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen kunnollinen tieteellinen todiste saatiin vuonna 1847. Yhdysvaltalainen l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja l\u00e4hetyssaarnaaja Thomas Staughton Savage<\/strong> tutustui nykyisen Gabonin alueella erikoisen suuren ihmisapinan kalloon. Paikallisten avulla h\u00e4n sai k\u00e4siins\u00e4 lis\u00e4\u00e4 kalloja ja muita luita, jotka p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t anatomi Jeffries Wymanin<\/strong> tutkittaviksi. Miehet ymm\u00e4rsiv\u00e4t olevansa tekemisiss\u00e4 tieteelle uuden ihmisapinan kanssa ja julkaisivat siit\u00e4 samana vuonna ensimm\u00e4isen tieteellisen kuvauksen.<\/p>\n Uusi el\u00e4in sai nimekseen Troglodytes gorilla<\/em>. My\u00f6hemmin se siirrettiin omaan Gorilla<\/em>-sukuunsa.<\/p>\n Mutta gorillojen tarina ei loppunut siihen. Viel\u00e4 yli puoli vuosisataa my\u00f6hemmin, vuonna 1902, saksalainen upseeri Robert von Beringe<\/strong> kohtasi Ruandan Virungavuorilla suuria mustia ihmisapinoita ja ampui niist\u00e4 kaksi. Yhden yksil\u00f6n j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset saatiin kuljetettua Berliiniin tutkittaviksi, ja niiden perusteella el\u00e4in kuvattiin seuraavana vuonna tieteelle uutena gorillana. Nyky\u00e4\u00e4n tunnemme sen vuorigorillana.<\/p>\n Gorilla ei siis aivan kirjaimellisesti muuttunut taruolennosta todelliseksi el\u00e4imeksi yhdess\u00e4 dramaattisessa l\u00f6yt\u00f6hetkess\u00e4. Sen sijaan vuosisatoja kerrotut tarinat valtavista Afrikan metsiss\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 ihmisapinoista saivat 1800-luvulla tieteellisen vahvistuksen \u2013 ja viel\u00e4 1900-luvun alussa k\u00e4vi ilmi, ettei tiede ollut l\u00f6yt\u00e4nyt niist\u00e4 edes kaikkia.<\/p>\n Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n Menn\u00e4\u00e4n viel\u00e4 toistamiseen Australiaan, sill\u00e4 sen el\u00e4imist\u00f6 eroaa niin kovasti muusta maailmasta, etteiv\u00e4t ensimm\u00e4iset maahan saapuneet eurooppalaiset voineet uskoa silmi\u00e4\u00e4n kummallisia olentoja n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n<\/a>.<\/p>\n Kenguruista raportoitiin vanhalle mantereelle seuraavasti: ”N\u00e4iden olentojen p\u00e4\u00e4t ovat kuin peuroilla, ne seisovat pystyss\u00e4 kuin ihmiset ja hyppiv\u00e4t kuin sammakot. Joillakin yksil\u00f6ill\u00e4 on kaksi p\u00e4\u00e4t\u00e4: toinen harteilla ja toinen vatsassa.”<\/p>\n Voiko Euroopassa kuvausta lukeneita kollegoita oikeasti syytt\u00e4\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 he v\u00e4heksyiv\u00e4t ja pilkkasivat merten takana samoavia l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00f6it\u00e4? Suhtautuminen kuitenkin muuttui 1770-luvulla, kun yksi t\u00e4ytetty kenguru tuotiin Englantiin n\u00e4ytteille.<\/p>\n Kuva: David Starr Jordan | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n Merik\u00e4\u00e4rme tai -lohik\u00e4\u00e4rme on vuosisatojen ajan ollut yksi kiehtovimmista tarunomaisista el\u00e4imist\u00e4. Merihirvi\u00f6 saattoi kietoa pitk\u00e4n kehonsa veneen ymp\u00e4rille ja sy\u00f6d\u00e4 koko miehist\u00f6n. Silminn\u00e4kij\u00e4havaintoja hirvitt\u00e4vist\u00e4, vedess\u00e4 lymy\u00e4vist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isk\u00e4\u00e4rmeist\u00e4 on kerrottu ymp\u00e4ri maailman aina 1900-luvun alkuun saakka. Legendoja suunnattomista merik\u00e4\u00e4rmeist\u00e4 esiintyy kansantarinoissa Atlantin molemmin puolin.<\/p>\n Kryptozoologiaan perehtyneet ovat yritt\u00e4neet l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ”syyllisen” lukuisille merik\u00e4\u00e4rmehavainnoille, ja monia eri lajeja on esitetty potentiaalisena pelottelijana. Nykyisin kuitenkin uskotaan, ett\u00e4 monet silminn\u00e4kij\u00e4havainnot perustuvat hyvin syv\u00e4ll\u00e4 meress\u00e4 el\u00e4viin airokaloihin.<\/p>\n Airokalat kasvavat useimmiten hieman alle 10 metrin mittaisiksi, mutta suurin rannalle huuhtoutunut yksil\u00f6 on ollut 17 metri\u00e4 pitk\u00e4. Koska ne el\u00e4v\u00e4t syviss\u00e4 vesiss\u00e4, saatiin ensimm\u00e4inen el\u00e4v\u00e4 airokala videolle vasta vuonna 2010<\/a>. Siihen asti n\u00e4m\u00e4 j\u00e4tit oli tunnettu vain pinnalla kelluneista tai rannalle huuhtoutuneista kuolleista yksil\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/p><\/div>\n Papua-Uudessa-Guineassa el\u00e4v\u00e4n Moni-kansan uskomuksissa sademetsien siimeksess\u00e4 asuu Bondegezou (suom. metsien mies), jonka sis\u00e4ll\u00e4 el\u00e4\u00e4 esi-isien henki. Legendan mukaan mustavalkoturkkinen, pient\u00e4 ihmist\u00e4 muistuttava Bondegezou el\u00e4\u00e4 enimm\u00e4kseen puissa, mutta laskeutuu v\u00e4lill\u00e4 maahan kahdelle jalalle. Kohdatessa se vihelt\u00e4\u00e4 ja nostaa k\u00e4tens\u00e4 pystyyn tervehti\u00e4kseen hengenheimolaisiaan.<\/p>\n Moni-kansan kertomusten mystist\u00e4 henkiolentoa<\/a> pidettiin ulkopuolisten l\u00e4nsimaalaisten keskuudessa pitk\u00e4\u00e4n vain osana heimon uskomuksia. Tarinaa ei biologien keskuudessa pahemmin huomioitu, kunnes 1980-luvulla joku l\u00e4hetti kyseisest\u00e4 olennosta kuvan Tim Flannerylle<\/strong>, australialaiselle el\u00e4intieteilij\u00e4lle, joka tunnisti el\u00e4imen nuoreksi puukenguruksi.<\/p>\n Vuosia my\u00f6hemmin Flannery oli kartoittamassa Moni-kansan elinalueen el\u00e4imist\u00f6\u00e4, kun h\u00e4n kohtasi Bondegezoun itse ja ymm\u00e4rsi sen olevankin aivan uusi laji. Dingiso-nimen saanut pussiel\u00e4in on luonnossa eritt\u00e4in harvinainen n\u00e4ky ja se saatiin videolle ensimm\u00e4isen kerran vasta vuonna 2009, kun BBC:n luontodokumenttiryhm\u00e4 Moni-oppaan avustamana l\u00f6ysi ”metsien miehen” l\u00e4hes kahden viikon etsimisen j\u00e4lkeen.<\/p>\n Kuva: Ryan Somma<\/a> | CC BY-SA 2.0<\/a><\/p><\/div>\n Indonesialaisella Floresin saarella asuvan Nage-kansan vanhoissa kansantarinoissa kerrotaan oudosta, pienikokoisesta ihmisheimosta, Ebu Gogosta, jonka j\u00e4senet sieppasivat lapsia ja puhuivat mumisemalla. L\u00e4nsimaiset vierailijat pitiv\u00e4t kertomusta vain tarinana, jolla kurittomia lapsia peloteltiin.<\/p>\n Kertomukset olisivat voineet j\u00e4\u00e4d\u00e4 yhdeksi esimerkiksi maailman lukemattomista taruolennoista, ellei Floresin saarelta olisi vuonna 2003 tehty yht\u00e4 paleoantropologian merkillisimmist\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4. Saaren vaikeap\u00e4\u00e4syisist\u00e4 luolista l\u00f6ydettiin nimitt\u00e4in t\u00e4ysin uuden ihmislajin j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Homo floresiensis<\/em><\/a> -nimen saaneet ihmiset olivat reilun metrin mittaisia ja siksi l\u00f6yt\u00f6 sai lempinimen ”hobitti”. Floresin ihminen valmisti ja k\u00e4ytti kivity\u00f6kaluja ja mets\u00e4sti saarella el\u00e4neit\u00e4 el\u00e4imi\u00e4.<\/p>\n Floresin ihmisen fossiilit ovat noin 100 000\u201360 000 vuoden ik\u00e4isi\u00e4, ja lajiin yhdistettyj\u00e4 kivity\u00f6kaluja tunnetaan viel\u00e4 noin 50 000 vuoden takaa. Se siis eli Floresilla samoihin aikoihin, kun Homo sapiens<\/em> oli levi\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kyseiseen maailmankolkkaan.<\/p>\n Mutta ent\u00e4 Ebu Gogo?<\/p>\n On houkuttelevaa ajatella, ett\u00e4 Floresin saaren tarinat pienist\u00e4 ihmisenkaltaisista olennoista<\/a> olisivat tuhansien sukupolvien l\u00e4pi kulkenut muisto kohtaamisesta toisen ihmislajin kanssa. Mit\u00e4\u00e4n tieteellist\u00e4 n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 siit\u00e4 ei kuitenkaan ole. Emme edes tied\u00e4 varmasti, kohtasivatko Homo sapiens<\/em> ja Homo floresiensis<\/em> koskaan toisensa.<\/p>\n Yht\u00e4l\u00e4isyys on silti herkullinen: samalla saarella, jolla kerrottiin tarinoita metsiss\u00e4 el\u00e4vist\u00e4 pienist\u00e4 ihmisenkaltaisista olennoista, todella eli joskus kokonaan toinen, vain hieman yli metrin mittainen ihmislaji.<\/p>\n Lue my\u00f6s:\u00a0<\/strong><\/p>\n Kryptozoologia on pseudotieteenala, joka tutkii kryptidej\u00e4. Kryptisi on el\u00e4in, jonka olemassaolosta ei ole saatu tieteellisi\u00e4 todisteita. Tunnetuimipia ovat Loch Nessin hirvi\u00f6, Isojalka ja Chupacabra \u2013 olennot, jotka useimmat tutkijat sijoittavat suoraan tarujen maailmaan. Joskus uskomattomalta kuulostava el\u00e4intarina osoittautuu kuitenkin todeksi. Listafriikki esittelee nyt 10 el\u00e4int\u00e4, joita pidettiin aikoinaan taruina, huijauksina tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin eritt\u00e4in ep\u00e4uskottavina kertomuksina […]<\/p>\n","protected":false},"author":2,"featured_media":33110,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_feature_clip_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[31],"tags":[465,227,98,200],"class_list":["post-33106","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-oudoimmat","tag-elaimet","tag-elainmaailma","tag-etusivu","tag-oudoimmat"],"yoast_head":"\nOkapi<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/okapi.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
J\u00e4ttil\u00e4iskalmari<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/kraken.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
T\u00e4pl\u00e4vatsahuuhkaja<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/huuhkaja.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Komodonvaraani<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/komodonvaraani.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Gorilla<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/gorilla.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Kenguru<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/kenguru_pixabay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Airokala<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/airokala_1.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Dingiso<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/dingiso.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Floresin ihminen<\/h2>\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/09\/homo_floresiensis_bust.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
\n