{"id":33142,"date":"2026-10-16T21:45:47","date_gmt":"2026-10-16T19:45:47","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=33142"},"modified":"2026-10-16T14:55:19","modified_gmt":"2026-10-16T12:55:19","slug":"aurinkokunnan-suurimmat-kuut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/aurinkokunnan-suurimmat-kuut\/","title":{"rendered":"Top 10 aurinkokunnan suurimmat kuut \u2013 Arvaatko, mille sijalle oma Kuumme ylt\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kisassa?"},"content":{"rendered":"

Mitk\u00e4 ovat aurinkokunnan suurimmat kuut ja kuinka korkealle oma Kuumme niiden joukossa sijoittuu? Aurinkokunnassamme huomio kiinnittyy usein planeettoihin, vaikka niit\u00e4 kiert\u00e4vist\u00e4 kuistakin l\u00f6ytyy melkoisia yll\u00e4tyksi\u00e4.<\/p>\n

Tiesitk\u00f6, ett\u00e4 avaruudellisesta naapurustostamme l\u00f6ytyy j\u00e4isi\u00e4 maailmoja, Islannin kokoisia tuliper\u00e4isi\u00e4 alueita ja paksun j\u00e4\u00e4kuoren alle k\u00e4tkeytyvi\u00e4 valtameri\u00e4?<\/p>\n

Listafriikki<\/a> esittelee nyt aurinkokunnan 10 suurinta kuuta. Mukana on my\u00f6s meille hyvinkin tuttu taivaankappale, jonka sijoitus saattaa yll\u00e4tt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

10. Oberon<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Aurinkokunnan suurimmat kuut -listan aloittaa Oberon, joka kiert\u00e4\u00e4 Uranusta<\/a> l\u00e4hes kolmen miljardin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Auringosta. Halkaisijaltaan noin 1 523 kilometrin kokoinen Oberon on Uranuksen toiseksi suurin kuu ja samalla kaikkein kaukaisin planeetan viidest\u00e4 suuresta kuusta.<\/p>\n

Oberonin j\u00e4ist\u00e4 ja kivist\u00e4 pintaa peitt\u00e4v\u00e4t lukuisat t\u00f6rm\u00e4yskraatterit, joista osan pohja on huomattavasti ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4n tummempi. Yhden selityksen mukaan t\u00f6rm\u00e4ykset ovat paljastaneet pinnan alta tummaa materiaalia. Oberonissa on my\u00f6s pitki\u00e4 siirroslaaksoja, jotka ovat syntyneet kuun j\u00e4isen kuoren venyess\u00e4 ja repeilless\u00e4.<\/p>\n

Pinnalla n\u00e4kyvien kraattereiden ja laaksojen lis\u00e4ksi Oberon saattaa pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n jotain perin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Vuonna 2023 julkaistujen tutkimustulosten perusteella sen paksun j\u00e4\u00e4kuoren alla voi nimitt\u00e4in edelleen lainehtia suolainen ja sula valtameri. T\u00e4m\u00e4 johtuu todenn\u00e4k\u00f6isesti siit\u00e4, ett\u00e4 Oberonin kiviydin luovuttaa l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja veteen liuennut suola toimii er\u00e4\u00e4nlaisena pakkasnesteen\u00e4.<\/p>\n

Toistaiseksi kyse on kuitenkin vain tutkijoiden mallinnuksiin perustuvasta mahdollisuudesta. Oberonia on p\u00e4\u00e4sty tutkimaan l\u00e4helt\u00e4 ainoastaan kerran, kun Voyager 2 -luotain lensi Uranuksen ohi vuonna 1986. Sen j\u00e4lkeen Oberonia on tyydytty tarkastelemaan huomattavasti kauempaa.<\/p>\n

9. Rhea<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL\/Space Science Institute | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Saturnuksen toiseksi suurin kuu Rhea<\/a> on halkaisijaltaan noin 1 528 kilometri\u00e4, joten se p\u00e4ihitt\u00e4\u00e4 edell\u00e4 mainitun Oberonin vain muutamalla kilometrill\u00e4. Rhea koostuu p\u00e4\u00e4osin vesij\u00e4\u00e4st\u00e4 ja vain noin nelj\u00e4sosaksi kiviaineksesta.<\/p>\n

J\u00e4ist\u00e4 pintaa peitt\u00e4v\u00e4t lukemattomat t\u00f6rm\u00e4yskraatterit ja mystiset pitk\u00e4t, kirkkaat juovat, joita luultiin aiemmin pinnalle kertyneeksi maa-aineeksi. Sitten Saturnusta ja sen kuita tutkimaan l\u00e4hetetty Cassini-luotain l\u00e4hetti tarkempia kuvia, jotka paljastivat juovien olevankin valtavia kanjoneita ja jyrk\u00e4nteit\u00e4, joissa kirkasta j\u00e4\u00e4t\u00e4 on paljastunut tummemman pinta-aineksen alta.<\/p>\n

Vuonna 2008 Cassinin mittaukset tarjosivat viel\u00e4 suuremman yll\u00e4tyksen: Rheaa saattaisi ymp\u00e4r\u00f6id\u00e4 rengasj\u00e4rjestelm\u00e4<\/a>. Se olisi tehnyt Rheasta ensimm\u00e4isen tunnetun rengastetun kuun, mutta my\u00f6hemm\u00e4t havainnot eiv\u00e4t vahvistaneet renkaiden olemassaoloa.<\/p>\n

Rhealla on my\u00f6s \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen ohut happea ja hiilidioksidia sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4 kaasukeh\u00e4 eli eksosf\u00e4\u00e4ri. Happea syntyy, kun Saturnuksen magneettikent\u00e4n vangitsemat energiset hiukkaset pommittavat j\u00e4ist\u00e4 pintaa ja hajottavat vesimolekyylej\u00e4.<\/p>\n

8. Titania<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Listan kahdeksannella sijalla palataan Uranuksen luo. Titania on planeetan suurin kuu<\/a> ja halkaisijaltaan noin 1 578 kilometri\u00e4.<\/p>\n

Titanian j\u00e4ist\u00e4 pintaa halkovat valtavat kanjonit ja siirroslaaksot, joista pisimm\u00e4t ulottuvat jopa noin 1 600 kilometrin matkalle. Ne kertovat kuun kuoren venyneen ja repeilleen historiansa aikana. Titanian pinnalla n\u00e4kyy my\u00f6s suuria t\u00f6rm\u00e4yskraattereita, mutta niit\u00e4 on v\u00e4hemm\u00e4n kuin esimerkiksi Oberonilla, mik\u00e4 viittaa siihen, ett\u00e4 geologinen toiminta on muokannut osia pinnasta my\u00f6hemmin uudelleen.<\/p>\n

Oberonin tavoin my\u00f6s Titanian suurin salaisuus saattaa odottaa syv\u00e4ll\u00e4 pinnan alla. Vuonna 2023 julkaistujen tietokonemallinnusten mukaan kuun sis\u00e4osissa voi edelleen olla tarpeeksi l\u00e4mp\u00f6\u00e4 yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kokonaista nestem\u00e4ist\u00e4 kerrosta, vaikka pinta onkin t\u00e4ysin j\u00e4\u00e4tynyt.<\/p>\n

Varmuutta asiasta ei ole, sill\u00e4 Titaniaakin on tutkittu l\u00e4hiet\u00e4isyydelt\u00e4 vain kerran. Voyager 2 lensi sen ohi vuonna 1986, ja tuolloin otetut kuvat ovat edelleen parhaat l\u00e4hikuvamme Uranuksen suurimmasta kuusta.<\/p>\n

7. Triton<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL\/U.S. Geological Survey | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Neptunuksen suurin kuu Triton<\/a> nappaa aurinkokunnan suurimmat kuut -listan seitsem\u00e4nnen sijan noin 2 707 kilometrin halkaisijallaan. Triton on listallamme melkoinen kummajainen: Se on aurinkokunnan suurista kuista ainoa, jolla on retrogradinen kiertorata eli se kiert\u00e4\u00e4 Neptunusta vastakkaiseen suuntaan kuin planeetta py\u00f6rii.<\/p>\n

T\u00e4st\u00e4 on voitu p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 Triton ei siis todenn\u00e4k\u00f6isesti syntynyt Neptunuksen ymp\u00e4rill\u00e4 yht\u00e4 aikaa sen muiden kuiden kanssa. Tutkijat uskovat sen olleen alun perin Kuiperin vy\u00f6hykkeell\u00e4 kiert\u00e4nyt kappale, jonka Neptunuksen painovoima jossain vaiheessa nappasi vangikseen. Tritonia voisikin siis pit\u00e4\u00e4 Pluton kaukaisena serkkuna. Ja isompana serkkuna, sill\u00e4 Triton on suurempi kuin halkaisijaltaan 2 376 kilometri\u00e4 oleva k\u00e4\u00e4pi\u00f6planeetta Pluto.<\/p>\n

Tritonin pinta on yksi aurinkokunnan kylmimmist\u00e4 paikoista, noin \u2212235-asteinen, ja sit\u00e4 peitt\u00e4\u00e4 muun muassa j\u00e4\u00e4tynyt typpi. T\u00e4ydellisen kuollut j\u00e4\u00e4pallo Triton ei silti ole. Kun Voyager 2 lensi sen ohi vuonna 1989, luotain havaitsi pinnalta purkautuvia, geysireit\u00e4 muistuttavia suihkuja. Maapallon geysireist\u00e4 poiketen niit\u00e4 ei synnyt\u00e4 sis\u00e4inen l\u00e4mp\u00f6, vaan auringonvalo. Aurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 l\u00e4pin\u00e4kyv\u00e4n typpij\u00e4\u00e4n alla olevaa tummaa p\u00f6ly\u00e4, jolloin j\u00e4\u00e4 sen ymp\u00e4rill\u00e4 muuttuu suoraan paineelliseksi kaasuksi. Kun paine murtaa j\u00e4\u00e4n, ilmaan suihkuaa kylm\u00e4\u00e4 typpikaasua ja tummaa ainetta jopa kahdeksan kilometrin korkeuteen. Sielt\u00e4 Tritonin tuulet levittiv\u00e4t tummat vanat jopa 150 kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n

Mutta saattaa sit\u00e4 sulaa vett\u00e4kin Tritonilla olla. Koska Neptunuksen valtava vetovoima on muokannut kuun rataa rajulla k\u00e4dell\u00e4, t\u00e4m\u00e4n aiheuttama sis\u00e4inen kitka on saattanut sulattaa osan vaipasta. Tutkijat pit\u00e4v\u00e4tkin eritt\u00e4in mahdollisena, ett\u00e4 Triton k\u00e4tkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 elinkelpoisen, nestem\u00e4isen vesikerroksen.<\/p>\n

6. Europa<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/Jet Propulsion Lab-Caltech\/SETI Institute | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Jupiteria kiert\u00e4v\u00e4 Europa<\/a> on halkaisijaltaan noin 3 122 kilometri\u00e4 ja se kuuluu Jupiterin nelj\u00e4\u00e4n suurimpaan kuuhun, joita kutsutaan Galilein kuiksi. Galileo Galilei<\/strong> havaitsi ne vuonna 1610, ja kaikki nelj\u00e4 \u2013 Europa, Io, Kallisto ja Ganymedes \u2013 mahtuvat aurinkokunnan kymmenen suurimman kuun joukkoon.<\/p>\n

Europan pinta on j\u00e4inen, mutta j\u00e4\u00e4vaipan alla on sula yll\u00e4tys: suolaisen veden muodostama meri, jossa saattaa olla jopa kaksi kertaa enemm\u00e4n vett\u00e4 kuin kaikissa Maan valtameriss\u00e4 yhteens\u00e4. Meri pysyy nestem\u00e4isen\u00e4, vaikka Europa sijaitsee kaukana Auringosta. Jupiterin ja sen muiden suurten kuiden painovoima venytt\u00e4\u00e4 ja puristaa Europaa sen kiert\u00e4ess\u00e4 planeettaa, ja t\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 l\u00e4mp\u00f6 est\u00e4\u00e4 sis\u00e4osia j\u00e4\u00e4tym\u00e4st\u00e4 kokonaan.<\/p>\n

Jupiterin vetovoiman vaikutukset n\u00e4kyv\u00e4t my\u00f6s Europan pinnalla, jota halkovat lukemattomat tummat juovat. Ne muistuttavat Maan merij\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyvi\u00e4 railoja ja ovat syntyneet j\u00e4\u00e4kuoren halkeillessa ja liikkuessa. Halkeamiin on voinut nousta my\u00f6s pinnan alta suolaista vett\u00e4 tai j\u00e4\u00e4sohjoa, joka on sittemmin j\u00e4\u00e4tynyt uudelleen. T\u00f6rm\u00e4yskraattereita Europalla on poikkeuksellisen v\u00e4h\u00e4n, mik\u00e4 kertoo pinnan olevan geologisesti varsin nuori.<\/p>\n

Juuri pinnanalainen meri tekee Europasta yhden t\u00e4rkeimmist\u00e4 paikoista, kun aurinkokunnasta etsit\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4lle sopivia olosuhteita. Vett\u00e4 on runsaasti, ja kivisen merenpohjan ja veden v\u00e4lill\u00e4 voi tapahtua kemiallisia reaktioita, joista mikrobit voisivat saada energiaa.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4\u00e4 Europasta ei kuitenkaan ole l\u00f6ydetty \u2013 mutta edellytykset sille saattavat olla olemassa.<\/p>\n

5. Kuu<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/Artemis 6.4.2026 | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

L\u00f6ytyyk\u00f6 muita yll\u00e4ttyneit\u00e4? Aurinkokunnan suurimmat kuut -listan viidennell\u00e4 sijalla on Kuu<\/a>. Siis meid\u00e4n oma Kuu!<\/p>\n

Kuun halkaisija on noin 3 475 kilometri\u00e4, mik\u00e4 on yli nelj\u00e4nnes Maan halkaisijasta (12 756 km). Kuu on poikkeuksellisen suuri emoplaneettaansa verrattuna. Nykyk\u00e4sityksen mukaan Kuu syntyi noin 4,5 miljardia vuotta sitten, kun suunnilleen Marsin kokoinen protoplaneetta Theia t\u00f6rm\u00e4si nuoreen Maahan. T\u00f6rm\u00e4yksess\u00e4 avaruuteen sinkoutunut aines tiivistyi lopulta Kuuksi.<\/p>\n

Alkuaikoina Kuu oli paljon l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 Maata kuin nyky\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 et\u00e4isyys edelleenk\u00e4\u00e4n pysy samana. Apollo-lentojen aikana Kuun pinnalle j\u00e4tettyjen heijastimien avulla sen et\u00e4isyytt\u00e4 voidaan mitata eritt\u00e4in tarkasti. Mittaukset ovat paljastaneet, ett\u00e4 Kuu karkaa meist\u00e4 hiljalleen noin 3,8 senttimetri\u00e4 vuodessa.<\/p>\n

Mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 huoleen ei kuitenkaan ole: t\u00e4t\u00e4 vauhtia Kuu ei ole ihan heti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4.<\/p>\n

4. Io<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL\/DLR | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Jupiterin kuu Io on noin 3 643 kilometrin halkaisijallaan aurinkokunnan nelj\u00e4nneksi suurin kuu. Se on vain hieman omaa Kuutamme suurempi, mutta pinnaltaan n\u00e4m\u00e4 kaksi eiv\u00e4t voisi juuri erilaisempia olla. Siin\u00e4 miss\u00e4 Kuu on geologisesti varsin rauhallinen, on Io aurinkokunnan tuliper\u00e4isin kappale<\/a>.<\/p>\n

Iolla on satoja aktiivisia tulivuoria, joista purkautuu laavaa ja kaasua. Voimakkaan tuliper\u00e4isyyden takia pinta uusiutuu niin nopeasti, ettei siihen ehdi kerty\u00e4 suuria t\u00f6rm\u00e4yskraattereita. Vuonna 2024 Juno-luotain havaitsi Iolla valtavan vulkaanisen alueen, jonka pinta-alaksi arvioitiin yli 100 000 neli\u00f6kilometri\u00e4. Se on l\u00e4hes yht\u00e4 suuri kuin Islanti, joka niin ik\u00e4\u00e4n tunnetaan vulkaanisesta aktiivisuudestaan. Ion rinnalla Islannin tuliper\u00e4isyys j\u00e4\u00e4 kuitenkin varsin vaatimattomaksi.<\/p>\n

Ion vulkaanisuus johtuu suuren Jupiterin valtavasta vetovoimasta sek\u00e4 sen kahden muun kuun, Europan ja Ganymedeen, painovoimavaikutuksesta. Ion rata ei pysy t\u00e4ysin py\u00f6re\u00e4n\u00e4, joten Jupiterin vetovoima venytt\u00e4\u00e4 ja puristaa kuuta sen kiertoradan eri vaiheissa. Ion kiinte\u00e4 pinta voi nousta ja laskea t\u00e4m\u00e4n seurauksena jopa noin 100 metri\u00e4. Jatkuva v\u00e4\u00e4ntyminen synnytt\u00e4\u00e4 sisuksissa valtavasti l\u00e4mp\u00f6\u00e4 \u2013 ja lopputuloksen n\u00e4kee pinnalla.<\/p>\n

3. Kallisto<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL | Public Domain<\/p><\/div>\n

Jupiterin toiseksi suurin kuu Kallisto on halkaisijaltaan noin 4 821 kilometri\u00e4. Se on l\u00e4hes Merkuriuksen kokoinen, mutta ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n Kallisto muistuttaa pikemminkin j\u00e4ttim\u00e4ist\u00e4, kauttaaltaan kolhittua j\u00e4\u00e4palloa.<\/p>\n

Kalliston pinta on yksi aurinkokunnan vanhimmista ja kraatterisimmista. Sen arvioidaan s\u00e4ilyneen suurelta osin muuttumattomana noin nelj\u00e4n miljardin vuoden ajan. Kalliston pinnalla ei ole havaittu aktiivisia tulivuoria tai mannerlaattojen kaltaista liikett\u00e4, jotka pyyhkisiv\u00e4t vanhojen t\u00f6rm\u00e4ysten j\u00e4lki\u00e4 pois. Niinp\u00e4 uusia kraattereita on syntynyt vanhojen p\u00e4\u00e4lle yh\u00e4 uudelleen.<\/p>\n

N\u00e4ytt\u00e4vin t\u00f6rm\u00e4yksen j\u00e4tt\u00e4m\u00e4 j\u00e4lki on Valhalla. Sen keskell\u00e4 on noin 600 kilometri\u00e4 leve\u00e4 kirkas alue, jota ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4t valtavat samankeskiset renkaat. Koko rakennelma ulottuu noin 4 000 kilometrin alueelle eli l\u00e4hes Kalliston laidalta toiselle. Se on aurinkokunnan suurin monirenkainen kraatteri<\/a>.<\/p>\n

Vaikka Kalliston pinta on ikivanha ja pys\u00e4htynyt, viittaavat Galileo-luotaimen mittaukset siihen, ett\u00e4 syv\u00e4ll\u00e4 sisuksissa saattaa silti piill\u00e4 suolaisen veden muodostama valtameri. Kallistolla t\u00e4m\u00e4 kerros on kuitenkin hautautunut huomattavasti syvemm\u00e4lle kuin sen naapurikuilla.<\/p>\n

2. Titan<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Daiana DiNino – CICLOPS | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

Saturnuksen suurin kuu Titan on halkaisijaltaan noin 5 150 kilometri\u00e4. Se on Merkuriusta suurempi ja aurinkokunnan ainoa kuu, jolla on paksu kaasukeh\u00e4<\/a>. Titanin pinta pysyi pitk\u00e4\u00e4n piilossa oranssin pilviverhon takana, mutta vuonna 2004 Saturnuksen luo saapunut Cassini-luotain alkoi v\u00e4hitellen paljastaa, mit\u00e4 sen alta l\u00f6ytyy. Vuonna 2005 Titanin pinnalle laskeutui my\u00f6s Huygens-luotain.<\/p>\n

Ja n\u00e4ky oli melkoinen! Titanilla on jokia, j\u00e4rvi\u00e4 ja kokonaisia meri\u00e4. Siell\u00e4 my\u00f6s sataa, ja neste haihtuu takaisin kaasukeh\u00e4\u00e4n aivan kuten Maassa. Yksi merkitt\u00e4v\u00e4 ero kuitenkin on: veden sijaan Titanin joissa ja j\u00e4rviss\u00e4 virtaa p\u00e4\u00e4asiassa metaania ja etaania. Noin -179 \u00b0C:ssa n\u00e4m\u00e4 meille kaasuina tutut aineet pysyv\u00e4t nestem\u00e4isin\u00e4.<\/p>\n

Maisemakin voisi paikoin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4mment\u00e4v\u00e4n tutulta. Titanilla on jokiuomia, rantaviivoja ja valtavia hiekkadyynej\u00e4. Kalliot eiv\u00e4t kuitenkaan ole tavallista kive\u00e4 vaan kovaksi j\u00e4\u00e4tynytt\u00e4 vett\u00e4, ja dyynien \u201dhiekka\u201d koostuu p\u00e4\u00e4asiassa hiilipitoisesta aineksesta.<\/p>\n

Kaikki Titanin vesi ei silti v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole j\u00e4\u00e4ss\u00e4, sill\u00e4 paksun j\u00e4\u00e4kuoren alla uskotaan olevan my\u00f6s veden muodostama valtameri. T\u00e4m\u00e4 tekee Titanista astrobiologien unelman: kuussa on kaksi t\u00e4ysin erilaista nestem\u00e4ist\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4llekk\u00e4in.<\/p>\n

1. Ganymedes<\/h2>\n
\"\"

Kuva: NASA\/JPL-Caltech\/SwRI\/MSSS\/Kevin M. Gill<\/a> | CC BY 2.0<\/a><\/p><\/div>\n

Aurinkokunnan suurin kuu on Jupiteria kiert\u00e4v\u00e4 Ganymedes<\/a>, jonka halkaisija on noin 5 270 kilometri\u00e4.\u00a0Se on ainoa tunnettu kuu, jolla on oma magneettikentt\u00e4.<\/p>\n

Magneettikent\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 kuun sis\u00e4ll\u00e4 oleva metallinen ydin, ja sen ansiosta Ganymedeen napa-alueilla esiintyy jopa revontulia. Galileo-luotain havaitsi magneettikent\u00e4n vuonna 1996.<\/p>\n

Juuri revontulet ovat auttaneet tutkijoita selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n my\u00f6s, mit\u00e4 paksun j\u00e4\u00e4kerroksen alla piilee. Hubble-avaruusteleskoopilla tehdyt havainnot tukevat k\u00e4sityst\u00e4 valtavasta suolaisen veden merest\u00e4. Sen on arvioitu olevan noin 100 kilometri\u00e4 syv\u00e4 eli kymmenisen kertaa Maan valtameri\u00e4 syvempi.<\/p>\n

Ganymedeen sisukset voivat olla viel\u00e4 oudommat kuin yksi valtava meri antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4. Mallinnusten perusteella vesi saattaa muodostaa useita p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 valtamerikerroksia, joiden v\u00e4liss\u00e4 on valtavan paineen synnytt\u00e4mi\u00e4 erilaisia j\u00e4\u00e4kerroksia \u2013 v\u00e4h\u00e4n kuin nestem\u00e4isen veden ja kiinte\u00e4n j\u00e4\u00e4n muodostama monikerroksinen lasagne.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n