{"id":33191,"date":"2026-10-07T21:45:30","date_gmt":"2026-10-07T19:45:30","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=33191"},"modified":"2026-10-07T21:35:18","modified_gmt":"2026-10-07T19:35:18","slug":"elainten-viestinta-10-tapaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/elainten-viestinta-10-tapaa\/","title":{"rendered":"Savannikoirat \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t aivastamalla \u2013 10 erikoista tapaa, joilla el\u00e4imet kommunikoivat"},"content":{"rendered":"

Sudet ulvovat, linnut laulavat ja karhut j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hajumerkkej\u00e4, mutta el\u00e4inten viestint\u00e4 on paljon muutakin. Luonnossa \u00e4\u00e4nestet\u00e4\u00e4n aivastamalla, hakataan p\u00e4\u00e4t\u00e4 kattoon, annetaan tarkkoja ajo-ohjeita tanssimalla ja l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n viestej\u00e4 taajuuksilla, joita ihmiskorva ei edes kuule.<\/p>\n

El\u00e4inten kommunikaatio on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n monipuolista, ja me ihmiset olemme vasta raapaisseet pintaa sen ymm\u00e4rt\u00e4misess\u00e4. \u00c4\u00e4net, hajut, liikkeet, v\u00e4r\u00e4htelyt ja jopa valo voivat v\u00e4litt\u00e4\u00e4 elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 tietoa lajitoverille \u2013 tai joskus aivan toisen lajin edustajalle.<\/p>\n

Listafriikki<\/a> kokosi yhteen 10 erikoista tapaa, joilla el\u00e4imet viestiv\u00e4t. Ja n\u00e4m\u00e4 kommunikointitavathan ovat erikoisia vain meid\u00e4n mielest\u00e4mme: n\u00e4ille otuksille ne ovat t\u00e4ysin normaaleja.<\/p>\n

Savannikoirat \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t aivastamalla<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Saharan etel\u00e4puolisessa Afrikassa el\u00e4v\u00e4t savannikoirat ovat eritt\u00e4in sosiaalisia el\u00e4imi\u00e4, joilla on tarkka laumahierarkia. Kooltaan 10\u201340 yksil\u00f6n lauma on yleens\u00e4 jakautunut omiin ryhmiins\u00e4 sukupuolen mukaan: laumassa on johtava pari, mutta kaikki naaraat ovat uroksia korkea-arvoisempia. P\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 teht\u00e4ess\u00e4 laumassa ollaan silti yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n demokraattisia.<\/p>\n

Botswanassa vuosina 2014\u20132015 tehdyss\u00e4 tutkimuksessa biologit huomasivat, ett\u00e4 savannikoirat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaisia kokouksia ennen kuin l\u00e4htev\u00e4t esimerkiksi saalistamaan.<\/p>\n

T\u00e4rkeist\u00e4 asioista \u00e4\u00e4nestet\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4ll\u00e4 nen\u00e4st\u00e4 ulos lyhyit\u00e4 ja voimakkaita heng\u00e4hdyksi\u00e4, jotka kuulostavat aivastuksilta<\/a>. Mit\u00e4 useampia aivastuksia, sit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isemmin lauma l\u00e4htee liikkeelle.<\/p>\n

Tarvittavien \u00e4\u00e4nten m\u00e4\u00e4r\u00e4 riippuu kuitenkin siit\u00e4, kuka kokouksen on kutsunut koolle. Jos aloitteen tekee hierarkiassa alempana oleva savannikoira, liikkeelle l\u00e4htemiseen tarvitaan noin kymmenen aivastusta. Mutta jos koollekutsujana on lauman johtava naaras tai uros, niin vain kolme aivastusta riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Savannikoirien demokratia ei siis ole aivan tasa-arvoista: kaikkien \u00e4\u00e4ni kuuluu, mutta johtajien mielipide painaa hieman enemm\u00e4n.<\/p>\n

Kilimanjaronmyllik\u00e4s hakkaa p\u00e4\u00e4t\u00e4 kattoon<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Kilimanjaronmyllikk\u00e4\u00e4t viett\u00e4v\u00e4t suurimman osan el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n maan alla monimutkaisissa tunneliverkostoissa. Koska luolaverkosto voi olla hyvinkin laaja, ei kaverille huutelu v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole se tehokkain tapa pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4.<\/p>\n

Niinp\u00e4 n\u00e4m\u00e4 jyrsij\u00e4t viestiv\u00e4t toisilleen jys\u00e4yttelem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n tunnelin kattoon<\/a>. Iskujen synnytt\u00e4m\u00e4t v\u00e4r\u00e4htelyt kulkevat maaper\u00e4ss\u00e4 huomattavasti pidemm\u00e4lle kuin pienten el\u00e4inten \u00e4\u00e4net. Viestit tavoittavat lajitoverit kauempaakin, ja toisaalta \u00e4\u00e4net\u00f6n viestint\u00e4 suojelee my\u00f6s pedoilta.<\/p>\n

Menetelm\u00e4 ei kuitenkaan ole vain aivotonta p\u00e4\u00e4n sein\u00e4\u00e4n hakkaamista, vaan t\u00f6m\u00e4hdysten rytmi\u00e4 ja voimakkuutta muuttamalla kilimanjaronmyllikk\u00e4\u00e4t viestiv\u00e4t eri asioita. Se on kuin maanalaista morsetusta.<\/p>\n

Mehil\u00e4iset tanssivat<\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Mehil\u00e4iset l\u00e4htev\u00e4t aina kev\u00e4\u00e4n koittaessa pes\u00e4st\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n siitep\u00f6ly\u00e4 ja mett\u00e4. Jos mehil\u00e4inen sattuu l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n loistavan apajan, on tieto saatava nopeasti ja tarkasti my\u00f6s muille yhdyskunnan j\u00e4senille. T\u00e4h\u00e4n ei tarvita karttaa tai ajo-ohjeita, sill\u00e4 mehil\u00e4inen kertoo sijainnin tanssimalla<\/a>.<\/p>\n

Ihmisen silm\u00e4\u00e4n liike voi n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sattumanvaraiselta py\u00f6rimiselt\u00e4, mutta todellisuudessa kyseess\u00e4 on tarkka koreografia, joka kertoo muille sek\u00e4 ravinnon suunnan ett\u00e4 et\u00e4isyyden.<\/p>\n

Tanssi alkaa, kun mehil\u00e4inen yritt\u00e4\u00e4 kiinnitt\u00e4\u00e4 muiden huomion: se lent\u00e4\u00e4 toisten yl\u00e4puolelle ja v\u00e4risee vauhdikkaasti. Kun tarpeeksi iso m\u00e4\u00e4r\u00e4 mehil\u00e4isi\u00e4 on ker\u00e4\u00e4ntynyt kasaan, on esityksen kohokohdan aika. Tanssiva yksil\u00f6 heiluttaa kehoaan ja liikkuu suoraan eteenp\u00e4in, kiert\u00e4en aina uudelleen aloituspaikalle. T\u00e4m\u00e4n osion kesto kertoo muille et\u00e4isyyden eli kuinka kaukana vaikkapa houkutteleva niitty sijaitsee.<\/p>\n

Apajan sijainnin mehil\u00e4inen ilmoittaa tekem\u00e4ll\u00e4 tanssinsa auringosta katsoen tiettyyn suuntaan. Siten my\u00f6s pes\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4 suoritettu tanssi on informatiivinen. Jos mehil\u00e4inen liikkuu alasp\u00e4in, on herkkuja pullollaan oleva niitty suoraan auringosta poisp\u00e4in.<\/p>\n

Lis\u00e4vihjeen muut mehil\u00e4iset saavat tanssijan mukanaan tuomasta ravinnosta: maistiainen ja sen tuoksu kertovat, millaisia kukkia kannattaa l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

T\u00f6yht\u00f6kyyhkyn varoitussignaalin l\u00e4hett\u00e4v\u00e4 sulka<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Monien lintujen, ja tietysti muidenkin el\u00e4inten, tiedet\u00e4\u00e4n varoittavan parvensa j\u00e4seni\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4st\u00e4 vaarasta.<\/p>\n

Australiassa el\u00e4v\u00e4 t\u00f6yht\u00f6kyyhky ei ole poikkeus, sill\u00e4 pel\u00e4styneen\u00e4 ilmaan noustessaan se p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 sarjan vihellyksi\u00e4. Erikoisen t\u00e4st\u00e4 viestint\u00e4tavasta tekee se, ett\u00e4 \u00e4\u00e4ni ei tule linnun nokasta, vaan sen h\u00f6yhenpeitteest\u00e4<\/a>. Ja viel\u00e4 tarkemmin er\u00e4\u00e4st\u00e4 tietyst\u00e4 paikasta: kahdeksannesta siipisulasta.<\/p>\n

Jokainen siiven yl\u00f6sveto tuottaa matalataajuuksisen \u00e4\u00e4nen ja vastaavasti jokainen alasveto saa aikaan korkeataajuuksisen \u00e4\u00e4nen. Kun lintu pakenee saalistajaa, r\u00e4pytt\u00e4\u00e4 se siipi\u00e4\u00e4n tihe\u00e4\u00e4 tahtia, mink\u00e4 muut t\u00f6yht\u00f6kyyhkyt tulkitsevat vaarasignaalina.<\/p>\n

Sama sulka vihelt\u00e4\u00e4 toki my\u00f6s tavallisen lentoonl\u00e4hd\u00f6n aikana. Rauhallisesti lent\u00e4v\u00e4n linnun siiveniskut ovat kuitenkin hitaampia, joten \u00e4\u00e4nten rytmi on erilainen eik\u00e4 saa koko parvea paniikin valtaan.<\/p>\n

Valkohuulisammakko l\u00e4hett\u00e4\u00e4 pieni\u00e4 j\u00e4ristyksi\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\n

S\u00e4hk\u00f6tekniikan opiskelija Peter Narins<\/strong> etsi 1970-luvulla aihetta viestint\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4\u00e4n tutkimusprojektiinsa. H\u00e4net haastettiin astumaan laatikon ulkopuolelle ja osallistumaan Puerto Ricon sademetsiin suuntautuneelle tutkimusmatkalle, jolla oli tarkoitus seurata sammakoiden kommunikaatiota. Nyky\u00e4\u00e4n Narins on fysiologian professori, joten biologia vei menness\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Sademets\u00e4n \u00e4\u00e4net huumasivat nuoren opiskelijan, mutta h\u00e4n kiinnostui viel\u00e4 enemm\u00e4n el\u00e4inten \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4st\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4. Tutkiessaan valkohuulisammakkoa Narins havaitsi, ett\u00e4 nuo y\u00f6el\u00e4j\u00e4t hautaavat takap\u00e4\u00e4ns\u00e4 maahan ja pullistavat toistuvasti kaulansa alla olevaa \u00e4\u00e4nipussia.<\/p>\n

Pieni valkohuulisammakko ei kykene kilpailemaan \u00e4\u00e4nenvoimakkuudessa suurempien sukulaistensa kanssa, mutta jotenkin senkin on kommunikoitava. Kun valkohuulisammakko kurnuttaa, osuu sen \u00e4\u00e4nipussi maahan ja tuottaa sarjan t\u00f6m\u00e4hdyksi\u00e4<\/a>.<\/p>\n

Valkohuulisammakon sis\u00e4korvassa on pussimainen rakenne, joka toimii kuin biologinen maanj\u00e4ristysanturi. Kun kaulan \u00e4\u00e4nipussi osuu maahan, aistivat muut valkohuulisammakot maaper\u00e4n v\u00e4r\u00e4hdyksi\u00e4 tuolla korvan elimell\u00e4. Signaalin t\u00e4rkein tarkoitus on ilmoittaa muille uroksille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on minun reviirini.<\/p>\n

Sirkka\u00e4yri\u00e4inen viestii valolla<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Jens Petersen<\/a> | CC BY 2.5<\/a><\/p><\/div>\n

Sirkka\u00e4yri\u00e4isten silm\u00e4t ovat, noh, silmiinpist\u00e4v\u00e4t. Mutta sen lis\u00e4ksi niiden n\u00e4k\u00f6aisti on yksi el\u00e4inmaailman monimutkaisimmista, sill\u00e4 sirkka\u00e4yri\u00e4iset n\u00e4kev\u00e4t sek\u00e4 ultraviolettivalon ett\u00e4 infrapunan. Lajista riippuen n\u00e4iden el\u00e4inten silmiss\u00e4 voi olla jopa 16 erilaista valoreseptoria, jotka ovat t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa lajitovereiden kanssa kommunikoidessa. Vertailun vuoksi ihmisen v\u00e4rin\u00e4k\u00f6 perustuu kolmeen tappisolutyyppiin.<\/p>\n

Sirkka\u00e4yri\u00e4iset pystyv\u00e4t havaitsemaan my\u00f6s valon polarisaatiota eli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sit\u00e4, miss\u00e4 suunnassa valoaallot v\u00e4r\u00e4htelev\u00e4t. T\u00e4t\u00e4 ominaisuutta ne eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6n tarkkailuun, vaan my\u00f6s viestint\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Tutkijat ovat selvitt\u00e4neet, ett\u00e4 ainakin yksi sirkka\u00e4yri\u00e4inen, Haptosquilla trispinosa, <\/em>k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 leukajalkojensa kirkkaansinisi\u00e4 osioita valon k\u00e4sittelyyn<\/a>. Leukajalkojen rakenteet heijastavat voimakkaasti polarisoitunutta valoa, jonka muut saman lajin yksil\u00f6t pystyv\u00e4t havaitsemaan.<\/p>\n

Valosignaaleilla sirkka\u00e4yri\u00e4inen voi esimerkiksi ilmoittaa l\u00e4hestyv\u00e4lle lajitoverille, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kivenkolo on jo varattu. Viesti voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 monelta muulta el\u00e4imelt\u00e4 kokonaan huomaamatta, sill\u00e4 niiden n\u00e4k\u00f6j\u00e4rjestelm\u00e4 ei havaitse valoa samalla tavalla.<\/p>\n

Katkerosinisiipi huijaa muurahaisia<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Rob Zweers | CC BY 2.0<\/a><\/p><\/div>\n

T\u00e4ss\u00e4 listan kohdassa ei kommunikoidakaan oman lajin sis\u00e4ll\u00e4. Katkerosinisiipi on loisiva perhonen, jonka toukat huijaavat viholaismuurahaisia hoitamaan itse\u00e4\u00e4n. Se on kuin hy\u00f6nteismaailman k\u00e4ki.<\/p>\n

Kun perhosentoukka kuoriutuu munasta, rouskuttaa se onnellisena kasvin lehte\u00e4. Juuri ennen kotelovaihetta se alkaa kuitenkin p\u00e4\u00e4stell\u00e4 v\u00e4r\u00e4htelevi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka houkuttelevat paikalle viholaismuurahaisia \u2013 eik\u00e4 suinkaan ruokailemaan. Huijaus perustuu sek\u00e4 kemiallisiin ett\u00e4 \u00e4\u00e4nellisiin viesteihin.<\/p>\n

Tutkijat ovat minimaalisten mikrofoniensa avulla selvitt\u00e4neet, ett\u00e4 toukan p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4t \u00e4\u00e4net muistuttavat kuningatarmuurahaisen \u00e4\u00e4ntely\u00e4, joka eroaa hieman, mutta tarpeeksi, ty\u00f6l\u00e4isten \u00e4\u00e4nist\u00e4. Lis\u00e4ksi toukkien pintarakenne ja -kemia muistuttavat muurahaisten vastaavia, joten uudet lastenhoitajat tulevat t\u00e4ysin huijatuiksi.<\/p>\n

Ty\u00f6l\u00e4iset kantavat perhosen toukat pes\u00e4\u00e4n<\/a>, ja koska nuo kuulostavat kuningattarelta, joka on pyhimmist\u00e4 pyhin, saattavat muurahaiset jopa uhrata oman henkens\u00e4 tai tappaa pes\u00e4ss\u00e4 kasvavia muurahaisen toukkia suojellakseen uutta lemmikki\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

Muurahaispes\u00e4n turvassa perhosen toukka voi rauhassa muuttua koteloksi, josta my\u00f6s kuuluu koko muodonvaihdoksen ajan kuningattaren laulun kaltaista \u00e4\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n

Katkerosinisiiven toukka onnistuu siis ujuttautumaan muurahaispes\u00e4\u00e4n ja vakuuttamaan asukkaat siit\u00e4, ett\u00e4 tunkeilijaa kuuluukin kohdella kuin kuninkaallista.<\/p>\n

Perulainen vihelt\u00e4j\u00e4lintu sabotoi kilpailijansa laulun<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Hector Bottai<\/a> | CC BY-SA 4.0<\/a><\/p><\/div>\n

Perussa el\u00e4v\u00e4 vihelt\u00e4j\u00e4lintu on yksiavioinen eli pariskunta pysyy koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 tiiviisti yhdess\u00e4 (tai niin on tarkoitus), ja ne suojelevat omaa reviiri\u00e4\u00e4n kiivaasti. Kamppailuja ei sent\u00e4\u00e4n tule, sill\u00e4 linnut varoittavat muita pariskuntia alueen omistuksesta laulamalla kauniin harmonisesti yhdess\u00e4. Pariskunnan esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 duetossa koiraan ja naaraan s\u00e4keet vuorottelevat tarkasti ja muodostavat yhten\u00e4isen kokonaisuuden.<\/p>\n

V\u00e4list\u00e4vet\u00e4ji\u00e4 kuitenkin riitt\u00e4\u00e4. Useimpien lintulajien kohdalla koiraat joutuvat kamppailemaan naaraista ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kynsin hampain kiinni ”vaimostaan”. Vihelt\u00e4j\u00e4linnun kohdalla tilanne on toinen eli se onkin naaras, joka joutuu suitsimaan ”miest\u00e4\u00e4n”.<\/p>\n

Mit\u00e4 naaras sitten tekee, kun paikalle ilmaantuu kilpakosijatar, joka yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 koiraan lauluseuraksi?<\/p>\n

No, se pist\u00e4\u00e4 dueton tarkoituksella pilalle.<\/p>\n

Naaras muuttaa laulunsa ajoitusta<\/a> niin, ett\u00e4 sen s\u00e4keet osuvat tunkeilijan laulun p\u00e4\u00e4lle ja h\u00e4iritsev\u00e4t t\u00e4m\u00e4n yrityksi\u00e4 muodostaa duetto koiraan kanssa. Kyse ei siis varsinaisesti ole siit\u00e4, ett\u00e4 naaras yht\u00e4kki\u00e4 laulaisi nuotin vierest\u00e4, vaan se sotkee kilpailijansa ja puolisonsa yhteisen esityksen.<\/p>\n

Keino n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s toimivan: mit\u00e4 tehokkaammin puoliso h\u00e4iritsee tunkeilijan laulua, sit\u00e4 ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isemmin t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 paikalle yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n onneaan.<\/p>\n

Jos joku yritt\u00e4\u00e4 laulaa oman kumppanin kanssa duettoa, vihelt\u00e4j\u00e4lintu ei siis j\u00e4\u00e4 sivusta kuuntelemaan.<\/p>\n

Visentit \u00e4\u00e4nest\u00e4v\u00e4t t\u00e4rkeist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\n

Eurooppalaiset biisonit eli visentit ovat laumael\u00e4imi\u00e4, joiden keskuudessa vallitsee t\u00e4ydellinen demokratia. T\u00e4m\u00e4 selvisi vuonna 2015, kun ranskalainen tutkijaryhm\u00e4 vietti kolme kuukautta seuraten herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4 niiden k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4.<\/p>\n

Visentit \u00e4\u00e4ntelev\u00e4t ja j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t hajumerkkej\u00e4 muille, mutta kommunikointi ei j\u00e4\u00e4 siihen. Kun on kyse kaikkein t\u00e4rkeimmist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4, kuten miss\u00e4 seuraavaksi sy\u00f6t\u00e4isiin, ker\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t visentit \u00e4\u00e4nest\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/a>.<\/p>\n

Sopivaa ruokapaikkaa valitessa osalla yksil\u00f6ist\u00e4 on mieless\u00e4\u00e4n selke\u00e4 kohde, jota kohti ne k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t seisomaan. Muu lauma alkaa hiljalleen valita puolensa ja k\u00e4\u00e4nty\u00e4 mieleisens\u00e4 vaihtoehdon suuntaan. Visentit kuitenkin kunnioittavat vanhimpia ja voimakkaimpia naaraita sen verran, ett\u00e4 jos nuo ovat enemmist\u00f6n kanssa eri mielt\u00e4, saattaa lauma hetkellisesti hajaantua. Lopulta kaikki kuitenkin p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t paikkaan, joka oli alun perin reiluilla vaaleilla valittu.<\/p>\n

Kummitusel\u00e4in tuottaa korkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4, joita muut el\u00e4imet eiv\u00e4t kuule<\/h2>\n
\"\"

Kuva: Sakurai Midori<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\n

Vain reilun 10 senttimetrin kokoiset kummitusel\u00e4imet ovat yksi k\u00e4dellisten lahkon mielenkiintoisimmista j\u00e4senist\u00e4. Kaikki lajit el\u00e4v\u00e4t Kaakkois-Aasian saaristossa, ja muista k\u00e4dellisist\u00e4 \u2013 kuten ihmisist\u00e4 \u2013 poiketen ne ovat t\u00e4ysin lihansy\u00f6ji\u00e4.<\/p>\n

Osa lajeista \u00e4\u00e4ntelee apinamaisesti kiljuen, mutta tutkijat ihmetteliv\u00e4t pitk\u00e4\u00e4n Borneolla ja Filippiineill\u00e4 el\u00e4vien kummitusel\u00e4inten \u00e4\u00e4nett\u00f6myytt\u00e4. Ne kuitenkin usein availivat suutaan kuin huutaakseen, mutta pihahdustakaan ei kuulunut.<\/p>\n

Niiden ep\u00e4iltiin ensi alkuun olevan mykki\u00e4. Mutta totuus oli aivan toinen, sill\u00e4 ihmiskorva ei vain kyennyt kuulemaan niiden \u00e4\u00e4ntely\u00e4. Koska tutkijat arvelivat jotain supervoimia vaativaa olevan meneill\u00e4\u00e4n, asettivat he lepakoiden tutkimisessa k\u00e4ytett\u00e4vi\u00e4 antureita kummitusel\u00e4inten l\u00e4heisyyteen, ja johan alkoi tapahtua.<\/p>\n

Kummitusel\u00e4imet tuottavat ja vastaanottavat ultrakorkeita \u00e4\u00e4ni\u00e4<\/a>, jotka ovat taajuudeltaan 70-91 kilohertsi\u00e4. Ihmiskorva erottaa parhaimmillaankin vain noin 20 kilohertsin \u00e4\u00e4net.<\/p>\n

Korkeilla \u00e4\u00e4nill\u00e4 kommunikoimisessa on kaksi eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4\u00e4 etua: Puolustuskyvyt\u00f6n kummitusel\u00e4in pysyy suojassa saalistajilta, koska n\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t kuule sit\u00e4. Toisaalta sen omat saalisel\u00e4imet eiv\u00e4t osaa paeta, sill\u00e4 niille kummitusel\u00e4in on \u00e4\u00e4net\u00f6n tappaja.<\/p>\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\n