{"id":4681,"date":"2024-04-04T19:45:32","date_gmt":"2024-04-04T17:45:32","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=4681"},"modified":"2024-04-04T20:58:43","modified_gmt":"2024-04-04T18:58:43","slug":"10-psykologisia-ilmioita","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-psykologisia-ilmioita\/","title":{"rendered":"10 psykologista ilmi\u00f6t\u00e4, jotka huomaamatta vaikuttavat k\u00e4ytt\u00e4ytymiseemme"},"content":{"rendered":"

On olemassa psykologisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka ohjaavat meid\u00e4n p\u00e4ivitt\u00e4isi\u00e4 toimiamme ja auttavat aivoja keskittym\u00e4\u00e4n vain oleelliseen valtavassa tietotulvassa.<\/p>\r\n

Luulemme toimivamme ja tekev\u00e4mme valintoja tietoisesti, mutta tietyt psykologiset efektit ohjaavat k\u00e4yt\u00f6st\u00e4mme voimakkaasti. T\u00e4ysin meid\u00e4n tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4mme. Ne ovat olleet lajimme kehitykselle tarpeellisia, jotta ihminen on voinut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ep\u00e4olennaisen informaation huomiotta. Meid\u00e4n on t\u00e4ytynyt luottaa siihen, saamamme informaatio pit\u00e4\u00e4 paikkaansa, jotta resursseja on voitu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 elint\u00e4rkeisiin askareisiin kuten mets\u00e4stykseen ja ty\u00f6ntekoon.<\/p>\r\n

N\u00e4it\u00e4 psykologisia ilmi\u00f6it\u00e4 miettim\u00e4ll\u00e4 voi kuka tahansa tehd\u00e4 v\u00e4h\u00e4n itsetutkiskelua ja pit\u00e4\u00e4 ne mieless\u00e4 vaikka seuraavan kerran, kun uppoutuu median pohjattomaan uutisvirtaan. Monet meihin vaikuttavista psykologisista efekteist\u00e4 eiv\u00e4t nimitt\u00e4in ole kovin positiivisia.<\/p>\r\n

Listafriikki<\/a> esittelee nyt siis psykologisia ilmi\u00f6it\u00e4, jotka ohjailevat meit\u00e4 mielens\u00e4 mukaan. Olemme yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti omien aivojemme viet\u00e4viss\u00e4; yritet\u00e4\u00e4n kuitenkin pysy\u00e4 kyydiss\u00e4!<\/p>\r\n

Sivustaseuraajavaikutus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Sivustaseuraajavaikutus, bystander effect<\/em>, on melko ik\u00e4v\u00e4 psykologinen ilmi\u00f6. Se on v\u00e4\u00e4ristym\u00e4, joka saattaa est\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 puuttumasta johonkin ep\u00e4kohtaan silloin, kun luulemme jonkun muun voivan tehd\u00e4 asialle jotain.<\/p>\r\n

Jos n\u00e4et jonkun makaamassa kadulla, menet paljon todenn\u00e4k\u00f6isemmin auttamaan silloin, jos muita ihmisi\u00e4 ei ole ymp\u00e4rill\u00e4. Vilkkaalla k\u00e4velykadulla et ehk\u00e4 puutu tilanteeseen. ”Kyll\u00e4 varmasti joku muu auttaa.”<\/p>\r\n

Sivustaseuraajavaikutus on johtanut pahimmissa tapauksissa kuolemaan. Vain yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 kalifornialaisen, 53-vuotiaan Raymond Zackin<\/strong> tapaus vuonna 2011. T\u00e4ydess\u00e4 vaatetuksessa ollut Zack seisoi kaulaansa my\u00f6ten merivedess\u00e4 yli tunnin ajan, eik\u00e4 kukaan mennyt apuun.<\/p>\r\n

Zackin sijais\u00e4iti oli soittanut h\u00e4t\u00e4numeroon, ja pel\u00e4nnyt miehen hukuttautuvan. Paikalle oli tullut poliiseja ja palokunta, mutta kummatkin olettivat toisen menev\u00e4n apuun. Rannikkovartioston alukselle ranta oli liian matala. Kymmenet rannalla olleet tai kotiensa ikkunoista seuranneet ihmiset eiv\u00e4t tehneet elett\u00e4k\u00e4\u00e4n auttaakseen; he olettivat virkavallan hoitavan.<\/p>\r\n

Tunnin j\u00e4lkeen Zack kaatui veteen, todenn\u00e4k\u00f6isesti hypotermian seurauksena, mutta viel\u00e4k\u00e4\u00e4n kukaan ei liikahtanut. Zack ajelehti yli 20 minuutin ajan kasvot vedess\u00e4 kohti rantaa, kunnes vihdoin er\u00e4s ohikulkenut nainen k\u00e4vi vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 h\u00e4net maalle. Zack menehtyi my\u00f6hemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\r\n

Pratfall-efekti<\/span><\/h2>\r\n

\"\"<\/span><\/p>\r\n

Pratfall-vaikutus on psykologi Elliot Aronsonin<\/strong> kuvaama ilmi\u00f6, jonka mukaan ep\u00e4t\u00e4ydellisyys vet\u00e4\u00e4 ihmisi\u00e4 puoleensa. \u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4 kompastella tai sotkea ruoalla, kun olet ihastuksesi kanssa ensitreffeill\u00e4, sill\u00e4 pienet mokat ja inhimillisyys tekev\u00e4t sinusta vain hellyytt\u00e4v\u00e4n.<\/span><\/p>\r\n

Liika t\u00e4ydellisyys voi olla luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 monetkaan pid\u00e4 ihmisist\u00e4, jotka eiv\u00e4t tee koskaan virheit\u00e4.<\/span><\/p>\r\n

Vuonna 1966 Aronson tutki asiaa soittamalla koehenkil\u00f6ille nauhoituksia, joilla ihmiset vastaavat tietokilpailukysymyksiin. Osassa nauhoja kuuluu, kun henkil\u00f6 t\u00f6n\u00e4isee vahingossa t\u00e4yden kahvikupin kumoon. Toisilla nauhoilla kahvikupin kaatumisen j\u00e4lkeen tietovisan pit\u00e4j\u00e4 toruu k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 kisaajaa.<\/span><\/p>\r\n

Nauhoja kuunnelleiden piti arvioida vastaajien miellytt\u00e4vyytt\u00e4. Kahvikupin kaataminen antoi kuuntelijoille mielikuvan mukavasta ihmisest\u00e4 ja vaikutus oli viel\u00e4 suurempi, jos hassua sattumusta piti pyydell\u00e4 kovasti anteeksi. Kaikkein ep\u00e4miellytt\u00e4vimpin\u00e4 kuuntelijat pitiv\u00e4t niit\u00e4, jotka osasivat vastata kysymyksiin oikein, eiv\u00e4tk\u00e4 edes l\u00e4ikytt\u00e4neet kahvia.<\/span><\/p>\r\n

Forer-efekti<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Mabel Amber | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Forer-efekti tapahtuu silloin, kun ihminen kuvittelee jonkun yleisen kuvauksen olevan nimenomaan kuvaus h\u00e4nest\u00e4 itsest\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\r\n

T\u00e4m\u00e4 hyvin yleinen psykologinen ilmi\u00f6 on toiselta nimelt\u00e4\u00e4n Barnum-efekti, kuuluisan sirkusyritt\u00e4j\u00e4n P. T. Barnumin<\/strong> mukaan, joka tarjoili show’ssaan ”jokaiselle jotakin”.<\/p>\r\n

Ennustajat ja mentalistit k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t Forer-efekti\u00e4 hyv\u00e4kseen, koska kun ihmisten annetaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokin hyvin ep\u00e4tarkka luonnehdinta on juuri heille henkil\u00f6kohtaisesti tehty, uskovat he sen helposti.<\/p>\r\n

Psykologi Bertram Forer<\/strong> testasi ilmi\u00f6t\u00e4<\/a> 39 opiskelijallaan vuonna 1948. H\u00e4n pyysi opiskelijoita vastaamaan psykologiseen testiin, jonka perusteella h\u00e4n loisi kunkin persoonallisuudesta kuvauksen.<\/p>\r\n

Viikkoa my\u00f6hemmin h\u00e4n jakoi tulokset testin tehneille, ja suurin osa piti jokaista 13 v\u00e4itt\u00e4m\u00e4\u00e4 omaa persoonallisuuttaan kuvaavina. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4t olivat kuitenkin samat jokaiselle. Niiss\u00e4 oli hyvin yleismaailmallisia, itseasiassa kioskilta ostetusta horoskooppikirjasta napattuja, piirteit\u00e4. ”Olet usein kriittinen itse\u00e4si kohtaan. Mietit monesti, oletko tehnyt oikeita valintoja. Olet toisinaan ekstrovertti ja sosiaalinen, mutta toisinaan introvertti ja varautunut.”\u00a0<\/p>\r\n

Nuo v\u00e4itteet sopivat l\u00e4hes kaikkiin ihmisiin. Astrologia toimii juuri t\u00e4ll\u00e4 periaatteella. Erityisen hyvin Forer-efekti toimii silloin, kun kuvaus on positiivinen. Hommassa auttaa my\u00f6s se, jos kuvauksen tekij\u00e4ll\u00e4 on tarot-kortit tai kristallipallo k\u00e4dess\u00e4\u00e4n, tai h\u00e4n on tunnettu ”ajatustenlukija”.<\/p>\r\n

My\u00f6hemmiss\u00e4 tutkimuksissa<\/a> ihmisten on annettu valita 12 persoonallisuuden kuvauksesta itseens\u00e4 nelj\u00e4 parhaiten istuvaa. Kuvaukset perustuivat horoskooppeihin, mutta koehenkil\u00f6t eiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 tienneet. Valinnat eiv\u00e4t osuneet omaan horoskooppimerkkiin muita useammin. Toinen ryhm\u00e4 sai tarkasteltavakseen samat kuvaukset, mutta nyt niihin oli liitetty horoskooppimerkit. Koehenkil\u00f6t valitsivat oman merkkins\u00e4 mukaan l\u00e4hes poikkeuksetta.<\/p>\r\n

Pygmalion-vaikutus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Suuret odotukset johtavat parempiin suorituksiin. Siin\u00e4 Pygmalion-vaikutus p\u00e4hkin\u00e4nkuoressa. Valitettavasti sama p\u00e4tee toisin p\u00e4in: Jos sinun odotetaan ep\u00e4onnistuvan, on todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 niin k\u00e4y.\u00a0<\/p>\r\n

Psykologi Robert Rosenthal<\/strong><\/a> testasi Pygmalion-efekti\u00e4 ensimm\u00e4isen ja toisen luokan oppilailla vuonna 1968. Lukukauden alussa kaikki oppilaat tekiv\u00e4t taitotestin, jolla arvioitiin heid\u00e4n \u00e4lykkyytt\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n

Sitten Rosenthal jakoi tulokset opettajien kanssa ja kertoi, ett\u00e4 osa lapsista oli osoittautunut huippu\u00e4lykk\u00e4iksi, joten he tulevat p\u00e4\u00e4sem\u00e4\u00e4n opiskeluissaan pitk\u00e4lle. Todellisuudessa Rosenthal oli valinnut oppilaat t\u00e4ysin sattumanvaraisesti, eik\u00e4 \u00e4lykkyystestill\u00e4 ollut asian kanssa mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4.<\/p>\r\n

Vuoden lopulla oppilaat testattiin uudelleen ja yll\u00e4tt\u00e4en k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 ne oppilaat, jotka oli luokiteltu ”fiksummiksi”, olivat ottaneet suurimmat harppaukset aiempaan testiin verrattuna. Tutkimuksissa selvisi, ett\u00e4 opettajat olivat tiedostamattaan kannustaneet ja huomioineet n\u00e4it\u00e4 oppilaita enemm\u00e4n kuin muita. Odotukset heit\u00e4 kohtaan olivat olleet suuremmat, mik\u00e4 oli johtanut parempaan oppimistulokseen.<\/p>\r\n

Viesti, mik\u00e4 t\u00e4st\u00e4 hieman eettisesti kyseenalaisesta tutkimuksesta kannattaa ottaa talteen, on se, miten t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kannustaminen on. Opettaja voi esimerkiksi ennen koetta sanoa, ett\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 testin olevan hankala, mutta uskoo oppilaidensa p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4n siin\u00e4 hyvin.<\/p>\r\n

Odotusten ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n tarvi tulla ulkopuolelta, sill\u00e4 itse\u00e4\u00e4n toteuttava ennuste ei ole mik\u00e4\u00e4n myytti.\u00a0<\/p>\r\n

Zeigarnik-efekti<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Siora Photography | Unsplash<\/a><\/p><\/div>\r\n

Jos opiskelija on p\u00e4ntt\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tenttiin, on ehk\u00e4 hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kunnollisia taukoja lukemisen v\u00e4liss\u00e4. Muutenkin se on ihan tervett\u00e4, mutta Zeigarnik-efektin<\/a> vaikutuksen takia asiat voivat j\u00e4\u00e4d\u00e4 paremmin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jos opiskelun keskeytt\u00e4\u00e4 lukeakseen jotain ihan muuta tai menn\u00e4kseen vaikka urheilemaan.\u00a0<\/p>\r\n

T\u00e4t\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4 tutki ensimm\u00e4isen kerran liettualainen psykologi Bluma Zeigarnik<\/strong>, joka 1920-luvun lopulla yhdess\u00e4 professorinsa ja opiskelutoveriensa kanssa huomasi, ett\u00e4 ravintoloissa tarjoilijat muistivat avoimet tilaukset erinomaisesti, mutta heti asiakkaan maksettua yksityiskohdat unohtuivat mielest\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Ilmi\u00f6t\u00e4 on tutkittu muun muassa palapelin avulla. Osa koehenkil\u00f6ist\u00e4 keskeytettiin kokoamisen aikana, ja j\u00e4lkeenp\u00e4in juuri he muistivat yksityiskohtia palapelist\u00e4 90-prosenttisesti paremmin kuin ne, jotka saivat koota ilman h\u00e4iri\u00f6it\u00e4.<\/p>\r\n

Toisessa kokeessa ihmisille annettiin anagrammeja ratkaistavaksi. Jos sanaa ei saanut tietyss\u00e4 ajassa ratkaistua, n\u00e4ytettiin koehenkil\u00f6lle oikea vastaus. Ihmiset muistivat my\u00f6hemmin huomattavasti paremmin ne anagrammit, joissa ajatusty\u00f6 oli keskeytynyt aikarajan takia.<\/p>\r\n

Zeigarnik-efektin voi huomata joka p\u00e4iv\u00e4, kun tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4t asiat rassaavat mieless\u00e4. Kun aivot saavat teht\u00e4v\u00e4n suoritettua, vapautuu tilaa uusille jutuille. Keskener\u00e4iset asiat pysyv\u00e4t mieless\u00e4 paremmin.<\/p>\r\n

Lumetotuusvaikutus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: John Iglar | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Lumetotuusvaikutus on ilmi\u00f6, johon valitettavasti t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme nyky\u00e4\u00e4n koko ajan. Ilmi\u00f6ll\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset uskovat melkein mit\u00e4 tahansa, kunhan sit\u00e4 on toistettu tarpeeksi monta kertaa.\u00a0<\/p>\r\n

Vaikutus on helppo todistaa tutkimuksilla, joissa osallistujille esitet\u00e4\u00e4n v\u00e4itteit\u00e4 ja heit\u00e4 pyydet\u00e4\u00e4n kertomaan onko v\u00e4ite totta vai tarua. Jonkin ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 testi tehd\u00e4\u00e4n uudelleen, ja kerta toisensa j\u00e4lkeen ihmiset alkavat pit\u00e4\u00e4 totuutena tuttua, aiemmin kuulemaansa asiaa.<\/p>\r\n

Valeuutiset nousivat kaikkien tietoisuuteen viimeist\u00e4\u00e4n Yhdysvaltojen presidentinvaalien aikaan vuonna 2016. Meno jatkui ja jatkuu edelleen hurjana \u2013 molemmin puolin. Vuoden 2016 vaaleissa presidentiksi valittu Donald Trump<\/strong> valehteli nelj\u00e4 vuotta kest\u00e4neen virkakautensa aikana 30 573 kertaa, osoittavat The Washington Post -lehden faktantarkistajat<\/a>.<\/p>\r\n

Mutta sill\u00e4 ei ole v\u00e4li\u00e4, koska kun jotain virheellist\u00e4 informaatiota toistaa tarpeeksi monta kertaa, alkavat ihmiset pit\u00e4\u00e4 sit\u00e4 totuutena.\u00a0<\/p>\r\n

Faktojen korjaaminen ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n auta, vaan sill\u00e4 voi olla jopa p\u00e4invastainen vaikutus. Kun valheellinen v\u00e4ite oikaistaan, tulee se v\u00e4kisinkin toistettua samalla, mink\u00e4 takia lukijalle ja\/tai kuulijalle voi j\u00e4\u00e4d\u00e4 oikaisusta mieleen vain tuttu ja turvallinen ep\u00e4tosi tieto.<\/p>\r\n

Toistuvuusilluusio<\/span><\/h2>\r\n

\"\"<\/span><\/p>\r\n

Toistuvuusilluusio on hassu efekti, joka on negatiivisessa mieless\u00e4 yhteydess\u00e4 lumetotuusvaikutukseen. Sen voi huomata, jos oppii jonkin uuden k\u00e4sitteen tai vaikkapa entuudestaan oudon vieraskielisen sanan. Jonkun ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 se putkahtelee vastaan jatkuvasti. <\/span><\/p>\r\n

Voit my\u00f6s jutella kaverisi kanssa vaikkapa n\u00e4ist\u00e4 psykologisista efekteist\u00e4, ja pian n\u00e4et niist\u00e4 kirjoituksia lehdiss\u00e4 ja sosiaalisessa mediassa. <\/span><\/p>\r\n

Miten voi olla, ett\u00e4 juuri kun olet oppinut jonkin uuden sanan, niin kaikki k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4? N\u00e4in voi k\u00e4yd\u00e4 esimerkiksi toiseen maahan muuttaessa ja uuden kielen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4 \u2013 Listafriikin toimitus on henkil\u00f6kohtaisesti todistanut t\u00e4t\u00e4 illuusiota useamman vuoden ajan.<\/span><\/p>\r\n

Toistuvuusilluusiossa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 aiemmin et ole vain kiinnitt\u00e4nyt kyseiseen asiaan huomiota, ja nyt aivot rekister\u00f6iv\u00e4t sen, koska se on tuoretta informaatiota.<\/span><\/p>\r\n

S\u00e4dekeh\u00e4vaikutus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

S\u00e4dekeh\u00e4vaikutus tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisill\u00e4 on luontainen taipumus liitt\u00e4\u00e4 muihin ihmisiin (tai esimerkiksi yrityksiin) positiivisia piirteit\u00e4, jos heill\u00e4 on jokin huomattava my\u00f6nteinen ominaisuus. S\u00e4dekeh\u00e4nvaikutuksen takia muun muassa silm\u00e4lasit yhdistet\u00e4\u00e4n helposti \u00e4lykkyyteen.<\/p>\r\n

Parhaimmillaan ja pahimmillaan s\u00e4dekeh\u00e4vaikutus on silloin, kun ihmisen ominaisuuksia arvioidaan heid\u00e4n ulkon\u00e4k\u00f6ns\u00e4 vuoksi. Tutkimuksissa on todettu, ett\u00e4 universaalisti ”kauniina” ja ”komeina” pidetyt ihmiset saavat rikoksen tehty\u00e4\u00e4n lyhempi\u00e4 tuomioita. Ulkon\u00e4k\u00f6 vaikuttaa my\u00f6s ihmisen mahdollisuuksiin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\r\n

S\u00e4dekeh\u00e4vaikutuksen takia hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6isten ihmisten ajatellaan olevan kunnianhimoisia, \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ja mielenkiintoisia persoonia, vaikka piirteill\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mit\u00e4\u00e4n tekemist\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>\r\n

Er\u00e4\u00e4ss\u00e4 tutkimuksessa<\/a> koehenkil\u00f6ille annettiin kuvia ihmisist\u00e4, jotka tutkijat olivat m\u00e4\u00e4ritelleet eri vieh\u00e4tt\u00e4vyysasteille (ilmeisesti kauneus ei ole vain katsojan silmiss\u00e4). Koehenkil\u00f6iden piti pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kuvan perusteella arvioida muiden luonteenpiirteit\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4ntilannetta.<\/p>\r\n

Tulokset olivat kylm\u00e4\u00e4v\u00e4t: tutkijoiden m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4t hyv\u00e4nn\u00e4k\u00f6iset ihmiset olivat koehenkil\u00f6iden mukaan onnellisempia, menestyneempi\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, fiksumpia ja jopa parempia vanhempia, kuin v\u00e4hemm\u00e4n puoleensavet\u00e4v\u00e4t ihmiset. Auts!<\/p>\r\n

Ja nyt kun kauhistelet tutkimuksen tulosta, niin mieti hetken.. Miten itse arvioisit muita ihmisi\u00e4 pelk\u00e4n kuvan perusteella?<\/p>\r\n

Ankkurointivaikutus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Gerd Altmann | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Ankkurointivaikutuksen uhriksi on joutunut varmaan jokainen meist\u00e4.<\/p>\r\n

Se on kognitiivinen v\u00e4\u00e4ristym\u00e4, joka kuvaa ihmisen taipumusta tarttua ja luottaa liian voimakkaasti ensimm\u00e4isen\u00e4 annettuun informaatioon eli ”ankkuriin”.<\/p>\r\n

Harvardin yliopiston neuvottelutaidon opetusohjelmassa<\/a> ankkurointivaikutus on keskeisess\u00e4 osassa. Harva meist\u00e4 kuitenkaan on ammattineuvottelija, mutta haksahdamme ankkuriefektiin muun muassa ostoksia tehdess\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Sadan euron farkut tuntuvat kalliilta, mutta jos tuo hinta onkin jo alennettu esimerkiksi alkuper\u00e4isest\u00e4 300 eurosta, ovat farkut oikeastaan melko edulliset.<\/p>\r\n

Ankkurointiefekti\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n paljon hyv\u00e4ksi mainostuksessa ja sen v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 on joku huonekalufirma joskus joutunut ongelmiinkin. Tuotteelle voidaan laittaa myyntihinta ja samalla ilmoittaa sen valheellinen alkuper\u00e4inen hinta, jolla tuotetta ei ole koskaan myyty.<\/p>\r\n

Ihmiset haksahtavat luulemaan, ett\u00e4 saavat ”hyv\u00e4n tarjouksen”.<\/p>\r\n

Framing-ilmi\u00f6<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Gino Crescoli | Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Ankkurointivaikutuksen kanssa v\u00e4h\u00e4n samantyyppinen efekti on framing-ilmi\u00f6. Se my\u00f6s on kognitiivinen harha, jossa ihmisen valintoihin ja toimintaan vaikuttaa se, onko jokin asia esitetty positiivisessa vai negatiivisessa merkityksess\u00e4.<\/p>\r\n

Ihmisill\u00e4 on taipumus ottaa riskej\u00e4, kun asia on esitetty positiivisesti, ja toisaalta me v\u00e4lt\u00e4mme riskej\u00e4 negatiivisen mielleyhtym\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\r\n

Asiaa on tutkittu esimerkiksi laittamalla koehenkil\u00f6t valitsemaan, kumpiako kondomeja he valitsisivat mieluummin: niit\u00e4, jotka est\u00e4v\u00e4t raskauden 95 prosenttisesti vai niit\u00e4, joissa raskauden mahdollisuus on 5 prosenttia. Koehenkil\u00f6t p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t 95 prosenttisesti toimiviin. Toimivuushan on kummassakin vaihtoehdossa t\u00e4ysin sama.<\/p>\r\n

Psykologit Amos Tversky<\/strong> ja Daniel Kahneman<\/strong> tutkivat vuonna 1981 framing-ilmi\u00f6t\u00e4 kokeessa<\/a>, jossa koehenkil\u00f6iden piti valita l\u00e4\u00e4ke 600:lle kuolettavasti sairastuneelle ihmiselle.<\/p>\r\n

L\u00e4\u00e4ke A:n ennustettiin johtavan 400 kuolemaan ja pelastavan 200. L\u00e4\u00e4ke B:t\u00e4 k\u00e4ytett\u00e4ess\u00e4 oli 33 prosentin mahdollisuus, ett\u00e4 kukaan ei kuole, mutta 66 prosentin mahdollisuus, ett\u00e4 kaikki kuolevat. Valinta esitettiin koehenkil\u00f6ille sek\u00e4 positiivisessa kehyksess\u00e4 (kuinka moni j\u00e4\u00e4 henkiin) ett\u00e4 negatiivisessa kehyksess\u00e4 (kuinka moni kuolee).<\/p>\r\n

72 prosenttia vastaajista valitsi l\u00e4\u00e4ke A:n, kun sen kerrottiin pelastavan 200 henke\u00e4. Kun l\u00e4\u00e4ke A:n kerrottiin johtavan 400 henkil\u00f6n menehtymiseen, p\u00e4\u00e4tyi siihen vain 22 prosenttia vastaajista.<\/p>\r\n

Framing-efekti on hyv\u00e4 pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4, kun lukee uutisia eri l\u00e4hteist\u00e4. Samat asiat voidaan esitt\u00e4\u00e4 niin monella eri tavalla.<\/p>\r\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\r\n