Listafriikki<\/a> suuntaa nyt kuuluisalle vuorelle ja esittelee lukijoilleen sen kaksi puolta. Olosuhteet ovat armottomat ja henki on monesti hiuskarvan varassa. Luvassa on kiipeilij\u00f6it\u00e4, joiden traagisena kohtalona oli j\u00e4\u00e4d\u00e4 matkalle ja sitten niit\u00e4, joiden selviytymistarinoita ei voi kuin ihmetell\u00e4.<\/p>\r\n Kuva: Jamling Tenzing Norgay<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Siit\u00e4 on kulunut yli 70 vuotta, kun Mount Everestin huipulle kiivettiin (varmistetusti) ensimm\u00e4isen kerran. Hillary ja Norgay olivat osa brittil\u00e4ist\u00e4 retkikuntaa, jossa kiipeilij\u00e4t oli jaettu niin sanottuihin hy\u00f6kk\u00e4yspareihin, jotka yritt\u00e4isiv\u00e4t huipulle toinen toisensa per\u00e4\u00e4n. Hillary ja Norgay olivat pari numero kaksi, vaikka heid\u00e4t tiedettiin vahvimmaksi kaksikoksi.<\/span><\/p>\r\n Ensimm\u00e4inen pari saavutti Mount Everestin etel\u00e4huipun, joka on 90 metri\u00e4 varsinaista huippua alempana, mutta kiipe\u00e4minen oli pakko keskeytt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 toisen miehen happis\u00e4ili\u00f6 oli ep\u00e4kunnossa.<\/span><\/p>\r\n Sitten oli Hillaryn ja Norgayn vuoro. Toukokuun 28. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 he nousivat 8500 metriin ja pystyttiv\u00e4t sinne telttansa ennen seuraavan p\u00e4iv\u00e4n viimeist\u00e4 ponnistusta. Aamulla Hillary huomasi kiipeilysaappaidensa j\u00e4\u00e4neen teltan ulkopuolelle ja ne olivat luonnollisesti j\u00e4\u00e4tyneet y\u00f6n aikana l\u00e4pikotaisin. Miehet sulattelivat kenki\u00e4 muutaman tunnin ennen kuin viimein p\u00e4\u00e4siv\u00e4t matkaan.<\/span><\/p>\r\n Kiipe\u00e4misen hankalin kohta oli etel\u00e4isen huipun ja varsinaisen huipun v\u00e4lill\u00e4 oleva pystysuora kivisein\u00e4m\u00e4, jota ruvettiinkin my\u00f6hemmin kutsumaan Hillary Step -nimell\u00e4. Se kuitenkin tuhoutui Nepalin vuoden 2015 maanj\u00e4ristyksiss\u00e4, mutta oli siihen saakka viimeinen suuri haaste ennen huipulle p\u00e4\u00e4semist\u00e4. Miehet saavuttivat maailman korkeimman paikan, 8848 metrin korkeudessa olevan vuorenhuipun, kello 11.30 aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. <\/span><\/p>\r\n Norgay antoi vuorelle uhrilahjaksi suklaata ja Hillary j\u00e4tti ristin. He ottivat muutaman valokuvan ja l\u00e4htiv\u00e4t vartin j\u00e4lkeen laskeutumaan. Hillaryn ensimm\u00e4iset sanat muulle retkikunnalle olivat: \u201dMe p\u00e4ihitimme sen paskiaisen<\/a>!\u201d<\/span><\/p>\r\n Kuva: Luca Galuzzi<\/a> | CC BY-SA 2.5<\/a><\/p><\/div>\r\n Ennen Hillaryn ja Norgayn huipulle kiipe\u00e4mist\u00e4 oli Mount Everesti\u00e4 toki yritetty valloittaa aiemminkin. Jotkut olivat vahvasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 vuoden 1953 nousu ei ollut ihmisten ensimm\u00e4inen kerta huipulla.<\/span><\/p>\r\n Vuonna 1924 englantilaiset George Mallory<\/strong> ja Andrew Irvine<\/strong> olivat kiipe\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vuorelle, ja heid\u00e4t oli kaukoputkella n\u00e4hty olevan vain 200-300 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 huipusta. Valitettavasti miehet eiv\u00e4t koskaan palanneet kiipeilylt\u00e4\u00e4n, joten on mahdotonta tiet\u00e4\u00e4, p\u00e4\u00e4siv\u00e4tk\u00f6 he huipulle vai ei. Ruumiiden uskottiin paljastavan totuus, mutta miehi\u00e4 ei l\u00f6ytynyt vuosikymmeniin.<\/span><\/p>\r\n Kun Conrad Ankerin<\/strong> johtama retkikunta viimein vuonna 1999 l\u00f6ysi George Malloryn, oli pettymys todisteiden osalta suuri. Erityisesti harmitti kaksikon kameran puuttuminen, koska sen uskottiin tuovan kysymyksiin vastauksia. Mutta eiv\u00e4t Malloryn ja Irvinen kannattajat silti lannistuneet, sill\u00e4 vaikka Mallorylla ei ollut kameraa, ei h\u00e4nell\u00e4 ollut er\u00e4st\u00e4 toistakaan esinett\u00e4.<\/span><\/p>\r\n Mallory oli ennen Everestille l\u00e4ht\u00f6\u00e4\u00e4n kertonut vaimolleen Ruthille, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n huipulle, h\u00e4n aikoisi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 naisen kuvan sinne muistoksi. Saman Mallory kertoi kiipeilyryhm\u00e4lleen, ja ilmoitti pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 vaimon kuvaa aina taskussaan. <\/span><\/p>\r\n Kun Malloryn ruumis l\u00f6ytyi<\/a>, ei Ruthin kuvaa ollut miehen taskuissa.\u00a0<\/span><\/p>\r\n Maaliskuun 10. ja 11. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1996 Mount Everestill\u00e4 kuoli kahdeksan ihmist\u00e4. Se on yksi synkimmist\u00e4 ajankohdista maailman korkeimman vuoren kiipeilyhistoriassa. Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 huipulle yritti kiivet\u00e4 yli kolmekymment\u00e4 ihmist\u00e4, mik\u00e4 aiheutti ruuhkaa ja viivytyksi\u00e4, joiden seurauksena suurin osa kiipeilij\u00f6ist\u00e4 saavutti huipun liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n Ep\u00e4tavalliset s\u00e4\u00e4olosuhteet laskivat ilman jo valmiiksi alhaista happipitoisuutta jopa 14 prosentilla, ja lis\u00e4ksi vuorelle iski lumimyr\u00e4kk\u00e4, joka haittasi n\u00e4kyvyytt\u00e4. Myrskyn voimistuessa osa kokeneistakin kiipeilij\u00f6ist\u00e4 kadotti suuntavaistonsa ja eksyi. Kaikki vuorella tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olleet k\u00e4rsiv\u00e4t hypotermiasta, paleltumista ja hapenpuutteesta.<\/p>\r\n Beck Weathers<\/strong> oli ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa myr\u00e4k\u00e4n aikaan saarroksissa, ja heid\u00e4n oppaansa Rob Hall<\/strong> oli jo aiemmin kadonnut. Myrskyn rauhoituttua Weathers ja muutamat muut olivat niin heikossa kunnossa, ett\u00e4 loput ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00e4htiv\u00e4t leiriin hakemaan apua.<\/p>\r\n Kun apujoukot saapuivat, miehen ei arveltu selvi\u00e4v\u00e4n laskeutumisesta, joten ryhm\u00e4n muita j\u00e4seni\u00e4 autettiin liikkeelle. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Weathersia ja h\u00e4nen kanssaan odottamaan j\u00e4tetyn Yasuko Namban<\/strong> vointia tultiin tarkastamaan, mutta Namba oli jo kuollut ja Weathersinkin oletettiin olevan ”menetetty tapaus”.\u00a0<\/p>\r\n Weathers kuitenkin palasi my\u00f6hemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tajuihinsa ja laskeutui omatoimisesti leiriin kaikkien suureksi ihmetykseksi. Y\u00f6ll\u00e4 h\u00e4nen telttansa kuitenkin romahti tuulen takia, ja j\u00e4lleen miehen oletettiin menehtyneen ja h\u00e4net oltiin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 niille sijoilleen. Onneksi joku huomasi Weathersin olevan tajuissaan juuri ennen kuin joukko oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 liikkeelle.<\/p>\r\n Beck Weathers selvisi vuorelta kaikkien todenn\u00e4k\u00f6isyyksien vastaisesti hengiss\u00e4, vaikka menettikin paleltumien seurauksena nen\u00e4ns\u00e4, toisen k\u00e4tens\u00e4, ja s\u00e4ilyneest\u00e4 k\u00e4dest\u00e4 kaikki sormensa.\u00a0<\/p>\r\n Ranskalainen 23-vuotias Marco Siffredi<\/strong> halusi olla ensimm\u00e4inen ihminen, joka laskeutuu maailman korkeimmalta vuorelta lumilaudalla<\/a>. H\u00e4n p\u00e4\u00e4si tavoitteeseensa toukokuussa 2001, mutta ei silti ollut tyytyv\u00e4inen.<\/p>\r\n Koska lunta oli v\u00e4h\u00e4n, joutui h\u00e4n valitsemaan ”helpomman” Nortonin kuilun alastulorinteeksi. Vuorella oli niin kylm\u00e4, ett\u00e4 toinen h\u00e4nen siteist\u00e4\u00e4n aukesi laskun alkuvaiheessa, mutta sherpan avustuksella v\u00e4lineet saatiin korjattua, ja Siffredi lasketteli Tiibetin puoleiselle perusleirille reilun kahden kilometrin matkan kahdessa ja puolessa tunnissa.<\/p>\r\n Siffredi ei kuitenkaan ollut tyytyv\u00e4inen, sill\u00e4 h\u00e4nen haaveenaan oli laskea kapeammasta ja vuoren jyrkimm\u00e4st\u00e4 rinteest\u00e4 \u2013 Hornbeinin kuilusta. H\u00e4n palasi Mount Everestille seuraavan vuoden elokuussa ja aloitti raskaan nousun yhdess\u00e4 kolmen sherpan kanssa; t\u00e4ll\u00e4 kertaa lunta oli paljon \u2013 paikoin rintaan saakka. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n huipulle Siffredi oli v\u00e4synyt, eik\u00e4 jaksanut innostua saavutuksesta, joten sherpojen mielest\u00e4 lautailu olisi ollut hyv\u00e4 unohtaa.<\/p>\r\n Alkoi olla jo my\u00f6h\u00e4, huippu oli saavutettu vasta kahdelta iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, mutta Siffredi oli p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ja l\u00e4hti tunnin lep\u00e4\u00e4misen j\u00e4lkeen laskuun. Sherpat seurasivat laskun edistymist\u00e4 alastuloreitilt\u00e4\u00e4n, mutta menettiv\u00e4t n\u00e4k\u00f6yhteyden jossain vaiheessa kokonaan.\u00a0<\/p>\r\n My\u00f6hemmin ja paljon alempana, jo ollessaan l\u00e4hell\u00e4 perusleiri\u00e4, he n\u00e4kiv\u00e4t hahmon seisovan kaukaisuudessa. Tuohon vuodenaikaan vuorella ei pit\u00e4isi olla ket\u00e4\u00e4n muuta, joten he l\u00e4htiv\u00e4t havaintopaikkaa kohti sill\u00e4 oletuksella, ett\u00e4 mies oli Siffredi. Lumessa ei kuitenkaan n\u00e4kynyt lumilaudan j\u00e4lki\u00e4.<\/p>\r\n Siffredin olisi pit\u00e4nyt lasketella perusleiriin muutamassa tunnissa, mutta h\u00e4n ei ikin\u00e4 selvinnyt sinne asti. Ilman radiopuhelinta matkaan l\u00e4htenyt lumilautailija oli kadonnut, ja sherpat arvelivat h\u00e4nen tippuneen kuolemaansa. My\u00f6hemmin pelastusryhm\u00e4 l\u00f6ysi laudan j\u00e4lki\u00e4, jotka loppuivat hieman Hornbeinin kuilun j\u00e4lkeen. Siffredin ruumista ei ole ikin\u00e4 l\u00f6ytynyt.<\/p>\r\n Australialainen vuorikiipeilij\u00e4 Lincoln Hall<\/strong> oli jo aiemmin, vuonna 1984, yritt\u00e4nyt kiivet\u00e4 Mount Everestille, mutta silloin matka oli j\u00e4\u00e4nyt kesken.<\/p>\r\n Vuonna 2006 Hall l\u00e4hti uuteen yritykseen ja onnistuikin nousemaan huipulle. Kuitenkin hyvin pian laskeutumiseen l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n Hall alkoi k\u00e4rsi\u00e4 vakavasta aivo\u00f6deemasta eli turpoamisesta, joka aiheuttaa uneliaisuutta ja hallusinaatioita.<\/p>\r\n Useat sherpat yrittiv\u00e4t auttaa Hallia, mutta eiv\u00e4t onnistuneet saamaan t\u00e4t\u00e4 alas vuorelta. Apujoukot joutuivat j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4m miehen taakseen, ja t\u00e4m\u00e4n oletettiin menehtyv\u00e4n y\u00f6n aikana.\u00a0<\/p>\r\n Uskomatonta, mutta totta, Hall pysyi hengiss\u00e4 8,5 kilometrin korkeudessa, vaikka h\u00e4nell\u00e4 ei ollut lis\u00e4happea tai kunnollisia varusteita y\u00f6pymiseen.<\/p>\r\n Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 nelj\u00e4n hengen kiipeilyryhm\u00e4 oli l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 vuoren huippua, kun he n\u00e4kiv\u00e4t Hallin reitin vieress\u00e4 hourailemassa. Kilometrien pudotukseen johtavan reunan l\u00e4hell\u00e4 istunut Hall oli juuri vaihtamassa paitaansa. Ryhm\u00e4 oli j\u00e4rkyttynyt, sill\u00e4 puolipukeisella miehell\u00e4 ei ollut makuupussia tai kiipeilyv\u00e4lineit\u00e4\u00e4n, eik\u00e4 sen puoleen happimaskia, pipoa, hanskoja tai aurinkolaseja. Ryhm\u00e4 p\u00e4\u00e4tti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 huipulle pyrkimisen ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 sekavan Hallin seuraksi.\u00a0<\/p>\r\n Lincoln Hallin perheelle oli jo ilmoitettu kiipeilij\u00e4n kuolemasta, mutta riemu oli melkoinen, kun mies saatiinkin muutamia sormia ja varpaita lukuunottamatta kokonaisena ja elossa kotiin.<\/p>\r\n Yhdysvaltalainen Robert Kay<\/strong> oli jo kolme kertaa aiemmin yritt\u00e4nyt kiivet\u00e4 maailman korkeimmalle vuorelle. Mount Everestin valloittaminen oli ollut adrenaliininarkkari Kayn pitk\u00e4aikainen haave, joka oli aiemmilla kerroilla keskeytynyt s\u00e4\u00e4n, paleltumien ja 16 ihmishenke\u00e4 vaatineen lumivy\u00f6ryn vuoksi.\u00a0<\/p>\r\n Vuonna 2016 Kay oli j\u00e4lleen rakastamallaan vuorella. Peruuntuminen oli kuitenkin kovan tuulen takia taas l\u00e4hell\u00e4, ja Kay l\u00e4hetti vaimolleenkin viestin, ett\u00e4 kiipe\u00e4minen ei tule jatkumaan. Mieli kuitenkin muuttui, kun l\u00e4hd\u00f6n aika koitti. Kay ja kaksi h\u00e4nen luottosherpaansa l\u00e4htiv\u00e4t matkaan kahdeksan aikaan illalla, mutta reitill\u00e4 oli paljon ihmisi\u00e4, ja kolmikon hidas nousu kesti kellon ymp\u00e4ri. Joka tapauksessa Kay oli vihdoin saavuttanut unelmansa!<\/p>\r\n Huipulle ei j\u00e4\u00e4d\u00e4 pitk\u00e4ksi aikaa tuulettelemaan, koska yli kahdeksan kilometrin korkeuteen kiivetess\u00e4 laskeutuminen on vaarallisin vaihe.<\/p>\r\n Jonkin aikaa alasp\u00e4in tulemisen j\u00e4lkeen Kay alkoi tuntea olonsa huonoksi. H\u00e4n alkoi k\u00e4rsi\u00e4 vuoristotaudista, jossa aivo- ja keuhko\u00f6deema koituvat yleens\u00e4 muutamassa tunnissa kohtaloksi. Kayn keuhkoihin alkoi kerty\u00e4 nestett\u00e4 ja h\u00e4n halusi vain nukkua. Mies tiesi loppunsa koittaneen ja suhtautui siihen hukkumisen tunteesta huolimatta rauhallisesti.<\/p>\r\n Kokeneet sherpat tiesiv\u00e4t, mist\u00e4 on kyse, joten he pitiv\u00e4t miehen liikkeess\u00e4 ja jollain tasolla tajuissaan. V\u00e4lill\u00e4 he kantoivat ja raahasivat Kayta, ja saivat t\u00e4m\u00e4n kuin ihmeen kaupalla hengiss\u00e4 alas leiriin.<\/p>\r\n Kay on my\u00f6hemmin sanonut, ett\u00e4 ei aio en\u00e4\u00e4 palata Mount Everestille. Varmasti ihan j\u00e4rkev\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6s.<\/p>\r\n Kuva: Maxwelljo40<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n Ehk\u00e4 Tsewang Paljor<\/strong>, sill\u00e4 kukaan ei tied\u00e4 varmaksi ”vihreiden saappaiden” kantajan henkil\u00f6llisyytt\u00e4. Everestin koillisharjanteen reitill\u00e4 on useita matkalle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 ruumiita, joiden ohi kaikki kiipeilij\u00e4t joutuvat kulkemaan matkallaan huipulle. Ehk\u00e4 tunnetuin noista on ”vihre\u00e4 saapas”, joka on saanut kutsumanimens\u00e4 kirkkaan vihreiden kiipeilykenkiens\u00e4 vuoksi. Keng\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4t 8 500 metriss\u00e4 sijaitsevan pienen luolan suuaukosta.<\/p>\r\n Luolassa olevan ruumiin arvellaan kuuluvan intialaiselle Tsewang Paljorille, joka oli osa kuuden hengen ryhm\u00e4\u00e4 surullisenkuuluisana toukokuun 10. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1996. Heid\u00e4n kanssaan samaan aikaan vuoren toisella puolella kiipesi suuri joukko (mukaan lukien aiemmin mainittu Beck Weathers), joka joutui ryhm\u00e4ns\u00e4 kanssa pahan lumimyrskyn armoille ja useat menehtyiv\u00e4t.\u00a0<\/p>\r\n Puolet intialaisryhm\u00e4st\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi ymp\u00e4ri ennen huippua, sill\u00e4 olosuhteet olivat muuttumassa huonoiksi. Kiipe\u00e4mist\u00e4 jatkaneet ilmoittivat p\u00e4\u00e4sseens\u00e4 huipulle, mik\u00e4 oli viimeinen miehiin saatu yhteys. Paljor ja kaksi muuta miest\u00e4 katosivat, eik\u00e4 heit\u00e4 voitu lumimyrskyn vuoksi l\u00e4hte\u00e4 etsim\u00e4\u00e4n ennen kuin seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\r\n Luolassa olevan ruumiin on ajateltu olevan Paljor, koska t\u00e4m\u00e4n kiipeilykeng\u00e4t olivat vihre\u00e4t, ja ensimm\u00e4iset havainnot saappaista tulivat my\u00f6hemmin samassa kuussa. Vuonna 2014 ruumis ilmoitettiin kadonneeksi ja luultiin, ett\u00e4 joku oli l\u00e4hes kolmenkymmenen vuoden j\u00e4lkeen siirt\u00e4nyt sen. Mutta Paljor oli todenn\u00e4k\u00f6isesti peittynyt kiviin tai lumeen, sill\u00e4 vuonna 2017 vihre\u00e4t saappaat<\/a> olivat j\u00e4lleen n\u00e4kyviss\u00e4.<\/p>\r\n Yhdysvaltalainen Brian Dickinson<\/strong> kiipesi Mount Everestille toukokuun 15. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2011. H\u00e4n oli entinen laivaston pelastussukeltaja ja oli ollut kahdella sotakomennuksella Irakissa. Vaaralliset tilanteet eiv\u00e4t siis olleet Dickinsonille outoja.<\/span><\/p>\r\n Nousu vuoren huipulle sujui hyvin, vaikka oppaana toiminut sherpa sairastui ja joutui palaamaan leiriin. Dickinson p\u00e4\u00e4tti jatkaa kiipe\u00e4mist\u00e4 yksin, ja onnistui tavoitteessaan. H\u00e4n otti huipulla muutaman valokuvan ja soitti radiopuhelun ennen laskeutumista.<\/span><\/p>\r\n Juuri silloin iski katastrofi. Aurinko nousi ja sen voimakkaat s\u00e4teet heijastuivat j\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4rvent\u00e4en Dickinsonin sarveiskalvot. H\u00e4n lumisokeutui<\/a>. Kaikki oli kirkkaan valkoista, kuin molempien silmien edess\u00e4 olisi ollut hehkulamput. Tilanne on hieman kinkkinen; varsinkin silloin, kun pit\u00e4isi laskeutua maailman korkeimmalta vuorelta. Miehell\u00e4 oli ollut lasiensa kanssa ongelmia, sill\u00e4 ne olivat hajonneet edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja tarjosivat vain noin puolet normaalista suojasta.<\/span><\/p>\r\n Varovasti Dickinson l\u00e4hti laskeutumaan askel askeleelta. V\u00e4lill\u00e4 h\u00e4n liukasteli ja roikkui sokeana k\u00f6ysien varassa vuoren jyrk\u00e4ll\u00e4 rinteell\u00e4. Jos vastoink\u00e4ymisi\u00e4 ei ollut jo tarpeeksi, niin Dickinsonilta alkoi loppua happi. Uuden pullon vaihtaminen ei sujunut ongelmitta, eik\u00e4 h\u00e4n n\u00e4k\u00f6kykyns\u00e4 menett\u00e4neen\u00e4 saanut sit\u00e4 toimimaan. Mies oli jo luovuttamaasa ja polvistui viimeisill\u00e4 voimillaan rukoilemaan. <\/span><\/p>\r\n H\u00e4n sai omien sanojensa mukaan jumalallisen energiapuuskan ja onnistui avaamaan happipullonsa. Leiriss\u00e4 muut kiipeilij\u00e4t olivat varmoja, ett\u00e4 kauan matkassa ollut Dickinson oli menehtynyt, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4si alas kuin ihmeen kaupalla. Nyky\u00e4\u00e4n Dickinson ty\u00f6skentelee motivaatiopuhujana, ja kertoo aina yleis\u00f6lleen, ett\u00e4 sill\u00e4 ei ole v\u00e4li\u00e4 p\u00e4\u00e4seek\u00f6 kiipeilij\u00e4 Mount Everestin huipulle vai ei. <\/span><\/p>\r\n Vuorella ollessa merkityksellist\u00e4 on vain se, ett\u00e4 selvi\u00e4\u00e4k\u00f6 hengiss\u00e4.<\/span><\/p>\r\n Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\r\nEdmund Hillary ja Tenzing Norgay<\/span><\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/hillary_norgay.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
George Mallory ja Andrew Irvine<\/span><\/h2>\r\n
![\"Mount](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/everest_wikimedia.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Beck Weathers<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/beck.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\r\nMarco Siffredi<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/marco.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\r\nLincoln Hall\u00a0<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/lincoln.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\r\nRobert Kay<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/robert.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/p>\r\nTsewang Paljor<\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/greenboots.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
Brian Dickinson<\/span><\/h2>\r\n
![\"\"](\"https:\/\/i0.wp.com\/listafriikki.com\/wp-content\/uploads\/2020\/05\/brian.jpg?resize=740%2C444&ssl=1\")
<\/span><\/p>\r\n\r\n