{"id":6207,"date":"2024-04-09T05:45:23","date_gmt":"2024-04-09T03:45:23","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=6207"},"modified":"2025-02-25T20:18:56","modified_gmt":"2025-02-25T18:18:56","slug":"10-elainta-ei-kuollut-sukupuuttoon","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-elainta-ei-kuollut-sukupuuttoon\/","title":{"rendered":"7 el\u00e4int\u00e4, jotka kuolivat sukupuuttoon… Paitsi eiv\u00e4t kuolleetkaan!"},"content":{"rendered":"

Niin usein saamme lukea uutisista eli\u00f6lajeista, jotka ovat kuolleet tai kuolemassa sukupuuttoon. Nyt kuitenkin katsastetaan lajeja, jotka ovat lasarusmaisesti nousseet kuolleista.<\/p>\r\n

Jos Raamatun tarinat eiv\u00e4t muistu mieleen, niin Lasarus oli se tyyppi, jonka Jeesus her\u00e4tti henkiin.<\/p>\r\n

Eli\u00f6lajin kuoleminen sukupuuttoon ja sielt\u00e4 uudelleen syntyminen ei tietenk\u00e4\u00e4n ole mahdollista, mutta joskus ne onnistuvat piilottelemaan ihmisilt\u00e4 vuosikymmeni\u00e4, jopa miljoonia vuosia. T\u00e4ll\u00f6in ne julistetaan sukupuuttoon kuolleiksi esimerkiksi kansainv\u00e4lisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisluokituksessa. Tuota nimikett\u00e4 ei anneta heppoisin perustein ja t\u00e4ytyy kulua paljon aikaa, jotta varmuudella voidaan sanoa viimeisen yksil\u00f6n kuolleen.<\/p>\r\n

Joskus v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 oleminen on vain ja ainoastaan positiivinen asia!<\/p>\r\n

Listafriikki<\/a> esittelee nyt el\u00e4inlajeja, joiden kohdalla luokitusta on saatu muuttaa positiivisempaan suuntaan. V\u00e4lill\u00e4 on mukava yhdist\u00e4\u00e4 sukupuutto-sana johonkin, joka tuo hymyn huulille.<\/p>\r\n

Laosilainen kivirotta<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Jean-Pierre Hugot<\/a> | CC BY 2.5<\/a><\/p><\/div>\r\n

Muinaisten nis\u00e4kk\u00e4iden fossiileista l\u00f6ydettiin jo vuosikymmeni\u00e4 sitten Diatomyidae-jyrsij\u00e4heimo, jonka kaikki kaikki suvut ja lajit eliv\u00e4t ja kuolivat sukupuuttoon mioseenikaudella, eli noin 11 miljoonaa vuotta sitten.\u00a0<\/p>\r\n

Vuonna 1996 Wildlife Conservation Society -luontoj\u00e4rjest\u00f6n j\u00e4seni\u00e4 oli kiertelem\u00e4ss\u00e4 laosilaisella lihatorilla Thakhekin kaupungissa. He huomasivat er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kojussa myynniss\u00e4 eriskummallisia el\u00e4imi\u00e4, joista asiantuntijat n\u00e4kiv\u00e4t heti ensisilm\u00e4yksell\u00e4, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli t\u00e4ysin muista jyrsij\u00f6ist\u00e4 poikkeava laji. Se oli kuin oravan ja rotan risteytys.<\/p>\r\n

Muutamaa vuotta my\u00f6hemmin tutkijat saivat l\u00e4heisest\u00e4 kyl\u00e4st\u00e4 kolme kuollutta yksil\u00f6\u00e4 kokeita varten, ja luusto- ja DNA-tutkimukset paljastivat, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli miljoonia vuosia sitten h\u00e4vinneen Diatomyidae-heimon ainoa elossa oleva laji. Laosilainen kivirotta<\/a>, kha-nyou<\/em>, oli toki paikallisille kansoille tuttu; he olivat sit\u00e4 mets\u00e4st\u00e4neet ja sy\u00f6neet jo ammoisista ajoita l\u00e4htien.\u00a0<\/p>\r\n

Floridalainen, jo el\u00e4k\u00f6itynyt tutkija, David Redfield<\/strong> kuvasi ja videoi el\u00e4v\u00e4n kivirotan\u00a0<\/em>ensimm\u00e4isen kerran vuonna 2005. Heimonsa viimeinen edustaja ei ole laisinkaan uhanalainen, vaan laosilainen kivirotta, Laonastes aenigmamus<\/em>se, on IUCN:n listalla ”elinvoimainen” vakaalla ja runsaalla kannallaan.<\/p>\r\n

Israelinlevykielisammakko<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Mickey Samuni-Blank<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Israelinlevykielisammakon, Latonia nigriventer,<\/i> elinalue oli hyvin rajoittunut; sit\u00e4 tavattiin l\u00e4hinn\u00e4 Hula-laaksossa Israelissa. Muutamia ep\u00e4varmoja havaintoja oli tehty Syyriassa ja Libanonissa, mutta t\u00e4t\u00e4 noin nelj\u00e4n sentin mittaiseksi kasvavaa sammakkoa ei oltu juurikaan tutkittu v\u00e4h\u00e4isen m\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi. Siit\u00e4 on tallella vain kaksi lajin\u00e4ytett\u00e4, vuosina 1940 ja 1955 kuolleina ker\u00e4tyt yksil\u00f6t.<\/p>\r\n

Kun 1950-luvulla pohjoisessa Israelissa sijaitseva Hula-j\u00e4rvi kuivattiin maanviljelyksen tielt\u00e4, katosi israelinlevykielisammakon kostea kotialue ja sen oletettiin h\u00e4vinneen kokonaan.<\/p>\r\n

Vuonna 1996 IUCN luokitteli sen luonnosta h\u00e4vinneeksi lajiksi, mutta Israelissa ei luovutettu, vaikka havaintoja ei oltu tehty vuosikymmeniin. Tutkijat toivoivat, ett\u00e4 etel\u00e4isest\u00e4 Libanonista saattaisi l\u00f6yty\u00e4 elossa selvinneit\u00e4 populaatioita. Etsinn\u00e4t osoittautuivat kuitenkin turhiksi kerta toisensa j\u00e4lkeen.<\/p>\r\n

Kunnes vuonna 2011 er\u00e4s puistonvartija bongasi kyseisen sammakon pieness\u00e4 lammikossa luonnonsuojelualueella, joka oli j\u00e4tetty j\u00e4ljelle ihmisen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n kuivatusta Hula-j\u00e4rvest\u00e4.<\/p>\r\n

Sen j\u00e4lkeen israelinlevykielisammakosta on tehty kymmenisen havaintoa<\/a> samalla paikalla, ja se nousi IUCN:n luokituksessa sukupuuttoon kuolleesta \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen uhanalaiseksi<\/a>. Vaara ei siis ole ohi, mutta Hulan sammakko on sitke\u00e4: kaikki muut Latonia<\/em>-suvun sammakot katosivat jo noin 15 000 vuotta sitten.<\/p>\r\n

Varsiev\u00e4kala – Latimeria<\/h2>\r\n

\"\"<\/p>\r\n

Latimerian olemassaolo on tiedetty jo vuodesta 1938 asti, mutta sit\u00e4 ennen t\u00e4m\u00e4n dinosaurusten kanssa samaan aikaan el\u00e4neen kalan uskottiin kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. Se tunnettiin aiemmin vain fossiileista.<\/p>\r\n

Joulukuun 23. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1938 etel\u00e4afrikkalaisen kalastajan ongenkoukkuun tarttui oudonn\u00e4k\u00f6inen, pitkill\u00e4 evill\u00e4 varustettu kala. Se olisi j\u00e4\u00e4nyt edelleen mysteeriksi ellei Marjorie Courtenay-Latimer<\/strong>, museon kuraattori, olisi n\u00e4hnyt mielenkiintoista yksil\u00f6\u00e4 kalastajien troolarissa.<\/p>\r\n

H\u00e4n piirsi kalasta kuvan ja l\u00e4hetti hahmotelman Rhodesin yliopiston kalatutkijalle, JLB Smithille<\/strong>. Smith vastasi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti yhdell\u00e4 biologian alan kuuluisimmista s\u00e4hkeist\u00e4: ”ERITT\u00c4IN T\u00c4RKE\u00c4\u00c4 S\u00c4ILYT\u00c4 LUURANKO JA KIDUKSET = PIIRRETTY KALA”.<\/p>\r\n

Courtenay-Latimer oli lomalla, kun h\u00e4n oli l\u00e4hett\u00e4nyt kuvan Smithille, eik\u00e4 voinut s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 kalaa sellaisenaan kovinkaan kauaa. Siin\u00e4 vaiheessa, kun Smithin s\u00e4hke tavoitti h\u00e4net, oli kala jo t\u00e4ytetty. Ilman luurankoa Smith ei voinut olla sataprosenttisen varma h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4n kalan lajista, joten h\u00e4n alkoi kuumeisesti etsi\u00e4 uutta yksil\u00f6\u00e4. H\u00e4n onnistui teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4\u00e4n yli vuosikymmen my\u00f6hemmin.\u00a0<\/p>\r\n

Uusi laji nimettiin l\u00f6yt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 ja l\u00f6yt\u00f6paikkansa mukaan Latimeria chalumnaeksi<\/i>. L\u00f6yd\u00f6s oli mullistava, sill\u00e4 Latimeria on l\u00e4heisemp\u00e4\u00e4 sukua matelijoille ja nis\u00e4kk\u00e4ille kuin muille luukaloille.<\/p>\r\n

Se on yksi linkki kalojen ja maalla el\u00e4vien nelijalkaisten v\u00e4lill\u00e4, ja klassinen esimerkki el\u00e4v\u00e4st\u00e4 fossiilista kaikissa biologian kirjoissa.<\/p>\r\n

Harjapiikkirotta<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: David Valle Mart\u00ednez<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Harjapiikkirotta (Santamartamys rufodorsalis<\/em>) on hieman marsua suurempi jyrsij\u00e4. Se n\u00e4htiin viimeisen kerran vuonna 1898, ja sit\u00e4 on voitu tutkia ainoastaan kahdesta mets\u00e4st\u00e4jilt\u00e4 saadusta n\u00e4ytteest\u00e4. Molemmat yksil\u00f6t oli mets\u00e4stetty Kolumbiassa, Sierra Nevada de Santa Martan vuoristossa.<\/p>\r\n

Yli sadan vuoden ajan punaturkkinen harjapiikkirotta oli laji muiden h\u00e4vinneiden joukossa, kunnes vuonna 2011 er\u00e4s julkisuudenkipe\u00e4 yksil\u00f6 shokeerasi biologeja ymp\u00e4ri maailman.<\/p>\r\n

Luonnonsuojeluj\u00e4rjest\u00f6 ProAvesin vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4t Lizzie Noble<\/strong> ja Simon McKeown<\/strong> istuivat majapaikkansa terassilla ja olivat juuri menossa nukkumaan, kun kuin tyhj\u00e4st\u00e4 ilmestynyt harjapiikkirotta rupesi muina miehin\u00e4 kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n rappusia<\/a> pitkin heit\u00e4 kohti.\u00a0<\/p>\r\n

Noble ja McKeown napsivat otuksesta muutaman kuvan, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se k\u00e4veli rauhallisesti takaisin mets\u00e4\u00e4n. Vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4t eiv\u00e4t tienneet siin\u00e4 vaiheessa, miten erityislaatuinen kohtaaminen oli ollut. Kun kuvat saapuivat tutkijoille, repesi riemu ylimmilleen ja harjapiikkirotta palautettiin kuolleista.\u00a0<\/p>\r\n

Sen populaatiokokoa ei tiedet\u00e4, mutta todenn\u00e4k\u00f6isesti niit\u00e4 on j\u00e4ljell\u00e4 maksimissaan muutamia satoja yksil\u00f6it\u00e4. Koskaan ei voi tiet\u00e4\u00e4, kuka tulee ovelle koputtamaan!?<\/p>\r\n

Sinipartainen kyp\u00e4r\u00e4kolibri<\/span><\/h2>\r\n

\"\"<\/p>\r\n

Sinipartainen kyp\u00e4r\u00e4kolibri, Oxypogon cyanolaemuson<\/i>, on yksi maailman harvinaisimmista kolibreista. Se l\u00f6ydettiin ensimm\u00e4isen kerran Kolumbiasta Sierra Nevada de Santa Martan vuoristosta vuonna 1880. Juuri silt\u00e4 samalta alueelta, miss\u00e4 edell\u00e4 mainittu harjapiikkirotta elelee. Sit\u00e4 ei onnistuttu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n en\u00e4\u00e4 elossa ja se tunnetaan vain kourallisesta t\u00e4ytettyj\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. Viimeinen lintu ker\u00e4ttiin museokokoelmiin vuonna 1946. <\/span><\/p>\r\n

Lukuisat tutkimusryhm\u00e4t kolusivat vuoristoa 2000-luvun ensimm\u00e4isen vuosikymmenen ajan etsien merkkej\u00e4 harvinaisesta linnusta, mutta turhaan. Maastopalot ja ylilaidunnus olivat tuhonneet sen elinymp\u00e4rist\u00f6n l\u00e4hes kokonaan. Lopulta IUCN luokitteli sen h\u00e4vinneeksi vuonna 2014.<\/span><\/p>\r\n

Pian sukupuuttotuomion j\u00e4lkeen kaksi luonnonsuojelijaa, Carlos Julio Rojas<\/b> ja Christian Vasquez<\/b> olivat alueella kartoittamassa mets\u00e4palojen tuhoja, kun pieni lintu lensi heid\u00e4n ohitseen ja asettui viereiseen puskaan. Rojas ehti kaivamaan kameransa esille ja ottamaan pikaisen kuvan<\/a> ennen kuin lintu nousi takaisin siivilleen.<\/span><\/p>\r\n

Kun h\u00e4n avasi kuvan kameralla, oli h\u00e4mm\u00e4stys melkoinen. Linnun kirkkaan sininen kaula ei j\u00e4tt\u00e4nyt arvailuille sijaa: h\u00e4vinnyt kyp\u00e4r\u00e4kolibri oli tehnyt paluun el\u00e4vien kirjoihin<\/a>, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu alueella el\u00e4v\u00e4 lintulaji ei muistuta sit\u00e4. <\/span><\/p>\r\n

Miehet leiriytyiv\u00e4t v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sille paikalle ja onnistuivat seuraavien p\u00e4ivien aikana bongaamaan kolme eri yksil\u00f6\u00e4 vain 10 hehtaarin kokoisella, maanviljelij\u00f6iden sytytt\u00e4mien palojen ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ll\u00e4 alueella. <\/span><\/p>\r\n

Bermudan maakotilot<\/h2>\r\n

\"\"<\/p>\r\n

Noin 70 000 asukkaan Bermuda on Ison-Britannian merentakainen alue keskell\u00e4 Atlantin valtamerta. Saarella eli aikoinaan useita kotilolajeja, joita ei tavattu miss\u00e4\u00e4n muualla maailmassa, kunnes 1970-luvulla suurin osa niist\u00e4 h\u00e4visi.<\/p>\r\n

Saarelle istutettiin ihmisen ravinnokseen k\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 kotiloja, jotka voittivat alkuper\u00e4iset asukit resurssikilpailussa, ja lis\u00e4ksi tuolloin alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 laajalti voimakkaita hy\u00f6nteismyrkkyj\u00e4.<\/p>\r\n

Yksi n\u00e4ist\u00e4 maakotilolajeista oli suurikokoinen Poecilozonites bermudensi<\/i>, jota paleontologi Stephen J. Gould<\/strong> oli tutkinut jo vuosien ajan. Viimeisimm\u00e4t havainnot el\u00e4vist\u00e4 yksil\u00f6ist\u00e4 teki nimenomaan Gould vuonna 1973. Kaikki nelj\u00e4toista endeemist\u00e4 kotilolajia olivat h\u00e4vinneet vuoteen 1991 menness\u00e4 \u2013 Gouldin ja muiden tutkijoiden suureksi suruksi.<\/p>\r\n

Ihmeit\u00e4 kuitenkin tapahtuu, ja vuonna 2002, vain kuukausia Gouldin menehtymisen j\u00e4lkeen, kes\u00e4n Bermudalla tutkijaharjoittelijana ty\u00f6skennellyt Alex Lines<\/strong> l\u00f6ysi sattumalta muutaman kymmenen Poecilozonites circumfirmatus<\/i> -yksil\u00f6n populaation. Yksi laji oli selvinnyt!<\/p>\r\n

Viel\u00e4 suurempi h\u00e4mm\u00e4stys oli vastassa biologeilla, jotka vuonna 2014 tutkivat kaupunkikasvillisuutta p\u00e4\u00e4kaupunki Hamiltonissa: h\u00e4m\u00e4r\u00e4lt\u00e4, kasvien valtaamalta kujalta l\u00f6ytyi pieni joukko P. bermudensi<\/em> -kotiloita<\/a>.<\/p>\r\n

Nelj\u00e4nkymmenen vuoden ajan ne olivat el\u00e4neet kosteat muoviroskat turvanaan 9 neli\u00f6n kokoisella kujalla, joka oli ymp\u00e4r\u00f6ity rakennuksilla ja betoniesteill\u00e4. Siell\u00e4 ne olivat pysyneet suojassa pedoilta ja vieraslajeilta.<\/p>\r\n

El\u00e4intarhojen suojelu- ja kasvatusty\u00f6n ansiosta Bermudalle vapautettiin vuonna 2019 yli 4000 P. bermudensi<\/em> -maakotiloyksil\u00f6\u00e4 ottamaan oma saarensa uudelleen haltuun. Vuonna 2020 niiden seuraksi kotisaaren valtaukseen vapautettiin yli 800 P. circumfirmatus <\/i>-lajin edustajaa.<\/p>\r\n

Lord Howe -saaren sauvasirkka<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Granitethighs<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Puuhummerinakin tunnettu sauvasirkka<\/a> (Dryococelus australis) <\/i>eli onnellisena luontaisella asuinalueella Lord Howen saarella, Australian etel\u00e4puolella, 1900-luvun alkuun saakka.<\/p>\r\n

Jopa 20-senttiseksi kasvavaa hy\u00f6nteist\u00e4 k\u00e4ytettiin kalansy\u00f6ttin\u00e4 ja viimeinen naula sen arkkuun ly\u00f6tiin vuonna 1918, kun rahtialus SS Makambo ajoi saaren edustalla karille. Laivaa korjattiin saarella ja sen kyydiss\u00e4 salamatkustajina olleet rotat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t valloittamaan uuden ekosysteemin. Katastrofi oli valmis: lukuisia, vain kyseisell\u00e4 saarella el\u00e4neit\u00e4 lintulajeja, kotiloita, liskoja ja hy\u00f6nteisi\u00e4 kuoli sukupuuttoon rottien vuoksi.<\/p>\r\n

Kahdessa vuodessa puuhummeri oli kadonnut. Siit\u00e4 ei l\u00f6ytynyt en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4 ja vuonna 1960 se julistettiin virallisesti sukupuuttoon kuolleeksi.\u00a0<\/p>\r\n

Kulki kuitenkin huhu…<\/p>\r\n

Parin kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Lord Howelta sijaitsee Ball’s Pyramid, joka on 200 metri\u00e4 pitk\u00e4 ja 562 metri\u00e4 korkea j\u00e4\u00e4nne miljoonia vuosia vanhasta tulivuoresta. Saarella k\u00e4yneet kertoivat n\u00e4hneens\u00e4 puuhummeria muistuttavia kuolleita hy\u00f6nteisi\u00e4. Tarinoita ei kuitenkaan otettu todesta.<\/p>\r\n

Vuonna 2011, 80 vuotta viimeisen varman havainnon j\u00e4lkeen, biologit David Priddel<\/strong> ja Nicholas Carlile<\/strong> p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t k\u00e4yd\u00e4 Ball’s Pyramidilla tutkimassa saaren muutamaa pient\u00e4 kasvillisuustilkkua. Ja kuinka ollakaan, kun he y\u00f6n pimeydess\u00e4 osoittivat taskulamppunsa er\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen, kivien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n puskan juurelle, ry\u00f6mi siell\u00e4 24 kiilt\u00e4v\u00e4n mustaa puuhummeria.\u00a0<\/p>\r\n

Seuraavan kahden vuoden aikana saarella tehtiin lukusia tutkimuksia ja kaikki ne harvat kohdat, joissa kasvoi kasveja, k\u00e4ytiin l\u00e4pi. Nuo 24 sauvasirkkaa sen yhden puskan juurella ovat ainoa, mit\u00e4 lajista on j\u00e4ljell\u00e4. Kukaan ei tied\u00e4 miten ne saarelle ovat aikoinaan p\u00e4\u00e4tyneet; lintujen kyydiss\u00e4 tai ehk\u00e4 kalastajien mukana.<\/p>\r\n

Mysteeri on my\u00f6s se, miten ne ovat selvinneet niin pienell\u00e4 alueella. Vuosien harkinnan j\u00e4lkeen nelj\u00e4 hy\u00f6nteist\u00e4 p\u00e4\u00e4tettiin ker\u00e4t\u00e4 tutkittaviksi ja aloittaa lajin elvytys lis\u00e4\u00e4ntymisohjelmalla. Nyky\u00e4\u00e4n puuhummereita el\u00e4\u00e4 tuhansia laboratorioissa ja el\u00e4intarhoissa; nyt niille pit\u00e4isi vain l\u00f6yt\u00e4\u00e4 uusi koti. Lord Howen saari on edelleen rottien t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 ja vaikka saarella on tehty p\u00e4\u00e4t\u00f6s rottien totaalisesta h\u00e4vitt\u00e4misest\u00e4<\/a>, on se helpommin sanottu kuin tehty.\u00a0<\/p>\r\n

Viel\u00e4 yksi fakta puuhummerista: ne ovat yksiavioisia. Se on hy\u00f6nteisille \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvinaista. Pariskunnat viett\u00e4v\u00e4t y\u00f6ns\u00e4 vierekk\u00e4in, ja kun ne ne nukkuvat, pit\u00e4\u00e4 uros kolmea jalkaansa suojelevasti naaraan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\r\n

Lue my\u00f6s:<\/h3>\r\n