{"id":6284,"date":"2020-07-02T10:00:55","date_gmt":"2020-07-02T08:00:55","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=6284"},"modified":"2022-08-19T19:22:46","modified_gmt":"2022-08-19T17:22:46","slug":"earhart-mielenkiintoisia-faktoja","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/yleistieto\/earhart-mielenkiintoisia-faktoja\/","title":{"rendered":"Mielenkiintoisia faktoja ilmailulegenda Amelia Earhartista ja h\u00e4nen katoamisestaan"},"content":{"rendered":"

Amelia Earhart<\/b>. Nimi on tuttu ja tarina my\u00f6s; ainakin osittain. T\u00e4ss\u00e4 tulee mielenkiintoisia faktoja tuosta ilmailualan pioneerista ja h\u00e4nen katoamisestaan.<\/span><\/p>\n

Maailmanymp\u00e4ryslennolla vain 39-vuotiaana kadonnut, ja my\u00f6hemmin kuolleeksi julistettu, yhdysvaltalainen lent\u00e4j\u00e4 oli oman tiens\u00e4 kulkija jo lapsesta asti. H\u00e4n taisteli vanhanaikaisia sukupuolirooleja vastaan ja l\u00f6ysi parikymppisen\u00e4 suuren intohimonsa; lent\u00e4misen.<\/span><\/p>\n

Hein\u00e4kuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1937 Earhart ja h\u00e4nen suunnistajansa Fred Noonan<\/strong> katosivat koneineen j\u00e4ljett\u00f6miin. Laajoista etsinn\u00f6ist\u00e4 huolimatta heist\u00e4 tai koneesta ei ole l\u00f6ytynyt mit\u00e4\u00e4n merkkej\u00e4, ainakaan mit\u00e4\u00e4n varmaa. Vuosien aikana mystisen katoamisen ymp\u00e4rille on rakennettu ties mink\u00e4laisia salaliittoteorioita, niit\u00e4kin Listafriikki<\/span><\/a> raapaisee.\u00a0<\/span><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 siis mielenkiintoisia faktoja legendaarisesta Amelia Earhartista, jonka tarina inspiroi ja kiehtoo viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4kin my\u00f6hemmin.<\/span><\/p>\n

Lent\u00e4j\u00e4uran alku<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/span><\/p>\n

Ensimm\u00e4isen lentokoneen vuonna 1897 syntynyt Earhart n\u00e4ki iowalaisilla markkinoilla alle kymmenvuotiaana. P\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6jens\u00e4 mukaan tytt\u00f6 ei ollut innostunut \u201dkasasta ruosteisia johtoja ja puuta\u201d. Mielipide muuttui vasta vuosia my\u00f6hemmin, kun h\u00e4n ty\u00f6skenteli ensimm\u00e4isen maailmansodan aikana hoitajan apulaisena Kanadassa, torontolaisessa sotilassairaalassa. Tuolloin h\u00e4n vietti paljon aikaa lentokonehalleissa, jutteli lent\u00e4jien kanssa ja seurasi n\u00e4iden lenton\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4. Palo sis\u00e4ll\u00e4 syttyi.<\/span><\/p>\n

Haaveet j\u00e4iv\u00e4t sodan j\u00e4lkeen hetkeksi taka-alalle ja Earhart l\u00e4hti opiskelemaan l\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4 Columbian yliopistoon. Opinnot sujuivat hyvin, mutta h\u00e4n j\u00e4tti ne kesken jo ensimm\u00e4isen vuoden j\u00e4lkeen. Vuonna 1920 Earhart p\u00e4\u00e4si ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa lentokoneen kyytiin ja sen j\u00e4lkeen h\u00e4nell\u00e4 oli el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n vain yksi tavoite, lent\u00e4minen. H\u00e4n ty\u00f6skenteli hullun lailla monessa eri ty\u00f6paikassa, muun muassa pikakirjoittajana, rekkakuskina ja valokuvaajana, s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen rahaa lentotunteihin. Lopulta h\u00e4n sai rahat kasaan ja opettajakseen Anita \u201dNeta\u201d Snookin<\/strong>. Snook oli ensimm\u00e4inen nainen, joka py\u00f6ritti omaa ilmailualan yrityst\u00e4 ja kaupallista lent\u00f6kentt\u00e4\u00e4. Yll\u00e4olevassa kuvassa opettaja ja oppilas, kumpikin heist\u00e4 ilmailualan pioneeri.<\/span><\/p>\n

Vain puolen vuoden lentotuntien j\u00e4lkeen Earhart osti ensimm\u00e4isen oman koneensa ja nimesi sen Canaryksi. Lennonopettaja Snookin mielest\u00e4 kone oli 2000 dollaria maksaneena ylihintainen, matalatehoinen ja aloittelijalle liian vaikea laskeutua. Mutta juuri tuolla kirkkaan keltaisella koneellaan Earhart teki ensimm\u00e4isen enn\u00e4tyksens\u00e4: h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen nainen, joka lensi koneella 4300 metrin korkeudessa.<\/span><\/p>\n

Jyrkk\u00e4 ei perinteisille sukupuolirooleille<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/span><\/p>\n

Kuten jo alussa mainitsin, kapinoi Earhart jo pienest\u00e4 pit\u00e4en perinteisi\u00e4 sukupuolirooleja vastaan<\/a>, mik\u00e4 tietysti 1900-luvun alussa her\u00e4tti ihmetyst\u00e4 ja varmaan n\u00e4rk\u00e4styst\u00e4kin. Lapsena h\u00e4n kiipeili puissa ja ampui rottia kiv\u00e4\u00e4rill\u00e4. Earhart my\u00f6s kokosi leikekirjaa, johon h\u00e4n ker\u00e4si lehtijuttuja naisista, jotka olivat menestyneet miesvaltaisilla aloilla. Artikkelit kertoivat elokuvaohjaajista ja -tuottajista, asianajajista, firmojen johtajista ja mekaanikoista.<\/span><\/p>\n

Ty\u00f6skennelless\u00e4\u00e4n 1930-luvulla toimittajana Cosmopolitan-lehdelle (joka oli tuolloin hieman erityyppinen julkaisu kuin nyky\u00e4\u00e4n) h\u00e4n usein kirjoitti artikkeleita, joissa rohkaisi tytt\u00f6j\u00e4 ja nuoria naisia lent\u00e4m\u00e4\u00e4n, ihan vaikka vain matkustajana, ja oli todellinen sukupuolten v\u00e4lisen tasa-arvon puolestapuhuja.<\/span><\/p>\n

Earhartin is\u00e4 piti tytt\u00e4rens\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyyli\u00e4 outona ja itseasiassa pelk\u00e4si lent\u00e4mist\u00e4. \u00c4iti taas kannusti sek\u00e4 tuki tyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n ja antoi t\u00e4lle osan saamastaan perinn\u00f6st\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4 sai ostettua ensimm\u00e4isen lentokoneensa. Seikkailunjano taisi tulla verenperint\u00f6n\u00e4, sill\u00e4 Amy<\/strong>-\u00e4iti oli ensimm\u00e4inen nainen, joka kiipesi Coloradossa sijaitsevalle, yli 4 kilometrin korkuiselle, Pikes Peak -vuorelle.<\/span><\/p>\n

Kun Earhart vuonna 1931 meni naimisiin George Putnamin<\/strong> kanssa, oli avioliiton solmimiselle yksi tiukka ehto. Earhart ei halunnut olla \u201dkenenk\u00e4\u00e4n vaimo\u201d, vaan halusi pariskunnan kummankin osapuolen s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4n itsen\u00e4isyytens\u00e4 ja olevan tasavertaisia kumppaneita. He jopa solmivat Earhartin pyynn\u00f6st\u00e4 sopimuksen, jonka mukaan ensimm\u00e4inen avioliittovuosi olisi kokeilunomainen: Jos he eiv\u00e4t olisi vuoden p\u00e4\u00e4tteeksi en\u00e4\u00e4 onnellisia, voisivat he l\u00e4hte\u00e4 eri suuntiin t\u00e4ydess\u00e4 yhteisymm\u00e4rryksess\u00e4. <\/span><\/p>\n

Earhart ja Putnam pysyiv\u00e4t onnellisina yhdess\u00e4 Earhartin katoamiseen saakka.<\/span><\/p>\n

Teki paljon asioita – monia niist\u00e4 \u201densimm\u00e4isen\u00e4\u201d\u00a0<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Earhart teki ja saavutti paljon asioita ensimm\u00e4isen\u00e4 maailmassa<\/a>. H\u00e4n nousi suureen julkisuuteen vuonna 1928, kun h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen naismatkustaja lennolla Atlantin yli. Vaikka Earhart oli innoissaan lennosta, kismitti h\u00e4nt\u00e4 hieman se, ett\u00e4 pilottina toimi Wilmer Stultz<\/strong>. Earhartilla ei toki ollut kokemusta kyseisen koneen ohjauslaitteistosta, mutta ilmoitti onnistuneen ylityksen j\u00e4lkeen, ett\u00e4 \u201dehk\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yrit\u00e4n sit\u00e4 yksin\u201d.<\/span><\/p>\n

Se p\u00e4iv\u00e4 koitti nelj\u00e4n vuoden kuluttua. <\/span><\/p>\n

Tuossa v\u00e4liss\u00e4 h\u00e4n teki naisten nopeusenn\u00e4tyksen lent\u00e4m\u00e4ll\u00e4 291 kilometrin tuntivauhtia, kirjoitti kirjoja, osallistui lentokilpailuihin, kiersi pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 puheita ymp\u00e4ri maata ja lanseerasi oman urheiluvaatemallistonsa yhten\u00e4 ensimm\u00e4isist\u00e4 julkisuuden henkil\u00f6ist\u00e4. H\u00e4n my\u00f6s perusti ja toimi presidenttin\u00e4 ensimm\u00e4isess\u00e4 naislent\u00e4jille tarkoitetussa The Ninety-Nines -j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4. <\/span><\/p>\n

Tunnettavuus ja mainoksissa esiintyminen mahdollistivat rahallisesti suuren haaveen toteutumisen: toukokuussa 1932 h\u00e4n lensi ensimm\u00e4isen\u00e4 naisena yksin Atlantin yli. Samana vuonna h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen Yhdysvaltojen halki itse lent\u00e4nyt nainen. <\/span><\/p>\n

Tammikuussa 1935 Earhartista tuli ensimm\u00e4inen Tyynenmeren halki Havaijilta manner-Yhdysvaltoihin lent\u00e4nyt henkil\u00f6, ja samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 h\u00e4n lensi ensimm\u00e4isen\u00e4 Los Angelesista Mexico Cityyn ja Mexico Cityst\u00e4 New Yorkiin. Earhart teki useita korkeus- ja et\u00e4isyysenn\u00e4tyksi\u00e4 lukuisilla eri koneilla ja kaiken lent\u00e4misen v\u00e4liss\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skenteli naisille suunnatussa keskuksessa uraneuvojana.<\/span><\/p>\n

Maailmanymp\u00e4ryslento<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/p>\n

Vuonna 1936 Earthart alkoi suunnittelemaan maailmanymp\u00e4ryslentoa. Vaikka h\u00e4n ei ollut ensimm\u00e4inen kyseisen matkan lent\u00e4nyt henkil\u00f6, olisi h\u00e4nen reittins\u00e4 kaikkien aikojen pisin, noin 47 000 kilometri\u00e4, sill\u00e4 se kulkisi p\u00e4iv\u00e4ntasaajaa mukaillen.<\/span><\/p>\n

Kaksimoottorinen Lockheed Electra 10E -kone rakennettiin varta vasten Earhartille ja miehist\u00f6ss\u00e4 oli\u00a0<\/span>h\u00e4nen lis\u00e4kseen mukana kolme miest\u00e4. Matkaan l\u00e4hdettiin Kaliforniasta maaliskuussa 1937, ja ensimm\u00e4inen etappi Havaijille sujui hyvin. Mutta sielt\u00e4 noustessa kone py\u00f6r\u00e4hti kiitotiell\u00e4 ymp\u00e4ri ja vaurioitui pahasti.<\/span><\/p>\n

Earhart ei kuitenkaan lannistunut ja halusi ehdottomasti saada Electran kuntoon, jotta voisi l\u00e4hte\u00e4 sill\u00e4 uuteen yritykseen. <\/span><\/p>\n

Kes\u00e4kuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Earhart ja alkuper\u00e4isest\u00e4 miehist\u00f6st\u00e4 ainoana mukaan kelpuutettu suunnistaja Fred Noonan l\u00e4htiv\u00e4t kahdestaan uudelle kierrokselle. He olivat jo lent\u00e4neet l\u00e4nsirannikolta Miamiin, Floridaan, jossa he vasta julkistivat suunnitelmansa. Matka kulki siis eri suuntaan kuin mihin ensimm\u00e4isell\u00e4 yrityksell\u00e4 oli l\u00e4hdetty. <\/span><\/p>\n

Menestyksekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 alkumatkalla he lensiv\u00e4t Etel\u00e4-Amerikan, Afrikan, Intian ja Kaakkois-Aasian kautta saapuen kes\u00e4kuun 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Laeen, Uuteen-Guineaan. Siin\u00e4 vaiheessa taivalta oli takana yli 35 000 kilometri\u00e4, ja en\u00e4\u00e4 oli j\u00e4ljell\u00e4 loppurutistus, Tyynenmeren ylitys. <\/span><\/p>\n

Tuon ajan ep\u00e4tarkat kartat olivat aiheuttaneet Noonanille ongelmia navigoinnissa ja edess\u00e4 oli ehdottomasti vaikein etappi. Suunnitelmissa oli laskeutua vain kolmen kilometrin pituiselle Howlandin saarelle, joka sijaitsi keskell\u00e4 Tyynt\u00e4merta, 4113 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Laesta. Koneesta tyhj\u00e4ttiin kaikki ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen tavara, jotta se saatiin tankattua t\u00e4yteen polttoainetta; sen laskettiin riitt\u00e4v\u00e4n 400 kilometri\u00e4 kohdesaarta pidemm\u00e4lle. <\/span><\/p>\n

Kes\u00e4kuun 2. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, paikallista aikaa kymmenelt\u00e4 aamulla, Earhart ja Noonan l\u00e4htiv\u00e4t matkaan ja j\u00e4ttiv\u00e4t Uuden-Guinean taakseen.<\/span><\/p>\n

Mystinen katoaminen
\n<\/span><\/h2>\n

\"Lent\u00e4j\u00e4legenga<\/span><\/p>\n

Koko matkan Uudesta-Guineasta l\u00e4hdetty\u00e4\u00e4n Earhart oli radioyhteydess\u00e4 USCGC Itascaan, Yhdysvaltojen rannikkovartioston yhteysveneeseen, jonka asemapaikka oli Howlandilla. Earhart oli halunnut kaiken mahdollisen avun 18 tuntiselle etapille, joten kaksi muuta laivaa oli reitill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 valoillaan suuntaa.<\/p>\n

My\u00f6hemmin on spekuloitu, ett\u00e4 huono s\u00e4\u00e4 hankaloitti kaksikon navigointia ja alkuvaiheessa Earhart raportoikin Itascalle pilvisyydest\u00e4. Hieman ennen kahdeksaa aamulla (Howlandin saarten aikaa) Itasca sai Earhartilta morsetetun s\u00e4hk\u00f6sanoman: \u201dMeid\u00e4n on pakko olla yl\u00e4puolellanne, mutta emme n\u00e4e saarta. Polttoaine on v\u00e4hiss\u00e4. En saa yhteytt\u00e4 radiolla. Lenn\u00e4mme 300 metriss\u00e4.\u201d Itasca yritti vastata, mutta viesti ei vaikuttanut menev\u00e4n perille.<\/span><\/p>\n

Varttia vaille yhdeks\u00e4n Earhart raportoi \u201dlent\u00e4v\u00e4ns\u00e4 pohjoiseen ja etel\u00e4\u00e4n\u201d. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4nest\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 kuulunut mit\u00e4\u00e4n.<\/span><\/p>\n

Katoamista seurasi presidentti Franklin D. Rooseveltin<\/strong> m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4, Yhdysvaltain laivaston historian mittavin meri- ja ilmaetsint\u00e4, jossa k\u00e4ytiin l\u00e4pi noin 650 000 neli\u00f6kilometrin kokoinen alue. Reilut kaksi viikkoa ja 4 miljoonaa dollaria my\u00f6hemmin etsinn\u00e4t jouduttiin lopettamaan tuloksettomina.<\/span><\/p>\n

Kummallista on se, ett\u00e4 useita p\u00e4ivi\u00e4 katoamisen j\u00e4lkeen radioviestimet vastaanottivat h\u00e4t\u00e4signaalia. Jos Electra olisi p\u00e4\u00e4tynyt pinnan alle ei se olisi onnistunut v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n signaalia, joten monet ajattelivat lentokoneen kelluvan vedess\u00e4. Siit\u00e4 ei kuitenkaan n\u00e4kynyt merkki\u00e4k\u00e4\u00e4n, vaikka monet lentokoneet lensiv\u00e4t alueen yl\u00e4puolella. <\/span><\/p>\n

Tuolloin ajateltiin, ett\u00e4 Gardner-saaren viereinen koralliriutta olisi ollut laskuveden aikaan Earhartille helppo laskeutumispaikka. Nousuveden aikaan konetta olisi l\u00e4hes mahdoton n\u00e4hd\u00e4 ilmasta k\u00e4sin, mutta laskuveden aikaan h\u00e4t\u00e4signaalin l\u00e4hett\u00e4minen onnistuisi.<\/span><\/p>\n

Niin mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Gardner-saari oikein on?<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/span><\/p>\n

Gardner-saari tunnetaan nyky\u00e4\u00e4n Nikumarorona ja se sijaitsee hieman yli 500 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Howlandista. Kaiken lis\u00e4ksi se on kaksi kertaa pikkuisen Howlandin kokoinen ja n\u00e4in ollen paljon helpompi huomata ilmasta k\u00e4sin. Jos Earhart ajautui ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isten karttojen ja pilvisyyden vuoksi v\u00e4h\u00e4nkin arvioitua reitti\u00e4 etel\u00e4mm\u00e4ksi, olisi h\u00e4n p\u00e4\u00e4tynyt hyvin l\u00e4helle Gardneria.<\/p>\n

Kaikista lukuisista etsinn\u00f6iss\u00e4 mukana olleista laivoista ainoastaan yksi l\u00e4hestyi asumatonta Gardnerin saarta, sill\u00e4 perustuen viimeisiin koneesta saatuihin viesteihin Earhart ja Noonan olivat Howlandin l\u00e4hell\u00e4, ja etsinn\u00e4t keskitettiin sen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n. Mutta mit\u00e4 jos kaksikko oli laskelmissaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, eiv\u00e4tk\u00e4 he miss\u00e4\u00e4n vaiheessa olleet l\u00e4hell\u00e4 Howlandia? Miksi Gardneria ei tutkittu paremmin?<\/p>\n

Kun Gardneria alettiin asuttaa 1940-luvulla, l\u00f6ydettiin saarelta luuranko ja navigaatioon k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 sekstantti.<\/p>\n

Mystinen katoaminen vol 2.<\/span><\/h2>\n

\"\"<\/span><\/p>\n

Luurangon l\u00f6yt\u00e4nyt brittiupseeri Gerald Gallagher<\/strong> oli melko varma, ett\u00e4 oli juuri l\u00f6yt\u00e4nyt maailmankuulun lent\u00e4j\u00e4n maalliset j\u00e4\u00e4nteet. H\u00e4n pakkasi luut ja l\u00e4hetti ne Fijille tohtori D.W. Hoodlessin <\/strong><\/span>tutkittavaksi. Tutkimuksissa todettiin, ett\u00e4 luut kuuluivat miehelle. Sen j\u00e4lkeen ne katosivat mystisesti kuin tuhkana tuuleen.<\/span><\/p>\n

Onneksi luita tutkinut Hoodless oli tehnyt niist\u00e4 yksityiskohtaisen kuvauksen mittoineen ja kuvineen, joita oikeusantropologit p\u00e4\u00e4siv\u00e4t tutkimaan 1990-luvulla. He sy\u00f6ttiv\u00e4t mitat ja muut muistiinpanojen tarjoamat tiedot FORDISC-tietokoneohjelmaan, joka pystyy tekem\u00e4\u00e4n niiden perusteella arvion henkil\u00f6n i\u00e4st\u00e4, sukupuolesta ja syntyper\u00e4st\u00e4 vertaamalla tuloksia laajaan tietokantaan.<\/p>\n

Antropologien mukaan Hoodless oli ollut pahasti v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Heid\u00e4n ja FORDISC:in mukaan kyseess\u00e4 oli eurooppalaista syntyper\u00e4\u00e4 oleva nainen.<\/p>\n

Vuonna 2018 antropologi Richard L. Jantz\u00a0<\/strong>teki uuden tutkimuksen<\/a> vertaamalla alkuper\u00e4isi\u00e4 muistiinpanoja lukuisiin Earhartin kuviin. H\u00e4nen laskelmiensa perusteella Nikumarorolta l\u00f6ytyneet luut muistuttivat enemm\u00e4n Earhartia kuin 99 prosenttia vertaisryhm\u00e4n ihmisi\u00e4. H\u00e4nen mukaansa luut olivat Amelia Earhartin.<\/p>\n

Tarina n\u00e4ist\u00e4 luista ei kuitenkaan p\u00e4\u00e4ty t\u00e4h\u00e4n. Palataan niihin aivan lopuksi.<\/p>\n

TIGHAR – tutkimus- ja etsint\u00e4matkat<\/span><\/h2>\n