{"id":7740,"date":"2024-02-16T20:45:44","date_gmt":"2024-02-16T18:45:44","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=7740"},"modified":"2024-02-25T12:42:37","modified_gmt":"2024-02-25T10:42:37","slug":"10-kiehtovaa-lihansyojakasvia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-kiehtovaa-lihansyojakasvia\/","title":{"rendered":"10 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen kiehtovaa lihansy\u00f6j\u00e4kasvia \u2013 N\u00e4m\u00e4 pedot ovat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n hurjia!"},"content":{"rendered":"

Lihansy\u00f6j\u00e4kasvit ovat kiehtoneet ihmist\u00e4 l\u00e4pi historian. Onko mahdollista joutua kasvin sy\u00f6m\u00e4ksi niin kuin jotkut elokuvat antavat ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4?<\/p>\r\n

Huoli pois, sit\u00e4 vaaraa ei ole, sill\u00e4 parhaimmillaankin lihansy\u00f6j\u00e4kasvit sulattavat vain pieni\u00e4 nis\u00e4kk\u00e4it\u00e4. Mutta aihe on silti mielenkiintoinen, sill\u00e4 kasvienhan pit\u00e4isi saada kaikki tarvitsemansa vedest\u00e4, maaper\u00e4st\u00e4 ja auringonvalosta.\u00a0<\/p>\r\n

Ensimm\u00e4isen kerran lihansy\u00f6j\u00e4kasveista kirjoitti Charles Darwin<\/strong><\/a> vuonna 1875 julkaistussa kirjassa Insectivorous Plants<\/em> eli Hy\u00f6nteisy\u00f6j\u00e4kasvit<\/em>. Nyky\u00e4\u00e4n tunnetaan yli 600 kasvilajia, jotka usein maaper\u00e4n ravinteiden niukkuuden vuoksi ovat sopeutuneet ottamaan elint\u00e4rke\u00e4t aineensa el\u00e4vist\u00e4 olennoista.<\/p>\r\n

Listafriikki<\/a> ottaa t\u00e4ll\u00e4 kertaa katsauksen erilaisiin el\u00e4imi\u00e4 sy\u00f6viin kasveihin ja niiden kekseli\u00e4isiin saalistustapoihin. Onko sinulla parvekkeella lihansy\u00f6j\u00e4kasvi? Monella on, sill\u00e4 ne ovat nimitt\u00e4in eritt\u00e4in suosittuja huonekasveja.<\/p>\r\n

T\u00f6tter\u00f6lehdet<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Noah Elhardt<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

T\u00f6tter\u00f6lehdet, Sarracenia<\/em>, on Pohjois-Amerikassa el\u00e4v\u00e4 kasvisuku, johon kuuluu noin kymmenen lajia.\u00a0\u00a0<\/p>\r\n

Kasvin lehdet ovat muuttuneet suppilomaisiksi ansaloukuiksi, joihin pahaa-aavistamattomat hy\u00f6nteiset p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t. Kasvit houkuttelevat hy\u00f6nteisi\u00e4 herkullisella medell\u00e4\u00e4n, ja kun esimerkiksi k\u00e4rp\u00e4nen p\u00e4\u00e4tyy vahamaisen suppilon sis\u00e4pinnalle, ei sill\u00e4 ole en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta pelastua.\u00a0<\/p>\r\n

Liukkaat lehdet johdattavat saaliin syv\u00e4\u00e4n suppiloon, jonka alaosassa on ”karvoja”, jotka est\u00e4v\u00e4t hy\u00f6nteisen ulosp\u00e4\u00e4syn. Joillakin Sarracenia<\/em>-suvun lajeista on medess\u00e4\u00e4n koniinia, joka on my\u00f6s ihmiselle myrkyllinen hyvinkin pienen\u00e4 annoksena. Se ei vaikuta keskushermostoon, mutta lamauttaa hengityslihakset, joten myrkytyksen saanut ihminen pysyy tajuissaan, kunnes henki vain yksinkertaisesti loppuu. Muun muassa Sokrates<\/strong> teloitettiin vuonna 399 eaa. juuri koniinilla. \u00a0<\/p>\r\n

Ep\u00e4onniset hy\u00f6nteiset vaipuvat myrkyn seurauksena sekavaan tilaan, jolloin t\u00f6tter\u00f6lehden ruoansulatusnesteet alkavat hajottaa niit\u00e4 el\u00e4v\u00e4lt\u00e4.<\/p>\r\n

Kannukasvit<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Pixabay<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kannukasvien heimoon kuuluu noin 130 Aasiassa, Australiassa sek\u00e4 Tyynenmeren ja Intian valtameren saarilla el\u00e4v\u00e4\u00e4 kasvia. Niit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s englanninkielisell\u00e4 nimell\u00e4 monkey cups<\/em> eli apinoiden kupit, sill\u00e4 apinoiden on havaittu usein juovan ker\u00e4\u00e4ntynytt\u00e4 sadevett\u00e4 niiden suppiloista.<\/p>\r\n

Monet kannukasvit ovat suuria, jopa 15 metrin pituisia, usein muiden puiden p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kasvavia liaaneja. Niiden juuret eiv\u00e4t koskaan kasva syv\u00e4lle maahan, joten ravinteet on saatava jostain muualta. Kannukasvien lehtien p\u00e4iss\u00e4 on k\u00e4rhi\u00e4, lankamaisia kiipe\u00e4mis- tai tarttumaelimi\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4h\u00e4n muodostuu el\u00e4imi\u00e4 saalistavia ja sulattavia kannuja. Kannut ovat usein v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4, mik\u00e4 houkuttelee saaliin paikalle, ja sis\u00e4ll\u00e4 odottaa viel\u00e4 mehukkaampi, hyv\u00e4lt\u00e4 tuoksuva mesi. Kannun sis\u00e4pinta on vahamaisen liukas, joten lehden reunalla keinotteleva el\u00e4in tippuu helposti surman suuhun.<\/p>\r\n

Kannun pohjalla on siirappimaista nestett\u00e4, joka hukuttaa ja sulattaa saaliin, mink\u00e4 j\u00e4lkeen erityiset rauhaset imev\u00e4t hajonneet ravinteet sis\u00e4lle kasviin. Suurimpien kannukasvien, Nepenthes rafflesianan<\/em> ja Nepenthes rajahin<\/em>, tiedet\u00e4\u00e4n sy\u00f6neen my\u00f6s pieni\u00e4 selk\u00e4rankaisia, kuten rottia, liskoja ja joskus my\u00f6s lintuja.\u00a0<\/p>\r\n

Korkkiruuvikasvit<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Noah Elhardt<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Genlisea<\/em> –<\/strong>suvun kasvit, jotka tunnetaan paremmin korkkiruuvikasveina, el\u00e4v\u00e4t pienill\u00e4 alueilla Afrikassa sek\u00e4 Keski- ja Etel\u00e4-Amerikassa. Niill\u00e4 ei periaatteessa ole juuria, vaan erityisesti saalistukseen kehittyneet lehdet, juuriansat, joilla ne kaappaavat mikroskooppisia alkuel\u00e4imi\u00e4 kosteassa elinymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n.<\/p>\r\n

Korkkiruuvikasvit versovat ohuesta maavarresta ja niill\u00e4 on maanp\u00e4\u00e4lliset, yhteytt\u00e4v\u00e4t lehdet sek\u00e4 jo edell\u00e4mainitut, ankkureina toimivat saalistuslehdet. Saalistuslehdet korvaavat juuret my\u00f6s vedenottajina.\u00a0<\/p>\r\n

Korkkiruuvin muotoiset lehdet muodostavat maan alla propellimaisia putkia, joiden sis\u00e4lle vesi, ja sen mukana tulevat mikrobit p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t. Ne eiv\u00e4t vain koskaan p\u00e4\u00e4se ulos. Kun alkuel\u00e4imet ovat tarpeeksi syv\u00e4ll\u00e4 saalistuslehdess\u00e4, iskev\u00e4t kasvin entsyymit ja sulattavat ne k\u00e4ytt\u00f6kelpoisiksi ravinteiksi.<\/p>\r\n

Kaliforniant\u00f6tter\u00f6<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Darlingtonia californica<\/em>, tavalliselta nimelt\u00e4\u00e4n kaliforniant\u00f6tter\u00f6 tai kobralilja, on ainoa sukunsa edustaja, ja sit\u00e4 tavataan ainoastaan Pohjois-Kaliforniassa ja Oregonissa kosteikoilla ja soilla. Se tarvitsee el\u00e4\u00e4kseen virtaavaa, viile\u00e4\u00e4 vett\u00e4 ja on siksi ainutlaatuinen maakasvi.<\/p>\r\n

Kaliforniant\u00f6tter\u00f6 voi nopeasti katsottuna n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kannukasvilta, mutta toisin kuin kaukaiset sukulaisensa, se ei ker\u00e4\u00e4 sadevett\u00e4. Se ottaa vetens\u00e4 juurillaan ja s\u00e4\u00e4telee sen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 imem\u00e4ll\u00e4 tai vapauttamalla nestett\u00e4 ansasuppilostaan. Aiemmin ajateltiin, ett\u00e4 kaliforniant\u00f6tter\u00f6ll\u00e4 ei ole ollenkaan eli\u00f6it\u00e4 sulattavia entsyymej\u00e4, vaan hy\u00f6nteisten hajottamisen hoitaisivat kannun bakteerit ja alkuel\u00e4imet. Nykyisin kuitenkin tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 sill\u00e4 on ainakin yksi proteiineja pilkkova entsyymi, joka tekee saalisel\u00e4imist\u00e4 helposti imeytyv\u00e4\u00e4 m\u00f6ss\u00f6\u00e4.\u00a0<\/p>\r\n

Kaliforniant\u00f6tter\u00f6 houkuttelee hy\u00f6nteisi\u00e4 mehukkaalla nesteell\u00e4\u00e4n, ja kun saalis on p\u00e4\u00e4tynyt kannuun sis\u00e4lle, kiertyy lehden suuaukko alasp\u00e4in sulkien ulosp\u00e4\u00e4syn. Kannussa on useita valoal\u00e4p\u00e4isevi\u00e4 valeulosk\u00e4yntej\u00e4, joita sis\u00e4lle p\u00e4\u00e4tyneet hy\u00f6nteiset turhaan hamuavat, kunnes lopulta v\u00e4syv\u00e4t ja putoavat loukun pohjalle.\u00a0<\/p>\r\n

My\u00f6s kannun liukkaat sein\u00e4m\u00e4t ja alasp\u00e4in suuntautuneet karvat est\u00e4v\u00e4t saaliita p\u00e4\u00e4sem\u00e4st\u00e4 vapauteen: ne p\u00e4\u00e4tyv\u00e4t seuraamaan karvojen kasvusuuntaa kohti kannun pohjan ruoansulatusentsyymej\u00e4.<\/p>\r\n

Vesiherneet<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Daiju Azuma<\/a> | CC BY-SA 2.5<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vesiherneit\u00e4 el\u00e4\u00e4 kaikkialla maailmassa, lukuun ottamatta napa-alueita. Ne tarvitsevat kasvaakseen m\u00e4r\u00e4n tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4kin kostean ymp\u00e4rist\u00f6n, mutta lajista riippuen niit\u00e4 tavataan sek\u00e4 maalla ett\u00e4 vedess\u00e4.<\/p>\r\n

Vesiherneiden loukut ovat kooltaan 0,2 millimetri\u00e4 – 1,2 senttimetri\u00e4, joten ne pyydyst\u00e4v\u00e4t vain hyvin pieni\u00e4 eli\u00f6it\u00e4, useimmiten mikroskooppisia alkuel\u00e4imi\u00e4. Suurimpien vesiherneiden tiedet\u00e4\u00e4n kuitenkin nappaavan ansaansa my\u00f6s vesikirppuja ja jopa pieni\u00e4 sammakonpoikasia.<\/p>\r\n

Vesiherneiden kuplamaisissa rakkoloukuissa on pieni\u00e4 aistinkarvoja, jotka skannaavat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4. Vedenalaisissa tai m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 maaper\u00e4ss\u00e4 kasvavissa, rakkulamaisissa pyyntielimiss\u00e4 on ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n verrattuna negatiivinen paine, joten kun aistinkarvat liikahtavat, avautuu loukun luukku, ja ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4 vesi saalisel\u00e4in mukanaan imeytyy sis\u00e4lle rakon tyhji\u00f6\u00f6n. Sen j\u00e4lkeen luukku sulkeutuu. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tapahtuu nopeammin kuin silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ytys.\u00a0<\/p>\r\n

Vesiherneet eiv\u00e4t ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n petoja, sill\u00e4 uusimpien tutkimusten mukaan niiden tiedet\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n ravinnokseen my\u00f6s lev\u00e4\u00e4 ja siitep\u00f6lyhiukkasia.\u00a0<\/p>\r\n

Y\u00f6k\u00f6nlehdet<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Denis Barthel<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Y\u00f6k\u00f6nlehtien sukuun kuuluu noin 80 lajia, joista suurin osa el\u00e4\u00e4 Keski- ja Etel\u00e4-Amerikassa, mutta Suomessakin tavataan kolmea lajia: valkoy\u00f6k\u00f6nlehti, karvay\u00f6k\u00f6nlehti ja siniy\u00f6k\u00f6nlehti (kuvassa), joiden tahmeat lehdet kasvavat maan rajassa. Kuten useimpien lihansy\u00f6j\u00e4kasvien, my\u00f6s y\u00f6k\u00f6nlehtien rasvaa eritt\u00e4v\u00e4t ja saaliin nappaavat lehdet ovat kaukana kukista, jotta elint\u00e4rke\u00e4t, p\u00f6lytt\u00e4v\u00e4t hy\u00f6nteiset eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4tyisi ravinnoksi.<\/p>\r\n

Y\u00f6k\u00f6nlehden lehdill\u00e4 on kahta erityist\u00e4 solutyyppi\u00e4, joista toinen tuottaa pisaroivan, k\u00e4rp\u00e4spaperimaisen pinnan ja toinen eritt\u00e4\u00e4 hy\u00f6nteiset sulattavat entsyymit.<\/p>\r\n

Kihokit<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Petr Dlouh\u00fd<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kihokit kuuluvat Drosera<\/em>-lihansy\u00f6j\u00e4kasvisukuun, ja sen lajeja tavataan kaikkialla maailmassa. Ne el\u00e4v\u00e4t kosteilla alueilla, usein soilla ja r\u00e4meill\u00e4, ja joskus jopa kokonaan veden alla.<\/p>\r\n

Kihokkien lajikirjo on valtava, sill\u00e4 pienimm\u00e4t maata pitkin tai suoraan yl\u00f6sp\u00e4in kasvavat kasvit ovat vain 1 sentin mittaisia, kun taas suurimmat kasvavat jopa metrin kokoisiksi. Kihokit ovat my\u00f6s pitk\u00e4ik\u00e4isi\u00e4, sill\u00e4 vanhimpien tunnettujen yksil\u00f6iden tiedet\u00e4\u00e4n el\u00e4neen 50-vuotiaiksi.<\/p>\r\n

Kihokit nappaavat saalishy\u00f6nteiset eritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 lehtiens\u00e4 pitkien karvojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n limaa. Hy\u00f6nteinen olettaa pisaran olevan kastetta tai mett\u00e4, mutta se tarttuukin kiinni tahmeaan eritteeseen. Tehostaakseen liman tappavaa vaikutusta kihokki k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 lehtens\u00e4 muutkin karvat hy\u00f6nteist\u00e4 kohti, jolloin koko lehti voi olla kietoutuneena saaliin ymp\u00e4rille. Sitten kasvi sulattaa lounaansa ja nappaa talteen elint\u00e4rke\u00e4t ravintoaineet. Kokonaan hy\u00f6nteinen ei ruoaksi p\u00e4\u00e4dy, sill\u00e4 esimerkiksi kuori ja raajat ovat liian kovia sulatettavaksi.<\/p>\r\n

Kihoruohot<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Wikimedia Commons<\/a> | CC BY-SA 3.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Kihoruohot on pieni lihansy\u00f6j\u00e4kasvisuku, jota tavataan ainoastaan Australiassa ja Uuden-Guinean saarella. Ne muistuttavat pyyntimekanismiltaan kihokkeja, mutta kasvit eiv\u00e4t ole kesken\u00e4\u00e4n l\u00e4heist\u00e4 sukua. Se tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen tapa napata hy\u00f6nteisi\u00e4 on kehittynyt ainakin kaksi toisistaan erillist\u00e4 kertaa. Sit\u00e4 kutsutaan konvergenttiseksi evoluutioksi. Kyseisell\u00e4 sopeutumismekanismilla ovat kehittyneet my\u00f6s muun muassa lintujen ja lepakoiden siivet: niill\u00e4 on sama tarkoitus, mutta el\u00e4inryhmien viimeisell\u00e4 yhteiselll\u00e4 kantamuodolla ei ole ollut siipi\u00e4.<\/p>\r\n

Takaisin kihoruohoihin. Niiden pyyntilehdet ovat pitk\u00e4t ja p\u00e4ist\u00e4\u00e4n taipuisat. Kukan varret ja suippomaiset lehdet ovat kauttaaltaan pyyntikarvojen peitossa, mik\u00e4 my\u00f6s erottaa ne kihokeista, joiden kukat kasvavat et\u00e4\u00e4ll\u00e4 tahmeasta limasta. Kihoruohot eiv\u00e4t k\u00e4\u00e4nn\u00e4 lehti\u00e4\u00e4n tai karvojaan, vaan tukehduttavat saaliinsa sill\u00e4 eritteell\u00e4, johon el\u00e4imet ovat j\u00e4\u00e4neet jumiin.<\/p>\r\n

Aldrovanda vesiculosa<\/i><\/h2>\r\n