{"id":8164,"date":"2024-12-28T22:45:28","date_gmt":"2024-12-28T20:45:28","guid":{"rendered":"https:\/\/listafriikki.com\/?p=8164"},"modified":"2024-12-29T22:17:49","modified_gmt":"2024-12-29T20:17:49","slug":"10-harrastelijatahtitieteilijan-loydosta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/listafriikki.com\/en\/tiede\/10-harrastelijatahtitieteilijan-loydosta\/","title":{"rendered":"Kaukoputki kohti taivasta: 10 harrastelijat\u00e4htitieteilij\u00e4n tekem\u00e4\u00e4 mullistavaa l\u00f6yd\u00f6st\u00e4 \u2013 osa 1"},"content":{"rendered":"

Avaruutta tutkitaan lukuisissa viimeisen p\u00e4\u00e4lle varustelluissa laitoksissa, mutta vuosisatojen aikana moni t\u00e4rke\u00e4 l\u00f6yd\u00f6s on ollut amat\u00f6\u00f6rit\u00e4htitieteilij\u00e4n tekem\u00e4.<\/p>\r\n

Kun teknologia kehittyy ja parempia v\u00e4lineit\u00e4 tulee koko ajan tavallistenkin kuluttajien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, kasvaa todenn\u00e4k\u00f6isyys jonkin uuden l\u00f6yt\u00e4miselle jatkuvasti. Lis\u00e4ksi yh\u00e4 useampi meist\u00e4 on kiinnostunut avaruuden ihmeist\u00e4 ja suuntaa katseensa taivaalle, oli se sitten paljaalla silm\u00e4ll\u00e4 tai kaukoputken kautta. Ja tutkittavaahan avaruudessa riitt\u00e4\u00e4!<\/p>\r\n

Listafriikki<\/a> esittelee nyt kymmenen harrastelijaa, jotka ovat tehneet historiallisen t\u00e4rkeit\u00e4 l\u00f6yd\u00f6ksi\u00e4. Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista t\u00e4m\u00e4 on ensimm\u00e4inen. J\u00e4lkimm\u00e4iset kotit\u00e4htitieteilij\u00f6iden l\u00f6yd\u00f6kset voit lukea t\u00e4st\u00e4:<\/p>\r\n

Uusi t\u00e4hti syttyi jouluna: 10 harrastelijat\u00e4htitieteilij\u00e4n tekem\u00e4\u00e4 mullistavaa l\u00f6yd\u00f6st\u00e4 \u2013 osa 2<\/strong><\/a><\/p>\r\n

William Herschel ja Uranus<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: NASA Hubble<\/a> | CC BY 2.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vaikka William Herschel<\/strong> j\u00e4i historian kirjoihin menestyneen\u00e4 ja kunnioitettuna t\u00e4htitieteilij\u00e4n\u00e4, ei h\u00e4n todellakaan ollut sit\u00e4 vuonna 1781 l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4\u00e4n Uranuksen<\/a>. Herschel oli toki kiinnostunut avaruudesta, ja oli rakentanut itselleen suuren teleskoopin, mutta tutkaili taivaalle vain omaksi ilokseen. Tuohon aikaan h\u00e4n ty\u00f6skenteli orkesterinjohtajana Bathissa, Englannissa. Pime\u00e4n tultua Herschel kuitenkin etsi taivaalta kaksoist\u00e4hti\u00e4.<\/p>\r\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 y\u00f6n\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ki ”sumean levyn”, jonka h\u00e4n oletti ulkomuodon perusteella olevan komeetta. Seuraavina \u00f6in\u00e4 h\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kaukoputkensa samaan kohteeseen ja havaitsi, ett\u00e4 se liikkuu aivan liian hitaasti. Herschel teki nopean laskutoimituksen ja tuli siihen tulokseen, ett\u00e4 kohde liikkui sen verran verkkaiseen tahtiin, ett\u00e4 sen t\u00e4ytyi olla Saturnusta kauempana.<\/p>\r\n

Siin\u00e4 vaiheessa h\u00e4nelle valkeni, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli aiemmin tuntematon ja aurinkokunnan kaukaisin (siihen menness\u00e4 l\u00f6ydetty) planeetta. Herschel p\u00e4\u00e4tti nimet\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 planeetan Saturnuksen is\u00e4n, Uranuksen, mukaan. Planeetta oli toki n\u00e4hty jo sata vuotta aiemmin, mutta sit\u00e4 oli pidetty t\u00e4hten\u00e4. Vasta Herschelin itse rakentama kaukoputki oli tarpeeksi tehokas paljastamaan totuuden.<\/p>\r\n

Michael Sidonio ja t\u00e4ysin uusi galaksi<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Dylan O’Donnell, deography.com<\/a> | CC0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Canberrassa, Australiassa, asuva Michael Sidonio<\/strong> oli vuonna 2013 pellolla kuvaamassa NGC 253 -galaksia (kuvassa), kun h\u00e4n huomasi otoksissaan jotain itselleen ennenn\u00e4kem\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Itse asiassa kukaan ei koskaan aiemmin ollut n\u00e4hnyt Sidonion kuvaamaa kohdetta, sill\u00e4 h\u00e4n oli l\u00f6yt\u00e4nyt sattumalta aivan uuden galaksin<\/a>. Se sai nimekseen NGC 253-dw2.<\/p>\r\n

Vaikka uusia galakseja l\u00f6ytyy lukuisa m\u00e4\u00e4r\u00e4 vuosittain, oli Sidonion l\u00f6yd\u00f6s varsin merkitt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 astronomit saivat uutta galaksia tarkemmin tutkimalla selville, ett\u00e4 suuret galaksit tuhoavat pienempi\u00e4 naapureitaan. Asian oli jo pitk\u00e4\u00e4n arveltu olevan niin, mutta nyt teorialle, jonka mukaan galaksit muodostuvat muista galakseista, saatiin vihdoin todistusaineistoa.<\/p>\r\n

Alan Hale ja Thomas Bopp l\u00f6ysiv\u00e4t uuden komeetan<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: Philipp Salzgeber | CC BY-SA 2.0<\/a><\/p><\/div>\r\n

Vaikka Alan Hale<\/strong> olikin filosofian tohtori t\u00e4htitieteen alalta, on h\u00e4n mukana listalla siksi, ettei h\u00e4n ollut ainoa, joka kes\u00e4ll\u00e4 1995 l\u00f6ysi suuren komeetan.<\/p>\r\n

Nimitt\u00e4in juuri samaan aikaan kyseisen taivaankappaleen havaitsi my\u00f6s Thomas Bopp<\/strong>, rakennusty\u00f6maan johtaja. Toisaalta komeetat eiv\u00e4t olleet Halenkaan p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6, vaan niiden katselu oli vain mieleinen, y\u00f6llinen harrastus.<\/p>\r\n

Kummatkin miehet ilmoittivat l\u00f6yd\u00f6ksest\u00e4\u00e4n Kansainv\u00e4liselle astronomiyhdistykselle toisistaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ja riippumattomasti, mutta t\u00e4ysin yht\u00e4 aikaa hein\u00e4kuun 23. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Molemmat olivat tarkkailleet M70-nimist\u00e4 komeettaklusteria, kun he huomasivat jotain, mit\u00e4 eiv\u00e4t aiemmin olleet n\u00e4hneet. Se oli valtaisan pitk\u00e4ll\u00e4 kiertoradallaan kulkeva, Hale-Bopp<\/a> -nimen saanut, komeetta.\u00a0<\/p>\r\n

Hale-Bopp n\u00e4kyi 18 kuukauden ajan paljaalla silm\u00e4ll\u00e4 ja l\u00e4himmill\u00e4\u00e4n se oli Maata vuonna 1997. Kirkas, kaksih\u00e4nt\u00e4inen Hale-Bopp on yksi kaikkien aikojen katselluimmista komeetoista, sill\u00e4 sen pystyi n\u00e4kem\u00e4\u00e4n jopa savusumuisissa kaupungeissa. Tuo puolitoista vuotta oli erityinen ajanjakso, sill\u00e4 seuraavan kerran Hale-Bopp on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 vasta usean tuhannen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\r\n

Komeetta ei aiheuttanut ainoastaan ihastusta, sill\u00e4 sanfranciscolaisen Taivaanportti -lahkon 39 j\u00e4sent\u00e4 teki joukkoitsemurhan maaliskuussa vuonna 1997, sill\u00e4 he uskoivat komeetan j\u00e4ljess\u00e4 tulevan avaruusolioita Maata valloittamaan.<\/p>\r\n

Gennady Borisov ja komeetta aurinkokunnan ulkopuolelta<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: NASA, ESA ja D. Jewitt (UCLA) | Public Domain<\/p><\/div>\r\n

Elokuussa vuonna 2019 ven\u00e4l\u00e4inen Gennady Borisov<\/strong> nappasi ainutlaatuisen kuvan kotitekoisella kaukoputkellaan. Kuvan kohde ei n\u00e4ytt\u00e4nyt erityisen kummalliselta: h\u00e4nn\u00e4llinen samea piste. Se oli komeetta.<\/p>\r\n

Mutta kyseess\u00e4 ei ollut mik\u00e4 tahansa komeetta. Jokainen sit\u00e4 ennen l\u00f6ydetty komeetta on kiert\u00e4nyt meid\u00e4n omaa Aurinkoamme, mutta t\u00e4m\u00e4 oli tullut paljon kauempaa. Sen tiedet\u00e4\u00e4n tulleen aurinkokuntaan Kassiopeian t\u00e4hdist\u00f6n kautta ja jatkavan matkaa kohti Telescopiumin t\u00e4hdist\u00f6\u00e4.<\/p>\r\n

Komeetta Borisov, joka tietenkin nimettiin l\u00f6yt\u00e4j\u00e4ns\u00e4 mukaan, tunnistettiin kaukomatkalaiseksi sen erikoisen radan ja aurinkokunnan komeettoja nopeamman vauhdin vuoksi.\u00a0<\/p>\r\n

J\u00e4tt\u00e4ess\u00e4\u00e4n aurinkokuntamme Borisov-komeetta ei todenn\u00e4k\u00f6isesti en\u00e4\u00e4 koskaan palaa takaisin. Omalta kiertoradaltaan, mist\u00e4 ikin\u00e4 sitten onkin kotoisin, se on harhautunut mahdollisesti t\u00f6rm\u00e4tty\u00e4\u00e4n yhteen planeetan kanssa tai sitten voimakas r\u00e4j\u00e4hdys on singonnut sen \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4lle matkalleen.\u00a0<\/p>\r\n

Anthony Wesley ja Jupiterin arpi<\/h2>\r\n
\"\"

Kuva: NASA, ESA, H. Hammel ja the Jupiter Impact Team<\/a> | Public Domain<\/a><\/p><\/div>\r\n

T\u00e4m\u00e4kin l\u00f6yd\u00f6s tehtiin Australian p\u00e4\u00e4kaupungissa, Canberrassa. T\u00e4ll\u00e4 kertaa taivaalle katseli kuitenkin innokas harrastelijat\u00e4htitieteilij\u00e4 Anthony Wesley<\/strong>.\u00a0<\/p>\r\n

Ohjelmoijana ty\u00f6skennelleen Wesleyn suuri intohimo oli seurata ja kuvata Jupiteria<\/a>. Hein\u00e4kuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 2009 h\u00e4n oli mielipuuhansa parissa, mutta halusi samalla seurata my\u00f6s golfin maailmankiertuetta. Wesley poistui hetkeksi sis\u00e4lle television \u00e4\u00e4reen, ja palatessaan kaukoputkelleen h\u00e4n huomasi Jupiterin pinnassa jotain kummallista. Valtavan kaasupallon pinnassa n\u00e4kyi tumma t\u00e4pl\u00e4. Wesley otti yhteytt\u00e4 NASA:an ja kaikkiin tuntemiinsa t\u00e4htitieteen ammattilaisiin ja ilmoitti havainnostaan kuvien kera.<\/p>\r\n

Selvisi, ett\u00e4 asteroidi tai komeetta oli juuri osunut Jupiteriin ja rep\u00e4issyt aukon sen kaasukeh\u00e4\u00e4n<\/a>. T\u00f6rm\u00e4ys sattui osumaan kaiken lis\u00e4ksi juuri samalla p\u00e4iv\u00e4lle, jolloin Apollo 11:nen miehist\u00f6n historian ensimm\u00e4isest\u00e4 kuuk\u00e4velyst\u00e4 tuli kuluneeksi 40 vuotta. Yht\u00e4lailla kyseisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tasan 15 vuotta aiemmin oli havaittu toisen komeetan t\u00f6rm\u00e4\u00e4minen Jupiteriin.<\/p>\r\n

NASA:n tutkijoiden mukaan iskun aiheuttama repe\u00e4m\u00e4 oli saman kokoinen kuin jotkut Jupiterin suurista py\u00f6rremyrskyist\u00e4: Eli noin maapallon luokkaa.<\/p>\r\n

Lue my\u00f6s:<\/strong><\/p>\r\n