Oudoimmat
Silkasta tyhmyydestä jaettava Darwinin palkinto – 10 idioottimaista voittajaa
Darwinin palkinto on kyseenalainen kunnia, joka jaetaan henkilöille, jotka ovat idioottimaisella toiminnallaan edistäneet ihmislajin selviytymismahdollisuuksia.
Charles Darwin esitti vuonna 1859 julkaistussa Lajien synty -kirjassaan teorian, jonka mukaan lajit kehittyvät sopeutumaan ympäristöönsä. Vuodesta 1993 jaettu Darwinin palkinto on ylistys niille henkilöille, jotka ovat typerillä neronleimauksillaan onnistuneet poistamaan itsensä ihmisen geenipoolista eli heidän geeninsä eivät enää vaikuta tuleviin sukupolviin, joten lajimme on sitä kautta vahvempi.
Ihmisyksilöt, joille Darwinin palkinto on myönnetty, ovat oiva osoitus siitä, miten luonnonvalinta pyyhkii mennessään ne, joilta yksinkertaisesti puuttuu maalaisjärki.
Listafriikki kasasi vuosien varrelta käsittämättömimmät toilailut, jotka erinomaisesti istuvat ”ei näin” -sanaparin alle.
Rengas väärässä paikassa
Palokunta joutuu välillä pelastamaan ihmisiä mitä kummallisimmista tilanteista. Hankalaan paikkaan jumittuneet seksilelut eivät ole mikään harvinainen syy soittaa hätänumeroon.
Toukokuussa 2014 palomiehet soitettiin paikalle Keski-Lontoossa sijaitsevan sairaalan ensiapuun, sillä sinne tuotu mies oli niin pahassa kiipelissä, että hoitohenkilökunnalla ei ollu oikeita välineitä tämän vapauttamiseen.
Kokeilunhaluinen mies oli ujuttanut kaiken ”alakerrastaan” löytyvän titaanista valmistetun penisrenkaan läpi. Renkaan tiukkuus ja ruumiinosien turpoaminen olivat kuitenkin tehneet renkaan poistamisesta mahdotonta.
Pahimman virheen nimettömänä pysyvä potilas oli kuitenkin tehnyt siinä vaiheessa, kun hän oli odottanut häpeissään kolme kokonaista päivää, josko tilanne ratkeaisi itsestään. Ei ollut ratkennut.
Yleensä tällaisissa tilanteissa lääkäri tyhjentää pakkautuneen veren neulalla ja renkaan saa vedettyä helposti pois. Kolmen päivän jälkeen vastassa oli kuitenkin tumman violetti paketti, jonka purkamiseen tarvittiin järeämpää kalustoa. Valitettavasti rengas, joka oli saattanut kantajansa sukukalleudet kuolion partaalle, ei katkennut ilman ongelmia, joten lääkärit päätyivät äärimmäiseen ratkaisuun.
Miehelle jouduttiin suorittamaan täydellinen kastraatio eli kaikki pois, mikä tietenkin johti suvunjatkamiskyvyn menettämiseen. Harva Darwinin palkinnon saaja on hengissä, mutta kriteerinä onkin se, ettei henkilö enää pääse siirtämään geenejään eteenpäin. Tämä mestari pääsi harvojen ja valittujen joukkoon!
Mitä minä juuri join?
Helmikuussa vuonna 2012 pohjoiscarolinalainen Gary Banning oli ystävänsä luona juhlissa. Hän huomasi pöydällä salsapurkin, jossa vaikutti olevan jotain juomaa. Sen enempää asiaa tutkimatta tai kyselemättä Banning päätti kiskaista ilmaisen viinan kurkustaan alas.
Purkki oli todellisuudessa täynnä bensiiniä, jota Banningin ystävä käytti rasvan puhdistamiseen. Muu juhliva väki sai hyvät naurut, kun 43-vuotias Banning purskautti bensat suustaan pitkin vaatteitaan.
Mies halusi ottaa muihin vähän etäisyyttä ja rauhoittua ikävän sattumuksen jälkeen, joten tupakkamiehenä hän suuntasi luonnollisesti ulos. Sen enempää asiaa ajattelematta Banning laittoi tupakan huuleen ja napsautti sen sytkällä palamaan. Ei tarvi olla kummoinenkaan Sherlock Holmes päätelläkseen seuraukset.
Banningin suu ja vaatteet leimahtivat liekkeihin, ja vaikka ambulanssi saatiin nopeasti paikalle, olivat vammat liian vakavat hänen pelastamisekseen.
Hissikiukku
Tieraivo on hyvin yleinen ongelma, joka aiheutuu muiden hölmöstä liikennekäyttäytymisestä. Tieraivoajat eivät luonnollisesti näe itsessään mitään vikaa. Hieman harvinaisempi vaiva on hissikiukku, oletko kuullut siitä? Ei varmaan hirveän moni muukaan, sillä mikä hissillä matkustamisessa voisi saada raivon valtaan.
Esimerkiksi se, että joku hississä jo sisällä oleva painaa nappia juuri kun olet kiiruhtamassa mukaan, ja ovet sulkeutuvat edestäsi. Eteläkorealainen herra Lee, joka on muuten valittu vuosisadan Darwin palkinnon saajaksi, ei sulattanut tappiotaan jäätyään hissistä ulos, vaan päätti purkaa turhautumistaan ajamalla skootterimallisella pyörätuolillaan päin asiaan täysin syyttömiä hissin ovia.
Ensimmäisellä törmäyksellä Lee sai aiheutettua lommon metallioviin, mutta se ei riittänyt. Hän otti vauhtia hieman kauempaa ja kiihdytti uudelleen päin ovia, jotka valitettavasti antoivat periksi ja aukesivat juuri oikealla (tai Leen näkökulmasta katsottuna väärällä) hetkellä.
Lee syöksyi kohtalokkaasti avonaiseen hissikuiluun. Poliisiin mukaan kuolemaan johtanut tapaturma johtui siitä, että Lee oli suuttunut hissinnappia painaneelle naiselle. Daejonin kaupungissa sijaitseva kauppakeskus lupasi vahvistaa hissin ovia, jotta vuonna 2010 tapahtunut onnettomuus ei toistuisi.
Vaihtoehtoisesti voi myös yrittää olla ajamatta ovia päin!?
Ironia täydessä komeudessaan
Jokaisessa Yhdysvaltain osavaltiossa ei ole pakko käyttää kypärää, kun ajaa moottoripyörällä. New York on kuitenkin yksi niistä, joissa on lain mukaan kypäräpakko.
Vuonna 2011 Syracusen lähellä järjestettiin kypäräpakkoa vastustava mielenilmaus, johon osallistui 550 moottoripyöräilijää. Philip A. Contos, 30 vuoden kokemuksen omannut motoristi, oli yksi niistä mielenosoitusajossa mukana olleista, jotka lähtivät matkaan paljaalla päällä.
Contos kuitenkin menetti pyöränsä hallinnan, lensi sarviensa yli ja laskeutui pää edellä asfalttiin. Hän menehtyi onnettomuuspaikalle. Mielenosoitusta järjestämässä olleen Thomas Altonin mukaan Contos oli ajanut itselleen outoa moottoripyörää ja ajo oli ollut siitä syystä haparoivaa. Paikallisen poliisin mukaan mies olisi todennäköisesti jäänyt henkiin, jos hänellä olisi ollut kypärä päässään.
Vaikka ilman kypärää ajaminen kuulostaa täysin aivottomalta touhulta, ovat monet osavaltiot, moottoripyöräjärjestöjen lobbauksen vuoksi, kumonneet kypäräpakkoja ja tehneet käyttämisestä vapaaehtoista.
Annetaanko kaikille heti suosiolla muutama Darwinin palkinto?
Markuksen evankeliumi ei pitänytkään paikkaansa
Pienessä yhdysvaltalaisessa Jensonin kaupungissa on helluntaikirkko, jossa pastorit käsittelevät messujen aikana myrkyllisiä käärmeitä. Käytäntöä harjoitetaan syvällä Appalakkien vuoristossa, Kentuckyn osavaltiossa, ja se pohjautuu erääseen Markuksen evankeliumin jakeeseen. Vaarallisten matelijoiden kanssa leikkimisen on tarkoitus osoittaa seurakunnalle, että Jumala suojelee kaikelta pahalta.
Kirkolla on tiukka linja, joka kieltää käärmenpureman saanutta henkilöä hakeutumasta lääkärin hoitoon, koska Jumala kyllä huolehtii omistaan.
Vuonna 2015 John David Brock, yksi seurakunnan pastoreista, joutui käärmeen puremaksi, eikä tietenkään lähtenyt vastamyrkkypiikille. Paikallisen sheriffin mukaan Brock poistui toimituksen jälkeen veljensä luo ja menehtyi myöhemmin myrkytykseen. Brock ei ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen, saman kohtalon kokenut pastori.
Pastorin kadonneet taikavoimat
Jatketaan kirkollisella teemalla ja pysytään myös samassa vuodessa. Vuosi 2015 ei selvästikään ollut pastoreille suotuisaa aikaa.
Zimbabwelainen pastori Shamiso Kanyama oli vahvasti sitä mieltä, että hänellä oli Jumalan suoma lahja parantaa ihmisiä. Itsensä profeetaksi julistanut Kanyama oli kutsuttu Muzarabanin alueelle puhdistamaan erään perheen talo pahoista hengistä. Perheen miehet olivat pyytänyt Kanyamaa apuun, koska jokin mystinen tauti tappoi suvun jäseniä.
Kanyama tarvitsi kuitenkin apua pystyäkseen suorittamaan parantavan seremonian kokonaiselle talolle, joten hän pyysi miehiä hautaamaan itsensä elävältä maahan. Maaperän oli tarkoitus antaa hänelle lisää voimia.
Kun hauta oli kaivettu, lausui Kanyama pikaisen rukouksen, hyppäsi kuoppaan kasvot maata kohti ja määräsi miehet lapioimaan multaa päälleen. Kaivuuhommissa olleet miehet pelkäsivät profeetan hengen puolesta, mutta tämä pysyi tiukkana ja määräsi heitä jatkamaan.
Kun työ oli tehty, ja tarpeeksi aikaa kulunut, kaivettiin Kanyama tietenkin elottomana haudasta. Mikä shokki: Voimien kerääminen ja ylösnousemus eivät olleetkaan onnistuneet.
Darwinin palkinto tuplana
Brasilialainen Adelir Antonio de Carli oli katolinen pappi, joka perussaarnauksen lisäksi oli äänekäs ihmisoikeusrikkomusten vastustaja. Hän halusi erityisesti tuoda näkyvyyttä poliisien harjoittamalle, silmittömälle väkivallalle. De Carli oli kokenut laskuvarjohyppääjä, ja oli myös alkanut harrastaa ilmapalloilla lentämistä.
Huhtikuussa 2008 hän lähti yrittämään ilmapalloilla lentämisen maailmanennätystä kerätäkseen varoja rekkakuskien hengellisen levähdyspaikan rakentamiseen. Hänen oli tarkoitus nousta 1000:lla heliumtäytteisellä pallolla kuuden kilometrin korkeuteen ja lentää useiden satojen kilometrien mittainen matka alle vuorokaudessa.
De Carli oli hyvin varustautunut: hänellä oli mukanaan laskuvarjo, GPS-laite, pari erilaista puhelinta, ruokaa, juomaa sekä alumiininen lämpöpuku. Hän oli saanut koulutusta niin vuorikiipeilyyn kuin viidakossa selviytymiseenkin, joten kaikkeen oli varauduttu.
Paitsi siihen, että de Carli ei ollut opetellut käyttämään GPS-paikannintaan. Yön pimeinä tunteina hän soitti matkapuhelimellaan poliisille ja pyysi apua laitteen käytössä. Kommunikointi ei kuitenkaan onnistunut ja pappi katosi jäljettömiin. Kaksi kuukautta myöhemmin keskellä Atlanttia sijainnut öljynporauslautta nosti hänen alaruumiinsa merestä.
Ja miksi de Carlin tapaus on kahden Darwinin palkinnon arvoinen? Koska hän oli katolisena pappina jo antanut selibaattilupauksen, eikä siis olisi joka tapauksessa lisääntynyt.
Kohtalokas laskuvirhe
Restonissa, Virginian osavaltiossa, sattui vuonna 1997 kuolemaan johtanut benjihyppy. Eric A. Barcia, 22-vuotias ravintolatyöntekijä, oli päättänyt lähteä hyppäämään 20-metriseltä rautatiesillalta käyttäen köytenään mustekaloja.
Jep, juuri niitä, millä kiinnitetään tavaraa pyörän tarakalle. Hän oli tarkasti laskenut matkan sillalta alas maahan ja teipannut mielestään oikean määrän mustekaloja yhteen. Ongelma oli kuitenkin se, että hän oli tehnyt köydestä liian pitkän. Eikä hän myöskään ollut ottanut huomioon, että mustekalat eivät välttämättä kestä, vaikka köysi olisikin ollut oikean pituinen.
Barcia löydettiin myöhemmin kuolleena epäonnistuneen hyppynsä jäljiltä, ja poliisi kertoi medialle, että kuolinsyy oli todennäköisesti ”vakava vamma”. Myös virkavallalla oli ilmeisesti tarvetta yhdelle Darwinin palkinnolle…
Kisailua kumppanista
Silloin on tosi kyseessä, kun uroseläimet taistelevat naaraista. Esimerkiksi pässit ottavat kirjaimellisesti yhteen syöksymällä sarvet edellä toisiaan päin. Se, kumpi selviää pienemmällä tällillä, on voittaja ja pääsee parittelemaan naaraan kanssa.
Evoluutio on kuitenkin tarjonnut pässeille oikeanlaisen rakenteen päiden yhteen puskemiseen: Niillä on paksut kallot ja moniin muihin nisäkkäisiin verrattuna enemmän nestettä aivojensa suojana, joten kamppailu harvemmin johtaa mihinkään partnerin menettämistä vakavampaan.
Toisin on ihmisillä, joskin jotkut lajimme yksilöistä ovat melko kovakalloisia, mutta sanan toisessa merkityksessä.
Vaikka miehet välillä tappelevatkin, (joskus jopa naisista) niin ritarien keskiaikaisia turnajaisia lukuun ottamatta, he harvoin ottelevat syöksymällä toisiaan kohti yhteisymmärryksessä.
Näin kuitenkin kävi vuonna 2004 Chiayin kaupungissa, Taiwanissa, jossa kaksi opiskelijanuorukaista olivat päätyneet pattitilanteeseen: kummatkin olivat kiinnostuneita samasta, naispuolisesta lajinsa edustajasta. Nautittuaan yliopiston syysfestivaaleilla muutaman alkoholipitoisen juoman, päättivät he ratkaista kiistan turnajaismalliin skoottereillaan.
Luonnollisesti kypärät heitettiin sivuun ja miehet lähtivät kiihdyttämään skoottereillaan toisiaan kohti. Se, joka ensimmäisenä väistäisi, oli tietenkin häviäjä. Ehkä arvaatkin, että kumpikaan ei väistänyt, vaan he törmäsivät toisiinsa 80 kilometrin tuntivauhdilla, ja molemmat menehtyivät törmäyksessä saamiinsa vammoihin.
Nainen, jonka huomiosta tunarit olivat kilpailleet, ei halunnut kommentoida tapausta muuten kuin ilmoittamalla, ettei ollut alun perinkään kiinnostunut kummastakaan liehittelijästä.
Salametsästäjä sai maistaa omaa lääkettään
Ehkä listan aikana on ollut väärin tuntea vahingoniloa, mutta jotenkin tämän viimeisen kohdalla tekisi mieli soittaa fanfaareja.
Sarvikuonojen salametsästys on yksi kaikkein raaimmista ”metsästyksen” muodoista. Lähes sukupuuttoon metsästetyt sarvikuonot huumataan liikuntakyvyttömiksi, niiden sarvet leikataan julmasti irti ja ne jätetään tuskissaan vuotamaan kuiviin.
Mutta joskus paha saa palkkansa! Niin kävi vuonna 2019 Etelä-Afrikassa, kun sarvikuonojen salametsästäjä tunkeutui rauhoitetulle kansallispuistoalueelle tarkoituksenaan haalia muutama sarvi matkaansa mukaan. Miehelle kävi kuitenkin köpelösti, sillä hän löytyi parin päivän päästä kuolleena. Tai löytyi osittain, sillä jäljellä oli pääkallo ja housut.
Salametsästäjätovereiden mukaan mies oli kuollut jouduttuaan norsun tallomaksi. Jäljistä ja jäänteistä voitiin päätellä, että myöhemmin leijonat olivat iskeneet apajille. Karma is a bitch!