Oudoimmat
10 faktaa pieruista: Naisten paukut haisevat pahemmalta ja pitkään pidätetty pieru tulee lopulta ulos suusta
Mitä olet aina halunnut tietää ilmavaivoista? Enää ei tarvitse miettiä, vaan tämä lista on pyhitetty pieruille tiukkojen faktojen ja tietysti hauskojen tietoiskujen muodossa.
Kyseessä on toivelista – en tiedä oliko toive laitettu vitsillä vai ei, mutta sillähän ei ole väliä. Pierut ovat täysin normaali ja kehon luonnollinen toiminto, sillä kaikki paukuttelevat; siitä ei pääse mihinkään. Pieru naurattaa ja se saattaa jopa sanana tuntua nololta, mutta on kuitenkin täysin yleiskielinen ilmaus, jota käytetään myös lääketieteessä.
Hypätään siis pidemmittä puheitta pierujen ”kiehtovaan” maailmaan!
Mitä pieru on?
Pieru on kaasua, jota vapautetaan peräaukon kautta nopeasti ja usein äänekkäästi. Osa tuosta kaasusta on peräisin syödessämme ja juodessamme niellystä ilmasta ja osa siitä muodostuu ruoansulatuksen sivutuotteena. Noin 99 prosenttia pierusta on täysin hajuttomia aineita: typpeä, happea, hiilidioksidia, vetyä ja metaania.
Ja sitten on se pahamaineinen osa, josta ovat vastuussa ruoansulatuselimistössämme elävät symbioottiset bakteerit. Se yksi haiseva prosentti on rikki ja sen yhdisteet, joita erilaiset bakteerit tuottavat pilkkoessaan paksusuoleen saakka päätynyttä sulamatonta ruokaa. Jokaisen pierut haisevat erilaiselta, sillä suoliston bakteerikanta on kaikilla yksilöllinen. Ja tietysti haju riippuu myös siitä, mitä on suuhunsa pistänyt.
Kuinka paljon on liikaa?
Keskimäärin aikuinen ihminen tuottaa suolistokaasuja reilun litran verran vuorokaudessa ja yhdellä rupsulla kaasua vapautuu noin 100 kuutiosenttimetriä eli yhden desilitran verran. Aikuinen pieraisee keskimäärin 14 kertaa päivässä, mutta syytä huolestumiseen ei ole, vaikka itsellä rytisisi paljon enemmän: parikymmentä paukkua päivässä on täysin normaalia. Määrä voi olla enemmän tai vähemmän riippuen siitä, mitä on syönyt.
Pieru on varsin vauhdikas kaveri, sillä se voi edetä jopa 3 metriä sekunnissa. Jos pieru jatkaisi samaa vauhtia pitkän aikaa, olisi se tunnissa päässyt lähes 11 kilometrin päähän paukauttajasta. Pieru ei kuitenkaan liiku kovin kauas, kunhan vain hieman leijailee ja onneksi laimentuu sekoittuessaan ilman kanssa.
Valitettavasti pieru on kaasuna ilmaa keveämpää, joten se ei painu peräaukosta ulos tullessaan kohti maata, vaan nousee ikävästi ylöspäin. Eli sinne missä ihmisen nenä sijaitsee.
Maailman vanhin vitsi oli taattua vessahuumoria
Nykyisen Irakin eteläosissa kukoisti tuhansia vuosia sitten Sumerin korkeakulttuuri. Sumerilaiset keksivät muun muassa pyörän ja kirjoitustaidon, ja Sumerin alueella syntyi myös matematiikka tieteenä. Ei siis ehkä ole kovinkaan yllättävää, että maailman vanhin dokumentoitu vitsi on sumerilaisten käsialaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että vitsejä ei olisi kerrottu jo aiemmin.
Mutta vanhin vitsi, josta on säilynyt ja löytynyt todisteita, on peräisin vuoden 1900 eaa. tuntumasta. Brittiläinen Wolverhamptonin yliopisto on listannut maailman vanhimpia vitsejä ja sumerilainen sutkautus peittosi seuraavaksi vanhimman egyptiläisen vitsin muutamalla sadalla vuodella.
Sumerilainen vitsi kuuluu näin: ”Mitä ei ole koskaan muinaisista ajoista lähtien tapahtunut? Se, että sulhasensa sylissä oleva nuori neito ei olisi pieraissut.”
Pieruhuumori on siis naurattanut aina. Ja tulee varmaan aina naurattamaan.
Pitkään pidätetty pieru löytää tiensä aina ulos – vaikka sitten suusta
Pierua voi yrittää pidättää, mutta kaasuja vastaan taisteleminen on tuhoon tuomittu yritys. Ne poistuvat kehosta tavalla tai toisella. Jos on onnekas, niin kasaantuneet kaasut vapautuvat ajan mittaan hiljalleen ulos, mutta seuraukset voivat olla myös täysin päinvastaiset. Pidättämisen jälkeen kaasut saattavat purkautua kontrolloimattomasti, huomattavasti suuremmalla voimalla ja äänekkäästi.
Tai sitten pidätetyt kaasut imeytyvät suolistosta verenkiertoon, sieltä keuhkoihin ja lopulta suun kautta ulos. Siis pieru karkaa suusta!? Nyt ei kuitenkaan kannata huolestua erityisen pahanhajuisesta hengityksestä ja siitä, että suussa maistuisi ulosteelta. Pahanhajuiset rikkiyhdisteet kuten dimetyylisulfidi ja metyylimerkaptaani eivät poistu kehosta keuhkojen kautta, vaan niiden reitti kulkee aina peräaukon kautta.
Pakkomielteestä eroon erikoisella ohjeella
Vuonna 1982 Journal of Behavior Therapy and Experimental Psychiatry -tiedelehdessä julkaistiin tapaustutkimus 33-vuotiaasta naisesta, jolla oli pakkomielle pieruista. Viitaten listan edelliseen kohtaan, niin pakkomielle ei liittynyt naisen työhön hengityshoitajana, eikä kyse ollut myöskään fetissistä. Hän ei vain kyennyt olemaan murehtimatta pieruja ja pieremistä.
Kun pakkomielteen hoidossa oli kokeiltu koko joukko erilaisia menetelmiä, ottivat psykologit käyttöön hieman erikoisemman lähestymistavan. Naista neuvottiin ”tehostamaan kaasujen vapautumista” eli yksinkertaisemmin sanottuna: pieremään kovempaa aina kun pierettää.
Epätavallinen metodi toimi ja nainen pääsi hyvin nopeasti eroon pakkomielteisestä pierujen mietiskelystä.
Eproktofilia
Äskeisessä listan kohdassa jo mainittiin fetissi, mistä ei siinä kuitenkaan ollut kyse. Mutta pierufetissi on täyttä totta ja sillä on nimikin: eproktofilia. Eproktofilia on seksuaalisen mielihyvän saamista ilmavaivoista.
Useiden tapaustutkimusten perusteella voidaan sanoa, että kiihottua voi äänestä, hajusta tai molemmista. Joskus pelkkä pierun ja piereskelyn ajatteleminenkin tuottaa seksuaalista nautintoa.
Jokainen tyylillään, ja kunhan kaikki osapuolet ovat mukana omasta halustaan, niin mikäs siinä!
Pierut ovat löytäneet tiensä myös oikeuteen
Kuva: Unsplash
Vuonna 2019 Australian Melbournessa ratkottiin työpaikkakiusaamiseen liittyvää oikeusjuttua. David Hingst oli nostanut syytteen entistä esimiestään Greg Shortia vastaan ja vaatinut vahingonkorvauksena 1,8 miljoonaa dollaria, joka on noin 1,2 miljoonaa euroa. Hingstin mukaan Short oli toistuvasti tullut vasta vasten pieraisemaan hänen pieneen, ikkunattomaan huoneeseensa jättäen jälkeensä kammottavan lemun.
Hingst kertoi siirtyneensä ensin yhteisestä toimistotilasta omaan huoneeseen päästäkseen pakoon Shortin ilmavaivoja. Se oli kuitenkin vain pahentanut asiaa, sillä Short oli ruvennut viihdyttämään itseään ottamalla Hingstin erityiseksi kohteekseen.
”Hän kävi toimistossani pieraisemassa viisi tai kuusi kertaa päivässä”, väitti Hingst medialle oikeuskäsittelyn aikana ja paljasti suihkuttaneensa deodoranttia haisevan esimiehensä päälle. Short puolestaan kielsi olleensa sarjapaukuttelija, mutta myönsi tehneensä mielestään hauskan pilan pariin otteeseen.
Valitusten kautta kiista eteni korkeimpaan oikeuteen, joka alempien oikeusasteiden tapaan päätti asian Shortin ja yrityksen hyväksi – toimistossa piereskelyn ei katsottu täyttävän kiusaamisen ja ahdistelun tunnusmerkkejä.
Miksi oma pieru ei haise yhtä pahalta kuin jonkun toisen?
On totta, että oman rupsun jälkeen nenä saattaa toisinaan nyrpistyä, mutta kyllä toisten pierut haisevat huomattavasti pahemmalta. Näin väittää jokainen. Havainto on kuitenkin puolueellinen, sillä kyse on tottumisesta.
Mitä tutumpaa jokin asia on, sitä todennäköisemmin siitä pitää. Oli kyse sitten esimerkiksi musiikista tai pieruista. Mutta vaikka paukut eivät omaan nenään haisisi juuri miltään, niin kanssaihmisten kohdalla asia on eri.
Toisaalta kyse on myös varautumisesta. Kun pieru pääsee, niin aivot tietävät, että kohta haisee. Tämän vuoksi aistimus ei ole niin voimakas verrattuna siihen, kun jonkun hajut leijailevat nenään täysin yllättäen.
Vaikka tutkijat ovat myös selvittäneet, että äänellä tai äänettömyydellä ei ole mitään merkitystä pierun varsinaisen hajun kannalta, niin jäin pohtimaan tuota yllätysmomenttia. Eikö niin sanottu silent killer ole siinä tapauksessa pahempi? Jos kaveri heittää ilmoille äänekkään pierun, niin siinä ehtii jo varautua pahimpaan – joka ei sitten olekaan ehkä niin paha, koska hajua osaa odottaa.
Pierua ei kannata pelätä
Erään teorian mukaan toisen päästämä pieru haisee erityisen pahalta, koska aivot tulkitsevat hajun vaaraksi. Tällöin automaattisesti vetäytyy piereskelijästä kauemmas. Tämä selitys perustuu niin sanottuun välttämisrefleksiin, joka juontaa juurensa aikaan, jolloin ihmiset eivät käyttäneet vaatteita. Pierut ovat nimittäin tartuntariski, joten paljaasta takapuolesta tuleva turaus saattoi koitua kohtaloksi.
Pierussa siis piilee omat vaaransa. Niissä kaasuissa ei varsinaisesti ole mitään taudinaiheuttajia, mutta paksu- ja peräsuolessa on pöpöjä sisältävää ulostetta, jota saattaa roiskua pierun mukana ulos.
On huojentavaa tietää, että asiaa on luonnollisesti selvitetty piereskelemällä petrimaljaan tutkimustarkoituksessa. Pieraiseminen ilman housuja sai aikaan bakteerikasvustoa, mutta housujen läpi päästetty pieru ei levittänyt mikrobeja. Nykyisin vaatekerrat siis suojaavat sen verran, että tartuntavaaraa ei ole.
Miehet piereskelevät enemmän, mutta naisten pierut haisevat pahemmalta
Koska miehet ovat keskimäärin naisia suurikokoisempia, ovat myös heidän pierunsa keskitilavuudeltaan suurempia eli niissä on enemmän kaasua. Mutta hajun suhteen kyse on enemmänkin laadusta kuin määrästä. Tutkimusten mukaan naisten pierut sisältävät enemmän rikkivetyä, jolla on voimakas mädäntyneen kananmunan haju.
Naisten pierut siis haisevat pahemmalta, mikä on todistettu sekä kaasuanalyysilla että hajuaistiin perustuvalla mittauksella. Jälkimmäisenä mainittu testi on suoritettu juuri kuten arvata saattaa: koehenkilöt ovat pieraisseet astiaan ja analysoijat ovat arvioineet tuotoksen hajua nuuhkimalla.
Toisaalta miehet tasapainottavat hajueroa piereskelemällä useammin, mihin ei ole mitään fysiologista syytä. Miehet eivät vain yleisesti ottaen häpeile pieremistä yhtä paljon – jos lainkaan.
Lue myös: