Oudoimmat
10 omituista entistä ja nykyistä missikilpailua
Missikilpailut ovat nykypäivänä hieman kiistanalaisia juuri perimmäisen tarkoituksensa vuoksi: Naisia arvostellaan ulkonäön perusteella.
Enää missikisoilla ei ole samanlaista asemaa kuin vuosikymmeniä sitten. Tietty hohto ja glamour on kadonnut, mutta silti niitä järjestetään vuosittain niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.
Missikilpailuiden kulta-aikaa elettiin 1950- ja 60-luvulla, mistä kertovat tältäkin listalta löytyvät (monien onneksi jo kuopatut) mittelöt, joista osassa arvostelukriteerit ovat olleet sanoisinko mielenkiintoiset. Mutta löytyy modernistakin maailmasta erikoisia kauneuskilpailuita, joissa toki arvostetaan muitakin ominaisuuksia kuin pelkkää ulkokuorta, vaikka en toki väitä, etteikö sillä olisi tuomarien silmissä väliä. Joskus missikisoilla voidaan tuoda näkyvyyttä jollekin tärkeällä asialle.
Listafriikki kasasi tälle listalle erikoisia missikilpailuita niin menneiltä ajoilta kuin viime vuosiltakin. ”Ken on heistä kaikkein kaunein…”
Miss Suloisimmat silmät
Miss Lovely Eyes Contest, 1930 from r/oldschoolcreepy
Miss Suloisimmat silmät -kilpailut eivät kuulosta painajaismaiselta, mutta sitä nuo Yhdysvalloissa 1930-luvulla suuressa suosiossa olleet kisat todellakin olivat. Eikä sen takia, että tuomarit arvioivat ainoastaan osallistujien silmiä.
Näissä missikilpailuissa osallistujien kasvot oli peitetty oudoilla naamioilla, mutta silmät oli jätetty näkyviin. Näin muut kasvonpiirteet eivät vaikuttaneet tuomarien työskentelyyn, kun he pähkäilivät kenen neitokaisen silmät ovat kaikkein kauneimmat.
Toisinaan kisaajien kasvojen alaosan edessä pidettiin paperia ja toisinaan heillä oli päässään silmänrei’illä varustetut pussit. Ehkäpä se kaikkein karmivin lisäasuste oli floridassa käytetyt, hieman Hannibal Lecter -henkiset naamiot (ylläoleva kuva).
Järjestetäänköhän muuten tänä vuonna missään päin maailmaa missikisoja? Taitaisi mennä maskien kanssa Miss Lovely Eyes -tyyliseen arviointiin!
Miss Venäjän armeija
Listafriikillä, tai oikeastaan Internetillä, ei ole tietoa siitä, järjestääkö Venäjän armeija miten usein missikilpailuja naissotilailleen, mutta aina silloin tällöin mediaan tihkuu tietoja mahdollisista kauneuskilpailuista puolustusvoimien riveissä. Varmaksi tiedetään, että vuonna 2005 kruunun sai kutreilleen luutnantti Ksenya Agarkova.
Kilpailun tarkoituksena on näyttää maan puolustusvoimista pehmeämpi puoli ja houkutella useampia naisia liittymään armeijaan. Onko näissä tavoitteissa onnistuttu!?
Vuonna 2005 kilpailuun osallistuneet 19 nuorta naista kävelivät univormuissaan pitkin moskovalaisen teatterin lavaa laulaen isänmaallisia lauluja kitaran säestäminä. Heistä näytettiin videokuvaa tositoimissa: ryömimässä taistelukentällä, hyppäämässä sisään panssarivaunuun ja ampumassa kivääreillä. Uimapukukierrosta ei järjestetty.
Kaikki sotilaat painottivat, että missikilpailu ei ole mikään syy liittyä armeijaan, mutta se toi mukavaa vaihtelua välillä yksitoikkoiseenkin palvelusaikaan. Eräässä yhdessä esittämässään laulussa neitokaiset lauloivat sanoin: ”Olemme sotilaita. Palveleminen on isänmaallinen velvollisuutemme. Ja meille automaattiaseet tulevat ykkösenä, pojat vasta kakkosena.”
Miss Atomipommi
Miss Atomic Bomb 1957 – Lee Merlin [800×600] from r/HistoryPorn
Ydinpommit olivat kuuma puheenaihe Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Aiemmalla vuosikymmenellä oli nähty ensimmäiset ja tähän mennessä ainoat atomipommit sotatoimissa, kun Yhdysvallat tuhosivat ydinaseillaan japanilaiset Hiroshiman ja Nagasakin kaupungit.
Ydinaseiden kehitystyö ei suinkaan päättyneet elokuuhun 1945, vaan siitähän kokeet vasta lähtivätkin käyntiin. Nevadassa, vain noin 100 kilometrin päässä Las Vegasista sijaitsi yksi testikeskus, joten ei ole ihme, että ”kuume” oli suurimmillaan juuri juhlimisesta ja uhkapelaamisesta tunnetussa kaupungissa.
Ravintolat ja hotellit järjestivät parvekkeillaan ja kattoterasseillaan juhlia aina kun lähistöllä testailtiin ydinaseita; räjähdyksiä oli ilmeisen rattoisaa seurata cocktail kädessä. Las Vegasissa kruunattiin myös lukuisia atomipommimissejä, joista muun muassa Candyce King sai palkinnokseen viiden kilon pussillisen sieniä. Tiedäthän, ydinpommi ja sienipilvi…
Sienipilvet olivat atomimisseiksi halajavien ykkösasuste: toisilla oli kehon kriittisten kohtien peittona itsetehty kyhäelmä pilvestä, ja toisille oli taiottu muun muassa vessapaperirullia apuna käyttäen räjähtäviä kampauksia. Tärkeintä kuitenkin oli osallistujan säteilevä ulkonäkö ja persoona.
Miss Metro
Vuonna 1941 New York Subways Advertising -mainostoimisto alkoi järjestää hieman erilaista missikilpailua. Osallistujille oli vain kaksi vaatimusta: Heidän tuli asua New Yorkissa ja käyttää säännöllisesti metroa.
Mainostoimisto valitsi kuukausittain satojen tyttöjen ja naisten joukosta voittajan, jonka kasvokuva ja lyhyt esittely elämästä sekä unelmista oli sitten esillä jokaisessa kaupungin metrovaunussa.
Se, mikä erotti Miss Subways -kilpailun ”perinteisistä” missikilpailuista, oli osallistujien ja myös voittajien erilaiset taustat: tummaihoisia ja aasialaiset sukujuuret omaavia missejä nähtiin jo kilpailun ensimmäisinä vuosina; useita vuosikymmeniä aiemmin kuin Miss America -mittelöissä. Olihan kilpailun tavoitteena esitellä newyorkilaisia naisia, ja kenellä tahansa oli mahdollista tulla valituksi Miss Subwaysiksi!
Myöhemmin valintatapa muuttui, ja missikilpailuun osallistujien kuvat olivat metromatkustajien arvioitavina. Työmatkalla pystyi lattiaan tuijottelun sijaan arvostelemaan nuoria naisia ja äänestää suosikkiaan soittamalla tai lähettämällä tämän nimi postikortilla järjestävälle taholle.
Monien voittajien esittelyt olivat yllättävän erilaisia, jopa feministisiä, verrattuna siihen, minkälaiseen muottiin naiset haluttiin laittaa. Toukokuussa 1941 historian ensimmäinen Miss Subways, Mona Freeman, ”halusi olla menestynyt freelance-kuvittaja”. Joulukuun 1942 metrotytön, Marguerite McAuliffen, ”päämäränä oli tulla yhtä eteväksi lääkäriksi kuin isänsä”. Marraskuun 1960 voittajan, Eleanor Nashin, kerrottiin olevan ”nuori, kaunis ja mestarillinen kiväärin käsittelijä”.
Miss Jumbo-kuningatar
Nakhon Ratchasiman kaupungissa järjestetään vuosittain kauneuskilpailu, johon ei perinteisillä ”missin mitoilla” ole asiaa. Missikilpailussa voittaja ratkeaa sillä, kuka on parhaiten ja luontevimmin saanut esitettyä norsujen ylväyttä, eleganssia ja kokoa. Norsuja pidetään Thaimaassa suuressa arvossa, ovathan ne maan kansalliseläimiä.
Noita kolmea edellä mainittua ominaisuutta vaaditaan myös kirjaimellisesti Jumbo-kuningatarehdokkailta. Osallistujan on painettava vähintään 80 kiloa, eikä ylärajaa ole; mitä enemmän elopainoa, sen parempi. Sekä voittaja että perintöprinsessat toimivat missivuotenaan norsujen suojelutyön lähettiläinä kiertäen ympäri Thaimaata.
Pelkällä ulkonäöllä ei tätä kilpailua voiteta, vaan tuomaristo täytyy vakuuttaa myös taito-osiossa, jossa useimmat missikandidaatit päätyvät esittelemään tanssitaitojaan.
Miss Maamiina
Angolan verinen sisällissota alkoi vuonna 1975 ja kesti yli 26 vuotta. Tuona aikana maassa asennettiin miljoonia maamiinoja, jotka edelleen tappavat yli sata ihmistä vuosittain. Vammautuneiden määrästä ei kukaan pidä edes kirjaa, sillä heitä on niin paljon.
Norjalaisen taiteilijan Morten Traavikin vuonna 2008 ideoimassa Miss Maamiina -kilpailussa haluttiin tuoda näkyvyyttä maamiinojen ja sodan uhreille tai ennemminkin selviytyjille, joiksi naiset itseään mieluummin nimittävät. Tarkoituksena oli lisäksi haastaa perinteistä kuvaa täydellisestä naisesta sekä juhlia todellista kauneutta.
Kymmenen osallistujaa olivat vammautuneet erilaisissa tapaturmissa: osa miinoja raivatessaan, osa sotilaita paetessaan, osa matkalla koulusta kotiin. Kilpailu oli kertaluontoinen ja sen voittaja sai palkinnoksi kultaisen jalkaproteesin.
Järjestäjä Traavik halusi viedä kilpailun myös toiseen maamiinojen kanssa kamppailevaan maahan, Kambodžaan, mutta maan hallitus peruutti tapahtuman kutsuen sitä vammautuneiden pilkkaamiseksi.
Miss Täydellinen ryhti
Yhdysvaltojen kiropraktikoiden liitto järjesti 1950- ja 1960-luvulla lukuisia kauneuskilpailuita, joissa osallistujia arvosteltiin kauneuden lisäksi myös ryhdin perusteella.
Ryhtiä tarkasteltiin useilla eri menetelmillä: Kisaajan piti kumarrella suoraan eteenpäin, seistä kahdella vaa’alla (täydellisellä ryhdillä paino jakaantui tasaisesti kummallekin vaa’alle) ja kaiken huipuksi hänen selkärangastaan otettiin röntgenkuvia. Säteilystä ei tuolloin pahemmin murehdittu. Kiropraktikkotuomarit sitten arvioivat kuvista, miten suorassa naisen ranka oli.
Miss Correct Posture -kilpailuja järjestettiin lähinnä julkisuustemppuina, joilla haluttiin kohentaa kiropraktikkojen mainetta erityisesti lääkäreiden silmissä. Jossain vaiheessa samanlaisia kisoja järjestettiin myös miehille, mutta ne loppuivat lyhyeen vähäisen suosion vuoksi. Ja sen takia, että miehet seisoivat aina kyyryssä.
Marilyn Monroe -kaksoisolento
Marilyn Monroe look-alike competition (1958) from r/TheWayWeWere
Marilyn Monroe oli, ja on, yksi suurimmista kauneusikoneista. Edelleen nykypäivänä järjestettävissä kaksoisolentokilpailuissa kisaajat pyrkivät näyttämään identtiseltä idolinsa kanssa. Meikki, hiukset ja vaatetus ovat tarkkaan harkittuja, ja toiset tienaavat omaisuuksia imitoimalla kuuluisaa näyttelijätärtä.
Vuonna 1958 Hastingisissa, Englannissa, järjestettiin mielenkiintoinen missikilpailu, jossa osallistujat eivät tavoitelleetkaan Monroen kanssa täyttä yhdennäköisyyttä, paitsi yhdellä osa-alueella.
Kilpailulavalle oli ripustettu pahvisia seinämiä, joihin oli leikattu Monroen hahmo. Osallistujien tuli asettua seksisymbolin muotoiseen aukkoon, ja voittajaksi julistettiin tietysti se, jonka vartalo sopi koloon parhaiten. Vähäinen vaatetus ja korkokengät olivat kirjoittamaton, joskin pahviin leikattu, sääntö.
Miss Sievimmät jalat
Atlantin molemmin puolin järjestettiin 1930-1950-luvuilla huippusuosittuja missikilpailuja, joissa arvioinnin kohteena olivat vain ja ainoastaan jalat, erityisesti nilkat.
Nilkka- ja jalkakauneuskilpailut olivat usein sukkahousuvalmistajien järjestämiä, jolloin voittajalle oli tiedossa runsaasti ilmaisia sukkiksia. Missit olivat monesti verhon takana tai muuten peitettyinä, jotta tuomarit pystyivät arvioimaan silmämääräisesti, ja joskus kosketellen tai mittaillen, ainoastaan heidän jalkojaan.
Jalkamissikilpailuiden puolustajien mielestä niissä parasta oli se, ettei osallistujan iällä ollut väliä: rivistössä saattoi nimittäin seistä äiti ja tytär vierekkäin.
Ylläolevalla videolla on kuvaa New Jerseyssä, Yhdysvalloissa, järjestetystä kilpailusta, jossa missit marssivat lavalle puistattavia mielikuvia tuovat tyynynpäälliset päällään. Tuossa kisassa voittajalle oli tarjolla stipendi, jolla rahoittaa alkava mallinura.
Miss Plastiikkakirurgia
Plastiikkakirurgia ei ole este esimerkiksi Miss Universumi -kilpailuun osallistumiseen, joskin järjestävä taho ei leikkauksiin kannusta, vaan suosittelee kisaajia luottamaan luonnolliseen kauneuteensa. Jos olet viime vuosina kyseistä spektaakkelia seurannut, niin äskeinen lause voi tuoda hymyn huulille. Lavalla kävelee melko muokattua leidiä, missä ei tietenkään ole mitään väärää; kaikkihan saavat tehdä omalle keholleen aivan mitä haluavat!
Asetelma on kuitenkin hieman epäreilu, sillä toisten maiden kansallisissa missikilpailuissa kauneusleikkaukset ovat ehdottomasti kiellettyjä.
Miss Plastiikkakirurgia -kilpailut ovat saaneet alkunsa Kiinasta, jossa vuosituhannen alussa eräs nuori nainen hyllytettiin ”tavallisesta” missikisasta julki tulleen operaation vuoksi. Asiasta tuohtuneet päättivät järjestää oman kilpailunsa kauneusleikkauksissa käyneille, ja konsepti on levinnyt ympäri maailmaa; Suomessakin Miss Plastic järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010.
Näihin kisoihin voi osallistua lähes minkä ikäisenä (aikuisena) tahansa ja veitsen alla käyminen ei ole ainoastaan suotavaa, vaan myös pakollista. Botox otsassa tai täyte huulissa ei riitä täyttämään vaatimuksia. Kiinassa osallistujat tarvitsevat lääkärintodistuksen, jolla operaatiot todistetaan.
🤷♀️ Seuraatko missikilpailuja? Tiedätkö kuka on hallitseva Miss Suomi?
Kerro kommenttikentässä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme mielipiteesi siitä, onko aika jo ajanut missikisojen ohi.