Oudoimmat
Rasputin ei vain suostunut kuolemaan! 10 tosielämän tarinaa, joissa ihminen nousi kuolleista – osa 2
Tässä tulee listallinen tarinoita, joissa ihminen nousi kuolleista! Esittelemme nyt siis erikoisia esimerkkejä Lasarus-ilmiöstä eli kuolleista heräämisestä.
Ilmiössä on kyse siitä, että henkilö ei elvytyksestä huolimatta palaa henkiin. Mutta sitten kuitenkin palaa. Joskus ”kuoleminen” on ollut niin pitkäkestoinen, että ihminen on ehditty haudata.
Tälle listalla Listafriikki valitsi tarinoita, jotka päättyivät onnellisesti: ihminen nousi kuolleista ja jatkoi elämäänsä eteenpäin. Viimeistä kohtaa lukuunottamatta… Mutta emme vain voineet jättää Rasputinia ja hänen lukuisia kuolleista heräämisiään pois listalta; ymmärrätte varmasti!
Lista julkaistaan kahdessa osassa, joista tämä on jälkimmäinen. Ensimmäiset viisi tarinaa tosielämän Lasaruksista voit lukea tästä:
Carlos Camejo
Venezuelalainen Carlos Camejo joutui vuonna 2007 moottoritiellä ajaessaan erittäin vakavaan kolariin. La Victorian kaupungissa asunut Camejo todettiin kuolleeksi ja hänet siirrettiin ruumishuoneelle, jonne miehen murheen murtamaa vaimoa oli pyydetty tulemaan tunnistamaan ruumis.
Kuolinsyyntutkija oli jo aloittamassa ruumiinavausta ja teki leukaan ensimmäisen viillon. Ihmetyksekseen hän huomasi, että haavasta vuoti verta. Kaikki ei ollut kunnossa. Tai toisaalta kaikki nimenomaan oli kunnossa, koska se tarkoitti Camejon olevan hengissä. Lääkäri rupesi ompelemaan viiltoa umpeen, jolloin Camejo heräsi omien sanojensa mukaan ”sietämättömään kipuun”.
Ruumista tunnistamaan saapunut vaimo oli onnensa kukkuloilla, kun hän näki aviomiehensä makaamassa ruumishuoneen käytävällä täysissä sielun ja jonkin ajan päästä ruumiinkin voimissa.
Juuri synnyttänyt nainen
Nimettömänä pysyttelevä saudiarabialainen nainen joutui vuonna 2009 kovien synnytystä edeltäneiden kipujen takia sairaalaan. Kuusi päivää kuwaitilaisessa Jahran sairaalassa kärvisteltyään, lääkärit päättivät suorittaa naiselle keisarinleikkauksen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.
Naisen aviomies hälytettiin paikalle, ja tätä pyydettiin tulemaan veripankin kautta, koska vaimo menetti verta kovalla vauhdilla. Kun mies vihdoin ennätti sairaalaan, oli jo myöhäistä. Vaimon kerrottiin menehtyneen leikkauspöydälle, mutta vauva oli hyväkuntoinen. Miehelle annettiin kopio kuolintodistuksesta, jotta hän pystyi aloittamaan hautajaisvalmistelut.
Kävi kuitenkin niin, että nainen, joka oli julistettu kuolleeksi, heräsi ruumishuoneella kylmässä ja pimeässä kaapissa. Hän hakkasi ovea paniikissa ja sai huudollaan herätettyä osastolla työskennelleen miehen, joka uskalsi tulla katsomaan mitä kummaa huoneessa tapahtuu.
Aviomies, joka oli jo ilmoittanut suvulle tuskallisesta menetyksestä, soitettiin hakemaan vaimonsa kotiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuolintodistuksen sairaala halusi kuitenkin ehdottomasti takaisin.
Perhe vei tapauksen oikeuteen, mutta asia ei koskaan edennyt mihinkään. Sisäistä tutkintaa ei milloinkaan saatu päätökseen. Pariskunta yritti myös löytää naisen pelastaneen työntekijän, mutta hän katosi mystisesti kuin tuhka tuuleen.
Matthew Wall
Lokakuun toisena päivänä vuonna 1571, vietettiin nuoren maanviljelijän Matthew Wallin hautajaisia. Braughingin kylässä Englannissa asunut Wall oli juuri kosinut mielitiettyään ja häät olivat suunnitteilla, kun hän oli yhtäkkiä yllättäen menehtynyt.
Koleasta ja sateisesta ilmasta huolimatta koko kylän väki kerääntyi saattelemaan pidettyä Wallia viimeiselle matkalleen. Kun saattue käveli Fleece Lane -kujaa pitkin kohti kirkkoa, liukastui yksi arkunkantajista maassa olleisiin lehtiin. Arkku tipahti kaikkien kauhistukseksi maahan.
Miehet nostivat arkun nopeasti ylös, mutta kuulivatkin sisältä koputusta. Matthew Wall oli herännyt henkiin ja pyrki ulos puulaatikosta! Mies oli ilmeisesti saanut epilepsiakohtauksen ja vaipunut sen seurauksena koomaan, joka oli tulkittu hieman väärin.
Wall pääsi kuin pääsikin vihille morsiamensa kanssa ja eli vielä 24 vuotta. Testamentissaan hän jätti kirkolle rahaa ja viimeisen toiveen: Aina lokakuun 2. päivänä Fleece Lane tuli lakaista lehdistä ja kirkossa piti soittaa hautajais- ja hääkelloja.
Edelleen tänä päivänä kyläläiset viettävät Old Man’s Dayta Wallin kunniaksi ja kokoontuvat muistotilaisuuteen tämän haudalle. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun koululaiset ovat lakaisseet lehdet kujalta.
Lyudmila Steblitskaya
Elävältä hautaamiset ja heikot elvytysyritykset voi jollain tasolla ymmärtää vielä sata vuotta sitten. Mutta miten niin väärin voidaan diagnosoida, että ihminen julistetaan virheellisesti kuolleeksi 2010-luvulla?
Venäläinen Anastasia Steblitskaya sai huonoja uutisia marraskuun 4. päivänä vuonna 2011. Hän soitti Tomskin kaupungin sairaalaan kysyäkseen äitinsä Lyudmilan vointia. Hoitaja ilmaisi osanottonsa ja kertoi 61-vuotiaan Lyudmilan kuolleen puoli kuuden jälkeen illalla. Ilmoitettuaan suru-uutisen muulle perheelle lähti Anastasia sairaalalle täyttämään papereita, jotta äidin ruumis voitaisiin siirtää hautaustoimistoon.
Hänelle kuitenkin kerrottiin, että äiti oli jo viety ruumishuoneelle, jonne ei enää siihen aikaan perjantai-illasta päässyt ja seuraavan kerran ovet aukeaisivat maanantaina. Anastasia päätti järjestää hautajaiset heti silloin.
Viikonloppu meni järjestelyissä, ja maanantaiaamuna hän oli aikaisin sairaalalla hakemassa äitinsä ruumista, sillä hautajaiset alkaisivat pian. Eräs osastolla työskennellyt nainen kuitenkin sanoi nähneensä Lyudmilan pari minuuttia aiemmin, ja johdatti Anastasian huoneeseen, jossa toden totta oli hänen äitinsä ilmielävänä. Tytär juoksi kiljuen ulos huoneesta ja soitti perheelleen, että kymmenet hautajaisvieraat saa lähettää kotiin ja haudan kaivamisen voi lopettaa.
Lyudmila oli maannut ruumishuoneella perjantai-illasta lähtien, koko viikonlopun. Hänellä ei ollut ajanjaksosta muuta muistikuvaa, kuin että oli ollut todella kylmä ja iho tuntui aivan kuin kuoriutuvan. Sairaalalta ikävää tapausta ei osattu selittää ja lääkärit olivat ylitsevuotavan pahoillaan, mutta Steblitskayan perheelle riitti yksi anteeksipyyntö. Harvoin sitä saa menetetyksi luullun rakkaansa takaisin.
Grigori Rasputin
Henkiparantaja, naistenmies, noita… Grigori Rasputinia kutsuttiin monella nimellä, mutta kaikkein tunnetuin hän oli läheisestä suhteestaan Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:n ja tämän vaimon Aleksandran kanssa. Erityisesti keisarinna oli mieltynyt Rasputiniin, jonka uskottiin pystyvän parantamaan kruununperijä Aleksein hemofilia eli verenvuototauti. Läheiset välit hallitsijaan koituivat lopulta Rasputinin kohtaloksi, mutta muutaman mutkan kautta.
Ensimmäisen kerran Rasputin yritettiin murhata vuonna 1914, kun hommaan palkattu prostituoitu Guseva puukotti miestä vatsaan, niin että sisäelimet tursusivat ulos. Kaikkien hämmästykseksi Rasputin saatiin parsittua kasaan.
Joulukuussa 1916 joukko Venäjän hallinnon korkeita virkamiehiä yhdessä keisarin sukulaisten kanssa päätti hiljentää Rasputinin lopullisesti. He ruiskuttivat miehen lempileivonnaiset täyteen syanidia ja myrkyttivät myös viinin, mutta Rasputin nautti herkuista hätkähtämättä, pyysi vain lisää juotavaa. Yksi turhautuneista murhaajista tarttui aseeseen ja ampui Rasputinia selkään.
Kun mies makasi verilammikossa hengittämättä, siirtyi joukkio juhlimaan toiseen huoneeseen. Kun he palasivat, oli Rasputin täynnä elämää ja hyökkäsi raivoissaan miesten kimppuun. Häntä ammuttiin muutaman kerran lisää; esimerkiksi päähän ja sydämeen.
Kuolleeksi todettu Rasputin nousi jonkin ajan jälkeen uudestaan ylös ja pyrki ulos rakennuksesta, jolloin miesjoukko päätti tappaa hänet kolmannen kerran samana iltana. He hakkasivat Rasputinin mailoilla kuoliaaksi, käärivät ruumiin mattoon ja heittivät Neva-jokeen.
Kun Rasputin parin päivän päästä ongittiin joesta ylös, todettiin ruumiinavauksessa, että kuolinsyy oli ollut hukkuminen.
Lue myös: