Oudoimmat
Koirien itsemurhasillan mysteeri – Miksi koirat hyppäävät skotlantilaiselta sillalta suoraan kuolemaansa?
Skotlannin idyllisellä maaseudulla sijaitsee Overtounin kartano ja sen läheisyydessä vanha silta, joka on saanut kauhean lisänimen: koirien itsemurhasilta.
Silta on täysi mysteeri eikä kukaan tiedä, miksi kymmenet, jopa sadat, koirat ovat hypänneet alas kuolemaansa ilman minkäänlaista järkevää selitystä. Arvailuja ja teorioita on esitetty lukuisia – osa selityksistä on tieteellisiä ja osa yliluonnollisia. Kartanon ja sillan aluetta on tutkittu myös skeptikoiden toimesta, mutta mitään lopullista syytä koirien omituiseen käytökseen ei ole löydetty. Monet epäilijätkin ovat tunnustaneet, että tunnelma sillan ympäristössä on jollakin tapaa kummallinen. Tuntemusta on kuvattu samanlaiseksi mahanpohjan kouraisuksi, jonka voi kokea esimerkiksi astuessaan rappuselta harhaan.
Nykyisin sillan molemmin puolin on varoituskyltit koiranulkoiluttajille, sillä sen verran monen lemmikin elämä on päättynyt sillan alla olevaan kivikkoon. Listafriikki avaa nyt Overtounin sillan historiaa – faktoja ja ehkä hieman fiktiotakin. Oli kertomuksissa värikynää tai ei, niin se on faktaa, että silta saa koirat käyttäytymään oudosti. Eikä kukaan osaa sanoa, että mikä ihme ne saa hyppäämään sillalta alas?
Overtounin kartano ja sen pahamainen silta
Kuva: Dave Souza | CC BY-SA 4.0 (kuvaa rajattu)
Overtoun House on viktoriaaninen kartano Dumbartonin pikkukaupungin liepeillä, Länsi-Dundartonshiressä, Skotlannissa. Sen rakennutti liikemies ja teollisuuspohatta James White vuonna 1862. Kulku kartanolle oli kuitenkin hankala ja kun Whiten poika John White peri tilukset isältään, rakennettiin 15 metriä syvän rotkon yli arkkitehdin suunnittelema silta. Silta valmistui kesäkuussa 1895.
Tämä silta on saanut pahaenteisen lisänimen, koirien itsemurhasilta, sillä 1950-luvulta lähtien noin 50 koiraa on kuollut hypättyään kaiteen yli kiviseen rotkoon. Lähteestä ja kertojasta riippuen hypänneiden koirien lukumäärä on jotain 300 ja 600 välillä, joten monet selviävät hengenvaarallisesta pudotuksesta. Mutta aika moni koira kohtaa loppunsa tuolla mystisellä sillalla.
Koirat hyppäävät aina samasta kohtasta
Kuva: Allan Ogg | CC BY-SA 3.0 (kuvaa rajattu)
Kertomukset sillalta hypänneistä koirista ovat keskenään hyvin samankaltaisia. Koirat jähmettyvät paikalleen, tuijottavat kiinteästi tiettyyn kohtaan siltaa ja juoksevat suoraan kaiteen yli. Toiset koirat eivät suostu astumaan sillalle, sillä ne vaikuttavat pelkäävän jotain. Jotkut eivät anna mitään merkkejä tulevasta, vaan hyppäävät odottamatta kadotukseen. Muuten niin tottelevaiset lemmikit jättävät kaikki kutsut ja kehotukset huomiotta. Koirien käytöstä kuvaillaan ”riivatuksi”.
Koirat hyppäävät alas aina samalta puolelta ja lähes samasta kohtaa siltaa. Useat koiranulkoiluttajat sanovat lemmikkien kiskovan itseään kohti pelättyä sillan osaa. Tämän vuoksi monet uskovatkin, että jokin houkuttelee koiria surman syöksyyn. Teorioita on esitetty muun muassa aiemmin hypänneiden koirien jättämistä hajujäljistä, jotka saavat lajikumppanit sekaisin, mutta ilmiötä on selitetty myös yliluonnollisilla syillä.
Kummitusko houkuttelee koiria hyppäämään?
Dumbartonissa asuvat sanovat tietävänsä ainakin yhden aaveen, joka sillalla kummittelee. Tarina Overtounin valkoisesta rouvasta on paikallisille tuttu jo lapsuudesta. Tämä kummitteleva naishenkilö on kertomuksen mukaan John Whiten sureva leski, joka eli kartanossa yksin yli 30 vuoden ajan, kun hänen aviomiehensä kuoli vuonna 1908. Hänen haamunsa on kulkenut tiluksilla sitä lähtien ja aina silloin tällöin hänet on nähty vilkuilevan ulos kartanon ikkunoista.
Mutta syytä sille, miksi Overtounin valkoinen rouva tai jonkun muun henki houkuttelisi koirat hyppäämään sillalta alas, ei kukaan ole osannut sanoa.
Kertomuksia ja kokemuksia
The New York Times -lehdelle vuonna 2019 haastattelun antanut Lottie Mackinnon todisti jokunen vuosi aiemmin oman bordercolliensa Bonnien hyppyä. ”Olin aivan varma, että se kuoli”, kertoo Mackinnon.
Mackinnon muisteli lähestyneensä siltaa ja havainneensa, että Bonnie rupesi käyttäytymään todella oudosti: ”Ensin Bonnie jähmettyi paikalleen, mutta sitten aivan kuin joku kummallinen energia olisi ottanut sen valtaansa, kun se lähti juoksuun ja hyppäsi suoraan ja epäröimättä kaiteen yli”. Bonnie on yksi niistä, joiden kohtaloksi koirien itsemurhasilta ei koitunut, vaikka se loukkaantuikin pahoin.
Vuonna 2011 David ja Louise McPhail lenkittivät labradorinnoutaja Sophieta sillalla ja ennen kuin Louise ehti reagoida koiransa liikkeisiin millään lailla, oli Sophie jo repäissyt itsensä irti ja hypännyt alas. Myös Sophie selvisi pudotuksesta kuin ihmeen kaupalla hengissä.
Yhtä onnellisesti ei päättynyt Donna Cooperin koiran hyppy. Vuonna 2005 Cooper oli sillalla lenkkeilemässä Ben-koiransa kanssa, kun tämä hyppäsi täysin varoittamatta sillan kaiteen yli. ”Sen tassu ja leuka olivat murtuneet ja selkäranka pahoin vääntynyt. Ben oli pakko lopettaa, sillä sen vammat olivat niin vakavat”, kertoo Cooper Daily Mail -lehdelle.
Minkkien syytä?
Overtounin kartanon tämänhetkinen omistaja ja asukas Bob Hill kertoo lähes kahdenkymmenen vuoden aikana todistaneensa omin silmin usean koiran syöksyvän selittämättömästi sillalta alas. Hänellä on asiaan maallinen selitys: sillan alla kulkevien eläinten haju saa koirat suunniltaan, jolloin ne repivät itsensä talutushihnoista irti, jos sellaista ylipäänsä on.
”Koirat haistavat minkit tai näädät ja hyppäävät hajun perässä sillan kaiteelle tutkimaan. Koska kaide ei ole suora, ne luiskahtavat siltä alas”, järkeilee Hill. Toki hän on myös sitä mieltä, että Overtounin ympäristössä henkimaailma on vahvasti läsnä. Hillin mukaan monet pitävät koirien itsemurhasiltaa vain urbaanina legendana, mutta mielipide muuttuu silmänräpäyksessä, jos selkäpiitä karmivan hypyn joutuu todistamaan itse.
Minkkien haju on äärimmäisen voimakas ja se vain voimistuu kuulaina ja aurinkoisina päivinä. Niistä ei alueella usein päästä nauttimaan, mutta juuri sellaisina päivinä koirat päätyvät hyppäämään kaiteen yli. Sumuisina päivinä koirat käyttäytyvät normaalisti.
Vuonna 2010 eläinten käyttäytymistä tutkinut eläinlääkäri David Sans saapui Skotlantiin laittamaan pisteen kaikelle spekulaatiolle. Hänen mukaansa ei ole millään tavalla mahdollista, että koirat tekisivät itsemurhia tietoisesti. Kyllä, eläimet saattavat paeta suojaisaan paikkaan kuolemaan ollessaan sairaita tai loukkaantuneita, mutta kyse on itsesuojelusta, ei tarkoituksenmukaisesta kuoleman tavoittelusta.
Sansin tutkimusten mukaan lähes kaikki sillalta hypänneet koirat ovat olleet pitkäkuonoisten rotujen edustajia, noutajia tai collieita, joilla on erityisen hyvä hajuaisti. Mies oli myös sillä kannalla, että koirat joutuvat oudon kiihkon valtaan haistettuaan sillan alla lymyävät eläimet – erityisesti minkit. Koirien on testeissä todettu reagoivan vahvasti juuri minkkien hajuun ja alueelle istutettiin minkkejä 1950-luvulla eli silloin, kun kohtalokkaita hyppyjä alkoi tapahtumaan.
Monet eivät kuitenkaan usko selitystä minkkien hajusta. Minkkejä elää ympäri Isoa-Britanniaa ja varmasti monen muunkin sillan alla. Miksi juuri tämä silta ja sen alla asustavat minkit ajaisivat koirat hyppäämään? Ja miksi aina samasta kohdasta?
Vai onko kyseessä aistiharha?
Jo äskeisessä kohdassa mainitun eläinlääkäri David Sansin mukaan pikkunisäkkäiden haju yhdistettynä sillan arkkitehtuuriin saa koirat sekaisin. Hän tutki siltaa koiran tasolta ja tuli siihen lopputulokseen, että koirien perspektiivistä puut ja muu kasvillisuus näyttävät kasvavan aivan sillan vieressä. Koirille siis vaikuttaa siltä, että silta onkin vain kävelytien jatke eikä 15 metrin korkeudessa.
Aistiharhaa voimistaa kiinteä kaide, jonka läpi koirat eivät näe, ja joka Sansin mukaan blokkaa myös alhaalta mahdollisesti kantautuvat äänet, jotka antaisivat osviittaa sillan korkeudesta. Niinpä koirat hyppäävät kaiteen yli olettaen, että siellä on maata vastassa samalla tasolla kuin sillallakin.
Mutta jopa Sans, yliluonnollisiin ilmiöihin skeptisesti suhtautuvat tieteilijä, myöntää, että silta aiheutti hänessä omituisen, puistattavan tunteen.
Virhearvio sillan korkeudesta ei kuitenkaan selitä sitä puistattavaa faktaa, että osa kivikkoon syöksyneistä ja hypystä selvinneistä koirista on suunnannut kaiteen yli heti uudestaan – hetkeäkään epäröimättä.
Traaginen henkirikos
Kirkkaana ja aurinkoisena lokakuun päivänä vuonna 1994 Overtounin silta toimi myös kauhean henkirikoksen näyttämönä.
Kevin Moy heitti kaksiviikkoisen Eoghan-poikansa sillalta alas, sillä uskoi tämän olevan jälleensyntynyt paholainen. Epäilys oli herännyt vauvan syntymämerkistä. Overtounin silta valikoitui murhapaikaksi, sillä Moy uskoi siellä olevan muutenkin pahoja henkiä.
Heitettyään poikansa kaiteen yli – siitä samasta kohdasta, josta koirien sanotaan hyppäävän – Moy yritti seurata itse perässä, mutta hänet saatiin pysäytettyä ja vietyä kartanolle odottamaan poliisia. Siellä hän yritti itsemurhaa vielä toistamiseen viiltämällä ranteensa auki, mutta jälleen yritys epäonnistui. Mies ei saanut murhatuomiota, sillä hänet todettiin paranoidisen skitsofrenian vuoksi syyntakeettomaksi ja suunta kävi kohti sairaalahoitoa.
Joidenkin mielestä sillasta tuli tragedian myötä kirottu ja siksi henkimaailman paremmin aistivat koirat hyppäävät alas samasta kohtaa. Mutta Eoghan Moy murhattiin vuonna 1994 eli vuosikymmeniä myöhemmin kuin koirien kohtalokkaiden hyppyjen kerrotaan alkaneen.
Mysteeri elää
Vaikka ihmiset suhtautuvatkin Overtounin kummittelevaan siltaan nykyisin hieman vähemmän pelokkaasti, ovat kammottavat tarinat aina mielessä. Teorioista huolimatta koirien itsemurhasillan mysteeri ei ole ratkennut.
Virallisia tilastoja kukaan ei menehtyneiden koirien lukumäärästä ole pitänyt, mutta jopa pahimpien skeptikoiden mukaan se on täysin ymmärrettävää ja selitettävissä. Jos koira hyppää sillalta alas ja kuolee tai loukkaantuu, ei siitä varmastikaan juosta ilmoittamaan naapuritaloon saati poliisille. Paikalliset eläinlääkärit suhtautuvat epäileväisesti korkeimpiin arvioihin hypänneiden koirien määrästä, mutta monet myöntävät hoitaneensa useampia loukkaantuneita lemmikkejä.
Sen myöntävät kaikki, että oli kuolemaansa hypänneitä koiria viisi, viisitoista tai viisikymmentä, niin jotakin kummallista sillalla tapahtuu.
Otetaan loppuun vielä yhden paikallisen koiranomistajan kokemus sillalta. Emma Dunlop ulkoiluttaa labradorinnoutaja Gingeriä Overtounin ympäristössä säännöllisesti. Dunlop on kyllä tietoinen kauhutarinoista, mutta luonto on alueella niin kovin kaunista. Yleensä koira ylittää sillan ongelmitta, mutta aina joskus se epäröi ennen sillalle astumista tai jähmettyy ylityksen jälkeen paikalleen ja katsoo taaksepäin tarkkaavaisena. Sillalla ei ihmissilmin katsottuna näy mitään.
Ginger ei ole koskaan yrittänyt hypätä ja Dunlop kertoo The New York Timesille suhtautuvansa legendaan hieman huvittuneesti. ”Siellä se valkoinen rouva on”, naurahtaa Dunlop huolettomasti, mutta kiristää silti otettaan koiran hihnasta.
🤷♀️ Kerro kommenttikentissä ⬇️⬇️ tai somekanavissamme, uskaltaisitko lähteä oman lemmikin kanssa kävelylle Overtounin maastoon vai pistäisikö korien itsemurhasilta maineineen sinut kiertämään kartanon ympäristön mahdollisimman kaukaa.
Lue myös: