Oudoimmat
Jaajon pyynnöstä: Top 10 hulluimmat oikeusjutut, jotka kantaja on voittanut
Yhdysvalloissa voi nostaa syytteen mitä erikoisimmista asioista. Mutta mitkä ovat hulluimmat oikeusjutut, joissa kantaja on uskomattomasti voittanut rahaa?
Jos googlaa hulluimmat oikeusjutut, on suurin osa hakutuloksista vuosikausia kiertäneitä urbaaneja legendoja, ja monia niistä uutisoidaan ja kerrotaan vuodesta toiseen totuuksina. Virheellisesti.
Kukaan ei ole koskaan nostanut syytettä laitettuaan matkailuauton vakionopeudensäätimelle ja poistuttuaan kuskin paikalta. Kukaan ei ole kompastunut huonekaluliikkeessä omaan lapseensa ja nostanut syytettä. Kukaan ei ole syyttänyt ravintolaa, jos on liukastunut itse lattialle heittämäänsä limsaan. Kukaan ei ole laittanut kissaansa kuivamaan mikroon ja syyttänyt kodinkonevalmistajaa lemmikkinsä kuolemasta. Näitä riittää.
Mutta koska Listafriikki.com on tällaisen listan tehnyt, tarkoittaa se sitä, että käsittämättömiä syytteitä on todellakin nostettu. Ja vielä uskomattomampaa on se, että nämä oudoimmat oikeudenkäynnit ovat päätyneet kantajan voittoon. Se, että itse tunaroi eikä käytä omia aivojaan, voi johtaa sievoiseen korvaukseen.
Tässä siis top 10 lista: Hulluimmat oikeusjutut, jotka on kaiken lisäksi voitettu. Suurin osa niistä on tapahtunut…jännitys tiivistyy… Yhdysvalloissa. YLLÄTYS!
10. Red Bull ei antanutkaan siipiä
Olin melko varma, että tämä on vain yksi urbaani legenda. Mutta ei. Kenellä tahansa yhdysvaltalaisella oli vuonna 2014 mahdollisuus saada 10 dollaria itävaltalaiselta energiajuomajätti Red Bullilta. Kiitos Benjamin Careathersin ja kumppaneiden!
Newyorkilaisen Careathersin johdolla joukko ihmisiä nosti kanteen Red Bullia vastaan. Sitä syytettiin kuluttajien harhaanjohtamisesta, valheellisesta mainonnasta ja olemattomien vaikutusten lupaamisesta, vaikka todellisuudessa tölkillinen energiajuomaa sisälsi yhtä paljon kofeiinia kuin tavallinen kahvikupillinen.
Joku oli verisesti pahoittanut mielensä pysyvästä lentokyvyttömyydestä…
Red Bull ei lähtenyt oikeuteen vääntämään vaan tarjosi 13 miljoonan dollarin sopimusta. Taitaa olla taskurahoja tuolle yhtiölle. Tuohon sopimukseen perustuen kaikki, jotka olivat ostaneet Red Bullia 12 vuoden aikana, voivat hakea korvausta: juomatölkkejä tai 10 dollaria rahana. Koska korvaussumma oli 13 miljoonaa, oli 1,3 miljoonalla amerikkalaisella mahdollisuus hakea hyvitystä nettilomakkeeella; ostokuittia ei tarvinnut todisteena. Sanomattakin lienee selvää, että tuo sivusto oli jatkuvasti nurin.
Tiedoksesi: korvausta ei voi enää hakea. Kävin tietenkin tarkistamassa!
Mutta meillä on silti vielä toivoa. Samanlainen syyte nostettiin viime vuonna Kanadassa ja Red Bull sopi senkin, samoilla ehdoilla: kuluttajan oli korvauksen saadakseen täytynyt olla pettynyt, ettei Red Bull antanutkaan siipiä.
Onko joku jo Suomessa nostanut kanteen?
9. Murtovaras menehtyi sähköiskuun
Elokuussa 1997 Larry Harris murtautuu paikalliseen baariin Chicagon lähellä sijaitsevassa Auroran kaupungissa. Hän pyrkii sisään rikkomastaan ikkunasta, mutta saa kuolettavan sähköiskun baarin omistajan kotitekoisesta sähkövaijerivirityksestä. Syyttäjä toteaa tapauksen vahingoksi, eikä syytettä nosteta.
Harrisin omaiset kuitenkin päättivät nostaa siviilikanteen ja syyttää baarin omistajaa Jesse Ingramia kuolemantuottamuksesta.
Ingram oli saanut tarpeekseen jatkuvista murroista, ja päätti virittää 220-voltin sähköiskun antavan vaijerin karkottamaan varkaat. Baarin ulkopuolella oli sähköiskuista varoittavia kylttejä, mutta alkoholin ja huumeiden vaikutuksen alaisena ollut Harris ei varoituksista välittänyt.
Viisi vuotta myöhemmin, vuonna 2003, valamiehistö totesi Harrisin kuoleman olleen puoliksi hänen omaa syytään ja puoliksi baarin omistajan syytä, ja määräsi Ingramin maksamaan 75 000 dollaria korvauksia Harrisin perheelle. Perhettä edustanut asianajaja sanoi tuomion tultua, että oikeus toteutui ja ihmiset ymmärtävät nyt, ettei omaisuuttaan voi suojella keinolla millä hyvänsä.
Ingramin puolustusasianajaja sen sijaan oli pettynyt ja ihmetteli valamiehistön päätöstä, koska sähkövaijeri ei houkutellut Harrisia kadulta sisälle, vaan tämä tietoisesti rikkoi lakia.
Valamiehistön sympatia Harrisia kohtaan oli muutenkin yllättävä, koska oikeudenkäynnin aikana selvisi, että rikollisen taustan omaava Harris oli nimenomaan se, joka oli toistuvasti murtautunut Ingramin baariin.
Ennen kuin juttu ehti oikeuteen Ingram valitettavasti menehtyi vuonna 2001, ja vahingonkorvaukset jäivät hänen leskensä maksettavaksi.
8. Radiokanava ”huijasi” ja joutui pulittamaan Renaultin hinnan
Englantilainen Catherine McGowan osallistui vuonna 200o derbyshireläisen paikallisradion kilpailuun, josta voittajalle oli palkinnoksi luvassa Renault Clio -auto. 26-vuotias McGowan oli tunnistanut radiossa soineen kappaleen ja hänen oli kerrottu voittaneen. Kun McGowan meni Radio Buxtonin studiolle lunastamaan palkintoaan, ojennettiin hänelle kymmenen sentin mittainen Renault Clio -leikkiauto. Kaikki oli ollut vitsiä. McGowania ei naurattanut.
McGowan tunsi olonsa huijatuksi ja nöyryytetyksi, koska oli jo kertonut kaikille tuntemilleen ihmisille uudesta, voitetusta autosta. Joten mitäpä muutakaan sitä tekisi, kuin nostaisi syytteen!
DJ Chris Constantine, joka oli ketkuilun takana, oli aiemmin järjestänyt kilpailuja muun muassa sipsipussista ja Ferrarista. Ennemmin kukaan ei ollut ottanut juttuja tosissaan. Constantine oli erotettu kanavalta syytteen seurauksena, vaikka kanavajohtaja olikin sanonut, että jos ihmiset aidosti olisivat luulleet pienen radiokanavan jakavan oikean auton, olisivat he saaneet enemmän kuin 23 osallistujaa. Edellisen päivän sipsipussikilpailuun oli osallistunut 17 henkilöä.
Uskomatonta, mutta totta: McGowan voitti oikeudessa! Radiokanava määrättiin maksamaan hänelle 8000 puntaa, eli sen verran kuin uusi Renault Clio tuolloin maksoi. Sitä Internet ei tiedä kertoa, että ostiko McGowan rahoilla kyseistä autoa vai ei.
7. Pojat eivät pysty enää nauttimaan elämästä
Jeffrey Klein ja Brett Birdwell olivat molemmat 17-vuotiaita, kun he kiipesivät aidan yli ja tunkeutuivat luvatta kahden junayhtiön, Amtrakin ja Norfolk Southernin, omistamalle tontille Lancasterissa, Pennsylvaniassa. He skeittasivat vaunujen keskellä ja päättivät nousta yhden päälle katselemaan maisemia.
Klein sai vaunun päällä olleesta eristämättömästä johdosta hengenvaarallisen sähköiskun. Yli 75 % hänen kehostaan paloi, ja hänelle jäi pahoja vammoja, esimerkiksi pysyvästi rajoittunut liikkuvuus toisessa kädessä. Birdwellin ihosta paloi noin 12 %, kun hän yritti auttaa tuleen syttynyttä ystäväänsä.
Vuoden 2006 oikeudenkäynnissä valamiehistö ei nähnyt poikien olleen onnettomuuteen millään lailla osallisia, vaikka olivat viettämässä aikaa kielletyllä alueella. Junayhtiöt todettiin yksin syyllisiksi ja ne määrättiin maksamaan Kleinille ja Birdwellille yli 24 miljoonaa dollaria vahingokorvauksia perustuen sairaalamaksuihin, tulonmenetyksiin, kipuun ja särkyyn, sekä ”elämästä nauttimisen menettämiseen”.
Valamiehistön mukaan junayhtiöt olisivat voineet helposti estää onnettomuuden laittamalla tontilleen varoituksia hengenvaarallisesta jännitteestä.
Kenen mielestä se olisi estänyt poikia kiipeämästä vaunun päälle???
6. Nainen syytti meteorologia väärästä ennustuksesta
Haifassa, Israelissa, asuva nainen oli vuonna 1996 katsonut tv-kanava Channel 2:n uutisia ja säätiedotusta, ja suunnitellut samalla päiväänsä. Meteorologi Danny Rup oli ennustanut päivän olevan aurinkoinen, mutta toisin kävi. Nainen oli ennustuksen perusteella pukeutunut liian kevyeen asuun ja omien sanojensa mukaan sairastui sen takia influenssaan. Hän joutui ostamaan 38 dollarilla lääkkeitä ja olemaan 4 päivää poissa töistä. Tästä kaikesta hän syytti Rupia ja tämän epäonnistunutta ennustusta.
Nainen ei halunnut pelkästään taloudellista korvausta vaan vaati Rupilta virallista anteeksipyyntöä virheellisestä säätiedotuksesta. Rup oli luonnollisesti omasta vastuullisuudestaan täysin eri mieltä. Nainen sai joka tapauksessa haluamansa, koska Rupin vastustuksesta huolimatta tv-kanava sopi jutun ja maksoi kantajalle tämän vaatimat 1000 dollaria. Onneksi ei oltu USA:ssa, summa olisi voinut olla aika paljon suurempi.
Tästä ei onneksi tullut ennakkotapausta, koska muutenhan voisimme olla jatkuvasti vinkumassa rahaa virheellisiin sääennustuksiin perustuen.
5. Naapuri traumatisoitui hyväntahtoisista teineistä
17-vuotias Taylor Ostergaard ja 18-vuotias Lindsey Zellitti olivat heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 2004 päättäneet tuoda coloradolaiseen naapurustoonsa hyvää mieltä ja laittaa ihmisten suut makeaksi. He olivat leiponeet suklaakeksejä ja lähtivät kymmenen jälkeen illalla jakamaan herkkuja naapureiden ovien taakse. Ostergaard ja Zellitti halusivat tuoda iloa ja pysyä nimettöminä, joten he vain koputtivat oville ja jättivät keksit kuistille. Paketeissa oli mukana sydämenmuotoiset viestilaput, joissa toivotettiin mukavaa iltaa, ja allekirjoituksina vain T & L.
VIRHE! Ei kannata yrittää olla ystävällinen ja pitää yllä naapurisopua; sen Ostergaard ja Zellitti oppivat kantapään kautta.
Wanita Young 49-vuotias naapuruston asukas oli säikähtänyt kuistillaan näkemiään hahmoja ja voimakasta oveen koputtamista. Hän oli huhuillut ja yrittänyt kysyä kuka ovella on, mutta henkilöt olivat siinä vaiheessa paenneet paikalta. Young oli peloissaan lähtenyt siskonsa luo yöksi, ja joutunut seuraavana päivänä menemään lääkäriin paniikkikohtauksen ja sekaisin menneen vatsan takia.
Ostergaardin ja Zellittin perheet tarjoutuivat maksamaan Youngin lääkärikulut, mutta traumatisoituneelle naiselle se ei riittänyt ja hän nosti syytteen vaatien 3000 dollarin korvausta kärsimyksestä ja mahan kuralle menemisestä. Tytöt tuomittiin syyllisiksi, mutta määrättiin maksamaan vain 900 dollaria lääkärikuluja.
Pöyristynyt kansa oli tuomittujen puolella: Ihmiset lahjoittivat tytöille rahaa ja korvaussumma oli nopeasti katettuna. Ylimääräiset varat ohjattiin joko hyväntekeväisyyteen tai tyttöjen yliopistorahastoihin.
Young ei ollut tyytyväinen saamaansa korvaussummaan (tai siihen, että koko kaupunki vihasi häntä), mutta toivoi, että Ostergaard ja Zellitti olivat oppineet läksynsä. Eli tuijota vain omaa napaa äläkä yritä ilahduttaa ketään.
4. Epäonnistunut itsemurhaaja
Vuonna 1977 19-vuotias Milo Stephens oli päättänyt tehdä itsemurhan. Hänen ajatuksenaan oli hypätä New Yorkin metrotunnelissa junan eteen ja päättää päivänsä siihen. En tiedä voiko näin sanoa, kun Stephens jäi eloon, mutta suunnitelma meni pahasti pieleen.
Stephens menetti onnettomuudessa yhden jalan ja puolitoista kättä, mutta ei kovasta yrityksestä huolimatta henkeään. Hän oli asianajajansa Aaron Broderin kanssa nostanut syytteen New Yorkin liikennevirastoa vastaan vedoten metrokuljettajan huolimattomuuteen. Se, joka päättää hypätä junan eteen on tietysti syytön kohtaloonsa!? Joulukuussa 1983 (oikeusjuttujen eteneminen ei ainakaan 40 vuodessa ole nopeutunut), juuri kun oikeudenkäyntiä varten oltiin valitsemassa valamiehistöä, liikennevirasto ehdotti sopimusta ja 650 000 dollarin korvausta Stephensille.
Asianajaja Broder hyväksyi tarjouksen Wards Islandin mielisairaalassa tuolloin majailleen miehen puolesta.
Tarina ei kerro Milo Stephensin myöhemmistä liikkeistä metrotunneleissa tai niiden ulkopuolella.
3. Oli Hondan syy, että nainen ei saanut humalassa turvavyötä auki
Vuonna 1992 Karen Norman, 23-vuotias teksasilainen nuori nainen, yritti bileillan jälkeen kääntää autoaan, mutta päätyi vahingossa peruuttamaan venerampilta alas mereen. Normanin veren alkoholipitoisuus oli 0.17, joka oli tuplaten yli sallitun määrän.
Normanin vanhemmat päättivät joka tapauksessa nostaa syytteen autonvalmistaja Hondaa vastaan, koska humalassa ollut nainen ei ollut saanut turvavyötä auki veden alla. He väittivät, että turvavyö oli viallinen. Toistan itseäni: Karen Norman oli kännissä.
Autossa mukana olleella Josel Woodsilla ei ollut turvavyö kiinni ja hän onnistui pääsemään todistuksensa mukaan ulos matkustajan puoleisesta etuikkunasta. Hän kertoi oikeudessa, että Norman ei saanut vyötään auki ja upposi siksi auton mukana veden alle. Apukuskikin oli tainnut olla maistissa, sillä sukeltajat löysivät Normanin ruumiin takapenkiltä ja auton kaikki ikkunat olivat kiinni.
Valamiehistöä tämä seikka ei oikeudenkäynnissä kuitenkaan kiinnostanut, vaan se totesi Hondan olevan 75 prosenttisesti vastuussa Normanin kuolemasta (loppuosa johtui nuoren naisen omasta turvallisuuden laiminlyönnistä), ja autonvalmistaja määrättiin maksamaan 65 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia nuoren naisen vanhemmille.
2. Nainen käveli päin nostolava-auton tikkaita
Tiedätkö uskomuksen, jonka mukaan tikkaiden alta käveleminen tuottaa huonoa onnea?
Georgian osavaltiossa asuva DeToya Moody on voinut olla uskomuksesta montaa mieltä. Helmikuussa 2011 Moody parkkeerasi oman autonsa erään nostolava-auton taakse käydäkseen pankkiautomaatilla. Auton lavalla olevat tikkaat olivat nostettuina kadun yläpuolelle, jotta työntekijä sai vaihdettua kirjaimia ylhäällä pankin seinässä. Moody käveli tikkaiden alta kolme kertaa, koska unohti ensimmäisellä kierroksella jotain autolleen.
Moodyn asioidessa automaatilla, oli rakennusfirman työntekijä laskenut tikkaat katutasoon. Palatessaan autolleen Moody törmäsi kirkkaan oransseihin tikapuihin ja kaatui niin pahasti, että hänet jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan. Moodylla todettiin lievä aivotärähdys ja vamman jälkeistä päänsärkyä.
Dollarin kuvat vilkkuivat (ehkä iskun johdosta?) naisen silmissä ja hän päätti nostaa syytteen R. Henry Inc. -rakennusfirmaa vastaan. Firma tarjosi 5000 dollaria, jota Moody piti naurettavana. Hän vaati 75 000 dollarin korvauksia, mihin syytetty osapuoli ei suostunut, joten juttu johti oikeuteen.
Jopa Moodyn puolustusasianajaja oli yllättynyt valamiehistön päätöksestä: Moody määrättiin saamaan 161 000 dollaria vahingonkorvauksia. Siitäkin huolimatta, että hän oli tuijottanut kävellessään puhelintaan ja kirjoittanut tekstiviestiä, ja sen takia törmännyt tikkaisiin.
Valamiehistön aivoituksia on joskus hankala ymmärtää.
1. Hulluimmat oikeusjutut -listan kuningas: Mäkkärin kahvi oli liian kuumaa
Stella Liebeck vs McDonalds. Hulluimpien voitettujen oikeusjuttujen äiti. Tästä touhusta oli järki melko kaukana.
Vuonna 1992 Stella Liebeck tilasi newmexicolaisen McDonaldsin autokaistalta kahvin mukaan. Kuskina ollut lapsenlapsi pysäköi auton, jotta 79-vuotias isoäiti sai laitettu kerman ja sokerin kahviinsa. Liebeck piti kuumaa kahvikuppia jalkojensa välissä, nosti kannen ja toheloi koko kupillisen höyryävän kuumaa kahvia syliinsä. Nainen sai tilanteessa erittäin pahoja palovammoja, jotka vaativat ihonsiirtoja ja useamman vuoden jatkunutta hoitoa.
McDonalds ei suostunut maksamaan Liebeckin alkuperäistä 20 000 dollarin korvausvaatimusta, koska ei nähnyt tehneensä mitään väärää, ja asian käsittely eteni oikeuteen. Liebeck väitti ravintolan tarjoilevan kahvinsa terveydelle vaarallisen kuumana, vaikka Yhdysvaltojen kansallisen kahvijärjestön mukaan kahvi kuuluu oikeaoppisesti tarjoilla noin 85 asteisena, eli juuri sen lämpöisenä kuin McDonalds kahvinsa pitää. Mäkkäri tai mikään muukaan kahvia tarjoileva ravintola ei ole alentanut kahvinsa lämpötilaa asiakkaiden toilailujen takia.
Oikeudessa tuli esille, että vuosien 1982-1992 aikana 700 asiakasta oli raportoinut eri asteisista palovammoista (usein suussa), joista osa oli johtanut pienempiin kanteisiin yhtiötä vastaan. Toisaalta, tuona aikana 16,8 miljardia kupillista oli myyty asiakkaille, jotka olivat onnistuneet itseään vahingoittamatta nauttimaan kahvinsa. Joten kahvia ei sinänsä voida pitää erityisen vaarallisena.
Oli miten oli, valamiehistö heltyi ja totesi McDonaldsin pääsyylliseksi Liebeckin palovammoihin. Nainen itse oli vain viidesosan verran vastuussa kömpelyydestään ja valamiehistö arvioi järkevän vahingonkorvauksen olevan 2,9 miljoonaa dollaria. Tuomari käytti onneksi valtaansa ja summa aleni 640 000 dollariin.
🤷♀️ Onko näissä oikeusjutuissa mitään järkeä? Kerro kommenttikentässä ⬇⬇ tai somekanavissamme, mikä näistä loksautti sinun leukasi?